ANJA LAURILA: SUOMALAISRYHMÄ KARIBIALLA

Meitä suomalaisia oli 27 henkeä, jotka lähtivät ”haukkaamaan” vähän Karibean meren raikasta ilmaa näin joulun edellä. 

Vasta viisi kuukautta vanha, uutuuttaan hohtava MSC (Mediterranian Shipping Co.) laivayhtiön risteilyalus Seashore vei meidät Miamista kolmelle saarelle Karibianmerellä. Pysähdyimme lähes päivittäin Jamaikalla, Meksikon Cozumel saarelle ja laivayhtiön omalle Bahaman saaristossa sijaitsevalle Ocean Cay’lle, joka on hiljattain kokonaan rakennettu uudeksi. Ilma oli koko viikon paras mahdollinen, ja aurinkoa, vettä ja meri ilmaa riitti.

Korona viruksen takia laivan 5000 hengen kapasiteetista mukana oli n. 1800 matkustajaa. Kaikki mahdolliset viruksen suojatoimet olivat käytännössä, ja hyvin meni, maskit päällä yleisillä paikoilla ja rokotevaatimukset takasivat kaikille turvallisen matkan ja niin tulimme kaikki terveinä takaisin.

Matkustajakato olikin meille vain hyväksi, sillä laivan henkilökunnalla oli näin ollen mahdollisuus meidän mukana olleiden täydelliseen huolenpitoon ja palveluun. Parasta laivalla olikin palvelut ja loistava sisustus. Ylintä henkilökuntaa oli ainakin 14:sta maasta. Italialaisen kapteenin titteli oli muutettu nimeksi ”Master of the Vessel”, lieneekö sekin iiruksen syytä! Ruoka oli monen mielestä keskitasoa, mutta teatterit ja teknologia huippuluokkaa.

Pieni esimerkki laivapoikien huomaavaisuudesta: Olimme juuri tulleet laivaan myöhässä, laukut olivat jo hytissä ja tavattu hyttipoikakin. Erittäin ystävällisenä, filippiiniläisenä kaverina hän heti tervehti meitä, esitteli itsensä ja kysyi nimemme ja osasikin lausua ne ihmeen hyvin. Seuraavana aamuna hän näki meistä toisen olevan lähdössä aamiaiselle ruokasaliin, niin hän sanoi Marialle kuuluvalla äänellä, (jonkinlaisella englannin kielellä), että ystäväsi Anja meni jo! Muisti pojalla kyllä tässä tilanteessa oli ihmeen terävä.

Me suomalaiset matkustajat tapailimme päivittäin joko aamiaisilla tai tietysti illallispöydässä. Monenlaista viihdettä oli lähes kaikilla 20:llä kannella ja sitä oli joka makuun.

Koronavirus myös saneli sen, että maailman terveysjärjestö oli pakotettu vaatimaan laivan asiakkailta itseltään enemmän paperityötä ennen lähtöä, jonka työn laivayhtiöt tekivät ennen koronaa, ja se teetti enemmän työtä myös Sepolle. Tuli vain mieleen vanha sanonta, vähän liioiteltuna, että mikään ei ole kuin ennen.

MSC – laivayhtiöllä on muuten oma säätiö, jossa on mm. paljon nuoria jäseniä ympäri maailmaa. He kokoontuvat yhteen ja puhdistavat maailman rantoja ja meriä, joihin ihmiset heittävät kaikenlaista roskaa. Meren eläimet tarttuvat niihin ja usein menehtyvät tähän roskaan, monesti kalaverkkoihin yms. Nämä nuoret todella ansaitsevat ihmisten huomion ja tuen.

 Kaiken kaikkiaan jälleen hieno kokemus koko matka, josta jälleen kiitokset matkanjohtajallemme Seppo Palokkaalle, joka niin kärsivällisesti huolehti kaikkien mukavuudesta.

Teksti: Anja Laurila, Kuvat Anja Laurila ja Maria Laari

Finnairin neitsytlento Tukholmasta Miamiin – mukana Mäkilät

Suomen kunniakonsuli Floridassa Peter Mäkilä oli suunnitellut palaavansa Arjan kanssa Suomesta Floridaan jo lokakuun alkupuolella. Finnairin muutettua aikataulujaan ylimääräinen yöpyminen New Yorkissa alkoi näyttää todennäköiseltä vaihtoajan supistuttua liian lyhyeksi.

Peter ja Arja Louhisaaren nurmikolla Askaisissa

Peterin hyvät tuttavuussuhteen olivat avuksi, kun korvaavaksi reitiksi löytyikin yllättävä vaihtoehto. Finnair kertoi aloittavansa suorat lentonsa Tukholmasta Miamiin lokakuun 23 päivä ja lippuja olisi neitsytlennolle saatavissa.

Uudeksi reitiksi Floridaan tulikin ensin lyhyt aamulento Helsingistä Tukholmaan ja sieltä Finnairin suora noin 10 tunnin lento Miamiin. Varhaisen aamulennon vuoksi tosin olisi yövyttävä lentokenttähotellissa. Mäkilöiden hotelliksi valikoitui Mäkilöiden ennenkin käyttämä hotelli GLO, jonka erikoisuutena on ikkunattomat huoneet.

Uudella Finnair reitityksellä oli parempien yhteyksien lisäksi muitakin etuja tarjottavanaan. Finnairin koronatestipiste oli melko mukavasti lentokentän kupeessa, ajanvarauksella saatava koronatestin hinta on edullinen 65 Euroa verrattuna muihin, jopa 300 Euron arvoisiin testeihin. Testeihin Mäkilät pääsivätkin jopa etuajassa. Testitulosten vastaanottaminen sähköpostiin osoittautui hankalaksi, sähköpostin toimittaminen amerikkalaiseen bellsouth-osoitteeseen on osoittautunut muuallakin ongelmalliseksi.

Finnair tarjoaa myös mahdollisuuden jättää matkatavarat kuljetettavaksi jo lentoa edellisenä iltana. Monen matkalaukun kanssa hotelliin olisikin ollut kovin vaivalloista, nyt lennolle bookkaus voitiin tehdä jo matkaa edeltävänä iltana, jolloin aamulla voi mennä suoraa käsimatkatavaroiden kanssa lähtöportille.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla on terminaalijärjestelyt edelleen menossa, jolloin matkatavaroiden kanssa olisikin ollut varsin hankalaa päästä oikealle portille. Terminaali oli todella täynnä jo viideltä aamulla. Suuri osa matkustajista vaikutti olevan lomalennoille lähdössä, lomalle lähtöä oli ilmeisesti juhlistettu jo perinteisin menoin, joten terminaalin anniskelupisteissä vaikutti olevan jo täysi meno päällä varhaisesta aamusta huolimatta.

Finnair Arlanda

Lento Tukholmaan tehtiin Finnairin uudenkarhealla isolla Airbus 350-koneella, jonka business-luokkaan mahtuu 46 matkustajaa ja koneen loppuosassa on istuimet noin 250 economy-luokan matkustajalle. Lentoaika oli vain vajaa tunti ja kone pääsi jäänpoiston jälkeen ajallaan matkaan. Matkustajia tuntui olevan kovin vähän.

Matkustamohenkilökuntaa edustavan ammattiyhdistyksen ja Finnairin riitojen vuoksi koneen miehistö piti Tukholmassa vaihtaa eri yhtiön kautta palkatuiksi henkilökunnaksi, sama kone olisi kuitenkin lähdössä muutamaa tuntia myöhemmin Atlantin ylitykseen. Atlantin ylityksellä henkilökunta oli huomattavasti kansainvälisempi, mutta mukana miehistössä oli kuitenkin suomea puhuvia lentoemäntiä.

Arlandassa neitsytlennolle lähdössä

Helsingistä liityntälennolla neitsytlennolle lähteviä ei juuri mitenkään opastettu jatkolennolle, vaan samalle koneelle pääsyä piti jopa kysellä harvoilta paikalla olevilta toimihenkilöiltä. Lopulta oikea portti kuitenkin löytyi lähtevien kerroksesta, ilmapallojen koristama lähtöportti oli vain kovin kaukana.

Yhdysvaltoihin lähtevät tarkastetaan vielä uudelleen portilla, Mäkilöiden tarkastaja oli kovin kiinnostunut Mäkilöiden viisi kuukautta kestäneestä Suomessa oleskelusta. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja vielä oli aikaa lyhyeen keskusteluun paikalleen saapuneiden Finnairin paikallisjohtajien kanssa. Johtajat saivat kiitoksia lentojen järjestymisestä mutta risuja jaettiin puuttuvasta opastuksesta ja vajavaisesta lentojen mainonnasta.

Arvaa ketkä näistä ovat ruotsalaisia! – Company policy rules!

Matka Atlantin yli oli tasainen, tarjoilu toimi mainiosti ja ruoka oli hyvää. Perille Miamiin päästiin ajallaan. Finnairin lento parkkeerasi aikansa rullausteillä pyörittyään todella kauaksi, josta pääterninaaliin kuljetaan junalla, kävelymatkaakin tulee vielä reippaan iltalenkin verran.

Yhdysvaltojen rajamuodollisuudet on nykyään karsittu minimiin ainakin Yhdysvaltojen passinhaltijoilta. Passin tarkastus tapahtuu nopeasti, eikä tullitarkastajia nykyään näy mailla halmeilla. Edessä oli enää matkatavaroiden poimiminen hihnalta ja kävely aulaan vastaanottajia tervehtimään.

Puhelinkeskustelusta muistiin merkinnyt Timo Vainionpää.

President Sauli Niinistö Visits Finntown, Sunset Park, Brooklyn New York

The Consul General of Finland to New York, Mika Koskinen, requested that I accompany the President of Finland, Sauli Niinistö, on a tour of Finntown Sunset Park Brooklyn NY, on Monday, Sept. 21, 2021. The President requested the tour to take place when he would have an opportunity to make time for it, while he was in New York for the United Nations General Assembly meeting. Because of his brief visit and very busy schedule, the actual tour had to be limited to 30 minutes. Plans were made and coordinated for a driving tour with brief stops at the following: Alku 1, the first not-for-profit coop in the USA which received historic designation; Finlandia Street sign, memorializing the street where the Finn Halls used to be; the former Imatra Hall; and the courtyard at 673-683 41st Street, Sun Garden Homes, one of the many Finn coops surrounding Sunset Park. Unfortunately, due to the strict time constraints, this stop had to be aborted, although the drive by presented a view of the two Finnish flags at the two building entrances, and the courtyard. There was an additional Finnish flag at the Finn coop, Riverview Homes, at the corner of 41st Street and 7th Avenue, clearly visible for the President to see as the motorcade proceeded to go around the park.

It is quite significant that there are 21 plaques scheduled to be installed in October 2021 on the walls at the entrances of the former Finn coops, as well as at the former Imatra Hall and the Finnish newspaper.  The wording for each plaque varies to suit each building. However, each  one sets forth that over 30 coop buildings were built or converted into coops by the Finns in the early 1900s, and that the Finns brought the concept of cooperative ownership to the United States. That fact was the reason why the plaque at Alku 1 was chosen as the first stop for the President to see. All of these plaques will exist for future generations to see.

The two separate buildings, Alku 1 and 2, were placed on the National Register of Historic Places by the United States Department of The Interior on May 20, 2019. That designation resulted only after extensive documentary proof was submitted to confirm the significant contribution to American society made by the Finnish immigrants. It is indeed a source of pride for all Americans of Finnish descent, and for Finns visiting from abroad. Actual plans are being made by Finlandia Foundation National, a supporter of this project, to enable visitors to Finntown to have an audio tour via an application to be downloaded into their smart phones. The concept of Finntown as a tourist stop is no longer a fantasy! 

The President read the plaque at Alku 1. He took particular interest in the photos presented of the original building, when Alku 1 and Alku Toinen were the only buildings on the block in 1917. Valerie Landriscina, the architect who is to be credited for her tremendous work on the application for historical designation, and John Amman, the Board President, were present and answered questions that the President posed about the buildings.

I had the opportunity to ride with the President and present background information about Finntown as it was, while pointing out the numerous Finn coop buildings surrounding Sunset Park. A brief stop was made at 40th Street and 7th Avenue to see the Finlandia Street sign, which I had secured in 1992 when Imatra Hall celebrated its 100th year of existence. At the dedication ceremony, I had noted then, in a speech before numerous dignitaries including the then Ambassador of Finland to the United States, that one day the Finns would be gone, but the sign would remain. The thought never entered my mind then that almost 30 years later, I would be showing that sign to the President of Finland!

It was indeed a pleasure to tour the former Imatra Hall, where my grandmother was the cook and my grandfather the bartender when I was a child. The building is the same except for the façade with the wording Resurrection Church, which bought the building in 1994. The dance floor, kitchen, and back offices are still the same as years ago on the main floor; however, the bar no longer exists. The basement area, where there was a hall that was rented for events in the last years of Imatra, was converted to classroom cubicles. From the main floor, I accompanied the President up the stairs to the second floor main hall with the stage, all of which remained the same! I advised the President that in addition to plays and beauty contests (many of which I was the Master of Ceremonies), that President Kekkonen had given a speech at this hall before an overcrowded audience,

The President commented on several occasions throughout the tour that the buildings, including the Imatra Hall, being over 100 years old, were good examples of the skills and good workmanship of the Finns, a trait that we know extends to the present day.

It was indeed an honor not only for me to conduct this tour, but an honor that the President of Finland visited Finntown and recognized the achievements of the Finnish immigrants, who left a legacy worthy to be proud of.

Robert Alan Saasto, Esq.

Istanbulin uudet ja vanhat moskeijat

Turkin nykyinen johtaja haluaisi olla muslimimaailman ykkösmies. Presidentin puheet ja välillä teotkin ovat puhuttaneet maailmalla presidentin pitkän valtakauden aikana.

Oikeus- ja Kehityspuolueen kohta parikymmentä vuotta kestäneen valtakauden aikana Turkki on lähestynyt arabimaailmaa ja liukunut kauemmaksi Eurooppa- ja Nato- yhteyksistään. Sotilasliitto Natoon jo vuodesta 1952 kuulunut maa on muuttunut konservatiivisemmaksi ja nyky-Turkin perustajan Kemal Ataturkin aikaisen perustuslain määräämä uskonnon ja valtion eriyttäminen on pahasti rapautunut. 

Uskonnollisia asioita Turkissa hoitaa Presidency of Religious Affairs, jonka vastuulla on uskonnollinen koulutus ja esimerkiksi Turkissa olevien 82.693 moskeijan ylläpito. Turkin hallituksen tarkassa kontrollissa oleva ”Diyanet” lähettää myös perjantaisin moskeijoihin imaamien pidettäväksi valmiin puheen.

Useimmat Turkin vanhimmista moskeijoista ovat entisiä kirkkoja. Hagia Sofia on ollut 1500 vuoden aikana katolinen ja ortodoksinen kirkko, moskeija ja museo.

Turkin kuuluisin moskeija on vuonna 537 Bysantin keisari Konstantinoksen rakennuttama Pyhän Viisauden kirkko Konstantinopolissa. Hagia Sofiana paremmin tunnettu valtava kupolirakennus toimi Bysantissa katolisena ja myöhemmin ortodoksisena kirkkona yli 900 vuotta.

Muslimit valloittivat Konstantinopolin vuonna 1453 ja Fatih Sultan Mehmet karautti kirkkoon hevosellaan ja määräsi kristikunnan suurimman rakennuksen muutoksen moskeijaksi. Seinämaalaukset peitettiin laastilla ja tilalle tuotiin suuret puutaulut, joissa oli koraanin lauseita.

Maailman suurin rakennus toimi moskeijana seuraavat 481 vuotta. Osmannivaltion kaatuessa ja Turkin tasavallan synnyttyä Hagia Sofia muutettiin lailla museoksi.  Museona Hagia Sofia ehti toimia 86 vuotta, kunnes Turkin presidentti Erdoganin määräys muutti rakennuksen jälleen moskeijaksi vuonna 2020. Seinämaalaukset saivat jäädä ihailtavaksi, vaikka islamin usko kieltääkin henkilökuvien maalaamisen moskeijoihin. Hagia Sofian seinämaalaukset peitetään verhoilla rukousaikojen ajaksi.

Turkin kansallismoskeija on Sultan Ahmetin vuonna 1609–1616 rakennuttama, sisältä kallisarvoisilla sinisillä kaakeleilla verhottu moskeija sijaitsee nykyisen Sultanahmetin kaupunginosassa Istanbulin vanhassa keskustassa. Sulttaani Ahmetia syytettiin korskeaksi, koska ”Siniseen moskeijaan” rakennettiin kuusi minareettia. Aikaisemmin kuusi minareettia oli ollut vain Mekassa olevassa ”ensimmäisessä moskeijassa” ja tavallisissa moskeijoissa kaksi tai neljä. Arvosteluun kiukustuneena Ahmet rakennutti silloin Osamannivaltioon kuuluvaan Kaaban moskeijaan Mekassa vielä seitsemännen minareetin.

Turkkiin on viimeisen vuosikymmenen aikana rakennettu lähes 8.000 uutta moskeijaa, vanhoja on korjattu ja monen moskeijan uusittu kupari- tai sinkkikatto erottuu jo kaukaa kiiltävänä maisemassa. Viidesti vuorokaudessa pidettäviin rukoushetkiin kutsuvat kehotukset minareeteista kaikuvat vitivarmasti maan syrjäisempiinkin kolkkiin. Pieniä ”mecid”-rukoushuoneita on lisäksi huoltoasemilla, lentokentillä, museoissa ja jopa Bosborin salmen ylittävissä lautoissa. Mecid-rukoushuone on kuin moskeija ilman imaamia ja minareettiaa.

Istanbulin Aasian-puoleiselle Camlican kukkulalle rakennettu, 110 miljoonaa dollaria maksanut, valkoisella marmorilla päällystetty moskeija on yksi Turkin megalomaanisista rakennusprojekteista. Muita megaluokan rakennuskohteita moskeijan lisäksi ovat olleet Istanbuliin rakennettu yksi maailman suurimmista lentokentistä ja vielä suunnitteluvaiheessa oleva Bosborin salmen ohittava kanava Mustaltamereltä Marmaramerelle. Lentokenttä ja Camlican moskeija avautuivat vuonna 2019, mutta uusi Istanbul-kanavan rakentaminen toistaiseksi odottaa rahoitusta.

Uskudarin kaupunginosassa 282 metriä Bosborin salmen pinnasta kohoavalla Camlican kukkulalla sijaitseva valkoinen moskeija näkyy selvästi ympäri kaupunkia. Moskeijan arkkitehteina toimi kaksi turkkilaista naisarkkitehtiä, rakennuksen muoto noudattelee perinteistä ottomaaniajan kuuluisimman arkkitehdin Mimar Sinanin mallia.

Camlican 2019 valmistunut uusi moskeija on valtava, maailman 14. suurin moskeija.

Moskeijaan mahtuu 63.000 ihmistä rukoilemaan samanaikaisesti, maanjäristyksen sattuessa alueelle voidaan sijoittaa yli 100.000 henkilöä. Moskeijan kuusi minareettia kohoavat 107 metrin korkeuteen ja pääkupoli on 72 metrin korkeudessa. Kaikkiaan kupoleita on yli 70, pienemmän pääkupolin ympärysmitta on 34 metriä.

Pääsalia peittää sininen 17.000 neliömetrin, 2.5 kertaa Washingtonin Valkoisen talon kokoinen käsinkudottu matto. Valtava sali on jaettu kahtia, etuosa on varattu vain miehille. Rukoushetken alkaessa naiset hätistellään omaan toisen kerroksen rukoustilaansa ja turistien pyydetään siirtymään ulkopuolelle odottamaan.

Moskeijan alakerrassa on myös tilat kirjastolle ja museolle, mutta nämä tilat vaikuttivat vielä 2021 elokuussa tyhjiltä ja suljetuilta. Koko valtavassa kokonaisuudessa vaikutti olevan varsin vähän kävijöitä, johtuisiko mahdollisesti kukkulan melko hankalasta kulkuyhteydestä.

Camlican moskeija on nyt eittämättä yksi Istanbulin nähtävyyksistä, mutta sen todellinen merkitys määritellään ehkä vasta seuraavan parin sadan vuoden aikana.

Timo Vainionpää – USAsuomeksi.com

Orient Expressin viimeinen asema

Pitkän junamatkan teko on ollut jo pitkään haaveena. Päiviä kestävä junamatka, valkoisten lakanoiden makuuvaunuosasto ja valkoisia käsineitä käyttävien, ranskaa puhuvien tarjoilijoiden kanssa käytävä vaimea keskustelu päivän ruokalajia täydentävän viinin valinnasta.

Orient Express olisi ollut juuri se oikea ympäristö pitkälle junamatkalle.  Orient Expressin matka Pariisista Istanbuliin kesti välipysähdyksineen kuusi päivää.  Pariisista lähdettyä pysähdyttiin, Munchenissä, Wienissä, Budapestissä ja vielä Bucarestissä ennen Istanbulin Sirkecin asemalle saapumista.

Eurooppaa halkovasta 2000 kilometrin junamatkasta matkasta tuli vähitellen ylellisen, mutta hieman vaikean ja vaarallisen matkan synonyymi.

Orient Express aloitti vuonna 1883 ja ansaitsi ylellisten matkojen maineensa maailmansotien välisinä vuosikymmeninä.  Compagnie Internationale des Wagons-Lits –yhtiön suunnittelemissa   makuuvaunuissa oli vuodeosastoista huolehtimassa oma henkilökuntansa, joka  täytti matkustajien pienemmätkin toiveet.  Ravintolavaunun tarjoamat ateriat olivat kuuluisia laadustaan ja viinivalikoima verraton.

Mainetta Orient Expressille ovat myöhemmin tuoneet junaan tapahtumapaikkana sijoitetut kirjat ja elokuvat, tunnetuimpina ehkä Agatha Christien ”Idän pikajunan arvoitus” ja James Bond elokuvassa  ”From Russia with Love”.  Molemmissa elokuvissa on varsin tarkka kuvaus tästä kuuluisasta junasta.

Orient Express – junien verkosto laajentui suosion kasvaessa, junilla pääsi myös Calaisista, Genovaan, Triesteen ja vaikka Ateenaan, mutta alkuperäisen matkan tenhoa Pariisista Konstantinopoliin ei vienyt mikään.

Häivähdyksen menneestä maailmasta voi vielä aistia Istanbulin Sirkecin asemalla.

Orient Expressin kuuluisa ravintola on edelleen toiminnassa, asiakaskato vaikuttaa sitäkin vaivaavan. Pitkää ruokalistaa voi lukea jo ravintolan ulkopuolella, ravintolan sisustus noudattelee edelleen loistoaikojen tyyliä. Jos ravintolan seinät pystyisivät puhumaan, voisi kuulla mielenkiintoisia tarinoita ja vaimeata keskustelua juuri päättyneestä tai juuri alkavasta matkasta. Nyt voi vain kokea selittämätöntä mielihyvää pelkästään paikalla olosta.

Orient Expressin pitkä asemalaituri huokuu nyt hiljaisuutta, mutta kuuluisa asemabaari on edelleen toiminnassa. Baarin viiksekkäät tarjoilijat puhuvat edelleen sekä ranskaa että englantia, joten Gilbey’s gin and tonicin tilaaminen sujuu kansainväliseen tyyliin. Tarjoilijoiden sekoittama tonic-vettä varsin säästeliäästi käyttävä juoma tuodaan ripeästi  asemalaiturille sijoitettuun pöytään. 

Pöydässä hiljalleen juomaa nautiskellessa voi  tarkastella viereisen asemalaiturin vilkkautta. Vaikka Orient Expressin laituri kumisee tyhjyyttään satunnaisesti saattaa edelleen erottaa idän eksotiikkaa raiteiden toisella puolella olevan Aasian puolelle johtavan metroradan sisäänkäynnissä. Silmiin osuu useita mustiin kaapuihin pukeutuneita naisia, joita johtaa valkoiseen djellabaan pukeutunut mies.

Hitaiden iltapäivän tuntien aikana menneiden aikojen haaveisiin uppoutumisen katkaisee vain läheiseltä Ankara-kadulta kaikuva ambulanssien ulina.

Kesäretkellä: Vankilaan lähtöruudun kautta

Nykyään Lake Worthissa talvitaloaan pitävä kiinteistöneuvos Olli Ojala on pitkän linjan lumilintu. Ojalalla oli ensin asunto Lantanan ”Pikkuturussa”, mutta teki asuntokaupat heti New Yorkin kaksoistornit hävittäneen terroristi-iskun jälkeen. Lumilinnut eivät sitten lentäneetkään kesämaahan kahdeksaan vuoteen.

Joonas, Johanna, Leena ja Olli Ojala

Floridan hiekkaa oli ilmeisesti kuitenkin jäänyt sen verran varpaisiin, että Ojalat hankkivat lopulta Floridasta uuden asunnon, tällä kerralla Lake Worth Beachistä Winston Trailin alueelta. Perheen lapset käyttävät myös asuntoa Floridan tukikohtanaan, tosin pariin viime vuoteen ei Suomesta Yhdysvaltoihin ole voinutkaan matkustaa. Haluja olisi Ollilla ja Leenalla sekä ainakin heidän pojallaan Joonaksella palata jälleen lomalle varmaan aurinkoon.

Olli Ojalan ja hänen perheensä on viime vuodet vankasti työllistänyt Turun Kakolanmäki. Kakolanmäen reunamilla syntynyt Ojala kertoo pikkupoikien harrastuksena olleen vankien kiusaamisen aidan takaa. Vankiloita Turun Kakolanmäellä oli kaksi, pienemmistä paheista tuomittujen Lääninvankila ja murhamiehille toinen, Kakolan maineen luonut vankila.

Kakolanmäkeä, etualalla entinen lääninvankila

Kakolanmäki tunnettiin 1600-luvulle asti Tallimäkenä, sillä Turun linnan hevostallit sijaitsivat sen lounaisella rinteellä, jossa käytiin metsästämässä kettuja ja susia. Kakolan nimi ilmestyi asiakirjoihin vuoden 1827 Turun palon jälkeen. Nimen arvellaan liittyvän mäen kupeessa aikoinaan olleeseen sairaalaan ja sen mielisairaisiin potilaihin, Turun seudulla kako kun tarkoittaa mielenvikaista.

Vankila kävi pieneksi ja lisää tilaa tarvittiin

Kakola sai parvekkeet ja kattohuoneistot

Vuonna 1908 Kakolanmäellä käynnistyi siihen mennessä suurin rakennustyömaa. Sitä varten Suomen eri vankiloista lähetettiin kivenhakkuutaitoisia vankeja Turkuun. Vankien rakentama vuonna 1911 valmistunut massiivinen jugendtyylinen graniittilinna on yksi Turun suurimmista ja vaikuttavimmista rakennuksista edelleen tänä päivänä. Siitä muodostui myös se todellinen hurjien poikien koti, sillä vuosikymmenien ajan se toimi pakkolaitosvankilana, jonne lähetettiin kaikki yli kuusinkertaiset rikoksenuusijat kaikkialta Suomesta.

Kakola oli jo ollut täynnä 1910-luvulla, mutta sodan jälkeen 1940-luvulla se kävi vielä ahtaammaksi. Kakolanmäen vankiloissa oli pahimmillaan jopa 1320 vankia. Alun perin yhdelle vangille tarkoitetussa sellissä saattoi olla viisi vankia. Sellin molempien pitkien seinien puolella oli kerrossängyt ja viides vanki nukkui ikkunan alla höyläpenkin päällä.

Vankilassa oli työpakko. 1990-luvulla se muutettiin osallistumisvelvollisuudeksi, mikä oli käytännössä sama asia. Kakolan metalli- ja puutyöverstaissa valmistettiin eri aikoina mm. armeijan vaatteita ja kenkiä, pirttikalustoja, lasten leluja, kapioarkkuja ja kuntosalilaitteita. Monet ”venkulat” harjaantuivat taitaviksi kirjansitojiksi. Museokeskuksesta lähetettiin kerran historiallinen kirja korjattavaksi Kakolan kirjansitojalle. Vankilasta kehotettiin ottamaan uudestaan yhteyttä marraskuussa, jolloin heidän taitavin kirjansitojansa yleensä hankkiutui talveksi takaisin vankilaan ja olisi silloin taas töissä.

Kakolanmäkeä hallitsee kaksi entistä vankilaa, Kakolan keskusvankila ja Turun lääninvankila.  Murhamiehet ja vaaralliset rikoksenuusijat istuivat kakkunsa Kakolassa, tutkintavankeutensa hekin viettivät lääninvankilassa.

Hotelli Kakolan sisäänkäynti on komea, ”Ken tästä käy, voi kaiken toivon heitää?”

Useita vanhoja kiinteistöjä asunnoiksi saneerannut Olli Ojala tarjoutui ostamaan Kakolanmäen vankiloineen päivineen syyskuussa 2007 vankilan muutettua Turun Saramäkeen. Turun kaupunki ei kuitenkaan lämmennyt asialle. Ojala oli kuitenkin varma asiastaan ja kaupunki palasikin Ojalan tarjoukseen kymmenen vuotta myöhemmin. Ojalan asetti ehtonsa ja valtion museovirasto otti vastuun alueen historiallisten arvojen vaalimisesta.

Asuntoja vanhoihin rakennuksiin saneeraa perustajaurakoitsija Kakola Yhtiöt.

Kakolanmäki rakentuu uudelleen vaiheittain. Lääninvankilasta sukeutui luksushotelli Kakola  ja Kakolan keskusvankila on muutettu asunnoiksi. Nykyisin alueelta löytyy jo useita yrityksiä, mm. ravintola Kakolanruusu, leipomo Bageri Å ja panimo Kakola Brewing. Hotelliin on ensi vuonna tulossa vielä spa hyvinvointikeskus sekä parkkihalli. Olli Ojala arvioi, että valmiina Kakolanmäki tulee työllistämään noin 150-200 henkilöä.

Kakolanmäki-projekti on mittasuhteiltaan valtava, mutta sen hintaa Ojala ei halua paljastaa

Vanhan Lääninvankilan muuttaminen hotelliksi on ollut valtava, yli kaksi vuotta kestänyt projekti, josta on vastannut Kakola Yhtiöt. Hankkeen suunnittelu, sisustus ja rakennusprojektin hallinta ovat kaikki olleet Ojalan perheyhtiön käsissä –apuna on ollut lukuisia yhteistyökumppaneita.

–Vain hullu ryhtyy tällaiseen projektiin, Hotel Kakola Oy:n hallituksen puheenjohtaja, kiinteistöneuvos Olli Ojala kertoo sarkastisesti. ”Keneltäkään muulta tuntunut löytyvän riskinottokykyä Kakola-projektiin. Eikä meiltäkään olisi löytynyt, mutta sen verran hulluutta löytyi, että hommaan ryhdyttiin.”

Vanhaan lääninvankilaan rakentuneessa hotellissa on 148 huonetta, ravintola, viinitupa sekä paljon kokous- ja juhlatiloja. Remonttivaihe työllisti satakunta ihmistä, ja nyt valmiina Hotel Kakola työllistää noin 50 henkilöä.

Aulabaarin penkeissä on käsiraudat hankalampia asiakkaita varten?

Alkuperäisen suunnitelman Hotelli Kakolan toimintaa olisi hoitanut suuri amerikkalainen hotelliketju. Pandemian alkaessa asia kuitenkin jäi pöydälle ja Ojalat päättivät vastata itse myös hotellin toiminnasta.

Hotel Kakola avattiin koronatilanteesta huolimatta, ja yksityisten ihmisten kiinnostus hotelliin onkin ollut jo kova. Kiinnostuksesta huolimatta vierailijoita on kuitenkin ollut vielä harvassa. ”Suuri osa hotellin vieraista on ollut paikallisia turkulaisia, joita alueen historia kiinnostaa”, kertoo myös Olli Ojalan poika Joonas esittelykierroksen aikana. Ojala on kuitenkin positiivinen sen suhteen, että suomalaiset käyttävät nyt rahaa kotimaassa ja kotimaan kohteet kiinnostavat, kun ulkomaillekaan ei nyt oikein pääse.

Hotellissa on nyt 148 tarkasti suunniteltua huonetta, itsellensä ja kukkarollensa sopivan voi valita perushuoneista upeisiin sviitteihin. Kesän kynnyksellä 2021 hotelliin ollaan vielä ullakolle rakentamassa kokonaista yksityistä asuinkerrosta, huoneistossa on useita makuuhuoneista, oleskelutiloja ja Turun upeimmat näkymät kaupungin yli.

Kirkko on käytössä

Myös entisen lääninvankilan kirkko on uudistettu muistaen kuitenkin säilyttäen vanhat rakenteet.  Nyt kirkkoa voidaan käyttää myös muihin tapahtumiin, esittelijänä toimineen Joonas Ojalan kertomana kuultiin Kakolan kirkon olevan ainoa kirkko Suomessa, jossa on täydet anniskeluoikeudet. Alkuperäiset komeat urut ovat takaseinällä, vangin tehtävänä oli aina polkea ilmaa urkujen palkeisiin. Seinälle on jätetty myös linnassa aikaansa viettäneen ”Kreivi” Ylermi Lindgrenin tekstaamat kymmenen käskyä. Kahdeksanteen käskyyn tosin on pujahtanut kirjoitusvirhe. 


Hotelli tarjoaa kokemuksia etsiville myös mahdollisuuden majoittua vanhaan eristysselliin. Neljässä sellihuoneessa on säilytetty kaksikerroksiset punkkasängyt, kalterit ja metalliset vessanpönttö ja käsienpesuallas. Joonas Ojalan mukaan aamiainen tarjotaan selliin kello 6 aamulla, peltitarjottimella tuodaan puuroa ja peltimukillinen kylmää vettä. Tosin tämän aamiaisen jälkeen voi asukas käydä käytävän varrelle sijoitetussa suihkussa ja siirtyä hotellin normaalimmalle aamiaiselle. Koronan takia hotelli toimii vielä suhteellisen käyttöasteella, mutta sellihuoneet on varattu jo pitkälle tulevaisuuteen.

Selliin voi joutua myös hotellinjohtaja – ainakin esittelykierroksella

Hotellin erikoisin sviitti on varmaan hotellin pihalle lasikuutioon parkkeerattu Ojalan oma komea Nauticat-jahti. Veneessä voi yöpyä 6-8 hengen ryhmä kokeakseen veneilyn iloa tosin kuivalla maalla.

Hotellissa on säilytetty hienosti vanhan ajan tunnelma. Seinät, huoneiden ovet ja vankien käyttämät  sellikäytävien portaikot on entisöity tai rakennettu uudelleen varsin taidokkaasti. Vankilan perintö on säilynyt, mutta nyt pakkotoimet on korvattu luksuksella. Elokuvista tutussa Philadelphia-mallin vankiloissa sellikäytävien selleistä näkyi käytävän keskelle, ei muualle. Auburn-järjestelmässä sellit olivat käytävän ympäröiminä keskellä, niistä käytiin töissä ja selleissä käytiin vain nukkumassa.

Vankilan portaikko on näyttävä

Vanha vanki kertoo muistelmissaan hieman kierosti viihtyneensä oikein hyvin Kakolassa. Vangeilla päivät menivät töissä ja elämä oli kuin elämistä ideaaliyhteiskunnassa. Siellä velat pyrittiin maksamaan, lainat palautettiin ja lupaukset pidettiin – rangaistus olisi voinut olla suuri jos ei olisi toiminut oikein.

Me taas voimme sanoa aivan kieroilematta, Kakola on kokemisen arvoinen. Vankilan seinältä löytää totuuden: ” Jos liikaa kelaa niin relaamatta delaa”.

Matkustajana Timo Vainionpää

Paluu tuttuun vieraaseen maahan

Olen nyt asunut Suomesta katsoen ulkomailla vain 22 vuotta ja rapiat. Monen ulkosuomalaisen mielestä aika on kovin lyhyt ja olen edelleen vihreä ja vastatullut maahanmuuttaja. Suomessa olen käynyt säännöllisen säännöttömästi, hoitamassa asioita, häissä ja hautajaisissa. Ruuhkavuosina syntyneet ystävyydet eivät ole kestäneet kovin hyvin vuosia tai maantieteellistä etäisyyttä – ja hieman erakkomaista luonnetta..

”Uudessa kotimaassa” on tehty työtä, saatu uusia ystäviä ja harrastuksia, elämän piiri on laajentunut useammallekin mantereelle. Tunnen olevani kuitenkin perin suomalainen, vahvan verisiteen vahvistaa myös jokunen vuosi sitten tehty geenitesti. Perimältäni olen 99 prosenttisesti Suomesta.

Mistä siis on oikein kysymys?

Edellisten lauseiden sanavalinnat paljastavat ilmenneen ongelman.

Jos olen edelleen kunnon suomalainen, niin kuinka voin ”vierailla” Suomessa ja ”vanhassa kotimaassa”? Parikymmentä vuotta poissa Suomesta on sittenkin muuttanut joko minua tai sitä Suomea minkä tunsin enemmän kuin ajattelinkaan.

”Uudessa kotimaassani” olen suomalaisempi kuin Suomessa. ”Uudessa kotimaassa” osallistun suomalaisyhteisön harrastuksiin, tapaamisiin ja muuhun toimintaan. Kunnioitan ja juhlin suomalaiseen tapaan nimipäiviä, joulua, juhannusta ja ”vanhan kotimaan” itsenäisyyspäivää kolmannesta maasta ja eri uskontokunnasta olevasta vaimon avustuksella ja myötäeläessä. Miksi ”uudessa kotimaassani” katselen lievästi jopa kiinnostuneena Katrillien kansantanssia ja osallistun lippujen nostamiseen salkoihin ja Talvisodan päättymisen muistojuhlaan? Aktiviteettejä, joihin en juurikaan kuvittelisi osallistuvani Suomessa pysyvästi asuessani.

Kansanlauluja ja Katrilleja

Hankittuamme Suomen tukikohdaksemme asunnon niukasti Kanta-Hämeen puolelle sijoittuvasta Riihimäen pikkukaupungista, pääsimme sitä asumiskuntoon varustaessamme tarkemmin tutkailemaan, onko muutos tapahtunut meissä vai ympäristötekijöissä.

Parinkymmenen viimeisen vuoden aikana Suomesta on tullut monikansallinen, usein englanninkielinen, melko kallis ja yli-digitalisoitunut maa, jossa asuintalomme edustalla seisoo seitsemän erilaista roskapönttöä erilaisille roskille. Muovirasiat pitää pestä ennen muoviroskiin heittämistä, kahvipaketin ulkokuori kuuluu pahvinkeräykseen, mutta kiiltävä kahvipussi ties minne. Ilman taloustaidon ja kemian tutkintoa tuntuu mahdottomalta toimia oikein kun muovipullot kuuluvat yhteen ja ämpärit toiseen keräysastiaan.

Mikä mahtaa kuulua mihinkin??

”Naapurivahti” ei pikkukaupungin kerrostalossa toimi yhtä tehokkaasti kuin ”uuden kotimaan” suomalaisalueella. Naapureita tai muita talon asukkaita emme pari viikkoa asuttuamme ole nähneet kuin vilahdukselta. Vanhojen asukkaiden mielestä uuden naapurin kohtaaminen vaikuttaa varsin vaikealta. Jos hissiin mennessä tapaaminen olisi todennäköistä, on ilmeisesti parempi palata takaisin ja yrittää hetken päästä uudelleen.

Henkilökohtaisia tapaamisia pyritään välttämään entistä enemmän varsinkin pandemian aikana. Entiset asiakasystävälliset liikkeet ja jopa jotkut viranomaiset pyrkivät hoitamaan kaikki asiat asiakkaita kasvoista kasvoihin näkemättä.

Sairaan- tai terveydenhoito pyritään hoitamaan ilman terveyskeskukseen menoa. Netin kautta pitää vain kirjautua ”omaolo”-sivulle pankkitunnuksilla ja kertoa oireensa. Jos oireissa ei ole mitään hälyttävää, kehotetaan sivulla vain olemaan kotona ja tarkkailemaan tilannetta. Jos olo ei ala parantua, voi ”omaolo” –nettisivulta saada terveyskeskuslääkärin soittamaan sinulle takaisin muutamassa päivässä ja kysymään samat kysymykset puhelimessa. Terveyskeskukseen ei juuri ole asiaa kuin pää kainalossa ja hätäkeskuksen ambulanssilla.

Aikaisemmin nopeiden käyntien aikana hämmästystä aiheutti pankkipalveluiden siirtyminen lähes kokonaan verkon kautta toimivaksi. Käteisen nosto kortittomana, tai mahdollisesti jopa satunnaisen talletuksen tekeminen on mitalin arvoinen suoritus. Juuri Kanta-Hämeen puolelle asettautuneessa 30.000 asukkaan pikkukaupungissa on parikin käyttämämme pankin konttoria, mutta kummassakaan ei tarjota kassapalveluita. Käteistä nostaaksemme meidän pitää matkustaa 35 kilometrin päähän Hämeenlinnaan, jossa käteistä on konttorissa tiistaisin ja torstaisin aamupäivällä. Missä ihmeessä ne kassavarat säilytetään muina aikoina?

Suuri liikepankki tarjoaa ratkaisuksi käteisen tilaamista Postin kautta. Pari päivää netin kautta tehdystä tilauksesta lähipostiin pitäisi saapua pankin rahalähetys, joka pitää henkilökohtaisesti käydä noutamassa. Tosin tilauksen tekeminen ja lähetyksen noutaminen postista vaatii jälleen pankkitunnukset tai suomalaisen henkilöllisyystodistuksen.

Henkilöllisyystodistuksen hankkiminen ei kuitenkaan käy aivan helposti. Poliisin sivuille pitäisi kirjautua henkilön omilla tunnuksilla, vaikka tunnuksia ollaan vasta hakemassa. Toisen puolesta hakemusta ei tietenkään voi netissä täyttää vaan hakijan on lopulta mentävä poliisin puheille ja haettava korttia henkilökohtaisesti. Ajanvaraus on tehtävä netin kautta, tosin tapaamisajan voi saada vasta usean viikon päähän ja eri kaupunkiin kuin missä sattuu asumaan. Poliisi lähettää valmistuneen kortin noin viikon kuluessa postiin, josta korttia noudettaessa on esitettävä suomalainen henkilöllisyystodistus. Muna on kohdannut kanan.

Huonekalujen hankinnasta sai enemmän kävelyaskeleita kännykän seurantaan kuin iltalenkistä puistossa. Toki pikkukaupungissamme on myös muutama huonekaluliike, mutta valinnanvara oli suppea. Suuntasimme siis matkamme Helsingin Kehä Kolmoselle, jossa on parikin tiheätä huonekalukauppojen keskittymää. Valinnan varaa ei juuri ollut enempää kuin paikallisessa kaupassammekaan. Samat mallit ja samat materiaalit esiintyivät kaikissa kaupoissa. Nyt muodissa tuntuu olevan mango-puiset pöydät, kaapit ja lipastot.

Huonekalut kuitenkin lopulta saatiin, osaksi kaupoista osaksi netistä tilaamalla. Netin kautta ostaminen ja maksujen suorittaminen ulkomaalaisella luottokortilla ruotsalaisen maksujärjestelmän kautta eivät ensin onnistunut mitenkään ilman suomalaista puhelinnumeroa, koska kaikki ilmoitukset toimituksista tulevat vain automaattisten puhelinviestien kautta vain suomalaiseen puhelinnumeroon. Tilaamamme sängyn runko tosin tehdään Virossa tilauksen mukaan, mutta yhteydenpitoon tarvitaan suomalainen matkapuhelin.

Lähikauppamme sattuu olemaan Keskon ketjuun kuuluva liike. Kaupan kanta-asiakasohjelma antaa joskus merkittäviä etuja, joten parasta oli myös ryhtyä Plussa-pisteiden kerääjäksi. Ystävällinen myyjä löysi paperipinon pohjalta kanta-asiakkaaksi liittymislomakkeen, mutta ei ollut varma mitä täytetylle lomakkeella pitäisi tehdä. Ohjeeksi tuli hoitaa liittyminen nettisovelluksen kautta. Pienen kinastelun jälkeen kauppa-apulainen suostui sentään ottamaan liittymishakemuksen vastaan.

Pari viikkoa odotettuani ja kerättyäni muutamasta isommastakin ostoksesta tavoiteltuja plussa-pisteitä luovutin ja siirryin plussa-pisteiden nettisivulle. Sieltä saamieni ohjeiden mukaan lomakkeen pitäisi päätyä kuukauden tai parin sisään pääkonttoriin käsiteltäväksi. Sitten ei menisikään kuin muutama viikko kortin toimittamiseen. Antauduin mahdottoman edessä ja tein uuden hakemuksen netin kautta, jolloin jäsenyys aukesi seuraavana päivänä. ”Pääkonttorissa kun ei valitettavasti ole henkilöitä papereiden pyörittelyyn.”

Pieniä tilauksia luvattiin toimittaa Postin kautta, ”uudessa kotimaassa” joka paikassa pörräävät Fedex tai UPS kuriiripalvelut on täällä lähes tuntematon tapaus. Tilasin ja maksoin tavaroita käyttämällä ”uuden kotimaani” luottokorttia, jossa nimestä puuttui ääkkösten pisteet. Toimitusten kuitenkin viipyessä ryhdyin tiedustelemaan kaivattujen tavaroiden mahdollista toimituspäivää. Tilausta ei tietokonejärjestelmästä nimellä löytynyt, koska varsin suomalainen nimi ää-pisteineen oli kirjautunut järjestelmään luottokortin yksinkertaistetulla ”amerikkalaisella” tavalla.

Posti onkin rivi laatikoita

Postiin toimitettuja pienempiä tavaroita ei enää haettukaan postin tiskiltä, vaan tavarat löytyvät laatikosta, jonka ovi aukeaa tietysti vain suomalaisen numeron matkapuhelimeen lähetetyllä viestillä. Voi niitä, jolla puhelinta ei ole.

”Sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita”

No onkos tullut talvi kesän keskelle?”

Osuimme tulemaan ”vanhaan kotimaahan” lämpimän toukokuun alun jälkeen alkaneeseen parin viikon kylmän jakson aikana. Kiinteästi seuraamamme lämpömittari pysytteli aamukahvin aikaan katsottuna totisen varmasti parissa lämpöasteessa. Harvat ulos uskaltautuneet olivat pukeutuneet uudelleen lämpimiin talvivaatteisiin ja pipoa käyttivät muutkin kuin nykymusiikin puhelaulun esittäjät. Floridan 35 asteen huippuhelteistä saapuneina katsoimme parhaimmaksi vain ihastella ikkunan takaa välillä sankaksikin yltynyttä toukokuista lumipyryä.

Pitkäksi venyneen toukokuisen kylmän kauden jälkeen tapahtui varsin nopea ilman lämpiäminen, muutamassa tunnissa lämpömittarin neula nousi parikymmentä astetta ja hätyyteltiin jopa hellerajaa. Lumisateesta toipuneet kanssakansalaiset kuoriutuivat huippuvauhtia talvivarusteistaan ja vielä kylmän kangistamiin puistikoihin ilmestyi päiväpeittoja ja uimapukuisia auringonpalvojia heti seuraavana päivänä.

Kesä tuli sittenkin,

Luonto kirjaimellisesti räjähti vihreäksi. Vielä talvimustina harottavien lehtipuiden oksien pienet silmut muuttuivat hennon vihreiksi lehdiksi tunneissa ja näkymät muuttuivat tunti tunnilta vihreämmäksi. Jopa käki ryhtyi lauluharjoituksiin läheisessä urheilupuistossa. Omituisesti sydämessä läikähti ja olo tuntuikin äkkiä oudon kotoisalta.

Kaikki omasta mielestämme kohtaamamme outoudet ovat ehkä sittenkin olleet vain pintakuohua ja teräviä särmiä ”vanhan kotimaan” kehityksessä. Kehitys kun kehittyy eri osissa palloamme eri tahdissa hakien parasta kasvusuuntaa. Suomi on edelleenkin se paikka, jossa suomalaisen sielu on eniten kotonaan.

Elämän ihmeelliset pyörteet on voinut viedä minut pois Suomesta, mutta Suomea ei sittenkään ole viety pois minusta. ”Uuteen kotimaahan” palattuamme osaan ehkä asettaa elämän palasia uudelleen parempaan arvojärjestykseen.

Kansantanssitkin ovat ehkä ihan kivoja.

Timo Vainionpää

Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Lake Worthin St. Andrewin luterilaisen seurakunnan kuukausikirjeessä.

Kuinka suomalaisen henkilökortin saa tunnistuskäyttöön?

Useilla ulkosuomalaisilla ei ole enää Suomessa pankkitiliä, jota voisi käyttää Suomen viranomaisten vaatimaan vahvaan tunnistautumiseen. Vaikka pankkiyhteys on edelleen olemassa, sen käyttäjäksi on usein määritelty vain toinen tilinhaltijoista, jolloin vain toinen voi tunnistautua viranomaispalveluihin.

Vero.fi sivun varmennusvaihtoehdot

Vahvaa tunnistautumista vaaditaan Suomessa päästäkseen katsomaan tai hoitamaan esimerkiksi omia veroasioita (www.omavero.fi), omia eläkeasioita (www.kela.fi) tai omaan terveydenhoitoon liittyviä tehtäviä (www.omaolo.fi).  Uuden passin tai henkilökortin haku tai edes ajanvaraus ei ilman vahvaa tunnistautumista välttämättä onnistu. Omaolon kautta voisi myös ladata Suomessa tehdyt terveystodistukset, vaikka myös koronatestien tulokset.

Pääsääntöisesti edes kumppanin tekemällä vahvalla tunnistautumisella ei ole pääsyä omiin tietoihin.

Suomen viranomaisten uuden henkilökortin pitäisi ratkaista ongelmat. Aivan helppoa se ei kuitenkaan ole.

Uuden ja ensimmäisen henkilökortin saamiseksi vaaditaan henkilökohtaista asiointia poliisiasemalla. Suomen pääkonsulaattien eri maissa kierrättämillä liikkuvilla passilaitteilla voi myös tilata henkilökortin. Helpointa on tietysti asioida oman asuinpaikan poliisiasemalla, mutta ajan voi varata mihin tahansa poliisin palvelupisteeseen (www.poliisi.fi). Ainakin nyt Suomessa toukokuussa 2021 aikoja tarjottiin 3-5 viikon päähän.

Varaa aika poliisiasemalle hyvissä ajoin. Tarkasta myös naapuripaikkakuntien ajanvaraustilanne.

Henkilökohtaiseen tapaamiseen pitää varustautua kuvalla ja henkilötodistuksella. Myös Suomessa vakinaisesti asuvat ulkomaalaiset, jotka on merkitty väestötietojärjestelmään ja joilla on voimassa oleva oleskelulupa tai oleskelukortti voivat saada suomalaisen henkilökortin.

Tarkasti määritellyn muotoisen kuvan voi ladata itse etukäteen kuvapalvelimelle (www.lupakuvienvastaanotto.fi). Kuvaa varten voi myös käydä valokuvaamossa, joka siirtää pyynnöstä kuvan viranomaisten kuvapalvelimelle. Poliisilaitoksella kysytään silloin vain ladatun kuvan kuvatunnus. Poliisilaitoksella voidaan myös skannata mukana tuotu paperikuva.

Lisäksi tarvitaan suomalainen puhelinnumero, johon tieto kortin valmistumisesta lähetetään.

Kortin tilaus on nopea prosessi, maksu on 55 Euroa. Valmistunut kortti lähetetään kahdeksan päivän sisään asiakkaan lähimpään noutopisteeseen. Kortin noutamisesta poliisi lähettää matkapuhelimeen viestinä noutopaikan osoitteen ja noutokoodin, henkilöllisyystodistusta noudettaessa on esitettävä jokin suomalaisen viranomaisen myöntämä henkilöllisyystodistus. Ulkomaisen henkilön, jolla ei ole mitään suomalaisen viranomaisen antamaa henkilöllisyystodistusta on valtuutettava joku toinen henkilö, jolla on suomalainen passi tai henkilöllisyystodistus noutamaan kortti.

Ilman muita toimenpiteitä kortti kelpaa joissakin maissa matkustusasiakirjana, mutta vahvaa tunnistautumista varten kortti pitää aktivoida.

Aktivointi tarkoittaa varmenteen käyttöönottoa ja henkilökohtaisten tunnuslukujen luomista.  Kortilla olevan varmenteen aktivointiin tarvitset aktivointitunnusluvun, tietokoneen, kortinlukijan ja kortinlukijaohjelmiston.

Aktivointitunnus tulee postin kautta kortin jälkeen

Aktivointitunnusluku saapuu sinulle postitse kahden viikon kuluessa kortin valmistumisesta. Aktivointi kannattaa tehdä hyvissä ajoin, sillä kirjeestä irrotettu aktivointitunnus saattaa himmentyä lukukelvottomaksi ajan kuluessa.

Aktivointiin tarvitset erityisen sirukortin lukulaitteen. Suomessa USB-liitäntäisen lukulaitteen hinta on noin 30 Euroa.

Ennen lukulaitteen liittämistä tietokoneeseesi, sinun pitää ladata maksuton mPollux DigiSign Client-ohjelma https://dvv.fi/kansalaisvarmenne-kortinlukijaohjelmisto -sivulta. Ohjelma ladataan tietokoneeseen ja asennetaan ainakin Windows-ympäristössä oletusarvoissaan, mitään muutoksia ohjelman näyttämiin parametreihin ei kannata tehdä.  Sivulta löytyy myös ohjeet kortinlukuohjelmiston latauksesta Mac- ja Linux tietokoneille. Mac koneilla suositellaan muun kuin Safari-selaimen käyttöä kortinlukuohjelman asennukseen.

Kun kortinlukija-ohjelmisto on ladattu, liitä lukija tietokoneeseesi. Työnnä sirukortti lukulaitteeseen ja tarkista miten päin kortin kuuluu olla. Aktivoinnin pitäisi alkaa automaattisesti. Jos aktivointi ei käynnisty, kokeile korttia toisin päin.

Aktivoinnissa kortille asetetaan perustunnusluku ja allekirjoitustunnusluku. Tunnusluvut saat päättää itse. Mieti haluamasi tunnusluvut valmiiksi etukäteen, sillä aktivoinnin aikana sinulla on noin 30 sekuntia aikaa kunkin tunnusluvun syöttämiseen. Perustunnusluku voi olla pituudeltaan 4-8 numeroa ja allekirjoitustunnusluku 6-8 numeroa.

Uudet koodit tulevat voimaan välittömästi.

Kokeile kortin toimintaa esimerkiksi www.vero.fi sivulla kirjautumalla omaveroon. Valitse tunnistautumistavaksi ”varmennekortti” jolloin kone kertoo kortin käyttäjän nimen ja pyytää antamaan juuri luodun PIN-koodin. Jos sivut avautuvat, kaikki on kunnossa.

Varmennekortti on eri asia kuin mobiilivarmenne. Teleyhtiöt ovat lanseeranneet oman vahvan tunnistautumistavan, palvelun voit ostaa teleyhtiöltäsi.  Mobiilivarmenne toimii vain puhelimellasi ja se vaatii suomalaisen puhelinnumeron, palvelu maksaa tällä hetkellä noin 2 Euroa kuukaudessa.

Esimerkiksi koronatestauksia tekevän sairaalayrityksen Mehiläisen Digi-palvelu voidaan varmentaa vain mobiilivarmenteella, eikä siihen kelpaa valtion viralliseen henkilökorttiin perustuva, aktivoitu vahva tunnistautuminen.

Miamista maailmalle vaikka pandemia piinaa

Miamista matkaan kolmanteen kotimaahan Euroopan reunalle päästiin mukavasti. Lentoyhtiö oli kertonut jo hyvissä ajoin etukäteen matkalle mukaanoton vaatimuksensa.  Matkaan mielivien olisi esitettävä jo lähtötiskillä korkeintaan 72 tuntia vanha negatiivinen Covid-19 testi ja Turkin valtion vaatima HES-koodi, jolla voidaan seurata matkustajien liikkeitä myös Turkissa. HES-koodi vaaditaan kaikilta, myös ulkomaalaisilta.  Lentoyhtiön sivulta onneksi löytyi linkki englanninkieliselle Turkin terveysministeriön sivulle mokoman koodin hakuun.

Kenttä on jo lähellä – ajoissa ollaan

Ulkomaille lähtiessä lentoyhtiöt kehottavat saapumaan vähintään kolme tuntia ennen koneen lähtöaikaa. Miamin isolla lentokentällä palvelut ovat edelleen vähissä, vain muutamia kioskeja on auki. Kiitokseksi monista aikaisemmista matkoista olimme kuitenkin saaneet oikeuden käyttää lentoyhtiön omaa odotustilaa, VIP loungea. Turkish Airlines on vihdoin saanut oman loungensa myös Miamiin, avajaisia kuulemma oli pidetty jo joulukuussa. Muutto omaan tilaan on suuri parannus aikaisempaan, yhteiseen lentoyhtiö Latamin kanssa jaettuun Star Alliance loungeen, johon ei edes tiettyihin kellonaikoihin ollut mitään asiaa.

Ehdottomasti yksi parhaista

Aivan parhaimmillaan edes uusi lounge pandemian rajoittamana ollut. Alkoholijuomia oli baarista tarjolla, keittoa kattilasta ja pienen pieniä yksittäispakattuja juustopalasia tai minikokoisia folioon käärittyjä täytettyjä voisarvia.

Turkish Airlinesin laajarunkoiseen, uudenkarheaan Boeing 787 koneeseen päästiin hyvässä järjestyksessä, istuimet täytettiin koneen perältä alkaen, business-luokka tosin aivan ensimmäiseksi. Lentoa varatessa olimme olevinamme viisaita ja varasimme silloin vielä varsin tyhjästä koneen takaosasta keskiriviltä molemmat käytävän puoleiset paikat toivoen keski-istuimen silloin jäävän tyhjäksi. Pelonsekaisin tuntein seurasimme istuimien nopeata täyttymistä, mutta lopulta uhkapelimme osoittautui onnistuneen. Lievästi itseemme tyytyväisinä katselimme kaikkien kolmen istuimen pääosin täyttyvän lähes joka rivillä, yhdessä matkustavien varattua viereiset paikat.

Lopulta kone oli varustettu lähtökuntoon ja moottorit käynnistettiin. Pitkä rullaus kiitotiellä ja lopulta lähes täynnä oleva kone pääsi ilmaan taittamaan 6000 mailin, lähes 10.000 kilometrin taivalta. Istuimen edessä olevasta ruutua seuraamalla aina elokuvien välillä voi vain ihmetellä matkan pituutta. Arvioitu lentoaika on lähes 12 tuntia, mutta tällä kerralla perätuuli siivitti Boeingin uuden 787 koneen yli 1000 kilometrin tuntivauhtiin ja lyhensi myös matka-aikaa noin tunnilla.

Lentomatkailun kohokohtia, jostain omituisesta eikä takuulla kulinaristisista syistä on ollut lentokoneruokailu.  Lentokoneruoka on kuulemma tavallista suolaisempaa ja enemmän maustettua, makuhermotkin kärsivät yli kymmenen kilometrin korkeudessa ilmanpaineen laskusta. Turkish Airlines oli myyntivalttinaan ennen pandemiaa pukenut yhden matkustamohenkilökunnastaan kansainväliseen kokin asuun, tötteröhattuun, mustavalkoisiin ruutuhousuihin ja keittiömestarin takkiin tarjoten varsin säällisen, useita vaihtoehtoja ja ruokalajeja käsittävän aterian pitkän matkan lyhentämiseksi.

Kokki kadoksissa – palautettava löydettäessä

Pandemian pahiten raivotessa kokki oli ilmeisesti pistetty kilometritehtaalle tai ehkä tavalliseen univormuunsa, koska ateriana tarjottiin vain valmiiksi pahvilaatikkoon pakattu folioon piilotettu sämpylä, jälkiruokakakunpala ja purkillinen vettä. Nytkään kokkia ei vielä näkynyt, mutta tarjoilussa on kuitenkin sentään siirrytty taas lämpimän aterian tarjoiluun. Viiniä tai väkevämpiäkään juomia ei vielä lennolla tarjota vaan palan painikkeeksi pitää tyytyä veteen tai tuoremehuun. Lennon lopulla aamu-ateriana tarjotun munakokkelin valmistus oli mahdollisesti ulkoistettu jo ennen pandemian alkua jollekin uudelle muuhun tarkoitukseen tehdylle laitteelle, rutikuivaksi polttouunissa kärvennetty munakas jäi koskematta.

Aterian jälkeen vain penkki mahdollisimman suoraksi (joka tosin ei turistiluokassa ole kovin paljon) ja tutkimaan elokuvavalikoimaa. Ruudulta löytyi premier-, uutuus- ja blockbusters-nimikkeistä huolimatta lähes samat elokuvat, jotka Netflix oli jo tarjonnut kotona pitkien korona-kuukausien aikana. Onneksi muutama uusi ja ennen näkemätönkin oli päässyt joukkoon, niiden avulla saatiin sentään muutama tunti matkaa lyhennettyä.

Nukkumistakin piti kokeilla, mutta edes kolmen penkin valtaamisesta kahdelle hengelle ei oikein ollut apua, tilaa vaan ei ole tarpeeksi. Ikääntyessä unen saaminen koneessa on entistä vaikeampaa eikä jäykistynyt vartalokaan enää valitettavasti taivu kaikille tarpeellisille mutkille.

Matka kuitenkin edistyi puolihorroksessa. Lopulta määränpäähän ei ollut enää kuin kaksi tuntia kun matkustamoon palautettiin valot ja ikkunat kirkastuivat taas läpinäkyviksi. Ulkona oli tässä vaiheessa jo iltapäivä, olimme lentäneet koko yön läpi ja päässet ehtineet pitkälle iltapäivään. Koneen laskeuduttua koleaan ja sateiseen Istanbuliin alkoi jälkeen matkustajien joukossa tuttu kuhina, laukkuja nosteltiin valmiiksi käytävälle ja oltiin valmiina ryntäämään varsalauman tavoin passintarkastukseen ja sieltä karuselleille haalimaan matkatavarat mukaan.

Istanbulin uusi lentoasema on mahtavan kokoinen, sen on suunniteltu muodostuvan jopa maailman vilkkaimmaksi lentokentäksi. Yhteen tasoon rakennetulla lentoasemalla on kilometreittäin käytäviä ja liukuportaita. Tuloportilta onkin melkoinen matka passintarkastukseen. Passintarkastus käy suhteellisen sähäkästi, Suomen passilla ei edes viisumia tarvita. Yhdysvaltojen passilla matkustavilta vaaditaan etukäteen netin kautta hankittava viisumi, viisumilla voi sitten maassa oleskella 90 päivää.

Kilometreittäin käytäviä. Onneksi ikäihmisille on maksuton ”buggy” kuljetus.

Matkalaukkujen palautuskaruselleille päästäkseen on pakko vielä kulkea tax-free myymälän kautta. Heräteostoksia voisi vielä tehdä esittämällä vain passi, lippukantaa ei turhaa kyselty. Hinnat esitetään aina euroina ja tavarat tuntuvat melko hinnakkailta.

Oma matkatavarakaruselli on tietysti aina se kaukaisin, tulipa sitten mistä suunnasta tahansa. Ulospääsy on vastaavasti tietenkin aina hehtaarihallin toisesta päästä, joten hurttia urheiluhenkeä ja hyvää kuntoa tarvitaan edelleen.

Taksi jonossa tai liikenteessä

Lopulta päästään taksien jonotukseen. Takseja on runsaasti, tavallisten taksien väliin on sujuttautunut myös muutama sininen. Siniset taksit ovat ”parempia” tai ainakin tavallisia takseja kalliimpia. Varsin monet takseista on muutettu kaasukäyttöisiksi, matkatavaratilassa oleva suuri kaasusäiliö voi haukata aimo osan tilasta. Keltaisissa takseissa on tavallinen taksamittari, jonka mukaan maksu määräytyy. Varsin harvoin sovitaan matkan hinta etukäteen. Nyt maaliskuussa 2021 taksien minimisumma on 14.50 liiraa, noin 2 dollaria, vaikka ei autoa ajattaisi kuin muutaman sata metriä. Kaikkiaan taksilla ajo Istanbulissa on varsin edullista. Joskus ruuhkapäivinä Istanbulin liikenne keskustassa onkin kovin keltaisen väristä. Takseihin on pandemian seurauksena ilmestynyt muoviseinä kuljettajien ja matkustajien väliin. Mittarin osoittaman maksun voi suorittaa paikallisella rahalla ja varsin monessa taksissa nykyisin myös luottokortilla. Luottokorttia käytettäessä summaan lisätään kuitenkin erillinen palvelumaksu. Lisämaksu tulee myös Bosborin sillan ylittämisestä, pidemmästä sillasta tulee aina suurempi maksu.

Loputtomalta tuntuvan matkan jälkeen edessä on vain viimeinen ponnistus rahdata kaikki mukana kuljetettu kotiin.

Sitten vihdoin vain pää tyynyyn ja odotetaan sielunkin saapumista perille.

USAsuomeksi.com/Timo Vainionpää 8.4.2021

EI HUOLTA! ENSIMMÄINEN ROKOTUS SAATU

Kaarina Langeland

Olin ihan Amerikan presidentin suusta telkkarista hyvissä ajoin kuullut, että kaikille amerikkalaisisille rokotteita riittää.  Kun vielä Suomesta vahvistettiin, että Eurooppaan ei olla saatu tarpeeksi rokotteita, kun Amerikka on ostanut kaikki, en mitenkään kiirehtinyt Publixin aamujonoihin tölläämään puoliunisena tuntitolkulla ”Waiting ja Now”-merkkejä.

Kaarina Langeland

Toivottomalta se jonottaminen Publixin rokotusvarauksiin tuntuikin. Kerran avasin koneen jo kello neljä aamulla ja panin tietokoneen jonottamaan puolestani. Sitten joskus aamuseitsemän maissa (jonotus alkoi kello 6) ykskaks pulpahti esiin kyselylomake.  Ryhdyin täyttämään lomaketta innolla käsi täristen, mutta en päässyt edes ensimmäistä sivua loppuun, sivun jo hävitessä. Yrittäessäni uudelleen Palm Beachin piirikunnan rokotusjono oli kuitenkin jo ”fully booked”.

Talomme fiksut naiset alkoivat tavatessamme kuitenkin kertoa rokotusmatkoistaan Browardin piirikuntaan, vähän suomalaisalueelta etelämmäksi.

Sain ohjeeksi koko joukon puhelinnumeroita, joihin sitten soittelin ja täytin puhelinvastaajille samaa henkilötietolomaketta moneen kertaan, asuinalueeksi valitsin Browardin piirikunnan. Kuinka ollakaan, jo seuraavana päivänä sain puhelinsoiton Browardin suuntanumerosta. Heti en edes ymmärtänyt, mistä puhelussa oli kyse.  Soittajan kysyessä ajokorttitietojani olin jo varma, että koko soitto olikin petkutusta, kun siitäkin oli moneen kertaan varoitettu. Kerroinkin epäilykseni soittajalle suoraan. Puhelimessa ollut nainen oli erittäin ystävällinen ja ymmärsi pelkoni ja jätti ajokortin kyselyn sikseen ja ehdotti jo parin päivän päästä rokotusaikaa Sunrisesta olevassa puistosta. Rokotusajan varmistus tuli saman tien sähköpostiini. Rokotuspaikka oli tutun Ikean lähellä, 50 minuutin ajomatkan päässä kotoa. Olin ensin ikionnellinen, mutta sitten ajomatka alkoi kuitenkin tuntua pitkältä.

Muistin Ikean matkoilta entuudestaan, että puiston kohdassa on vielä kauhea teiden risteysrykelmä. Puhelimessani oli tallessa vielä soittajan numero ja niinpä kysyinkin rohkeasti, eikö olisi lähempänä Palm Beachiä olisi jotain toista rokotuspaikkaa? Sainkin Sample Roadilta (Coconut Greek) Tradewind -puistosta uuden ajan. Onneksi olin kuullut sen nimen ennenkin. Morikamin japanilaista puutarhaa vastapäätä olisi ollut vielä lähempänä rokotuspaikka. Sitä en kuitenkaan osannut kysyä eikä vastaaja tiennyt rokotuspaikkojen etäisyyksistä Palm Beachin piirikunnasta senkään vertaa.

Rokotukset suoraa autoon Amerikan malliin

Minulla oli varattu aika iltapäiväksi kello 1:30. Varmuuden vuoksi lähdin heti puolen päivän jälkeen Hypoluxosta ja pääsin puiston alueelle jo 12:50. Tradewind -puisto osoittautui olevan juuri Turnpiken tuolla puolen Sample Roadilla Coconut Greekissä. Tieltä oli heti COVID- viitta oikealle (tiesin, että varsinainen rokotuspaikka oli vasemmalla puolella). Puistossa ajoin metsätietä melko pitkään yksin, vain poliisiauto näytti menevän edelläni kauempana. Ihmettelin, kun missään ei ollut ihmisiä.  Viittoja oli kuitenkin sopivasti, josta tiesin, etten ollut ajanut harhaan. Lopulta tulin sillan yli Sample Roadin toiselle puolelle puiston parkkipaikalle.

Parkkipaikalla oli viitisen autoa ennen minua, perässäni tuli tasaisin välein myös muita autoja. Parkkipaikalla poika piirsi punaisella liidulla autojen ikkunoihin numeroita, ohjasi ihmisiä ja tarkasti nimet luettelosta. Minulta hän kysyi, miten vanha olen ja kun sanoin, hän sanoi: Näytä henkilöllisyystodistus! Esitin pojalle ajokorttini ja kiitin häntä sanoen ”he made my day”. Poika piirsi minunkin autoni ikkunaan numeroita ja sain jatkaa matkaa.

Seuraavalla pysähdyspaikalla taas ohjattiin vain eteenpäin ja kysyttiin henkilöllisyystodistusta. Sain henkilötietolomakkeen täytettäväkseni, vaikka yritin selittää, että minulla on ohjeen mukaisesti lomake kännykässä täytettynä. Lomakkeen täytöstä oli ohjeet saatu sähköpostilla. Täytin kuitenkin paperilomaketta jonossa ajettaessa aina kun vähänkin pysähdyttiin. Jonotus oli kyllä hyvin järjestetty. Lopulta minulta kuitenkin kysyttiin, onko minulla se lomake kännykässä ja käskettiin ajaa viimeiseen rokotuspaikkaan numero 14, ohi kaikkien muiden autojen. Rokotuspaikalla ensin selostettiin tarkasti rokotuksen kaikenlaisia sivuvaikutuksia. Ehdotin, että tyttö olisi varmuuden vuoksi ensin rokottanut ja sitten vasta kertonut sivuvaikutuksista. Kaikki tapahtui kuitenkin kuulemma määräysten mukaan. Se ”juosten” täytetty lomakekin kyllä kerättiin. Toinen tyttö tuli kameran kanssa ja kuvasi kännykässä olevan lomakkeen, ja kolmas vähän virallisemman näköinen nuori nainen pisti rokotteen auton ikkunasta vasempaan olkapäähäni kysyttyään ensin kohteliaasti, kumpaan käsivarteen pistoksen haluan.

Sain rokotuskortin ja toisen rokotuksen ajanvarauksen kolmen viikon päähän, rokotusaika luvattiin varmistaa puhelinsoitolla. Käskettiin tulla kuitenkin samaan paikkaan ja samaan aikaan, vaikka puhelinsoittoa ei kuuluisikaan. Sitten piti taas ajaa eteenpäin ja odottaa muutaman edessäni olevan auton kanssa seuraava neljännestunti. Kävin siinä välissä puiston erittäin siistissä WC:ssäkin.  Lopulta minulle tultiin antamaan lähtölupa. Kai ne vielä kysyivät, voinko hyvin.

Kello oli silloin 1:30 eli se aika, jolloin minun vasta olisi pitänyt sinne tulla. Koko touhu puistossa kesti kiertoajeluineen 40 minuuttia. Hienosti homma hoidettiin. Ei kysytty aikoja. Lopulta lähtiessäni kysyin vielä, mihin suuntaan lähden I-95:lle, ja vastaus oli: “Aja suoraan eteenpäin ja käänny oikealle”.

Rokotuspäivänä olkapäässä ei tuntunut missään mitään. Olin vain huojentunut ja onnellinen, kun rokotus oli saatu. Seuraavana aamuna kyllä tunsin olkapäässäni, että olin saanut rokotuksen, mutta sekin tuntemus hävisi päivän mittaan.  Yhdellä Veikolla Suomessa oli rokotus illalla kauheasti kutittanut reittä, mutta käsien desinfiointiaine oli auttanut raapimiseen. Nilkat olivat turvonneet ja nivelet olleet kipeät, mutta oireet olivat menneet päivässä ohi. On kuulemma rokotuksen jälkiseurauksia sekin. Ei siis näistä mahdollisista sivuvaikutuksia puistossa etukäteen turhaan kerrottu.

Nyt pitää vielä pitää tunnollisesti maskia ja visiiriäkin.  Nyt en itse enää koronaan toivottavasti sairastu. Jos kuitenkin saisin tartunnan olisin silloin kävelevä taudin levittäjä.