Sirpa Aho
Syyskuu 2026
Idea suomalaisuuden merkeissä järjestettävästä koko USA:n kattavasta vuotuisesta tapahtumasta lähti liikkeelle jo 1976 vietetyistä Bicentennial juhlallisuuksista. Aivan ensimmäinen FinnFest USA järjestettiin Minneapolisissa 1983. Uskomatonta, mutta tämän kirjoittajakin oli niissä juhlissa mukana, tosin yleisön joukossa. Sen jälkeen FinnFest USA tapahtuma on järjestetty vuosittain monessa eri paikassa. Jopa Floridassa Bryant -puistossa on juhlittu FinnFest USA:n merkeissä kaksi kertaa, vuosina 1991 ja 2004. Koronavuosina ohjelma tehtiin virtuaalisesti. Tämänvuotinen tapahtuma oli jo viides Minneapolisissa, ja kaikkiaan 44. vuosi. Minulle tämä oli jo yhdeksäs kerta FinnFestissä.
Suurella mielenkiinnolla matkasin kohti Minneapolisia, olihan meillä Floridalaisilla komea toripöytä ja oma sessio viime kesän FinnFestissä Duluthissa. Tällä kertaa edustin oman puheeni kanssa itseäni ja Floridan suomalaista yhteisöä.
Yllättävin havaintoni matkalta oli, että suomalaisuus kiinnostaa hämmästyttävän vahvasti amerikkalaisia. Vuoden FFN:n luennoitsija Jay Smith on tehnyt mahtavan työn John Mortonin suhteen itse ilman suomalaisia sukujuuria. Näytelmän John Mortonista esitti paikallinen teatteri. Samoin Frank Eld selvitti metsäsuomalaisten osuuden Uuden Ruotsin siirtokunnassa ja on asiantuntija hirsirakentamisessa. Kirjailija Mark Munger on kirjoittanut suomalaisista siirtolaisista useita kirjoja ja piti todella hyvän esitelmän aiheesta. FFN on saanut toimintaan mukaan suuren joukon nuorta väkeä, joiden isoisovanhemmat ovat saapuneet Suomesta 100-150 vuotta sitten. Eli, eiköhän kiinnostus suomalaista kulttuuria kohtaan herää Floridassakin noin 50 vuoden päästä, tännehän suomalaiset muuttivat vasta toisen maailmansodan jälkeen.
FinnFestin ohjelma oli mielenkiintoista ja sitä oli paljon, kolme pitkää päivää tauotta.
Avajaisseremonian yhteydessä Suomen maailmankartalle leiponut ja kokannut Beatrice Ojakangas vastaanotti Suomen Valtion Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniaristin.
Perjantai-aamun aloitti seitsemän eri esitelmää ja tori samanaikaisesti. Valitse siinä sitten paras kahdeksasta. Itselläni ei ollut ongelmaa valinnassa. Finlandia Foundation National on kiitettävästi ottanut ohjelmaansa tehdä tunnetuksi suomalaiset sukujuuret omaavan itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajan John Mortonin. Koko perjantai-aamun kattava sessio kertoi Uuden Ruotsin siirtokunnasta ja John Mortonista. Oma puheeni aloitti session kertomalla suomalaisten maahanmuuttajien tarinan Delawaren Uusi Ruotsi siirtokunnasta aina nykypäivään asti. Toiseksi Auvo Kostiainen Turun Yliopistosta kertoi, miten DNA-testein on varmistettu John Mortonin suomalaiset sukujuuret. Frank Eld piti hienon esityksen metsäsuomalaisista Ruotsissa ja New Sweden siirtokunnassa Delawaressa. FFN:n vuoden luennoitsija Jay Smith kertoi suurella innostuksella John Mortonin tarinan juurta jaksain, alusta loppuun.
Myyntipöytien takana torin kulmassa oli esiintymislava, jossa nuoret muusikot esittivät suomalaista musiikkia lähes tauotta. Suuri yleisö kertyi kuuntelemaan Steve Solkelan 24:n instrumentin Overpopulated orkesteria. Meitä viihdyttivät nuoret muusikot, mm. Eeppi Ursin, Charlotte Loukola, Ida Metsberg, Petra Jasmiina, Ruut, Paleface, Johanna Telander ja Johnathan ja Svea Rundman.
Kay Seppälä johti sekä kantele-tunteja että Kivajien ja Kisarien kansantansseja.
Ohjelmasta löytyi yhteislauluja, räsymattoja, pelejä ja leikkejä, monenlaisia networking-tapahtumia varsinkin nuorille vaikuttajille. Luentoja ja workshoppeja oli kaikista mahdollisista ja mahdottomistakin aiheista. Suureksi harmiksi saattoi kerrallaan valita vain yhden tapahtuman, tai yrittää hop-on-hop-off salien välillä.
Rentouttavaa Asahia Margaret Vainion johdolla oli tarjolla pitkin päiviä, kävin sitä kokeilemassa minäkin.
FinnFest yleisö oli kutsuttu sunnuntai-aamun jumalanpalvelukseen Lutherilaiseen Christ Church -kirkkoon. Tämä tyylikäs kirkko on Eliel Saarisen suunnittelema, hänen viimeinen työnsä. Finland 100 kuoro lauloi todella kauniissa ja tunnelmallisessa tilaisuudessa. Kirkkokansa kutsuttiin kahville viereiseen Eero Saarisen suunnittelemaan seurakuntasiipeen.
Lauantai-illan kohokohtana oli näytelmä John Morton: Unohdettu allekirjoittaja. Kaksi päivää oli satanut ja tuullut, mikä ei haitannut FinnFestiä sisätiloissa. Iltapäivällä sade lakkasi kuin tilauksesta. Minnehaha-puistossa suurten puitten alla istuimme märillä puupenkeillä järjestäjien jakamien roskapussien päällä. Paikallinen Frank Teatteri oli tehnyt loistavaa työtä. Tunnin pituinen näytelmä kertoi John Mortonin toimet huumori mielessä. Kellekään ei jäänyt epäselväksi kuka antoi viimeisen ja ratkaisevan äänen itsenäistymisen puolesta, ja kenen suomalainen äiti antoi ratkaisevat ohjeet asiaan kuin asiaan. Näytelmän valaistus ja äänentoisto toimivat loistavasti ja Minnehaha puisto vesiputouksineen ja ravintoloineen oli varsin viihtyisä paikka illan viettoon.
Iltapäivä kului Amerikan Swedish Instituutissa musiikin, kansanperinteen ja erityisesti saunakulttuurin merkeissä. Rakennus itse on henkeäsalpaavan komea linna. Alakerran monitoimitilat antavat mahdollisuuden suurienkin tilaisuuksien järjestämiseen.
Kaikkiaan FinnFest USA 2026 anti oli todella monipuolinen. Hilton hotellin tilat sopivat täsmälleen osallistujamäärään. Missään ei ollut ruuhkaa, mutta ei myöskään autiota. Ainut mikä puuttui oli suomalainen ruoka. Missä oli kahvit ja pullat, kropsut ja mojakat? Ehkä hotellin säännöt eivät venyneet näin pitkälle ja oli turvauduttava alakerran huippukalliiseen amerikkalaiseen pikaruokaan.
