Alaskan antimia

Halibut, lohet ja lumipeitteiset vuoret sekä laajalti erämaita ,hirviä, karhuja ja paljon ystävällisiä ihmisiä.

kuva3

Alaskassa on tilaa ja näkemistä riittää. Kalamiehille siellä on monia mahdollisuuksia saada kokemuksia isojenkin kalojen kanssa. Kenain niemimaan eteläkärjessä on erikoinen kaupunki nimeltään Homer. Sen satama sijaitsee kapean ja matalan niemen päässä keskellä Kachemak lahtea. Siellä on satoja veneitä, yksityisiä sekä monia niin sanottuja Charter Boat´s , aluksia, jotka vievät kalamiehiä maksusta halibut- kalaa, lohia sekä monenlaisia muitakin kalalajeja tavoittelemaan. Homer on tunnettu laajalti yhtenä parhaista, halibut kalan pyydystys paikoista.

kuva1

Aamu kuudelta kesäkuun 16. 2019 olimme Bob Jakolan kanssa valmiina lähtemään merelle veneellä, sen nimi oli Outrageous. Mukana oli vain yksi kalastaja meidän lisäksi , lady April Montanasta. Kapteeni ja mate , young lady, antoivat ohjeita.

Sää oli aurinkoinen, meri tyyni. Suunta Länteen Cooks Inlet´iin (lahteen). Noin tunnin ajon jälkeen ankkuroimme ja isot koukut saivat palan silliä houkutukseksi. Painoa piti olla kilon verran että saatiin syötit syvälle, virta oli melko voimakas. Nousu ja laskuveden ero saattaa olla jopa 6-7 metriä.

Melko pian alkoi vavat täristä ja kelaaminen alkoi. Parin tunnin sisään me kaikki kolme saimme kaksi, eli sallitun määrän halibutteja. Yksi piti olla alle 28 tuumaa pitkä, syy kai oli että vanhemmat kalat , kutevat, säästyisivät.

kuva4

Bob sai isoimman noin 100 – 110 paunaa, noin 50 kg, puntaria ei ollut, paino arvioitiin pituuden mukaan. Omani ei ollut kovia suuri, ehkä 25 paunaa. Lohtuna kuitenkin se että pienempien halibuttien liha on parempaa kuin niiden oikein isojen , sanoivat paikalliset asukkaat. Samalla reissulla saimme myös melkein mustia rockfish. Ne olivat 2-4 paunaisia, ehkä 1-2kiloisia. Hyvän makuisia, sanoivat paikalliset asukkaat niistäkin. Päivä oli tosi antoisa ja sen päätteeksi kalat siivottiin, laitettiin tyhjiöpusseihin ja jäihin. Toinen kalareissu jonka saimme tehdä paikallisen Eldon Townsendin muka-na Anchor Pointista. Se on Homerista hieman pohjoiseen Cook Inletin itärannalla. Veneen lasku siellä oli elämys sinänsä. Kalastajat istuivat jo maalla veneessä, traktori työnsi trailerin veneineen veteen. Moottori käyntiin ja niin oltiin vesillä. Trailer vedettiin maalle, odottamaan takaisin tuloamme.

kuva5

Jälleen olimme ankkurissa, veden syvyys siinä 100 jalkaa, 30 metriä. Alku oli taaskin hiljaista, halibutit alkoivat kuitenkin olla nälkäisiä ja ei kestänyt kuin parisen tuntia ja taas oli limits, sallittu määrä, täynnä.

Kun katseli ympärilleen, näki idässä Kenai vuorten lumiset huiput, lännessä kohosi taivaalle kahden aktiivin vulkaanon Iliamnan-vuoren ja Agustine-vuoren huiput, mahtavat näkymät.

Näissä upeissa maisemissa, sai Bob jälleen suurimman kalan se painoi 45 paunaa, reilut 20 kg , me muut saimme tyytyä niihin pienempiin, parempi lihaisiin. Eldonin vaimo on tosi hyvä kalastaja hän sai kolme hyvää halibuttia. Kahdeksan kalaa, sallittu määrä, oli veneessä joten pääsimme takaisin rantaan ennen puolta päivää. Rantaan tullessa näytettiin numerolappua ja kohta oli traileri valmiina rantavedessä. Eldon ajoi veneen tarkasti siihen ja isopyöräinen traktori veti meidät kuiville.

kuva7

Kolmannella reissulla saimme myös kunnon lohia, King-salmon. Vaikkakin ne eivät kovin isoja olleet, painoivat jonkun 4-6 paunaa, 2-3 kiloisia. Se kala-paikka oli Homerista suoraan etelään, noin tunnin matkan päässä. Syvyyttä siinä 30 metriä. Melko lähellä Homerin vastarannalla olevan Port Graham´in lahden paikkeilla.

Veneen palatessa satamaan , mate leikkasi kalat fileiksi ja ne pantiin pusseihin merkin kanssa, siten jokainen tiesi mikä oli hänen pussinsa. Oman saaliimme saimme taas ystävällisen Eldonin kylmään varastoon.

kuva6

Kenain niemimaalla on monta jokea mihin lohet nousevat kutemaan. Seurailimme tosi kalastajia Kenai- ja Kasilof- jokien varrella , combat-fishing. Siinä seisovat kalastajat joessa melkein kylki-kyljessä , heittelevät koukkua jossa on hieman höyhentä , koukun koko on tarkoin määritelty. Ajatus on että kun virta vie pienipainoista siimaa mukanaan, se osuisi kalan suuhun ja jäisi siihen kiinni. Hyvin monet näyttivätkin saavan punaisia-sockeye lohia. Salittu määrä oli kuusi kalaa, per-nenä. Jos koukku oli kiinni muualla kuin suussa, se oli snagged, ei lupa pitää, kala piti laskea takaisin jokeen. Viranomaiset tarkkailevat luontoa, ja erikoisesti lohien lukumäärää. Joessa on laskin mikä antaa päivittäisen kalamäärän, kuinka monta on joen latvoille uinut. Ollessamme Soldotnassa Kenai-jokeen oli noussut kymmeniä tuhansia, joinakin päivinä yli satatuhatta lohta. Määrä oli niin suuri että sallittu määrä nostettiin 12 loheen per-nenä. Kalastajia tulee ympäri maailmaa, tapasimme nuoria miehiä Hawaijilta, Venäjältä ja eri puolilta Ameriikkaa.

kuva8Yllätys oli vielä että monia naisia oli mukana tässä riemussa. Joitakin nuoria äitejä pieni lapsi selkärepussa, oli myöskin heittelemässä perhoa että ”saisi ”särvintä” lapselleen”.

Tämä matkamme Bobin kanssa on oleva muistoissamme lopun ikää. Sää oli mainio, majoitus kotoinen ystävällinen Southern Bluff B&B Soldotnassa. Paikalliset ihmiset erittäin ystävällisiä ja auttavaisia. Saaliimme oli jäisinä kahdessa styroksi laatikossa 50 paunaa kumpikin, hyvin säilyivät kylmänä kotiin saakka.

Halibut kasvaa jopa yli 200 kiloiseksi liha on valkoinen, melko neutraali maultaan, sitä kai sanotaan ”pallas” Suomessa. Ehkä ne ovat isoja kampeloita molemmat. Kalakaupoissa on halibut yksi arvokkaimmista kaloista.

Kaiken kaikkiaan tosi hieno reissu.

Kalastus terveisin. Jorma Huttunen

Mainokset

Alku 1 and 2, Finnish Coops in Brooklyn New York, on  National Register of Historic Sites in the United States

 

 

20190526_104126On May 20, 2019, the National Register of Historic Places in the United States, listed Alku 1 and Alku 2, located at 816 and 826 43rd Street, Kings County Brooklyn New York, as the first two coop buildings in the USA, built by Finnish immigrants, on the National Registry of Historic Places. Previously, on March 21, 2019, the New York State Office of Parks, Recreation and Historic Preservation designated both buildings as Historic Sites in New York State.

 

The Board of Alku 1 and Alku 2 worked very hard to prepare and submit the actual application to get the historical designation. Considerable input to that application came from Valerie Landriscina, a licensed architect, and Cecilia Feilla, both on the Board, and Robert Alan Saasto, Esq., who furnished extensive historical references himself, and directed the Board to other sources in the USA and Finland to secure historical proof to establish that in fact, (1) Alku 1 and Alku 2 were the first coop buildings in New York State and in the USA, which were built by Finnish immigrants; and (2) that the Finnish immigrants brought the concept of cooperative ownership to the United States.

 

On May 26, 2019, Robert Alan Saasto, Esq., led a tour of what was once Finntown in Sunset Park, Brooklyn New York. The ultimate purpose was to lay the groundwork to have some of the other 24 Finn coop buildings built around Sunset Park put plaques in their walls to commemorate the Finns who built those buildings in the early 1900s. Alku 1 and 2 already have plans to put the plaque on their building, and the Imatra Hall has a plaque ready to be installed! Those plaques, plus the Finlandia Street sign at 40th Street and 7th Avenue, would serve as permanent visual confirmation to anyone visiting the neighborhood as to the contribution of the Finnish immigrants to that neighborhood.

 

It is the ultimate goal of Robert Alan Saasto to secure recognition of the Finns for bringing to the USA the concept of cooperative ownership, whether it be buildings, food markets, banks, credit unions, etc. This is a major first step towards that recognition.

 

20190526_110807

Those on the tour and shown in the picture in front of what was Imatra Hall, now the Resurrection Church, are from left to right: Johannes Kotkavirta a reporter for Ilta-Sanomat, the second largest newspaper in Finland; Valerie Landriscina who is on the Board of Alku 1 and 2 and was very instrumental in getting the approval (with Cecilia Feilla present but not shown in the photo);  Jaana Rehnstrom President of Finland Center Foundation; Robert Alan Saasto, Esq.; and Eero Kilpi, President of Finlandia Foundation New York Chapter.

 

Robert Alan Saasto

Robert Alan Saasto

Robert Alan Saasto, Esq.

Maailman suurin lentokenttä on nyt koettu – koneenvaihtoa Istanbulissa suunnittelevien kannattaa varata runsaasti aikaa

20190416_055945

Maailman suurimmaksi ja vilkkaimmaksi pyrkivä Istanbulin ”Yeni Havalimani”, ”Uusi Lentokenttä” on avattu liikenteelle

Turkin Istanbulin uusi lentokenttä noin 40 kilometriä miljoonakaupungin keskustasta, Mustanmeren läheisyydessä, Turkin Euroopan-puoleisessa osassa. Nimeltään yksinkertaisesti ”Uusi Lentokenttä” , ”Yeni Havalimani” avattiin vähän toista viikkoa sitten monen kuukauden viivytysten jälkeen. Uuden lentokentän epäiltiin olevan rakennusteknisesti ja sijainniltaan epäonnistuneen, myös tieyhteyden arveltiin tukkeutuvan liikenteen suuntautuessa uudelle kentälle. Epäilykset olivat sankkoja myös toiminnan siirtämisestä uudelle kentälle vain 36 tunnin siirtymisaikana.

 

Epäilijät taisivat saada pahasti nenälleen.

Uusi lentokenttä, kenttäkoodinsa sulkeutuvalta Ataturkin kentältä perimänsä IST-tunnuksella toimiva  on kaikilta mittasuhteiltaan valtava.  Kenttä avautuu nyt kahdella samansuuntaisella kiitoradalla, kenttää tullaan laajentamaan kaikkiaan kuutta kiitorataa käyttäväksi muutamassa vuodessa.  Matkustajia uudella, vain kaksi terminaalirakennusta käsittävällä kentällä lasketaan käyvän jopa 150 miljoonaa vuodessa. Vanhan, käytöstä poistettavan Ataturkin lentokentän  (uusi kenttäkoodi on ISL) jo kovin ruuhkautuneen ja tilanahtaudesta kärsineen lentoterminaalin kaikki matkustajat olivat kovin vähälukuisen näköisiä uutuuttaan kiiltelevällä ja avaralla lentoasemalla. Tosin pääsimme kokeilemaan vain maahantuloa, lähtöpuolen kokemukset odottavat vasta parin viikon kuluttua.

 

20190416_060042_HDR

Välimatka lähtöporttien välillä lasketaan kilometreissä

Istanbul on ollut suosittu lentojen vaihtopaikka ennenkin, kentältä kun pääsee kaikkiaan 120 maahan kolmen tunnin tai lyhyemmällä lennolla. Lentoaan odottaville istumapaikkoja on varattu enemmän kuin pienelle stadionille, yhteensä 20.000, autojen parkkitilojakin on varattu 40.000 autolle.  Lähtöportteja on kaikkiaan 114, joten omaa lähtöporttia on parasta on alkaa haeskelemaan jo hyvissä ajoin.

 

Istanbuliin suunnannut lentomme oli Turkin kansallisen lentoyhtiön, Turkish Airlinesin pitkän matkan lento Kaukoidästä. Isosta koneesta ja maan oman yhtiön pitkästä lennosta huolimatta kone sai laskeuduttuaan haeskella melko pitkään omaa parkkipaikkaansa. Kone jopa pysähtyi toviksi rullaustielle paikkaansa hakiessaan, olisiko kapteenilta ollut kentän kartta hukassa. Lopulta kone pääsi kuitenkin parkkeeraamaan syöttöputkensa päähän ja matkustajat pääsivät poistumaan koneesta terminaaliin.

 

Terminaaliin päästessä kentän valtavuus paljastuu. Edessä on kilometrien pituiselta vaikuttava käytävä, liukuvat kuljettimet käytävillä tosin helpottavat hieman pitkästä lennosta vielä kankeita matkustajia. Käytävä tuntuu loputtomalta, askelmittarin perusteella matkaa passintarkastukseen kertyi toista kilometriä.

 

Passintarkastuspisteitä kentällä on kaikkiaan 228. Nopeasti toimineiden maahantulomuodollisuuksien jälkeen pitää jälleen lähteä taivaltamaan kohti matkatavaroiden luovutusta. Matkaa tuntuu olevan jälleen tuhottomasti, päästyämme lopulta uupuneina monitoreiden osoittamalle hihnalle, matkatavaramme tulivat suurin piirtein samaan aikaan. Matkatavarakärryjä on tarjolla, kärryistä pitää maksaa automaattiin viiden liiran tai yhden euron talletus, jonka tosin saa takaisin kärryjä palautettaessa.

20190416_060718Jos rahaa matkalta on vielä jäänyt, voi Istanbuliin saapuva matkustaja vielä täydentää kantamuksiaan vierailemalla tulohallin lukuisissa verovapaissa myymälöissä. Hinnat kaupoissa on ilmoitettu Euroina, laskutuksen voi pyytää myös Turkin liiroina, niin halutessaan. Ostoksia maksaessa pitää esittää vain passi, tulotietoja tai lipun kantoja ei sen kummemmin kysellä.

 

Ostosreissun jälkeen on vielä edessä jälleen pitkältä tuntuva kävelymatka tullin läpi. Melko monet kanssamatkustajista ohjattiin reitille, jossa he joutuivat nostamaan matkatavaransa vielä kerran läpivalaistavaksi. Sitten vielä viimeinen spurtti ja päästään lopulta useammankin urheiluhallin kokoiseen vastaantuloaulaan.

 

Kentältä kaupunkiin

havaist

Lentokenttäbusseissa on televisiot ja matkapuhelimien latausmahdollisuus jokaiselle istuimelle

Matka uudelta lentokentältä Istanbulin keskustaan kestää noin 40 minuuttia. Jos matkatavaroita ei ole aivan liiaksi asti, kätevin ja edullisin kulkuneuvo on lentokentän oma ”shuttle bus”. Bussit liikennöivät useaa eri reittiä 17 miljoonaiseen kaupunkiin eri suuntiin. Keskustaan pääsee ainakin Taksim-aukiolle, Besiktasin kautta, Yenikapiin ja turistien suosimaan Sultanahmetin alueelle matkaavat bussit pysähtyvät myös muutamilla pysähdyspaikoilla. Bussit lentoasemalta ja lähtöpaikoista kaupungissa kulkevat puolen tunnin välein.

 

HAVAIST bussien lähtöpaikkaan pääsee laskeutumalla liukutietä vielä parin kerroksen verran vastaantulokerroksesta. Maanalaisessa bussien lähtöpaikassa avuliaat bussikuskit merkitsevät jälleen kerran matkalaukut omilla merkeillään ja pakkaavat tavarat bussin pohjatilaan.

 

istanbul-kartBussimatka suuntaansa maksaa varsin kohtuulliset 18 liiraa, noin kolmen Euron verran. Maksun voi maksaa kertamaksuna luottokortilla tai ostamalla myöhemminkin metroissa, Bosporinsalmen ylittävillä lautoilla ja busseissa toimivan varsin kätevän ja automaateissa uudelleenladattavan Istanbul-kortin.

 

Ainakin käyttämämme Besiktasiin matkaava bussi oli upea, bussissa oli kaikille tv-ruudut ja Internet-yhteydet. Jos tietää tarkemmin määränpäänsä voi kyydistä päästä myös kesken matkaa, bussilla on pari pysäkkiä matkalla. Uutta, lähes tyhjää moottoritietä matka Metrokeskukseen Zincirlikuyuun ei kestänyt juuri puolta tuntia pidempään. Metrokeskuksesta sitten alkaakin keskustaan päin yleensä erittäin vilkas liikenne ja matka hidastuu merkittävästi, perille päästessä aikaa on saattanut vierähtää vielä tunnin enemmän. Aikanaan lentokentän tulee yhdistämään myös metrorata, lentokenttämetron pääteasema on jo Aasian puolella.

Taksillakin tietenkin kaupunkiin pääsee, vastaantuloaulan edustalta taksimatkan hinta määräytyy taksamittarin mukaan, hieman keskustan ruuhka-ajasta riippuen noin 120 Turkin liiraa, parinkymmenen Euron verran, ja ehkä 40 Liiraa enemmän kuin vanhalta liikenteensä nyt jo lopettaneelta Ataturkin kentältä keskustaan.

Timo Vainionpää

Alku 1 and 2, Finnish Coops in Brooklyn New York, are Historic Sites

The New York State Office of Parks, Recreation and Historic Preservation is a state agency within the New York State Executive Department charged with the operation of state parks and historic sites within the United States and New York State. As of 2014, the agency manages 335,000 acres of public lands and facilities and 35 historic sites. There are now additional historic sites.

Title picture: Tree guard was made by Tom Mazzone of City Tree Guards.

Alku Toinen Door

Alku 2 building entrance

On March 21, 2019, on Peebles Island in Waterford, upstate New York, the Review Board of the New York State Office of Parks, Recreation & Historic Preservation, voted unanimously to recommend Alku & Alku Toinen for nomination to the State and National Registers of Historic Places. Both Alku 1 and Alku 2, 816 and 826 43rd Street, Brooklyn, New York, will be formally listed on the State Register. The application has been mailed to the National Park Service. It is anticipated that in the summer of 2019 the National Register of Historic Places with also approve the listing of the first two Finnish coop buildings in the USA to be included on the National Registry of Historic Places.

Robert Alan Saasto

Robert A. Saasto

Robert Alan Saasto, Esq., born in Finntown in the Sunset Park section of Brooklyn, NY, was very active in the process of securing the historical documentation for the Board of Alku 1 and 2 to submit in the request for historical designation. In addition to furnishing extensive historical references himself, he was able to direct the Board to other sources in the USA and Finland to secure additional historical proof to establish that in fact, (1) Alku 1 and Alku 2 were the first Finnish coop buildings in Brooklyn NY and in the USA; and (2) that the Finnish immigrants brought the concept of cooperative ownership to the United States.

 

“The Finns should be recognized not just for saunas, but also for bringing to the USA the concept of cooperative ownership, whether it be buildings, food markets, banks, credit unions, etc. This is a first step towards that recognition!”

 

Letters of support from the Finnish American community were submitted with the application. They included the following: Finnish American Lawyers Association by Robert Alan Saasto, Esq., President; Amerikan Uutiset by Mikko Koskinen, Editor; The Finlandia Foundation New York Chapter by Eero Kilpi, President; Finland Center Foundation by Jaana Rehnstrom, President; and Finnish Sibelius Masonic Lodge by Robert Alan Saasto, Trustee.

 

The Board of Alku 1 and Alku 2 worked very hard to get the historical designation. Valerie Landriscina, a licensed architect, was very active in securing the hard data necessary for the application for historical designation. Robert Alan Saasto proposed to her the following questions via e mail and received the following answers:

1) What inspired you to take on this great project? Was it to preserve the architectural status or to memorialize the Finnish connection or both or some other reason?

For me, I was inspired by architecture. When I moved into the building, I was told that it was the first Finnish co-op but didn’t fully understand what that meant. At the time, I appreciated the spatial layout of the apartment which we later learned was heavily influenced by Finnish design.

 

It was during my involvement in an exterior facade restoration project in 2013 and 2014 that I came to further appreciate the art that Eric O. Holmgren, Alku Toinen’s architect, designed into the apartment building. This is an art that is lost today — that even working class people deserve beautiful homes. We replaced Alku Toinen’s decorative parapet wall and I was tasked with not only making sure waterproofing was done correctly, but that the contractor salvaged and reinstalled decorative limestone elements and that Holmgren’s playful brick patterns were duplicated. Holmgren’s brick patterns at Alku Toinen’s parapet wall were like his maker’s mark. I can clearly identify his other buildings in the neighborhood.

 

2) I know there are no longer any Finns in Alku 1 but does that apply to Alku 2 as well

Unfortunately, our last Finnish member this passed away summer. Her name was Greta Tolamaa. Greta was a great resource to the current board. She and her husband volunteered as board members during their membership. (Greta was also the neighbor who told me, ”You have to contact Saasto” for more Finnish history.)

 

3) Who are the Board members involved in this project other than yourself

Cecilia Feilla and John Amman are fellow board members. John is our board president. The three of us were the most heavily involved in the research project.

 

4) Are you planning some event perhaps in the courtyard to celebrate this? maybe have local press? maybe even the Consul General of Finland to NY ??

I think this is a great idea but we will need to speak as a board first.

 

The Board is also considering putting a plaque in the wall to recognize the historical designation. You can be sure that Robert Saasto will encourage them to recognize the Finnish immigrants who made it all happen. There is presently a fence around the tree outside the building which spells out Alku 1 in the gridwork.

 

 

Robert Alan Saasto

Lappalaisessa infrapunasaunassa Tampereen kattojen yllä

P1020521 (2)Satunnainen matkailija joutui vuodenvaihteessa pikaisesti käymään alkuperäisessä kotimaassaan ja synnyinkaupungissaan Tampereella. Kuten arvata saattoi, Hämeen vuodenvaihteen ilmassa oli vuorotellen vettä ja räntää, auringonkin joku on käynyt ilmeisesti kääntänyt säästöliekille. Jalkakäytäviä kattoi mukavasti lumisohjon alla jäätikkö vaanimassa varomattomia jalankulkijoita.

Jotenkin tilapäinen kotimaantoimittaja oli päätynyt varaamaan pariksi yöksi majoituksen Lapland-hotellissa Tampereen rautatieaseman liepeiltä. Ulospäin rakennus oli normaali  harmaanvalkoinen kaupunkitalo, vastaanottotilatkaan eivät vielä ensisilmäyksellä kovasti eronneet normaalista.

Vastaanottotilan yhteydessä olevassa ravintolassa olikin jo sitten hieman enemmän ihmettelemistä, savua imitoivia porisevia kattiloita ja uskottavan näköisiä leiritulia oli aseteltu ihmisten iloksi. Talon omat Lappi-oluet maistuivat, pulloihin oli liimattu myös lyhyitä tarinoita luettavaksi

P1020514

Kero-saunatupa/neuvotteluhuone

Hotellin kerrokset on sisustettu kukin oman Lappi-teemansa mukaisesti. Omaan  huoneeseen päästessä ensimmäiseksi huomio kiintyi sängyn päälle ripustettuihin poronsarviin ja pienoiskeittiössä oleviin   Pentikin suunnittelemiin varsin tutunnäköisiin astioihin. Poronsarvien jauhamista omaan käyttöön ei kuitenkaan varmaan katsottaisi kovin ystävällisesti, sanoi Juha Watt Vainio sitten mitä tahansa.

Satunnainen kotimaanmatkailija päätti myös vierailla vastaanoton suosittelemassa, kattokerroksessa sijaitsevassa saunaosastossa. Tilapäinen kotimaantoimittaja hieman hämmästyi saunaosaston nähdessään. Tavallisen saunan lisäksi saunaosasto kun oli varustettu myös infrapunasaunalla.

Infrapunasauna tuntui tavalliselta huoneelta, kunnes taikanapista painaen infrapunalamput ja paneleihin piiloitetut lämmittimet pääsivat toimintaan. Pienen kohinan kuuluessa tilapäinen kotimaantoimittaja venytteli itsensä laverille ja tunsi itsensä jättikokoiseksi kanapojaksi isossa mikroaaltouunissa.

P1020517

Mikroaaltogrilli l. infrapunasauna

Mikroaaltouunilöylyt ei jaksaneet kauaa kuitenkaan kiinnostaa saunan televisiosta tulevista joga-ohjeista huolimatta, kyseessähän oli sekasauna. Vaikka tilapäinen toimittaja kuinka toivorikkaasti odotteli, ei saunaan kuitenkaan ollut muita tulijoita niinpä tilapäinen siirtyikin hyvässä järjestyksessä takaisin traditionaaliseen, savusaunalta tuntuvaan miestensaunaan, jonka ikkunasta aukesi upea hämäränhyssy,  sinisenharmaa näköala Tampereen keskustan lumisten kattojen yli. Saunan rauha laskeutui vähitellen myös tilapäisen kotimaantoimittajan kiirettä pitäneeseen, pahasti aikaerosta kärsivään sieluun.

Seuraavan aamun aamiainen Lappi-aiheisessa aamiaisravintolassa oli varsin mainio. Lautaselle piti kerätä kuitenkin hieman tavallista enemmän, tunnustettakoon jopa  ahnehtien leipäjuustokuutioita lakkahillolla, särkikaloja katajanmarjojen kanssa, hieman poronsavusivua ja sitten lopuksi tietysti tamperelaisittain mustaa makkaraa ja puolukkahilloa, kun Tampereella oltiin, nääs.

 

Tilapäinen toimittaja ei ole aikaisemmin juurikaan välittänyt Lapin pois omalta paikaltaan  siirrettyyn yleensä kovin muovinmakuiseen eksotiikkaan. Nyt kuitenkin taitaa olla parasta ottaa uusi asento ja korjata luutunutta asennevammaa. Kun Lapin eksotiikkaa käytetään taitavasti sisustuksessa, ruokalistassa ja yleisen ilmeen luonnissa, tulos onkin melko mukava.

Mikroaaltouunisaunan olisi kuitenkin ehkä voinut jättää pois.

 

Lapland Hotels Oy on Suomen suurin yksityinen hotelliketju, johon kuuluu 16 hotellia ja 1700 huonetta sekä 8 000 ravintolapaikkaa Lapin suurimmissa matkailukohteissa sekä Oulussa ja Tampereella. Lisäksi hotelliketjulla on hiihtokeskustoimintaa Ylläksellä Äkäslompolon kylässä sekä Luostolla, Oloksella ja Pallaksella. Lapland Hotels omistaa myös osan Lapin Safarit -ohjelmapalveluyrityksestä.

 

Timo Vainionpää

Suomi 100 maailmalla – vuorossa Istanbul

 

 

P1020223

Suurlähettiläs Päivi Kairamo, Ankara

Suomen Turkin suurlähetiläs Päivi Kairamo Ankarasta ja  turkkilaisen maailmanlaajuisen Vakko muoti-imperiumin  johtaja  Jeff Hakko, joka on Suomen kunniapääkonsuli Istanbulissa, järjestivät hienon Suomi 100 tapahtuman Istanbulissa  Sabanci-museossa. Museosta aukeaa upeat maisemat vilkaalle Euroopan ja Aasian erottavalle  Bosborinsalmelle.

 

Suomi 100 tilaisuuteen olin kutsuttu jopa noin 600 vierasta ympäri Turkkia, pääosa paikalle saapuneista noin 150 vieraasta oli kuitenkin 20-miljoonaisesta Istanbulista ja sen ympäristöstä. Puheensorinasta päätellen enemmistö vieraista oli turkinkielisiä, mutta mukavasti joukossa soljui Timo Santalan DJ-shown mukana myös suomenkieltä.

Paikalle oli saapunut myös Turkissa toimivien suomensukuisten yritysten edustajia ainakin Nokialta, Finnairilta, Stockmannilta ja ABBlta.

 

Juhlien arvokkain vieras kuitenkin oli Barholomew I, ortodoksisen kirkon pää ja 270  Rooman kirkon itäisen haaran johtaja, Istanbulin patriarkka, vastaavaa tehtävää roomalaiskatolisessa kirkossa hoitaa Rooman paavi.

 

 

P1020249

Kuvassa vasemmalta kirjoja suomesta turkiksi kääntänyt Tunay Antayaja arkkitehtuurin professori Albayet ja virtuaalikoulujen toimintaa tutkiva professori Gursoy.

Juhlassa palkittiin kolme Turkin kansalaista presidentti Niinistön myötämillä suomalaisten ritarikuntien kunniamerkeillä heidän tekemästään työstä arkkitehtuurissa, virtuaalikoulujen tutkimuksessa ja kääntämällä suomalaista kirjallisuutta turkinkielelle.

 

Avauspuheessaan suurlähettiläs Kairamo toi esille Suomen ja Turkin väliset pitkät perinteet, erityisesti mainiten Mika Waltarin merkityksen. Waltarin Turkkiin sijoitetut teokset ovat edelleeen lähes parhaita matkaoppaita historiasta kiinnostuneille turkinkävijöille, puhumattakaan Waltari-seuran järjestämistä Waltarin jalanjälkiä seuraavista muistomatkoista.

 

Mielenkiintoisena yksityskohtana suurlähettiläs Kairamon puheessa tuli myös esille yleensä yöllä punaisena hohtavan Bosborin ylittävän, huikaisevan korkean FSM-sillan valaiseminen tämänvuotisen  joulukuun 5 päivän yöksi varsin poikkeuksellisesti sinivalkoisin värein Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi.

 

Kutsuilla oli mahdollisuus tavata erilaisissa yhteyksissä toimiviin ihmisiin. Mielenkiintoinen keskustelu syntyi  esimerkiksi Suomen sotilasattachean kanssa, joka toimii Ankarassa Merivoimien Tiedustelupalvelun edustajana ja seuraa Balkanin alueen sotilaspoliittista kehitystä. Mieleenjäävä keskustelu syntyi myös Istanbulissa toimivan ruotsalaisen poliisijohtajan kanssa, joka koordinoi  Pohjoismaiden ja Turkin poliisin välistä yhteistyötä ja terrorismin vastaisia toimenpiteitä. Poliisin edustaja totesi tehtävän oleva varsinkin nyt varsin haastellisen.  Turkissa on erilaisilla leireillä arviolta neljä miljoonaa pakolaista  mm. Syyriasta, Afganistanista ja Pakistanista. Maassa on edelleen voimassa jo toista vuotta poikkeustila, joka antaa poliisille merkittävän laajat valtaoikeudet ihmisten pidättämiseen ja kuulusteluun.

 

P1020222

Kunniapääkonsuli Jeff Hakko, Istanbul

Suomen kunniapääkonsuli Istanbulissa on Vakkon muoti-imperiumin johtaja Jeff Hakko. Suomi 100-tilaisuudessa pitämässään puheessa Hakko kertoi olleensa nuorena turkkilaisen ryhmän kanssa  opiskelijavaihdossa Englannissa 60-luvulla. Joukon keskustellessa vapaa-aikanaan turkinkielellä, muutamat sivulliset tulivat kysymään, puhuiko ryhmä mahdollisesti suomea,  kuuntelijoiden mielestä kun turkinkieli kuullosti aivan suomelta. Myöhemmin Jeff kertoi ottaneensa kartat esille ja tutkineen missä kummassa kaytetään ulkopuolisten mielestä niin samanlaiselta kuullostavaa kieltä.

 

Nyt noin 50 vuotta myöhemmin Jeff Hakko on Suomen kunniapääkonsuli Istanbulissa, jolla töitä riittää Suomen kansalaisten auttamisessa. Matkailijoilta katoaa passeja ja jotkut haluavat heti naimisiin suomalaisen tai turkkilaisen partnerinsa kanssa. Kunniapääkonsulaatti myös haastattelee Suomeen viisumia havittelevat hakijat vaikka viisumihakemukset lopullisesti myönnetäänkin pääkaupungissa Ankaran  suurlähetystössä.

 

P1020273

DJ Timo Santala ja Nezihe Vainionpää

Suomi 100 juhlien musiikista vastasi Timo Santala, helsinkiläinen DJ, joka on koostanut koko illan pyörivän kuvashown ”Suomalaista musiikkia 100 vuotta” ja valinnut siihen sopivan musiikin. Videolla pyörii pätkiä suomalaiskansallista ilmiöistä, elokuvista ja luonnosta. Santala kertoi kulkevansa Suomi 100 juhlatilaisuuksien mukana kaikkiaan 13 maassa, Vietnamista Espanjaan.

 

Illan jo pimentyessä ja hyvin viihtyneiden vieraiden poistuessa tuntui mukavalta olla suomalainen.

 

Timo Vainionpaa

 

Saaliiksi saatiin puolikas kala…

Etätoimittaja pääsi suureksi  ilokseen Floridassa merelle kalaan. Kalaretket laivaa pienemmällä veneellä ovat aina upeita, tuli saalista sitten tai ei. Mutta kun matkassa on kalamestari Jorma Huttunen, niin aina sitä jotakin saaliiksi saadaan.

Tällä kerralla muutaman ihan kokonaisen kalan lisäksi tuli yksi puolikaskin.
puolikas

Kalamestarin onkeen tuli nykäisy mukavan tuntuisesti .  Pienen kelaamisen jälkeen kuitenkin  siima alkoi kuitenkin juoksemaan takaisin mereen kelan vain huutaessa vastalausettaan.

 

Hetken kesyttelyn jälkeen, siima kuitenkin löystyi ja kalamestari veti saaliin veneeseen. Epäuskoa oli ainakin etätoimittajan silmissä, kun veneeseen vedettiin mukavan kokoinen punainen grouper, josta puuttui puolet. Kalassa oli myös selvät merkin hain hampaista, jotka olivat leikanneet kalan lähes poikki kirurgin veitsen tarkkuudella.

Tyyntyvällä merella pimeän jo tullessa yritimme vielä kartuttaa saalista pohjaongilla, mutta melko kehnolla menestyksellä. Parempi oli pakata onget ja jäljelle jääneet syötit ja suunnata rantaan.

Pimeältä mereltä paluu Boyntonin kanavan kautta välivedelle ja sitä pitkin palaaminen Bryant-puiston vesillelaskupaikalle oli kyllä asiaa tuntemattoman mielestä varsinainen suunnistussuoritus, kun apuna ei ole tienviittoja eikä GPS-karttakaan kuuluta  kääntymisohjeita. Kultasepän tarkkuudella kalamestari kuitenkin piti veneen oikeassa kurssissa ja kotisatama löytyi hapuilematta.

 

Vene pimeässä trailerille ja kotia kohden. Puolikas kalakin varmaan pääsi pannuun paistumaan.

Timo V.