Finno-Ugrilaiset Suurjuhlat Juhannuksena 2026 Hancockissa, Michiganissa

Teksti ja kuvat: Sirpa Aho

“Suomalais-Ugrilainen kulttuuripääkaupunki” -ohjelma alkoi vuonna 2013. Ensimmäisen kerran tämä kunnia tuli Amerikan mantereelle ja siellä Hancockille vuodeksi 2026. Juhannuksena järjestetyt suurjuhlat olivat kerrassaan mahtavat. Kaikkialla kaupungissa liehuivat Suomen liput ja katuja koristivat kymmenet sielunlinnut. Aurinko paistoi ja sää oli kuten koti-Suomessa kauniina kesäpäivinä. Kolme ja puoli päivää oli pakattu täyteen juhlatapahtumia, järjestelyistä vastasi kunniakonsuli Jim Kurtti.

Juhliin osallistuivat Suomen suurlähettiläs Leena-Kaisa Mikkola, Kristjan Prikk Eestistä, Balint Bakondi Unkarista, ja Suomen kunniakonsuli Kevin Nurmi Detroitista. He pitivät puheita, osallistuivat paneelikeskusteluihin, ja kaikin puolin toivat arvokkuutta ohjelmaan.

Torstain ohjelmana olivat paneelikeskustelut koskien yhteistyötä ja kulttuurinvaihtoa suomalais-ugrilaisten kansojen välillä. Uralic Center of Estonia johti tapahtumaa ja Sukukansojen Ystävät ry. Suomesta tekivät upean työn musiikin ja esitelmien suhteen.

Perjantai olikin sitten päivien päivä. Aamusta iltaan non-stoppina etenivät sessiot A, B ja C. Niissä käsiteltiin ja esiteltiin Finno-Ugrilaista kulttuuria, musiikkia, perinteitä ja historiaa. Rune Bjerkli puhui arktisista suomalaisista eli kveeneistä, Sirpa Aho puhui suomalaisista Amerikan siirtolaisista vasta-ilmestyneen kirjan “Suomalaiset Sankarit Amerikkaa rakentamassa” pohjalta, ja FFN:n vuoden luennoitsija Jay Smith  kertoi John Mortonin tarinan hyvin elävästi. Samaan aikaan torilla oli täysi meno päällä kaikkine perinteisine tavaroineen ja esiintyjineen.

Iltaohjelma Heritage Centerissä koostui musiikkiesityksistä. Kaiken lomassa oli tilaisuus tavata tuttuja ja luoda uusia tuttavuuksia. Lauantai illan tanssit soitti 12-henkinen orkesteri, jonka jäsenet jo iltapäivällä järjestivät mieleenpainuvan, ihanan, liikuttavan konsertin. Perjantai-illaksi kokoonnuimme kanavan rantaan ihailemaan juhannuskokkoa ja kuuntelemaan musiikkia. Urheimmat hyppäsivät Superior-järven hyiseen veteen saunottuaan ensin hyvän tovin. Tapahtumaan osallistui tuhansia ihmisiä, selvästi muitakin kuin suomalaisia.

Lauantai-aamu valkeni ihanan aurinkoisena. Heritage Centerin edustalle kokoontui vähitellen juhlayleisöä, sonnustautuneena ugrilaisiin ja suomalaisiin kansallispukuihin. Paraatissa marssivat Kalevalan hahmot, tanhuryhmä Kivajat jäsenet, sekä kaikki muutkin kansallispukuihin sonnustautuneet, me mukaan lukien. Lippujen johdolla kulkue kiersi upeasti koristeltua juhannussalkoa. Juhlien vetäjä, kunniakonsuli Jim Kurtti esitteli kunniavieraat ja tapahtuman tekijät. Seremonioiden päätteeksi Unkarin edustajat ottivat vastaan komean Tsirk-linnun merkkinä siitä, että Unkarin Geresdlak tulee toimimaan vuoden 2027 Finno-Ugric pääkaupunkina.

Lauantai-illan päätöstansseissa soittivat Northern Stars Sami Girls ja Lauluaika -yhtyeet, välillä yhdessä ja välillä erikseen, kaikkiaan 12 hengen voimalla. Nämä kansanmuusikot ovat musiikin ammattilaisia, kukin erikseen esittäen oman soolonsa mitä mielikuvituksellisimmilla soittimilla. Lopulta koko yleisö osallistui perinteisiin piirileikkeihin.

Hancockin historiaan kuuluu ehdottomasti Quincy Mine museorakennuksineen. Kuuntelimme esitelmän siitä, miten suomalainen insinööri Bruno Nordberg suunnitteli ja rakensi kaivoksen valtavan nostolaitteen ja kävelimme puoli kilometriä kaivoskäytävää vuoren alla, tutustuen olosuhteisiin, joissa suomalaiset siirtolaiset työskentelivät 1800-luvun loppupuoliskolla.

Suomalaisten maanviljelijöiden oloja ja elämää esittelee Hanka Homestead Hancockista hieman etelään. Suomi Ravintola Houghtonin puolella tarjosi hyvän valikoiman amerikkalaisillekin maistuvaa ruokaa ja sinne jonotettiin, kuten suuren maailman suosikkipaikkoihin ikään.

Satuimme sopivasti kohdalle, juuri kun Finlandia Universityn Old Main -päärakennuksen uusi omistaja esitteli taloa. Oli todella hienoa nähdä, miten komea, punaisesta kivestä vuonna 1900 rakennettu nelikerroksinen satulinna on palaamassa arvolleen sopivaan käyttöön.

North Wind Books kirjakauppa on todellinen suomalaisuuden aarreaitta. Sirpa Ahon vasta ilmestynyt kirja “Suomalaiset Sankarit Amerikkaa Rakentamassa–Glorious Story of Finns in America” on nyt tilattavissa kirjakaupan nettisivuilta.

Suomalaiset perinteet ovat Hancockissa hyvissä käsissä. Kiitos Finlandia Foundation Nationalille ja Finnish Heritage Centerin johdolle, ja suurelle joukolle upeita vapaaehtoisia suomalaisia ja heidän ystäviään.

Katso komea kuvasarja USAsuomeksi Kuvapankista!
https://usasuomeksi.net/kuvapankki/2026%20Finno-Ugric%20Juhannus%20%20in%20Hancock,%20MI/

Kuinka kävi Saariston Suurella Rengastiellä?

Saariston Rengastien erilaisuus perustuu matkustamisen rytmin hidastumiseen. Lauttoja ei voi kiirehtiä. Aikataulut pakottavat pysähtymään. Lautan odottelu ei ole pelkkä tauko sosiaalinen tapahtuma, jossa yllättäen huomaa keskustelevansa oudolla sekakielellä ulkomaisten karavaanarien kanssa saaristossa tarvittavista kalastusluvista tai hienoista kokemuksista Norjassa Varangin vuonolla.  

Matkustaminen Suurella Rengastiellä kyseessä on tapa ja kyky liikkua hitaammin.  Tilanteet sosiaalistuvat, kun samat tutut matkaajat kasaantuvat lähes samassa järjestyksessä odottamaan seuraavaa lauttaa seuraavaan saareen.

Oman matkallemme toukokuun lopussa tarjosi yllätyksiä. Toukokuun loppu oli selvästi liian varhainen vuodenaika lähteä rengastielle, varsin moni majapaikka, ravintola ja kahvila aloittaa toimintansa vasta kesäkuun alussa, Ahvenanmaalla ehkä vasta juhannuksesta.

Parin sadan kilometrin mittaisen Rengastien kiertäminen miellyttävällä tempolla vaatii kaksi yöpymispaikkaa, vähäinen tarjonta juuri kesän kynnyksellä vaikeutti vahvasti retken suunnittelua.

Erikoisempiakin matkoja vieraaseen ympäristöön suunnitellut Satunnainen Matkailija oli hieman pulassa Suuren Rengastien suunnittelussa. Matkalla tuli vain yksi kiinnekohta, tunnin mittainen lauttamatka Korppoosta Iniöön pitää varata etukäteen, ellei halua luottaa onneensa ja jäädä odottamaan vapautuvaa paikkaa. Suuren Rengastien ainoa maksullinen lautta kulkee vain neljä kertaa päivässä, joten kahden päivän matka pitää rytmittää lautan aikataulun mukaan.


Hotellitasoisen yöpymisen löytäminen ei sinällään ollut ongelma erilaisten varaussivustojen kautta, hotellien auki-oloajat selvisivät vasta varausta yritettäessä. Epäselvyyttä aiheutti tottumattomalle myös siirtyminen saarelta toiselle, aikatauluissa kerrottiin lautan lähtöpisteen kylän tai aseman nimi, kun matkaa suunnitellut ei edes tiennyt millä saarella ollaan.


Ensimmäisen yön hotelliksemme valikoitui Korppoon saarella oleva Hotelli Nestor, joka on saanut nimensä tilan viimeisen maanviljelijän mukaan. Nyt tilalla toimivan hotellin omistavat yhdessä Sandra Lindström ja William Hellgren. Nestor Lindström oli Sandran iso-isoisä, William Ruotsissa syntynyt, hyvin suomea puhuva keittiömestari. Viljami on tuonut hotellinsa keittiöön kokemuksensa Michelin- tähtiä lunastaneesta ravintolasta.

Ja Michelin-taso näkyi ja maistui.

Tarjolla on seitsemän ruokalajin maistelumenu, lyhyemmän kaavan mukaisen kolmen ruokalajin illallinenkin järjestyi toiveiden mukaan. Maisteluannokset keittoa, kalaa ja jälkiruokaa olivat suussasulavia, takuulla Michelin -tähtien arvoisia.

Toiseksi matkayöksi majapaikka löytyi jo lähempää Turkua, Kustavin Vuosnaisten Merisatamasta, jossa varsin mutkatonta majoitustilaa oli tarjolla. Meriaseman alueella on useita erikokoisia ja -tasoisia majoittumistiloja, joita on mahdollisuus vuokrata yhdeksi yöksi tai pidemmäksikin ajaksi. Mökeillä ja majatalolla on upea merinäköala, aamiaista voi tehdä itse, tai sen voi tilata kahvilasta. Merisatamaan kannattaa ottaa omat pyyhkeet ja lakanat, tosin nekin voi lunastaa Merisatamasta.

Saariston Suuri Rengastie on todella erilainen kokemus, joka ei välttämättä sovi kovin kärsimättömille ja jatkuvaa toimintaa tarvitseville ihmisille. ​Rengastietä voi kyllä suositella rauhallisesta ja rentouttavasta matkailusta pitäville, kytemään jäi jopa ajatus matkasta saariston läpi Ahvenanmaalle ja sieltä Tukholmaan. Se voisi olla mielenkiintoinen kokemus.

Niin, ja ensi kerralla pitää muistaa ottaa myös kalastusvehkeet mukaan.

Saariston Rengastie – meri määrää vauhdin

Matkan suunnittelu Rengastielle aiheuttaa tottumattomalle päänvaivaa

Turun saaristossa kulkeva Saariston Rengastie on erilaista matkailua, matka, jolla ei voi kiirehtiä. Rengastie on eräänlainen suomalainen vastine Välimeren rannikkoteille: matka, jossa siirtyminen paikasta toiseen muuttuu elämykseksi. Tie mutkittelee meren, kallioiden, siltojen ja lauttojen kautta saaristosta toiseen niin, että maisema ehtii vaihtua kymmenet kerrat yhden päivän aikana.

Saariston Rengastie kulkee Turun saaristossa halkoen kuntia ja kyliä, joissa meri näkyy kaikkialla — satamissa, venevajoissa, laitureissa ja kahviloiden ikkunoissa. Reitistä on olemassa kaksi versiota: noin sadan kilometrin mittainen pieni rengastie ja hieman yli 200 kilometrin mittainen suuri rengastie. Molemmat tarjoavat automatkailua parhaimmillaan: saaret vaihtuvat tiheästi, ajomatkaa lossien välillä on joskus vain muutama kilometri.

Osalla lauttapaikkoja on uusinta tekniikkaa

Suuri rengastie kiertää muun muassa Turun, Paraisten, Nauvon, Korppoon, Houtskarin, Iniön, Kustavin ja Naantalin kautta takaisin Turkuun. Matkan aikana ylitetään salmia kahdeksan lauttamatkan ja parinkymmenen sillan avulla.

Reitti hyväksyttiin viralliseksi matkailutieksi vuonna 2001, mutta sen tarina alkoi jo aiemmin. Saariston yhteysalusliikennettä kehitettiin 1990-luvulla EU-hankkeessa, jonka tavoitteena oli yhdistää hajanaiset saaristot yhtenäiseksi matkailureitiksi. Lopputuloksena syntyi yksi Suomen tunnetuimmista kesämatkailukohteista.

Matkailijan mielikuva saaristoruoasta osoittautui aivan todeksi, todella hyvää

Kesäisin reitillä liikkuu kymmeniä tuhansia matkailijoita. Vuonna 2021 määrä nousi poikkeuksellisesti lähes 60 000 matkailijaan, kun kotimaanmatkailu kasvoi voimakkaasti.


Kesäisin saaristossa näkyykin jatkuva virta retkipyöräilijöitä rinkkoineen ja laukkuineen. Reittiä markkinoidaan vahvasti pyörämatkailuun, vaikka todellisuus on välillä ristiriitainen: pyöräteitä on vähän ja kapeilla osuuksilla liikenne voi tuntua turvattomalta.


Saaristossa ei kuljeta matkailukuplassa, vaan keskellä oikeaa elämää —mökkiliikenteen, maatalouskoneiden ja kalastajien joukossa.

Kaiken maailman toimittajamme maailman laidalla

Istanbul järkkyi, mutta pysyi pystyssä

Istanbulissa asuu virallisesti noin 16 miljoonaa asukasta

Kaikkea kummaa tapahtuu. Toimittajamme oli kolmannessa kotimaassaan todistamassa, kuinka talot taipuivat, mutta eivät taittuneet.

Maan liikahdus tuntui ytimissä asti, kun Istanbulia ja sen lähialueita ravisteli 23. huhtikuuta 2025 voimakas maanjäristys. Magnitudiltaan 6,2 järistys iski iltapäivällä ja kesti noin 13 sekuntia. Järistyksen keskus sijaitsi Marmaranmerellä, noin 40 kilometrin päässä Istanbulista lounaaseen. Matalan, vain 10 kilometrin syvyyden vuoksi järistys tuntui laajalti ja ajoi ihmiset paniikissa kaduille.

Tunne oli todella erikoinen, talon huojuessa eri suuntiin mieleen tulee kuvia romahtaneista rakennuksista, kasaan lyyhistyneistä taloista ja – outoa kyllä – huvipuiston laitteissa kokeilluista liikkuvista lattioista. Mitään ei voi tehdä, odotetaan vain talon sortumista ja kaiken päättymistä.

Rakenteilla oleville taloille ei yleensa koitunut vahinkoja

Yli 350 ihmistä loukkaantui, useimmat pakokauhussa parvekkeilta kadulle hypänneitä. Joitakin rakennuksia vaurioitui, ja muutamia huonosti rakennettuja vanhoja rakennuksia sortui. Kaupunki jäi vavisten odottamaan jälkijäristyksiä, joita koettiin yli 180 – suurin niistä voimakkuudeltaan 5,9. Viranomaiset tarkastavat rakennukset ja voivat määrätä asumiskiellon.

Mannerlaatat eivät lepää, ja Istanbulin epäonni on sen sijainti kahden suuren laatan rajalla. Pohjoisessa on Euraasian laatta, etelämpänä Anatolian mikrolaatta, joka on osa Afrikan ja Arabian laattojen liikehdintää. Näiden välissä kulkee Pohjois-Anatolian siirros, yksi maailman aktiivisimmista vaakasuuntaisista siirroslinjoista. Istanbulin alla jännitys kasautuu hiljalleen, ja geologit ovat varoittaneet, että suuri maanjäristys – ”The Big One” – on todennäköinen tulevina vuosikymmeninä.

Istanbulin korkeimmat rakennukset ovat nykyään 300 -metrisiä. Kuvassa Zorlun pienempi asunto- ja liikekeskus, jossa kerroksia on 27 ja korkeutta 137 metriä. Helikopteri on kätevä kulkuneuvo.

Viranomaiset sulkivat koulut kahdeksi päiväksi ja avasivat hätämajoituspaikkoja puistoihin ja moskeijoihin. Yli 3 500 pelastustyöntekijää ja 250 ajoneuvoa mobilisoitiin avustustyöhön. Asukkaat viettivät yönsä taivasalla, katseet kääntyneinä huojuvaan maahan ja tulevaisuuteen, joka saattaa horjua vielä enemmän.

Seismologit varoittavat, että tämä järistys voi olla vasta alkusoittoa. Istanbul saa siis jatkaa hengittämistä varoen – ja toivoa parasta.

Timo Vainionpää
USAsuomeksi.com
Huhtikuu 2025

Saako kosija suolaista kahvia?

Tyttären vaimoksi pyytäminen toiseen sukuun on Turkissa täynnä traditioita. Vaikka nuoripari, tai siis tuleva nuoripari onkin nykyään naimisiinmenon keskenään jo päättäneet, kihlajaisjuhlan aluksi voidaan järjestää mukavasti vanhanaikainen seremonia.

Aikanaan Turkissa paremmissa piireissäkään morsian ei aina välttämättä edes tuntenut sulhasta, mahdollisesti ollut edes koskaan tavannutkaan. Naimakaupan järjesti avioliiton välittäjä, joka tuntee molemmat suvut, ehdottaa mielestään sopivan parin yhdistämistä.

Tytärtä pyytämään tulevaa joukkoa johtaa suvun vanhin, mukana on myös sulhaseksi toivotun lisäksi tietysti pojan vanhemmat, mahdollisesti sisarukset ja vielä joukko muitakin sukulaisia. Kysymystä naimakaupasta ei heti oleta edes esille, vaan puhellaan turkkilaissa small-talkkia.

Omakohtaisestikin muistoissa on seremoniat neljännesvuosisadan takaa, jolloin ulkomaiselle sulhaskandidaatille piti jostain löytää turkkilainen vara-isä kosiomiestä kehumaan. Onneksi tulevan morsiamen ystäväpiiristä löytyi henkilö, jonka tuiman näköinen isä suostui tilapäiseksi suvun vanhimmaksi ja komealla amiraalin komentoäänellä kehui sulhaskandidaattia pitkään ja vakuuttavasti.

Turkkilaiseen vieraanvaraiseen tapaan morsianta kysyneelle joukolle ehdotetaan pienissä kupeissa vahvaa turkkilaista kahvia.  Jos ehdotettu naimakauppa ei ole suvulle mieluinen, kieltäytyminen voidaan ilmoittaa lisäämällä kahviin suolaa. Kahvia maistettuaan sulhasen suku ymmärtää, ettei naimakauppa ole tytön eikä hänen sukunsa mieleen. Näin koko naimakauppaehdotusta ei tarvitse edes esittää, ja kaikki ovat säilyttäneet kasvonsa. Karvas kahvi vain juodaan, kiitellään vuolaasti ja poistutaan paikalta.

Nykyään on mahdollista myös, että vain sulhasehdokkaan kahviin lisätään esimerkiksi tulista paprikaa, jolloin mitataan sulhasen rakkauden määrää. Muiden sukulaiseksi pyrkivien kahvi on tavallista hyvää, vahvaa kahvia. Sulhasehdokkaan on vain ilmeitä näyttämättä juotava kahvinsa tyynesti. Jos morsianehdokkaan tarjoilema kahvi on kovin oudon makuista, kyseessä saattaa olla sulhasen käytöstesti ja symboli siitä, että avioliitto ei ole aina niin suloista.

Kahvi todettiin kuitenkin makeaksi kihlajaisissa, joihin Satunnainen Matkailijakin oli saanut kutsun vaimonsa seuralaisena ja näin Matkailija pääsi seuraamaan seremonian edistymistä.

Sulhasehdokkaan isän, tai puhemiehen kuuluu pitää puhe, jolla tyttöä pyydetään morsiameksi. Morsiamen isä vastaa puheeseen mutta ennen päätöstään kysyy vielä neuvoa tytön äidiltä, kunnes antaa suostumuksensa.

Lopulta päästään itse kihlajaisiin. Nuoren parin sormukset oli sidottu punaiseen nauhaan, sulhasen suvun vanhin pujotti sormukset nuoren parin oikeaan nimettömään. Sormuksia yhdistävän nauhan leikkaamiseksi tarvittavat sakset olivat tarjolla, mutta niistä pitää antaa ensin maksu saksien haltijalle.

Kihlasormusta pidetään sitten häihin saakka oikeassa nimettömässä, naimisiinmenon jälkeen kihlasormus siirretään vihkisormuksen seuraksi vasempaan nimettömään.

Sulhasen suvun paikalla olleen vanhimman saatua nauhan poikki, voitiin aloittaa juhlat, jotka muistuttivat täysin hääseremoniaa. Morsiamen valkoinen puku ja korkokengät vaihtuivat nopeasti lyhyempään hameeseen ja tanssiin paremmin sopiviin kenkiin. Juhlat jatkuivat vielä kakun leikkauksella, shampanjalla ja hienolla illallisella. Ruokajuomaksi tarjottiin vettä ja viinejä, mutta myös seurallisuutta lisäävää väkevää raki-anisviinaa.

Muistoksi kihlajaisista kaikille vieraille annettiin pieni lahja. Hollannissa opiskelleen ja siellä nyt asuvalta nuoriparilta lahjana saadut pienet posliiniset puukengät ehkä paljastavat jotakin nuorenparin tulevaisuuden suunnitelmista.

Mittavaa kihlajaisjuhlaa oli todistamassa nelisenkymmentä juhlapukuista henkilöä. Kihlajaisjuhlan kustannukset tulivat morsiamen suvun maksettavaksi, häät sitten maksaakin sulhasen suku.

Joidenkin kuukausia myöhemmin pidettävissä häissä meno todennäköisesti vain yltyy, vieraita, ruokaa ja juomaa on vielä enemmän, juhlapuvut pidempiä ja musiikista vastaa orkesteri. Naimisiinmenon todistavat vapaaehtoisesti tehdyksi läheiset sukulaiset ja valtion virkailija allekirjoittaa avioliittotodistuksen. Nuoripari vain vaihtaa sormuksensa oikeasta nimettömästä vasempaan nimettömään sormeensa.

Lahjoja morsiamelle kihlajaisissa antoivat vain molempien vanhemmat, molempien vanhemmilta uusi morsian sai arvokkaalta näyttävän vanhan suvussa kulkeneen korun,

Tulevissa häissäkin kaikki lahjat annetaan morsiamelle. Lahjan antajille lahjan valinta ei tuota ongelmia, koska lahjaksi annetaan kooltaan vaihtelevia kultarahoja tai kultakoruja, jotka sitten toimivat morsiamen vararahastona elämässä eteenpäin.

Turkkilaiset kihlajaiset olivat mukava tilaisuus, jossa varsin hyvin koulutettu nuoripari lupasi mennä myöhemmin naimisiin keskenään. Jos suunnitelmat kuitenkin muuttuisivat, korut ja muut mahdolliset lahjat palautetaan antajilleen. Jos liitosta kuitenkin on tuleva pysyvä, pariskunta ottaa traditionaalisesti miehen sukunimen, mutta nainen voi myös pitää oman sukunimensä.

Häistä morsian sitten vie vaimonsa parin uuteen kotiin, jonne aviomies on hankkinut uudet huonekalut ja tarvittavat käyttöesineet. Morsiamen tehtävänä on sitten koristella koti mieleisekseen ja yhteiselämä voi alkaa.

USAssuomeksi.com
Timo Vainionpäää
Elokuu/2024

Kissatalon vilskettä ja erivärisiä silmiä

Vanha sanonta Vilkkilän kissoista saattaa olla tosi tarina. Sen mukaan kyläläiset pakenivat isonvihan aikana venäläisiä, eikä kylään jäänyt kuin kissoja. Kun kyläläiset sitten aikanaan palasivat, oli kylässä kissoja, muttei hiiriä. Tarinaan liittyvän lorun perusteella kissojen luku olisi ollut peräti 3750 kissaa.

Aivan niin monta kissaa ei ollut Vanin kaupungin kissatalossa, mutta vilskettä riitti.

 Turkkilainen van kissarotu on nimensä mukaisesti Turkista, Van-järven alueelta peräisin oleva luonnonrotu, jonka uskotaan liikkuneen Turkin vuoristoisilla seuduilla jo vuosisatoja sitten. Van-kissat ovat myös yksi harvoista kissaroduista, jotka pitävät vedessä uimisesta. Van-kissoilla on varsin usein eriväriset silmät, toinen keltainen, toinen sininen. Eriväristen silmien lisäksi puhtaat van-kissat ovat yleensä täysin valkoisia.

Kissoja tutkitaan Vanin kaupungin yliopistossa, jossa kissoille on perustettu kokonainen kissatalo, jossa asukkaita on tavallisesti nelisensataa. Kissojen geeniperimää tutkitaan, jotta saataisiin selvyyttä mikä aiheuttaa silmien erivärisyyden ja kissoille oudon mieltymyksen uimiseen.

Turkkilaista van-kissaa on kuvailtu erittäin vilkkaaksi, oppivaiseksi ja leikkisäksi kissaroduksi, jonka jäsenet haluavat kaikki olla pomoja. Nytkin kissatalossa oli helppo tunnistaa tarhan kuningatar, ei pelkästään tuuhean häntänsä perusteella, vaan ylväästä liikkumisesta ja muiden kissojen selvästä kunnioituksesta hallitsijaa kohtaan.

Van -kissat kiintyvät perheenjäseniinsä, tai siis inhimillisiin alamaisiinsa, mutta eivät välttämättä viihdy sylissä – turkkilainen van saattaa mieluummin seurata perheen elämää kodin korkeuksista. Van-kissat pysyvät yleensä varsin terveinä, elinikää saattaa kissoilla olla jopa 25 vuotta.  

Rodun kerrotaan herättäneen huomiota alkuperämaansa ulkopuolella, kun kaksi matkailusta kirjoittavaa brittiläistä toivat lahjaksi saamansa kissat Iso-Britanniaan. Turkkilaisen vanin kasvattaminen alkoikin näiden kahden brittiläisen toimesta 1950-luvulla.  

Kissatalon asukkaat ovat kysyttyjä, pennut ovat myös myytävänä. Suomeen van-kissoja on rekisteröity 11 kappaletta.

USAsuomeksi/Timo Vainionpää
Lokakuu 2024

Suomen suurlähetystö, jonne VIPitkin pyytävät kutsua

Henkilöluvultaan Suomen suurin edustusto ulkomailla on Washington D.C:ssä Yhdysvalloissa, lähetystössä työskentelee lähes 50 henkilöä.

Henkilökuntaa tarvitaan, sillä Yhdysvallat on Suomen suurin kauppakumppani ja määräävä maa Pohjois-Atlantin puolustusliitossa Natossa. Tehtäviä lähetystössä on paljon, suurlähettilään oman esikunnan lisäksi, tukipalvelu- ja hallintotiimi, poliittinen-, taloussuhteiden-, ja maakuvatiimi, sekä puolustusasiamiehen toimisto ja Business Finlandin neuvokset.

Suurlähetystön tehtävät kohdistuvat pääasiassa isäntämaahan ja suhteisiin heidän kanssaan, mutta Suomen kansalaiset voivat hoitaa myös passi- ja notariaattiasioitaan suurlähetystön toimistossa.

Washingtonissa on kaikkiaan 177 maan suurlähetystöt, joista hienoimmat ovat sijoittuneet Massachusetts Avenuelle. Suuri osa lähetystöjen rakennuksista on mahtailevia Amerikan ”kulta-ajan” 1870 – 1900 lukujen pompöösin tyylin mukaisia. Arvokkaalla Massachusetts Avenuella sijaitsee myös Suomen Washingtonin-suurlähetystön rakennus vastapäätä Yhdysvaltain varapresidentin virka-asuntoa. Suomen suurlähetystö on selvä poikkeus verrattuna muihin ”Embassy Rown” lähetystöihin.

Suomen nykyinen suurlähetystön paikka on kaikkiaan kymmenes lähetystön sijaintipaikka. Rakennus vaikuttaa 30 vuoden iästään huolimatta edelleen modernilta, aikaisemmin paikalla on ollut superrikkaan Walshin perheen rakennuttama palatsi, joka myöhemmin siirtyi Indonesian hallituksen omistukseen. Suomen valtio osti puolen hehtaarin kokoisen tontin 6 miljoonalla dollarilla vuonna 1991 ja tontille rakennettiin Suomen suurlähetystöksi arkkitehtien Heikkinen ja Komonen suunnittelema rakennus. Lähetystössä ei ole asuintiloja, vaan suurlähettilään residenssin kerrotaan olevan ”lähellä”.

Lähetystön julkisivun päämateriaalit ovat vihreätä graniittia himmeänä mattapintaisena ja kiillotettuina pintoina, lasilohkoja ja pronssia. Rakennus on saanut energiatehokkuudestaan Yhdysvaltain ympäristövirasto EPA:n Energy Star-luokituksen ja lähetystö on saanut korkeimman tason LEED (Leadership in Energy and Environmental Design) platina-sertifikaatin ensimmäisenä lähetystörakennuksena maailmassa. Henkilökunnalla on esimerkiksi Jopoja käytössään – siis ulkokäyttöön, lähetystö ei pinta-alaltaan ole vaikuttavan suuri.

Suomen suurlähetystöä vastapäätä Massachusetts Avenuella on Yhdysvaltojen varapresidentin asunto. Komeaa rakennusta ei tosin edes näy lähetystökadulle. Varapresidentin ”mansion” on Googlen kuvien mukaan tarkasti rauta-aidalla rajattu puistikon keskellä Yhdysvaltain merivoimien observatorion alueella. Valkoinen yhdeksännentoista vuosisadan talo Number One Observatory Circlellä on rakennettu vuonna 1893.

Lähetystöön vierailulle saapuneen floridansuomalaisen ryhmän vastaanottaneet ulkoasiainsihteeri Hannakaisa Andersson ja maakuvatiimin harjoittelija Saana Heikkala johdattivat vierailijat kerrosta alempana sijaitsevaan kokoustilaan. Vastaanottajien ensimmäisiä kysymyksiä olikin, minkä mielikuvan suuri kokous- ja esittelytila ja sen ylle rakennetut kuparipeitteiset toimistokuutiot toivat matkalaisten mieleen. Joku vastasi välittömästi ”Grand Canyon”. Oikea vastaus.

Kokous- ja esittelytila aukeaa vihreään metsään, koko seinän kokoinen lasiseinä tuo valoa ja vihreyttä tilaan. Lasiseinää peittävät lisäksi rakennustelineiden näköisten ristikoiden kannattelemat viherkasvit, lattia on vaaleaa puuparkettia.

Juhla/kokoustilassa lasiseinää vasten oli tietysti valmiina puhujanpulpetti, joka heti pääsi koekäyttöön. Floridan Karjalaisten Pekkaa ei tarvinnut paljoa houkutella, kun pöntöstä jo kuului ”Arvoisat Karjalaiset, Medkarelianar”. Tämä sopi hyvin, vastaanottajanamme toiminut Hannakaisa osoittautui olevan muutaman muun paikalla olleen karjalaisen tavoin Lappeenrannasta. Todistetusti eivät siis kaikki näissä ympyröissä tavallisimmin liikkuvat olekaan kotoisin Turusta.

Kiintiöturkulaisiakin oli toki matkassa mukana, ja Sirpa ja Ari Aho luovuttivat Sirpan uusimman kirjan Floridan suomalaisten historiasta ja Suomi Talon ohjelmavihkoja lähetystön maakuvatiimille. Ryhmän yhteisenä sanomana maakuvatiimille olikin ”me floridansuomalaiset olemme niitä juhlapuheiden suomalaisia käveleviä mainoksia ja mannekiineja, auttakaa meitä esiintymään sellaisina”.

Floridansuomalaisten tutustumiskäynti jatkuu vielä kerrosta alemmaksi kellariin, jossa on mittavaa kuuluisuutta saanut sauna, johon ”halutaan ja joka on yhden Washingtonin kuumimmista kutsuista”, kirjoittaa The New York Times.

Alakertaan saavuttaessa ensimmäiseksi yllättää saunan suunnittelu. Tuntuu, kuin hirsirakennus olisi rakennettu erillisenä talona kellariin, mutta näin ilmeisesti ole, koska saunan pesu- ja oleskelutilat liittyvät saumattomasti hirsiseen tilaan. Hieno ratkaisu.

Syyskuun alussa 2024 paikkansa jättävä suurlähettiläs Mikko Hautala on luonnehtinut kuuluisuutta saavuttanutta saunaansa. ”Saunassa puhutaan eri tavalla kuin istuttaessa pöydän ääressä solmio kaulassa tai jossain virallisessa tilaisuudessa”.

”Yhdysvalloissa diplomatiaa hoidetaan virallisilla tapaamisilla presidentin virallisessa työhuoneessa, valtiollisilla illallisilla Valkoisessa talossa, rennoilla vastaanotoilla suurlähetystöissä ja kahdenkeskisissä tapaamisissa martinien äärellä hienojen hotellien auloissa. Suomessa sen sijaan verkostoituminen ja kokoukset hoidetaan mielellään alasti saunassa.”

“Meillä on kultainen sääntö, että kaikki, mitä saunassa tapahtuu, pysyy saunassa.”, kertoo Mikko Hautala The Timesin jutussa.

Ehkä näistä saunasta käydyistä keskusteluista on kiukaalle jäänyt kaksi hävittäjäkoneen malliseksi veistettyä kiuaskiveä. Tiedä häntä.

Suurlähetystössä on toiminut vuodesta 2008 ”Diplomatic Sauna Society”. Kuka tai kuinka sen jäseneksi pääsee, ei pikavierailun aikana selvinnyt. New York Timesin toimittaja Gramerin mukaan Yhdysvaltain ulkoministeriön, Pentagonin ja kongressin työntekijät kyselevät häneltä usein suomalaisten ”diplomaattisesta saunaseurasta” ja pyytävät häntä suosittelemaan heitä kutsua varten.

Suurlähetystö käsittelee useita pyyntöjä viikossa. ”Saan kongressin jäseniltä kyselyitä saunaan tulosta”, vahvistaa suurlähettiläs Hautala.

Kuinka saunaseuran toiminta jatkuu, kun uudeksi talon päälliköksi tulee aikaisemmin Pekingissä ja sitä ennen Israelissa toiminut suurlähettiläs Leena-Kaisa Mikkola, jää nähtäväksi. Ehkä henkilökunnasta sitten löydetään uusi ”saunamajuri” saunaa lämmittämään.

Mukavan vierailun päättyessä Uberia odotellessa jotenkin ilkikuriselta tuntui lähetystön rajalta löytynyt, hieman postilaatikkoa suurempi ”kirjasto”, siis paikka, josta voi kukin ottaa itselleen mieluista luettavaa ja mahdollisesti palauttaa lukemansa tai jonkun toisen teoksen ottamansa tilalle. Kymmenkunnan kirjan päällimmäisenä oli suomenkielinen ”Suuri Solvaussanakirja”. Jätimme kuitenkin tämän ilmeisen diplomatiaan kuuluvan/kuulumattoman teoksen kirjastolaatikkoon odottamaan tarvitsijaansa.

Meillä kun tarvittava sanavarasto on jo hallinnassa.

Timo Vainionpaa
USAsuomeksi.com
August 2024

Siellä missä Yhdysvaltojen lait tehdään

Capitolin kukkulalla sijaitseva rakennus saattaa olla Yhdysvaltojen tunnetuin maamerkki, tosin Valkoinen talo ja New Yorkin sataman Vapauden patsas saattavat päästä lähelle. Capitolin rakennus on varmasti näistä kuitenkin eniten televisiouutisissa esiintyvä.

Capitol -kukkula on vain yksi Washington D.C.:n kaupunginosista, jossa yönsä nukkuu noin 35 000 asukasta. Capitol -kukkulalla on kuitenkin merkittäviä julkisia rakennuksia kuten Yhdysvaltain kongressi, korkein oikeus, kongressin kirjasto ja muita.

Maailman tunnetuin demokraattisen hallituksen symboli, Yhdysvaltain Capitol, on isännöinyt kongressia vuodesta 1800. Capitol on paikka, jossa kongressi kokoontuu kirjoittamaan kansakunnan lakeja, ja jossa presidentit vihitään virkaan. Yli kahden vuosisadan ajan Capitol on kasvanut ja lisännyt uusia siipiä vastaamaan kasvavaan määrään senaattoreita ja edustajia, kun uudet valtiot liittyivät unioniin. Capitolin katot on koristeltu historiallisilla kuvilla, ja sen salit on vuorattu patsailla ja maalauksilla, jotka osavaltiot ovat sinne päättäneet tuoda osavaltiotansa edustamaan.

Kongressi koostuu, kuten ainakin kansalaisuustestin tehneet tietävät kahdesta osasta. Senaatti vastaa Englannin ylähuonetta ja Edustajainhuone alahuonetta. Lakien pitää tulla hyväksytyksi edustajainhuoneessa ja senaatissa, laki astuu voimaan presidentin sen allekirjoitettua. Kongressissa on senaattoreita 100, kaksi kustakin osavaltiosta ja tällä hetkellä 435 edustajaa, jotka on valittu kukin omasta vaalipiiristään. Floridassa on 16 vaalipiiriä, joten siis myös 16 edustajaa Kongressin edustajainhuoneessa.

Kongressissa ollaan

Päästäkseen tutustumaan Capitoliin, pitää ilmaiset liput kiertokäynnille varata kongressiedustajan tai senaattorin toimiston kautta. Liput voi tilata korkeintaan 90 päivää etukäteen, mutta vähintään 21 päivää ennen suunniteltua käyntiä. Vierailijat pääsevät tutustumaan Edustajainhuoneen yleisiin tiloihin, joista muistettavin on ilman muuta Rotunda, suuri aikaisemmin jopa istuntosalina käytetty suuren kupolin alla oleva sali. Rotundaa käytetään nykyisin vain seremoniallisiin tarkoituksiin, valtiollisissa hautajaisissa presidentille,  arvostetuille kongressin jäsenille, sotilassankareille ja merkittäville kansalaisille. Rotundassa on otettu vastaan vierailevia valtionpäämiehiä, Rotundan lattiaan on merkitty presidentteinä palvelleiden edustajien paikat.

Capitolissa kutakin osavaltioita edustaa osavaltion paikalle tuoma patsas, joka on osavaltion päätöksellä vaihdettavissa. Näin on käynyt myös vuodesta 1922 Floridan patsaana seisoneelle Etelävaltioiden viimeisen kenraalin Edmund Kirby Smithin patsaalle, joka vaihdettiin vuonna 2020 Floridan kongressin päätöksellä afrikan-amerikkalaisen vaikutusvaltainen kouluttajan, kansalaisoikeusjohtaja Mary McLeod Bethunen patsaaseen. Kenraalin patsas oli tarkoitus siirtää kenraalin, syntymäkaupunkiin St. Augustineen, mutta kaupunki kieltäytyi sitä vastaanottamasta, joten patsas päätyi varastoon.

Senaattiin pääsystä on tarkat määräykset

Jos vierailija on onnistunut saamaan kiertokäyntilipun Kongressiin, voi kokeilla onneaan myös Senaatin tiloihin pääsemisessä. Capitol -rakennuksen laajan tuloaulan Emanicipation Hallin  pohjoispäästä löytyy hieman sivussa oleva palvelutiski, josta voi pyytää pääsylipun senaatin tiloihin tutustumiseksi.

Onnekkaat lipun saajat ohjataan toisen kerroksen aulaan, jossa kaikki puhelimet, kamerat, laukut ja muut pattereilla toimivat laitteet, pitää jättää säilytykseen. Metallipaljastimien läpi kuljettua voidaan edetä hieman vaatimattomalta näyttävää käytävää senaatin kokoussalin parvelle, jossa opas kertoo senaatin työtiloista ja hieman myös työkäytännöistä. Senaatin puheenjohtajana toimii Yhdysvaltojen varapresidentti, jonka ääni on ratkaiseva äänestyksen päätyessä tasapeliin. Jos senaattori on pyytänyt puheenvuoroa, ei hän voi poistua kokoussalista ennen puheenvuoronsa pitämistä, vaikka senaatin istunto venyisi seuraavalle vuorokaudelle.

Senaatti on ollut 160 vuoden ajan nykyisessä istuntosalissaan. Senaatin kamari, joka on 114 jalkaa (55 m) ja 80 jalkaa (24 m) leveä 36 jalkaa (11 m) korkea istuntosali, johon on saatu mahdutettua kaikki 100 senaattoria ja tarvittavat henkilökunnan tilat.

Tunnelit yhdistävät rakennukset

United States Capitol Complex Washington D.C.:ssä on tunneleiden ja maanalaisten käytävien verkosto, joka yhdistää eri rakennuksia.

Senaatin metrohaarassa on kaksi sähköistä järjestelmää, jotka kuljettavat senaattoreita, edustajia, henkilökuntaa ja saattajia Capitol-rakennuksen ja senaatin kolmen eri toimistorakennusten välillä.  Kaikki Yhdysvaltain Capitol-kompleksin rakennukset on yhdistetty ainakin 19 tunnelilla ja maanalaisella kävelytiellä.

Jefferson-rakennuksen kirjastosta pääsee sateellakin mukavasti suoraa yli 5 000 neliömetrin kokoiseen Kongressin ala-aulaan, josta kiertokäynnit alkavat. Aulassa, Emancipation Hallissa näkyvin patsas on Statue of Liberty, 19 jalkaa (lähes 6 m) yli 150 vuotta vanhan kipsipatsaan suunnitteli amerikkalainen kuvanveistäjä Thomas Crawford 1850-luvulla. Vierailukeskuksen näyttävin patsas on kuitenkin tummasta pronssista valmistettu Hawaijin ensimmäisen kuninkaan Kamehamehan patsas. Samanlaisen patsaan voit löytää Honolulusta kuninkaan palatsin edestä.

Vierailukeskuksen nautittavin osa on kuitenkin Kongressin ravintola. Ravintolassa on varsin ymmärrettävästi edullisesti tarjolla erilaisia valintoja lounaaksi, voileipiä, keittoa, pizzaa, tai vaikka jotakin grillistä tai aasialaisesta keittiöstä. Eri pisteistä kerätty annos viedään lopuksi kassalle, jossa annos punnitaan ja maksetaan painon mukaan.

Jälkiruoaksi löytyi vielä aikamoinen erikoisuus, valkoisesta suklaasta tehty Capitolin mallinen kuori, jonka sisältä löytyi tuoreita marjoja ja kermavaahtoa. Sitä kannatti kokeilla.

USAsuomeksi.com
Timo Vainionpaa
Elokuu 2024

Chef Mikko – suomalainen keittiömestari Washington D.C

Keittiömestari Mikko Kososen intohimo ruoanlaittoon löytyi jo nuorena perheen omassa Cass-ravintolassa Tukholmassa. Keittiömestarin koulutuksen Mikko on saanut maineikkaassa Helsingin kokkikoulussa.  Kokkikoulun jälkeen Mikon mieli paloi kuitenkin ulkomaille ja muutto Suomesta toteutui 1996.

Kokkina Mikko Kosonen keräsi kokemusta erilaisista ympäristöistä, uraan mahtuu työ Suomen Liettuan lähetystössä, mutta myös Suomen YK-jkoukossa Syyriassa.

Myöhemmin Mikko lisäsi kokemuksiaan Michelin tähden ansainneessa La Belvedere -ravintolassa Annecyssä Ranskassa. Yhdysvaltoihin muutettuaan keittiömestari Mikko toimi pitkään, 15 vuotta, Suomen Yhdysvaltain-suurlähettilään keittiömestarina. Lähetystössä toimiessaan keittiömestari Mikko on kokannut monipuoliselle joukolle poliitikkoja, diplomaatteja ja muita merkkihenkilöitä.

Oman ravintolansa Washingtoniin Mikko perusti vuonna 2018. Pandemian hiljentäessä maailmaa pari vuotta myöhemmin ravintola jatkoi toimintaansa ja Mikko -ravintolakin myi ruoka-annoksia ikkunasta.

Ravintola on asiakaspaikkoina pieni, vain muutaman pöydän kokoinen, jokainen päivä auki oleva ruokaravintola, jossa istutaan metallituoleilla tai Alvar Aallon jakkaroilla. Ravintolassa on myyntihyllyillä pohjoismaalaisia suklaita, näkkäreitä, mukeja ja tietysti karkkipusseja. Satunnaisen matkailijan silmään sattui myös herkullisen näköisiä Alexander-leivoksia kylmähyllyltä..

Juomia ravintolassa on tarjolla aitoa ja alkuperäistä lonkeroa, (jota sai myös six-packeina, toim. huom.) ja varsin kattava edulliselta vaikuttava viinivalikoima. Washingtonin ravintoloiden viinivalikoimien hintatasoon pöyristynyt matkailija oli kuumana iltapäivänä kuitenkin välittömästi suorastaan edullisen six-packin kannalla.

Washintoniin kesäretkelle päätyneen suomalaisryhmän päätös pysytellä ravintolan sisätiloissa johtui pääkaupungin ilmastosta, ensin vesisateen vaivatessa, myöhemmin ilmastoinnin yrittäessä epätoivoisesti torjua Washingtonin kuumaa ja kosteaa iltapäivää. Ravintolan ilmavammalla terassilla olisi voinut viettää aikaa mukavasti pidempäänkin sateen tauottua ja ilman hieman viilentyessä.

Chef Mikko Kosonen kertoi etsivänsä lähettyviltä isompaa ravintolatilaa, muutamia vaihtoehtojakin on jo ollut, mutta vielä uutta tilaa ei ole löytynyt. Nykyisen ravintolan keittiössä on välillä kova vilske, Mikon ravintolalla on vankka sija catering-palvelussa. Nykyiset tilat eivät cateringiin riitä, vaikka Mikolla on yhteistyösopimus kylmätilojen käytöstä Saksan lähetystön kanssa.

”Keittiömestari Mikon menu perustuu juuresten, marjojen, sienien ja äyriäisten käyttöön innovatiivisella, pohjoismaisella tavalla”, kertoo Mikon esite. Suomalaisryhmä päätyi melko yksimielisesti sieni- tai kalakeittoon, jotka maistuivat mainiosti. Keiton mukana tarjottiin myös virolaista tummaa leipää. Suomalaisryhmä ehti ravintolaan vasta kello 16 jälkeen, jolloin tarjolla oli keittoja ja salaatteja, lounasaikaan tarjolla olisi ollut myös lohi- ja sillivoileipiä ja tietysti ruotsalaisia lihapullia ja perunamuusia.

Mikon ravintola järjestää myös rapukauden juhlia, elokuun puolesta välistä syyskuun puoleen väliin. Rapukekkereitä järjestetään tavallisesti catering-tilaisuuksina, minimissään kuudelle henkilölle, mutta yleensä suuremmalle vierasjoukolle. Rapukauden päättyessä näitä herkkuja pääsee maistelemaan vielä yhdessä omassa ravintolassa järjestetyssä tilaisuudessa.

​Jos matkaihjelmassasi on Washington D.C. käy itse katsomassa, miltä Mikko Chefin menu maistuu, osoite on​1636 R Street NW | Washington, DC, 20009, puhelin 202-525-3919

USAsuomeksi.com
Tim Vainionpää
Elokuu 2024

Maailman suurin kirjasto, missä se on?

Maailman laajin kirjasto on väitetysti Yhdysvalloissa Washingtonissa sijaitseva Kongressin kirjasto. Niteitä kirjastossa on jo noin 51 miljoonaa, kirjastoon kertyy jokainen työpäivä 15 000 – 22 000 uutta kirjaa. Kirjastossa ei kuitenkaan ole vain kirjoja, The Library of Congressissa on kokoelmissaan lisäksi 120 muuta esinettä. Nämä kokoelmat kirjojen lisäksi sanomalehtiä, käsikirjoituksia, karttoja, valokuvia ja äänitteitä.

Kongressin kirjasto perustettiin vuonna 1800, mikä tekee siitä yhden Yhdysvaltain vanhimmista liittovaltion kulttuurilaitoksista. Alun perin se sijaitsi Yhdysvaltain Capitolissa, mutta muutti omaan rakennukseensa vuonna 1897. Kirjasto on kasvanut merkittävästi vuosien varrella sekä kokoelmiensa että fyysisen tilansa osalta. Nykyisin kirjastolla on kolme eri rakennusta.

Thomas Jefferson -rakennus Capitolin itäpuolella on Kongressin kirjaston päärakennus, joka on nimetty Yhdysvaltain kolmannen presidentin mukaan. Se sisältää upeita seinämaalauksia, veistoksia ja mosaiikkeja. Kirjastossa on useita lukusaleja, jotka palvelevat erilaisia tutkimustarpeita. Nämä huoneet tarjoavat hiljaisen ympäristön tutkijoille ja tutkijoille, jotta he voivat syventyä kirjaston laajoihin kokoelmiin. Kirjoja ei käydä itse hyllystä noutamassa, vaan kirjat tilataan ja toimitetaan sovittuun lukusaliin määrättynä aikana.

Kongressin kirjastossa järjestää säännöllisesti yleisölle avoimia näyttelyitä ja tapahtumia, jotka esittelevät sen kokoelmia ja edistävät oppimista ja kulttuurista rikastumista. 

Kongressin kirjastossa on noin 50 000 nimikettä Suomesta. Nämä materiaalit kattavat laajan valikoiman tieteenaloja, historiaa, kielitiedettä ja kirjallisuutta. Suomalainen kirjallisuus kattaa teoksia runoudesta moderneihin romaaneihin. Suomalainen kokoelma heijastaa Suomen kulttuuriperintöä ja historiaa, ja teemat keskittyvät usein luontoon, kansanperinteeseen ja suomalaiseen kansalliseen identiteettiin. Kongressin kirjastossa on esimerkiksi monen muun teoksen mukana esimerkiksi Kalevala, Seitsemän veljestä ja myös Sofi Oksasen teos Puhdistus.

Kongressin kirjasto on avoin yleisölle, ja kuka tahansa voi käyttää sen kokoelmia ja resursseja. Kirjastoon tutkijat pääsevät tutkijakortillaan, pelkästään tutustumaan tulevien pitää tilata etukäteen ilmainen pääsylippu.

Timo Vainionpää
USAsuomeksi.com
Elokuu 2024