Matkailua ja maaseudun rauhaa

Lähdimme Floridasta pakoon kesän hellettä ja kosteutta syyskuun alkupuolella kolmanteen kotimaahamme. Pandemian pelottelu ja matkustusrajoitukset hieman askarruttivat, mutta Istanbulissa asuvan Nezihen jo iäkkään ja entistä huonokuntoisemman äidin vuoksi päätimme kuitenkin lähteä matkaan. Lentoyhtiöiden mahdollisesti puolueellinen tutkimus vakuutti koronatartunnan saamisen riskin varsin vähäiseksi lentomatkan aikana, lopusta matkaa olisi selvittävä turvaetäisyyksien, käsidesin ja maskien avulla.

Istanbuliin päästyämme pystyimme järjestämään varsin tiukkojen koronamääräysten aikana tarpeelliset terveystarkastukset, stressitestit ja hammashuollot. Ulkona julkisilla paikoilla liikuttaessa ja kulkuneuvoihin turvautuessa on edelleen voimassa ankara, sakolla vahvistettu maskipakko. Ravintolat ovat rajoitetusti avautuneet, asiakaspaikkoja tosin on vähemmän, mutta tilaa asiakaskadon vuoksi on runsaasti.

Mielessä siinteli kuitenkin kesäkotimme, Istanbulista 650 kilometriä kaakkoon sijaitseva Egirdirin historiallinen kaupunki. Anatoliassa sijaitseva, suuren järven rannalla oleva pikkukaupunki on koko Turkin tuntema hedelmäkeidas. Sinne siis olisi päästävä, hedelmien satokausi syyskuun puolessa välissä olisi juuri parhaimmillaan. Tarjolla olisi ainakin persikoita, luumuja, omenoita ja päärynöitä ja hieman myöhemmin viinirypäleitä, kvitteneitä ja punamarjakanukka- ja jujubamarjoja. Ainoastaan punaiset ja valkoiset kirsikat sekä aprikoosit olivat jo satokautensa päättäneet.

Turkissa on kuitenkin edelleen voimassa tiukat matkustusrajoitukset. Matkaan voi lähteä, mutta lupa provinssin rajat ylittäville matkoille on haettava etukäteen kuvernöörin toimistosta. Kuvernöörin lupa toimitettiin tekstiviestinä puhelimeen ja niin saimme pakata vanhan automme lähtökuntoon.

Vielä Istanbulissa sisäisellä moottoritiellä ollessa selvästi anniskeluiän sivuuttaneen Opelimme nopeusmittari lopetti toimintansa ja saman tien mittaristoon syttyi keltainen moottorin varoitusvalo. Hämmästyneenä alamäessä kaasua hellitettäessä tapahtui se kaikkein kauhein, mittaristoon syttyi myös punainen öljynpaineen merkkivalo, joka tietää matkan päättymistä siihen. Onneksi aivan kohdalla oli huoltoasema, jonne sain kurvattua. 

Istanbulin sisäisetkin moottoritiet ”saattavat” ruuhkautua

Huoltoasemalla työskentelevä nuorimies epäili moottoriöljyn olleen vähissä ja päätti korjata asian lisäämällä öljyä moottoriin lähes gallonan verran. Lisäyksen jälkeen moottorissa olikin sitten todella paljon liikaa öljyä. Auto käynnistyi uudelleen hienosti, mutta kohta pakoputkesta levisi koko lähitienoon peittävä sankka savupilvi. Jos mitään vaurioita ei ollut tullut, ylimääräinen öljy kyllä palaisi ajaessa pois, joten matkaa voitaisiin ilmeisesti jatkaa. Hiljalleen moottoritietä ajettaessa mustan savupilven seuraamana ohiajajat katselivat säälivän näköisinä ja heiluttelivat ikkunasta sormimerkkejään. Onneksi poliisia ei sattunut paikalle, sillä silloin olisi matkateko päättynyt siihen.

Savutus väheni hiljalleen seuraavan 100 kilometrin aikana ja lopulta päästiin, vain hieman aikataulusta myöhässä Egirdirin kesäkotiin.

Kesäkodissa kaikki oli hyvin, portti ja sisääntulo tosin oli kasvanut köynnöksiä umpeen, aivan kuin prinsessa Ruusunen olisi majaillut talossa talven aikana. Kaksi komeaa maakilpikonnaa tarkkaili tulijoita matalasti sähisten, mutta lyhyen raivausurakan jälkeen pääsimme sisälle, vedet päälle ja sähköt kytkettyä. Yllättäen kaikki toimi aivan normaalisti. Tavallisesti ainakin joku pakkasen runtelema hana tai vesiputki vuotaa ja pitää talven jälkeen vaihtaa.

Egirdirissä oli jo menossa hedelmien korjuusaika. Innoissamme ja hedelmännälkäisinä keräsimme parista puusta juuri putoamaisillaan olleita persikoista hyvän saaliin. Mielestämme kaikkia ei kannattanut kuitenkaan kerralla kerätä, kypsät persikat säilyisivät paremmin puussa vielä muutaman lisäpäivän. Seuraavana päivänä persikkapuut olivat yllätykseksemme kuitenkin aivan tyhjiä, isoja hampaanjälkiä oli ilmestynyt puiden alaoksiin. Ihmistä ovelammat villisiat olivat tulleet yöllä varkaisiin ja ravistelleet puista kaikki hedelmät. Isot, kohdatessa jopa vaaralliset ryökäleet olivat syöneet myös kaikki pudotetut ja jo maassa olleet ja käymisen aloittaneet hedelmät. Lopulta kylläiset siat olivat hoipertelleet takaisin metsikköönsä pienessä hutikassa. Villisiat on rauhoitettuja, ne kun kuulemma vievät suolessaan sulamattomat siemenet pitkin vuoria ja uudet puut saavat alkunsa.

Villisikojen ryöstöretkestä pahastuneena keräsimme varastoon sankokaupalla luumuja, ämpärillisen viinirypäleitä ja tietysti omenia. Myöhemmin sitten ihmettelemme mitä niille kaikille voisi tehdä, kun ei enää jaksa alkuinnostuksen jälkeen kaikkia enää syödäkään. Ratkaisuna keitimme litratolkulla persikka- ja luumuhilloa vastaisen varalle.  

Viinirypäleitäkin oli tullut kerättyä selvästi yli oman tarpeen, joten niille piti keksiä käyttöä. Google antoi ohjeeksi jalkojen pesun viininteon alkaessa. Jatko-ohjeet tuntuivat kuitenkin sen verran hankalilta ja rypäleiden määrä oli selvästi vähäinen laajempaan tuotantoon, joten parempi oli pistellä rypäleet suoraa suuhun.

Lopulta ehdimme käydä myös autokorjaamolla. Korjaaja kytki letkut koneeseen ja totesi moottorin merkkivalon syttyvän, koska nopeusmittari ei toimi.  Vaijeri vaihtui ja merkkivalo pysyy sammuksissa kuten pitääkin. Öljyäkin saatiin poistettua melkoinen määrä.

Syyskuun vaihtuessa lokakuuksi lämpötila putoaa yöllä vain 13-14 asteeseen, mutta   iltapäivällä mittari näytti vielä 31C.  Taivas on oudon sininen ja suuri järvenselkä edessämme on tyyni. Taivaan väriin taitaa jo vaikuttaa se, että olemme tasan 1000 metriä merenpinnan tasosta.

Omenanviljelys on Egirdirin alueen pääelinkeino. Omenoita kerätään syyskuun lopulta aina jopa joulukuun alkuun, lajikkeesta riippuen.  Omenat kerätään puista käsin, varjellen omenoita kolhuilta. Kerääjät kiipeilevät taitavasti kolmijalkatelineillä pehmeäksi vuorattujen sankojen kanssa.

Hedelmien kerääjät tuodaan aina aamulla omenatarhalle töihin lähikaupungista pikkubussilla, parikymmentä henkeä aina päivittäin. Aikaisemmin kerääjille keitettiin omenatarhalla myös lounas, mutta nyt terveysviranomaisten määräyksellä pandemian aikana ruokailua ei saa järjestää. Kerääjiä on kaikenlaisia, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, mutta kaikilla on sama palkka, 120 liiraa, noin 15 dollaria per päivä. Toisaalta, iso lähes kilon leipä maksaa 50 senttiä, tomaatit 30 senttiä kilo, kilo tuorejuustoa dollarin. 

Poimijat ovat melkoisia ammattilaisia, poimivat lähes tonnin omenoita päivässä per henkilö kolmijalkatelineillä kiipeillen.

Omenien kanssa samanaikaisesti kerätään myös saksanpähkinöitä, puita kirjaimellisesti piiskataan pitkillä kepeillä pähkinöiden pudottamiseksi.  Nuoremmat ja vetreämmät kiipeävät korkealle kerrostalon korkuisiin puihin keppien kanssa ja hakkaavat vimmatusti oksia, muiden kerätessä pudonneet vielä vihreäkuoriset pähkinät. Vihreät kuoret poistetaan joko käsin tai rumpupesukoneelta vaikuttavalta, hiekkapaperilla sisustetulla laitteella. Käsin vihreitä kuoria poistaessa sormet mustuvat jopa kumihanskoissa eikä väri ei lähde pois kuin kulumalla. Ruskeita kovakuorisia pähkinöitä pitää vielä kuivata pari viikkoa, jolloin ne säilyvät pitkälle seuraaville vuodelle.

Lokakuun puolen välin jälkeen Egirdirissä alkoi kuitenkin kylmä jo ahdistelemaan. Iltapäivällä lämpöä oli vielä upeat 26-27, mutta aamulla lämmittämättömässä makuuhuoneessa oli aamulla enään vain 14-15C, olimmehan me noin kilometrin korkealla vuoristossa.  Egirdirissä oli viime talvena kahden kuukauden pakkasjakso, lämpötila pysytteli kuulemma -10 asteessa. Vain 30 kilometrin päässä, mutta kaksi kilometriä korkeammalla oleva Davrazin hiihtokeskus oli jo lokakuussa avaamassa laskettelukauttaan.

Rauhallisessa kesäkaupungissamme käytetään edelleen kaiuttimia kaupungin tiedotusjärjestelmässä, kovaäänisten kautta ilmoitetaan markkinat ja muut tapahtumat. Kotirauha kuitenkin rikkoontui, kun muutaman sadan metrin päässä oleva moskeija päätti asentaa juuri talomme eteen erittäin tehokkaan vahvistimen. Moskeijan muezzin kutsu rukoukseen välitettiin viidesti päivässä vahvistimen kautta aivan kohdallamme 85 desibelin voimalla. Kuulovaurioita tulee jo jatkuvasta 75 desibelistä, joten teimme valituksen kaupunginjohtajalle. Kaupunginjohtajalla ei kuitenkaan ole sananvaltaa moskeijan toimintaan, jouduimme viemään valituksemme suoraa alueen kuvernöörin ratkaistavaksi.

Muslimien päivän ensimmäiseen rukoushetkeen kutsutaan muezzin huudolla, kun minareetista pystyy erottamaan mustan ja valkoisen langan värieron sarastavassa aamussa. Käytännössä ajankohta tarkoittaa vielä aivan pimeää, joten kuulomatkan päässä oleville herätys on kesäaikana jo pian viiden jälkeen. Kutsu rukoukseen siirtyy kalenterin lehtien vähentyessä lähemmäksi kello kuutta, mutta on edelleen sietämättömän varhain. Illan viimeinen rukouskutsu kaikui lähempänä iltakahdeksaa, joten se ei enää paljoa haitannut.  

Aika kuitenkin kului kuin siivillä, joka päivälle löytyi joku tarpeelliselta tuntuva tehtävä. Illoistakaan ei edes televisio-ohjelmia ymmärtämättömälle tullut pitkiä, kun edessä oli aina kovin aikainen aamuherätys. 

Lokakuun lopulla omenasato oli kuitenkin korjattu, aika oli jälleen sulkea ovet. Auto pakattiin täyteen hedelmiä, basaarista ostettuja erilaisia juustoja, vihanneksia ja erityisen hyvää leipää toiseen kotiin viemisiksi. Hyvillä mielin palasimme takaisin sateiseksi muuttuneeseen Istanbuliin. Nyt vuossa on uusi pakkaaminen ja paluu Floridaan parin viikon päästä.

Sevgiler, Timobey ve Nezihe hanum

Osa kertomuksesta on julkaistu St. Andrewin seurakunnan marraskuun kuukausikirjeessä.

Yksisuuntaista liikennettä… lento takaisin viruksen riivaamaan Floridaan

Matkaan Floridasta lähdimme jo maaliskuun puolessa välissä tarkoituksena olla Turkissa pistämässä asioita järjestykseen viikko ja jatkaa sitten Suomeen. Matka kuitenkin katkesi heti alkuunsa, lennot loppuivat kuin seinään ja Istanbulissa oleskelusta tuli tavattomasti arvioitua pidempi…

Istanbulin keskuskadulla Isiklalilla kävelivät vain poliisit

Turkissa julistettiin maaliskuun viimeisellä viikolla yli 65-vuotiaiden ja sitten myös alle 18-vuotiaiden totaalinen ulkonaliikkumiskielto. Kieltoa sitten kestikin kaksi (!) kuukautta. Asunnosta ei saanut poistua 600 dollarin sakon uhalla. Varmuuden vuoksi myös vanhojen ihmisten Istanbulin liikenteessä toimiva matkakortti mitätöitiin ja puistoista poistettiin penkit. Kieltoa ihan oikeasti valvottiin poliisin toimesta.

Kesäkuussa kielto sitten lieveni ja vanhat pääsivät ulkoilemaan sentään sunnuntaisin 14 -18 välisenä aikana, silloin muut iköryhmät eivät saaneet olla liikkeellä. Outo tunne kävellä normaalisti villisti liikennettä vilisevillä kaduilla autoliikenteestä välittämättä. Vasta kesäkuun kahtena viimeisenä viikkona vanhojen ihmisten ulkonaliikkumiskielto lieveni lisää ja ulkona sai olla jo joka päivä 10-18 välisenä aikana. Raittiista ilmasta ei kyllä juurikaan ollut tietoa, sillä kaikilla ulkona liikkuvilla oli ja on edelleenkin maskipakko. Maskin pois jättäminen keventää kukkaroa edelleen 150 dollaria vastaavalla rahasummalla.

Koronakaranteeniin joutuneiden haave oli päästä suurkaupungista maalle, Anatolian ylängöllä, kilometrin korkeudella, 120 kilometriä Antalyasta suoraa pohjoiseen sijaitsevaan Egirdir-nimiseen pikkukaupunkiin. Matkanteko sinne Istanbulista oli kuitenkin mahdotonta, sillä provinssista (kaikkiaan 81) toiseen siirtymiselle tarvittiin kuvernöörin kirjallinen lupa. Lupa ei heltiä millään pikkusyyllä ja jos provinssia pääsee erikoisluvalla vaihtamaan, pitää pysyä määränpäässä vähintään kuukausi ennen paluuta.

Huvittavinta oli pankissa asiointi. Jos pakollisesta syystä piti päästä pankkiin, pitää ensin ottaa yhteys oman kaupunginosan kansliaan. Sieltä sitten lähetetään poliisipartio saattamaan pankkiin laskuja maksamaan haluava konttoriin, odottamaan asioinnin ajan ja palauttamaan karanteenista katkolla oleva takaisin.

Loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen Turkish Airlines ilmoitti vihdoin ensimmäisen lennon Miamiin lähtevän lopulta keskiviikkona 1 heinäkuuta. Tässä vaiheessa mielikin piristyi ja olimme jo todella halukkaita lähtemään pelotteluista huolimatta kotiin.

Määräpäivänä kentälle pääsy harvassa liikenteessä sujui helposti, takseissa kaikilla pitää tietysti olla naamarit päässä, kentälle oli ohjeistettu saapumaan jo neljä tuntia ennen lentoa. Lentoasemarakennukseen pääsee vain matkustajat, tavarat tarkastetaan ensimmäisen kerran jo ulko-ovella. Uudet matkatavarasäännöt yrittivät ahdistella lennon lähtöselvityksessä, matkustamoon hyväksyttäisiin nyt vain yksi alle neljän kilon painoinen käsi- tai tietokonelaukku – tai jostain syystä vaihtoehtona oli myös sateenvarjo. Nykyään mukavimmaksi käsimatkatavaraksi osoittautunut kevyt reppu ei tullut kuuloonkaan, vaan sekin olisi lastattava ruumaan. Lopulta lähtöselvityksen esimies saatiin paikalle, peruslääkkeet ja voileivät sisältänyt reppukin sai tulla matkustamoon mukaan. Vanha kunnon maailmaa ankarasti kiertänyt perässä vedettävä lentolaukku sai muiden matkalaukkujen mukana matkata ruumaan.

Odottelu autiuttaan kumisevalla megaluokan kentällä sujui melko mukavasti, olimme päässeet turistiluokan lipuista huolimatta business-matkustajia palvelevaan loungeen monien saman allianssin lentojen ansiosta. Tavallisesti tarjoilustaan kuuluisassa loungessa oli virus tehnyt tuhojaan. Tarjolla oli vain ”lentokoneastioihin” valmiiksi kerättyjä pieniä annoksia, tutusti muovikelmulla peitettynä. Kaikki mainiot turkkilaiset tarjoilut, pide, köfte ja lahmacun olivat poissa ja tarjoilutiskit tyhjinä. Myös ennen niin lukuisat alkoholivaunut oli siirretty jonnekin muualle parempaan käyttöön, tarjolla oli vain pahvimukeja, teetä, kahvia ja virvoitusjuomia.

Lentoasemalla oli kahviloita ja ravintoloita auki ja valmiina palvelemaan, mutta esimerkiksi verovapaat tax-free myymälät oli kaikki suljettu. Myös moni kentällä tavallisesti toimiva laukku- ja kellokauppa oli suljettu. Kokonaisia odotustiloja penkkiriveineen oli peitetty sinisellä muovilla, olivatko ne sitten käyttökiellossa vai vain suojattuna, ei ohikulkijalle kyllä selvinnyt.

Kaikki oli kuitenkin loungessa hyvin, kunnes lento ilmoitettiin perutuksi.

Peruutuksen syyksi kerrottiin Yhdysvalloista tarvittavan ilmatilaan saapumisluvan puuttumisen. Mitään ei ollut tehtävissä ja lento peruutettava, kun lupaa saapua Yhdysvaltoihin ei ollut tullut. Matkustajista huolehtivan tiskin tytöt saivat nopeasti vaihdettua kaikkien paikalla olleiden liput seuraavalle mahdolliselle lennolle, jonka oli määrä lähteä pari päivää myöhemmin, siis seuraavana perjantaina. Matkustajien piti nyt vain siirtyä pois lentokentän kansainväliseltä puolelta ja etsiä lentoyhtiön oma hotellitiski, jossa voisimme lunastaa lentoyhtiön tarjoaman hotellimajoituksen voucherit pariksi päiväksi.

Megasuurella lentokentällä muutaman mailin kuljettuamme olimme jo tyystin seonneet suunnista ja annetuista ohjeista, poikkeuksellista ulospääsyreittiä ei niin helposti löytynytkään. Aina eri suuntiin ohjanneet opastajat eivät ainakaan jo päästään pyörällä olleiden asiaa ainakaan helpottaneet.  Lopulta löysimme itsemme yhdestä lentokentän keskuspisteistä, jossa oli kaikki lennot kertova suuri infotaulu.

 Hämmästys oli suuri kun huomasimme aikaisemmin perutuksi ”cancelled” ilmoitetun lentomme muuttuneen myöhässä olevaksi ”delayed”.

Nopean uudelleenmietinnän jälkeen lähdimme säntäämään takaisin ilmoitetulle lähtöportille. Onnesi emme olleet ehtineet poistua kansainväliseltä alueelta, joten paluu oli ylipäätään mahdollista. Portille oli matkaa ”jokunen maili” takaisinpäin.  Päästyämme jo hieman hengästyneenä maskit edelleen päässä lähtöportille virkailijat sanoivat varovaisesti lennon ”mahdollisesti” olevan lähdössä, mutta hieman myöhästyneenä.  Meillä kuitenkin oli jo parin päivän päähän kirjoitetut uudet liput, jotka eivät tälle ”mahdollisesti” lähtevälle lennolle olisi kuitenkaan kelvannut.

Edessä oli taas nopea spurtti takaisin nälkävuoden mittaista käytävää aikaisemmin huomaamallemme ”transit” tiskille. Tietokoneidensa takana rauhallisesti keskenään keskustelevat nuoret miehet selvästi häiriintyivät tullessamme höyryten paikalle. Ystävällisesti he kuitenkin kertoivat kaipaamamme lennon olevan peruutetun. Hieman tiukkasanaisemman uudelleentarkastuspyynnön jälkeen ilmeet vaihtuivat ja epäusko levisi maskin peittämille kasvoille ainakin silmiin saakka. Keskustelu tiskin takana kävi kuumana, puhelimella soitettiin moneen paikkaan. Lopulta asiallisen näköinen nuori nainen tuli paikalle, tarttui tietokoneen näppäimistöön ja muutti lippumme jälleen keskiviikon lennolle. Totta siis on laulun sanat – ”Kaiken takana on nainen”.

Pitkäksi venyneen odottelun jälkeen olikin jo tosi kiire takaisin lähtöportille. Kentällä on tavallisesti olemassa ikääntyneille ihmisille maksuton sähköautopalvelu kiidättämään matkustajia portilta toiselle, nyt kuitenkaan kuljetuskärryjä eikä kuljettajia näkynyt missään. Näppäräsorminen transit-virkailija sai kuitenkin paikalle nopeasti kaksi sähköpyörätuolia, joihin meidät istutettiin ja matkaan kiidettiin huimaavalla nopeudella.

Portilla vielä kerran matkatavaroiden ja passien uusintatarkastus ja olimme valmiit siirtymään reppuinemme koneeseen. Koneeseen siirryttiin entisestä poikkeavassa järjestyksessä. Lastauksessa toimittiin loogisesti, taaempana istuvat menevät koneeseen ensin, sitten vasta aikaisemmilla penkkiriveillä istuvat. Ennen matkustajat oli lajiteltu ilmeisesti lipputyypin mukaisesti. Kaikille matkustajille jaettiin koneeseen mennessä hygienia-pakkaus, jossa oli pari kasvomaskia, käsidesi ja antiseptisiä pyyhkeitä.


Maskit päällä kaikki pääsivät koneeseen, jossa maskin peittämät lentohenkilökunnan edustajat vahtivat oikeille paikoille asettautumista. Jostain oudosta syystä matkustajat oli sijoitettu pääosin suuren ”Dreamlinerin” Boeing 787 koneen etuosaan. 3-3-3 sijoitetut turistiluokan penkit täyttyivät tasaisesti, keskipenkit eivät näyttäneet olevan käytössä, mutta joka riville oli riittänyt matkustajia.

Epäonneksemme meidän taakse majoittui kaksi aikuista, joiden mukana oli kaksi ilmeisesti jalkapalloon ja kirkumiseen ihastunutta lasta. Jatkuva penkin potkiminen ja korviasärkevä kirkuminen jo ennen lähtöä ei hyvää luvannut, joten pyysimme lupaa vaihtaa istumapaikkaa koneen melko tyhjään takaosaan. ”Valitettavasti se ei näiden covid-sääntöjen vuoksi käy, kaikkien on istuttava heille määrätyllä paikalla”, tuli tyrmäävä vastaus.

Kapteenin puututtua peliin järjen käyttö kuitenkin sallittiin ja pääsimme lähes tyhjään takaosaan, josta valtasimme säännöistä piittaamatta heti kaksi kokonaista penkkiriviä. Heti ei kuitenkaan lepoasentoon voinut asettua, vielä piti täyttää Yhdysvaltojen lomakekoodilla merkitty lomake, jossa vakuutimme, ettemme ole tavanneet sairaita ihmisiä, emmekä ole vierailleet Kiinassa! Lomakkeesta sitten ei sen koomin kukaan ollut edes kiinnostunut vaan toimme sen kotiin asti matkamuistoksi.

Lentoon päästiin tavanmukaisen pehmeästi ja edessä oli 11.5 tuntia lentoaikaa. Lähdöstä ei kuitenkaan kulunut kuin hetki, kun tuli tarjoilun aika.  Hieman oli pettymyksen vivahteita ilmassa, kun tarjoilustaan korkealle arvostettu Turkish Hava Yollari tarjosi vain olevan laatikossa sämpylän, vesilasin ja mehupurkin.

Onneksi olimme vallanneet molemmille koko kolmen penkin rivin, joten takaosassa etuosaa yllättävän paljon kovempi moottorimelu sai tuuditettua molemmat jos ei nyt niin syvään, mutta ainakin koiranuneen parin ensimmäisen elokuvan loputtua. Lähdöstä kymmenen tuntia myöhemmin tuli herätys kun matkustamon valot sytytettiin uudelleen Miamin lähestyessä. Tarjoilu oli jo tuttua tasoa, sämpylä, vesilasi, kakunpala ja mehupurkki.

Miamissa ei matkustajista juurikaan piitattu, mitään erityisiä Covid-ohjeita ei ollut eikä saatu. Ilmeisesti ainoina Global Entry – korttia käyttävinä matkustajina pääsimme suoraa vapaille maahantuloautomaateille ja kuittasimme itsemme muutamassa minuutissa jälleen palanneeksi Yhdysvaltoihin.

Miamissa lopultakin

Etukäteen sovittu kuljetus kentältä kotiin meni mukavasti, kotona kaikki näytti olevan kunnossa pitkäksi venyneen poissaolon jälkeen. Seuraavana aamuna jääkaappikin saatiin täydennettyä hienosti toimivalla Costcon palvelulla. Netin kautta tilatut ruokatarpeet, munista vihanneksiin tuotiin kotiovelle vajaan kahden tunnin varoajalla. Upeata palvelua, lähimpään asiakastukkukauppa Costcoon on lähes puolen tunnin ajomatka. Tarvikkeiden hinnat olivat ilmeisesti hieman korotettuja, mutta kuljetusmaksu sisältyi hintaan. Myös tuo periamerikkalainen tippi voitiin maksaa kortilla jo tilausta tehtäessä. Ainoaksi toivomukseksi jäi, että tavarat olisi voinut kyllä laittaa johonkin laatikkoon, nyt etuoven eteen tuodut tavarat eivät olleet edes muovikassissa vaan kaikki irrallaan maassa liskojen ihmeteltävänä.

Mieliinpainuva paluumatka, vaikka mitään sinänsä ihmeellistä ei tapahtunutkaan. Pientä onnistumisen tuntua oli kuitenkin ilmassa, kun perjantaina jo kotona ollessamme kuulimme sen meille jo kertaalleen määrätyn perjantailennon peruuntuneen kokonaan, samoin kuin kaikki muutkin lennot sen jälkeen Istanbulista Miamiin Floridan pahentuneen virustilanteen vuoksi. Olimme päässeet tämän reitin toistaiseksi ensimmäiselle ja viimeiselle lennolle.

Hieman jäi kuitenkin mieleen kaihertamaan, olisihan se lentoyhtiön maksama hotelli voinut olla hyväkin…

Timo Vainionpää/Usasuomeksi.com

Viruksia vältellen Floridasta Turkuun – Arja ja Peter Mäkilä matkalla

suomi1

Lähes 30 tunnin matka on takana – mutta nyt on hyvä!

Suomen kunniakonsuli Floridassa Peter Mäkilä ja hänen Arja vaimonsa uskoivat jokavuotisen suomenmatkansa jo peruuntuvan kokonaan viruksen ottaessa kontrollin ensin Aasiassa, sitten Euroopassa ja lopulta myös hurjalla voimalla Yhdysvalloissa. Mäkilöiden kesäasunnon Askaisissa, Turun liepeillä arveltiin saavan odotella asukkaitaan seuraavaan vuoteen ja Peterin syyskuussa olevaa merkkipäivää juhlittaisiinkin vain Floridassa.

Finnair lopetti Yhdysvaltojen lentonsa muiden lentoyhtiöiden tavoin jo maaliskuun alussa presidentti Trumpin määräyksen lopetettua lennot Euroopasta. Hyvin sujuneen yhteispelin avulla maaliskuun lopulla saatiin kuitenkin järjestettyä vielä yksi erikoislento Miamista Helsinkiin, jolla rannalle jääneet matkailijat saatiin sittenkin kotiutettua.

Alkujärkytyksestä selvittyä yritetään tottua ”uuteen normaaliin” elämänmenoon. Maskipakot, eristykset, karanteenit, rajojen sulkeutuminen, etätöiden aloittaminen ja lentojen päättyminen maailmalaajuisesti muuttivat maailmankuvaa radikaalisti. Suomi ja Florida tuntuivat olevan varsin kaukana toisistaan, eikä pelkästään maantieteellisesti.

Vanhaan kotimaahansa kaipaaville floridansuomalaisille löytyi kuitenkin mahdollinen lentoreitti Miamista Lontoon kautta Helsinkiin. Ensin lentojen kanssa oli vaikeuksia, lentoja peruttiin ja matkasuunnitelmia jouduttiin muuttamaan moneen kertaan. Lopulta kuitenkin lennot ja yhteydet vakiintuivat, Pohjan perille pääsy oli edelleen mahdollista mutta entistä hieman vaivalloisempaa.

Kunniakonsuli vaimoineen päätti vielä kerran muuttaa suunnitelmaansa ja lähteä sittenkin Suomeen. Matkaan lähdettäisiin Miamista Lontooseen ja sieltä jatkolennolla Helsinkiin, vaikka edessä olisikin yhdeksän tunnin välilasku Lontoossa.

Lähtöpäivän tullessa juuri keskikesällä matkaan päästiin tutulla floridansuomalaisella kyydillä. Miamin kansainväliselle kentälle päästiin lähes ennätysajassa koronaviruksen tyhjennettyä jopa Floridan moottoritiet.

Varsin lupaavissa merkeissä alkaneen matkan ensimmäinen testi tuli kuitenkin heti melko autiolla Miamin lentokentällä parin pyrkiessä kirjaamaan itsensä American Airlinesin Check-in tiskillä. Mahdollisesti hieman kokematon virkailija halusi matkustajien esittävän Englantiin matkustavilta vaadittavan QR-koodin, tuon neliönmuotoisen avaruusajan kaiken mahdollisen tiedon sisältävän grafiikan. QR-koodilla käytettäessä lennolle kirjautuminen onnistuisi tarvitsematta fyysistä yhteyttä matkustajan ja virkailijan välillä. Grafiikkakoodin voi sopivalla ohjelmalla generoida jopa lentolipun numerolla, mutta silloin tarvitaan ohjelma, sopiva laite ja langaton verkkoyhteys.

Tässä vaiheessa Mäkilät kuitenkin kertoivat virkailijalle jo varsin painokkaasti, että he ovat matkalla Suomeen, eivätkä ole lainkaan kirjautumassa Englantiin. Koodia ei tarvita. Asiaa selvittelemään tarvittiin jo apuvoimia, virkailija lisäsi panoksia kutsumalla paikalle kanssatyöntekijöitänsä, Mäkilät vastasivat siihen soittamalla Ulkoministeriön matkoja järjestävälle virkamiehelle. Lopulta kamppailussa päädyttiin tasapeliin, lennolle kirjauduttiin traditionaalisella tavalla ja loppu ”olisi matkustajien vastuulla”.

Lähtöportilla asiakkaita ohjaava, mahdollisesti ennenkin suomalaisia nähnyt virkailija vahvisti Mäkilöiden helpotukseksi, että transit-matkustajat eivät kiistaa aiheuttanutta QR-koodia todellakaan tarvinneet.

Lento Lontooseen oli Finnairin ja American Airlinesin ”code-sharing” lento, jolle voi ostaa lipun jommastakummasta yhtiöstä. Mäkilöiden liput oli hankittu Finnairin kautta, lennon toteutuksesta vastasi kuitenkin American Airlines. Yleensä sisäänkirjautuessa on ollut vielä mahdollisuus lisämaksusta vaihtaa liput mukavammille penkeille koneen etuosaan. Nyt se ei kuitenkaan oudosti onnistunut AA lennolla, koska liput oli hankittu Finnairin kautta.

Mäkilät eivät siitä kuitenkaan olleet niin huolissaan virkailijoiden varattua heille kovin vajaana lähtevästä, 260 matkustajaa ottavasta koneesta kokonaisen neljän penkin rivin koneen keskiosasta molemmille. Nyt olisi mahdollista oikaista itsensä makuuasentoon yön tunteina ja antaa lentäjien hoitaa työnsä.

Miamin kentällä ei kukaan välittänyt lähtevien matkustajien terveydentilasta, elleivät sitten piilossa olevat lämpökamerat huomaamatta tarkastaneet matkustajia. Kaikilla oli maskit päällä, koko terminaalissa ja myöhemmin myös lennon aikana koneessa.

matkalla2

Arja maskin takana

Lento Miamista Lontooseen meni totutulla tavalla. Ruokaa ja juomaa tarjottiin tarjoilukärryiltä kuten ennenkin, ystävälliset lentoemännät kävivät jopa tarkastamassa asiakkaiden mahdollisia juomatarpeita.

Tuntia ennen Lontooseen saapumista paikallista aikaa kello 7 aamulla, tarjottiin vielä aamiainen. Matkustajat saivat tällä kerralla tyytyä vain paperipussissa tuotuun pähkinäpussiin ja jugurttipurkkiin, tällä pitäisi kestää välilaskun yhdeksän tuntia seuraavaa lentoa odotellessa.

Lontooseen tulevien matkustajien terveydentila ei tuntunut kiinnostavan ketään sen kummemmin, tarkemmin tehtiin normaali turvatarkastus. Saapuvien matkustajien tarkastaminen tuntuu aina hieman oudolta, sillä varmaan haetaan henkilöitä, jotka ovat mahdollisesti irrottaneet koneesta lennon aikana jotakin tarpeellista.

Lontoon Heathrowin Terminaali 2 oli todella tyhjä. Palvelut on suljettu, vähäisiä matkustajia palvelee vain yksi farmasia-kauppa, WHSmith, josta saa pullovettä ja toinen rajoitetusti luettavaa ja pikaruokaa tarjoava kioski. Kaikki lentoaseman tavallisesti ylellisyystarvikkeita myyvät kaupat ovat kiinni, oudosti kuitenkin tax-free myymälät ovat auki. Päivän mittaan nälän jo vähitellen vaivatessa, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tyytyminen Leonin Take-Away kala- tai kanahampurilaisia myyvän kioskin välillä 50 metriseksi venyvään turvavälejä noudattavaan jonoon.

Lounasjonoa turvavälein

Ruokajono turvavälein venyy

Yhdeksän tunnin odotus huonosti palvelevalla lentokentällä on taatusti erilainen kokemus, aika tulee pitkäksi. Matkalle kannattaa varata lukemista ja toimiva verkkoyhteys. Lentokentän wifi on maksullinen ja varsin kalliiksi hinnoiteltu, joten kokenut matkustaja järjestää nettiyhteytensä jo etukäteen.

Mäkilöiden lento oli mukavasti etuajassa, jolloin matka olisi voinut jatkua jo aamupäivällä Suomeen lähtevällä koneella. Lentoaseman virkailijat olisivat ystävällisesti muuttaneet lennon aikaisemmaksi, mutta ruumaan pakattujen matkalaukkujen vuoksi oli pakko jäädä odottamaan myöhempää lentoa. Vain käsimatkatavaroiden kanssa matkustavat pääsivät jatkamaan matkaansa jo Finnairin aikaisemmalla vuorolla.

Myös lento Italiaan oli lähdössä. Koronaviruksesta Euroopan pahimmin kärsineeseen maahan lähdössä olevien matkustajien terveys tarkastettiin lähtöportilla. Matkustajien joukossa kiersi pleksinaamareihin ja kertakäyttösadetakkeihin pukeutuneita virkailijoita, jotka mittasivat matkustajien lämpötilan ennen koneeseen pääsyä. Koneeseen siirtyminen oli kaikesta tarkastuksesta johtuen kovin verkkaista.

LentoRoomaan mittavana

Roomaan lähtijät tarkastettiin paljon tarkemmin

Lopulta kuitenkin lento Suomeen oli vuorossa. Edelleen maskit päässä matkustajat siirtyivät hyvässä järjestyksessä vain puolitäyteen koneeseen – ilman terveystarkastuksia. Finnairin tarjoilu kahden ja puolen tunnin lennolla oli karu. Matkustajille ojennettiin vain vesipullo, kaurakeksi ja ohjeet matkustajia odottavista rajoituksista Suomessa. Varsin tapahtumaköyhän matkan jälkeen päästiin vihdoin Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Maahantulotarkastuksen tavallisesti nopeasti hoitavat koneet ovat pois käytöstä, kaikkien matkustajien piti esittää matka-asiakirjansa lasikopissa istuvalle rajavartijalle. Vielä matkatavaroiden luovutukseen mennessä toinen rajavartija kysyy englanniksi matkustajilta kysymyksen, suomenkielisen vastauksen kuultuaan rajavartija heilauttaa vain kättään ja matka saa jatkua.

Matkatavarat saapuivat mukavan nopeasti hihnalle ja sitten pääsikin kellon lähestyessä keskiyötä Suomen uskomattoman valoisaan kesäyöhön.  Maailmalta saapuneet matkustajat eivät edelleenkään saa käyttää julkisia kulkuneuvoja, mutta tuskin niitä edes olisi ollut saatavillakaan keskellä yötä. Onneksi tuttu taksi oli sovittu jo etukäteen vielä maanteitse jatkuvaa kotimatkaa varten.

suomi6

Askainen

Kesäyö, etelän asukille outo valoisuus ja vihreän lukemattomat vivahteet tekevät maagisen vaikutelman. Matkan edistyessä hiljaisen maaseudun läpi yön lyhyiden tuntien ajan vuoden pisimpänä päivänä Peterin mieli herkistyi todetessaan Suomen vetovoiman olevan vain kasvussa, mieleen hiipii vahva tuntemus todellisesta kotimaasta.

Kotiin Askaisiin päästiin kolmen aikoihin auringon jo tehdessä nousuaan. Kaikki kesäkodissa on kunnossa, jääkaapinkin ystävät ovat täyttäneet kaikella ensihätään tarvittavalla. Matkaan aikaa oli tarvittu ovelta ovelle pitkästi toista vuorokautta, lähes 30 tuntia, mutta aamulla auringonpaisteeseen herätessä ja myöhemmin kukkasia kastellessaan omalla maalla kävellessä mieli on kiitollinen elämän monimuotoisuudesta.

Omaehtoinen karanteeni on nyt edessä pariksi viikoksi, sitten suunnitelmissa on kotimaan matkailua ja ystävien tapaamisia. Ulkomaiden eksotiikkaa voidaan hakea vaikka mainoksen mukaan ”ulkomailla Suomessa” ja tehdä kesäretki Ahvenanmaalle. Niin ja sittenhän pitää järjestää ne Peterin merkkipäiväjuhlat.

Toivottavasti maailma ja uusi normaali on palannut raiteilleen kotimatkalle syyskuun puolessa välissä lähtiessä.

Timo Vainionpää/Usasuomeksi.com

Koronaa karussa Konstantinopolissa

NeziheAndTimo

Maskipakko

Timo ja Nezihe Vainionpää odottelevat aikaa parempaa Istanbulissa, matkaan he ovat lähteneet jo maaliskuun puolessa välissä. Pariskunnan tarkoituksena oli jatkaa hieman myöhemmin Istanbulista Suomeen saatuaan asiat Istanbulissa hoidettua.

Timon ja Nezihen kolmas kotimaa on Turkki, josta Nezihe on kotoisin. Turkin suurimmassa 14-miljoonaisessa kaupungissa asuu Nezihen 92-vuotias äiti, jonka kunto ei enää ole paras mahdollinen, joten turkinmatkat ovat olleet varsin säännöllisiä.

Lento Miamista Istanbuliin maaliskuun puolessa välissä oli vielä lähes normaali, Istanbuliin saapuneet matkustajia valvottiin vain lämpökameralla tulokäytävässä samalla kun lennon aikana jaetut terveysilmoitukset kerättiin tarkastettavaksi.

Muutama päivä Istanbuliin saapumisen jälkeen terveysviranomaiset totesivat koronaviruksen leviävän ennennäkemättömällä vauhdilla ympäri maailman, myös Turkkiin. Turkin jokseenkin kovakätinen hallitus ryhtyi hidastamaan epidemian leviämistä määräämällä erilaisia rajoituksia ihmisten elämänmenoon. Koulut ja konsertit suljettiin, virastojen aukioloaikaa rajoitettiin ja yritykset siirtyivät etätyöhön.

 

taped-off-benches

Penkit pois puistosta

Ulkonaliikkumisrajoitukset kohdistettiin ensin seniorikansalaisiin, siis yli 65-vuotiaisiin. Senioreiden liikkumista yritettiin ensin rajoittaa pehmeällä tavalla, mitätöimällä ilmaiseen julkiseen kaupunkiliikenteeseen oikeuttavat eläkeläiskortit, poistamalla puistoista penkit ja kieltämällä kaikilta kansalaisilta Istanbulissa erittäin suosittu tapa käydä onkimassa Bosborin salmesta ja Kultaisen sarven lahden ylittäviltä silloilta. 

Mikään ei kuitenkaan auttanut, vallattomat seniorit vaelsivat edelleen kaupungilla, epidemian edelleen yltyessä. Lopulta hallitus määräsi kaikki 65-vuotiaat ja sitä vanhemmat kotiarestiin. Määräysten rikkomisesta tuli ankara rangaistus, noin 500 US dollarin kokoinen sakko rapsahti kaduilta luvattomasti tavatuilta. Sakko on suuri, lähes tavallisen eläkeläisen kuukauden eläke.

Virus kuitenkin jatkoi etenemistään ja hallitus kovensi otteitaan, Uutena keinona määrättiin vanhojen ihmisten lisäksi myös alle 20-vuotiaat pysymään kotioloissa.

Yllättäen tuli myös määräys Turkin 31 suurimman kaupungin täydellisestä, kaikkia koskevasta ulkonaliikkumiskiellosta viikonlopuksi. Hallituksen ilmoituksen antanut vastuuministeri ei kuitenkaan ollut ilmoittanut kaupunkien sulkemisesta kaupunkien viranomaisille lainkaan etukäteen.

market-5-800x581

Kun karanteeniviikonlopusta ilmoitettiin radiossa ja televisiossa vain muutama tunti ennen määräyksen voimaanastumista, aiheutti ilmoitus välittömästi hurjan tungoksen auki oleviin basaareihin, myös väliaikaisia epävirallisia vihannesmarkkinoita syntyi kadunkulmiin. Istanbulin suurkaupungissakin suuri osa kaupunkilaisista hankkii mielellään kasvikset ja vihannekset tuoreena vihannestoreilta. Kasvomaskeja ei kiireissään juuri kukaan ollut edes ehtinyt hankkia.

Karanteenimääräyksen antanut sisäministeri joutui aiheuttamansa sekaannuksen vuoksi jättämään eroanomuksensa, presidentti ei kuitenkaan eroa hyväksynyt ja sisäministeri sai jatkaa toimessaan.

Kaupunkien viikonloppukaranteeneja on sittemmin jatkettu jo useampana viikonloppuna ilman suurempia ongelmia. Tulevana viikonloppukaranteeni aloitetaan jo torstaina, lasten juhlapäivän liikenteen rauhoittamiseksi.

Heti basaariongelmaa seuraavana viikkona määrättiin kaikille ulkona liikkuville kansalaisille pakolliset kasvonaamarit. Maskeja oli kuitenkin varsin rajoitetusti saatavissa, niinpä hallitus päätti lähettää postin kautta kaikille työikäisille viisi kasvomaskia viikossa ilmaiseksi, samalla kun maskien vähittäismyynti kaupoissa ja kemikalioissa kiellettiin kokonaan.

presidentinpaketti

Terveisiä presidentiltä…

Seniorikansalaiset saivat omat viisi maskiansa kertatoimituksena, kun presidentin allekirjoituksella varustetut muovipussit jaettiin koteihin. Pussissa oli presidentin kannustuskirjeen lisäksi viisi maskia ja sitruunantuoksuinen kölninvesipullo. Hajustepullo tavallisestikin kuuluu hyvinvarustelluiden kauppojen ja kotien vierasvaraan. Arvovieraiden tullessa kyläilemään tai käydessä arvokkaammilla ostoksilla, voimakashajuista alkoholipitoista eau-de-colognea on aina ollut tapana loiskauttaa käsille viilennykseksi.

Ruokaa ja muutakin tavaraa saadaan tilaamalla netin kautta, tilaussysteemit toimivat varsin hyvin. Tosin nyt kun kaikki tilausten määrä on kasvanut, pullonkaula on toimituksissa. Ruokaa saa kuitenkin tilattua, vaikka joskus toimitus tosin tapahtuu parin päivän viiveellä. Jos nettiä ei ole käytettävissä, voi soittaa omaan kunnantoimistoon, joka hakee ensin kauppalistan ja rahat kotoa ja toimittaa tilatut tavarat.
Hieman vaikeampaa on karanteenissa olevan pankkiasiointi. Karanteenissa olevan pitää soittaa poliisille, joka lähettää poliisipartion saattamaan asiakkaan pankkiin, odottaa asioinnin ajan ja lopulta tuo rahaa hakeneen tai laskuja maksaneen asiakkaan takaisin karanteeniin. Sairaalakäyntejä pyritään välttämään mahdollisimman pitkään, pääsy sairaalaan on periaatteessa vain ambulanssilla ensiapuun.

Aika kuluu selvästi hitaammin eristettynä ollessa. Turkin television ohjelmat ovat pääsääntöisesti turkinkielellä, ulkomaiset elokuvat on dubattuja eikä tekstityksiä tunneta. Kaapelikanavilla näkyy lähes sata kanavaa, sieltä voi valita vaikka arabian, malajin, kiinan tai vaikka kirgistanin -kielisiä kanavia, englanninkielisiäkin on muutamia. Parhaiten maailman menosta kieltä osaamaton pysyy perillä netin kautta. Internetnopeudet ovat varsin hyviä eikä suurempia katkoksia ainakaan viimeisen kuukauden aikana ole alueellamme ollut. Netflix jakaa omaa maakohtaista ohjelmatarjontaansa, joka on suppeampi kuin Yhdysvalloissa, mutta suurempi kuin Suomessa.

Kaupunkien välinen julkinen liikenne on pienennetty minimiin, omalla autolla oman piirikunnan ulkopuolelle liikkuminen vaatii kuvernöörin kirjallisen luvan. Kaikki kotimaan ja ulkomaiden lennot on lopetettu pitkälle toukokuuhun.

Täällä siis kaikki niin hyvin, kun voisi olettaa. Ulos tekisi jo mieli, mutta 500 dollarin uhkasakon uhkaamana pitää vain pysytellä oman talon tontilla. Eikä se niin raittiilta ilmalta edes tunnu, jos sitä ulkoilmaa pitää haistella naamarin läpi. Ilma olisi tosin houkutteleva, nyt viime päivinä sininen taivas ja lämpöäkin jo Suomen kesän lukemissa.

Terveisin Timo ja Nezihe

Cape Horn Ohoy! – South American Trip 2020.

kap3-5

Tula Salmela

Our exciting trip started at Pointe Overlook on February 5, 2020. Our group, led by Seppo, headed to the Miami International Airport for an overnight flight to Santiago, Chile.   From Santiago, we traveled to the cruise port in San Antonio, Chile, and boarded the Coral Princess for our cruise around Cape Horn.

February 7th was a day at sea and the first formal evening. Seppo hosted a lovely cocktail party for our group.  The ship arrived in Puerto Montt, Chile, early the next morning.  A trip to Puerto Varas, a village settled by German immigrants in the 1800 hundreds, Petrohue River and waterfalls, and Osorno Volcano were few of the things to see and do.  The next day was spent at sea and early the following morning, February 10, we viewed Amalia Glacier.

kap2-10On February 11, we arrived at Punta Arenas, Chile, a city in the Strait of Magellan. A few of the sights in Punta Arenas include the Punta Arenas Cemetery, known as Cementerio Municipal Sara Braun, the replica of Magellan’s ship, and many monuments.

After Punta Arenas, the ship cruised along the Beagle Channel, through aka. Glacier Alley, where we saw several  glaciers.  Later in the morning, we arrived in Ushuaia, Argentina.  A drive through Tierra del Fuego National Park takes you to the end of the Pan American Highway, and the southernmost railway in the world.

On February 13, the ship cruised around Cape Horn and brought us to the Atlantic Ocean.  From there, we were on our way to Stanley, in the Falkland Islands.  We arrived in Stanley on Valentine’s Day, but because of bad weather conditions, we couldn’t go ashore.  We spent the next day, February 15, at sea.

Puerto Madryn, a nice small city in Argentina was our next port.  Some members of our group went to see penquins and some of us just did a city tour.  The following day was a relaxing day at sea.

kap4-3On February 18, Montevideo, Uruguay was our next stop .It was a much larger city than any of the others we visited.  It was easy to explore the old town on pedestrian-only walkways where there were many café’s, markets and street vendors.

Buenos Aires was our last port of call.  We arrived in the morning, on February 19, and disembarked the ship early the next morning. We did a city tour and visited Eva Peron’s mausoleum at the Recoleta Cemetery, saw Casa Rosada presidential mansion at the Plaza de Mayo, stopped at La Boca District, a historic neighborhood, and had some Argentinian food in a local restaurant.  The next stop was the airport and a flight back to Miami.

It was an awesome trip and well worth it with so much to see, experience and learn.   Thank you, Seppo for organizing such an exciting and adventurous trip.

Click here for so many photos…

Tula Salmela

COCKTAILS – and – SURPRISES…. in the Caribbean 2019

This year’s “Caribbean Escape” was a jump to the unknown: Ultra modern new European ship, Italian logistics, international crew – and list of new procedures.

Tuula Kangas, one of the 45, kindly offers us a short travel diary with some photos. Click the ship – and you are with us!  Cruise  arrangements by MSC Cruises/Custom World Travel/Seppo Palokas.

                                                                   Kuva1                                                                            

ITINERARY

Our cruise trip starts from Overlook Clubhouse on 30th November. We had 45 happy cruisers in our Finnish group. Our bus departed on time, but we had a little traffic jam on the way to Miami. No worry, we had a plenty of time to reach the ship.

 

 

Day 1 : ALL  ABOARD –  Exciting cruise will begin

Moon over Miami Shine as we begun; So we can stroll beside the roll of the rolling sea” -Ray Charles
kuva2
We said goodbye to MIAMI, and the cruise begins.

We enjoyed the dinner together on Seashore-restaurant (DECK5).

The night show was in Metropolitan theater- Timeless.

Day 2: Sea day

“ When anxious, uneasy and bad thoughts come, I go to the sea, and the sea drowns them out with its great wide sounds.” – Rainer Maria Rilke

We had a plenty of time to explore MSC SEASIDE. It has 20 floors – and about 5000 travelers. It is a big ship and it is easy to get lost.

There are 17 bars, 2 buffets (on 8 and 16 floors), 4 specialty dining places, many pools, youth area for children, Casino play area and gym and spa areas. There is also an Art  and Photo galleria, hairdresser, medical center and different kind of activities.

Suggested evening dress code: ELEGANT

Theater show: The Wizard

Day 3: Puerto Rico – San Juan

“My Puerto Rico, I’m singing to you. Because you are beautiful, my land.” – Gilberto Santa Rosa

We arrived in San Juan Bay at 5PM and departed at 1AM. This excursion to the city was a little different from  the other shores, because it was evening and dark outside. The old town was near the harbor and restaurants and shopping places were open. The old San Juan was beautiful with several colorful Spanish colonial buildings.

Metropolitan theater: My life in music

 

Day 4: St Thomas – Charlotte Amalie


“The voice of the sea speaks to the soul. The touch of the sea is sensual and engulfs the body in its gentle, tight embrace.” -Kate Chopin

We arrived in Charlotte Amalie at 7.00 am. It is a city and cruise ship port on the Caribbean island of St. Thomas. It is the capital of the U.S. Virgin Islands. The City is known for its Danish colonial architecture, building structure and history. There were many activities, excursions and shopping places. Departure time was at 5PM.

Metropolitan theater: Fly

 

Day 5:  Sea day

“The sea is only the embodiment of a supernatural and wonderful existence” -cit. Jules Verne

Now we turned around; towards the Bahama islands.We had our private Cocktail party in Garage Club (the area is dedicated to teenagers! )   😉
Custom World hosted this event.
Kuva11
Metropolitan theater: Peter Punk
Suggested evening dress code: ELEGANT

Day 5: Nassau – the Bahamas

 

Nassau, the nation’s capital, has abundant beaches and resorts. Nassau’s colonial heritage remains in a number of old forts, pastel-colored buildings.Near the harbor was plenty of shopping places and opportunities to participate in bus and taxi tours and horse cart ride. (And many excursions)Arrival time was at noon and departure time 7PMIt was little chilly but beautiful day, slightly raining in the later afternoon.

Kuva14
Metropolitan theater: Star Walker (Michael Jackson “The Experience”
His music will live forever. This was amazing show! And it was different from other performances, which were great shows too.

Day 6: Ocean Cay – MSC Marine reserve

“You cannot swim for new horizons until you have courage to lose sight of the shore.” -William Faulkner

Kuva15

We arrived to this island in the morning and it was a different day compared to others. This little island was a beach paradise! Ocean Cay is an artificial island in the Bahamas, it has been renovated as a private island for MSC Cruises.

We were amongst the very first guests to visit the island!

We ate lunch on the island and in the night there were dancing party and amazing Lighthouse show.

Metropolitan theater: The Dream

Day 7: Back to Miami

Kuva16

In the morning we arrived in Miami and had a great disembarkation info.It worked as it is supposed to work!

The bus was waiting for us, and  after we get all aboard
we drove back to the Pointe Overlook Clubhouse in Lantana.
End of cruise tour 2019.

This was a great cruise, the ship was quite modern with countless mirrors and silver walls.

The European design did not appeal to everybody, it was modern, but the structure was not logical.But – Thanks to CUSTOM WORLD TRAVEL – and Seppo for a great guidance!

 

Kuva17

 

Tuula Kangas  –  Photography & travel reporter

 

AND NOW – AS THEY SAY – A PICTURE TELLS US MORE THAN 1000 WORDS…….. 

 

Gourmet-ruokaa katukeittiöstä

IMG_6520Satunnainen matkailija osui onnekkaasti vierailemaan Bursassa, tuossa Turkissa sijaitsevassa Marmarameren reunamille ja Olympos (Uludag) vuorten väliin  kasvaneeseen 2.5 miljoonaiseen kaupunkiin.

Bursaa kutsutaan sanotaan ”vihreäksi kaupungiksi” kaupungissa sijaitsevien lukuisten puistojen ansiosta. Kaupungin ilmeeseen vaikuttaa myös kaupungin takana nouseva Uludagin vuoristo, jonka korkeimmat huiput yltävät yli 2.5 kilometriin. Talvella alueen hiihtokeskukset ovat tupaten täynnä Istanbulista tulevia laskettelijoita, Uludagin hiihtokeskusta mainitaankin usein ”pikku-Istanbuliksi”, jossa urheiluhenkisempiä tuttuja tapaa talvella helpommin kuin itse Istanbulissa.

IMG_6503Silkkitien läntisessä päätepisteessä sijainneesta Bursasta tuli Osmannien valtakunnan pääkaupunki  osmannien vallattua kaupungin Bysantilta vuonna 1326. Osmannivaltakunnan aikana Bursasta tuli tärkeä silkkikauppapaikka. Bursan huomattavimmat tuotteet olivat kaftaanittyynyt sekä kirjottu silkki.  Nykyisin Bursa on monipuolinen teollisuuskaupunki, jossa valmistetaan myös  Fiatin ja Renaultin merkillä autoja, Coca-Cola ja Pepsi ovat rakentaneet pullottamonsa juuri Bursaan. Houkuttimena on varmaan ollut Uludag-vuorilta pulppuava lähteenkirkas vesi, jota myös Turkin suurin vedenpullottaja Nestlen omistama Erikli käyttää hyväkseen.

P1020159.JPGTarinoiden mukaan turkkilainen vartaassa pyörivä liha, ”döner kebab” on saanut syntynsä Bursassa. 1830-luvulla bursalainen kokeilunhaluinen kokki päätti nostaa vaaka-asennossa vartaassa pyörineen lihan pystyyn ja legenda syntyi siinä paikassa. Nykyisin ”pystygrillejä” löytyy  maailman jokaisesta kolkasta, vaikka maailmanvalloituksensa ”kebab” aloittikin vasta 1960-luvulla turkkilaisten vierastyöläisten mukana.

Bursasta on kotoisin myös kaikkein kuuluisin kebab-annos ”Iskender”. Erinomaisen aterian kehitti tarinan mukaan 1800-luvun lopulla Iskender Efendi.  Annosta tehdessä hiiligrillissä pyörivästä lihasta leikataan ohuita siivuja, jotka asetellaan ohuen pita-leivän palasten päälle. Leivänpalat on voideltu lampaan maidosta tehdyllä voilla, ja annokseen lisätään runsaasti jugurttia ja grillattuja tomaatinviipaleita. Vasta pöydässä lisätään annokseen tomaattisosetta mausteeksi.

Bursan vanhan kaupungin liepeillä sijaitseva Uludag-grilli on vaalinut perinteitä hienosti. Kadulle aukeavassa kuumassa grillissä pyörii aamulla vielä 11 aikaan valtava toistakymmentakiloinen lihavarras. Vartaan täyttäminen aloitetaan jo varhain aamulla. Grillin omistavat veljekset käyvät aikaisemmin viikolla tarkkaan valitsemassa lampaanlihat teurastajalta, maustaneet ne huolellisesti oman salaisen reseptinsä mukaisesti ja kokoavat aina aamuisin uuden komean, lähes metrisen lihavartaan.  Mahtivartaan kokoamiseen tarvitaan koko keittiön henkilökunta, kymmenen kokkia ja kokkien apulaista.

P1020157Hiilet grilliin on sytytetty jo vartaan rakentamisen alkaessa,  ensimmäiset siivut vartaan kyljestä leikataan noin tunnin paistamisen jälkeen.  Varras pyörii hitaasti paistuen, grillimestari käyttelee sapelin kokoista veistään välillä vain pyyhkäisten veitsensä terävämmäksi. Päivän aikana koko toistakymmenkiloinen varras katoaa nälkäisiin suihin, yhdestä vartaasta saadaan 400-500 annosta. Kun varras on pienentynyt lähes vain tikuksi, ravintola sulkeutuu.

P1020156Asiakkaita pieneen grilliin riittää koko päiväksi kadulle saakka. Iskender-kebabin, ravintolan ainoa listalla oleva ruokalaji nautitaan kadulle asetetussa muutamassa huterassa pöydässä, useimmat ottavat annokset mukaansa. Pöytään tuodaan annoksen ainoaksi lisukkeeksi ja odotusajan lyhentämiseksi ja ruokahalun kiihoittamiseksi pieniä etikkaisia maustekurkkuja. Asiakkaan onneksi suolakurkkuja, sillä kielen ja mielen polttavia tulisia pieniä säilöttyjä paprikoita alkupaloiksi tapaa pahaa aavistamattoman asiakkaan lautaselta Turkissa vähän liiankin usein.

 

Vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta Uludag-grilli Bursassa tarjoaa varsinaista gourmet-ruokaa. Veljesten ravintolan alkuperäisen reseptin mukaan valmistettu Iskender-kebab kilpailisi missä tahansa sarjassa ja voittaisi ne kaikki.

                                                                                                             Timo Vainionpää

Uskadaaraa turkkilaisella kalatorilla

20190914_120455_HDR.jpgSatunnainen matkailija tunsi olevansa kuin Travel-kanavan juontaja astuessaan tutkimaan Uskudarin kalatorin ihmeitä Istanbulin Aasian puoleisella rannalla. Vaikka torilla tarjolla oli kaikenlaista muutakin tarpeellista, viiniköynnöksen suolatuista lehdistä saappaisiin ja shamppooseen, huomiota saavat eniten todella äänekkäät kalakauppiaat.

kalakauppias.jpgKalakauppiaat eivät todellakaan ole mitään kalamiehen muijia, jotka esiliinassaan kutsuisivat vienosti asiakkaita katsomaan päivän saalista. Myyjät ovat yleensä karskin näköisiä ja kovaa kailottavia sänkisiä miehenroikaleita, jotka eivät hevillä päästä hieman empivää ostajaehdokasta ohitseen.

Ja tarjottavaa riittää, kalavalikoimassa on kaikkia mahdollisia, tavalliselle kävijälle aivan vieraita meren herkkuja. Tarjolla olevat kalat ovat yleensä aika pieniä, kilojen painoisia rumiluksia ei juuri tällä torilla näy. Kampeloita, lohta ja isompia mustekaloja varmaan tuodaan jostakin muualta, mutta pääosassa tarjonnassa ovat Bosborin salmesta pyydetyt kalat. ”Whitefish”, pieniruotoinen lufer on suosittu rasvainen ruokakala, jolla on hämäävästi eri nimi pienenä, keskikokoisena ja vajaan kilon kokoisena täysikasvuisena. Lufer on vaelluskala, joka kulkee Bosborin salmea ylös Mustalle merelle ja palaa sitten takaisin Marmarameren kautta Välimerelle.

20190914_120438_HDR.jpgMustaltamereltä, vain noin parinkymmenen kilometrin päästä Uskudarista  torille tulee myös pieniä muikulta näyttäviä hamzi-kaloja. Hamzit ovat erinomaisen makuisia ihan suomalaiseen tapaan pannulla voissa paistettuna, niitä myös friteerataan vaikka välipalaksi voileivän väliin. Hieno ruoka valmistuu pistämällä kaloja kakkuvuokaan reunoille ja sitten täyttämällä vuoka maustetulla, valmiiksi keitetyllä riisillä ja hauduttamalla vuokaa uunissa miedossa lämmössä vielä tunnin verran..

Parhaimmat ja tuoreimmat kalat löytyivät kalamarkkinoiden eteläpäästä, jossa kalakaupan takahuoneessa oli myös kuumuutta hohkava hiiligrilli ja pieni parinkymmenen ihmisen ravintola.

Kalatiski on jo puoliksi kalabasaarin käytävällä, taaempana on kalojen perkaajien marmorinen perkuupöytä. Siellä kolme todella taitavaa kalanperkaajaa siivoaa kalat, suomustavat isommat ja putsaavat ”muikkujen” sisälmykset todella nopeasti. Kalafileitä syntyy kuin Charlie Chaplinin tehtaan liukuhihnalla. Peratut kalat voi ottaa paketissa mukaan kotiin tai antaa ne viereiselle kokille, joka grillaa avotulella isommat ostokset tai pistää pienemmät pannuun tiristymään.

Lautasen voi lopulta pyytää toimittamaan kalakaupan perille pöytään, herkuttelu voi alkaa.  Sormin syömistä ei katsota lainkaan pahaksi tavaksi tässä ravintolassa.

Kalan kanssa ei tarjota mitään lisukkeita, mahdollisesti vain leipää. Yllättävän usein paikalliset näyttävät ottavan makeaa kokista palan painikkeeksi. Koti-oloissa yleensä grillatun kalan kanssa syödään vain vihreää salaattia, rasvaa suupielistä pyyhkäistään leivänpalalla.

Kala-annoksen jälkeen yleensä tarvitaan jotakin makeaa. Todella makea helva (tai halva jos niin halutaan sanoa)  valmistetaan  seesaminsiemenistä puristetusta tahnasta johon lisätään keittämisen aikana runsaasti sokeria. 100 grammaa helvaa sisältääkin 500 kaloria, joten linjoistaan huolta pitäville sitä ei juurikaan kannata suositella. Helvaa syödään myös kahvin kanssa, mutta varsin erinomaista se on kalaruoan jälkeen, uunissa pehmeäksi paistettuna.

Parasta on käydä Uskudarin kalatorilla heti aamulla ja valita parhaimmat merenelävät kotiin vietäväksi. Jos kuitenkaan ei ole kiire takaisin, kannattaa valita vielä lisäannos heti paikan päällä nautittavaksi.

                                                                                                      Timo Vainionpää

Maailman suurin lentokenttä on nyt koettu – koneenvaihtoa Istanbulissa suunnittelevien kannattaa varata runsaasti aikaa

20190416_055945

Maailman suurimmaksi ja vilkkaimmaksi pyrkivä Istanbulin ”Yeni Havalimani”, ”Uusi Lentokenttä” on avattu liikenteelle

Turkin Istanbulin uusi lentokenttä noin 40 kilometriä miljoonakaupungin keskustasta, Mustanmeren läheisyydessä, Turkin Euroopan-puoleisessa osassa. Nimeltään yksinkertaisesti ”Uusi Lentokenttä” , ”Yeni Havalimani” avattiin vähän toista viikkoa sitten monen kuukauden viivytysten jälkeen. Uuden lentokentän epäiltiin olevan rakennusteknisesti ja sijainniltaan epäonnistuneen, myös tieyhteyden arveltiin tukkeutuvan liikenteen suuntautuessa uudelle kentälle. Epäilykset olivat sankkoja myös toiminnan siirtämisestä uudelle kentälle vain 36 tunnin siirtymisaikana.

 

Epäilijät taisivat saada pahasti nenälleen.

Uusi lentokenttä, kenttäkoodinsa sulkeutuvalta Ataturkin kentältä perimänsä IST-tunnuksella toimiva  on kaikilta mittasuhteiltaan valtava.  Kenttä avautuu nyt kahdella samansuuntaisella kiitoradalla, kenttää tullaan laajentamaan kaikkiaan kuutta kiitorataa käyttäväksi muutamassa vuodessa.  Matkustajia uudella, vain kaksi terminaalirakennusta käsittävällä kentällä lasketaan käyvän jopa 150 miljoonaa vuodessa. Vanhan, käytöstä poistettavan Ataturkin lentokentän  (uusi kenttäkoodi on ISL) jo kovin ruuhkautuneen ja tilanahtaudesta kärsineen lentoterminaalin kaikki matkustajat olivat kovin vähälukuisen näköisiä uutuuttaan kiiltelevällä ja avaralla lentoasemalla. Tosin pääsimme kokeilemaan vain maahantuloa, lähtöpuolen kokemukset odottavat vasta parin viikon kuluttua.

 

20190416_060042_HDR

Välimatka lähtöporttien välillä lasketaan kilometreissä

Istanbul on ollut suosittu lentojen vaihtopaikka ennenkin, kentältä kun pääsee kaikkiaan 120 maahan kolmen tunnin tai lyhyemmällä lennolla. Lentoaan odottaville istumapaikkoja on varattu enemmän kuin pienelle stadionille, yhteensä 20.000, autojen parkkitilojakin on varattu 40.000 autolle.  Lähtöportteja on kaikkiaan 114, joten omaa lähtöporttia on parasta on alkaa haeskelemaan jo hyvissä ajoin.

 

Istanbuliin suunnannut lentomme oli Turkin kansallisen lentoyhtiön, Turkish Airlinesin pitkän matkan lento Kaukoidästä. Isosta koneesta ja maan oman yhtiön pitkästä lennosta huolimatta kone sai laskeuduttuaan haeskella melko pitkään omaa parkkipaikkaansa. Kone jopa pysähtyi toviksi rullaustielle paikkaansa hakiessaan, olisiko kapteenilta ollut kentän kartta hukassa. Lopulta kone pääsi kuitenkin parkkeeraamaan syöttöputkensa päähän ja matkustajat pääsivät poistumaan koneesta terminaaliin.

 

Terminaaliin päästessä kentän valtavuus paljastuu. Edessä on kilometrien pituiselta vaikuttava käytävä, liukuvat kuljettimet käytävillä tosin helpottavat hieman pitkästä lennosta vielä kankeita matkustajia. Käytävä tuntuu loputtomalta, askelmittarin perusteella matkaa passintarkastukseen kertyi toista kilometriä.

 

Passintarkastuspisteitä kentällä on kaikkiaan 228. Nopeasti toimineiden maahantulomuodollisuuksien jälkeen pitää jälleen lähteä taivaltamaan kohti matkatavaroiden luovutusta. Matkaa tuntuu olevan jälleen tuhottomasti, päästyämme lopulta uupuneina monitoreiden osoittamalle hihnalle, matkatavaramme tulivat suurin piirtein samaan aikaan. Matkatavarakärryjä on tarjolla, kärryistä pitää maksaa automaattiin viiden liiran tai yhden euron talletus, jonka tosin saa takaisin kärryjä palautettaessa.

20190416_060718Jos rahaa matkalta on vielä jäänyt, voi Istanbuliin saapuva matkustaja vielä täydentää kantamuksiaan vierailemalla tulohallin lukuisissa verovapaissa myymälöissä. Hinnat kaupoissa on ilmoitettu Euroina, laskutuksen voi pyytää myös Turkin liiroina, niin halutessaan. Ostoksia maksaessa pitää esittää vain passi, tulotietoja tai lipun kantoja ei sen kummemmin kysellä.

 

Ostosreissun jälkeen on vielä edessä jälleen pitkältä tuntuva kävelymatka tullin läpi. Melko monet kanssamatkustajista ohjattiin reitille, jossa he joutuivat nostamaan matkatavaransa vielä kerran läpivalaistavaksi. Sitten vielä viimeinen spurtti ja päästään lopulta useammankin urheiluhallin kokoiseen vastaantuloaulaan.

 

Kentältä kaupunkiin

havaist

Lentokenttäbusseissa on televisiot ja matkapuhelimien latausmahdollisuus jokaiselle istuimelle

Matka uudelta lentokentältä Istanbulin keskustaan kestää noin 40 minuuttia. Jos matkatavaroita ei ole aivan liiaksi asti, kätevin ja edullisin kulkuneuvo on lentokentän oma ”shuttle bus”. Bussit liikennöivät useaa eri reittiä 17 miljoonaiseen kaupunkiin eri suuntiin. Keskustaan pääsee ainakin Taksim-aukiolle, Besiktasin kautta, Yenikapiin ja turistien suosimaan Sultanahmetin alueelle matkaavat bussit pysähtyvät myös muutamilla pysähdyspaikoilla. Bussit lentoasemalta ja lähtöpaikoista kaupungissa kulkevat puolen tunnin välein.

 

HAVAIST bussien lähtöpaikkaan pääsee laskeutumalla liukutietä vielä parin kerroksen verran vastaantulokerroksesta. Maanalaisessa bussien lähtöpaikassa avuliaat bussikuskit merkitsevät jälleen kerran matkalaukut omilla merkeillään ja pakkaavat tavarat bussin pohjatilaan.

 

istanbul-kartBussimatka suuntaansa maksaa varsin kohtuulliset 18 liiraa, noin kolmen Euron verran. Maksun voi maksaa kertamaksuna luottokortilla tai ostamalla myöhemminkin metroissa, Bosporinsalmen ylittävillä lautoilla ja busseissa toimivan varsin kätevän ja automaateissa uudelleenladattavan Istanbul-kortin.

 

Ainakin käyttämämme Besiktasiin matkaava bussi oli upea, bussissa oli kaikille tv-ruudut ja Internet-yhteydet. Jos tietää tarkemmin määränpäänsä voi kyydistä päästä myös kesken matkaa, bussilla on pari pysäkkiä matkalla. Uutta, lähes tyhjää moottoritietä matka Metrokeskukseen Zincirlikuyuun ei kestänyt juuri puolta tuntia pidempään. Metrokeskuksesta sitten alkaakin keskustaan päin yleensä erittäin vilkas liikenne ja matka hidastuu merkittävästi, perille päästessä aikaa on saattanut vierähtää vielä tunnin enemmän. Aikanaan lentokentän tulee yhdistämään myös metrorata, lentokenttämetron pääteasema on jo Aasian puolella.

Taksillakin tietenkin kaupunkiin pääsee, vastaantuloaulan edustalta taksimatkan hinta määräytyy taksamittarin mukaan, hieman keskustan ruuhka-ajasta riippuen noin 120 Turkin liiraa, parinkymmenen Euron verran, ja ehkä 40 Liiraa enemmän kuin vanhalta liikenteensä nyt jo lopettaneelta Ataturkin kentältä keskustaan.

Timo Vainionpää

Lappalaisessa infrapunasaunassa Tampereen kattojen yllä

P1020521 (2)Satunnainen matkailija joutui vuodenvaihteessa pikaisesti käymään alkuperäisessä kotimaassaan ja synnyinkaupungissaan Tampereella. Kuten arvata saattoi, Hämeen vuodenvaihteen ilmassa oli vuorotellen vettä ja räntää, auringonkin joku on käynyt ilmeisesti kääntänyt säästöliekille. Jalkakäytäviä kattoi mukavasti lumisohjon alla jäätikkö vaanimassa varomattomia jalankulkijoita.

Jotenkin tilapäinen kotimaantoimittaja oli päätynyt varaamaan pariksi yöksi majoituksen Lapland-hotellissa Tampereen rautatieaseman liepeiltä. Ulospäin rakennus oli normaali  harmaanvalkoinen kaupunkitalo, vastaanottotilatkaan eivät vielä ensisilmäyksellä kovasti eronneet normaalista.

Vastaanottotilan yhteydessä olevassa ravintolassa olikin jo sitten hieman enemmän ihmettelemistä, savua imitoivia porisevia kattiloita ja uskottavan näköisiä leiritulia oli aseteltu ihmisten iloksi. Talon omat Lappi-oluet maistuivat, pulloihin oli liimattu myös lyhyitä tarinoita luettavaksi

P1020514

Kero-saunatupa/neuvotteluhuone

Hotellin kerrokset on sisustettu kukin oman Lappi-teemansa mukaisesti. Omaan  huoneeseen päästessä ensimmäiseksi huomio kiintyi sängyn päälle ripustettuihin poronsarviin ja pienoiskeittiössä oleviin   Pentikin suunnittelemiin varsin tutunnäköisiin astioihin. Poronsarvien jauhamista omaan käyttöön ei kuitenkaan varmaan katsottaisi kovin ystävällisesti, sanoi Juha Watt Vainio sitten mitä tahansa.

Satunnainen kotimaanmatkailija päätti myös vierailla vastaanoton suosittelemassa, kattokerroksessa sijaitsevassa saunaosastossa. Tilapäinen kotimaantoimittaja hieman hämmästyi saunaosaston nähdessään. Tavallisen saunan lisäksi saunaosasto kun oli varustettu myös infrapunasaunalla.

Infrapunasauna tuntui tavalliselta huoneelta, kunnes taikanapista painaen infrapunalamput ja paneleihin piiloitetut lämmittimet pääsivat toimintaan. Pienen kohinan kuuluessa tilapäinen kotimaantoimittaja venytteli itsensä laverille ja tunsi itsensä jättikokoiseksi kanapojaksi isossa mikroaaltouunissa.

P1020517

Mikroaaltogrilli l. infrapunasauna

Mikroaaltouunilöylyt ei jaksaneet kauaa kuitenkaan kiinnostaa saunan televisiosta tulevista joga-ohjeista huolimatta, kyseessähän oli sekasauna. Vaikka tilapäinen toimittaja kuinka toivorikkaasti odotteli, ei saunaan kuitenkaan ollut muita tulijoita niinpä tilapäinen siirtyikin hyvässä järjestyksessä takaisin traditionaaliseen, savusaunalta tuntuvaan miestensaunaan, jonka ikkunasta aukesi upea hämäränhyssy,  sinisenharmaa näköala Tampereen keskustan lumisten kattojen yli. Saunan rauha laskeutui vähitellen myös tilapäisen kotimaantoimittajan kiirettä pitäneeseen, pahasti aikaerosta kärsivään sieluun.

Seuraavan aamun aamiainen Lappi-aiheisessa aamiaisravintolassa oli varsin mainio. Lautaselle piti kerätä kuitenkin hieman tavallista enemmän, tunnustettakoon jopa  ahnehtien leipäjuustokuutioita lakkahillolla, särkikaloja katajanmarjojen kanssa, hieman poronsavusivua ja sitten lopuksi tietysti tamperelaisittain mustaa makkaraa ja puolukkahilloa, kun Tampereella oltiin, nääs.

 

Tilapäinen toimittaja ei ole aikaisemmin juurikaan välittänyt Lapin pois omalta paikaltaan  siirrettyyn yleensä kovin muovinmakuiseen eksotiikkaan. Nyt kuitenkin taitaa olla parasta ottaa uusi asento ja korjata luutunutta asennevammaa. Kun Lapin eksotiikkaa käytetään taitavasti sisustuksessa, ruokalistassa ja yleisen ilmeen luonnissa, tulos onkin melko mukava.

Mikroaaltouunisaunan olisi kuitenkin ehkä voinut jättää pois.

 

Lapland Hotels Oy on Suomen suurin yksityinen hotelliketju, johon kuuluu 16 hotellia ja 1700 huonetta sekä 8 000 ravintolapaikkaa Lapin suurimmissa matkailukohteissa sekä Oulussa ja Tampereella. Lisäksi hotelliketjulla on hiihtokeskustoimintaa Ylläksellä Äkäslompolon kylässä sekä Luostolla, Oloksella ja Pallaksella. Lapland Hotels omistaa myös osan Lapin Safarit -ohjelmapalveluyrityksestä.

 

Timo Vainionpää