Suomen kunniakonsuli Floridassa Peter Mäkilä oli suunnitellut palaavansa Arjan kanssa Suomesta Floridaan jo lokakuun alkupuolella. Finnairin muutettua aikataulujaan ylimääräinen yöpyminen New Yorkissa alkoi näyttää todennäköiseltä vaihtoajan supistuttua liian lyhyeksi.
Peter ja Arja Louhisaaren nurmikolla Askaisissa
Peterin hyvät tuttavuussuhteen olivat avuksi, kun korvaavaksi reitiksi löytyikin yllättävä vaihtoehto. Finnair kertoi aloittavansa suorat lentonsa Tukholmasta Miamiin lokakuun 23 päivä ja lippuja olisi neitsytlennolle saatavissa.
Uudeksi reitiksi Floridaan tulikin ensin lyhyt aamulento Helsingistä Tukholmaan ja sieltä Finnairin suora noin 10 tunnin lento Miamiin. Varhaisen aamulennon vuoksi tosin olisi yövyttävä lentokenttähotellissa. Mäkilöiden hotelliksi valikoitui Mäkilöiden ennenkin käyttämä hotelli GLO, jonka erikoisuutena on ikkunattomat huoneet.
Uudella Finnair reitityksellä oli parempien yhteyksien lisäksi muitakin etuja tarjottavanaan. Finnairin koronatestipiste oli melko mukavasti lentokentän kupeessa, ajanvarauksella saatava koronatestin hinta on edullinen 65 Euroa verrattuna muihin, jopa 300 Euron arvoisiin testeihin. Testeihin Mäkilät pääsivätkin jopa etuajassa. Testitulosten vastaanottaminen sähköpostiin osoittautui hankalaksi, sähköpostin toimittaminen amerikkalaiseen bellsouth-osoitteeseen on osoittautunut muuallakin ongelmalliseksi.
Finnair tarjoaa myös mahdollisuuden jättää matkatavarat kuljetettavaksi jo lentoa edellisenä iltana. Monen matkalaukun kanssa hotelliin olisikin ollut kovin vaivalloista, nyt lennolle bookkaus voitiin tehdä jo matkaa edeltävänä iltana, jolloin aamulla voi mennä suoraa käsimatkatavaroiden kanssa lähtöportille.
Helsinki-Vantaan lentoasemalla on terminaalijärjestelyt edelleen menossa, jolloin matkatavaroiden kanssa olisikin ollut varsin hankalaa päästä oikealle portille. Terminaali oli todella täynnä jo viideltä aamulla. Suuri osa matkustajista vaikutti olevan lomalennoille lähdössä, lomalle lähtöä oli ilmeisesti juhlistettu jo perinteisin menoin, joten terminaalin anniskelupisteissä vaikutti olevan jo täysi meno päällä varhaisesta aamusta huolimatta.
Finnair Arlanda
Lento Tukholmaan tehtiin Finnairin uudenkarhealla isolla Airbus 350-koneella, jonka business-luokkaan mahtuu 46 matkustajaa ja koneen loppuosassa on istuimet noin 250 economy-luokan matkustajalle. Lentoaika oli vain vajaa tunti ja kone pääsi jäänpoiston jälkeen ajallaan matkaan. Matkustajia tuntui olevan kovin vähän.
Matkustamohenkilökuntaa edustavan ammattiyhdistyksen ja Finnairin riitojen vuoksi koneen miehistö piti Tukholmassa vaihtaa eri yhtiön kautta palkatuiksi henkilökunnaksi, sama kone olisi kuitenkin lähdössä muutamaa tuntia myöhemmin Atlantin ylitykseen. Atlantin ylityksellä henkilökunta oli huomattavasti kansainvälisempi, mutta mukana miehistössä oli kuitenkin suomea puhuvia lentoemäntiä.
Arlandassa neitsytlennolle lähdössä
Helsingistä liityntälennolla neitsytlennolle lähteviä ei juuri mitenkään opastettu jatkolennolle, vaan samalle koneelle pääsyä piti jopa kysellä harvoilta paikalla olevilta toimihenkilöiltä. Lopulta oikea portti kuitenkin löytyi lähtevien kerroksesta, ilmapallojen koristama lähtöportti oli vain kovin kaukana.
Yhdysvaltoihin lähtevät tarkastetaan vielä uudelleen portilla, Mäkilöiden tarkastaja oli kovin kiinnostunut Mäkilöiden viisi kuukautta kestäneestä Suomessa oleskelusta. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja vielä oli aikaa lyhyeen keskusteluun paikalleen saapuneiden Finnairin paikallisjohtajien kanssa. Johtajat saivat kiitoksia lentojen järjestymisestä mutta risuja jaettiin puuttuvasta opastuksesta ja vajavaisesta lentojen mainonnasta.
Arvaa ketkä näistä ovat ruotsalaisia! – Company policy rules!
Matka Atlantin yli oli tasainen, tarjoilu toimi mainiosti ja ruoka oli hyvää. Perille Miamiin päästiin ajallaan. Finnairin lento parkkeerasi aikansa rullausteillä pyörittyään todella kauaksi, josta pääterninaaliin kuljetaan junalla, kävelymatkaakin tulee vielä reippaan iltalenkin verran.
Yhdysvaltojen rajamuodollisuudet on nykyään karsittu minimiin ainakin Yhdysvaltojen passinhaltijoilta. Passin tarkastus tapahtuu nopeasti, eikä tullitarkastajia nykyään näy mailla halmeilla. Edessä oli enää matkatavaroiden poimiminen hihnalta ja kävely aulaan vastaanottajia tervehtimään.
Puhelinkeskustelusta muistiin merkinnyt Timo Vainionpää.
Olen nyt asunut Suomesta katsoen ulkomailla vain 22 vuotta ja rapiat. Monen ulkosuomalaisen mielestä aika on kovin lyhyt ja olen edelleen vihreä ja vastatullut maahanmuuttaja. Suomessa olen käynyt säännöllisen säännöttömästi, hoitamassa asioita, häissä ja hautajaisissa. Ruuhkavuosina syntyneet ystävyydet eivät ole kestäneet kovin hyvin vuosia tai maantieteellistä etäisyyttä – ja hieman erakkomaista luonnetta..
”Uudessa kotimaassa” on tehty työtä, saatu uusia ystäviä ja harrastuksia, elämän piiri on laajentunut useammallekin mantereelle. Tunnen olevani kuitenkin perin suomalainen, vahvan verisiteen vahvistaa myös jokunen vuosi sitten tehty geenitesti. Perimältäni olen 99 prosenttisesti Suomesta.
Jos olen edelleen kunnon suomalainen, niin kuinka voin ”vierailla” Suomessa ja ”vanhassa kotimaassa”? Parikymmentä vuotta poissa Suomesta on sittenkin muuttanut joko minua tai sitä Suomea minkä tunsin enemmän kuin ajattelinkaan.
”Uudessa kotimaassani” olen suomalaisempi kuin Suomessa. ”Uudessa kotimaassa” osallistun suomalaisyhteisön harrastuksiin, tapaamisiin ja muuhun toimintaan. Kunnioitan ja juhlin suomalaiseen tapaan nimipäiviä, joulua, juhannusta ja ”vanhan kotimaan” itsenäisyyspäivää kolmannesta maasta ja eri uskontokunnasta olevasta vaimon avustuksella ja myötäeläessä. Miksi ”uudessa kotimaassani” katselen lievästi jopa kiinnostuneena Katrillien kansantanssia ja osallistun lippujen nostamiseen salkoihin ja Talvisodan päättymisen muistojuhlaan? Aktiviteettejä, joihin en juurikaan kuvittelisi osallistuvani Suomessa pysyvästi asuessani.
Kansanlauluja ja Katrilleja
Hankittuamme Suomen tukikohdaksemme asunnon niukasti Kanta-Hämeen puolelle sijoittuvasta Riihimäen pikkukaupungista, pääsimme sitä asumiskuntoon varustaessamme tarkemmin tutkailemaan, onko muutos tapahtunut meissä vai ympäristötekijöissä.
Parinkymmenen viimeisen vuoden aikana Suomesta on tullut monikansallinen, usein englanninkielinen, melko kallis ja yli-digitalisoitunut maa, jossa asuintalomme edustalla seisoo seitsemän erilaista roskapönttöä erilaisille roskille. Muovirasiat pitää pestä ennen muoviroskiin heittämistä, kahvipaketin ulkokuori kuuluu pahvinkeräykseen, mutta kiiltävä kahvipussi ties minne. Ilman taloustaidon ja kemian tutkintoa tuntuu mahdottomalta toimia oikein kun muovipullot kuuluvat yhteen ja ämpärit toiseen keräysastiaan.
Mikä mahtaa kuulua mihinkin??
”Naapurivahti” ei pikkukaupungin kerrostalossa toimi yhtä tehokkaasti kuin ”uuden kotimaan” suomalaisalueella. Naapureita tai muita talon asukkaita emme pari viikkoa asuttuamme ole nähneet kuin vilahdukselta. Vanhojen asukkaiden mielestä uuden naapurin kohtaaminen vaikuttaa varsin vaikealta. Jos hissiin mennessä tapaaminen olisi todennäköistä, on ilmeisesti parempi palata takaisin ja yrittää hetken päästä uudelleen.
Henkilökohtaisia tapaamisia pyritään välttämään entistä enemmän varsinkin pandemian aikana. Entiset asiakasystävälliset liikkeet ja jopa jotkut viranomaiset pyrkivät hoitamaan kaikki asiat asiakkaita kasvoista kasvoihin näkemättä.
Sairaan- tai terveydenhoito pyritään hoitamaan ilman terveyskeskukseen menoa. Netin kautta pitää vain kirjautua ”omaolo”-sivulle pankkitunnuksilla ja kertoa oireensa. Jos oireissa ei ole mitään hälyttävää, kehotetaan sivulla vain olemaan kotona ja tarkkailemaan tilannetta. Jos olo ei ala parantua, voi ”omaolo” –nettisivulta saada terveyskeskuslääkärin soittamaan sinulle takaisin muutamassa päivässä ja kysymään samat kysymykset puhelimessa. Terveyskeskukseen ei juuri ole asiaa kuin pää kainalossa ja hätäkeskuksen ambulanssilla.
Aikaisemmin nopeiden käyntien aikana hämmästystä aiheutti pankkipalveluiden siirtyminen lähes kokonaan verkon kautta toimivaksi. Käteisen nosto kortittomana, tai mahdollisesti jopa satunnaisen talletuksen tekeminen on mitalin arvoinen suoritus. Juuri Kanta-Hämeen puolelle asettautuneessa 30.000 asukkaan pikkukaupungissa on parikin käyttämämme pankin konttoria, mutta kummassakaan ei tarjota kassapalveluita. Käteistä nostaaksemme meidän pitää matkustaa 35 kilometrin päähän Hämeenlinnaan, jossa käteistä on konttorissa tiistaisin ja torstaisin aamupäivällä. Missä ihmeessä ne kassavarat säilytetään muina aikoina?
Suuri liikepankki tarjoaa ratkaisuksi käteisen tilaamista Postin kautta. Pari päivää netin kautta tehdystä tilauksesta lähipostiin pitäisi saapua pankin rahalähetys, joka pitää henkilökohtaisesti käydä noutamassa. Tosin tilauksen tekeminen ja lähetyksen noutaminen postista vaatii jälleen pankkitunnukset tai suomalaisen henkilöllisyystodistuksen.
Henkilöllisyystodistuksen hankkiminen ei kuitenkaan käy aivan helposti. Poliisin sivuille pitäisi kirjautua henkilön omilla tunnuksilla, vaikka tunnuksia ollaan vasta hakemassa. Toisen puolesta hakemusta ei tietenkään voi netissä täyttää vaan hakijan on lopulta mentävä poliisin puheille ja haettava korttia henkilökohtaisesti. Ajanvaraus on tehtävä netin kautta, tosin tapaamisajan voi saada vasta usean viikon päähän ja eri kaupunkiin kuin missä sattuu asumaan. Poliisi lähettää valmistuneen kortin noin viikon kuluessa postiin, josta korttia noudettaessa on esitettävä suomalainen henkilöllisyystodistus. Muna on kohdannut kanan.
Huonekalujen hankinnasta sai enemmän kävelyaskeleita kännykän seurantaan kuin iltalenkistä puistossa. Toki pikkukaupungissamme on myös muutama huonekaluliike, mutta valinnanvara oli suppea. Suuntasimme siis matkamme Helsingin Kehä Kolmoselle, jossa on parikin tiheätä huonekalukauppojen keskittymää. Valinnan varaa ei juuri ollut enempää kuin paikallisessa kaupassammekaan. Samat mallit ja samat materiaalit esiintyivät kaikissa kaupoissa. Nyt muodissa tuntuu olevan mango-puiset pöydät, kaapit ja lipastot.
Huonekalut kuitenkin lopulta saatiin, osaksi kaupoista osaksi netistä tilaamalla. Netin kautta ostaminen ja maksujen suorittaminen ulkomaalaisella luottokortilla ruotsalaisen maksujärjestelmän kautta eivät ensin onnistunut mitenkään ilman suomalaista puhelinnumeroa, koska kaikki ilmoitukset toimituksista tulevat vain automaattisten puhelinviestien kautta vain suomalaiseen puhelinnumeroon. Tilaamamme sängyn runko tosin tehdään Virossa tilauksen mukaan, mutta yhteydenpitoon tarvitaan suomalainen matkapuhelin.
Lähikauppamme sattuu olemaan Keskon ketjuun kuuluva liike. Kaupan kanta-asiakasohjelma antaa joskus merkittäviä etuja, joten parasta oli myös ryhtyä Plussa-pisteiden kerääjäksi. Ystävällinen myyjä löysi paperipinon pohjalta kanta-asiakkaaksi liittymislomakkeen, mutta ei ollut varma mitä täytetylle lomakkeella pitäisi tehdä. Ohjeeksi tuli hoitaa liittyminen nettisovelluksen kautta. Pienen kinastelun jälkeen kauppa-apulainen suostui sentään ottamaan liittymishakemuksen vastaan.
Pari viikkoa odotettuani ja kerättyäni muutamasta isommastakin ostoksesta tavoiteltuja plussa-pisteitä luovutin ja siirryin plussa-pisteiden nettisivulle. Sieltä saamieni ohjeiden mukaan lomakkeen pitäisi päätyä kuukauden tai parin sisään pääkonttoriin käsiteltäväksi. Sitten ei menisikään kuin muutama viikko kortin toimittamiseen. Antauduin mahdottoman edessä ja tein uuden hakemuksen netin kautta, jolloin jäsenyys aukesi seuraavana päivänä. ”Pääkonttorissa kun ei valitettavasti ole henkilöitä papereiden pyörittelyyn.”
Pieniä tilauksia luvattiin toimittaa Postin kautta, ”uudessa kotimaassa” joka paikassa pörräävät Fedex tai UPS kuriiripalvelut on täällä lähes tuntematon tapaus. Tilasin ja maksoin tavaroita käyttämällä ”uuden kotimaani” luottokorttia, jossa nimestä puuttui ääkkösten pisteet. Toimitusten kuitenkin viipyessä ryhdyin tiedustelemaan kaivattujen tavaroiden mahdollista toimituspäivää. Tilausta ei tietokonejärjestelmästä nimellä löytynyt, koska varsin suomalainen nimi ää-pisteineen oli kirjautunut järjestelmään luottokortin yksinkertaistetulla ”amerikkalaisella” tavalla.
Posti onkin rivi laatikoita
Postiin toimitettuja pienempiä tavaroita ei enää haettukaan postin tiskiltä, vaan tavarat löytyvät laatikosta, jonka ovi aukeaa tietysti vain suomalaisen numeron matkapuhelimeen lähetetyllä viestillä. Voi niitä, jolla puhelinta ei ole.
”Sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita”
”No onkos tullut talvi kesän keskelle?”
Osuimme tulemaan ”vanhaan kotimaahan” lämpimän toukokuun alun jälkeen alkaneeseen parin viikon kylmän jakson aikana. Kiinteästi seuraamamme lämpömittari pysytteli aamukahvin aikaan katsottuna totisen varmasti parissa lämpöasteessa. Harvat ulos uskaltautuneet olivat pukeutuneet uudelleen lämpimiin talvivaatteisiin ja pipoa käyttivät muutkin kuin nykymusiikin puhelaulun esittäjät. Floridan 35 asteen huippuhelteistä saapuneina katsoimme parhaimmaksi vain ihastella ikkunan takaa välillä sankaksikin yltynyttä toukokuista lumipyryä.
Pitkäksi venyneen toukokuisen kylmän kauden jälkeen tapahtui varsin nopea ilman lämpiäminen, muutamassa tunnissa lämpömittarin neula nousi parikymmentä astetta ja hätyyteltiin jopa hellerajaa. Lumisateesta toipuneet kanssakansalaiset kuoriutuivat huippuvauhtia talvivarusteistaan ja vielä kylmän kangistamiin puistikoihin ilmestyi päiväpeittoja ja uimapukuisia auringonpalvojia heti seuraavana päivänä.
Kesä tuli sittenkin,
Luonto kirjaimellisesti räjähti vihreäksi. Vielä talvimustina harottavien lehtipuiden oksien pienet silmut muuttuivat hennon vihreiksi lehdiksi tunneissa ja näkymät muuttuivat tunti tunnilta vihreämmäksi. Jopa käki ryhtyi lauluharjoituksiin läheisessä urheilupuistossa. Omituisesti sydämessä läikähti ja olo tuntuikin äkkiä oudon kotoisalta.
Kaikki omasta mielestämme kohtaamamme outoudet ovat ehkä sittenkin olleet vain pintakuohua ja teräviä särmiä ”vanhan kotimaan” kehityksessä. Kehitys kun kehittyy eri osissa palloamme eri tahdissa hakien parasta kasvusuuntaa. Suomi on edelleenkin se paikka, jossa suomalaisen sielu on eniten kotonaan.
Elämän ihmeelliset pyörteet on voinut viedä minut pois Suomesta, mutta Suomea ei sittenkään ole viety pois minusta. ”Uuteen kotimaahan” palattuamme osaan ehkä asettaa elämän palasia uudelleen parempaan arvojärjestykseen.
Kansantanssitkin ovat ehkä ihan kivoja.
Timo Vainionpää
Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Lake Worthin St. Andrewin luterilaisen seurakunnan kuukausikirjeessä.
Useilla ulkosuomalaisilla ei ole enää Suomessa pankkitiliä, jota voisi käyttää Suomen viranomaisten vaatimaan vahvaan tunnistautumiseen. Vaikka pankkiyhteys on edelleen olemassa, sen käyttäjäksi on usein määritelty vain toinen tilinhaltijoista, jolloin vain toinen voi tunnistautua viranomaispalveluihin.
Vero.fi sivun varmennusvaihtoehdot
Vahvaa tunnistautumista vaaditaan Suomessa päästäkseen katsomaan tai hoitamaan esimerkiksi omia veroasioita (www.omavero.fi), omia eläkeasioita (www.kela.fi) tai omaan terveydenhoitoon liittyviä tehtäviä (www.omaolo.fi). Uuden passin tai henkilökortin haku tai edes ajanvaraus ei ilman vahvaa tunnistautumista välttämättä onnistu. Omaolon kautta voisi myös ladata Suomessa tehdyt terveystodistukset, vaikka myös koronatestien tulokset.
Pääsääntöisesti edes kumppanin tekemällä vahvalla tunnistautumisella ei ole pääsyä omiin tietoihin.
Suomen viranomaisten uuden henkilökortin pitäisi ratkaista ongelmat. Aivan helppoa se ei kuitenkaan ole.
Uuden ja ensimmäisen henkilökortin saamiseksi vaaditaan henkilökohtaista asiointia poliisiasemalla. Suomen pääkonsulaattien eri maissa kierrättämillä liikkuvilla passilaitteilla voi myös tilata henkilökortin. Helpointa on tietysti asioida oman asuinpaikan poliisiasemalla, mutta ajan voi varata mihin tahansa poliisin palvelupisteeseen (www.poliisi.fi). Ainakin nyt Suomessa toukokuussa 2021 aikoja tarjottiin 3-5 viikon päähän.
Varaa aika poliisiasemalle hyvissä ajoin. Tarkasta myös naapuripaikkakuntien ajanvaraustilanne.
Henkilökohtaiseen tapaamiseen pitää varustautua kuvalla ja henkilötodistuksella. Myös Suomessa vakinaisesti asuvat ulkomaalaiset, jotka on merkitty väestötietojärjestelmään ja joilla on voimassa oleva oleskelulupa tai oleskelukortti voivat saada suomalaisen henkilökortin.
Tarkasti määritellyn muotoisen kuvan voi ladata itse etukäteen kuvapalvelimelle (www.lupakuvienvastaanotto.fi). Kuvaa varten voi myös käydä valokuvaamossa, joka siirtää pyynnöstä kuvan viranomaisten kuvapalvelimelle. Poliisilaitoksella kysytään silloin vain ladatun kuvan kuvatunnus. Poliisilaitoksella voidaan myös skannata mukana tuotu paperikuva.
Lisäksi tarvitaan suomalainen puhelinnumero, johon tieto kortin valmistumisesta lähetetään.
Kortin tilaus on nopea prosessi, maksu on 55 Euroa. Valmistunut kortti lähetetään kahdeksan päivän sisään asiakkaan lähimpään noutopisteeseen. Kortin noutamisesta poliisi lähettää matkapuhelimeen viestinä noutopaikan osoitteen ja noutokoodin, henkilöllisyystodistusta noudettaessa on esitettävä jokin suomalaisen viranomaisen myöntämä henkilöllisyystodistus. Ulkomaisen henkilön, jolla ei ole mitään suomalaisen viranomaisen antamaa henkilöllisyystodistusta on valtuutettava joku toinen henkilö, jolla on suomalainen passi tai henkilöllisyystodistus noutamaan kortti.
Ilman muita toimenpiteitä kortti kelpaa joissakin maissa matkustusasiakirjana, mutta vahvaa tunnistautumista varten kortti pitää aktivoida.
Aktivointi tarkoittaa varmenteen käyttöönottoa ja henkilökohtaisten tunnuslukujen luomista. Kortilla olevan varmenteen aktivointiin tarvitset aktivointitunnusluvun, tietokoneen, kortinlukijan ja kortinlukijaohjelmiston.
Aktivointitunnus tulee postin kautta kortin jälkeen
Aktivointitunnusluku saapuu sinulle postitse kahden viikon kuluessa kortin valmistumisesta. Aktivointi kannattaa tehdä hyvissä ajoin, sillä kirjeestä irrotettu aktivointitunnus saattaa himmentyä lukukelvottomaksi ajan kuluessa.
Aktivointiin tarvitset erityisen sirukortin lukulaitteen. Suomessa USB-liitäntäisen lukulaitteen hinta on noin 30 Euroa.
Ennen lukulaitteen liittämistä tietokoneeseesi, sinun pitää ladata maksuton mPollux DigiSign Client-ohjelma https://dvv.fi/kansalaisvarmenne-kortinlukijaohjelmisto -sivulta. Ohjelma ladataan tietokoneeseen ja asennetaan ainakin Windows-ympäristössä oletusarvoissaan, mitään muutoksia ohjelman näyttämiin parametreihin ei kannata tehdä. Sivulta löytyy myös ohjeet kortinlukuohjelmiston latauksesta Mac- ja Linux tietokoneille. Mac koneilla suositellaan muun kuin Safari-selaimen käyttöä kortinlukuohjelman asennukseen.
Kun kortinlukija-ohjelmisto on ladattu, liitä lukija tietokoneeseesi. Työnnä sirukortti lukulaitteeseen ja tarkista miten päin kortin kuuluu olla. Aktivoinnin pitäisi alkaa automaattisesti. Jos aktivointi ei käynnisty, kokeile korttia toisin päin.
Aktivoinnissa kortille asetetaan perustunnusluku ja allekirjoitustunnusluku. Tunnusluvut saat päättää itse. Mieti haluamasi tunnusluvut valmiiksi etukäteen, sillä aktivoinnin aikana sinulla on noin 30 sekuntia aikaa kunkin tunnusluvun syöttämiseen. Perustunnusluku voi olla pituudeltaan 4-8 numeroa ja allekirjoitustunnusluku 6-8 numeroa.
Uudet koodit tulevat voimaan välittömästi.
Kokeile kortin toimintaa esimerkiksi www.vero.fi sivulla kirjautumalla omaveroon. Valitse tunnistautumistavaksi ”varmennekortti” jolloin kone kertoo kortin käyttäjän nimen ja pyytää antamaan juuri luodun PIN-koodin. Jos sivut avautuvat, kaikki on kunnossa.
Varmennekortti on eri asia kuin mobiilivarmenne. Teleyhtiöt ovat lanseeranneet oman vahvan tunnistautumistavan, palvelun voit ostaa teleyhtiöltäsi. Mobiilivarmenne toimii vain puhelimellasi ja se vaatii suomalaisen puhelinnumeron, palvelu maksaa tällä hetkellä noin 2 Euroa kuukaudessa.
Esimerkiksi koronatestauksia tekevän sairaalayrityksen Mehiläisen Digi-palvelu voidaan varmentaa vain mobiilivarmenteella, eikä siihen kelpaa valtion viralliseen henkilökorttiin perustuva, aktivoitu vahva tunnistautuminen.
Miamista matkaan kolmanteen kotimaahan Euroopan reunalle päästiin mukavasti. Lentoyhtiö oli kertonut jo hyvissä ajoin etukäteen matkalle mukaanoton vaatimuksensa. Matkaan mielivien olisi esitettävä jo lähtötiskillä korkeintaan 72 tuntia vanha negatiivinen Covid-19 testi ja Turkin valtion vaatima HES-koodi, jolla voidaan seurata matkustajien liikkeitä myös Turkissa. HES-koodi vaaditaan kaikilta, myös ulkomaalaisilta. Lentoyhtiön sivulta onneksi löytyi linkki englanninkieliselle Turkin terveysministeriön sivulle mokoman koodin hakuun.
Kenttä on jo lähellä – ajoissa ollaan
Ulkomaille lähtiessä lentoyhtiöt kehottavat saapumaan vähintään kolme tuntia ennen koneen lähtöaikaa. Miamin isolla lentokentällä palvelut ovat edelleen vähissä, vain muutamia kioskeja on auki. Kiitokseksi monista aikaisemmista matkoista olimme kuitenkin saaneet oikeuden käyttää lentoyhtiön omaa odotustilaa, VIP loungea. Turkish Airlines on vihdoin saanut oman loungensa myös Miamiin, avajaisia kuulemma oli pidetty jo joulukuussa. Muutto omaan tilaan on suuri parannus aikaisempaan, yhteiseen lentoyhtiö Latamin kanssa jaettuun Star Alliance loungeen, johon ei edes tiettyihin kellonaikoihin ollut mitään asiaa.
Ehdottomasti yksi parhaista
Aivan parhaimmillaan edes uusi lounge pandemian rajoittamana ollut. Alkoholijuomia oli baarista tarjolla, keittoa kattilasta ja pienen pieniä yksittäispakattuja juustopalasia tai minikokoisia folioon käärittyjä täytettyjä voisarvia.
Turkish Airlinesin laajarunkoiseen, uudenkarheaan Boeing 787 koneeseen päästiin hyvässä järjestyksessä, istuimet täytettiin koneen perältä alkaen, business-luokka tosin aivan ensimmäiseksi. Lentoa varatessa olimme olevinamme viisaita ja varasimme silloin vielä varsin tyhjästä koneen takaosasta keskiriviltä molemmat käytävän puoleiset paikat toivoen keski-istuimen silloin jäävän tyhjäksi. Pelonsekaisin tuntein seurasimme istuimien nopeata täyttymistä, mutta lopulta uhkapelimme osoittautui onnistuneen. Lievästi itseemme tyytyväisinä katselimme kaikkien kolmen istuimen pääosin täyttyvän lähes joka rivillä, yhdessä matkustavien varattua viereiset paikat.
Lopulta kone oli varustettu lähtökuntoon ja moottorit käynnistettiin. Pitkä rullaus kiitotiellä ja lopulta lähes täynnä oleva kone pääsi ilmaan taittamaan 6000 mailin, lähes 10.000 kilometrin taivalta. Istuimen edessä olevasta ruutua seuraamalla aina elokuvien välillä voi vain ihmetellä matkan pituutta. Arvioitu lentoaika on lähes 12 tuntia, mutta tällä kerralla perätuuli siivitti Boeingin uuden 787 koneen yli 1000 kilometrin tuntivauhtiin ja lyhensi myös matka-aikaa noin tunnilla.
Lentomatkailun kohokohtia, jostain omituisesta eikä takuulla kulinaristisista syistä on ollut lentokoneruokailu. Lentokoneruoka on kuulemma tavallista suolaisempaa ja enemmän maustettua, makuhermotkin kärsivät yli kymmenen kilometrin korkeudessa ilmanpaineen laskusta. Turkish Airlines oli myyntivalttinaan ennen pandemiaa pukenut yhden matkustamohenkilökunnastaan kansainväliseen kokin asuun, tötteröhattuun, mustavalkoisiin ruutuhousuihin ja keittiömestarin takkiin tarjoten varsin säällisen, useita vaihtoehtoja ja ruokalajeja käsittävän aterian pitkän matkan lyhentämiseksi.
Kokki kadoksissa – palautettava löydettäessä
Pandemian pahiten raivotessa kokki oli ilmeisesti pistetty kilometritehtaalle tai ehkä tavalliseen univormuunsa, koska ateriana tarjottiin vain valmiiksi pahvilaatikkoon pakattu folioon piilotettu sämpylä, jälkiruokakakunpala ja purkillinen vettä. Nytkään kokkia ei vielä näkynyt, mutta tarjoilussa on kuitenkin sentään siirrytty taas lämpimän aterian tarjoiluun. Viiniä tai väkevämpiäkään juomia ei vielä lennolla tarjota vaan palan painikkeeksi pitää tyytyä veteen tai tuoremehuun. Lennon lopulla aamu-ateriana tarjotun munakokkelin valmistus oli mahdollisesti ulkoistettu jo ennen pandemian alkua jollekin uudelle muuhun tarkoitukseen tehdylle laitteelle, rutikuivaksi polttouunissa kärvennetty munakas jäi koskematta.
Aterian jälkeen vain penkki mahdollisimman suoraksi (joka tosin ei turistiluokassa ole kovin paljon) ja tutkimaan elokuvavalikoimaa. Ruudulta löytyi premier-, uutuus- ja blockbusters-nimikkeistä huolimatta lähes samat elokuvat, jotka Netflix oli jo tarjonnut kotona pitkien korona-kuukausien aikana. Onneksi muutama uusi ja ennen näkemätönkin oli päässyt joukkoon, niiden avulla saatiin sentään muutama tunti matkaa lyhennettyä.
Nukkumistakin piti kokeilla, mutta edes kolmen penkin valtaamisesta kahdelle hengelle ei oikein ollut apua, tilaa vaan ei ole tarpeeksi. Ikääntyessä unen saaminen koneessa on entistä vaikeampaa eikä jäykistynyt vartalokaan enää valitettavasti taivu kaikille tarpeellisille mutkille.
Matka kuitenkin edistyi puolihorroksessa. Lopulta määränpäähän ei ollut enää kuin kaksi tuntia kun matkustamoon palautettiin valot ja ikkunat kirkastuivat taas läpinäkyviksi. Ulkona oli tässä vaiheessa jo iltapäivä, olimme lentäneet koko yön läpi ja päässet ehtineet pitkälle iltapäivään. Koneen laskeuduttua koleaan ja sateiseen Istanbuliin alkoi jälkeen matkustajien joukossa tuttu kuhina, laukkuja nosteltiin valmiiksi käytävälle ja oltiin valmiina ryntäämään varsalauman tavoin passintarkastukseen ja sieltä karuselleille haalimaan matkatavarat mukaan.
Istanbulin uusi lentoasema on mahtavan kokoinen, sen on suunniteltu muodostuvan jopa maailman vilkkaimmaksi lentokentäksi. Yhteen tasoon rakennetulla lentoasemalla on kilometreittäin käytäviä ja liukuportaita. Tuloportilta onkin melkoinen matka passintarkastukseen. Passintarkastus käy suhteellisen sähäkästi, Suomen passilla ei edes viisumia tarvita. Yhdysvaltojen passilla matkustavilta vaaditaan etukäteen netin kautta hankittava viisumi, viisumilla voi sitten maassa oleskella 90 päivää.
Kilometreittäin käytäviä. Onneksi ikäihmisille on maksuton ”buggy” kuljetus.
Matkalaukkujen palautuskaruselleille päästäkseen on pakko vielä kulkea tax-free myymälän kautta. Heräteostoksia voisi vielä tehdä esittämällä vain passi, lippukantaa ei turhaa kyselty. Hinnat esitetään aina euroina ja tavarat tuntuvat melko hinnakkailta.
Oma matkatavarakaruselli on tietysti aina se kaukaisin, tulipa sitten mistä suunnasta tahansa. Ulospääsy on vastaavasti tietenkin aina hehtaarihallin toisesta päästä, joten hurttia urheiluhenkeä ja hyvää kuntoa tarvitaan edelleen.
Taksi jonossa tai liikenteessä
Lopulta päästään taksien jonotukseen. Takseja on runsaasti, tavallisten taksien väliin on sujuttautunut myös muutama sininen. Siniset taksit ovat ”parempia” tai ainakin tavallisia takseja kalliimpia. Varsin monet takseista on muutettu kaasukäyttöisiksi, matkatavaratilassa oleva suuri kaasusäiliö voi haukata aimo osan tilasta. Keltaisissa takseissa on tavallinen taksamittari, jonka mukaan maksu määräytyy. Varsin harvoin sovitaan matkan hinta etukäteen. Nyt maaliskuussa 2021 taksien minimisumma on 14.50 liiraa, noin 2 dollaria, vaikka ei autoa ajattaisi kuin muutaman sata metriä. Kaikkiaan taksilla ajo Istanbulissa on varsin edullista. Joskus ruuhkapäivinä Istanbulin liikenne keskustassa onkin kovin keltaisen väristä. Takseihin on pandemian seurauksena ilmestynyt muoviseinä kuljettajien ja matkustajien väliin. Mittarin osoittaman maksun voi suorittaa paikallisella rahalla ja varsin monessa taksissa nykyisin myös luottokortilla. Luottokorttia käytettäessä summaan lisätään kuitenkin erillinen palvelumaksu. Lisämaksu tulee myös Bosborin sillan ylittämisestä, pidemmästä sillasta tulee aina suurempi maksu.
Loputtomalta tuntuvan matkan jälkeen edessä on vain viimeinen ponnistus rahdata kaikki mukana kuljetettu kotiin.
Sitten vihdoin vain pää tyynyyn ja odotetaan sielunkin saapumista perille.
Passin uusiminen Internetin kautta käytännössä on todistetusti mahdollista. Toki silloin tarvitaan hieman tietokonetaitoja ja ystävä Suomessa.
Hakemuksen voi useimmiten tehdä alusta loppuun verkossa, mikäli sinulta on otettu sormenjäljet aiempaa passia varten enintään 6 vuotta sitten ja nimesi on edelleen sama kuin edellisessä passissasi.
Aiemman passin ei kuitenkaan tarvitse olla voimassa. Jossain tapauksissa vaaditaan henkilökohtainen käynti poliisilaitoksella, järjestelmä kertoo kuitenkin sinulle jo hakemusta tehdessäsi, onko käynti tarpeellinen.
Passin uudistamiseen tarvitaan siis Internetissä täytettävä hakemus (www.poliisi.fi), korkeintaan kuusi kuukautta vanhan kuvasi lataus viranomaisten palvelimelle ( www.lupakuvienvastaanotto.fi) ja pankkitunnukset suomalaiseen pankkiin maksun suorittamiseksi.
Ystävää tarvitaan passin hakuun. Hakemusta tehdessäsi voit valita minne uusi passisi toimitetaan, toimitusosoitteet ovat usein matkahuoltoja, Helsinkiin esimerkiksi passi toimitettiin Lauttasaaressa K-kauppaan. Sieltä ystävän on se haettava valtakirjalla ja lähetystunnusnumero näyttäen kahden viikon kuluessa saapumisilmoituksesta.
Poliisi lähettää noin viikon sisään hakemuksen jättämisestä passin valmistumisilmoituksen, jossa tuo tärkeä lähetystunnusnumero on puhelimeesi tai sähköpostiisi. Itse ilmoitin hakemusta tehdessäni haluavani ilmoituksen sekä sähköpostiin, että tekstiviestinä puhelimeeni. Ulkomaiseen numeroon ei viestiä passin valmistumisesta kuitenkaan koskaan tullut, vanha kunnon sähköposti toimi kuitenkin hienosti.
Passin hinta Internetin kautta tilattuna on 49 Euroa. Ystäväni Lauttasaaressa sitten lähetti passin Floridaan kirjattuna kirjeenä, jolle hintaa tuli vielä vähän toistakymmentä Euroa. Boyntonin ystävällinen postinkantajarouva sitten toi kirjatun kirjeen jopa kotiovelle kuittausta pyytäen.
Passin uudistamiseen aikaa meni pari viikkoa.
Teknisesti haastavin kohta oli ilman muuta oikeanlaisen kuvan saaminen. Kuva voi olla mustavalkoinen tai värillinen ja tarkat kuvaohjeet löydät poliisin sivulta.
Kuvien lähetyssivulla kuvan oikeellisuus myös testataan ennen lähetyksen hyväksymistä. Viisaampaa lieneekin aloittaa koko homma oikeanlaisen ja oikeankokoisen kuvan hankkimisella. Esimerkiksi Yhdysvalloissa otetusta, tosin vääränkokoisesta lähimmässä kuvanottopalvelussa otetusta kuvasta saatiin jopa Suomen viranomaisille kelpaava versio.
Tässä kuitenkin kuvamääräykset pähkinänkuoressa: -Kuva saa olla enintään 6 kuukautta vanha. -Kuvaa ei saa muokata niin, että kuvattavan ulkonäön pienetkään yksityiskohdat muuttuvat. Digitaalinen ehostaminen ei ole sallittua. -Sähköisesti toimitettavan kuvan mittojen on oltava tarkalleen 500 x 653 pikseliä. Yhdenkään pikselin poikkeamia ei hyväksytä. -Sähköisesti toimitettava kuva on tallennettava jpeg- tai jpg-muodossa. -Sähköisesti toimitettavan kuvan suurin sallittu tallennuskoko on 250 kilotavua.
Timo ja Nezihe Vainionpää ovat olleet tyytyväisiä päästyään käymään syksyisellä, mutta tarpeellisella matkallaan Turkkiin, pariskunnan kolmanteen kotimaahan. Monta asiaa oli ollut hoidettava, omenoista anoppiin.
Turkish Airlinesin lento TH077 Istanbulista Miamiin kestää tavallisesti noin 12 tuntia
Matkalla on ollut mukavaa, mutta ”oma koti kullan kallis”, eikä nyt puhuta pelkästään kiinteistöverosta. Mukavaa olisi taas päästä takaisin Floridaan, vaikka elämänmeno siellä vaikuttaa myös laantuneen varsin hiljaiseksi. Liput Istanbulista Miamiin oli kuitenkin varattu hyvissä ajoin, Turkish Airlines on kesästä lähtien lentänyt jo päivittäin Atlantin yli säännöllisesti.
Hieman huolissamme seurasimme kuitenkin Eta-myrskyn liikkeitä. Hurrikaaniksi äitynyt myrsky keräsi voimiaan nopeasti Karibialla, mutta suuntasi kulkunsa länteen Jukatanin niemimaalle, jossa sen voima katosi Maya-kansan maalle päästyään. Kuitenkin hieman kauhutarinoiden tapaan Eta kuitenkin nousi uudelleen ”zombie-myrskynä” ja suuntasi reittinsä Kuuban yli Etelä-Floridaan.
Miamiin lentävät lentoyhtiöt eivät myrskyistä pidä, joten lentojen peruutuksia olisi odotettavissa. Turkish Airlines oli kuitenkin ottamassa riskin ja lento olisi kaikesta huolimatta lähdössä sunnuntaina iltapäivällä aivan aikataulun mukaan. Miamissa olisi tosin odotettavissa kovin kuoppaista keliä ja vettä taivaan täydeltä. Koko Etelä-Floridaan oli jo annettu lentopäiväksi myrskyvaroitus.
Matkalaukkuja pakkaavan Nezihen olo ei kuitenkaan ollut kehuttava perjantaina. Iltapäivällä kuume nousi 38 asteeseen, joten jotain oli selvästi vialla. Istanbulin suurella lentokentällä matkustajien ruumiinlämpö testattaisiin jo lentoaseman ulko-ovella, joten tavallisenkaan vilustumisen aikana lennolle pääsystä ei tulisi mitään. Muutamalla flunssapillerillä kuume talttui ja olo palautui jokseenkin normaaliksi, eikä muitakaan oireita ilmennyt. Parin päivän päässä olevasta pitkästä matkasta hieman huolestuneena, päätimme kuitenkin lähteä vielä illalla Istanbulin kansainväliseen Florence Nightingale -sairaalaan ottamaan koronatesti, aivan varmuuden vuoksi.
Saavuttuamme taksilla sairaalaan, pääovella meidät ohjattiin sairaalan ensiapu-osastolle, jossa PCR-testit suoritetaan. Sairaalan pääovella ollut automaattinen lämpökamera oli jo todennut meidät vaarattomaksi, ruumiinlämpö oli sallituissa rajoissa. Ensiapuaseman puolella kirjauduimme testiin ja maksoimme noin 35 dollarin testimaksut. Testin tulokset luvattiin 12 tunnin kuluessa tekstiviestinä puhelimeen. Jonoa ei ollut, meitä ennen testattavana oli vain selvästi hädissään oleva, ilmeisen kielitaidoton kiinalaismies, joka yritti saada Dubaihin lentäessä pakollisen testin tehdyksi.
Florence Nightingale Hastanesi, Istanbul, Sisli
Testiä varten jouduimme vuorollamme plexilasilla eritettyyn koppiin, kopin suojalasiin oli tehty näytteenottajalle vain käsien mentävät reiät, kuten ainakin vaarallisten aineiden käsittelyssä. Pitkä näytteenottotikku työnnettiin ensin kurkkuun ja sitten syvälle molempiin sieraimiin. Epämiellyttävää, mutta ei kuitenkaan tuskallista.
Hyvillä mielin, kuin kansalaisvelvollisuuden suorittaneena palasimme ilmeisen oireettomina takaisin Istanbulin kotiimme. Matka ilman mutkia olisi varmistettu, kun testitulos tulisi.
Favicovir
Lauantai-aamuna puhelin kilahtikin lupaavasti ja tekstiviestillä kerrottiin Timon näytteen olleen negatiivinen. Nezihen tulos kuitenkin tuntui viipyvän, luvattu 12 tunnin testiaikakin oli jo umpeutunut. Soitto sairaalaan selvitti surkean tilanteen. Nezihen koronatesti oli todettu positiiviseksi, testin aiheuttamia jatkotoimia juuri lopeteltiin. Hetken odottelun jälkeen tulos varmistettiin, Nezihe oli varotoimista huolimatta saanut koronavirustartunnan!
Yksityisestä Florence Nightingale -sairaalasta tieto positiivisesta testituloksesta oli jo välitetty valtion terveysviranomaisille. Valtion tartuntatautilääkäri ja sairaanhoitaja tulisivat jo samana iltapäivänä testaamaan kaikki samassa asunnossa olevat henkilöt ja tuomaan Nezihelle automaattisesti määrätyt, Turkissa koronan hoitoon kehitetyt Favikovir-pillerit. Sairastuneille annetaan 40 pilleriä viidelle päivälle, ensimmäisen päivän annos olisi heti niistä 16.
Halloweenista hurahtaneilta näyttävät kuupukuiset henkilöt ilmestyivät ovelle jo iltapäivällä, vain muutaman tunnin kuluttua testitiedon tulosta. Nopeasti selvitettiin kaikki sairastuneen kanssa samassa asunnossa asuvat ja kaikilta otettiin sama kurkku- ja nenätesti kuin sairaalassakin. Tulokset luvattiin vuorokauden kuluessa. Kaikille asunnossa oleville määrättiin myös 14 päivän karanteeni, ulos asioille ei rangaistuksen uhalla edes oireettomilla olisi asiaa.
Sunnuntaina seurasi lisää yllätyksiä. Piirikunnan pormestarin (kaimakan) toimistosta tulleessa soitossa tiedusteltiin sairastuneelta lämpimän aterian tarvetta. Tarjolla sairastuneelle olisi lämpimänä kotiin kuljetettu kokonainen ateria – veloituksetta. Myös kaupunginosan oma ”kyläpäällikkö”, muhtar tiedusteli sairastuneen vointia ja tarjosi tarvittaessa apuaan.
Koronatartunnan paljastuminen tiesi tietysti myös kotimatkan siirtymistä ainakin kahdella viikolla. Turkish Airlines lupasi muuttaa lippumme veloituksetta avoimiksi, ilman määräpäivää oleviksi, kunhan toimittaisimme sairaalasta saadun testituloksen lentoyhtiölle sähköpostilla. Lippujen vaihtomaksua ei tarvitsisi maksaa, mutta lentoja uudelleen varatessa saattaa tulla lisämaksu lippuluokan mahdollisesti muuttuessa. Olimme onnistuneet saamaan mielestämme varsin edulliset liput Atlantin ylitykselle, joten lentoja uudelleen varatessa lisämaksu on varsin todennäköinen. Onneksi jatkuvasti voimassa olevan matkavakuutuksen pitäisi hoitaa tämä ylimääräiset kulut. Vakuutus oletettavasti hoitaa myös koronatesteistä ja matkan viivästymisestä aiheutuvia kuluja.
Kotikatu Istanbulissa, naapurissa Suomen konsulaatti ja Microsoftin EMEA-pääkonttori
Määrättyä karanteenia tosiaan myös valvotaan. Paikallinen, virallinen vaaleilla valittu virkamies muhtar, joka hoitaa esimerkiksi kaupunginosan henkikirjat, ilmaantui kadulle asuntomme eteen maanantaina puolelta päivin. Muhtar halusi itse näkemällä varmistaa, että karanteenimääräyksiä ei ole rikottu ja kaikki asuntoon kirjatut ovat kotona.
Rikkomuksen seuraukset ovat ankarat, jos karanteenimääräyksiä rikkova tavataan ulkona, matka jatkuu suoraa vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta. Muhtar kertoi tulevansa tekemään tarkastuksensa joka päivä koko karanteenin ajan.
Onneksi Nezihen kunto ei ole huonontunut, eikä muutkaan negatiivisen testituloksen saaneet ei ole saaneet mitään oireita, joten elämä jatkuu vielä tavallistakin hiljaisemmissa merkeissä.
Matkaan Floridasta lähdimme jo maaliskuun puolessa välissä tarkoituksena olla Turkissa pistämässä asioita järjestykseen viikko ja jatkaa sitten Suomeen. Matka kuitenkin katkesi heti alkuunsa, lennot loppuivat kuin seinään ja Istanbulissa oleskelusta tuli tavattomasti arvioitua pidempi…
Istanbulin keskuskadulla Isiklalilla kävelivät vain poliisit
Turkissa julistettiin maaliskuun viimeisellä viikolla yli 65-vuotiaiden ja sitten myös alle 18-vuotiaiden totaalinen ulkonaliikkumiskielto. Kieltoa sitten kestikin kaksi (!) kuukautta. Asunnosta ei saanut poistua 600 dollarin sakon uhalla. Varmuuden vuoksi myös vanhojen ihmisten Istanbulin liikenteessä toimiva matkakortti mitätöitiin ja puistoista poistettiin penkit. Kieltoa ihan oikeasti valvottiin poliisin toimesta.
Kesäkuussa kielto sitten lieveni ja vanhat pääsivät ulkoilemaan sentään sunnuntaisin 14 -18 välisenä aikana, silloin muut iköryhmät eivät saaneet olla liikkeellä. Outo tunne kävellä normaalisti villisti liikennettä vilisevillä kaduilla autoliikenteestä välittämättä. Vasta kesäkuun kahtena viimeisenä viikkona vanhojen ihmisten ulkonaliikkumiskielto lieveni lisää ja ulkona sai olla jo joka päivä 10-18 välisenä aikana. Raittiista ilmasta ei kyllä juurikaan ollut tietoa, sillä kaikilla ulkona liikkuvilla oli ja on edelleenkin maskipakko. Maskin pois jättäminen keventää kukkaroa edelleen 150 dollaria vastaavalla rahasummalla.
Koronakaranteeniin joutuneiden haave oli päästä suurkaupungista maalle, Anatolian ylängöllä, kilometrin korkeudella, 120 kilometriä Antalyasta suoraa pohjoiseen sijaitsevaan Egirdir-nimiseen pikkukaupunkiin. Matkanteko sinne Istanbulista oli kuitenkin mahdotonta, sillä provinssista (kaikkiaan 81) toiseen siirtymiselle tarvittiin kuvernöörin kirjallinen lupa. Lupa ei heltiä millään pikkusyyllä ja jos provinssia pääsee erikoisluvalla vaihtamaan, pitää pysyä määränpäässä vähintään kuukausi ennen paluuta.
Huvittavinta oli pankissa asiointi. Jos pakollisesta syystä piti päästä pankkiin, pitää ensin ottaa yhteys oman kaupunginosan kansliaan. Sieltä sitten lähetetään poliisipartio saattamaan pankkiin laskuja maksamaan haluava konttoriin, odottamaan asioinnin ajan ja palauttamaan karanteenista katkolla oleva takaisin.
Loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen Turkish Airlines ilmoitti vihdoin ensimmäisen lennon Miamiin lähtevän lopulta keskiviikkona 1 heinäkuuta. Tässä vaiheessa mielikin piristyi ja olimme jo todella halukkaita lähtemään pelotteluista huolimatta kotiin.
Määräpäivänä kentälle pääsy harvassa liikenteessä sujui helposti, takseissa kaikilla pitää tietysti olla naamarit päässä, kentälle oli ohjeistettu saapumaan jo neljä tuntia ennen lentoa. Lentoasemarakennukseen pääsee vain matkustajat, tavarat tarkastetaan ensimmäisen kerran jo ulko-ovella. Uudet matkatavarasäännöt yrittivät ahdistella lennon lähtöselvityksessä, matkustamoon hyväksyttäisiin nyt vain yksi alle neljän kilon painoinen käsi- tai tietokonelaukku – tai jostain syystä vaihtoehtona oli myös sateenvarjo. Nykyään mukavimmaksi käsimatkatavaraksi osoittautunut kevyt reppu ei tullut kuuloonkaan, vaan sekin olisi lastattava ruumaan. Lopulta lähtöselvityksen esimies saatiin paikalle, peruslääkkeet ja voileivät sisältänyt reppukin sai tulla matkustamoon mukaan. Vanha kunnon maailmaa ankarasti kiertänyt perässä vedettävä lentolaukku sai muiden matkalaukkujen mukana matkata ruumaan.
Odottelu autiuttaan kumisevalla megaluokan kentällä sujui melko mukavasti, olimme päässeet turistiluokan lipuista huolimatta business-matkustajia palvelevaan loungeen monien saman allianssin lentojen ansiosta. Tavallisesti tarjoilustaan kuuluisassa loungessa oli virus tehnyt tuhojaan. Tarjolla oli vain ”lentokoneastioihin” valmiiksi kerättyjä pieniä annoksia, tutusti muovikelmulla peitettynä. Kaikki mainiot turkkilaiset tarjoilut, pide, köfte ja lahmacun olivat poissa ja tarjoilutiskit tyhjinä. Myös ennen niin lukuisat alkoholivaunut oli siirretty jonnekin muualle parempaan käyttöön, tarjolla oli vain pahvimukeja, teetä, kahvia ja virvoitusjuomia.
Lentoasemalla oli kahviloita ja ravintoloita auki ja valmiina palvelemaan, mutta esimerkiksi verovapaat tax-free myymälät oli kaikki suljettu. Myös moni kentällä tavallisesti toimiva laukku- ja kellokauppa oli suljettu. Kokonaisia odotustiloja penkkiriveineen oli peitetty sinisellä muovilla, olivatko ne sitten käyttökiellossa vai vain suojattuna, ei ohikulkijalle kyllä selvinnyt.
Kaikki oli kuitenkin loungessa hyvin, kunnes lento ilmoitettiin perutuksi.
Peruutuksen syyksi kerrottiin Yhdysvalloista tarvittavan ilmatilaan saapumisluvan puuttumisen. Mitään ei ollut tehtävissä ja lento peruutettava, kun lupaa saapua Yhdysvaltoihin ei ollut tullut. Matkustajista huolehtivan tiskin tytöt saivat nopeasti vaihdettua kaikkien paikalla olleiden liput seuraavalle mahdolliselle lennolle, jonka oli määrä lähteä pari päivää myöhemmin, siis seuraavana perjantaina. Matkustajien piti nyt vain siirtyä pois lentokentän kansainväliseltä puolelta ja etsiä lentoyhtiön oma hotellitiski, jossa voisimme lunastaa lentoyhtiön tarjoaman hotellimajoituksen voucherit pariksi päiväksi.
Megasuurella lentokentällä muutaman mailin kuljettuamme olimme jo tyystin seonneet suunnista ja annetuista ohjeista, poikkeuksellista ulospääsyreittiä ei niin helposti löytynytkään. Aina eri suuntiin ohjanneet opastajat eivät ainakaan jo päästään pyörällä olleiden asiaa ainakaan helpottaneet. Lopulta löysimme itsemme yhdestä lentokentän keskuspisteistä, jossa oli kaikki lennot kertova suuri infotaulu.
Hämmästys oli suuri kun huomasimme aikaisemmin perutuksi ”cancelled” ilmoitetun lentomme muuttuneen myöhässä olevaksi ”delayed”.
Nopean uudelleenmietinnän jälkeen lähdimme säntäämään takaisin ilmoitetulle lähtöportille. Onnesi emme olleet ehtineet poistua kansainväliseltä alueelta, joten paluu oli ylipäätään mahdollista. Portille oli matkaa ”jokunen maili” takaisinpäin. Päästyämme jo hieman hengästyneenä maskit edelleen päässä lähtöportille virkailijat sanoivat varovaisesti lennon ”mahdollisesti” olevan lähdössä, mutta hieman myöhästyneenä. Meillä kuitenkin oli jo parin päivän päähän kirjoitetut uudet liput, jotka eivät tälle ”mahdollisesti” lähtevälle lennolle olisi kuitenkaan kelvannut.
Edessä oli taas nopea spurtti takaisin nälkävuoden mittaista käytävää aikaisemmin huomaamallemme ”transit” tiskille. Tietokoneidensa takana rauhallisesti keskenään keskustelevat nuoret miehet selvästi häiriintyivät tullessamme höyryten paikalle. Ystävällisesti he kuitenkin kertoivat kaipaamamme lennon olevan peruutetun. Hieman tiukkasanaisemman uudelleentarkastuspyynnön jälkeen ilmeet vaihtuivat ja epäusko levisi maskin peittämille kasvoille ainakin silmiin saakka. Keskustelu tiskin takana kävi kuumana, puhelimella soitettiin moneen paikkaan. Lopulta asiallisen näköinen nuori nainen tuli paikalle, tarttui tietokoneen näppäimistöön ja muutti lippumme jälleen keskiviikon lennolle. Totta siis on laulun sanat – ”Kaiken takana on nainen”.
Pitkäksi venyneen odottelun jälkeen olikin jo tosi kiire takaisin lähtöportille. Kentällä on tavallisesti olemassa ikääntyneille ihmisille maksuton sähköautopalvelu kiidättämään matkustajia portilta toiselle, nyt kuitenkaan kuljetuskärryjä eikä kuljettajia näkynyt missään. Näppäräsorminen transit-virkailija sai kuitenkin paikalle nopeasti kaksi sähköpyörätuolia, joihin meidät istutettiin ja matkaan kiidettiin huimaavalla nopeudella.
Portilla vielä kerran matkatavaroiden ja passien uusintatarkastus ja olimme valmiit siirtymään reppuinemme koneeseen. Koneeseen siirryttiin entisestä poikkeavassa järjestyksessä. Lastauksessa toimittiin loogisesti, taaempana istuvat menevät koneeseen ensin, sitten vasta aikaisemmilla penkkiriveillä istuvat. Ennen matkustajat oli lajiteltu ilmeisesti lipputyypin mukaisesti. Kaikille matkustajille jaettiin koneeseen mennessä hygienia-pakkaus, jossa oli pari kasvomaskia, käsidesi ja antiseptisiä pyyhkeitä.
Maskit päällä kaikki pääsivät koneeseen, jossa maskin peittämät lentohenkilökunnan edustajat vahtivat oikeille paikoille asettautumista. Jostain oudosta syystä matkustajat oli sijoitettu pääosin suuren ”Dreamlinerin” Boeing 787 koneen etuosaan. 3-3-3 sijoitetut turistiluokan penkit täyttyivät tasaisesti, keskipenkit eivät näyttäneet olevan käytössä, mutta joka riville oli riittänyt matkustajia.
Epäonneksemme meidän taakse majoittui kaksi aikuista, joiden mukana oli kaksi ilmeisesti jalkapalloon ja kirkumiseen ihastunutta lasta. Jatkuva penkin potkiminen ja korviasärkevä kirkuminen jo ennen lähtöä ei hyvää luvannut, joten pyysimme lupaa vaihtaa istumapaikkaa koneen melko tyhjään takaosaan. ”Valitettavasti se ei näiden covid-sääntöjen vuoksi käy, kaikkien on istuttava heille määrätyllä paikalla”, tuli tyrmäävä vastaus.
Kapteenin puututtua peliin järjen käyttö kuitenkin sallittiin ja pääsimme lähes tyhjään takaosaan, josta valtasimme säännöistä piittaamatta heti kaksi kokonaista penkkiriviä. Heti ei kuitenkaan lepoasentoon voinut asettua, vielä piti täyttää Yhdysvaltojen lomakekoodilla merkitty lomake, jossa vakuutimme, ettemme ole tavanneet sairaita ihmisiä, emmekä ole vierailleet Kiinassa! Lomakkeesta sitten ei sen koomin kukaan ollut edes kiinnostunut vaan toimme sen kotiin asti matkamuistoksi.
Lentoon päästiin tavanmukaisen pehmeästi ja edessä oli 11.5 tuntia lentoaikaa. Lähdöstä ei kuitenkaan kulunut kuin hetki, kun tuli tarjoilun aika. Hieman oli pettymyksen vivahteita ilmassa, kun tarjoilustaan korkealle arvostettu Turkish Hava Yollari tarjosi vain olevan laatikossa sämpylän, vesilasin ja mehupurkin.
Onneksi olimme vallanneet molemmille koko kolmen penkin rivin, joten takaosassa etuosaa yllättävän paljon kovempi moottorimelu sai tuuditettua molemmat jos ei nyt niin syvään, mutta ainakin koiranuneen parin ensimmäisen elokuvan loputtua. Lähdöstä kymmenen tuntia myöhemmin tuli herätys kun matkustamon valot sytytettiin uudelleen Miamin lähestyessä. Tarjoilu oli jo tuttua tasoa, sämpylä, vesilasi, kakunpala ja mehupurkki.
Miamissa ei matkustajista juurikaan piitattu, mitään erityisiä Covid-ohjeita ei ollut eikä saatu. Ilmeisesti ainoina Global Entry – korttia käyttävinä matkustajina pääsimme suoraa vapaille maahantuloautomaateille ja kuittasimme itsemme muutamassa minuutissa jälleen palanneeksi Yhdysvaltoihin.
Miamissa lopultakin
Etukäteen sovittu kuljetus kentältä kotiin meni mukavasti, kotona kaikki näytti olevan kunnossa pitkäksi venyneen poissaolon jälkeen. Seuraavana aamuna jääkaappikin saatiin täydennettyä hienosti toimivalla Costcon palvelulla. Netin kautta tilatut ruokatarpeet, munista vihanneksiin tuotiin kotiovelle vajaan kahden tunnin varoajalla. Upeata palvelua, lähimpään asiakastukkukauppa Costcoon on lähes puolen tunnin ajomatka. Tarvikkeiden hinnat olivat ilmeisesti hieman korotettuja, mutta kuljetusmaksu sisältyi hintaan. Myös tuo periamerikkalainen tippi voitiin maksaa kortilla jo tilausta tehtäessä. Ainoaksi toivomukseksi jäi, että tavarat olisi voinut kyllä laittaa johonkin laatikkoon, nyt etuoven eteen tuodut tavarat eivät olleet edes muovikassissa vaan kaikki irrallaan maassa liskojen ihmeteltävänä.
Mieliinpainuva paluumatka, vaikka mitään sinänsä ihmeellistä ei tapahtunutkaan. Pientä onnistumisen tuntua oli kuitenkin ilmassa, kun perjantaina jo kotona ollessamme kuulimme sen meille jo kertaalleen määrätyn perjantailennon peruuntuneen kokonaan, samoin kuin kaikki muutkin lennot sen jälkeen Istanbulista Miamiin Floridan pahentuneen virustilanteen vuoksi. Olimme päässeet tämän reitin toistaiseksi ensimmäiselle ja viimeiselle lennolle.
Hieman jäi kuitenkin mieleen kaihertamaan, olisihan se lentoyhtiön maksama hotelli voinut olla hyväkin…
Lähes 30 tunnin matka on takana – mutta nyt on hyvä!
Suomen kunniakonsuli Floridassa Peter Mäkilä ja hänen Arja vaimonsa uskoivat jokavuotisen suomenmatkansa jo peruuntuvan kokonaan viruksen ottaessa kontrollin ensin Aasiassa, sitten Euroopassa ja lopulta myös hurjalla voimalla Yhdysvalloissa. Mäkilöiden kesäasunnon Askaisissa, Turun liepeillä arveltiin saavan odotella asukkaitaan seuraavaan vuoteen ja Peterin syyskuussa olevaa merkkipäivää juhlittaisiinkin vain Floridassa.
Finnair lopetti Yhdysvaltojen lentonsa muiden lentoyhtiöiden tavoin jo maaliskuun alussa presidentti Trumpin määräyksen lopetettua lennot Euroopasta. Hyvin sujuneen yhteispelin avulla maaliskuun lopulla saatiin kuitenkin järjestettyä vielä yksi erikoislento Miamista Helsinkiin, jolla rannalle jääneet matkailijat saatiin sittenkin kotiutettua.
Alkujärkytyksestä selvittyä yritetään tottua ”uuteen normaaliin” elämänmenoon. Maskipakot, eristykset, karanteenit, rajojen sulkeutuminen, etätöiden aloittaminen ja lentojen päättyminen maailmalaajuisesti muuttivat maailmankuvaa radikaalisti. Suomi ja Florida tuntuivat olevan varsin kaukana toisistaan, eikä pelkästään maantieteellisesti.
Vanhaan kotimaahansa kaipaaville floridansuomalaisille löytyi kuitenkin mahdollinen lentoreitti Miamista Lontoon kautta Helsinkiin. Ensin lentojen kanssa oli vaikeuksia, lentoja peruttiin ja matkasuunnitelmia jouduttiin muuttamaan moneen kertaan. Lopulta kuitenkin lennot ja yhteydet vakiintuivat, Pohjan perille pääsy oli edelleen mahdollista mutta entistä hieman vaivalloisempaa.
Kunniakonsuli vaimoineen päätti vielä kerran muuttaa suunnitelmaansa ja lähteä sittenkin Suomeen. Matkaan lähdettäisiin Miamista Lontooseen ja sieltä jatkolennolla Helsinkiin, vaikka edessä olisikin yhdeksän tunnin välilasku Lontoossa.
Lähtöpäivän tullessa juuri keskikesällä matkaan päästiin tutulla floridansuomalaisella kyydillä. Miamin kansainväliselle kentälle päästiin lähes ennätysajassa koronaviruksen tyhjennettyä jopa Floridan moottoritiet.
Varsin lupaavissa merkeissä alkaneen matkan ensimmäinen testi tuli kuitenkin heti melko autiolla Miamin lentokentällä parin pyrkiessä kirjaamaan itsensä American Airlinesin Check-in tiskillä. Mahdollisesti hieman kokematon virkailija halusi matkustajien esittävän Englantiin matkustavilta vaadittavan QR-koodin, tuon neliönmuotoisen avaruusajan kaiken mahdollisen tiedon sisältävän grafiikan. QR-koodilla käytettäessä lennolle kirjautuminen onnistuisi tarvitsematta fyysistä yhteyttä matkustajan ja virkailijan välillä. Grafiikkakoodin voi sopivalla ohjelmalla generoida jopa lentolipun numerolla, mutta silloin tarvitaan ohjelma, sopiva laite ja langaton verkkoyhteys.
Tässä vaiheessa Mäkilät kuitenkin kertoivat virkailijalle jo varsin painokkaasti, että he ovat matkalla Suomeen, eivätkä ole lainkaan kirjautumassa Englantiin. Koodia ei tarvita. Asiaa selvittelemään tarvittiin jo apuvoimia, virkailija lisäsi panoksia kutsumalla paikalle kanssatyöntekijöitänsä, Mäkilät vastasivat siihen soittamalla Ulkoministeriön matkoja järjestävälle virkamiehelle. Lopulta kamppailussa päädyttiin tasapeliin, lennolle kirjauduttiin traditionaalisella tavalla ja loppu ”olisi matkustajien vastuulla”.
Lähtöportilla asiakkaita ohjaava, mahdollisesti ennenkin suomalaisia nähnyt virkailija vahvisti Mäkilöiden helpotukseksi, että transit-matkustajat eivät kiistaa aiheuttanutta QR-koodia todellakaan tarvinneet.
Lento Lontooseen oli Finnairin ja American Airlinesin ”code-sharing” lento, jolle voi ostaa lipun jommastakummasta yhtiöstä. Mäkilöiden liput oli hankittu Finnairin kautta, lennon toteutuksesta vastasi kuitenkin American Airlines. Yleensä sisäänkirjautuessa on ollut vielä mahdollisuus lisämaksusta vaihtaa liput mukavammille penkeille koneen etuosaan. Nyt se ei kuitenkaan oudosti onnistunut AA lennolla, koska liput oli hankittu Finnairin kautta.
Mäkilät eivät siitä kuitenkaan olleet niin huolissaan virkailijoiden varattua heille kovin vajaana lähtevästä, 260 matkustajaa ottavasta koneesta kokonaisen neljän penkin rivin koneen keskiosasta molemmille. Nyt olisi mahdollista oikaista itsensä makuuasentoon yön tunteina ja antaa lentäjien hoitaa työnsä.
Miamin kentällä ei kukaan välittänyt lähtevien matkustajien terveydentilasta, elleivät sitten piilossa olevat lämpökamerat huomaamatta tarkastaneet matkustajia. Kaikilla oli maskit päällä, koko terminaalissa ja myöhemmin myös lennon aikana koneessa.
Arja maskin takana
Lento Miamista Lontooseen meni totutulla tavalla. Ruokaa ja juomaa tarjottiin tarjoilukärryiltä kuten ennenkin, ystävälliset lentoemännät kävivät jopa tarkastamassa asiakkaiden mahdollisia juomatarpeita.
Tuntia ennen Lontooseen saapumista paikallista aikaa kello 7 aamulla, tarjottiin vielä aamiainen. Matkustajat saivat tällä kerralla tyytyä vain paperipussissa tuotuun pähkinäpussiin ja jugurttipurkkiin, tällä pitäisi kestää välilaskun yhdeksän tuntia seuraavaa lentoa odotellessa.
Lontooseen tulevien matkustajien terveydentila ei tuntunut kiinnostavan ketään sen kummemmin, tarkemmin tehtiin normaali turvatarkastus. Saapuvien matkustajien tarkastaminen tuntuu aina hieman oudolta, sillä varmaan haetaan henkilöitä, jotka ovat mahdollisesti irrottaneet koneesta lennon aikana jotakin tarpeellista.
Lontoon Heathrowin Terminaali 2 oli todella tyhjä. Palvelut on suljettu, vähäisiä matkustajia palvelee vain yksi farmasia-kauppa, WHSmith, josta saa pullovettä ja toinen rajoitetusti luettavaa ja pikaruokaa tarjoava kioski. Kaikki lentoaseman tavallisesti ylellisyystarvikkeita myyvät kaupat ovat kiinni, oudosti kuitenkin tax-free myymälät ovat auki. Päivän mittaan nälän jo vähitellen vaivatessa, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tyytyminen Leonin Take-Away kala- tai kanahampurilaisia myyvän kioskin välillä 50 metriseksi venyvään turvavälejä noudattavaan jonoon.
Ruokajono turvavälein venyy
Yhdeksän tunnin odotus huonosti palvelevalla lentokentällä on taatusti erilainen kokemus, aika tulee pitkäksi. Matkalle kannattaa varata lukemista ja toimiva verkkoyhteys. Lentokentän wifi on maksullinen ja varsin kalliiksi hinnoiteltu, joten kokenut matkustaja järjestää nettiyhteytensä jo etukäteen.
Mäkilöiden lento oli mukavasti etuajassa, jolloin matka olisi voinut jatkua jo aamupäivällä Suomeen lähtevällä koneella. Lentoaseman virkailijat olisivat ystävällisesti muuttaneet lennon aikaisemmaksi, mutta ruumaan pakattujen matkalaukkujen vuoksi oli pakko jäädä odottamaan myöhempää lentoa. Vain käsimatkatavaroiden kanssa matkustavat pääsivät jatkamaan matkaansa jo Finnairin aikaisemmalla vuorolla.
Myös lento Italiaan oli lähdössä. Koronaviruksesta Euroopan pahimmin kärsineeseen maahan lähdössä olevien matkustajien terveys tarkastettiin lähtöportilla. Matkustajien joukossa kiersi pleksinaamareihin ja kertakäyttösadetakkeihin pukeutuneita virkailijoita, jotka mittasivat matkustajien lämpötilan ennen koneeseen pääsyä. Koneeseen siirtyminen oli kaikesta tarkastuksesta johtuen kovin verkkaista.
Roomaan lähtijät tarkastettiin paljon tarkemmin
Lopulta kuitenkin lento Suomeen oli vuorossa. Edelleen maskit päässä matkustajat siirtyivät hyvässä järjestyksessä vain puolitäyteen koneeseen – ilman terveystarkastuksia. Finnairin tarjoilu kahden ja puolen tunnin lennolla oli karu. Matkustajille ojennettiin vain vesipullo, kaurakeksi ja ohjeet matkustajia odottavista rajoituksista Suomessa. Varsin tapahtumaköyhän matkan jälkeen päästiin vihdoin Helsinki-Vantaan lentokentälle.
Maahantulotarkastuksen tavallisesti nopeasti hoitavat koneet ovat pois käytöstä, kaikkien matkustajien piti esittää matka-asiakirjansa lasikopissa istuvalle rajavartijalle. Vielä matkatavaroiden luovutukseen mennessä toinen rajavartija kysyy englanniksi matkustajilta kysymyksen, suomenkielisen vastauksen kuultuaan rajavartija heilauttaa vain kättään ja matka saa jatkua.
Matkatavarat saapuivat mukavan nopeasti hihnalle ja sitten pääsikin kellon lähestyessä keskiyötä Suomen uskomattoman valoisaan kesäyöhön. Maailmalta saapuneet matkustajat eivät edelleenkään saa käyttää julkisia kulkuneuvoja, mutta tuskin niitä edes olisi ollut saatavillakaan keskellä yötä. Onneksi tuttu taksi oli sovittu jo etukäteen vielä maanteitse jatkuvaa kotimatkaa varten.
Askainen
Kesäyö, etelän asukille outo valoisuus ja vihreän lukemattomat vivahteet tekevät maagisen vaikutelman. Matkan edistyessä hiljaisen maaseudun läpi yön lyhyiden tuntien ajan vuoden pisimpänä päivänä Peterin mieli herkistyi todetessaan Suomen vetovoiman olevan vain kasvussa, mieleen hiipii vahva tuntemus todellisesta kotimaasta.
Kotiin Askaisiin päästiin kolmen aikoihin auringon jo tehdessä nousuaan. Kaikki kesäkodissa on kunnossa, jääkaapinkin ystävät ovat täyttäneet kaikella ensihätään tarvittavalla. Matkaan aikaa oli tarvittu ovelta ovelle pitkästi toista vuorokautta, lähes 30 tuntia, mutta aamulla auringonpaisteeseen herätessä ja myöhemmin kukkasia kastellessaan omalla maalla kävellessä mieli on kiitollinen elämän monimuotoisuudesta.
Omaehtoinen karanteeni on nyt edessä pariksi viikoksi, sitten suunnitelmissa on kotimaan matkailua ja ystävien tapaamisia. Ulkomaiden eksotiikkaa voidaan hakea vaikka mainoksen mukaan ”ulkomailla Suomessa” ja tehdä kesäretki Ahvenanmaalle. Niin ja sittenhän pitää järjestää ne Peterin merkkipäiväjuhlat.
Toivottavasti maailma ja uusi normaali on palannut raiteilleen kotimatkalle syyskuun puolessa välissä lähtiessä.
Matkalla maailmalla - USAsuomeksi Blog 