ORIENT EXPRESS by SEA

Välimeren risteily 23. syysk.  –  5. lokak. 2015 m/s QUEEN VICTORIALLA

Anneli Alperin ja Tuulikki Leino

Matkalta on myös Seppo Palokkaan ottama kuvasarja, klikkaa tästä kuviin

Venetsia

On sanottu, että Venetsiaan on tultava veneellä, sillä ”saapuminen junalla on kuin kävisi palatsiin takaovesta”. Ryhmämme saapui Italian mantereella sijaitsevalle Marco Polan kentälle  useilla eri lennoilla  23. syyskuuta 2015. Kun tervehdykset oli tervehditty ja matkatavarat koottu niin saimmekin kokea aivan hurjan keinuvan vesitaksikyydin  Lido-saarelle. Siellä sijaitsi viihtyisä “Hotel Riviera”, asuinpaikkamme seuraavat kolme päivää.

Huokausten silta

Huokausten silta

Matkanjohtaja Seppo Palokas jakoi meille  72 tunnin “CityPASS” kortit, jotka toimivat yleisissä kulkuneuvoissa.  Etupäässä käytimme vesibusseja,“vaporettoja”. Yhteistä ohjelmaa oli Pyhän Markuksen aukiolta alkanut kävelykierros paikallisen oppaanjohdolla.  Tutustuimme  Venetsian tärkeimpiin nähtävyyksiin, joihin kuuluu kultamosaiikein koristeltu bysanttilaistyylinen Pyhän Markuksen kirkko, marmorinen Herttuoiden palatsi, aukion komeat kellotornit ja lukuisat patsaat ja muistomerkit. Herttuoiden palatsin upeista tuomioistuinsaleista  kuljimme synkkiin vankiloihin  yli  Huokausten sillan,  niin kutsuttu koska siinä monet tuomitut näkivät päivänvalon viimeistä kertaa.  Näkemämme  oli sentään vesirajan yläpuolella. Saattaa vain kuvitella tunnelmaa syvemmällä sijaitsevissa pimeissä vettä tihkuvissa selleissä. Kierroksemme jatkui  gondooli “pysäkille”, josta alkoi ajelu  kapeita sivukanavia myöten, lukuisten kävelysiltojen  alitse Canal Grand´elle. Pääkanaalin   varrella ihailimme kauniita asuinpalatseja. Näkymä oli  elokuvista ja TVstä tuttu   mutta aivan taianomainen  näin itse koettuna.

Murano Glass

Murano Glass

Seuraavina parina päivänä ryhmän jäsenet tutustuivat omatoimisesti Venetsian kirkkoihin ja museoihin, Rialton siltaan ja sitä ympäröiviin vilkkaisiin ostoskatuihin missä oli helppo sortua koruihin, huiveihin, muuhun hauskaan “krääsään”.  Allekirjoittaneet ainakin kävivät Harry´s Baarissa nauttimassa aidot alkuperäiset Bellini-juomat ja Muranon saarella ihailemassa kirjavan koreaa taidelasia.
Neljäntenä päivänä taas vesitaksit veivät meidät kimpsuinemme ja kampsuinemme

Aboard Queen Victoria

Aboard Queen Victoria

Lidosta Venetsian satamaan. Nousimme Cunard-linjan Queen Victoria laivaan aloittamaan seitsemän vuorokauden itäisen Välimeren risteilyn.

Zadar, Croatia

Croatia Food

Croatia Food

Ensimmäinen rantautumispaikka oli melko uusi kohde. Siellä tuntui  olevan vielä jonkin verran opettelemista turismin suhteen. Valitsemallamme “Panoramic Dalmatia”  kierroksella valtaosa ajasta kului bussissa istuen. Maisema oli kuivan ankeata pensaikkoa, mitä nyt muutama vuohi ja lehmä toivat vaihtelua. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli meikäläisen mielestä yhtä kuin USAn mootoriteillä sijaitevat huoltoasemat kuppiloineen ja rihkamakauppoineen. Oli siinä vieressä Krka-joen syvän rotkon ylittävä komea silta, paikallinen ylpeys ja  insinööritaidon näyte.
Päivä parani kun pääsimme lähes tiettömäm tien päässä sijaitsevaan maalaisravintolaan. Viimeiset pari mailia linja-auto kulki peruuttaen, perillä ei ollut tilaa kääntää. Tarjolla oli tosi herkullista paikallista leipää, kinkkua, soulakurkkua ja oliiveja. Kyytipojaksi oli  viininiä, josta on parempi olla sanomatta mitään, mutta kroatialainen olut oli ihan hyvää.

Dubrovnik

Dubrovnik crafts

Dubrovnik crafts

Kroatian eteläkärjessä sijaitseva Dubrovnik, “Adrianmeren helmi”, mainitaan usein yhdeksi maailman kauneimmista kaupungeista. Vaikuttava vuoristoinen luonto, merenrannat ja historialliset nähtävyydet ovat sen valttikortteja.
Jos ei halunnut mennä maaseutukierroksille, oli helppo kulkea Cunardin busseilla suoraan  Vanhankaupungin portille. Niillä kujilla aisti menneiden vuosisatojen tunnelman, 1500-luvun mahtiajan, jolloin Dubrovnik oli  vilkas ja vauras merenkulkukeskus, Venetsian veroinen kaupunkivaltio. Vanhankaupungin pääkatu on marmorilla päällystetty Placa, miljoonien jalkaparien kuluttama. Monet ryhmämme jäsenet kunnostautuivat kiipeämällä keskustaa ympäröivälle parikymmentä metriä korkealle muurille. Sieltä avautui henkeäsalpaavan kaunis merimaisema ja voi kokea kaupungin aivan uudesta näkökulmasta.  Voi seurata jälleenrakennustyötä, mikä on jatkuva prosessi. Samat maanjäristysten luhistamat tuhatvuotiset kivet ladotaan aina uudelleen. Myös sodat ovat tuhonneet kaupungin usean kertaan, viimeksi 1990-luvula.

Queen Victoria

The Ship

The Ship

Oleskelu Queen Victorialla oli viihtyisää, henkilökunta oli huippuosaava ja avuliasta. Iltaisin teatterissa sai nauttia Broadway-tasoisista esityksistä.  Miellyttävä yllätys ryhmällemme oli, että illallispöytämme ruokasalissa sijaitsivat laivan perässä suurten ikkunoiden ääressä. Voi ihailla merta ja auringonlaskua, jos tovereitten jutuilta malttoi kääntää päänsä.  Meripäivät ovat yksi risteilyjen hienous. Aamulla ei ole kiire rynnätä retkille, mielenkiintoista ohjelmaa on koko päivän vaikka millä mitalla. Seppo ja Custom World Travel järjestivät cocktail-kutsut, joissa huomioitiin lähiaikoina merkkipäiviä viettäviä ryhmän jäseniä. Pianomuusiikin säestyksellä saimme  tuulettaa  tanssikenkiämme parketilla.

Kreikan saaristo, Mykonos

Mykonos Windmills

Mykonos Windmills

Mykonos Church

Mykonos Church

Mykonoksen saari sijaitsee Kykladien saariryhmässä.  Se on kuiva ja karu, vähäiset sateet ajoittuvat tammi-helmikuulle.  Saarelle alkoi 1950-luvulla muodostua taiteilijayhdyskuntia ja pian seurasivat turistit. Tänä päivänä siellä on lukuisia trendikkäitä illanviettopaikkoja, jotka ovat  kuulemma erittäin suosittu kansainvälisten julkkisten, seksuaalivähemmistöjen sekä huviveneilijöiden keskuudessa. Jotkut lukuisista hienohiekkaisista uimarannoista ovat  suosittuja nudistirantoja. Meidän kohdallemme  ei mitään edellämainituista sattunut, lieneekö vuodenaika ollut liian myöhäinen.    Mieleenpainuvia olivat “sokeripala” talot: valkoisiksi kalkitut seinät, tasaiset katot ja kirkkaan siniset tai harvemmin punaiset ovet ja ikkunaluukut. Jokaisella talolla on myös oma järjestelmä sadeveden keruuseen. Saarella ei ole  lähteitä, jokia tai järviä. Osa saaren asukkaista joutuukin turvautumaan meriveteen, josta suola on poistettu. Saari on tunnettu tuulimyllyistä.  Pääkaupungissa, myös nimeltään Mykonos, on niitä mahtava rivi. Ne näkyvät parhaiten  “Pikku–Venetsiaksi” kutsutulta alueelta, jossa on pieni uimaranta, ravintoloita ja kauppoja.

Rhodos, Kreikka

Rhodos, Barren Beauty

Rhodos, Barren Beauty

Queen Victoria rantautui aivan Rhodoksen kaupungin kylkeen, lyhyen kävelymatkan päähän muurien ympäröimästä keskiaikaisesta  Vanhastakaupungista. Legendan mukaan Apollon syntymäpaikkana pidetyllä saarella oli paljon nähtävää. Laivalta ostettu “Panoramic Rhodes” kiertoajelu antoi siitä mainion kuvan, oli merta ja vuoria ja raunioita. Raunioita,  jotka olivat monien eri vuosituhansien aikana vallinneitten kulttuurien perua. Pikku kylissä “Sokeripala” rakennustyyli  oli  suosittua myös täällä. Rantojen turistihotellit olivat ihan saman näköisiä kuin muuallakin, ja niitä riitti.  Rodosta mainostetaan täysin aurinkovarmana kohteena ja silloin taisikin olla koko matkamme lämpimin päivä.

Vanhankaupungin sivukujilla harhaileminen oli hauskaa, näki vähän miten paikallisasukkaat elävät. Kauppakaduilla oli erittäin vilkasta mutta kauppiaat eivät olleet liian agressiivisia. Sai rauhassa katsella ja tuumailla mitä mieli teki.

Izmir, Turkki

Ephesus ruins

Ephesus ruins

Ephesus, Nike statue

Ephesus, Nike statue

Antiikin Efesoksen kaupungilla, myös Smyrna-nimellä tunnetulla, on lähes 5000 vuotta kirjallista historiaa. Se on myös monta kertaa tuhoutunut  maanjäristyksissä, mutta noussut aina uudelleen. Yli 2000 vuotta sitten Smyrna oli Vähän-Aasian rannikon johtava kauppa- ja satamakaupunki ja Rooman valtakunnan toiseksi suurin kaupunki. Samalta aikakaudelta ovat peräisin nykyiset  Efesoksen rauniot, jotka  ovat koko Välimeren alueen mahtavimpia nähtävyyksiä.

Custom World Travel järjesti  ryhmällemme yhteisen kokopäivän kierroksen, joka kattoi useita  kohteita. Paikallinen oppaamme oli Nejdet, entinen Turkin ilmavoimien upseeri, joka oli asunut useita vuosia USA:ssa. Häntä oli ilo kuunnella koska näki että hän rakastaa oppaan työtä ja on täysin perehtynyt aineistoon. Raunioilla suuri osa matkaa tietysti taittui jalan heloittavassa auringonpaahteessa, “Nedin” hyvä selostus piti mielen virkeänä. Hän osoitti meille mielenkiintoisia yksityiskohtia jotka varmaan omin päin kulkiessa olisivat jääneet huomioimatta.

St.Mary's house

St.Mary’s house

Efesos oli myös yksi Ilmestyskirjan seitsemästä seurakunnasta. Läheisellä Satakielenvuorella oli yksi matkamme koskettavimmista kohteista: Neitsyt Marian koti. 1800-luvulla elänyt saksalainen nunna sai näyn, jonka mukaan Marian koti ja hauta olivat Efesoksessa. Oletettu Marian koti on tänä päivänä kaunis kappeli pinjametsän keskellä.

Ennen laivalle paluuta ryhmämme nautti aidon turkkilaisen lounaan maalaistalon pihalla. Paikka oli mitä viehättävin ja kaikki syötävä erinomaista. Isäntäväki oli hauskaa ja ystävällistä.

Istanbul

Blue Mosque

Blue Mosque

Seitsemän päivää merellä oli mennyt. Jätimme jäähyväiset Queen Victorialle ja lähdimme valloittamaan Istanbulia. Meidät  jaettiin kahteen paremmin hallittavaan ryhmään, joita opastivat Sami ja Esra. Jälleen onnisti oppaiden suhteen, molemmat olivat asiantuntevia ja erittäin avuliaita ja huolehtivia.

Istanbul (Byzantion, Konstantinopoli) on ainut kaupunki maailmassa, joka sijaitsee kahdella mantereella, Euroopassa ja Aasiassa. Siellä kohtaavat itä ja länsi. Asukasluku lienee noin 18 miljoonaa, kaupungin tunnelma on ainutlaatuinen. Minareeteista kantautuvat rukouskutsut viisi kertaa päivässä. Ne ovat erittäin äänekkäitä, ensimmäsellä kerralla ihan pelästyi mutta kyllä siihen parissa päivässä alkoi tottua. Saapumispäivänä tutustuimme Hippodromiin ja antiikin aikaisiin maanalaisiin vesisäiliöihin.

At Blue Mosque

At Blue Mosque

Siniseen Moskeijaan pääsyä jonotettiin pitkään, ovella kiedottiin päähän lainahuivit ja riisuttiin kengät – niitä varten oli annettu muovipussit talon puolesta. Olimme siellä valtavassa tungoksessa ja hälinässä, korva tarkkana piti seurata oppaan selostusta Turkin uskonnollisista perinteistä.

Yhteisen lounaan jälkeen vierailimme mattokauppassa. Tutustuimme paikalliseen kutomistekniikkaan, meille esiteltiin lukuisia ihania mattoja eri alueilta ja aikakausilta. Kaiken kauneuden lumoissa luonnolisesti syntyi kauppoja, monet matkalaiset voivat nyt kotonaan nauttia näistä taideteoksista.

Seuraavaksi vierailimme Grand Bazaar kauppahallissa. jossa oli tuhansia pikku liikkeitä kymmenien kujien varrella, tarjolla vaatteita, huiveja, soittimia, koriste-esineitä ja vaikka mitä  ja tietenkin oli tavattoman paljon väkeä.  Kuljeskelimme ja puhuimme suomea,  kauppiaat tunnistivat kielen. Tuli tarjous “Nahkatakki sataviiskymment euro”.

Bazaarin jälkeen olimme valmiita kaatumaan hotellin sänkyihin mutta Esra halusi pidentää päivää. Nyt kun olisi ollut sopiva aika tutustua Haia Sofiaan koska suurin väenpaljous oli hävinnyt. Mahdottomalta tuntui, nuristen lähdimme matkaan. Tunnelma muuttui heti sisään päästyämme. Siellä ei ollut juuri ketään muita vierailijoita ja paikka oli äärettömän kaunis, monen mielestä paljon kauniimpi kuin Sininen Moskeija. Kukaan ei ollut enää väsynyt. Alkuperäisen Haia Sofian rakennutti  roomalainen keisari Constantinus kristityn äitinsä kunniaksi. Useiden eri hallintokausien ja uudelleenrakentamisien jälkeen Ottomaanit lisäsivät minareetit ja jättivät ihanat eri Raamatun kohtauksia esittävät mosaiikit näkyviin. Se on erittäin harvinaista moskeijassa, Islam kun kieltää ihmishahmoa esittävät kuvat.

Topkapi, Palace mosaic

Topkapi, Palace mosaic

Seuraavana aamuna lähdimme Topkapin palatsiin. Jonotus ei kestänyt  kauaa, pian olimme sisällä esipihan esipihassa. Pitäisi puhua palatseista sillä Topkapi koostuu useista rakennuksista.  Alue oli laaja ja vaikka oli runsaasti väkeä niin aina löytyi sopiva soppi, jossa kuuntelimme oppaamme kertomisia. Näytteillä olevat arvoesineet ja korut tyrmäsivät loisteliaisuudellaan, rakennusten hienot yksityiskohdat5 vielä enemmän.

Palatsin jälkeen seurasi lounas, sitten mentiin muotinäytökseen. Esitteillä oli mitä kauniimpia nahkatakkeja sekä naisille että miehille. Ja tietysti kauppoja syntyi. Hinta/laatu suhde oli kyllä hyvä, ei niillä rahoilla kotona pääsisi lähellekään yhtä hyviä tuotteita.

Istanbul spices

Istanbul spices

Tutustuimme vielä maustebazaariin, jonka tarjoamat tuotteet huumasivat aromeillaan ja värikkyydellään.

Veneristeilyllä nautimme  Bosporinsalmen maisemista. Kaksi valtavaa siltaa ylittää salmen yhdistäen  Euroopan ja Aasian puoleiset osat Istanbulia.  Rannoilla sijaitsevissa puistoissa ihmiset nauttivat vapaapäivän kauniista säästä. Istanbulin suurus tuli konkkreetisesti koettua.

Seuraavana aamuna 5. lokakuuta hyvästelimme matkakumppanit ja suuntasimme Istanbulin hienolle lentokentälle ja kotimatkalle. Paluulennot Torontoon, Chicagoon,  New Yorkiin,  Washington DC:n ja Floridaan sujuivat  kommelluksitta – ja  koko matka siirtyi  hienojen muistojen joukkoon.

Matkan puolesta,
Anneli Alperin ja Tuulikki Leino

Matkalta on myös matkanjohtaja Seppo Palokkaan ottama kuvasarja, klikkaa tästä kuviin

Mainokset

Aikansa kutakin…

Nykyisin teurastus on yritetty siirtää teurastamoihin, aina se kuitenkaan ole onnistunut.

Nykyisin teurastus on yritetty siirtää teurastamoihin, aina se kuitenkaan ole onnistunut.

..sanoi pässi kun päätä leikattiin. Papparazzilla oli mahdollisuus seurata ja osittain osallistua lampaan viimeiseen matkaan laitumelta lihavartaaseen suurena islamilaisena uhrijuhlapäivänä.

Lampaanpaistin valmistelu alkaakin jo hyvissä ajoin ennen ruokatulien sytyttämistä. Kaupunkien laitamille syntyy ennen juhlapyhiä suuria eläinmarkkina-alueita, joissa sitten mahdolliset ostajat käyvät tutkimassa sopivaa eläintä. Yleensä uhriksi Turkissa valitaan lammas, mutta myös vuohi tai jopa lehmä saattaa tavata uuden lyhytaikaisen omistajansa väliaikaisisilla karjamarkkinoilla.

Lammasfarmarin uni

Lammasfarmarin uni

Myyntialueella lampaat on aidattu pieniin karsinoihin, joista sitten asiantuntevasti valitaan jollain perusteella se mahdollisesti lihaisin tai mehukkain. Jos juhlapäivään on vielä aikaa, voidaan lauhkea eläin kuljettaa vaikka omaan puutarhaan.

Uudessa kotikarsinassa lampaalle syötetään viimeiseksi ateriaksi sipulia ja suolaa, jonka sanotaan vahvistavan lampaan lihaa. Kun Kurban bayramin ensimmäinen päivä sitten valkenee, lampaalla päivä pimenee.

Nahka nyljetään huolellisesti

Nahka nyljetään huolellisesti

Lampaan teurastus on varsin nopea toimitus. Avustaja nappaa eläimen jaloista kiinni ja kellistää sen tantereelle. Teurastaja lausuu lyhyen rukouksen ja survaisee lyhyen puukkonsa lampaan kaulavaltimoon. Veri suihkuaa katkaistusta valtimosta, eläimen nytkähdeltyä vielä muutaman kerran teurastaja ottaa esille isomman puukkonsa ja kirjaimellisesti leikkaa eläimen pään irti. Edelleen verta vuotava ruho saattaa sätkiä, joten avustajan on parasta pitää edelleenkin kolmesta sorkasta kiinni asian helpottamiseksi. Yhden sorkan annetaan olla vapaana, jotta vielä verta pumppaava sydän saisi kaikki verisuonet tyhjäksi.

Lopulta päätön ruho siirretään pöydälle tai koukkuun roikkumaan. Takajalan kinnerjänteen viereen tehdään kätevästi viilto, johon

"Paistia on siinä monenmoista"

”Paistia on siinä monenmoista”

sitten työnnetään yleensä auton renkaan pumppaamiseen tarkoitettu ilmapumppu.  Kun lammas on saatu pumpattua sopivan pulleaksi, voidaan nahka irroittaa suhteellisen helposti ja päästään paloittelemaan tulevaa ateriaa. Lihojen lisäksi eläimestä käytetään hyväksi lähes kaikki osat. Suolet pestään ja käytetään makkarankuoriksi, maksa ja munuaiset pääsevat pataan tai  grilliin, pää ja sorkatkin ajellaan irti villoista ja paistetaan uunissa. Vatsalaukku puhdistetaan ja käännetään ympäri, jotta siitä päästään valmistamaan rasvaista, mutta maistuvaa iskembe-keittoa. Jäljelle jää vain luu ja nahka, joille niillekin on ainakin aikaisemmin löytynyt käyttöä. Nahka parkitaan pehmeäksi taljaksi varpaita lämmittämään ja luista tehtiin liimaa.

Uhrieläimen teurastus kurban bayramin aikana voi tapahtua jo päivää ennen juhlaa tai sitten juhlapäivänä tai vielä seuraavanakin päivänä puoleen päivään saakka. Jotta liha olisi mureaa, pyritään yleensä uhriksi valitsemaan yleensä nuori eläin. Elävän, ehkä 30-kiloisen lampaan hinta on noin $250-300 US dollaria, lihaa siitä saadaan 60 prosenttia eläimen painosta. Traditiot määräävät, että kolmasosa uhrieläimen lihasta voidaan syödä itse, kolmasosa annetaan sukulaisille ja kolmasosa toimitetaan köyhemmille ihmisille. Melko usein suvussa päätetäänkin uhrieläin yhteisesti, lihat sitten jaetaan keskenään.

Ensimmäiset lampaan maistiaiset saadaan jo juhlakauden ensimmäisen päivän lounaalla, tradition mukaisesti parhaat palat pistetään vartaaseen grilliin paistumaan. Mukaan pistetään myös vähän munuaisia ja maksaa. Lounaspöytään lisätään sitten vain leipää ja juhlat voivat alkaa.

Koko suku kerääntyy yhteen lihapadoille

Koko suku kerääntyy yhteen lihapadoille

Tuskin runsaasta lounaasta on selvitty, kun jo juhlaillallisen valmistelu aloitetaan. Pataan pistetään parhaita paloja lihasta, pieniä palasia maksasta ja munuaisista ja vain suolaa mausteeksi. Lihapadan annetaan hautua pitkään hiljaisella tulella. Lopputulos,  kavurma-pata muistuttaa merkittävästi karjalanpaistia. Höysteeksi keitetään riisiä ja perunamuusia, sipuli- ja tomaatti salaattia, paistetuja sipuleita, erilaisia papuja, sekä monenlaisia pohjoismaalaiselle tuntemattomia jogurtilla maustettua salaatteja. Ruoka huuhdellaan alas Coca-Colalla tai vedellä. Huhuja on kuulunut myös kuuluisan anisviinan, rakin, runsaammastakin käytöstä.

Kunefe

Kunefe

Jälkiruokaa tietysti tarjotaan myös. Useampia lajeja makeita rullaksi käärittyjä baklava-leivoksia, makeata mannapuuroa muistuttavaa helvaa ja muita lähes siirapissa ja sokeriliemessa kelluvia leivoksia tarjotaan monta kierrosta. Makeiden jälkiruokien jälkeen pitää vielä yrittää syödä hedelmiä, eteläisessä Turkissa kasvatettuja banaaneja, mandariinejä, omenoita, luumuja ja puolisen tusinaa täysin taas alunperin pohjoismaalaiselle tunnistamatonta hedelmää. Sitten vihdoinkin päästään vahvaan turkkilaiseen kahviin…

Suklaata kaikkien makuun

Suklaata kaikkien makuun

Bayram juhlan seuraaviin päiviin sitten kuuluukin lyhyeksi tarkoitetujen vierailujen sarja. Vieraisille mennään yleensä aina vanhempien tai arvostetummaksi koettujen henkilöiden luoksi. Mitään tuliaisia ei viedä, vaan isäntäväki tarjoaa lasillisen teetä tai palan suklaata vieraille. Näitä vierailuita sitten tehdään kaikkina kolmena päivän niin, että tuskin ehtii kotona käydä.

Lapset ovat saaneet Bayram-juhlaksi yleensä uudet vaatteet, lapsille myös annetaan sievästi nenäliinaan käärittynä rahalahja. Lahjonnalta vaikuttavan toiminnan tuloksena vastahakoisemmatkin teini-ikää lähestyvät lapset lähtevät mielellään mukaan näille pikavierailuille.Kun lopulta monipäiväisen juhlan lihansyönti päättyy on taas käsillä pidempi kausi pelkkää työntekoa.

Timov