Kingfish! Ja vielä toinenkin!

Varhain aamulla Jorma Huttunen laski 21 jalkainen ”Get Hooked” -veneen vesille Lake Worthin Bryant-puiston viereisestä rampista. Tuohon aikaan aamusta muut merelle mielivät olivat vielä vain uneksimassa kalasaaliista, kun Jorman vene pääsi jo matkaan. Puolisen tuntia ensin ”välivettä” Boyntonin kanavalle, sitten Atlantilla mailin verran ulos merelle mestarin tuntemille matalikoille Boyntonin ja Lake Worthin edustalla.

Kanavan nousuvesi kehitti jo aikamoisen aallokon merelle päästessä, mutta taitavalla ohjauksella vahingoilta vältyttiin.

Aaltojen jyskytys jatkui kuitenkin merelle päästyä, joten parasta oli laskea ankkuri alas ja siimat ulos.

Saaliiksi nousi kuitenkin ensin vain imukaloja, omituisia, hain näköisiä remora -kaloja, jotka pysyvät imukupillaan pitkään kiinni vaikka seinässä. Nyt kuitenkaan niitä ei tarvittu edes koristeiksi, vaan remorat saivat palata takaisin Atlantin syvyyksiin.  

Syötteinä oli pakasteesta otettuja vielä kohmeisia sardiineja.  Aivan komean kokoisia sardiineja pujotettiin kolmen koukun sarjaan ja annettiin siiman juota vapaasti virran mukaan. Pian tuntuikin jo nykäisy. Nopea kelaus, mutta saalista ei näkynyt, vain koukut paistoivat paljaina. Floridalaiset, kaikenlaisia kalastajia ennenkin huijanneet kalat olivat kalastajiaan viisaampia, edes katkarapusyötti ei saanut ilmeisen ovelia kaloja tarttumaan koukkuun. Muutaman kerran sardiinista palasi pinnalle vain puhtaaksi kaluttu pehmeä ruoto, juuri kuin Felix-kissan saalis sarjakuvissa.

Muutaman tunnin ja joidenkin ”normaalikokoisten” syömäkelpoisen kalan jälkeen Jorma kuitenkin kiskoi ankkurin ylös ja vaihdoimme paikkaa ja jätimme veneen hitaasti (4 mph, Golf-virran nopeus) ajelehtimaan. Siimat jälleen toivorikkaana ulos.

Lopulta toimittajan ongessa tuntui kunnon nykäisy. Siimaa kelautui kalan vetämänä ulos. Nyt oli tosi kysymyksessä. Kala teki oman halunsa mukaan laajoja kaarroksia, vähitellen se kuitenkin joutui tulemaan lähemmäksi venettä, jossa Jorma odotti iskukoukun kanssa.

Kalan vähitellen tullessa lähemmäksi se voitiin jo tunnistaa komeaksi, myöhemmin 40-tuuman mittaiseksi mitatuksi kuningasmakrilliksi, kingfishiksi. Vielä viimeiset vedot ja komea kala saatiin veneeseen.

Saaliin antamassa euforiassa pari seuraavaa kalaa saatiin laatikkoon, kunnes kela alkoi jälleen laulaa. Siimaa purkautui ulos, kala halusi kauemmaksi. Vähitellen kala joutui kuitenkin antautumaan ja saatiin nostettua koukulla veneeseen.

Tämä pienempi kingfish saatiin kotona punnittua, painoa pienemmälle kingfishille saatiin 8 paunaa, lähes neljä kiloa. Aikaisempi isoveli fileoitiin jo rannassa, joten sen painoa ei päästy mittaamaan, mutta asiantuntijan arvion mukaan sen oli ainakin 12 paunaa, noin kuusi kiloa.

Lisää isoja kaloja ei enää tuntunut koukkuihin tarttuvan, niinpä kapteeni Jorma käänsi veneen nokan kohti kotia. Venerampin vierellä ollessa Jorma fileoi (youtube videolinkki tässä) taitavasti sen suuremman makrillin ja paloitteli fileet pakastettavaksi. Loput saaliista odotti savustuslaatikkoon pääsyä.

Kyllä kalastus on kivaa!

Advertisement

Matkailua: Viikonloppumatka meedioitten maailmaan

New Yorkin alueella oli noin 150 vuotta sitten spiritualistien joukko, joilla oli tapana kokoontua kesäisin leirille tapaamaan ystäviään ja hengenheimolaisiaan. Kesäleireillä syntyi lopulta ajatus perustaa pysyvä leiripaikka Floridaan.

Spiritualismin opetusten mukaan se on ”tiede, filosofia ja uskonto, joka perustuu jatkuvan elämän periaatteeseen”. Spiritualistit uskovat, että kuolleiden henget ovat olemassa ja heillä on kyky ja tarvittavat keinot kommunikoida elävien kanssa ja henget pystyvät tarjoamaan hyödyllistä tietoa moraalisista ja eettisistä asioista.

Newyorkkilainen meedio George P. Colby sai transsissa ollessaan vuonna 1875 henkineuvonantajaltaan Senecalta ohjeen ostaa Volusian piirikunnasta 14 hehtaaria maata. Spiritualistit muuttivat alueelle ja pystyttivät pysyvät pienet puiset kotinsa. Ajan saatossa alue kaksinkertaistui kooltaan ja käsittää nykyään varsinaisen kylän lisäksi muutaman pienen järven ja kävelypolkuja risteilevän luonnonpuiston.

Spiritualistien uudeksi kotipaikaksi valikoitunut paikka nimettiin Cassadagaksi irokeesi-intiaanien kielen mukaan.”paikaksi, jossa vettä on kallion alla”. Cassadega tunnetaan edelleen lukuisista selvännäkijöistään ja meedioistaan. Pieni noin 50 talon muodostama kylä on nimetty ilmeisesti markkinointimielessä ”Maailman Meedioitten Pääkaupungiksi” ja lisätty Yhdysvaltojen historiallisten paikkojen rekisteriin.

Ann Stevens house

Hieman varsinaisen kylän ulkopuolella on myös Ann Stevensin vuonna 1895 rakentama puutalo, joka toimii nykyään Bed and Breakfast -hotellina. Talon takana alkavassa puistossa on monia Thomas Edisonin maahan tuomia vieraslajeja. Tiettävästi Edison myös rakensi ystävälleen Ann Stevensille taloon sähkövalot.

Kylän keskustassa on Cassadaga-hotelli. Hotellissa on useita ravintoloita ja baareja, perjantai-illan iloksi on myös karaoke.  Ainakin viikonloppuisin vilkkaassa ja meluisassa anniskeluravintolassa tarjotaan selvänäkijöiden pikapalvelua jopa baaritiskin äärellä. Varttitunti tulevaisuuden tutkintaa maksaa 25 dollaria, pidemmät meedioitten tarjoamat istunnot kestävät vaikka koko iltapäivän.

Hotelli Cassadega

Colby Memorial Temple

Kylän keskustassa on Colby Memorial Temple. Temppelissä pidetään lähes päivittäin spiritualistien kokouksia, joihin myös ulkopuoliset voivat osallistua. Temppeli rakennettiin ensin puiseksi auditorioksi, joka myöhemmin muutettiin hiekkakivestä auditorion malliseksi rakennukseksi. Temppeliä koristaa uskonnollisten symbolien asemesta kuvat auringonkukista.

Seremonian aluksi yleisöstä pyydettiin henkilö sytyttämään kolme kynttilää puhujan lavan eteen symboloimaan spiritualistien sanoman kolmiyhteyttä, tiedettä, filosofiaa ja uskoa.

Yhteislaulun jälkeen luettiin yhteisesti ääneen spiritualistien yhdeksän periaatetta, joissa korostetaan uskomista korkeimpaan voimaan ja sen ilmentymistä luonnossa, sielun kuolemattomuutta ja jatkuvaa yhteyttä henkimaailmaan. Spiritualistien periaatteiden mukaan meidän pitää kohdella muita itsemme tavoin ja saavuttaa onnellisuus elämässä tottelemalla elämän lakeja. Periaatteiden mukaan jokainen päivä on uusia alku, jossa ennustukset ja parannusteot ovat korkeimman voiman ilmentymisiä.

Seremonian jatkuessa kivuista kärsiviä ja parannusta haluavia pyydettiin siirtymään auditorion perälle tuoleille, joista neljä henkeä kerrallaan pääsi tuoleille parantajien eteen.

Parantajat (kaikki muuten olivat naisia) pitivät käsiään parannettavien pään ja olkapäiden päällä kevyesti koskettaen muutaman minuutin.  Pian parannetut palasivat istuimilleen kiitettyään parantajia intialaisella tervehdyksellä liittäen kädet kämmenet vastakkain kasvojen edessä yhteen.

Koko parannushetken ajan kaiuttimista tuli hiljaista rauhoittavaa musiikkia ja lukija kehottaa kaikkia rauhallisella äänellä sulkemaan silmät ja siirtymään ajatuksissa miellyttävään ja kauniiseen, rauhalliseen paikkaan. Tekniikka on sama kuin meditaatiossa tai vaivuttaessa koehenkilöitä hypnoosiin.

Seremoniassa myös lauletaan yhdessä hymnejä. Nuotitetussa The Spiritualist Hymn Book -kirjassa laulut on jaoteltu vuodenaikojen mukaan. Kirjan loppuosassa on vielä osa isänmaallisia yhteislauluja, sieltä löytyi kansallislaulun lisäksi tietysti ”America the Beautiful” ja useita sisällissodan ajan lauluja.

Yhdysvalloissa yläluokan parissa alkaneella spiritualismilla oli Yhdysvalloissa ehkä jopa 6-8 miljoonaa seuraajaa, mutta liikkeen kannatus on nykyaikana heikentynyt. Kuuluisimpia spiritualisteja ovat  olleet Nobelilla palkittu Pierre Curie ja Sherlock Holmes-kirjojen kirjoittaja Arthur Conan Doyle. Doylen kanssa samassa ”Kummituskerhossa” Lontoossa oli myös Charles Dickens.

Thomas Alva Edison oli myös kiinnostunut spiritualismista ja yritti vakavissaan kehittää ”henkitallentimen”, jolla kuolleiden eteeriset äänet saataisiin tallennettua myöhemmin kuunneltaviksi.

Viikonloppu vallan vieraassa ympäristössä oli virkistävä mutta väsyttävä. Puolen tunnin ajomatkan päässä Cassadegasta sijaitseva, maanläheisempi, vilkkaampi ja uudenaikaisempi Sanford saattoi kuitenkin olla meille mukavampi tuttavuus.

Sandordista löydetystä perin saksalaisesta ”Bierstubesta” mukaan saadun ”doggie bagin” makkarat ja jättimäisen kokoinen suolarinkeli maistuivat vielä maanantaiaamun aamiaisellakin varsin hyviltä.

Timo Vainionpää/Usasuomeksi 4/2022

President Sauli Niinistö Visits Finntown, Sunset Park, Brooklyn New York

The Consul General of Finland to New York, Mika Koskinen, requested that I accompany the President of Finland, Sauli Niinistö, on a tour of Finntown Sunset Park Brooklyn NY, on Monday, Sept. 21, 2021. The President requested the tour to take place when he would have an opportunity to make time for it, while he was in New York for the United Nations General Assembly meeting. Because of his brief visit and very busy schedule, the actual tour had to be limited to 30 minutes. Plans were made and coordinated for a driving tour with brief stops at the following: Alku 1, the first not-for-profit coop in the USA which received historic designation; Finlandia Street sign, memorializing the street where the Finn Halls used to be; the former Imatra Hall; and the courtyard at 673-683 41^st Street, Sun Garden Homes, one of the many Finn coops surrounding Sunset Park. Unfortunately, due to the strict time constraints, this stop had to be aborted, although the drive by presented a view of the two Finnish flags at the two building entrances, and the courtyard. There was an additional Finnish flag at the Finn coop, Riverview Homes, at the corner of 41^st Street and 7^th Avenue, clearly visible for the President to see as the motorcade proceeded to go around the park.

It is quite significant that there are 21 plaques scheduled to be installed in October 2021 on the walls at the entrances of the former Finn coops, as well as at the former Imatra Hall and the Finnish newspaper.  The wording for each plaque varies to suit each building. However, each  one sets forth that over 30 coop buildings were built or converted into coops by the Finns in the early 1900s, and that the Finns brought the concept of cooperative ownership to the United States. That fact was the reason why the plaque at Alku 1 was chosen as the first stop for the President to see. All of these plaques will exist for future generations to see.

The two separate buildings, Alku 1 and 2, were placed on the National Register of Historic Places by the United States Department of The Interior on May 20, 2019. That designation resulted only after extensive documentary proof was submitted to confirm the significant contribution to American society made by the Finnish immigrants. It is indeed a source of pride for all Americans of Finnish descent, and for Finns visiting from abroad. Actual plans are being made by Finlandia Foundation National, a supporter of this project, to enable visitors to Finntown to have an audio tour via an application to be downloaded into their smart phones. The concept of Finntown as a tourist stop is no longer a fantasy! 

The President read the plaque at Alku 1. He took particular interest in the photos presented of the original building, when Alku 1 and Alku Toinen were the only buildings on the block in 1917. Valerie Landriscina, the architect who is to be credited for her tremendous work on the application for historical designation, and John Amman, the Board President, were present and answered questions that the President posed about the buildings.

I had the opportunity to ride with the President and present background information about Finntown as it was, while pointing out the numerous Finn coop buildings surrounding Sunset Park. A brief stop was made at 40^th Street and 7^th Avenue to see the Finlandia Street sign, which I had secured in 1992 when Imatra Hall celebrated its 100^th year of existence. At the dedication ceremony, I had noted then, in a speech before numerous dignitaries including the then Ambassador of Finland to the United States, that one day the Finns would be gone, but the sign would remain. The thought never entered my mind then that almost 30 years later, I would be showing that sign to the President of Finland!

It was indeed a pleasure to tour the former Imatra Hall, where my grandmother was the cook and my grandfather the bartender when I was a child. The building is the same except for the façade with the wording Resurrection Church, which bought the building in 1994. The dance floor, kitchen, and back offices are still the same as years ago on the main floor; however, the bar no longer exists. The basement area, where there was a hall that was rented for events in the last years of Imatra, was converted to classroom cubicles. From the main floor, I accompanied the President up the stairs to the second floor main hall with the stage, all of which remained the same! I advised the President that in addition to plays and beauty contests (many of which I was the Master of Ceremonies), that President Kekkonen had given a speech at this hall before an overcrowded audience,

The President commented on several occasions throughout the tour that the buildings, including the Imatra Hall, being over 100 years old, were good examples of the skills and good workmanship of the Finns, a trait that we know extends to the present day.

It was indeed an honor not only for me to conduct this tour, but an honor that the President of Finland visited Finntown and recognized the achievements of the Finnish immigrants, who left a legacy worthy to be proud of.

Robert Alan Saasto, Esq.

EI HUOLTA! ENSIMMÄINEN ROKOTUS SAATU

Kaarina Langeland

Olin ihan Amerikan presidentin suusta telkkarista hyvissä ajoin kuullut, että kaikille amerikkalaisisille rokotteita riittää.  Kun vielä Suomesta vahvistettiin, että Eurooppaan ei olla saatu tarpeeksi rokotteita, kun Amerikka on ostanut kaikki, en mitenkään kiirehtinyt Publixin aamujonoihin tölläämään puoliunisena tuntitolkulla ”Waiting ja Now”-merkkejä.

Kaarina Langeland

Toivottomalta se jonottaminen Publixin rokotusvarauksiin tuntuikin. Kerran avasin koneen jo kello neljä aamulla ja panin tietokoneen jonottamaan puolestani. Sitten joskus aamuseitsemän maissa (jonotus alkoi kello 6) ykskaks pulpahti esiin kyselylomake.  Ryhdyin täyttämään lomaketta innolla käsi täristen, mutta en päässyt edes ensimmäistä sivua loppuun, sivun jo hävitessä. Yrittäessäni uudelleen Palm Beachin piirikunnan rokotusjono oli kuitenkin jo ”fully booked”.

Talomme fiksut naiset alkoivat tavatessamme kuitenkin kertoa rokotusmatkoistaan Browardin piirikuntaan, vähän suomalaisalueelta etelämmäksi.

Sain ohjeeksi koko joukon puhelinnumeroita, joihin sitten soittelin ja täytin puhelinvastaajille samaa henkilötietolomaketta moneen kertaan, asuinalueeksi valitsin Browardin piirikunnan. Kuinka ollakaan, jo seuraavana päivänä sain puhelinsoiton Browardin suuntanumerosta. Heti en edes ymmärtänyt, mistä puhelussa oli kyse.  Soittajan kysyessä ajokorttitietojani olin jo varma, että koko soitto olikin petkutusta, kun siitäkin oli moneen kertaan varoitettu. Kerroinkin epäilykseni soittajalle suoraan. Puhelimessa ollut nainen oli erittäin ystävällinen ja ymmärsi pelkoni ja jätti ajokortin kyselyn sikseen ja ehdotti jo parin päivän päästä rokotusaikaa Sunrisesta olevassa puistosta. Rokotusajan varmistus tuli saman tien sähköpostiini. Rokotuspaikka oli tutun Ikean lähellä, 50 minuutin ajomatkan päässä kotoa. Olin ensin ikionnellinen, mutta sitten ajomatka alkoi kuitenkin tuntua pitkältä.

Muistin Ikean matkoilta entuudestaan, että puiston kohdassa on vielä kauhea teiden risteysrykelmä. Puhelimessani oli tallessa vielä soittajan numero ja niinpä kysyinkin rohkeasti, eikö olisi lähempänä Palm Beachiä olisi jotain toista rokotuspaikkaa? Sainkin Sample Roadilta (Coconut Greek) Tradewind -puistosta uuden ajan. Onneksi olin kuullut sen nimen ennenkin. Morikamin japanilaista puutarhaa vastapäätä olisi ollut vielä lähempänä rokotuspaikka. Sitä en kuitenkaan osannut kysyä eikä vastaaja tiennyt rokotuspaikkojen etäisyyksistä Palm Beachin piirikunnasta senkään vertaa.

Rokotukset suoraa autoon Amerikan malliin

Minulla oli varattu aika iltapäiväksi kello 1:30. Varmuuden vuoksi lähdin heti puolen päivän jälkeen Hypoluxosta ja pääsin puiston alueelle jo 12:50. Tradewind -puisto osoittautui olevan juuri Turnpiken tuolla puolen Sample Roadilla Coconut Greekissä. Tieltä oli heti COVID- viitta oikealle (tiesin, että varsinainen rokotuspaikka oli vasemmalla puolella). Puistossa ajoin metsätietä melko pitkään yksin, vain poliisiauto näytti menevän edelläni kauempana. Ihmettelin, kun missään ei ollut ihmisiä.  Viittoja oli kuitenkin sopivasti, josta tiesin, etten ollut ajanut harhaan. Lopulta tulin sillan yli Sample Roadin toiselle puolelle puiston parkkipaikalle.

Parkkipaikalla oli viitisen autoa ennen minua, perässäni tuli tasaisin välein myös muita autoja. Parkkipaikalla poika piirsi punaisella liidulla autojen ikkunoihin numeroita, ohjasi ihmisiä ja tarkasti nimet luettelosta. Minulta hän kysyi, miten vanha olen ja kun sanoin, hän sanoi: Näytä henkilöllisyystodistus! Esitin pojalle ajokorttini ja kiitin häntä sanoen ”he made my day”. Poika piirsi minunkin autoni ikkunaan numeroita ja sain jatkaa matkaa.

Seuraavalla pysähdyspaikalla taas ohjattiin vain eteenpäin ja kysyttiin henkilöllisyystodistusta. Sain henkilötietolomakkeen täytettäväkseni, vaikka yritin selittää, että minulla on ohjeen mukaisesti lomake kännykässä täytettynä. Lomakkeen täytöstä oli ohjeet saatu sähköpostilla. Täytin kuitenkin paperilomaketta jonossa ajettaessa aina kun vähänkin pysähdyttiin. Jonotus oli kyllä hyvin järjestetty. Lopulta minulta kuitenkin kysyttiin, onko minulla se lomake kännykässä ja käskettiin ajaa viimeiseen rokotuspaikkaan numero 14, ohi kaikkien muiden autojen. Rokotuspaikalla ensin selostettiin tarkasti rokotuksen kaikenlaisia sivuvaikutuksia. Ehdotin, että tyttö olisi varmuuden vuoksi ensin rokottanut ja sitten vasta kertonut sivuvaikutuksista. Kaikki tapahtui kuitenkin kuulemma määräysten mukaan. Se ”juosten” täytetty lomakekin kyllä kerättiin. Toinen tyttö tuli kameran kanssa ja kuvasi kännykässä olevan lomakkeen, ja kolmas vähän virallisemman näköinen nuori nainen pisti rokotteen auton ikkunasta vasempaan olkapäähäni kysyttyään ensin kohteliaasti, kumpaan käsivarteen pistoksen haluan.

Sain rokotuskortin ja toisen rokotuksen ajanvarauksen kolmen viikon päähän, rokotusaika luvattiin varmistaa puhelinsoitolla. Käskettiin tulla kuitenkin samaan paikkaan ja samaan aikaan, vaikka puhelinsoittoa ei kuuluisikaan. Sitten piti taas ajaa eteenpäin ja odottaa muutaman edessäni olevan auton kanssa seuraava neljännestunti. Kävin siinä välissä puiston erittäin siistissä WC:ssäkin.  Lopulta minulle tultiin antamaan lähtölupa. Kai ne vielä kysyivät, voinko hyvin.

Kello oli silloin 1:30 eli se aika, jolloin minun vasta olisi pitänyt sinne tulla. Koko touhu puistossa kesti kiertoajeluineen 40 minuuttia. Hienosti homma hoidettiin. Ei kysytty aikoja. Lopulta lähtiessäni kysyin vielä, mihin suuntaan lähden I-95:lle, ja vastaus oli: “Aja suoraan eteenpäin ja käänny oikealle”.

Rokotuspäivänä olkapäässä ei tuntunut missään mitään. Olin vain huojentunut ja onnellinen, kun rokotus oli saatu. Seuraavana aamuna kyllä tunsin olkapäässäni, että olin saanut rokotuksen, mutta sekin tuntemus hävisi päivän mittaan.  Yhdellä Veikolla Suomessa oli rokotus illalla kauheasti kutittanut reittä, mutta käsien desinfiointiaine oli auttanut raapimiseen. Nilkat olivat turvonneet ja nivelet olleet kipeät, mutta oireet olivat menneet päivässä ohi. On kuulemma rokotuksen jälkiseurauksia sekin. Ei siis näistä mahdollisista sivuvaikutuksia puistossa etukäteen turhaan kerrottu.

Nyt pitää vielä pitää tunnollisesti maskia ja visiiriäkin.  Nyt en itse enää koronaan toivottavasti sairastu. Jos kuitenkin saisin tartunnan olisin silloin kävelevä taudin levittäjä.

Saaliiksi saatiin puolikas kala…

Etätoimittaja pääsi suureksi  ilokseen Floridassa merelle kalaan. Kalaretket laivaa pienemmällä veneellä ovat aina upeita, tuli saalista sitten tai ei. Mutta kun matkassa on kalamestari Jorma Huttunen, niin aina sitä jotakin saaliiksi saadaan.

Tällä kerralla muutaman ihan kokonaisen kalan lisäksi tuli yksi puolikaskin.

Kalamestarin onkeen tuli nykäisy mukavan tuntuisesti .  Pienen kelaamisen jälkeen kuitenkin  siima alkoi kuitenkin juoksemaan takaisin mereen kelan vain huutaessa vastalausettaan.

 

Hetken kesyttelyn jälkeen, siima kuitenkin löystyi ja kalamestari veti saaliin veneeseen. Epäuskoa oli ainakin etätoimittajan silmissä, kun veneeseen vedettiin mukavan kokoinen punainen grouper, josta puuttui puolet. Kalassa oli myös selvät merkin hain hampaista, jotka olivat leikanneet kalan lähes poikki kirurgin veitsen tarkkuudella.

Tyyntyvällä merella pimeän jo tullessa yritimme vielä kartuttaa saalista pohjaongilla, mutta melko kehnolla menestyksellä. Parempi oli pakata onget ja jäljelle jääneet syötit ja suunnata rantaan.

Pimeältä mereltä paluu Boyntonin kanavan kautta välivedelle ja sitä pitkin palaaminen Bryant-puiston vesillelaskupaikalle oli kyllä asiaa tuntemattoman mielestä varsinainen suunnistussuoritus, kun apuna ei ole tienviittoja eikä GPS-karttakaan kuuluta  kääntymisohjeita. Kultasepän tarkkuudella kalamestari kuitenkin piti veneen oikeassa kurssissa ja kotisatama löytyi hapuilematta.

 

Vene pimeässä trailerille ja kotia kohden. Puolikas kalakin varmaan pääsi pannuun paistumaan.

Timo V.

Suomen New Yorkin pääkonsulaatti on täystyöllistetty

Suomen New Yorkin pääkonsulaatti hoitaa suomalaisten asioita kaikkiaan 35 osavaltion ja kahdella erityishallintoalueella. Washingtonin suurlähetystö hoitaa pääkaupungin aluetta joten Los Angelesin pääkonsulaatille jää toistakymmentä läntistä osavaltiota. Edustustoja auttaa paikallistuntemuksellaan sitten myös kunniakonsulaattien verkosto. Suomen kunniakonsulaatteja Yhdysvalloissa on kaikkiaan 25, yksi aktiivisimmista on Floridan suomalaisalueen sydämessä toimiva Peter Makilan hoitama Lake Worthin kunniakonsulaatti.

Kunniakonsuli valvoo toimipiirissään suomalaisten ja Suomessa pysyvästi asuvien ulkomaalaisten oikeuksia. Hän voi neuvoa ja opastaa hädänalaiseen asemaan joutuneita tilapäisesti ulkomailla oleskelevia Suomen kansalaisia ja Suomessa pysyvästi asuvia ulkomaan kansalaisia yhteydenpidossa paikallisiin viranomaisiin tai lähimpään Suomen suurlähetystöön tai pääkonsulaattiin. Kunniakonsulaatin kautta voi hakea joitain notaarintodistuksia. Kunniakonsulit eivät ota vastaan passihakemuksia eivätkä hoida viisumi- ja oleskelulupa-asioita. Kunniakonsuli ei myöskään voi toimia oikeudenkäyntiavustajana tai oikeudellisena neuvonantajana.

New Yorkin pääkonsulaatti käyttää kunniakonsulaatteja myös erilaisten vaalien toteuttamisen yhteydessä. Floridan suomalaisalue onkin ollut tavallisesti kaikkein vilkkain äänestyspaikka koko Yhdysvalloissa.
Tietokoneen, skannerin ja sormenjälkilukijan muodostama liikkuva passilaite Suomen passien uusintaan on Floridaan saatu tavallisesti kahdesti vuodessa. Vuonna 2009 passeihin lisättiin sormenjäljet EU:n passiasetuksen mukaisesti ja muutoksen jälkeen passia tuli anoa henkilökohtaisesti – ulkomailla ainoastaan Suomen lähetetyn virkamiehen edustustosta (ei kunniakonsulaatista). Tämä vaatimus on hankaloittanut passin hakemista erityisesti pinta-alaltaan suurissa maissa. Ulkoministeriö halusi helpottaa passinhakua muutamissa maissa, joissa on suurehko suomalaisyhteisö ja etäisyydet ovat pitkiä, ja kehitti edustustojen käyttöön liikuteltavan passilaitteiston. Koska liikuteltava passilaitteisto ei ole lakisääteinen palvelu, edustustolla on velvoite arvioida vuosittain huolellisesti passilaitteen tarve sekä siitä koituvat kustannukset että henkilöresurssikysymykset. Passilaitteen liikuttelu tapahtumasta ja osavaltiosta toiseen vaatii paljon resursseja ja etukäteisvalmistelua, New Yorkin pääkonsulaatti tekee vuodessa noin 750 passia, joista noin kolmannes kirjataan liikkuvalla passikoneella. Passin tietojen kirjaaminen kestää parikymmentä minuuttia, jos kaikki tiedot ovat ajan tasalla, valmis passi postitetaan muutaman viikon kuluessa suoraan asiakkaalle.
Suomessa passin hankkimisen hinta on 48 Euroa, täällä Yhdysvalloissa hinta on merkittävästi kalliimpi, $150 dollaria. Passia voi myös hakea asuinpaikasta riippumatta mistä tahansa Suomen ulkomaan edustustosta (esim. ulkomaan lomamatkan yhteydessä) tai Suomessa miltä tahansa poliisilaitokselta (esim. kesäloman yhteydessä). Mikäli passianomuksen laittaa vireille ulkomailla tai Suomessa, niin toimituspaikaksi voi valita minkä tahansa Suomen ulkomaan edustuston. Kaksoiskansalaiset voivat käyttää Yhdysvaltojen passiaan matkustaessaan USA:sta ulkomaille. Passin hakemisesta Yhdysvalloissa löytyy lisätietoa: www.finland.org: ”Palvelut Suomen kansalaisille” – ”Passi”. Passin uusijoiden kannattaa myös tutustua uusiin ohjeisiin passin sähköisestä uusimisesta poliisin passisivuilla, https://www.poliisi.fi/passi. Viimeisten Suomen kymmenen vuoden passien voimassaoloaika päättyy ensi kesänä, jolloin poliisin passitoimistoihin odotetaan kaikkien aikojen ruuhkaa. Sähköisesti passia ei voi uusia Suomen ulkomaan edustustoista.

New Yorkin pääkonsulaatti on todella vilkas tietokeskus. Konsulaattiin tulee erilaisia kyselyitä jopa 8000 vuodessa. Niitä ratkoo vain nelihenkinen konsulitiimi, joten vastattavaa riittää. Konsuliosasto vastaa suomalaisten passikysymysten lisäksi tiedusteluihin mm. sairaustapauksissa ja auttaa pidätys- ja vangitsemistilanteissa sekä lastensuojeluasioissa. Suomen pääkonsulaatti hoitaa kuitenkin vain suomalaisten asioita muille suomalaisille viranomaisille, Yhdysvaltojen viranonomaisasioissa Suomen konsuleilla ei ole toimivaltaa.
New Yorkin konsuli piti suomalaisalueella vieraillessaan myös yleisen tiedotus- ja tapaamistilaisuuden Lake Worthin St. Andrewin kirkolla. Puheessaan hän painotti konsulaatin kolmen M-kirjaimen merkitystä jopa ulkomailla asuvien Suomen kansalaisten auttamiseksi.
M – ennen matkustamistasi tutustu Ulkoministeriön matkustustiedotteeseen (http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=15735 )
M – tee matkustusilmoitus, vaikka asusitkin pysyvästi ulkomailla (https://matkustusilmoitus.fi/public_html?command=browse )
M – Matkavakuutuksessa ei kannata säästää. (valitse vakuutusyhtiösi huolella)