President Sauli Niinistö Visits Finntown, Sunset Park, Brooklyn New York

The Consul General of Finland to New York, Mika Koskinen, requested that I accompany the President of Finland, Sauli Niinistö, on a tour of Finntown Sunset Park Brooklyn NY, on Monday, Sept. 21, 2021. The President requested the tour to take place when he would have an opportunity to make time for it, while he was in New York for the United Nations General Assembly meeting. Because of his brief visit and very busy schedule, the actual tour had to be limited to 30 minutes. Plans were made and coordinated for a driving tour with brief stops at the following: Alku 1, the first not-for-profit coop in the USA which received historic designation; Finlandia Street sign, memorializing the street where the Finn Halls used to be; the former Imatra Hall; and the courtyard at 673-683 41st Street, Sun Garden Homes, one of the many Finn coops surrounding Sunset Park. Unfortunately, due to the strict time constraints, this stop had to be aborted, although the drive by presented a view of the two Finnish flags at the two building entrances, and the courtyard. There was an additional Finnish flag at the Finn coop, Riverview Homes, at the corner of 41st Street and 7th Avenue, clearly visible for the President to see as the motorcade proceeded to go around the park.

It is quite significant that there are 21 plaques scheduled to be installed in October 2021 on the walls at the entrances of the former Finn coops, as well as at the former Imatra Hall and the Finnish newspaper.  The wording for each plaque varies to suit each building. However, each  one sets forth that over 30 coop buildings were built or converted into coops by the Finns in the early 1900s, and that the Finns brought the concept of cooperative ownership to the United States. That fact was the reason why the plaque at Alku 1 was chosen as the first stop for the President to see. All of these plaques will exist for future generations to see.

The two separate buildings, Alku 1 and 2, were placed on the National Register of Historic Places by the United States Department of The Interior on May 20, 2019. That designation resulted only after extensive documentary proof was submitted to confirm the significant contribution to American society made by the Finnish immigrants. It is indeed a source of pride for all Americans of Finnish descent, and for Finns visiting from abroad. Actual plans are being made by Finlandia Foundation National, a supporter of this project, to enable visitors to Finntown to have an audio tour via an application to be downloaded into their smart phones. The concept of Finntown as a tourist stop is no longer a fantasy! 

The President read the plaque at Alku 1. He took particular interest in the photos presented of the original building, when Alku 1 and Alku Toinen were the only buildings on the block in 1917. Valerie Landriscina, the architect who is to be credited for her tremendous work on the application for historical designation, and John Amman, the Board President, were present and answered questions that the President posed about the buildings.

I had the opportunity to ride with the President and present background information about Finntown as it was, while pointing out the numerous Finn coop buildings surrounding Sunset Park. A brief stop was made at 40th Street and 7th Avenue to see the Finlandia Street sign, which I had secured in 1992 when Imatra Hall celebrated its 100th year of existence. At the dedication ceremony, I had noted then, in a speech before numerous dignitaries including the then Ambassador of Finland to the United States, that one day the Finns would be gone, but the sign would remain. The thought never entered my mind then that almost 30 years later, I would be showing that sign to the President of Finland!

It was indeed a pleasure to tour the former Imatra Hall, where my grandmother was the cook and my grandfather the bartender when I was a child. The building is the same except for the façade with the wording Resurrection Church, which bought the building in 1994. The dance floor, kitchen, and back offices are still the same as years ago on the main floor; however, the bar no longer exists. The basement area, where there was a hall that was rented for events in the last years of Imatra, was converted to classroom cubicles. From the main floor, I accompanied the President up the stairs to the second floor main hall with the stage, all of which remained the same! I advised the President that in addition to plays and beauty contests (many of which I was the Master of Ceremonies), that President Kekkonen had given a speech at this hall before an overcrowded audience,

The President commented on several occasions throughout the tour that the buildings, including the Imatra Hall, being over 100 years old, were good examples of the skills and good workmanship of the Finns, a trait that we know extends to the present day.

It was indeed an honor not only for me to conduct this tour, but an honor that the President of Finland visited Finntown and recognized the achievements of the Finnish immigrants, who left a legacy worthy to be proud of.

Robert Alan Saasto, Esq.

Istanbulin uudet ja vanhat moskeijat

Turkin nykyinen johtaja haluaisi olla muslimimaailman ykkösmies. Presidentin puheet ja välillä teotkin ovat puhuttaneet maailmalla presidentin pitkän valtakauden aikana.

Oikeus- ja Kehityspuolueen kohta parikymmentä vuotta kestäneen valtakauden aikana Turkki on lähestynyt arabimaailmaa ja liukunut kauemmaksi Eurooppa- ja Nato- yhteyksistään. Sotilasliitto Natoon jo vuodesta 1952 kuulunut maa on muuttunut konservatiivisemmaksi ja nyky-Turkin perustajan Kemal Ataturkin aikaisen perustuslain määräämä uskonnon ja valtion eriyttäminen on pahasti rapautunut. 

Uskonnollisia asioita Turkissa hoitaa Presidency of Religious Affairs, jonka vastuulla on uskonnollinen koulutus ja esimerkiksi Turkissa olevien 82.693 moskeijan ylläpito. Turkin hallituksen tarkassa kontrollissa oleva ”Diyanet” lähettää myös perjantaisin moskeijoihin imaamien pidettäväksi valmiin puheen.

Useimmat Turkin vanhimmista moskeijoista ovat entisiä kirkkoja. Hagia Sofia on ollut 1500 vuoden aikana katolinen ja ortodoksinen kirkko, moskeija ja museo.

Turkin kuuluisin moskeija on vuonna 537 Bysantin keisari Konstantinoksen rakennuttama Pyhän Viisauden kirkko Konstantinopolissa. Hagia Sofiana paremmin tunnettu valtava kupolirakennus toimi Bysantissa katolisena ja myöhemmin ortodoksisena kirkkona yli 900 vuotta.

Muslimit valloittivat Konstantinopolin vuonna 1453 ja Fatih Sultan Mehmet karautti kirkkoon hevosellaan ja määräsi kristikunnan suurimman rakennuksen muutoksen moskeijaksi. Seinämaalaukset peitettiin laastilla ja tilalle tuotiin suuret puutaulut, joissa oli koraanin lauseita.

Maailman suurin rakennus toimi moskeijana seuraavat 481 vuotta. Osmannivaltion kaatuessa ja Turkin tasavallan synnyttyä Hagia Sofia muutettiin lailla museoksi.  Museona Hagia Sofia ehti toimia 86 vuotta, kunnes Turkin presidentti Erdoganin määräys muutti rakennuksen jälleen moskeijaksi vuonna 2020. Seinämaalaukset saivat jäädä ihailtavaksi, vaikka islamin usko kieltääkin henkilökuvien maalaamisen moskeijoihin. Hagia Sofian seinämaalaukset peitetään verhoilla rukousaikojen ajaksi.

Turkin kansallismoskeija on Sultan Ahmetin vuonna 1609–1616 rakennuttama, sisältä kallisarvoisilla sinisillä kaakeleilla verhottu moskeija sijaitsee nykyisen Sultanahmetin kaupunginosassa Istanbulin vanhassa keskustassa. Sulttaani Ahmetia syytettiin korskeaksi, koska ”Siniseen moskeijaan” rakennettiin kuusi minareettia. Aikaisemmin kuusi minareettia oli ollut vain Mekassa olevassa ”ensimmäisessä moskeijassa” ja tavallisissa moskeijoissa kaksi tai neljä. Arvosteluun kiukustuneena Ahmet rakennutti silloin Osamannivaltioon kuuluvaan Kaaban moskeijaan Mekassa vielä seitsemännen minareetin.

Turkkiin on viimeisen vuosikymmenen aikana rakennettu lähes 8.000 uutta moskeijaa, vanhoja on korjattu ja monen moskeijan uusittu kupari- tai sinkkikatto erottuu jo kaukaa kiiltävänä maisemassa. Viidesti vuorokaudessa pidettäviin rukoushetkiin kutsuvat kehotukset minareeteista kaikuvat vitivarmasti maan syrjäisempiinkin kolkkiin. Pieniä ”mecid”-rukoushuoneita on lisäksi huoltoasemilla, lentokentillä, museoissa ja jopa Bosborin salmen ylittävissä lautoissa. Mecid-rukoushuone on kuin moskeija ilman imaamia ja minareettiaa.

Istanbulin Aasian-puoleiselle Camlican kukkulalle rakennettu, 110 miljoonaa dollaria maksanut, valkoisella marmorilla päällystetty moskeija on yksi Turkin megalomaanisista rakennusprojekteista. Muita megaluokan rakennuskohteita moskeijan lisäksi ovat olleet Istanbuliin rakennettu yksi maailman suurimmista lentokentistä ja vielä suunnitteluvaiheessa oleva Bosborin salmen ohittava kanava Mustaltamereltä Marmaramerelle. Lentokenttä ja Camlican moskeija avautuivat vuonna 2019, mutta uusi Istanbul-kanavan rakentaminen toistaiseksi odottaa rahoitusta.

Uskudarin kaupunginosassa 282 metriä Bosborin salmen pinnasta kohoavalla Camlican kukkulalla sijaitseva valkoinen moskeija näkyy selvästi ympäri kaupunkia. Moskeijan arkkitehteina toimi kaksi turkkilaista naisarkkitehtiä, rakennuksen muoto noudattelee perinteistä ottomaaniajan kuuluisimman arkkitehdin Mimar Sinanin mallia.

Camlican 2019 valmistunut uusi moskeija on valtava, maailman 14. suurin moskeija.

Moskeijaan mahtuu 63.000 ihmistä rukoilemaan samanaikaisesti, maanjäristyksen sattuessa alueelle voidaan sijoittaa yli 100.000 henkilöä. Moskeijan kuusi minareettia kohoavat 107 metrin korkeuteen ja pääkupoli on 72 metrin korkeudessa. Kaikkiaan kupoleita on yli 70, pienemmän pääkupolin ympärysmitta on 34 metriä.

Pääsalia peittää sininen 17.000 neliömetrin, 2.5 kertaa Washingtonin Valkoisen talon kokoinen käsinkudottu matto. Valtava sali on jaettu kahtia, etuosa on varattu vain miehille. Rukoushetken alkaessa naiset hätistellään omaan toisen kerroksen rukoustilaansa ja turistien pyydetään siirtymään ulkopuolelle odottamaan.

Moskeijan alakerrassa on myös tilat kirjastolle ja museolle, mutta nämä tilat vaikuttivat vielä 2021 elokuussa tyhjiltä ja suljetuilta. Koko valtavassa kokonaisuudessa vaikutti olevan varsin vähän kävijöitä, johtuisiko mahdollisesti kukkulan melko hankalasta kulkuyhteydestä.

Camlican moskeija on nyt eittämättä yksi Istanbulin nähtävyyksistä, mutta sen todellinen merkitys määritellään ehkä vasta seuraavan parin sadan vuoden aikana.

Timo Vainionpää – USAsuomeksi.com

Orient Expressin viimeinen asema

Pitkän junamatkan teko on ollut jo pitkään haaveena. Päiviä kestävä junamatka, valkoisten lakanoiden makuuvaunuosasto ja valkoisia käsineitä käyttävien, ranskaa puhuvien tarjoilijoiden kanssa käytävä vaimea keskustelu päivän ruokalajia täydentävän viinin valinnasta.

Orient Express olisi ollut juuri se oikea ympäristö pitkälle junamatkalle.  Orient Expressin matka Pariisista Istanbuliin kesti välipysähdyksineen kuusi päivää.  Pariisista lähdettyä pysähdyttiin, Munchenissä, Wienissä, Budapestissä ja vielä Bucarestissä ennen Istanbulin Sirkecin asemalle saapumista.

Eurooppaa halkovasta 2000 kilometrin junamatkasta matkasta tuli vähitellen ylellisen, mutta hieman vaikean ja vaarallisen matkan synonyymi.

Orient Express aloitti vuonna 1883 ja ansaitsi ylellisten matkojen maineensa maailmansotien välisinä vuosikymmeninä.  Compagnie Internationale des Wagons-Lits –yhtiön suunnittelemissa   makuuvaunuissa oli vuodeosastoista huolehtimassa oma henkilökuntansa, joka  täytti matkustajien pienemmätkin toiveet.  Ravintolavaunun tarjoamat ateriat olivat kuuluisia laadustaan ja viinivalikoima verraton.

Mainetta Orient Expressille ovat myöhemmin tuoneet junaan tapahtumapaikkana sijoitetut kirjat ja elokuvat, tunnetuimpina ehkä Agatha Christien ”Idän pikajunan arvoitus” ja James Bond elokuvassa  ”From Russia with Love”.  Molemmissa elokuvissa on varsin tarkka kuvaus tästä kuuluisasta junasta.

Orient Express – junien verkosto laajentui suosion kasvaessa, junilla pääsi myös Calaisista, Genovaan, Triesteen ja vaikka Ateenaan, mutta alkuperäisen matkan tenhoa Pariisista Konstantinopoliin ei vienyt mikään.

Häivähdyksen menneestä maailmasta voi vielä aistia Istanbulin Sirkecin asemalla.

Orient Expressin kuuluisa ravintola on edelleen toiminnassa, asiakaskato vaikuttaa sitäkin vaivaavan. Pitkää ruokalistaa voi lukea jo ravintolan ulkopuolella, ravintolan sisustus noudattelee edelleen loistoaikojen tyyliä. Jos ravintolan seinät pystyisivät puhumaan, voisi kuulla mielenkiintoisia tarinoita ja vaimeata keskustelua juuri päättyneestä tai juuri alkavasta matkasta. Nyt voi vain kokea selittämätöntä mielihyvää pelkästään paikalla olosta.

Orient Expressin pitkä asemalaituri huokuu nyt hiljaisuutta, mutta kuuluisa asemabaari on edelleen toiminnassa. Baarin viiksekkäät tarjoilijat puhuvat edelleen sekä ranskaa että englantia, joten Gilbey’s gin and tonicin tilaaminen sujuu kansainväliseen tyyliin. Tarjoilijoiden sekoittama tonic-vettä varsin säästeliäästi käyttävä juoma tuodaan ripeästi  asemalaiturille sijoitettuun pöytään. 

Pöydässä hiljalleen juomaa nautiskellessa voi  tarkastella viereisen asemalaiturin vilkkautta. Vaikka Orient Expressin laituri kumisee tyhjyyttään satunnaisesti saattaa edelleen erottaa idän eksotiikkaa raiteiden toisella puolella olevan Aasian puolelle johtavan metroradan sisäänkäynnissä. Silmiin osuu useita mustiin kaapuihin pukeutuneita naisia, joita johtaa valkoiseen djellabaan pukeutunut mies.

Hitaiden iltapäivän tuntien aikana menneiden aikojen haaveisiin uppoutumisen katkaisee vain läheiseltä Ankara-kadulta kaikuva ambulanssien ulina.

Kesäretkellä: Vankilaan lähtöruudun kautta

Nykyään Lake Worthissa talvitaloaan pitävä kiinteistöneuvos Olli Ojala on pitkän linjan lumilintu. Ojalalla oli ensin asunto Lantanan ”Pikkuturussa”, mutta teki asuntokaupat heti New Yorkin kaksoistornit hävittäneen terroristi-iskun jälkeen. Lumilinnut eivät sitten lentäneetkään kesämaahan kahdeksaan vuoteen.

Joonas, Johanna, Leena ja Olli Ojala

Floridan hiekkaa oli ilmeisesti kuitenkin jäänyt sen verran varpaisiin, että Ojalat hankkivat lopulta Floridasta uuden asunnon, tällä kerralla Lake Worth Beachistä Winston Trailin alueelta. Perheen lapset käyttävät myös asuntoa Floridan tukikohtanaan, tosin pariin viime vuoteen ei Suomesta Yhdysvaltoihin ole voinutkaan matkustaa. Haluja olisi Ollilla ja Leenalla sekä ainakin heidän pojallaan Joonaksella palata jälleen lomalle varmaan aurinkoon.

Olli Ojalan ja hänen perheensä on viime vuodet vankasti työllistänyt Turun Kakolanmäki. Kakolanmäen reunamilla syntynyt Ojala kertoo pikkupoikien harrastuksena olleen vankien kiusaamisen aidan takaa. Vankiloita Turun Kakolanmäellä oli kaksi, pienemmistä paheista tuomittujen Lääninvankila ja murhamiehille toinen, Kakolan maineen luonut vankila.

Kakolanmäkeä, etualalla entinen lääninvankila

Kakolanmäki tunnettiin 1600-luvulle asti Tallimäkenä, sillä Turun linnan hevostallit sijaitsivat sen lounaisella rinteellä, jossa käytiin metsästämässä kettuja ja susia. Kakolan nimi ilmestyi asiakirjoihin vuoden 1827 Turun palon jälkeen. Nimen arvellaan liittyvän mäen kupeessa aikoinaan olleeseen sairaalaan ja sen mielisairaisiin potilaihin, Turun seudulla kako kun tarkoittaa mielenvikaista.

Vankila kävi pieneksi ja lisää tilaa tarvittiin

Kakola sai parvekkeet ja kattohuoneistot

Vuonna 1908 Kakolanmäellä käynnistyi siihen mennessä suurin rakennustyömaa. Sitä varten Suomen eri vankiloista lähetettiin kivenhakkuutaitoisia vankeja Turkuun. Vankien rakentama vuonna 1911 valmistunut massiivinen jugendtyylinen graniittilinna on yksi Turun suurimmista ja vaikuttavimmista rakennuksista edelleen tänä päivänä. Siitä muodostui myös se todellinen hurjien poikien koti, sillä vuosikymmenien ajan se toimi pakkolaitosvankilana, jonne lähetettiin kaikki yli kuusinkertaiset rikoksenuusijat kaikkialta Suomesta.

Kakola oli jo ollut täynnä 1910-luvulla, mutta sodan jälkeen 1940-luvulla se kävi vielä ahtaammaksi. Kakolanmäen vankiloissa oli pahimmillaan jopa 1320 vankia. Alun perin yhdelle vangille tarkoitetussa sellissä saattoi olla viisi vankia. Sellin molempien pitkien seinien puolella oli kerrossängyt ja viides vanki nukkui ikkunan alla höyläpenkin päällä.

Vankilassa oli työpakko. 1990-luvulla se muutettiin osallistumisvelvollisuudeksi, mikä oli käytännössä sama asia. Kakolan metalli- ja puutyöverstaissa valmistettiin eri aikoina mm. armeijan vaatteita ja kenkiä, pirttikalustoja, lasten leluja, kapioarkkuja ja kuntosalilaitteita. Monet ”venkulat” harjaantuivat taitaviksi kirjansitojiksi. Museokeskuksesta lähetettiin kerran historiallinen kirja korjattavaksi Kakolan kirjansitojalle. Vankilasta kehotettiin ottamaan uudestaan yhteyttä marraskuussa, jolloin heidän taitavin kirjansitojansa yleensä hankkiutui talveksi takaisin vankilaan ja olisi silloin taas töissä.

Kakolanmäkeä hallitsee kaksi entistä vankilaa, Kakolan keskusvankila ja Turun lääninvankila.  Murhamiehet ja vaaralliset rikoksenuusijat istuivat kakkunsa Kakolassa, tutkintavankeutensa hekin viettivät lääninvankilassa.

Hotelli Kakolan sisäänkäynti on komea, ”Ken tästä käy, voi kaiken toivon heitää?”

Useita vanhoja kiinteistöjä asunnoiksi saneerannut Olli Ojala tarjoutui ostamaan Kakolanmäen vankiloineen päivineen syyskuussa 2007 vankilan muutettua Turun Saramäkeen. Turun kaupunki ei kuitenkaan lämmennyt asialle. Ojala oli kuitenkin varma asiastaan ja kaupunki palasikin Ojalan tarjoukseen kymmenen vuotta myöhemmin. Ojalan asetti ehtonsa ja valtion museovirasto otti vastuun alueen historiallisten arvojen vaalimisesta.

Asuntoja vanhoihin rakennuksiin saneeraa perustajaurakoitsija Kakola Yhtiöt.

Kakolanmäki rakentuu uudelleen vaiheittain. Lääninvankilasta sukeutui luksushotelli Kakola  ja Kakolan keskusvankila on muutettu asunnoiksi. Nykyisin alueelta löytyy jo useita yrityksiä, mm. ravintola Kakolanruusu, leipomo Bageri Å ja panimo Kakola Brewing. Hotelliin on ensi vuonna tulossa vielä spa hyvinvointikeskus sekä parkkihalli. Olli Ojala arvioi, että valmiina Kakolanmäki tulee työllistämään noin 150-200 henkilöä.

Kakolanmäki-projekti on mittasuhteiltaan valtava, mutta sen hintaa Ojala ei halua paljastaa

Vanhan Lääninvankilan muuttaminen hotelliksi on ollut valtava, yli kaksi vuotta kestänyt projekti, josta on vastannut Kakola Yhtiöt. Hankkeen suunnittelu, sisustus ja rakennusprojektin hallinta ovat kaikki olleet Ojalan perheyhtiön käsissä –apuna on ollut lukuisia yhteistyökumppaneita.

–Vain hullu ryhtyy tällaiseen projektiin, Hotel Kakola Oy:n hallituksen puheenjohtaja, kiinteistöneuvos Olli Ojala kertoo sarkastisesti. ”Keneltäkään muulta tuntunut löytyvän riskinottokykyä Kakola-projektiin. Eikä meiltäkään olisi löytynyt, mutta sen verran hulluutta löytyi, että hommaan ryhdyttiin.”

Vanhaan lääninvankilaan rakentuneessa hotellissa on 148 huonetta, ravintola, viinitupa sekä paljon kokous- ja juhlatiloja. Remonttivaihe työllisti satakunta ihmistä, ja nyt valmiina Hotel Kakola työllistää noin 50 henkilöä.

Aulabaarin penkeissä on käsiraudat hankalampia asiakkaita varten?

Alkuperäisen suunnitelman Hotelli Kakolan toimintaa olisi hoitanut suuri amerikkalainen hotelliketju. Pandemian alkaessa asia kuitenkin jäi pöydälle ja Ojalat päättivät vastata itse myös hotellin toiminnasta.

Hotel Kakola avattiin koronatilanteesta huolimatta, ja yksityisten ihmisten kiinnostus hotelliin onkin ollut jo kova. Kiinnostuksesta huolimatta vierailijoita on kuitenkin ollut vielä harvassa. ”Suuri osa hotellin vieraista on ollut paikallisia turkulaisia, joita alueen historia kiinnostaa”, kertoo myös Olli Ojalan poika Joonas esittelykierroksen aikana. Ojala on kuitenkin positiivinen sen suhteen, että suomalaiset käyttävät nyt rahaa kotimaassa ja kotimaan kohteet kiinnostavat, kun ulkomaillekaan ei nyt oikein pääse.

Hotellissa on nyt 148 tarkasti suunniteltua huonetta, itsellensä ja kukkarollensa sopivan voi valita perushuoneista upeisiin sviitteihin. Kesän kynnyksellä 2021 hotelliin ollaan vielä ullakolle rakentamassa kokonaista yksityistä asuinkerrosta, huoneistossa on useita makuuhuoneista, oleskelutiloja ja Turun upeimmat näkymät kaupungin yli.

Kirkko on käytössä

Myös entisen lääninvankilan kirkko on uudistettu muistaen kuitenkin säilyttäen vanhat rakenteet.  Nyt kirkkoa voidaan käyttää myös muihin tapahtumiin, esittelijänä toimineen Joonas Ojalan kertomana kuultiin Kakolan kirkon olevan ainoa kirkko Suomessa, jossa on täydet anniskeluoikeudet. Alkuperäiset komeat urut ovat takaseinällä, vangin tehtävänä oli aina polkea ilmaa urkujen palkeisiin. Seinälle on jätetty myös linnassa aikaansa viettäneen ”Kreivi” Ylermi Lindgrenin tekstaamat kymmenen käskyä. Kahdeksanteen käskyyn tosin on pujahtanut kirjoitusvirhe. 


Hotelli tarjoaa kokemuksia etsiville myös mahdollisuuden majoittua vanhaan eristysselliin. Neljässä sellihuoneessa on säilytetty kaksikerroksiset punkkasängyt, kalterit ja metalliset vessanpönttö ja käsienpesuallas. Joonas Ojalan mukaan aamiainen tarjotaan selliin kello 6 aamulla, peltitarjottimella tuodaan puuroa ja peltimukillinen kylmää vettä. Tosin tämän aamiaisen jälkeen voi asukas käydä käytävän varrelle sijoitetussa suihkussa ja siirtyä hotellin normaalimmalle aamiaiselle. Koronan takia hotelli toimii vielä suhteellisen käyttöasteella, mutta sellihuoneet on varattu jo pitkälle tulevaisuuteen.

Selliin voi joutua myös hotellinjohtaja – ainakin esittelykierroksella

Hotellin erikoisin sviitti on varmaan hotellin pihalle lasikuutioon parkkeerattu Ojalan oma komea Nauticat-jahti. Veneessä voi yöpyä 6-8 hengen ryhmä kokeakseen veneilyn iloa tosin kuivalla maalla.

Hotellissa on säilytetty hienosti vanhan ajan tunnelma. Seinät, huoneiden ovet ja vankien käyttämät  sellikäytävien portaikot on entisöity tai rakennettu uudelleen varsin taidokkaasti. Vankilan perintö on säilynyt, mutta nyt pakkotoimet on korvattu luksuksella. Elokuvista tutussa Philadelphia-mallin vankiloissa sellikäytävien selleistä näkyi käytävän keskelle, ei muualle. Auburn-järjestelmässä sellit olivat käytävän ympäröiminä keskellä, niistä käytiin töissä ja selleissä käytiin vain nukkumassa.

Vankilan portaikko on näyttävä

Vanha vanki kertoo muistelmissaan hieman kierosti viihtyneensä oikein hyvin Kakolassa. Vangeilla päivät menivät töissä ja elämä oli kuin elämistä ideaaliyhteiskunnassa. Siellä velat pyrittiin maksamaan, lainat palautettiin ja lupaukset pidettiin – rangaistus olisi voinut olla suuri jos ei olisi toiminut oikein.

Me taas voimme sanoa aivan kieroilematta, Kakola on kokemisen arvoinen. Vankilan seinältä löytää totuuden: ” Jos liikaa kelaa niin relaamatta delaa”.

Matkustajana Timo Vainionpää

Paluu tuttuun vieraaseen maahan

Olen nyt asunut Suomesta katsoen ulkomailla vain 22 vuotta ja rapiat. Monen ulkosuomalaisen mielestä aika on kovin lyhyt ja olen edelleen vihreä ja vastatullut maahanmuuttaja. Suomessa olen käynyt säännöllisen säännöttömästi, hoitamassa asioita, häissä ja hautajaisissa. Ruuhkavuosina syntyneet ystävyydet eivät ole kestäneet kovin hyvin vuosia tai maantieteellistä etäisyyttä – ja hieman erakkomaista luonnetta..

”Uudessa kotimaassa” on tehty työtä, saatu uusia ystäviä ja harrastuksia, elämän piiri on laajentunut useammallekin mantereelle. Tunnen olevani kuitenkin perin suomalainen, vahvan verisiteen vahvistaa myös jokunen vuosi sitten tehty geenitesti. Perimältäni olen 99 prosenttisesti Suomesta.

Mistä siis on oikein kysymys?

Edellisten lauseiden sanavalinnat paljastavat ilmenneen ongelman.

Jos olen edelleen kunnon suomalainen, niin kuinka voin ”vierailla” Suomessa ja ”vanhassa kotimaassa”? Parikymmentä vuotta poissa Suomesta on sittenkin muuttanut joko minua tai sitä Suomea minkä tunsin enemmän kuin ajattelinkaan.

”Uudessa kotimaassani” olen suomalaisempi kuin Suomessa. ”Uudessa kotimaassa” osallistun suomalaisyhteisön harrastuksiin, tapaamisiin ja muuhun toimintaan. Kunnioitan ja juhlin suomalaiseen tapaan nimipäiviä, joulua, juhannusta ja ”vanhan kotimaan” itsenäisyyspäivää kolmannesta maasta ja eri uskontokunnasta olevasta vaimon avustuksella ja myötäeläessä. Miksi ”uudessa kotimaassani” katselen lievästi jopa kiinnostuneena Katrillien kansantanssia ja osallistun lippujen nostamiseen salkoihin ja Talvisodan päättymisen muistojuhlaan? Aktiviteettejä, joihin en juurikaan kuvittelisi osallistuvani Suomessa pysyvästi asuessani.

Kansanlauluja ja Katrilleja

Hankittuamme Suomen tukikohdaksemme asunnon niukasti Kanta-Hämeen puolelle sijoittuvasta Riihimäen pikkukaupungista, pääsimme sitä asumiskuntoon varustaessamme tarkemmin tutkailemaan, onko muutos tapahtunut meissä vai ympäristötekijöissä.

Parinkymmenen viimeisen vuoden aikana Suomesta on tullut monikansallinen, usein englanninkielinen, melko kallis ja yli-digitalisoitunut maa, jossa asuintalomme edustalla seisoo seitsemän erilaista roskapönttöä erilaisille roskille. Muovirasiat pitää pestä ennen muoviroskiin heittämistä, kahvipaketin ulkokuori kuuluu pahvinkeräykseen, mutta kiiltävä kahvipussi ties minne. Ilman taloustaidon ja kemian tutkintoa tuntuu mahdottomalta toimia oikein kun muovipullot kuuluvat yhteen ja ämpärit toiseen keräysastiaan.

Mikä mahtaa kuulua mihinkin??

”Naapurivahti” ei pikkukaupungin kerrostalossa toimi yhtä tehokkaasti kuin ”uuden kotimaan” suomalaisalueella. Naapureita tai muita talon asukkaita emme pari viikkoa asuttuamme ole nähneet kuin vilahdukselta. Vanhojen asukkaiden mielestä uuden naapurin kohtaaminen vaikuttaa varsin vaikealta. Jos hissiin mennessä tapaaminen olisi todennäköistä, on ilmeisesti parempi palata takaisin ja yrittää hetken päästä uudelleen.

Henkilökohtaisia tapaamisia pyritään välttämään entistä enemmän varsinkin pandemian aikana. Entiset asiakasystävälliset liikkeet ja jopa jotkut viranomaiset pyrkivät hoitamaan kaikki asiat asiakkaita kasvoista kasvoihin näkemättä.

Sairaan- tai terveydenhoito pyritään hoitamaan ilman terveyskeskukseen menoa. Netin kautta pitää vain kirjautua ”omaolo”-sivulle pankkitunnuksilla ja kertoa oireensa. Jos oireissa ei ole mitään hälyttävää, kehotetaan sivulla vain olemaan kotona ja tarkkailemaan tilannetta. Jos olo ei ala parantua, voi ”omaolo” –nettisivulta saada terveyskeskuslääkärin soittamaan sinulle takaisin muutamassa päivässä ja kysymään samat kysymykset puhelimessa. Terveyskeskukseen ei juuri ole asiaa kuin pää kainalossa ja hätäkeskuksen ambulanssilla.

Aikaisemmin nopeiden käyntien aikana hämmästystä aiheutti pankkipalveluiden siirtyminen lähes kokonaan verkon kautta toimivaksi. Käteisen nosto kortittomana, tai mahdollisesti jopa satunnaisen talletuksen tekeminen on mitalin arvoinen suoritus. Juuri Kanta-Hämeen puolelle asettautuneessa 30.000 asukkaan pikkukaupungissa on parikin käyttämämme pankin konttoria, mutta kummassakaan ei tarjota kassapalveluita. Käteistä nostaaksemme meidän pitää matkustaa 35 kilometrin päähän Hämeenlinnaan, jossa käteistä on konttorissa tiistaisin ja torstaisin aamupäivällä. Missä ihmeessä ne kassavarat säilytetään muina aikoina?

Suuri liikepankki tarjoaa ratkaisuksi käteisen tilaamista Postin kautta. Pari päivää netin kautta tehdystä tilauksesta lähipostiin pitäisi saapua pankin rahalähetys, joka pitää henkilökohtaisesti käydä noutamassa. Tosin tilauksen tekeminen ja lähetyksen noutaminen postista vaatii jälleen pankkitunnukset tai suomalaisen henkilöllisyystodistuksen.

Henkilöllisyystodistuksen hankkiminen ei kuitenkaan käy aivan helposti. Poliisin sivuille pitäisi kirjautua henkilön omilla tunnuksilla, vaikka tunnuksia ollaan vasta hakemassa. Toisen puolesta hakemusta ei tietenkään voi netissä täyttää vaan hakijan on lopulta mentävä poliisin puheille ja haettava korttia henkilökohtaisesti. Ajanvaraus on tehtävä netin kautta, tosin tapaamisajan voi saada vasta usean viikon päähän ja eri kaupunkiin kuin missä sattuu asumaan. Poliisi lähettää valmistuneen kortin noin viikon kuluessa postiin, josta korttia noudettaessa on esitettävä suomalainen henkilöllisyystodistus. Muna on kohdannut kanan.

Huonekalujen hankinnasta sai enemmän kävelyaskeleita kännykän seurantaan kuin iltalenkistä puistossa. Toki pikkukaupungissamme on myös muutama huonekaluliike, mutta valinnanvara oli suppea. Suuntasimme siis matkamme Helsingin Kehä Kolmoselle, jossa on parikin tiheätä huonekalukauppojen keskittymää. Valinnan varaa ei juuri ollut enempää kuin paikallisessa kaupassammekaan. Samat mallit ja samat materiaalit esiintyivät kaikissa kaupoissa. Nyt muodissa tuntuu olevan mango-puiset pöydät, kaapit ja lipastot.

Huonekalut kuitenkin lopulta saatiin, osaksi kaupoista osaksi netistä tilaamalla. Netin kautta ostaminen ja maksujen suorittaminen ulkomaalaisella luottokortilla ruotsalaisen maksujärjestelmän kautta eivät ensin onnistunut mitenkään ilman suomalaista puhelinnumeroa, koska kaikki ilmoitukset toimituksista tulevat vain automaattisten puhelinviestien kautta vain suomalaiseen puhelinnumeroon. Tilaamamme sängyn runko tosin tehdään Virossa tilauksen mukaan, mutta yhteydenpitoon tarvitaan suomalainen matkapuhelin.

Lähikauppamme sattuu olemaan Keskon ketjuun kuuluva liike. Kaupan kanta-asiakasohjelma antaa joskus merkittäviä etuja, joten parasta oli myös ryhtyä Plussa-pisteiden kerääjäksi. Ystävällinen myyjä löysi paperipinon pohjalta kanta-asiakkaaksi liittymislomakkeen, mutta ei ollut varma mitä täytetylle lomakkeella pitäisi tehdä. Ohjeeksi tuli hoitaa liittyminen nettisovelluksen kautta. Pienen kinastelun jälkeen kauppa-apulainen suostui sentään ottamaan liittymishakemuksen vastaan.

Pari viikkoa odotettuani ja kerättyäni muutamasta isommastakin ostoksesta tavoiteltuja plussa-pisteitä luovutin ja siirryin plussa-pisteiden nettisivulle. Sieltä saamieni ohjeiden mukaan lomakkeen pitäisi päätyä kuukauden tai parin sisään pääkonttoriin käsiteltäväksi. Sitten ei menisikään kuin muutama viikko kortin toimittamiseen. Antauduin mahdottoman edessä ja tein uuden hakemuksen netin kautta, jolloin jäsenyys aukesi seuraavana päivänä. ”Pääkonttorissa kun ei valitettavasti ole henkilöitä papereiden pyörittelyyn.”

Pieniä tilauksia luvattiin toimittaa Postin kautta, ”uudessa kotimaassa” joka paikassa pörräävät Fedex tai UPS kuriiripalvelut on täällä lähes tuntematon tapaus. Tilasin ja maksoin tavaroita käyttämällä ”uuden kotimaani” luottokorttia, jossa nimestä puuttui ääkkösten pisteet. Toimitusten kuitenkin viipyessä ryhdyin tiedustelemaan kaivattujen tavaroiden mahdollista toimituspäivää. Tilausta ei tietokonejärjestelmästä nimellä löytynyt, koska varsin suomalainen nimi ää-pisteineen oli kirjautunut järjestelmään luottokortin yksinkertaistetulla ”amerikkalaisella” tavalla.

Posti onkin rivi laatikoita

Postiin toimitettuja pienempiä tavaroita ei enää haettukaan postin tiskiltä, vaan tavarat löytyvät laatikosta, jonka ovi aukeaa tietysti vain suomalaisen numeron matkapuhelimeen lähetetyllä viestillä. Voi niitä, jolla puhelinta ei ole.

”Sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita”

No onkos tullut talvi kesän keskelle?”

Osuimme tulemaan ”vanhaan kotimaahan” lämpimän toukokuun alun jälkeen alkaneeseen parin viikon kylmän jakson aikana. Kiinteästi seuraamamme lämpömittari pysytteli aamukahvin aikaan katsottuna totisen varmasti parissa lämpöasteessa. Harvat ulos uskaltautuneet olivat pukeutuneet uudelleen lämpimiin talvivaatteisiin ja pipoa käyttivät muutkin kuin nykymusiikin puhelaulun esittäjät. Floridan 35 asteen huippuhelteistä saapuneina katsoimme parhaimmaksi vain ihastella ikkunan takaa välillä sankaksikin yltynyttä toukokuista lumipyryä.

Pitkäksi venyneen toukokuisen kylmän kauden jälkeen tapahtui varsin nopea ilman lämpiäminen, muutamassa tunnissa lämpömittarin neula nousi parikymmentä astetta ja hätyyteltiin jopa hellerajaa. Lumisateesta toipuneet kanssakansalaiset kuoriutuivat huippuvauhtia talvivarusteistaan ja vielä kylmän kangistamiin puistikoihin ilmestyi päiväpeittoja ja uimapukuisia auringonpalvojia heti seuraavana päivänä.

Kesä tuli sittenkin,

Luonto kirjaimellisesti räjähti vihreäksi. Vielä talvimustina harottavien lehtipuiden oksien pienet silmut muuttuivat hennon vihreiksi lehdiksi tunneissa ja näkymät muuttuivat tunti tunnilta vihreämmäksi. Jopa käki ryhtyi lauluharjoituksiin läheisessä urheilupuistossa. Omituisesti sydämessä läikähti ja olo tuntuikin äkkiä oudon kotoisalta.

Kaikki omasta mielestämme kohtaamamme outoudet ovat ehkä sittenkin olleet vain pintakuohua ja teräviä särmiä ”vanhan kotimaan” kehityksessä. Kehitys kun kehittyy eri osissa palloamme eri tahdissa hakien parasta kasvusuuntaa. Suomi on edelleenkin se paikka, jossa suomalaisen sielu on eniten kotonaan.

Elämän ihmeelliset pyörteet on voinut viedä minut pois Suomesta, mutta Suomea ei sittenkään ole viety pois minusta. ”Uuteen kotimaahan” palattuamme osaan ehkä asettaa elämän palasia uudelleen parempaan arvojärjestykseen.

Kansantanssitkin ovat ehkä ihan kivoja.

Timo Vainionpää

Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Lake Worthin St. Andrewin luterilaisen seurakunnan kuukausikirjeessä.

Kuinka suomalaisen henkilökortin saa tunnistuskäyttöön?

Useilla ulkosuomalaisilla ei ole enää Suomessa pankkitiliä, jota voisi käyttää Suomen viranomaisten vaatimaan vahvaan tunnistautumiseen. Vaikka pankkiyhteys on edelleen olemassa, sen käyttäjäksi on usein määritelty vain toinen tilinhaltijoista, jolloin vain toinen voi tunnistautua viranomaispalveluihin.

Vero.fi sivun varmennusvaihtoehdot

Vahvaa tunnistautumista vaaditaan Suomessa päästäkseen katsomaan tai hoitamaan esimerkiksi omia veroasioita (www.omavero.fi), omia eläkeasioita (www.kela.fi) tai omaan terveydenhoitoon liittyviä tehtäviä (www.omaolo.fi).  Uuden passin tai henkilökortin haku tai edes ajanvaraus ei ilman vahvaa tunnistautumista välttämättä onnistu. Omaolon kautta voisi myös ladata Suomessa tehdyt terveystodistukset, vaikka myös koronatestien tulokset.

Pääsääntöisesti edes kumppanin tekemällä vahvalla tunnistautumisella ei ole pääsyä omiin tietoihin.

Suomen viranomaisten uuden henkilökortin pitäisi ratkaista ongelmat. Aivan helppoa se ei kuitenkaan ole.

Uuden ja ensimmäisen henkilökortin saamiseksi vaaditaan henkilökohtaista asiointia poliisiasemalla. Suomen pääkonsulaattien eri maissa kierrättämillä liikkuvilla passilaitteilla voi myös tilata henkilökortin. Helpointa on tietysti asioida oman asuinpaikan poliisiasemalla, mutta ajan voi varata mihin tahansa poliisin palvelupisteeseen (www.poliisi.fi). Ainakin nyt Suomessa toukokuussa 2021 aikoja tarjottiin 3-5 viikon päähän.

Varaa aika poliisiasemalle hyvissä ajoin. Tarkasta myös naapuripaikkakuntien ajanvaraustilanne.

Henkilökohtaiseen tapaamiseen pitää varustautua kuvalla ja henkilötodistuksella. Myös Suomessa vakinaisesti asuvat ulkomaalaiset, jotka on merkitty väestötietojärjestelmään ja joilla on voimassa oleva oleskelulupa tai oleskelukortti voivat saada suomalaisen henkilökortin.

Tarkasti määritellyn muotoisen kuvan voi ladata itse etukäteen kuvapalvelimelle (www.lupakuvienvastaanotto.fi). Kuvaa varten voi myös käydä valokuvaamossa, joka siirtää pyynnöstä kuvan viranomaisten kuvapalvelimelle. Poliisilaitoksella kysytään silloin vain ladatun kuvan kuvatunnus. Poliisilaitoksella voidaan myös skannata mukana tuotu paperikuva.

Lisäksi tarvitaan suomalainen puhelinnumero, johon tieto kortin valmistumisesta lähetetään.

Kortin tilaus on nopea prosessi, maksu on 55 Euroa. Valmistunut kortti lähetetään kahdeksan päivän sisään asiakkaan lähimpään noutopisteeseen. Kortin noutamisesta poliisi lähettää matkapuhelimeen viestinä noutopaikan osoitteen ja noutokoodin, henkilöllisyystodistusta noudettaessa on esitettävä jokin suomalaisen viranomaisen myöntämä henkilöllisyystodistus. Ulkomaisen henkilön, jolla ei ole mitään suomalaisen viranomaisen antamaa henkilöllisyystodistusta on valtuutettava joku toinen henkilö, jolla on suomalainen passi tai henkilöllisyystodistus noutamaan kortti.

Ilman muita toimenpiteitä kortti kelpaa joissakin maissa matkustusasiakirjana, mutta vahvaa tunnistautumista varten kortti pitää aktivoida.

Aktivointi tarkoittaa varmenteen käyttöönottoa ja henkilökohtaisten tunnuslukujen luomista.  Kortilla olevan varmenteen aktivointiin tarvitset aktivointitunnusluvun, tietokoneen, kortinlukijan ja kortinlukijaohjelmiston.

Aktivointitunnus tulee postin kautta kortin jälkeen

Aktivointitunnusluku saapuu sinulle postitse kahden viikon kuluessa kortin valmistumisesta. Aktivointi kannattaa tehdä hyvissä ajoin, sillä kirjeestä irrotettu aktivointitunnus saattaa himmentyä lukukelvottomaksi ajan kuluessa.

Aktivointiin tarvitset erityisen sirukortin lukulaitteen. Suomessa USB-liitäntäisen lukulaitteen hinta on noin 30 Euroa.

Ennen lukulaitteen liittämistä tietokoneeseesi, sinun pitää ladata maksuton mPollux DigiSign Client-ohjelma https://dvv.fi/kansalaisvarmenne-kortinlukijaohjelmisto -sivulta. Ohjelma ladataan tietokoneeseen ja asennetaan ainakin Windows-ympäristössä oletusarvoissaan, mitään muutoksia ohjelman näyttämiin parametreihin ei kannata tehdä.  Sivulta löytyy myös ohjeet kortinlukuohjelmiston latauksesta Mac- ja Linux tietokoneille. Mac koneilla suositellaan muun kuin Safari-selaimen käyttöä kortinlukuohjelman asennukseen.

Kun kortinlukija-ohjelmisto on ladattu, liitä lukija tietokoneeseesi. Työnnä sirukortti lukulaitteeseen ja tarkista miten päin kortin kuuluu olla. Aktivoinnin pitäisi alkaa automaattisesti. Jos aktivointi ei käynnisty, kokeile korttia toisin päin.

Aktivoinnissa kortille asetetaan perustunnusluku ja allekirjoitustunnusluku. Tunnusluvut saat päättää itse. Mieti haluamasi tunnusluvut valmiiksi etukäteen, sillä aktivoinnin aikana sinulla on noin 30 sekuntia aikaa kunkin tunnusluvun syöttämiseen. Perustunnusluku voi olla pituudeltaan 4-8 numeroa ja allekirjoitustunnusluku 6-8 numeroa.

Uudet koodit tulevat voimaan välittömästi.

Kokeile kortin toimintaa esimerkiksi www.vero.fi sivulla kirjautumalla omaveroon. Valitse tunnistautumistavaksi ”varmennekortti” jolloin kone kertoo kortin käyttäjän nimen ja pyytää antamaan juuri luodun PIN-koodin. Jos sivut avautuvat, kaikki on kunnossa.

Varmennekortti on eri asia kuin mobiilivarmenne. Teleyhtiöt ovat lanseeranneet oman vahvan tunnistautumistavan, palvelun voit ostaa teleyhtiöltäsi.  Mobiilivarmenne toimii vain puhelimellasi ja se vaatii suomalaisen puhelinnumeron, palvelu maksaa tällä hetkellä noin 2 Euroa kuukaudessa.

Esimerkiksi koronatestauksia tekevän sairaalayrityksen Mehiläisen Digi-palvelu voidaan varmentaa vain mobiilivarmenteella, eikä siihen kelpaa valtion viralliseen henkilökorttiin perustuva, aktivoitu vahva tunnistautuminen.

Miamista maailmalle vaikka pandemia piinaa

Miamista matkaan kolmanteen kotimaahan Euroopan reunalle päästiin mukavasti. Lentoyhtiö oli kertonut jo hyvissä ajoin etukäteen matkalle mukaanoton vaatimuksensa.  Matkaan mielivien olisi esitettävä jo lähtötiskillä korkeintaan 72 tuntia vanha negatiivinen Covid-19 testi ja Turkin valtion vaatima HES-koodi, jolla voidaan seurata matkustajien liikkeitä myös Turkissa. HES-koodi vaaditaan kaikilta, myös ulkomaalaisilta.  Lentoyhtiön sivulta onneksi löytyi linkki englanninkieliselle Turkin terveysministeriön sivulle mokoman koodin hakuun.

Kenttä on jo lähellä – ajoissa ollaan

Ulkomaille lähtiessä lentoyhtiöt kehottavat saapumaan vähintään kolme tuntia ennen koneen lähtöaikaa. Miamin isolla lentokentällä palvelut ovat edelleen vähissä, vain muutamia kioskeja on auki. Kiitokseksi monista aikaisemmista matkoista olimme kuitenkin saaneet oikeuden käyttää lentoyhtiön omaa odotustilaa, VIP loungea. Turkish Airlines on vihdoin saanut oman loungensa myös Miamiin, avajaisia kuulemma oli pidetty jo joulukuussa. Muutto omaan tilaan on suuri parannus aikaisempaan, yhteiseen lentoyhtiö Latamin kanssa jaettuun Star Alliance loungeen, johon ei edes tiettyihin kellonaikoihin ollut mitään asiaa.

Ehdottomasti yksi parhaista

Aivan parhaimmillaan edes uusi lounge pandemian rajoittamana ollut. Alkoholijuomia oli baarista tarjolla, keittoa kattilasta ja pienen pieniä yksittäispakattuja juustopalasia tai minikokoisia folioon käärittyjä täytettyjä voisarvia.

Turkish Airlinesin laajarunkoiseen, uudenkarheaan Boeing 787 koneeseen päästiin hyvässä järjestyksessä, istuimet täytettiin koneen perältä alkaen, business-luokka tosin aivan ensimmäiseksi. Lentoa varatessa olimme olevinamme viisaita ja varasimme silloin vielä varsin tyhjästä koneen takaosasta keskiriviltä molemmat käytävän puoleiset paikat toivoen keski-istuimen silloin jäävän tyhjäksi. Pelonsekaisin tuntein seurasimme istuimien nopeata täyttymistä, mutta lopulta uhkapelimme osoittautui onnistuneen. Lievästi itseemme tyytyväisinä katselimme kaikkien kolmen istuimen pääosin täyttyvän lähes joka rivillä, yhdessä matkustavien varattua viereiset paikat.

Lopulta kone oli varustettu lähtökuntoon ja moottorit käynnistettiin. Pitkä rullaus kiitotiellä ja lopulta lähes täynnä oleva kone pääsi ilmaan taittamaan 6000 mailin, lähes 10.000 kilometrin taivalta. Istuimen edessä olevasta ruutua seuraamalla aina elokuvien välillä voi vain ihmetellä matkan pituutta. Arvioitu lentoaika on lähes 12 tuntia, mutta tällä kerralla perätuuli siivitti Boeingin uuden 787 koneen yli 1000 kilometrin tuntivauhtiin ja lyhensi myös matka-aikaa noin tunnilla.

Lentomatkailun kohokohtia, jostain omituisesta eikä takuulla kulinaristisista syistä on ollut lentokoneruokailu.  Lentokoneruoka on kuulemma tavallista suolaisempaa ja enemmän maustettua, makuhermotkin kärsivät yli kymmenen kilometrin korkeudessa ilmanpaineen laskusta. Turkish Airlines oli myyntivalttinaan ennen pandemiaa pukenut yhden matkustamohenkilökunnastaan kansainväliseen kokin asuun, tötteröhattuun, mustavalkoisiin ruutuhousuihin ja keittiömestarin takkiin tarjoten varsin säällisen, useita vaihtoehtoja ja ruokalajeja käsittävän aterian pitkän matkan lyhentämiseksi.

Kokki kadoksissa – palautettava löydettäessä

Pandemian pahiten raivotessa kokki oli ilmeisesti pistetty kilometritehtaalle tai ehkä tavalliseen univormuunsa, koska ateriana tarjottiin vain valmiiksi pahvilaatikkoon pakattu folioon piilotettu sämpylä, jälkiruokakakunpala ja purkillinen vettä. Nytkään kokkia ei vielä näkynyt, mutta tarjoilussa on kuitenkin sentään siirrytty taas lämpimän aterian tarjoiluun. Viiniä tai väkevämpiäkään juomia ei vielä lennolla tarjota vaan palan painikkeeksi pitää tyytyä veteen tai tuoremehuun. Lennon lopulla aamu-ateriana tarjotun munakokkelin valmistus oli mahdollisesti ulkoistettu jo ennen pandemian alkua jollekin uudelle muuhun tarkoitukseen tehdylle laitteelle, rutikuivaksi polttouunissa kärvennetty munakas jäi koskematta.

Aterian jälkeen vain penkki mahdollisimman suoraksi (joka tosin ei turistiluokassa ole kovin paljon) ja tutkimaan elokuvavalikoimaa. Ruudulta löytyi premier-, uutuus- ja blockbusters-nimikkeistä huolimatta lähes samat elokuvat, jotka Netflix oli jo tarjonnut kotona pitkien korona-kuukausien aikana. Onneksi muutama uusi ja ennen näkemätönkin oli päässyt joukkoon, niiden avulla saatiin sentään muutama tunti matkaa lyhennettyä.

Nukkumistakin piti kokeilla, mutta edes kolmen penkin valtaamisesta kahdelle hengelle ei oikein ollut apua, tilaa vaan ei ole tarpeeksi. Ikääntyessä unen saaminen koneessa on entistä vaikeampaa eikä jäykistynyt vartalokaan enää valitettavasti taivu kaikille tarpeellisille mutkille.

Matka kuitenkin edistyi puolihorroksessa. Lopulta määränpäähän ei ollut enää kuin kaksi tuntia kun matkustamoon palautettiin valot ja ikkunat kirkastuivat taas läpinäkyviksi. Ulkona oli tässä vaiheessa jo iltapäivä, olimme lentäneet koko yön läpi ja päässet ehtineet pitkälle iltapäivään. Koneen laskeuduttua koleaan ja sateiseen Istanbuliin alkoi jälkeen matkustajien joukossa tuttu kuhina, laukkuja nosteltiin valmiiksi käytävälle ja oltiin valmiina ryntäämään varsalauman tavoin passintarkastukseen ja sieltä karuselleille haalimaan matkatavarat mukaan.

Istanbulin uusi lentoasema on mahtavan kokoinen, sen on suunniteltu muodostuvan jopa maailman vilkkaimmaksi lentokentäksi. Yhteen tasoon rakennetulla lentoasemalla on kilometreittäin käytäviä ja liukuportaita. Tuloportilta onkin melkoinen matka passintarkastukseen. Passintarkastus käy suhteellisen sähäkästi, Suomen passilla ei edes viisumia tarvita. Yhdysvaltojen passilla matkustavilta vaaditaan etukäteen netin kautta hankittava viisumi, viisumilla voi sitten maassa oleskella 90 päivää.

Kilometreittäin käytäviä. Onneksi ikäihmisille on maksuton ”buggy” kuljetus.

Matkalaukkujen palautuskaruselleille päästäkseen on pakko vielä kulkea tax-free myymälän kautta. Heräteostoksia voisi vielä tehdä esittämällä vain passi, lippukantaa ei turhaa kyselty. Hinnat esitetään aina euroina ja tavarat tuntuvat melko hinnakkailta.

Oma matkatavarakaruselli on tietysti aina se kaukaisin, tulipa sitten mistä suunnasta tahansa. Ulospääsy on vastaavasti tietenkin aina hehtaarihallin toisesta päästä, joten hurttia urheiluhenkeä ja hyvää kuntoa tarvitaan edelleen.

Taksi jonossa tai liikenteessä

Lopulta päästään taksien jonotukseen. Takseja on runsaasti, tavallisten taksien väliin on sujuttautunut myös muutama sininen. Siniset taksit ovat ”parempia” tai ainakin tavallisia takseja kalliimpia. Varsin monet takseista on muutettu kaasukäyttöisiksi, matkatavaratilassa oleva suuri kaasusäiliö voi haukata aimo osan tilasta. Keltaisissa takseissa on tavallinen taksamittari, jonka mukaan maksu määräytyy. Varsin harvoin sovitaan matkan hinta etukäteen. Nyt maaliskuussa 2021 taksien minimisumma on 14.50 liiraa, noin 2 dollaria, vaikka ei autoa ajattaisi kuin muutaman sata metriä. Kaikkiaan taksilla ajo Istanbulissa on varsin edullista. Joskus ruuhkapäivinä Istanbulin liikenne keskustassa onkin kovin keltaisen väristä. Takseihin on pandemian seurauksena ilmestynyt muoviseinä kuljettajien ja matkustajien väliin. Mittarin osoittaman maksun voi suorittaa paikallisella rahalla ja varsin monessa taksissa nykyisin myös luottokortilla. Luottokorttia käytettäessä summaan lisätään kuitenkin erillinen palvelumaksu. Lisämaksu tulee myös Bosborin sillan ylittämisestä, pidemmästä sillasta tulee aina suurempi maksu.

Loputtomalta tuntuvan matkan jälkeen edessä on vain viimeinen ponnistus rahdata kaikki mukana kuljetettu kotiin.

Sitten vihdoin vain pää tyynyyn ja odotetaan sielunkin saapumista perille.

USAsuomeksi.com/Timo Vainionpää 8.4.2021

EI HUOLTA! ENSIMMÄINEN ROKOTUS SAATU

Kaarina Langeland

Olin ihan Amerikan presidentin suusta telkkarista hyvissä ajoin kuullut, että kaikille amerikkalaisisille rokotteita riittää.  Kun vielä Suomesta vahvistettiin, että Eurooppaan ei olla saatu tarpeeksi rokotteita, kun Amerikka on ostanut kaikki, en mitenkään kiirehtinyt Publixin aamujonoihin tölläämään puoliunisena tuntitolkulla ”Waiting ja Now”-merkkejä.

Kaarina Langeland

Toivottomalta se jonottaminen Publixin rokotusvarauksiin tuntuikin. Kerran avasin koneen jo kello neljä aamulla ja panin tietokoneen jonottamaan puolestani. Sitten joskus aamuseitsemän maissa (jonotus alkoi kello 6) ykskaks pulpahti esiin kyselylomake.  Ryhdyin täyttämään lomaketta innolla käsi täristen, mutta en päässyt edes ensimmäistä sivua loppuun, sivun jo hävitessä. Yrittäessäni uudelleen Palm Beachin piirikunnan rokotusjono oli kuitenkin jo ”fully booked”.

Talomme fiksut naiset alkoivat tavatessamme kuitenkin kertoa rokotusmatkoistaan Browardin piirikuntaan, vähän suomalaisalueelta etelämmäksi.

Sain ohjeeksi koko joukon puhelinnumeroita, joihin sitten soittelin ja täytin puhelinvastaajille samaa henkilötietolomaketta moneen kertaan, asuinalueeksi valitsin Browardin piirikunnan. Kuinka ollakaan, jo seuraavana päivänä sain puhelinsoiton Browardin suuntanumerosta. Heti en edes ymmärtänyt, mistä puhelussa oli kyse.  Soittajan kysyessä ajokorttitietojani olin jo varma, että koko soitto olikin petkutusta, kun siitäkin oli moneen kertaan varoitettu. Kerroinkin epäilykseni soittajalle suoraan. Puhelimessa ollut nainen oli erittäin ystävällinen ja ymmärsi pelkoni ja jätti ajokortin kyselyn sikseen ja ehdotti jo parin päivän päästä rokotusaikaa Sunrisesta olevassa puistosta. Rokotusajan varmistus tuli saman tien sähköpostiini. Rokotuspaikka oli tutun Ikean lähellä, 50 minuutin ajomatkan päässä kotoa. Olin ensin ikionnellinen, mutta sitten ajomatka alkoi kuitenkin tuntua pitkältä.

Muistin Ikean matkoilta entuudestaan, että puiston kohdassa on vielä kauhea teiden risteysrykelmä. Puhelimessani oli tallessa vielä soittajan numero ja niinpä kysyinkin rohkeasti, eikö olisi lähempänä Palm Beachiä olisi jotain toista rokotuspaikkaa? Sainkin Sample Roadilta (Coconut Greek) Tradewind -puistosta uuden ajan. Onneksi olin kuullut sen nimen ennenkin. Morikamin japanilaista puutarhaa vastapäätä olisi ollut vielä lähempänä rokotuspaikka. Sitä en kuitenkaan osannut kysyä eikä vastaaja tiennyt rokotuspaikkojen etäisyyksistä Palm Beachin piirikunnasta senkään vertaa.

Rokotukset suoraa autoon Amerikan malliin

Minulla oli varattu aika iltapäiväksi kello 1:30. Varmuuden vuoksi lähdin heti puolen päivän jälkeen Hypoluxosta ja pääsin puiston alueelle jo 12:50. Tradewind -puisto osoittautui olevan juuri Turnpiken tuolla puolen Sample Roadilla Coconut Greekissä. Tieltä oli heti COVID- viitta oikealle (tiesin, että varsinainen rokotuspaikka oli vasemmalla puolella). Puistossa ajoin metsätietä melko pitkään yksin, vain poliisiauto näytti menevän edelläni kauempana. Ihmettelin, kun missään ei ollut ihmisiä.  Viittoja oli kuitenkin sopivasti, josta tiesin, etten ollut ajanut harhaan. Lopulta tulin sillan yli Sample Roadin toiselle puolelle puiston parkkipaikalle.

Parkkipaikalla oli viitisen autoa ennen minua, perässäni tuli tasaisin välein myös muita autoja. Parkkipaikalla poika piirsi punaisella liidulla autojen ikkunoihin numeroita, ohjasi ihmisiä ja tarkasti nimet luettelosta. Minulta hän kysyi, miten vanha olen ja kun sanoin, hän sanoi: Näytä henkilöllisyystodistus! Esitin pojalle ajokorttini ja kiitin häntä sanoen ”he made my day”. Poika piirsi minunkin autoni ikkunaan numeroita ja sain jatkaa matkaa.

Seuraavalla pysähdyspaikalla taas ohjattiin vain eteenpäin ja kysyttiin henkilöllisyystodistusta. Sain henkilötietolomakkeen täytettäväkseni, vaikka yritin selittää, että minulla on ohjeen mukaisesti lomake kännykässä täytettynä. Lomakkeen täytöstä oli ohjeet saatu sähköpostilla. Täytin kuitenkin paperilomaketta jonossa ajettaessa aina kun vähänkin pysähdyttiin. Jonotus oli kyllä hyvin järjestetty. Lopulta minulta kuitenkin kysyttiin, onko minulla se lomake kännykässä ja käskettiin ajaa viimeiseen rokotuspaikkaan numero 14, ohi kaikkien muiden autojen. Rokotuspaikalla ensin selostettiin tarkasti rokotuksen kaikenlaisia sivuvaikutuksia. Ehdotin, että tyttö olisi varmuuden vuoksi ensin rokottanut ja sitten vasta kertonut sivuvaikutuksista. Kaikki tapahtui kuitenkin kuulemma määräysten mukaan. Se ”juosten” täytetty lomakekin kyllä kerättiin. Toinen tyttö tuli kameran kanssa ja kuvasi kännykässä olevan lomakkeen, ja kolmas vähän virallisemman näköinen nuori nainen pisti rokotteen auton ikkunasta vasempaan olkapäähäni kysyttyään ensin kohteliaasti, kumpaan käsivarteen pistoksen haluan.

Sain rokotuskortin ja toisen rokotuksen ajanvarauksen kolmen viikon päähän, rokotusaika luvattiin varmistaa puhelinsoitolla. Käskettiin tulla kuitenkin samaan paikkaan ja samaan aikaan, vaikka puhelinsoittoa ei kuuluisikaan. Sitten piti taas ajaa eteenpäin ja odottaa muutaman edessäni olevan auton kanssa seuraava neljännestunti. Kävin siinä välissä puiston erittäin siistissä WC:ssäkin.  Lopulta minulle tultiin antamaan lähtölupa. Kai ne vielä kysyivät, voinko hyvin.

Kello oli silloin 1:30 eli se aika, jolloin minun vasta olisi pitänyt sinne tulla. Koko touhu puistossa kesti kiertoajeluineen 40 minuuttia. Hienosti homma hoidettiin. Ei kysytty aikoja. Lopulta lähtiessäni kysyin vielä, mihin suuntaan lähden I-95:lle, ja vastaus oli: “Aja suoraan eteenpäin ja käänny oikealle”.

Rokotuspäivänä olkapäässä ei tuntunut missään mitään. Olin vain huojentunut ja onnellinen, kun rokotus oli saatu. Seuraavana aamuna kyllä tunsin olkapäässäni, että olin saanut rokotuksen, mutta sekin tuntemus hävisi päivän mittaan.  Yhdellä Veikolla Suomessa oli rokotus illalla kauheasti kutittanut reittä, mutta käsien desinfiointiaine oli auttanut raapimiseen. Nilkat olivat turvonneet ja nivelet olleet kipeät, mutta oireet olivat menneet päivässä ohi. On kuulemma rokotuksen jälkiseurauksia sekin. Ei siis näistä mahdollisista sivuvaikutuksia puistossa etukäteen turhaan kerrottu.

Nyt pitää vielä pitää tunnollisesti maskia ja visiiriäkin.  Nyt en itse enää koronaan toivottavasti sairastu. Jos kuitenkin saisin tartunnan olisin silloin kävelevä taudin levittäjä.

Suomen passin uusiminen etätyönä on edullista

Julkaistu ensimmäisen kerran 01/7/2019

Passin uusiminen Internetin kautta käytännössä on todistetusti mahdollista. Toki silloin tarvitaan hieman tietokonetaitoja ja ystävä Suomessa.

Hakemuksen voi useimmiten tehdä alusta loppuun verkossa, mikäli sinulta on otettu sormenjäljet aiempaa passia varten enintään 6 vuotta sitten ja nimesi on edelleen sama kuin edellisessä passissasi.

Aiemman passin ei kuitenkaan tarvitse olla voimassa. Jossain tapauksissa vaaditaan henkilökohtainen käynti poliisilaitoksella, järjestelmä kertoo kuitenkin sinulle jo hakemusta tehdessäsi, onko käynti tarpeellinen.

Passin uudistamiseen tarvitaan siis Internetissä täytettävä hakemus (www.poliisi.fi), korkeintaan kuusi kuukautta vanhan kuvasi lataus viranomaisten palvelimelle ( www.lupakuvienvastaanotto.fi) ja pankkitunnukset suomalaiseen pankkiin maksun suorittamiseksi.

Ystävää tarvitaan passin hakuun. Hakemusta tehdessäsi voit valita minne uusi passisi toimitetaan, toimitusosoitteet ovat usein matkahuoltoja, Helsinkiin esimerkiksi passi toimitettiin Lauttasaaressa K-kauppaan. Sieltä ystävän on se haettava valtakirjalla ja lähetystunnusnumero näyttäen kahden viikon kuluessa saapumisilmoituksesta.

Poliisi lähettää noin viikon sisään hakemuksen jättämisestä passin valmistumisilmoituksen, jossa tuo tärkeä lähetystunnusnumero on puhelimeesi tai sähköpostiisi. Itse ilmoitin hakemusta tehdessäni haluavani ilmoituksen sekä sähköpostiin, että tekstiviestinä puhelimeeni. Ulkomaiseen numeroon ei viestiä passin valmistumisesta kuitenkaan koskaan tullut, vanha kunnon sähköposti toimi kuitenkin hienosti.

Passin hinta Internetin kautta tilattuna on 49 Euroa. Ystäväni Lauttasaaressa sitten lähetti passin Floridaan kirjattuna kirjeenä, jolle hintaa tuli vielä vähän toistakymmentä Euroa. Boyntonin ystävällinen postinkantajarouva sitten toi kirjatun kirjeen jopa kotiovelle kuittausta pyytäen.

Passin uudistamiseen aikaa meni pari viikkoa.

Teknisesti haastavin kohta oli ilman muuta oikeanlaisen kuvan saaminen. Kuva voi olla mustavalkoinen tai värillinen ja tarkat kuvaohjeet löydät poliisin sivulta.

Kuvien lähetyssivulla kuvan oikeellisuus myös testataan ennen lähetyksen hyväksymistä. Viisaampaa lieneekin aloittaa koko homma oikeanlaisen ja oikeankokoisen kuvan hankkimisella. Esimerkiksi Yhdysvalloissa otetusta, tosin vääränkokoisesta lähimmässä kuvanottopalvelussa otetusta kuvasta saatiin jopa Suomen viranomaisille kelpaava versio.

Tässä kuitenkin kuvamääräykset pähkinänkuoressa:
-Kuva saa olla enintään 6 kuukautta vanha.
-Kuvaa ei saa muokata niin, että kuvattavan ulkonäön pienetkään yksityiskohdat muuttuvat. Digitaalinen ehostaminen ei ole sallittua.
-Sähköisesti toimitettavan kuvan mittojen on oltava tarkalleen 500 x 653 pikseliä. Yhdenkään pikselin poikkeamia ei hyväksytä.
-Sähköisesti toimitettava kuva on tallennettava jpeg- tai jpg-muodossa.
-Sähköisesti toimitettavan kuvan suurin sallittu tallennuskoko on 250 kilotavua.

USAsuomeksi.com

Kotimatka vaihtui karanteeniksi

Timo ja Nezihe Vainionpää ovat olleet tyytyväisiä päästyään käymään syksyisellä, mutta tarpeellisella matkallaan Turkkiin, pariskunnan kolmanteen kotimaahan. Monta asiaa oli ollut hoidettava, omenoista anoppiin.  

Turkish Airlinesin lento TH077 Istanbulista Miamiin kestää tavallisesti noin 12 tuntia

Matkalla on ollut mukavaa, mutta ”oma koti kullan kallis”, eikä nyt puhuta pelkästään kiinteistöverosta. Mukavaa olisi taas päästä takaisin Floridaan, vaikka elämänmeno siellä vaikuttaa myös laantuneen varsin hiljaiseksi. Liput Istanbulista Miamiin oli kuitenkin varattu hyvissä ajoin, Turkish Airlines on kesästä lähtien lentänyt jo päivittäin Atlantin yli säännöllisesti.

Hieman huolissamme seurasimme kuitenkin Eta-myrskyn liikkeitä. Hurrikaaniksi äitynyt myrsky keräsi voimiaan nopeasti Karibialla, mutta suuntasi kulkunsa länteen Jukatanin niemimaalle, jossa sen voima katosi Maya-kansan maalle päästyään. Kuitenkin hieman kauhutarinoiden tapaan Eta kuitenkin nousi uudelleen  ”zombie-myrskynä” ja suuntasi reittinsä Kuuban yli Etelä-Floridaan.

Miamiin lentävät lentoyhtiöt eivät myrskyistä pidä, joten lentojen peruutuksia olisi odotettavissa. Turkish Airlines oli kuitenkin ottamassa riskin ja lento olisi kaikesta huolimatta lähdössä sunnuntaina iltapäivällä aivan aikataulun mukaan. Miamissa olisi tosin odotettavissa kovin kuoppaista keliä ja vettä taivaan täydeltä. Koko Etelä-Floridaan oli jo annettu lentopäiväksi myrskyvaroitus.

Matkalaukkuja pakkaavan Nezihen olo ei kuitenkaan ollut kehuttava perjantaina. Iltapäivällä kuume nousi 38 asteeseen, joten jotain oli selvästi vialla. Istanbulin suurella lentokentällä matkustajien ruumiinlämpö testattaisiin jo lentoaseman ulko-ovella, joten tavallisenkaan vilustumisen aikana lennolle pääsystä ei tulisi mitään. Muutamalla flunssapillerillä kuume talttui ja olo palautui jokseenkin normaaliksi, eikä muitakaan oireita ilmennyt. Parin päivän päässä olevasta pitkästä matkasta hieman huolestuneena, päätimme kuitenkin lähteä vielä illalla Istanbulin kansainväliseen Florence Nightingale -sairaalaan ottamaan koronatesti, aivan varmuuden vuoksi.

Saavuttuamme taksilla sairaalaan, pääovella meidät ohjattiin sairaalan ensiapu-osastolle, jossa PCR-testit suoritetaan. Sairaalan pääovella ollut automaattinen lämpökamera oli jo todennut meidät vaarattomaksi, ruumiinlämpö oli sallituissa rajoissa. Ensiapuaseman puolella kirjauduimme testiin ja maksoimme noin 35 dollarin testimaksut. Testin tulokset luvattiin 12 tunnin kuluessa tekstiviestinä puhelimeen. Jonoa ei ollut, meitä ennen testattavana oli vain selvästi hädissään oleva, ilmeisen kielitaidoton kiinalaismies, joka yritti saada Dubaihin lentäessä pakollisen testin tehdyksi.  

Florence Nightingale Hastanesi, Istanbul, Sisli

Testiä varten jouduimme vuorollamme plexilasilla eritettyyn koppiin, kopin suojalasiin oli tehty näytteenottajalle vain käsien mentävät reiät, kuten ainakin vaarallisten aineiden käsittelyssä. Pitkä näytteenottotikku työnnettiin ensin kurkkuun ja sitten syvälle molempiin sieraimiin. Epämiellyttävää, mutta ei kuitenkaan tuskallista.

Hyvillä mielin, kuin kansalaisvelvollisuuden suorittaneena palasimme ilmeisen oireettomina takaisin Istanbulin kotiimme. Matka ilman mutkia olisi varmistettu, kun testitulos tulisi.

Favicovir

Lauantai-aamuna puhelin kilahtikin lupaavasti ja tekstiviestillä kerrottiin Timon näytteen olleen negatiivinen. Nezihen tulos kuitenkin tuntui viipyvän, luvattu 12 tunnin testiaikakin oli jo umpeutunut. Soitto sairaalaan selvitti surkean tilanteen. Nezihen koronatesti oli todettu positiiviseksi, testin aiheuttamia jatkotoimia juuri lopeteltiin. Hetken odottelun jälkeen tulos varmistettiin, Nezihe oli varotoimista huolimatta saanut koronavirustartunnan!


Yksityisestä Florence Nightingale -sairaalasta tieto positiivisesta testituloksesta oli jo välitetty valtion terveysviranomaisille. Valtion tartuntatautilääkäri ja sairaanhoitaja tulisivat jo samana iltapäivänä testaamaan kaikki samassa asunnossa olevat henkilöt ja tuomaan Nezihelle automaattisesti määrätyt, Turkissa koronan hoitoon kehitetyt Favikovir-pillerit. Sairastuneille annetaan 40 pilleriä viidelle päivälle, ensimmäisen päivän annos olisi heti niistä 16.

Halloweenista hurahtaneilta näyttävät kuupukuiset henkilöt ilmestyivät ovelle jo iltapäivällä, vain muutaman tunnin kuluttua testitiedon tulosta. Nopeasti selvitettiin kaikki sairastuneen kanssa samassa asunnossa asuvat ja kaikilta otettiin sama kurkku- ja nenätesti kuin sairaalassakin. Tulokset luvattiin vuorokauden kuluessa. Kaikille asunnossa oleville määrättiin myös 14 päivän karanteeni, ulos asioille ei rangaistuksen uhalla edes oireettomilla olisi asiaa.

Sunnuntaina seurasi lisää yllätyksiä. Piirikunnan pormestarin (kaimakan) toimistosta tulleessa soitossa tiedusteltiin sairastuneelta lämpimän aterian tarvetta. Tarjolla sairastuneelle olisi lämpimänä kotiin kuljetettu kokonainen ateria – veloituksetta. Myös kaupunginosan oma ”kyläpäällikkö”, muhtar tiedusteli sairastuneen vointia ja tarjosi tarvittaessa apuaan.


Koronatartunnan paljastuminen tiesi tietysti myös kotimatkan siirtymistä ainakin kahdella viikolla. Turkish Airlines lupasi muuttaa lippumme veloituksetta avoimiksi, ilman määräpäivää oleviksi, kunhan toimittaisimme sairaalasta saadun testituloksen lentoyhtiölle sähköpostilla. Lippujen vaihtomaksua ei tarvitsisi maksaa, mutta lentoja uudelleen varatessa saattaa tulla lisämaksu lippuluokan mahdollisesti muuttuessa. Olimme onnistuneet saamaan mielestämme varsin edulliset liput Atlantin ylitykselle, joten lentoja uudelleen varatessa lisämaksu on varsin todennäköinen. Onneksi jatkuvasti voimassa olevan matkavakuutuksen pitäisi hoitaa tämä ylimääräiset kulut. Vakuutus oletettavasti hoitaa myös koronatesteistä ja matkan viivästymisestä aiheutuvia kuluja.

Kotikatu Istanbulissa, naapurissa Suomen konsulaatti ja Microsoftin EMEA-pääkonttori

Määrättyä karanteenia tosiaan myös valvotaan. Paikallinen, virallinen vaaleilla valittu virkamies muhtar, joka hoitaa esimerkiksi kaupunginosan henkikirjat, ilmaantui kadulle asuntomme eteen maanantaina puolelta päivin. Muhtar halusi itse näkemällä varmistaa, että karanteenimääräyksiä ei ole rikottu ja kaikki asuntoon kirjatut ovat kotona.

Rikkomuksen seuraukset ovat ankarat, jos karanteenimääräyksiä rikkova tavataan ulkona, matka jatkuu suoraa vankilaan, kulkematta lähtöruudun kautta. Muhtar kertoi tulevansa tekemään tarkastuksensa joka päivä koko karanteenin ajan.

Onneksi Nezihen kunto ei ole huonontunut, eikä muutkaan negatiivisen testituloksen saaneet ei ole saaneet mitään oireita, joten elämä jatkuu vielä tavallistakin hiljaisemmissa merkeissä.

Olisiko tällä kerralla onni onnettomuudessa.

Timo Vainionpaa