Alku 1 and 2, Finnish Coops in Brooklyn New York, are Historic Sites

The New York State Office of Parks, Recreation and Historic Preservation is a state agency within the New York State Executive Department charged with the operation of state parks and historic sites within the United States and New York State. As of 2014, the agency manages 335,000 acres of public lands and facilities and 35 historic sites. There are now additional historic sites.

Title picture: Tree guard was made by Tom Mazzone of City Tree Guards.

Alku Toinen Door

Alku 2 building entrance

On March 21, 2019, on Peebles Island in Waterford, upstate New York, the Review Board of the New York State Office of Parks, Recreation & Historic Preservation, voted unanimously to recommend Alku & Alku Toinen for nomination to the State and National Registers of Historic Places. Both Alku 1 and Alku 2, 816 and 826 43rd Street, Brooklyn, New York, will be formally listed on the State Register. The application has been mailed to the National Park Service. It is anticipated that in the summer of 2019 the National Register of Historic Places with also approve the listing of the first two Finnish coop buildings in the USA to be included on the National Registry of Historic Places.

Robert Alan Saasto

Robert A. Saasto

Robert Alan Saasto, Esq., born in Finntown in the Sunset Park section of Brooklyn, NY, was very active in the process of securing the historical documentation for the Board of Alku 1 and 2 to submit in the request for historical designation. In addition to furnishing extensive historical references himself, he was able to direct the Board to other sources in the USA and Finland to secure additional historical proof to establish that in fact, (1) Alku 1 and Alku 2 were the first Finnish coop buildings in Brooklyn NY and in the USA; and (2) that the Finnish immigrants brought the concept of cooperative ownership to the United States.

 

“The Finns should be recognized not just for saunas, but also for bringing to the USA the concept of cooperative ownership, whether it be buildings, food markets, banks, credit unions, etc. This is a first step towards that recognition!”

 

Letters of support from the Finnish American community were submitted with the application. They included the following: Finnish American Lawyers Association by Robert Alan Saasto, Esq., President; Amerikan Uutiset by Mikko Koskinen, Editor; The Finlandia Foundation New York Chapter by Eero Kilpi, President; Finland Center Foundation by Jaana Rehnstrom, President; and Finnish Sibelius Masonic Lodge by Robert Alan Saasto, Trustee.

 

The Board of Alku 1 and Alku 2 worked very hard to get the historical designation. Valerie Landriscina, a licensed architect, was very active in securing the hard data necessary for the application for historical designation. Robert Alan Saasto proposed to her the following questions via e mail and received the following answers:

1) What inspired you to take on this great project? Was it to preserve the architectural status or to memorialize the Finnish connection or both or some other reason?

For me, I was inspired by architecture. When I moved into the building, I was told that it was the first Finnish co-op but didn’t fully understand what that meant. At the time, I appreciated the spatial layout of the apartment which we later learned was heavily influenced by Finnish design.

 

It was during my involvement in an exterior facade restoration project in 2013 and 2014 that I came to further appreciate the art that Eric O. Holmgren, Alku Toinen’s architect, designed into the apartment building. This is an art that is lost today — that even working class people deserve beautiful homes. We replaced Alku Toinen’s decorative parapet wall and I was tasked with not only making sure waterproofing was done correctly, but that the contractor salvaged and reinstalled decorative limestone elements and that Holmgren’s playful brick patterns were duplicated. Holmgren’s brick patterns at Alku Toinen’s parapet wall were like his maker’s mark. I can clearly identify his other buildings in the neighborhood.

 

2) I know there are no longer any Finns in Alku 1 but does that apply to Alku 2 as well

Unfortunately, our last Finnish member this passed away summer. Her name was Greta Tolamaa. Greta was a great resource to the current board. She and her husband volunteered as board members during their membership. (Greta was also the neighbor who told me, ”You have to contact Saasto” for more Finnish history.)

 

3) Who are the Board members involved in this project other than yourself

Cecilia Feilla and John Amman are fellow board members. John is our board president. The three of us were the most heavily involved in the research project.

 

4) Are you planning some event perhaps in the courtyard to celebrate this? maybe have local press? maybe even the Consul General of Finland to NY ??

I think this is a great idea but we will need to speak as a board first.

 

The Board is also considering putting a plaque in the wall to recognize the historical designation. You can be sure that Robert Saasto will encourage them to recognize the Finnish immigrants who made it all happen. There is presently a fence around the tree outside the building which spells out Alku 1 in the gridwork.

 

 

Robert Alan Saasto

Mainokset

Yleisessä saunassa – Turkissa

egirdir-private-guided-tours-turkey-1Satunnainen matkailija on vieraillut kolmannessa kotimaassaan inhimillisesti katsoen varsin usein. Yksi kokemus on kuitenkin jäänyt uupumaan, matkailija ei koskaan ennen ole sattunut käymään turkkilaisessa saunassa – hamamissa.

5957

Nyt kuitenkin satunnaisen matkailijan kesäkauden kotikaupunki kaivoi jokunen vuosi sitten esiin pikkukaupungin keskustassa olleen
antiikkisen kylpylaitoksen ja ryhtyi rakentamaan samalle paikalle uutta hamamia. Paikallinen museovirasto todella vihastui projektista ja pistikin rakennustyöt poikki useaksi vuodeksi.

 

Arkeologisten kaivauksien lopulta päätyttyä kaupunki jatkoi uuden saunan rakentamista ja se saatiinkin valmiiksi vuodeksi 2015. Historiaa pikkukaupungissa ja sen ympäristössä kyllä riittääkin arkeologeille tutkittavaksi, kaupungin keskustaa vartioi edelleen 1000-luvulla rakennettu linnoitus ja vuonna 1206 rakennettu moskeija.
dsc_0061Moskeijan jykevä puuovi on alkuperäinen, ovi on koottu mosaiikkina pienistä paloista kokonaan ilman nauloja. Kaupungin historiaan liittyvät lyykialaiset, Timur Lenkin mongolit ja ja antiikin Kreikan Persialaissodat. Kovin kaukana eivät myöskään ole ”Kordionin solmun” ratkaisupaikka ja kuningas Kroisoksen pääkaupunki. Troijaan ja Kleopatran kylpypaikkaan sentään on muutaman tunnin ajomatka.
Historiallisesta paikastaan johtuen hamam onkin nyt lähes maan alla,  saunarakennukselle tyypillet pyöreät kupolit ovat kuitenkin juuri maanpinnan tason yläpuolella.  Hamamiin laskeuduttaessa kalkkikivestä tehtyjä portaita päästään vastaanottotilaan. Huoneessa on tilat omien tavaroiden säilytykseen ja ovet yksityisiin pukuhuoneisiin. Paikka vaikuttaa samanlaiselta kuin vaikka Helsingin Itäkeskusksien Uimahalli, tosin vain pienemmältä.

 

Pukuhuoneeseen jätetään omat vaatteet ja kääriydytään vain hamamin puudulliseen pyyhkeeseen, johon verhoutuneena sitten siirrytään itse hamamin puolelle. Nyt eroja alkaakin olla enemmän.

 

228457tarihi_elmali_bey_hamami_31Kupolin kattamassa laajassa tilassa istuudutaan kiertävän veden lämmittämille marmoripenkeille, istumapaikan voi valita kirjaimellisesti takapuolituntumalla, toiset penkit ovat toisia lämpimämpiä, jotkut jopa kuumia. Huoneen keskustassa on kahdeksakulmainen marmorinen tasanne, jolle voi vaikka heittäytyä selälleen siltä tuntuessa, ilma on hieman höyryinen. Saunan yhdellä sivustalla on marmorinen tasanne, jossa pesijä odottaa saavansa sinut käsittelyynsä.

 

Ennen pesuun pääsyä pitää kuitenkin poiketa myös kuumemmassa huoneessa, joka todella muistuttaa suomalaista saunaa Finn-Hamamia, kuten paikalliset sanovat. Paikalliset eivät kuitenkaan kuumassa huoneessa kauaa viihdy, mutta suomalaiselle puiset lauteet, seinät ja katto tuntuvat varsin kotoiselta. Nurkassa  on jopa aivan selvä kiuas, joka kuitenkaan ei ollut kuumana, tilan lämmitys hoidetaan lattian raoista tulevalla vesihöyryllä.
Hien jo virratessa valtoimenaan satunnainen matkailijakin siirtyykin takaisin marmorihuoneeseen. Siellä vain lanteille kääräistyyn liinaan pukeutunut jokseenkin karvainen pesijä-hieroja tiedustelee matkailijan hallitsemalla sekakielellä matkailijan haluamaa käsittelyä. Tarjolla on vain 20 minuutin pesu, parinmymmenen minuutin ihon kuorinta ja samanmittainen hieronta.

 

Hieman uhkarohkea satunnainen matkailija päättää ottaa koko käsittelyn kun kerran oli paikkaan päässyt. Hintakaan ei päätä huimaa, kaikkiaan tunnin käsittely maksaa hieman yli 10 US dollaria.

hamam31Satunnainen matkailija asettuu, avustettuna, marmoriselle liukkaalle ”leivinalustalle”. Pesijä-hieroja saippuoi kohteliaasti koko matkailijan ja aloittaa ihonkuorinnalla. Kuorinta tapahtuu k
arkealla sienellä ja tuntuu niin hyvältä! Erikseen käsitellään selän puolelta koko hoito ja ja sitten pitäisi kääntyä selälleen. Kääntyminen ei kuitenkaan ole aivan helppoa, ehkä metriseltä marmoriselta liukkaalta tasolta pyrkii tottumaton matkailija putoamaan ympäri kierähtäessään ja suistumaan välittömästi lattialle. Tasapainon palautuessa peitellään kuitenkin intiimialueet uudelleen huolellisesti ja jynssäys jatkuu. Lopulta iho punoittaa ja lattia on mustanaan ”hierikkeitä”.

 

hamam12Viileällä vedellä välillä huuhdeltuna alkaa seuraava vaihe, jota matkailija on hieman arvellut saatuaan  käsittelyn rajuudesta lukuisia varoituksia. Viestit pesijä-hierojalle olivat kuitenkin menneet perille ja niinpä hieronta olikin varsin mieto. Pesijä-hieroja ruhjoi nautinnollisesti matkailijan kipeytyneitä jäseniä, mutta jätti enemmät väkivaltaiset ”niksautukset” tekemättä.

 

 

Pesuvaiheen alkaessa pesijä-hieroja itsekin jo hieman huohottaen kaappasi altaasta ison möykyn hyvänhajuista saippuavaahtoa, johon matkailija peittyi kokonaan. Pehmeällä pesuhanskalla käytiin läpi kaikki paikat, paitsi intiimialueet, lopulta pestiin erityisesti jopa matkailijan kietämättä likaiset korvat ja korvantaustat. Huuhtelu hoidettiin huiskimalla jääkylmää vettä koko matkailijan jo  hieman punoittavalle iholle.

____________6

Lopulta siirryttiin takaisin pukeutumistilaan, matkailijalle tarjottiin teetä ja pikkuruinen kuppi kahvia ja vähitellen matkailija keräili omat vaatteet päällensä. Saunasta poistuessa oli olo todella keveä ja mielikin oli korkealla.

 

Jotenkin mieleen tuli maalla pienenä tehdyt saunamatkat. Hamamiin pitää kyllä päästä seuraavankin kerran.

Timo Vainionpaa