Satunnainen matkailija: Paastonajan alkaessa

Satunnainen matkailija pääsi jälleen kolmanteen kotimaahansa Turkkiin juuri 30 päiväisen paastokauden alkaessa.
istanbulramazan.jpg

Islaminuskoisten paastokausi määräytyy kuun kiertoon perustuvan islamilaisen kalenterin mukaan vuoden yhdeksänneksi kuukaudeksi, tänä vuonna paastokuukausi alkoi kesäkuun 6 päivä. Paaston aikana muslimit eivät saa syödä eikä juoda auringon nousun ja laskun välisenä aikana,  samoin tupakointi ja intiimi yhdessäolo vaimon kanssa on kiellettyä. Paaston aikana ei myöskään saa kiroilla, puhua pahasti, tapella eikä valehdella.

 

Erään selityksen mukaan paastokauden, ramadanin tarkoituksena on opettaa nöyryyttä ja  vastustamaan kiusauksia. Tämä hyvää tarkoittava tapa on kuitenkin nykyisellään hieman kyseenalainen. Paastokauden illalliset ovat suorastaan yltäkylläiset, ihmiset syövät ”varastoon” enemmän kuin tarpeeksi ja useat itse asiassa keräävät lisää elopainoa paastokauden aikana.

 

Pääosin islamilaisessa Turkissa pääväestönä olevat sunni-muslimit noudattavat paastoa varsin lukuisasti, jopa 80% sunneista noudattaa paastomääräyksiä, Turkin muslimeista kuitenkin noin 25% on Aleevi-muslimeita, jotka eivät noudata paastoa lainkaan. Tutkimuksen mukaan naiset noudattavat paastomääräyksiä miehiä tarkemmin. Paastosta on vapautettu alle teini-ikäiset lapset, vanhat ja sairaat, myöskään matkoilla olevia ei paastomääräykset koske.

 

Hyvien tapojen mukaan kuitenkin paastoamattomien pitää korvata rahalahjoituksella syömisensä. ”Ruokaraha” annetaan lahjoituksena esimerkiksi vähäosaisille ennen paaston päättävää kolmipäiväistä Bayram-juhlaa.
istanbuliftar2-bPäivittäinen paasto päättyy auringon laskiessa kullakin paikkakunnalla, televisio ja radio ilmoittavat aina minuutilleen paaston päättymisen. Pienemmillä paikkakunnilla paaston päättymisestä kerrotaan myös tykinlaukauksella.

Aamulla ennen auringonnousua syödään tietysti aamiainen, aamiaiselle herätyksen hoitaa kiertävä rumpali, joka takoo hillittömästi rumpuaan jo tuntia ennen auringonnousua. Rumpalit ovat nokkelia, mutta eivat yleensä niin musikaallisia yksityisyrittäjiä, paastokauden päättyessä he tulevat muistuttamaan ja keräämään kolehtia palveluistaan.

 

Monin paikoin –  ainakin Turkissa  saattaa kunta tai kaupunki järjestää kerran paastokauden aikana  illallisen asukkailleen. Myös Istanbulin 12 miljoonaisessa kaupungissa pöytiä katetaan illallista varten valtavien telttakatosten alle puistoihin, liikeyritykset ja varakkaammat yksityiset henkilöt voivat halutessaan maksaa nämä kaikille avoimet ja maksuttomat ruokailut,  vastineeksi maksajat saavat nimensä seniltaiseksi hyväntekijäksi.
iftar2Paastonajan illallisruoka noudattelee melko tarkasti perinteistä kaavaa. Tavanomaisen illallisen aluksi tarjotaan makeita taateleita joilla saadaan häiriintynyt sokeritasapaino kuntoon. Juomaksi varsin yleisesti tarjotaan veden asemesta makeaa kolajuomaa.  Sitten pöytään tuodaan keitto ja leipää, viininlehtikääryleitä, suolakurkkuja ja oliiveja ja papusalaattia. Pääruokana saadaan liha- tai kanaruokaa riisin kanssa, jälkiruokana tarjotaan vain paastonaikana saatavaa valkoista, makeaa granaattiomenan siemenillä koristeltua tärkkelyspitoista vanukasta gullachia.

 

Illallinen syödään todella nopeasti, aloitusmerkin tullessa puhe vaimenee ja kuuluu vain astioiden kilinää. Koko ruokalista selvitetään parissakymmenessä minuutissa, jonka jälkeen lähdetään iltakävelylle pimeään viilentyneeseen iltaan.

 

Juomattomuusmääräys kuumassa kesäässä on sitten huomattavasti hankalampi juttu. Paastokauden aikana Turkissa työskennellään normaalisti, mutta esimerkiksi Arabiemiraateissa työpäivä on virallisesti lyhennetty 6 tuntiin.

 

Yöttömän yön alueella, kuten Suomessa muslimit seuraavat Mekan auringonnousun ja laskun aikoja, muutoinhan vaikka Suomen Lapissa oltaisiin syömättä lähes koko kesä.

Turkissa satunnainen matkustaja joutuu autoilemaan jokseenkin pitkiä matkoja kerrallaan. Iltapäivän aikana varsinkin isot rekkaautot, joita paikalliset kutsuvat TIReiksi  ajelevat jo melko holtittomasti janon sumentaessa silmiä. Tieliikenneonnettomuudet lisääntyvät paastokauden aikana. Auringon laskiessa liikenne lähes pysähtyy ja kaikki tienvarsiravintolat ovat tupaten täynnä.

 

Satunnainen Matkailija

Satunnainen matkailija: Teksas, Alamo ja Rio Granden tasavalta

Satunnainen matkailija on pitkään miettinyt, miltä eteläinen Teksas mahtaisi näyttää.

P1000043Olisko siellä komeita lännenfilmeistä tuttuja hiekkaerämaita, joissa olisi mukava stetson päässä ratsastaa iltaruskoon ja mahtaisiko komealta kuulostava rajajoki Rio Grande soljua rauhallisena virtana vai olisko siinä valkopäisiä kuohuja, joiden tyrskyjen läpi urheat meksikolaiset yrittäisivät päästä rajavartijoita vältellen  Amerikan  puolelle. Pakkohan sitä oli lähteä katsomaan.

Suunniteltu matka suuntautui ensin Teksasin San Antonioon, sieltä kiertomatkana Meksikon rajalle Laredoon jatkaen Corpus Christin edustalla Meksikonlahdessa olevien Padre-saarten kautta takaisin San Antonioon.

Kartan mukaan noin 700 mailin kiertomatkalla ei juuri olisi kummallisempia nähtävyyksiä San Antoniossa olevien vanhojen lähetysasemien lisäksi.  Paatuneen satunnaisen matkailijan lieväksi harmiksi kartta oli tällä kerralla aivan oikeassa.

Satunnainen matkailija yritti kuitenkin parhaansa, matkalta löytyi kyllä teksas-kokoisia paksuja pihvejä ja painikkeeksi erittäin hyvää paikallista tummahkoa Shiner Bock olutta.

P1000020P1000102San Antonio on vierailun arvoinen, onhan siellä kansallinen muistomerkki Alamo ja Riverwalk, Paseo del Río. San Antonion kaupunki kärsi aikaisemmin kovista tulvista, kaupunkin läpi kulkevan joen pinta saattoi nousta pahimmillaan 10 metriä, jolloin kaupungin ensimmästen kerroksien asunnot jäivät tulvan alle. 1920-luvulla kovien tulvien jälkeen kaupunkiin kuitenkin päätettiin rakennettiin kanava- ja patojärjestelmä, joilla tulvat saatiin kuriin. Kanavien varrelle jätettiin kaupungin katuja alempana olevat, kanavia reunustavat kävelykadut, jotka lukemattomat ravintolat ja baarit nykyisin täyttävät. Kanavien varrelle on myös rakennettu kymmeniä hotelleja, kanavissa pääsee myös veneellä kiertoajelulle.

Monesta yhteydestä on tuttu lause ”Remember the Alamo, muistakaa Alamo”.

P1000030Alamo oli 1836 kapinaan nousseiden, Teksasin itsenäisyyttä Meksikon vallasta haluavien teksasilaisten linnake, jossa noin 100 puolustajaa taisteli noin 1500 Meksikon armeijan sotilasta vastaan pitääkseen linnakkeen hallussaan. 13 päivää kestäneen piirityksen jälkeen Meksikon armeija hyökkäsi linnakkeeseen ja surmasi kaikki linnakkeen puolustajat. Tunnetuimmat surmansa saaneet olivat Davy Crocett, joka on ainakin sarjakuvissa tunnettu pesukarhuhatustaan ja Bowie-puukon kehittäjä James Bowie.
Alamo on espanjalaisen San Francisco de Solanon vuonna 1700 perustama lähetysasema. Alamon lähetysaseman johtajana toimi Antonio de San Buenaventura, joka kastoi paikallisia Coahuiltecan-intiaaneja katolilaisuuteen. Metsästys- ja keräilyasteella olevia Coahuiltecan-intiaaneja houkuteltiin myös lähetysasemalle asumaan, suojaan hyökkäävämmiltä intiaaniheimoilta. Alamon lähetysasema muuttui kuitenkin vähitellen sotilastukikohdaksi Espanjan kuninkaan lähettämien sotilaiden määrän kasvaessa Espanjan pelätessä ranskalaisten ja amerikkalaisten valtapyrkimyksiä myös Teksasissa.

Meksiko julistautui itsenäiseksi Espanjan vallasta 1821 ja Alamosta tuli sotilastukikohta ja siellä olevat sotilaat nyt vannoivat uskollisuutta uudelle itsenäiselle Meksikolle. Alamo ja sen ympärille kasvanut San Antonio de Bexar oli vähitellen kasvanut tärkeäksi kauppapaikaksi Teksasissa.

Kun Teksasin itsenäisyyskapina puhkesi 1835, tuli San Antoniosta itsenäisen Teksasin pääkaupunki ja Alamosta sen tärkein sotilastukikohta. Meksikon diktaattori, kenraali Santa Anna määräsi  hyökkäyksen kapinallista linnoitusta vastaan maaliskuun 6, 1836 ja surmattuaan kaikki linnakkeen puolustajat sai linnakkeen haltuunsa.

Seuraavana vuonna 1986, teksasilaiset kuitenkin voittivat meksikolaiset San Jacinton taistelussa huhtikuussa ja Teksas itsenäistyi omaksi tasavallakseen. Meksiko ei kuitenkaan hyväksynyt Teksasin itsenäisyyttä ja vihollisuuksia jatkui aina vuoteen 1845.

Teksas liittyi Yhdysvaltoihin joulukuussa 1845 ja Alamo vähitellen menetti merkitystään sotilaallisena kohteena. Seuraavina vuosina Alamon linnake osittain purettiin ja sitä käytettiin lopulta jopa varastoaalueena. Linnaketta purettin osittain ja jäljelle jäänyt osa myytiin 1880-luvulla Teksasin valtiolle ja linnakkeen kunnosta alettiin pitää parempaa huolta.

Nykyisin Alamo on aivan keskellä nykyaikaista San Antonion keskustaa ja siitä on tehty kansallinen muistomerkki.

P1000052San Antonion esikaupunkialueella on myös muita,  Alamoa paremmin säilyneitä ja kiinnostavampia lähetysasemia. Parhaiten on säilynyt Mission Concepcion, huonommin säilyneitä ovat Mission San Jose ja Mission San Juan ja Mission Espada, jotka yhdessä muodostavat kansallishistoriallisen, UNESCON suojeleman puiston.

P1000082Vuonna 1716 fransiskaanimunkkien perustamassa Mission Concepcionissa on nähtävissä lähetysaseman alkuperäinen rakenne intiaaneille varattuine asumuksineen, puolustusmuurit ja tietysti hienosti säilynyt ja entisöity kirkko.

Matka moottoritietä San Antoniosta Laredoon on helposti kuvattuna tylsä. Matkalla ei ole juuri muuta kuin maissipeltoja, joita harvakseltaan nyökkivät öljypumput pilkuttavat. Satunnainen matkailija odottikin jo mielenkiinnolla pääsevänsä Laredoon, olihan se jo lännenseikkailuista tuttu karjanajopaikka aivan Meksikon rajalla.

P1000121Hieman kyllä matkailija pettyi päästessään perille. Viitat ohjasivat kaupungin ”historialliseen” osaan, mutta nähtävissä oli vain muutamia ränsistyneitä rakennuksia. Uudenaikaisemmalta näytti vain autoliikenteelle suunniteltu rajanylityspaikka ”International Bridge”, jossa jatkuva virta isompia ja pienempiä ajoneuvoja sujahteli Amerikan puolelta yli Rio Granden. Jalankulkijoille on varattu kokonaan oma siltansa muutaman mailin päästä autosillasta. Rio Grande ylittyy kävellen aurinkokatoksen alla molempiin suuntiin, rajan ylittämiseen kerrottiin tarvittavan vain henkilöllisyystodistus. Satunnainen matkailija ei kuitenkaan ollut altis tekemään noin tunnin kävelymatkaa rajan toiselle puolelle ja takaisin nähtyään paluuliikenteen jonon pituuden Yhdysvaltojen puolella.

P1000118Mielenkiintoisin tapahtuma raukeassa sunnuntai-iltapäivässä oli, kun silmiin sattui vaatimaton kyltti, jossa kerrottiin tällä paikalla perustetun  Rio Granden tasavallan. Mitä ihmettä!

Rio Granden tasavalta perustettiin Etelä-Teksasiin ja Pohjois-Meksikoon 1840 tammikuussa ja tasavalta kohtasi loppunsa saman vuoden marraskuussa. Mikään valtio ei edes ehtinyt tunnustaa uutta tasavaltaa ennen sen kaatumista.

Meksiko saavutti itsenäisyytensä Espanjan vallasta 1821. Meksikon epäonnistuttua perustamaan kuningas- tai keisarikuntaa, Meksikosta lopulta muodostettiin Meksikon liittovaltio.  Liittovaltion presidentiksi valittiin kenraali Antonio Lopez de Santa Anna. Kenraali Santa Anna kuitenkin pian valtaannousunsa jälkeen lakkautti Liittovaltion Kongressin ja kaikki valta keskittyi Santa Annalle.

Kaikki meksikolaiset liittovaltion kannattajat eivät kuitenkaan hyväksyneet Santa Annan toimeenpanemaa vallananastusta ja perustivat useita itsenäisiä tasavaltoja, joista menestyksellisin oli Teksasin tasavalta. Vähemmän onnistuneita tasavaltoja syntyi etelämmäksi Meksikoon Zacatecasin Tasavalta ja Yucatanin niemimaalle samanniminen tasavalta. Nämä yritykset kuitenkin kaatuivat varsin nopeasti.

Meksikon pohjoisosaan ja osaan eteläistä Teksasia , Laredo pääkaupunkinaan perustettiin Rio Granden tasavalta tammikuussa 1840, joka sentään kesti noin 280 päivää.  Tasavallalla oli presidentti, armeijan komentaja ja neuvosto, joka toimi tasavallan hallituksena.

Tasavallalle koottiin pääasiassa intiaaneista ja seikkailijoista koostunut parin sadan miehen armeija, joka kuitenkin kärsi tappion Meksikon armeijan joukoille maaliskuussa 1840. Meksikolaisten taistelussa vangiksi saamat 23 miestä, johtajanaan eversti Zapata teloitettiin ja hallitus pakeni Laredosta lopulta Teksasin puolelle San Antonioon.  Teksasissa Rio Granden Tasavaltaa kannatettiin, mutta virallista tunnustusta ei tasavallalle saatu, syynä oli Teksasin samanaikaiset  omat itsenäistymispyrkimykset.

Teksasissa Rio Granden kenraali Rosille kiersi ympäri Teksasin maaseutua  ja sai kerättyä Rio Granden Tasavallalle uuden pienen noin 90 miehen sotajoukon.  Muutaman onnistuneen kahakan jälkeen Rio Granden joukot kuitenkiin lyötiin lokakuussa 1840, loput joukot karkasivat  ja lopullisen niitin  Rio Granden Tasavalta sai marraskuussa, kun tasavallan joukkoja komentanut eversti Canales nimitettiin Meksikon armeijaan prikaatinkenraaliksi vastineena antautumisestaan.

P1000134Matkalla Laredosta Corpus Christin kaupunkiin Meksikonlahden rannalle  oli yllättäen lisää maissipeltoja ja edelleen nyökytteleviä öljypumppuja.

Corpus Christi (suom. Jeesuksen Ruumis) on saanut nimensä espanjalaiselta tutkimusmatkailijalta Alonso Alvarez de Pinedalta 1519, joka saapui alueelle pääsiäisenä.  Pääsiäisehtoollista muistaen de Pineda nimitti alueen Corpus Christiksi. Kaupungin nykyisin  lähes puolimiljoonainen väestö saa elantonsa lähinnä Meksikonlahdella tehtävästä öljynporauksesta ja alueella olevista lukemattomista öljynjalostamoista.

P1000152Padre-saaret on matala saariketju aivan Teksasin rannikolla Meksikonlahdella. Saaret ovat lähinnä luonnonpuistoa, turismista on vasta tulossa merkittävä tekijä tällä alueella. Toistaiseksi saarilla on kuitenkin varsin rajoitetusti matkailupalveluita, parhaiten saaret sopinevat RV-autoille ja telttailijoille, jotka nauttivat meren äänestä ja lintujen bongaamisesta. Näkymät ovat kuitenkin varsin hulppeita.
P1000131

Matka takaisin Padre-saarilta San Antonioon kului jälleen katsellessa maissin kasvamista loputtomilla pelloilla öljypumppujen nyökkiessä edelleen myötätunnosta.

 

Satunnainen Matkailija

Satunnainen matkailija: Niin kaukana että matkan jatko toisi jo lähemmäksi

 

IMG_1090Satunnainen matkailija on nyt perusteellisesti suistunut enemmän kuljetuilta reiteiltään. Kahdentoista tunnin aikaero koti-Floridaan paljastaa, että kaukana ollaan. Toisaalta, kyllä sen ympäristöstäkin helposti huomaa.

 

Matka Floridasta Istanbuliin suoralla lennolla kesti 11 tuntia, hieman toipumisaikaa kolmannessa kotimaassa ja sitten taas lennossa seuraavat 11 tuntia, niin Airbus laskeutuu hieman heilahtaen Ho Chi Minhin lentokentälle, Vietnamin Sosialistisen Tasavallan  suurimpaan kaupunkiin, joka tunnetaan edelleenkin paremmin ehkä Saigonin nimellä.

 

IMG_0666Pohjois-Vietnamin armeija yhdessä Vietnamin vapautusarmeijan kanssa saivat vallattua silloisen amerikkalaisten tukeman Etelä-Vietnamin pääkaupungin huhtikuussa 1975, jolloin loputkin amerikkalaiset sotilaat poistuivat maailman suurimman helikoptereilla suoritetun ilmasillan kautta tukikohtiinsa Filippiineille päättäen Vietnamin sodan.

 

Ensimmäiset amerikkalaiset ”sotilasneuvonantajat” olivat tulleet Vietnamiin, Laosiin  ja Kamputseaan jo 20 vuotta aikaisemmin. Amerikkalaisia sotajoukkoja kävi 20 vuoden aikana Vietnamissa kaikkiaan 9,087,000 henkilöä, joista asepuvussa 2,709,918 sotilasta, yhtäaikaisesti suurimmillaan Yhdysvaltojen sotilaita Vietnamissa oli noin 540.000. Amerikkalaisten tavoitteena Eisenhowerin, Kennedyn, Johnsonin, Nixonin ja Fordin presidenttikausilla oli pysäyttää kommunismin laajentuminen Kiinasta etelään, Laosiin, Burmaan, Kamputseaan ja Thaimaahan. Yhdysvallat menetti sodassa 58,148 miestä kaatuneina noin 75,000 haavoittuneina. Myös amerikkalaiset joukot kärsivät kemiallisten aseiden aiheuttamista vaurioista. Vietnamilaisia sotilaita ja siviileitä arvellaan kuolleen sodassa 2-3 miloonaa.

 

Vietnamin Vapautusarmeija teki sotimisen amerikkalaisille varsin vaikeaksi. Paljoa ei auttanut myöskään Etelä-Korean presidenttinä toiminut kenraali Thieu, joka avustajineen pisti amerikkalaisten dollarit suoraa sveitsiläisille pankkitileillen unohtaen maksaa Etelä-Vietnamin armeijan kulut. Lopulta vuonna 1975 presidentti Ford ei enää saanutkaan, jo aikaisemmin hyväksyttyä ylimääräistä 766 miljoonan dollarin avustuserää Yhdysvaltojen Kongessilta, ja Etelä-Vietnamin armeija mureni muutamassa viikossa.

 

Pohjois-Vietnamin joukot piirittivät Saigonin pohjoisesta ja Vietnamin Vapautusarmeija Mekongin jokialueen puolelta ja sota oli ohi kahdessa viikossa kestettyään 20 vuotta. Pohjois-Vietnamin joukkojen komentaja, presidentti Ho Chi Minh, ”Uncle Ho”, yhdisti etnisesti yhtenäisen  alueen Vietnamin Sosialistiseksi Tasavallaksi ja päätti pitää pohjoisen osan suurimman kaupungin Hanoin pääkaupunkina.   Ho-sedän kuoltua 1979 etelän entinen pääkaupunki Saigon, maan väkirikkain kaupunki yli 10 miljoonalla asukkaallaan sai uuden nimen vanhan presidentin kunniaksi.

 

Amerikkalaisten epätoivoinen sota jatkui yhteensä kaksi vuosikymmentä, amerikkalaisia nuoria miehiä kutsuttiin arpomalla asepalvelukseen. Monet pakenivat Kanadaan, osa poltti julkisesti kutsuntamääräyksensä ja päätyi vankilaan. Mutta moni kuitenkin joutui ”vihreään helvettiin”. Vietnamin sodan aikana Yhdysvaltojen presidentteina toimivat Eisenhower, Kennedy, Johnson, Nixon ja Ford. Sodan aikaisista presidenteistä kukaan ei suoriutunut toiselle valtakaudelleen.

 

IMG_0677Amerikkalaisille sotiminen viidakossa oli vaikeata. Sadekauden aikana kiusana oli vihollisen ja sitkeän liejun lisäksi malariaa tuovat sääkset, huonon hygienian vuoksi kärsittävä punatauti, käärmeet ja skorpionit. Vietcongin sissit saivat apua kyläläisiltä ja kaivautuivat syvälle saviperäiseen maahan. Vain noin 60 kilometrin päässä Saigonista olevalle Cu Chin alueelle Vietcong kaivoi tunneleita lähes 250 kilometrin matkalle kolmeen kerrokseen, syvimmät 10 metriä syvälle amerikkalaisten isojen ilmapommitusten varalta.  Koko viidakko ansoitettiin erittäin epämiellyttävän näköisilla laitteilla ”tavanomaisten” maamiinojen lisksi.

 

IMG_0663Käytävät maan alla kaivettiin tarkoituksella erittäin ahtaiksi, isompikokoiset amerikkalaiset taisteluvarustuksessaan eivät edes mahtuneet käytäviin. Sisseillä käytäväverkossa oli myös lepo- ja kokoontumistiloja sekä asetehtaita. Vietcongin sissit keräsivät B-52 koneiden pudottamia, räjähtämättömiä pommeja, sahasivat ne paloiksi rautasahoilla maanalaisissa tiloissaan ja valmistivat pommin aineista uusia miinoja amerikkalaisten vahingoksi.

 

Silloinen ulkoministeri Henry Kissinger sodan pitkittymiseen tuskastuneena ehdotti myös Hanoin pommittamista ja ”koko maan kattamista asfaltilla”. Hanoita ei pommitettu, mutta sota-alueella  käyttöön otetut kemialliset aseet, varsinkin ”Agent Orange” aiheutti lähes yhtä paljon vahinkoa amerikkalaisille kun viholliselle. Palopommeina kaytetyn napalmin tarkoituksena oli poistaa puusto laajoilta alueilta, jolloin käytävien piilossa olevat sisäänkäynnit voitaisiin edes hieman paremmin havaita.

 
Yhdysvallat poisti Vietnamin kauppasaarron vuonna 2000, presidentti Clintonin vieraillessa Vietnamissa ensimmäisen amerikkalaisen presidenttinä sodan päättymisen jälkeen. Siitä alkoi maan nopea kehittyminen. Nyt vuonna 2016 nuoren väestön suuri osa ei edes tiedä Vietnamin olleen sodassa amerikkalaisten kanssa , vienamilaisten mielestä ”amerikkalaisten agressio” on jätetty taakse ja katse suunnattu tulevaisuuteen. Maassa on voimakas tekstiiliteolisuus, riisin aikaisemman tuonnin asemasta nyt riisiä viedään mm. Kiinaan. Elektroniikkayrityksiä nousee maahan kuin sieniä sateella. Bussimatkan aikana Hanoin liepeillä oli helppo nähdä mm. Foxxconnin käynnykkätehtaat, Canonin tuotantolaitokset ja valtavat Samsungin hallit.
 

Kommunismista muistuttaa vain ”punaiset työkaluliput”, suuri sirppi ja vasara lipun keskellä. Vietnamin virallisia, yhden ison tähden koristamia punaisia lippuja voi nähdä sentään virallisten rakennusten saloissa.

 

Elämä 90-miljoonaisessa kommunistipuolueen hallitsemassa Vietnamissa kulkee nykyään kuin missä muualla maailmassa tahansa. Markkinatalous määrää hinnat, turisteilta otetaan rahat mielelään pois.  Sotilaita ei näy missään ja vapaa liikkuminen maassa kenenkään kyselemättä on itsestään selvyys.

 

Jotakin on kuitenkin jäänyt kommunismista punaisten lippujen lisäksi jäljelle, mahtipontinen Ho Chi Minhin balsamoitua säilyttävä mausoleumi Hanoissa  ja marssilaulut aamulla kaiuttimien kautta arkisin aamulla kello 6.

 

Lisää kuvia tästä linkistä

Suomen New Yorkin pääkonsulaatti on täystyöllistetty

consul5Suomen New Yorkin pääkonsulaatti hoitaa suomalaisten asioita kaikkiaan 35 osavaltion ja kahdella erityishallintoalueella. Washingtonin suurlähetystö hoitaa pääkaupungin aluetta joten Los Angelesin pääkonsulaatille jää toistakymmentä läntistä osavaltiota. Edustustoja auttaa paikallistuntemuksellaan sitten myös kunniakonsulaattien verkosto. Suomen kunniakonsulaatteja Yhdysvalloissa on kaikkiaan 25, yksi aktiivisimmista on Floridan suomalaisalueen sydämessä toimiva Peter Makilan hoitama Lake Worthin kunniakonsulaatti.

Kunniakonsuli valvoo toimipiirissään suomalaisten ja Suomessa pysyvästi asuvien ulkomaalaisten oikeuksia. Hän voi neuvoa ja opastaa hädänalaiseen asemaan joutuneita tilapäisesti ulkomailla oleskelevia Suomen kansalaisia ja Suomessa pysyvästi asuvia ulkomaan kansalaisia yhteydenpidossa paikallisiin viranomaisiin tai lähimpään Suomen suurlähetystöön tai pääkonsulaattiin. Kunniakonsulaatin kautta voi hakea joitain notaarintodistuksia. Kunniakonsulit eivät ota vastaan passihakemuksia eivätkä hoida viisumi- ja oleskelulupa-asioita. Kunniakonsuli ei myöskään voi toimia oikeudenkäyntiavustajana tai oikeudellisena neuvonantajana.

New Yorkin pääkonsulaatti käyttää kunniakonsulaatteja myös erilaisten vaalien toteuttamisen yhteydessä. Floridan suomalaisalue onkin ollut tavallisesti kaikkein vilkkain äänestyspaikka koko Yhdysvalloissa.
passilaiteTietokoneen, skannerin ja sormenjälkilukijan muodostama liikkuva passilaite Suomen passien uusintaan on Floridaan saatu tavallisesti kahdesti vuodessa. Vuonna 2009 passeihin lisättiin sormenjäljet EU:n passiasetuksen mukaisesti ja muutoksen jälkeen passia tuli anoa henkilökohtaisesti – ulkomailla ainoastaan Suomen lähetetyn virkamiehen edustustosta (ei kunniakonsulaatista). Tämä vaatimus on hankaloittanut passin hakemista erityisesti pinta-alaltaan suurissa maissa. Ulkoministeriö halusi helpottaa passinhakua muutamissa maissa, joissa on suurehko suomalaisyhteisö ja etäisyydet ovat pitkiä, ja kehitti edustustojen käyttöön liikuteltavan passilaitteiston. Koska liikuteltava passilaitteisto ei ole lakisääteinen palvelu, edustustolla on velvoite arvioida vuosittain huolellisesti passilaitteen tarve sekä siitä koituvat kustannukset että henkilöresurssikysymykset. Passilaitteen liikuttelu tapahtumasta ja osavaltiosta toiseen vaatii paljon resursseja ja etukäteisvalmistelua, New Yorkin pääkonsulaatti tekee vuodessa noin 750 passia, joista noin kolmannes kirjataan liikkuvalla passikoneella. Passin tietojen kirjaaminen kestää parikymmentä minuuttia, jos kaikki tiedot ovat ajan tasalla, valmis passi postitetaan muutaman viikon kuluessa suoraan asiakkaalle.
consul4Suomessa passin hankkimisen hinta on 48 Euroa, täällä Yhdysvalloissa hinta on merkittävästi kalliimpi, $150 dollaria. Passia voi myös hakea asuinpaikasta riippumatta mistä tahansa Suomen ulkomaan edustustosta (esim. ulkomaan lomamatkan yhteydessä) tai Suomessa miltä tahansa poliisilaitokselta (esim. kesäloman yhteydessä). Mikäli passianomuksen laittaa vireille ulkomailla tai Suomessa, niin toimituspaikaksi voi valita minkä tahansa Suomen ulkomaan edustuston. Kaksoiskansalaiset voivat käyttää Yhdysvaltojen passiaan matkustaessaan USA:sta ulkomaille. Passin hakemisesta Yhdysvalloissa löytyy lisätietoa: www.finland.org: ”Palvelut Suomen kansalaisille” – ”Passi”. Passin uusijoiden kannattaa myös tutustua uusiin ohjeisiin passin sähköisestä uusimisesta poliisin passisivuilla, https://www.poliisi.fi/passi. Viimeisten Suomen kymmenen vuoden passien voimassaoloaika päättyy ensi kesänä, jolloin poliisin passitoimistoihin odotetaan kaikkien aikojen ruuhkaa. Sähköisesti passia ei voi uusia Suomen ulkomaan edustustoista.

New Yorkin pääkonsulaatti on todella vilkas tietokeskus. Konsulaattiin tulee erilaisia kyselyitä jopa 8000 vuodessa. Niitä ratkoo vain nelihenkinen konsulitiimi, joten vastattavaa riittää. Konsuliosasto vastaa suomalaisten passikysymysten lisäksi tiedusteluihin mm. sairaustapauksissa ja auttaa pidätys- ja vangitsemistilanteissa sekä lastensuojeluasioissa. Suomen pääkonsulaatti hoitaa kuitenkin vain suomalaisten asioita muille suomalaisille viranomaisille, Yhdysvaltojen viranonomaisasioissa Suomen konsuleilla ei ole toimivaltaa.
New Yorkin konsuli piti suomalaisalueella vieraillessaan myös yleisen tiedotus- ja tapaamistilaisuuden Lake Worthin St. Andrewin kirkolla. Puheessaan hän painotti konsulaatin kolmen M-kirjaimen merkitystä jopa ulkomailla asuvien Suomen kansalaisten auttamiseksi.
M – ennen matkustamistasi tutustu Ulkoministeriön matkustustiedotteeseen (http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=15735 )
M – tee matkustusilmoitus, vaikka asusitkin pysyvästi ulkomailla (https://matkustusilmoitus.fi/public_html?command=browse )
M – Matkavakuutuksessa ei kannata säästää. (valitse vakuutusyhtiösi huolella)

Satunnainen matkailija Hawaijilla

 

Kuvista on oma kuvasarjansa, jonka voit nähdä tästä linkistä

Timo Vainionpää:

Satunnaisen matkailijan tavanomaiset matkasuunnitelmat heittivät vähän sekaisin ilmansuunnista ja satunnainen matkailija olikin yllättäen matkalla Floridasta länteen – ja aika kauaksi länteen.

Fort Lauderdalen lentokelntältä päästiin jokseenkin mukavasti hieman yli parituntisella lennolla Teksasiin, mutta siitä eteenpäin lähes yhdeksän tunnin lento Houstonista Honoluluun oli tavanomaista puuduttavampi. Unitedin ikivanhan koneen viihdejärjestelmän hajoaminen ei myöskään juuri tyhjänpäiväistä istumista auttanut.

IMG_6659Taksimatka Honolulun kansainväliseltä lentokentältä Waikiki Beachin tuntumassa olevaan hotelliin antoi jo ennakkokuvaa saarten kalleudesta. Vajaan puolen tunnin taksimatkasta sai maksaa noin $60 dollaria. Muutkin matkakustannukset tuntuivat olevan noin kaksinkertaisia Floridaan verrattuna.

Englantilainen kapteeni James Cook löysi nämä paratiisisaaret 1778, kaksi vuotta Yhdysvaltojen itsenäistymisen jälkeen. Polynesialaiset Marquesas-saarilta ja Tahitilta olivat kansoittaneet saaret jo noin ajanlaskun alkamisen aikoihin, mutta vasta uusi polynesialaisten muuttoaalto 1200-luvulla toi saarille pysyvän asujaimiston. Cookin saavuttua saarille ikivanhan ennustuksen mukaan Oahun saaren kuningas Kamehameha kukisti muilla saarilla olleet kilpailijansa ja alisti saaret valtaansa.

IMG_6230.JPG
Hawaijin kuningas Kamehameha V  oli vallinnut kuningaskuntaasa useita vuosikymmeniä. Hänen hallintokaudellaan Honolulun kuninkaanlinnaan asennettiin mm. vesivessa ja sähkövalot, useita vuosia aikaisemmin kuin samat mukavuudet saatiin Yhdysvaltojen Valkoiseen Taloon tai Englannin kuningasperheen asuntoon Buckingham Palaceen. Kamehameha V kiersi maailman ympäri ja oli tunnustettu ja kunnioitettu  monarkki Euroopassa ja Aasiassa.

Kuningas kuoli kuitenkin matkallaan San Franciscoon ja seuraajaksi tuli hänen sisarensa , kuningatar  Liliuokalani, joka pyrki muodostamaan uuden perustuslain ja vahvistamaan hallitsijan asemaa.

Ryhmä amerikkalaisia ja eurooppalaisia kuitenkin kaappasi vallan ja asetti kuningattaren kotiarestiin. Kuninkaanlinnasta myytiin jopa kaikki huonekalut. Uuden hallituksen muodosti Sanford Dole, hallitus vaati Hawaijin liittämistä Yhdysvaltoihin oman territorionaan. Lopulta kuningatar Liliuokalani matkusti Washingtoniin, jossa hän vahvisti vastahakoisesti Yhdysvaltojen Senaatille luopumisensa kruunusta.

Myöhemmin Yhdysvaltojen presidentti Cleveland tunnusti Yhdysvaltojen toimineen asiassa väärin ja oli halukas palauttamaan kuningaskunnan valtaan. Hawaijin väliaikainen presidentti Dole kuitenkin julisti Hawaijin tasavallaksi Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä 1894, eikä sitä seurannut vastavallankumous pystynyt enää asiaa muuttamaan.

Vuonna 1897 Hawaijia ehdotettiin liitettäväksi Yhdysvaltoihin. Vaikka Japani lähetti sotalaivojaan alueelle liittämistä vastustamaan Hawaiji liitettiin virallisesti Yhdysvaltojen territorioksi seuraavana vuonna.

Toisen maailmansodan aikana Japani suoritti hyökkäyksen Oahun saarella olleeseen Pear Harbourin laivastotukikohtaan, teko joka aiheutti Yhdysvaltojen liittymisen maailmanpaloon.

IMG_6389.JPGNykyisin Hawaijilla asuu noin 1.4 miljoonaa asukasta, joista valkoihoisia noin neljännes, aasialaisia noin 40%. Aidon polynesialaisen verisiteen todistamaan pystyvät asukkaat saavat Hawaijin valtiolta merkittäviä etuja.

Vuonna 1959 Yhdysvaltojen presidentti Dwight D. Eisenhower  allekirjoitti sopimuksen, jolla Hawaijista tuli Yhdysvaltojen 50 osavaltio. Yhdysvaltojen lippuun lisättiin myös tapauksen kunniaksi uusi, viideskymmenes tähti.

Hawaijin omassa lipussa on edelleen vasemmassa yläkulmassa Ison-Britannian ristilippu, Union Jack, yhdeksän valkoista ja punaista ja sinistä viivaa viittaavat Hawaijin saariryhmän yhdeksään saareen.

Hawaijin tuliperäisellä saarella on vielä toistaiseksi veden alla kasvamassa uusi, kymmenes saari, piirretäänkö silloin viivoja lippuun yksi lisää, jää nähtäväksi.

Katso lisää kuvia tästä linkistä

Aikansa kutakin…

Nykyisin teurastus on yritetty siirtää teurastamoihin, aina se kuitenkaan ole onnistunut.

Nykyisin teurastus on yritetty siirtää teurastamoihin, aina se kuitenkaan ole onnistunut.

..sanoi pässi kun päätä leikattiin. Papparazzilla oli mahdollisuus seurata ja osittain osallistua lampaan viimeiseen matkaan laitumelta lihavartaaseen suurena islamilaisena uhrijuhlapäivänä.

Lampaanpaistin valmistelu alkaakin jo hyvissä ajoin ennen ruokatulien sytyttämistä. Kaupunkien laitamille syntyy ennen juhlapyhiä suuria eläinmarkkina-alueita, joissa sitten mahdolliset ostajat käyvät tutkimassa sopivaa eläintä. Yleensä uhriksi Turkissa valitaan lammas, mutta myös vuohi tai jopa lehmä saattaa tavata uuden lyhytaikaisen omistajansa väliaikaisisilla karjamarkkinoilla.

Lammasfarmarin uni

Lammasfarmarin uni

Myyntialueella lampaat on aidattu pieniin karsinoihin, joista sitten asiantuntevasti valitaan jollain perusteella se mahdollisesti lihaisin tai mehukkain. Jos juhlapäivään on vielä aikaa, voidaan lauhkea eläin kuljettaa vaikka omaan puutarhaan.

Uudessa kotikarsinassa lampaalle syötetään viimeiseksi ateriaksi sipulia ja suolaa, jonka sanotaan vahvistavan lampaan lihaa. Kun Kurban bayramin ensimmäinen päivä sitten valkenee, lampaalla päivä pimenee.

Nahka nyljetään huolellisesti

Nahka nyljetään huolellisesti

Lampaan teurastus on varsin nopea toimitus. Avustaja nappaa eläimen jaloista kiinni ja kellistää sen tantereelle. Teurastaja lausuu lyhyen rukouksen ja survaisee lyhyen puukkonsa lampaan kaulavaltimoon. Veri suihkuaa katkaistusta valtimosta, eläimen nytkähdeltyä vielä muutaman kerran teurastaja ottaa esille isomman puukkonsa ja kirjaimellisesti leikkaa eläimen pään irti. Edelleen verta vuotava ruho saattaa sätkiä, joten avustajan on parasta pitää edelleenkin kolmesta sorkasta kiinni asian helpottamiseksi. Yhden sorkan annetaan olla vapaana, jotta vielä verta pumppaava sydän saisi kaikki verisuonet tyhjäksi.

Lopulta päätön ruho siirretään pöydälle tai koukkuun roikkumaan. Takajalan kinnerjänteen viereen tehdään kätevästi viilto, johon

"Paistia on siinä monenmoista"

”Paistia on siinä monenmoista”

sitten työnnetään yleensä auton renkaan pumppaamiseen tarkoitettu ilmapumppu.  Kun lammas on saatu pumpattua sopivan pulleaksi, voidaan nahka irroittaa suhteellisen helposti ja päästään paloittelemaan tulevaa ateriaa. Lihojen lisäksi eläimestä käytetään hyväksi lähes kaikki osat. Suolet pestään ja käytetään makkarankuoriksi, maksa ja munuaiset pääsevat pataan tai  grilliin, pää ja sorkatkin ajellaan irti villoista ja paistetaan uunissa. Vatsalaukku puhdistetaan ja käännetään ympäri, jotta siitä päästään valmistamaan rasvaista, mutta maistuvaa iskembe-keittoa. Jäljelle jää vain luu ja nahka, joille niillekin on ainakin aikaisemmin löytynyt käyttöä. Nahka parkitaan pehmeäksi taljaksi varpaita lämmittämään ja luista tehtiin liimaa.

Uhrieläimen teurastus kurban bayramin aikana voi tapahtua jo päivää ennen juhlaa tai sitten juhlapäivänä tai vielä seuraavanakin päivänä puoleen päivään saakka. Jotta liha olisi mureaa, pyritään yleensä uhriksi valitsemaan yleensä nuori eläin. Elävän, ehkä 30-kiloisen lampaan hinta on noin $250-300 US dollaria, lihaa siitä saadaan 60 prosenttia eläimen painosta. Traditiot määräävät, että kolmasosa uhrieläimen lihasta voidaan syödä itse, kolmasosa annetaan sukulaisille ja kolmasosa toimitetaan köyhemmille ihmisille. Melko usein suvussa päätetäänkin uhrieläin yhteisesti, lihat sitten jaetaan keskenään.

Ensimmäiset lampaan maistiaiset saadaan jo juhlakauden ensimmäisen päivän lounaalla, tradition mukaisesti parhaat palat pistetään vartaaseen grilliin paistumaan. Mukaan pistetään myös vähän munuaisia ja maksaa. Lounaspöytään lisätään sitten vain leipää ja juhlat voivat alkaa.

Koko suku kerääntyy yhteen lihapadoille

Koko suku kerääntyy yhteen lihapadoille

Tuskin runsaasta lounaasta on selvitty, kun jo juhlaillallisen valmistelu aloitetaan. Pataan pistetään parhaita paloja lihasta, pieniä palasia maksasta ja munuaisista ja vain suolaa mausteeksi. Lihapadan annetaan hautua pitkään hiljaisella tulella. Lopputulos,  kavurma-pata muistuttaa merkittävästi karjalanpaistia. Höysteeksi keitetään riisiä ja perunamuusia, sipuli- ja tomaatti salaattia, paistetuja sipuleita, erilaisia papuja, sekä monenlaisia pohjoismaalaiselle tuntemattomia jogurtilla maustettua salaatteja. Ruoka huuhdellaan alas Coca-Colalla tai vedellä. Huhuja on kuulunut myös kuuluisan anisviinan, rakin, runsaammastakin käytöstä.

Kunefe

Kunefe

Jälkiruokaa tietysti tarjotaan myös. Useampia lajeja makeita rullaksi käärittyjä baklava-leivoksia, makeata mannapuuroa muistuttavaa helvaa ja muita lähes siirapissa ja sokeriliemessa kelluvia leivoksia tarjotaan monta kierrosta. Makeiden jälkiruokien jälkeen pitää vielä yrittää syödä hedelmiä, eteläisessä Turkissa kasvatettuja banaaneja, mandariinejä, omenoita, luumuja ja puolisen tusinaa täysin taas alunperin pohjoismaalaiselle tunnistamatonta hedelmää. Sitten vihdoinkin päästään vahvaan turkkilaiseen kahviin…

Suklaata kaikkien makuun

Suklaata kaikkien makuun

Bayram juhlan seuraaviin päiviin sitten kuuluukin lyhyeksi tarkoitetujen vierailujen sarja. Vieraisille mennään yleensä aina vanhempien tai arvostetummaksi koettujen henkilöiden luoksi. Mitään tuliaisia ei viedä, vaan isäntäväki tarjoaa lasillisen teetä tai palan suklaata vieraille. Näitä vierailuita sitten tehdään kaikkina kolmena päivän niin, että tuskin ehtii kotona käydä.

Lapset ovat saaneet Bayram-juhlaksi yleensä uudet vaatteet, lapsille myös annetaan sievästi nenäliinaan käärittynä rahalahja. Lahjonnalta vaikuttavan toiminnan tuloksena vastahakoisemmatkin teini-ikää lähestyvät lapset lähtevät mielellään mukaan näille pikavierailuille.Kun lopulta monipäiväisen juhlan lihansyönti päättyy on taas käsillä pidempi kausi pelkkää työntekoa.

Timov

TALLINNAN RISTEILYLLÄ

Tallinnaan!

Tallinnaan!

Vielä ennen paluuta Floridaan päätin tehdä risteilymatkan Tallinnaan, niinpä menin Lahdessa olevaan MATKAPOJAT Matkatoimistoon tiedustelemaan edullista laivamatkaa.

Minulle suositeltiin 24 tunnin edullista matkaa ja kiinnostuin siitä ja varasin matkan. Matkan hinta oli kokonaisuudessaan 64 euroa, johon sisältyi linja-auto kuljetus Helsingin Länsisatamaan, lyhyt ostos kierros ja kiertoajelu Tallinnassa, meriaamiainen ja hyttipaikka sekä vielä seuraavana aamuna paluukuljetus Lahteen.

Laiva millä matkustin oli M/S SILJA EUROPE, johon mahtuu yli 3000 matkustajaa. Paljon meitä oli mutta ehkä ei nyt täysi.

Aika paljon odotusta sisältyy joka matkaan

Aika paljon odotusta sisältyy joka matkaan

Lahdesta lähti bussi kello 15.30 ja saapuessa Helsinkiin bussikuski haki laivaliput ja jakoi ne bussissa, jonka jälkeen jokainen meni odottamaan laivaan pääsyä.

Laivaan pääsi kello 18.15 ja laiva lähti kohti Tallinnaa kello 18.30 kauniin ja kesäisen ilman saattelema. Matkalaukku hyttiin ja tutustuminen laivaan.  Ohjelmaa riitti tanssin ym.merkeissä yö myöhälle. Ostoksiakin tehtiin, mutta myöhemmin jokainen huomasi että kaikki laivassa oli huomattavasti kalliimpaa kuin maissa.

Laivalla on menoa

Laivalla on menoa

Laiva saapui Tallinnan satamaan kello 10.00 illalla. Meidän risteilyllä olleet pääsivät vasta aamulla maihin.

Hyvin nukutun yön jälkeen aamutoimet ja aamupalalle noutopöytään, joka todella oli runsas ja antoisa. Maihin pääsimme kylläisenä ja suunta Viru-hotelli ja sen vieressä oleva todella upea ja kallis ostoskeskus.

Ostoskeskuksen Apteekissa tein ostoksia Suomen lääkärin reseptillä ja lääkkeet olivat halvempia kuin Suomessa. Seuraavana Sata-markettiin, joka todella oli turistille oiva ostos paikka kun vähän kiertelee ja kyselee hintoja. Myyjät ovat todella aktiivisia se vähän häiritsee kun katselee tavaroita,  naishenkilöitä varsinkin. Paikka oli aivan kävelymatkan päässä satamasta, mutta taxikaan ei paljon maksa. Hyvä on kysyä ensin kun menee kyytiin,  mitä matka maksaa.

Markettiin!

Tallinnan terminaali

Laivassa pitäisi olla viimeistään kello 12.40 joten sitä ennen on hyvä ottaa aikaa ja tehdä viime ostokset terminaalin alkoholimyymälässä. Sieltä kannattaa tehdä todella edulliset viina- ja kalja ostokset niin kantomatkakin lyhenee.

Laiva lähti Tallinnasta kello 13.00 ja Helsinkiin saavuttiin kello 16.30, laivasta suoraa odottavaan bussiin ja matka Lahteen jossa olin kello 18.30.

Muistelen samalla niitä ensi matkoja kun Eesti oli kommunistivaltio ja ensimmäinen laiva yhteys saatiin vuosikymmeniä sitten. Mukana oli myös pari kolme kertaa hyvä ystäväni Lasse Sjöström eli Levy-Lasse. Laivassa piti täyttää kaavake paljonko on rahaa mukana, korut, sormukset ja viisumi piti tätä ennen hankkia.

Terminaali

Terminaali

Tullissa tarkastettiin matkalaukku. Miehillä oli mm naisten sukkahousuja, kelloja, taskulaskimia, puru umia, sadetakki y,m kaikki myytäväksi, joltain niitä otettiin pois. Kun edellä olevat sain maihin ja myytyä oli neljän päivän aikana oli maissa tosi pohatta, ruplia oli ja niillä oli hyvä rällästää. Ravintoloiden edessä jonot, mutta suomipoika aina tervetullut sisään. Nyt Eesti itsenäinen valtio ja venäläinen väestö on sopeutunut siihen mukaan, kaikki on siis hyvin heilläkin.

Tämä oli tosi kertomus Amerikan Esan Tallinnan matkasta syyskuussa 2013