Satunnainen matkailija Hawaijilla

 

Kuvista on oma kuvasarjansa, jonka voit nähdä tästä linkistä

Timo Vainionpää:

Satunnaisen matkailijan tavanomaiset matkasuunnitelmat heittivät vähän sekaisin ilmansuunnista ja satunnainen matkailija olikin yllättäen matkalla Floridasta länteen – ja aika kauaksi länteen.

Fort Lauderdalen lentokelntältä päästiin jokseenkin mukavasti hieman yli parituntisella lennolla Teksasiin, mutta siitä eteenpäin lähes yhdeksän tunnin lento Houstonista Honoluluun oli tavanomaista puuduttavampi. Unitedin ikivanhan koneen viihdejärjestelmän hajoaminen ei myöskään juuri tyhjänpäiväistä istumista auttanut.

IMG_6659Taksimatka Honolulun kansainväliseltä lentokentältä Waikiki Beachin tuntumassa olevaan hotelliin antoi jo ennakkokuvaa saarten kalleudesta. Vajaan puolen tunnin taksimatkasta sai maksaa noin $60 dollaria. Muutkin matkakustannukset tuntuivat olevan noin kaksinkertaisia Floridaan verrattuna.

Englantilainen kapteeni James Cook löysi nämä paratiisisaaret 1778, kaksi vuotta Yhdysvaltojen itsenäistymisen jälkeen. Polynesialaiset Marquesas-saarilta ja Tahitilta olivat kansoittaneet saaret jo noin ajanlaskun alkamisen aikoihin, mutta vasta uusi polynesialaisten muuttoaalto 1200-luvulla toi saarille pysyvän asujaimiston. Cookin saavuttua saarille ikivanhan ennustuksen mukaan Oahun saaren kuningas Kamehameha kukisti muilla saarilla olleet kilpailijansa ja alisti saaret valtaansa.

IMG_6230.JPG
Hawaijin kuningas Kamehameha V  oli vallinnut kuningaskuntaasa useita vuosikymmeniä. Hänen hallintokaudellaan Honolulun kuninkaanlinnaan asennettiin mm. vesivessa ja sähkövalot, useita vuosia aikaisemmin kuin samat mukavuudet saatiin Yhdysvaltojen Valkoiseen Taloon tai Englannin kuningasperheen asuntoon Buckingham Palaceen. Kamehameha V kiersi maailman ympäri ja oli tunnustettu ja kunnioitettu  monarkki Euroopassa ja Aasiassa.

Kuningas kuoli kuitenkin matkallaan San Franciscoon ja seuraajaksi tuli hänen sisarensa , kuningatar  Liliuokalani, joka pyrki muodostamaan uuden perustuslain ja vahvistamaan hallitsijan asemaa.

Ryhmä amerikkalaisia ja eurooppalaisia kuitenkin kaappasi vallan ja asetti kuningattaren kotiarestiin. Kuninkaanlinnasta myytiin jopa kaikki huonekalut. Uuden hallituksen muodosti Sanford Dole, hallitus vaati Hawaijin liittämistä Yhdysvaltoihin oman territorionaan. Lopulta kuningatar Liliuokalani matkusti Washingtoniin, jossa hän vahvisti vastahakoisesti Yhdysvaltojen Senaatille luopumisensa kruunusta.

Myöhemmin Yhdysvaltojen presidentti Cleveland tunnusti Yhdysvaltojen toimineen asiassa väärin ja oli halukas palauttamaan kuningaskunnan valtaan. Hawaijin väliaikainen presidentti Dole kuitenkin julisti Hawaijin tasavallaksi Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä 1894, eikä sitä seurannut vastavallankumous pystynyt enää asiaa muuttamaan.

Vuonna 1897 Hawaijia ehdotettiin liitettäväksi Yhdysvaltoihin. Vaikka Japani lähetti sotalaivojaan alueelle liittämistä vastustamaan Hawaiji liitettiin virallisesti Yhdysvaltojen territorioksi seuraavana vuonna.

Toisen maailmansodan aikana Japani suoritti hyökkäyksen Oahun saarella olleeseen Pear Harbourin laivastotukikohtaan, teko joka aiheutti Yhdysvaltojen liittymisen maailmanpaloon.

IMG_6389.JPGNykyisin Hawaijilla asuu noin 1.4 miljoonaa asukasta, joista valkoihoisia noin neljännes, aasialaisia noin 40%. Aidon polynesialaisen verisiteen todistamaan pystyvät asukkaat saavat Hawaijin valtiolta merkittäviä etuja.

Vuonna 1959 Yhdysvaltojen presidentti Dwight D. Eisenhower  allekirjoitti sopimuksen, jolla Hawaijista tuli Yhdysvaltojen 50 osavaltio. Yhdysvaltojen lippuun lisättiin myös tapauksen kunniaksi uusi, viideskymmenes tähti.

Hawaijin omassa lipussa on edelleen vasemmassa yläkulmassa Ison-Britannian ristilippu, Union Jack, yhdeksän valkoista ja punaista ja sinistä viivaa viittaavat Hawaijin saariryhmän yhdeksään saareen.

Hawaijin tuliperäisellä saarella on vielä toistaiseksi veden alla kasvamassa uusi, kymmenes saari, piirretäänkö silloin viivoja lippuun yksi lisää, jää nähtäväksi.

Katso lisää kuvia tästä linkistä

ORIENT EXPRESS by SEA

Välimeren risteily 23. syysk.  –  5. lokak. 2015 m/s QUEEN VICTORIALLA

Anneli Alperin ja Tuulikki Leino

Matkalta on myös Seppo Palokkaan ottama kuvasarja, klikkaa tästä kuviin

Venetsia

On sanottu, että Venetsiaan on tultava veneellä, sillä ”saapuminen junalla on kuin kävisi palatsiin takaovesta”. Ryhmämme saapui Italian mantereella sijaitsevalle Marco Polan kentälle  useilla eri lennoilla  23. syyskuuta 2015. Kun tervehdykset oli tervehditty ja matkatavarat koottu niin saimmekin kokea aivan hurjan keinuvan vesitaksikyydin  Lido-saarelle. Siellä sijaitsi viihtyisä “Hotel Riviera”, asuinpaikkamme seuraavat kolme päivää.

Huokausten silta

Huokausten silta

Matkanjohtaja Seppo Palokas jakoi meille  72 tunnin “CityPASS” kortit, jotka toimivat yleisissä kulkuneuvoissa.  Etupäässä käytimme vesibusseja,“vaporettoja”. Yhteistä ohjelmaa oli Pyhän Markuksen aukiolta alkanut kävelykierros paikallisen oppaanjohdolla.  Tutustuimme  Venetsian tärkeimpiin nähtävyyksiin, joihin kuuluu kultamosaiikein koristeltu bysanttilaistyylinen Pyhän Markuksen kirkko, marmorinen Herttuoiden palatsi, aukion komeat kellotornit ja lukuisat patsaat ja muistomerkit. Herttuoiden palatsin upeista tuomioistuinsaleista  kuljimme synkkiin vankiloihin  yli  Huokausten sillan,  niin kutsuttu koska siinä monet tuomitut näkivät päivänvalon viimeistä kertaa.  Näkemämme  oli sentään vesirajan yläpuolella. Saattaa vain kuvitella tunnelmaa syvemmällä sijaitsevissa pimeissä vettä tihkuvissa selleissä. Kierroksemme jatkui  gondooli “pysäkille”, josta alkoi ajelu  kapeita sivukanavia myöten, lukuisten kävelysiltojen  alitse Canal Grand´elle. Pääkanaalin   varrella ihailimme kauniita asuinpalatseja. Näkymä oli  elokuvista ja TVstä tuttu   mutta aivan taianomainen  näin itse koettuna.

Murano Glass

Murano Glass

Seuraavina parina päivänä ryhmän jäsenet tutustuivat omatoimisesti Venetsian kirkkoihin ja museoihin, Rialton siltaan ja sitä ympäröiviin vilkkaisiin ostoskatuihin missä oli helppo sortua koruihin, huiveihin, muuhun hauskaan “krääsään”.  Allekirjoittaneet ainakin kävivät Harry´s Baarissa nauttimassa aidot alkuperäiset Bellini-juomat ja Muranon saarella ihailemassa kirjavan koreaa taidelasia.
Neljäntenä päivänä taas vesitaksit veivät meidät kimpsuinemme ja kampsuinemme

Aboard Queen Victoria

Aboard Queen Victoria

Lidosta Venetsian satamaan. Nousimme Cunard-linjan Queen Victoria laivaan aloittamaan seitsemän vuorokauden itäisen Välimeren risteilyn.

Zadar, Croatia

Croatia Food

Croatia Food

Ensimmäinen rantautumispaikka oli melko uusi kohde. Siellä tuntui  olevan vielä jonkin verran opettelemista turismin suhteen. Valitsemallamme “Panoramic Dalmatia”  kierroksella valtaosa ajasta kului bussissa istuen. Maisema oli kuivan ankeata pensaikkoa, mitä nyt muutama vuohi ja lehmä toivat vaihtelua. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli meikäläisen mielestä yhtä kuin USAn mootoriteillä sijaitevat huoltoasemat kuppiloineen ja rihkamakauppoineen. Oli siinä vieressä Krka-joen syvän rotkon ylittävä komea silta, paikallinen ylpeys ja  insinööritaidon näyte.
Päivä parani kun pääsimme lähes tiettömäm tien päässä sijaitsevaan maalaisravintolaan. Viimeiset pari mailia linja-auto kulki peruuttaen, perillä ei ollut tilaa kääntää. Tarjolla oli tosi herkullista paikallista leipää, kinkkua, soulakurkkua ja oliiveja. Kyytipojaksi oli  viininiä, josta on parempi olla sanomatta mitään, mutta kroatialainen olut oli ihan hyvää.

Dubrovnik

Dubrovnik crafts

Dubrovnik crafts

Kroatian eteläkärjessä sijaitseva Dubrovnik, “Adrianmeren helmi”, mainitaan usein yhdeksi maailman kauneimmista kaupungeista. Vaikuttava vuoristoinen luonto, merenrannat ja historialliset nähtävyydet ovat sen valttikortteja.
Jos ei halunnut mennä maaseutukierroksille, oli helppo kulkea Cunardin busseilla suoraan  Vanhankaupungin portille. Niillä kujilla aisti menneiden vuosisatojen tunnelman, 1500-luvun mahtiajan, jolloin Dubrovnik oli  vilkas ja vauras merenkulkukeskus, Venetsian veroinen kaupunkivaltio. Vanhankaupungin pääkatu on marmorilla päällystetty Placa, miljoonien jalkaparien kuluttama. Monet ryhmämme jäsenet kunnostautuivat kiipeämällä keskustaa ympäröivälle parikymmentä metriä korkealle muurille. Sieltä avautui henkeäsalpaavan kaunis merimaisema ja voi kokea kaupungin aivan uudesta näkökulmasta.  Voi seurata jälleenrakennustyötä, mikä on jatkuva prosessi. Samat maanjäristysten luhistamat tuhatvuotiset kivet ladotaan aina uudelleen. Myös sodat ovat tuhonneet kaupungin usean kertaan, viimeksi 1990-luvula.

Queen Victoria

The Ship

The Ship

Oleskelu Queen Victorialla oli viihtyisää, henkilökunta oli huippuosaava ja avuliasta. Iltaisin teatterissa sai nauttia Broadway-tasoisista esityksistä.  Miellyttävä yllätys ryhmällemme oli, että illallispöytämme ruokasalissa sijaitsivat laivan perässä suurten ikkunoiden ääressä. Voi ihailla merta ja auringonlaskua, jos tovereitten jutuilta malttoi kääntää päänsä.  Meripäivät ovat yksi risteilyjen hienous. Aamulla ei ole kiire rynnätä retkille, mielenkiintoista ohjelmaa on koko päivän vaikka millä mitalla. Seppo ja Custom World Travel järjestivät cocktail-kutsut, joissa huomioitiin lähiaikoina merkkipäiviä viettäviä ryhmän jäseniä. Pianomuusiikin säestyksellä saimme  tuulettaa  tanssikenkiämme parketilla.

Kreikan saaristo, Mykonos

Mykonos Windmills

Mykonos Windmills

Mykonos Church

Mykonos Church

Mykonoksen saari sijaitsee Kykladien saariryhmässä.  Se on kuiva ja karu, vähäiset sateet ajoittuvat tammi-helmikuulle.  Saarelle alkoi 1950-luvulla muodostua taiteilijayhdyskuntia ja pian seurasivat turistit. Tänä päivänä siellä on lukuisia trendikkäitä illanviettopaikkoja, jotka ovat  kuulemma erittäin suosittu kansainvälisten julkkisten, seksuaalivähemmistöjen sekä huviveneilijöiden keskuudessa. Jotkut lukuisista hienohiekkaisista uimarannoista ovat  suosittuja nudistirantoja. Meidän kohdallemme  ei mitään edellämainituista sattunut, lieneekö vuodenaika ollut liian myöhäinen.    Mieleenpainuvia olivat “sokeripala” talot: valkoisiksi kalkitut seinät, tasaiset katot ja kirkkaan siniset tai harvemmin punaiset ovet ja ikkunaluukut. Jokaisella talolla on myös oma järjestelmä sadeveden keruuseen. Saarella ei ole  lähteitä, jokia tai järviä. Osa saaren asukkaista joutuukin turvautumaan meriveteen, josta suola on poistettu. Saari on tunnettu tuulimyllyistä.  Pääkaupungissa, myös nimeltään Mykonos, on niitä mahtava rivi. Ne näkyvät parhaiten  “Pikku–Venetsiaksi” kutsutulta alueelta, jossa on pieni uimaranta, ravintoloita ja kauppoja.

Rhodos, Kreikka

Rhodos, Barren Beauty

Rhodos, Barren Beauty

Queen Victoria rantautui aivan Rhodoksen kaupungin kylkeen, lyhyen kävelymatkan päähän muurien ympäröimästä keskiaikaisesta  Vanhastakaupungista. Legendan mukaan Apollon syntymäpaikkana pidetyllä saarella oli paljon nähtävää. Laivalta ostettu “Panoramic Rhodes” kiertoajelu antoi siitä mainion kuvan, oli merta ja vuoria ja raunioita. Raunioita,  jotka olivat monien eri vuosituhansien aikana vallinneitten kulttuurien perua. Pikku kylissä “Sokeripala” rakennustyyli  oli  suosittua myös täällä. Rantojen turistihotellit olivat ihan saman näköisiä kuin muuallakin, ja niitä riitti.  Rodosta mainostetaan täysin aurinkovarmana kohteena ja silloin taisikin olla koko matkamme lämpimin päivä.

Vanhankaupungin sivukujilla harhaileminen oli hauskaa, näki vähän miten paikallisasukkaat elävät. Kauppakaduilla oli erittäin vilkasta mutta kauppiaat eivät olleet liian agressiivisia. Sai rauhassa katsella ja tuumailla mitä mieli teki.

Izmir, Turkki

Ephesus ruins

Ephesus ruins

Ephesus, Nike statue

Ephesus, Nike statue

Antiikin Efesoksen kaupungilla, myös Smyrna-nimellä tunnetulla, on lähes 5000 vuotta kirjallista historiaa. Se on myös monta kertaa tuhoutunut  maanjäristyksissä, mutta noussut aina uudelleen. Yli 2000 vuotta sitten Smyrna oli Vähän-Aasian rannikon johtava kauppa- ja satamakaupunki ja Rooman valtakunnan toiseksi suurin kaupunki. Samalta aikakaudelta ovat peräisin nykyiset  Efesoksen rauniot, jotka  ovat koko Välimeren alueen mahtavimpia nähtävyyksiä.

Custom World Travel järjesti  ryhmällemme yhteisen kokopäivän kierroksen, joka kattoi useita  kohteita. Paikallinen oppaamme oli Nejdet, entinen Turkin ilmavoimien upseeri, joka oli asunut useita vuosia USA:ssa. Häntä oli ilo kuunnella koska näki että hän rakastaa oppaan työtä ja on täysin perehtynyt aineistoon. Raunioilla suuri osa matkaa tietysti taittui jalan heloittavassa auringonpaahteessa, “Nedin” hyvä selostus piti mielen virkeänä. Hän osoitti meille mielenkiintoisia yksityiskohtia jotka varmaan omin päin kulkiessa olisivat jääneet huomioimatta.

St.Mary's house

St.Mary’s house

Efesos oli myös yksi Ilmestyskirjan seitsemästä seurakunnasta. Läheisellä Satakielenvuorella oli yksi matkamme koskettavimmista kohteista: Neitsyt Marian koti. 1800-luvulla elänyt saksalainen nunna sai näyn, jonka mukaan Marian koti ja hauta olivat Efesoksessa. Oletettu Marian koti on tänä päivänä kaunis kappeli pinjametsän keskellä.

Ennen laivalle paluuta ryhmämme nautti aidon turkkilaisen lounaan maalaistalon pihalla. Paikka oli mitä viehättävin ja kaikki syötävä erinomaista. Isäntäväki oli hauskaa ja ystävällistä.

Istanbul

Blue Mosque

Blue Mosque

Seitsemän päivää merellä oli mennyt. Jätimme jäähyväiset Queen Victorialle ja lähdimme valloittamaan Istanbulia. Meidät  jaettiin kahteen paremmin hallittavaan ryhmään, joita opastivat Sami ja Esra. Jälleen onnisti oppaiden suhteen, molemmat olivat asiantuntevia ja erittäin avuliaita ja huolehtivia.

Istanbul (Byzantion, Konstantinopoli) on ainut kaupunki maailmassa, joka sijaitsee kahdella mantereella, Euroopassa ja Aasiassa. Siellä kohtaavat itä ja länsi. Asukasluku lienee noin 18 miljoonaa, kaupungin tunnelma on ainutlaatuinen. Minareeteista kantautuvat rukouskutsut viisi kertaa päivässä. Ne ovat erittäin äänekkäitä, ensimmäsellä kerralla ihan pelästyi mutta kyllä siihen parissa päivässä alkoi tottua. Saapumispäivänä tutustuimme Hippodromiin ja antiikin aikaisiin maanalaisiin vesisäiliöihin.

At Blue Mosque

At Blue Mosque

Siniseen Moskeijaan pääsyä jonotettiin pitkään, ovella kiedottiin päähän lainahuivit ja riisuttiin kengät – niitä varten oli annettu muovipussit talon puolesta. Olimme siellä valtavassa tungoksessa ja hälinässä, korva tarkkana piti seurata oppaan selostusta Turkin uskonnollisista perinteistä.

Yhteisen lounaan jälkeen vierailimme mattokauppassa. Tutustuimme paikalliseen kutomistekniikkaan, meille esiteltiin lukuisia ihania mattoja eri alueilta ja aikakausilta. Kaiken kauneuden lumoissa luonnolisesti syntyi kauppoja, monet matkalaiset voivat nyt kotonaan nauttia näistä taideteoksista.

Seuraavaksi vierailimme Grand Bazaar kauppahallissa. jossa oli tuhansia pikku liikkeitä kymmenien kujien varrella, tarjolla vaatteita, huiveja, soittimia, koriste-esineitä ja vaikka mitä  ja tietenkin oli tavattoman paljon väkeä.  Kuljeskelimme ja puhuimme suomea,  kauppiaat tunnistivat kielen. Tuli tarjous “Nahkatakki sataviiskymment euro”.

Bazaarin jälkeen olimme valmiita kaatumaan hotellin sänkyihin mutta Esra halusi pidentää päivää. Nyt kun olisi ollut sopiva aika tutustua Haia Sofiaan koska suurin väenpaljous oli hävinnyt. Mahdottomalta tuntui, nuristen lähdimme matkaan. Tunnelma muuttui heti sisään päästyämme. Siellä ei ollut juuri ketään muita vierailijoita ja paikka oli äärettömän kaunis, monen mielestä paljon kauniimpi kuin Sininen Moskeija. Kukaan ei ollut enää väsynyt. Alkuperäisen Haia Sofian rakennutti  roomalainen keisari Constantinus kristityn äitinsä kunniaksi. Useiden eri hallintokausien ja uudelleenrakentamisien jälkeen Ottomaanit lisäsivät minareetit ja jättivät ihanat eri Raamatun kohtauksia esittävät mosaiikit näkyviin. Se on erittäin harvinaista moskeijassa, Islam kun kieltää ihmishahmoa esittävät kuvat.

Topkapi, Palace mosaic

Topkapi, Palace mosaic

Seuraavana aamuna lähdimme Topkapin palatsiin. Jonotus ei kestänyt  kauaa, pian olimme sisällä esipihan esipihassa. Pitäisi puhua palatseista sillä Topkapi koostuu useista rakennuksista.  Alue oli laaja ja vaikka oli runsaasti väkeä niin aina löytyi sopiva soppi, jossa kuuntelimme oppaamme kertomisia. Näytteillä olevat arvoesineet ja korut tyrmäsivät loisteliaisuudellaan, rakennusten hienot yksityiskohdat5 vielä enemmän.

Palatsin jälkeen seurasi lounas, sitten mentiin muotinäytökseen. Esitteillä oli mitä kauniimpia nahkatakkeja sekä naisille että miehille. Ja tietysti kauppoja syntyi. Hinta/laatu suhde oli kyllä hyvä, ei niillä rahoilla kotona pääsisi lähellekään yhtä hyviä tuotteita.

Istanbul spices

Istanbul spices

Tutustuimme vielä maustebazaariin, jonka tarjoamat tuotteet huumasivat aromeillaan ja värikkyydellään.

Veneristeilyllä nautimme  Bosporinsalmen maisemista. Kaksi valtavaa siltaa ylittää salmen yhdistäen  Euroopan ja Aasian puoleiset osat Istanbulia.  Rannoilla sijaitsevissa puistoissa ihmiset nauttivat vapaapäivän kauniista säästä. Istanbulin suurus tuli konkkreetisesti koettua.

Seuraavana aamuna 5. lokakuuta hyvästelimme matkakumppanit ja suuntasimme Istanbulin hienolle lentokentälle ja kotimatkalle. Paluulennot Torontoon, Chicagoon,  New Yorkiin,  Washington DC:n ja Floridaan sujuivat  kommelluksitta – ja  koko matka siirtyi  hienojen muistojen joukkoon.

Matkan puolesta,
Anneli Alperin ja Tuulikki Leino

Matkalta on myös matkanjohtaja Seppo Palokkaan ottama kuvasarja, klikkaa tästä kuviin

Pakistanilaisia pakolaisia Kreikan lomasaarilla

 

Kosin linnoituksen varjoon on syntynyt telttakylä

Kosin linnoituksen varjoon on syntynyt telttakylä

Jopa 300 pakistanilaista pakolaista on rantautunut kreikkalaiselle Kosin lomasaarelle. Suuri osa näistä pakolaisista on nuoria miehiä, jotka ovat matkalla paremman elämän toivossa Eurooppaan, etupäässä Saksaan ja Ranskaan.

 

Kaksikymmentävuotias Kaship ja kolmekymppinen Delshat kertoivat olleensa matkalla kotikaupungistaan Pakistanissa jo kuukauden. Molemmat kertoivat avoimesti lähteneensä etsimään itselleen ja perheelleen parempaa elämää. Kaship kertoi elämäntarinaansa englanniksi, Delshat ranskaksi, joten kovin kouluttamattomia eivät nuoret miehet olleet. Delshat kertoi jättäneensä vaimonsa ja kaksi lastaan jälkeensä, päästyään Ranskaan Delshat lähettää matkarahat vaimolleen saadakseen perheensä jälleen kokoon.

 

IMG_5630

Kaship ja Delshat ovat jo kaukana kotoa

Miehet kertoivat ylittäneensä Pakistanin ja Iranin rajan pimeässä polkuja kulkien vaikeuksitta, mutta ylittäessään rajan Iranista Turkkiin olivat iranilaiset rajavartijat avanneet heitä kohtaan tulen, miehet olivat kuitenkin suuren joukon mukanan päässeet Turkin puolelle vahingoittumattomina, Turkin rajavalvojat olivat vain ummistaneet silmänsä. Matka oli sitten jatkunut Turkin länsirannikolle Bodrumin kaupunkiin osin  busseilla ja suurelta osin kävellen.  Bodrumista joukko oli hakeutunut jälleen pimeän aikaan rannan tuntumaan odottamaan kuljetusta  Euroopan Unionin alueelle.

 

Matkasta Turkista Kreikaan Kosin saarelle heidät oli veneellä yöllä kuljettanut salakuljettaja, joka oli lyhyestä venematkasta vaatinut $1000 dollaria hengeltä. Puolen tunnin laivamatka Turkin rannikolta Kreikan lähimmälle saarelle oikeilla papereilla matkustavilta maksaa vain 19 Euroa edestakaisin. Turkin yleensä tiukat rajavartijat tuntuvat katsovan muualle salakuljettajien lastatessa veneensä täyteen pakolaisia lähes joka yö.

IMG_5614

UNHCR yrittää auttaa pakolaisia

Päästyään Euroopan Unionin alueelle pakolaiset kertovat rahojensa olevan nyt lopussa ja odottavansa nyt rikkaan Euroopan auttavan heitä eteenpäin.  Apua saarelle saapuessaan he ovatkin saaneet Punaiselta Ristiltä, samoin YK:ien Pakolaisavustusjärjestö UNHCR on toimittanut pakolaisille telttoja ja mattoja. Kosin saaren satamaan oli pysäköitynä lukuisia Punaisen Ristin perävaunuja, joista vapaaehtoiset avustajat jakavat tarvikkeita telttakylän asukkaille. Avustajat haravoivat saaren rantoja joka aamu yön aikana saarelle saapuneita etsiessään.

 

Kaship ja Delshat kertoivat matkustavansa täysin ilman henkilöllisyyspapereita, mahdolliset paperit heitetään mereen viimeistään matkalla Turkista Kreikkaan. Kaship ja Delshat kertoivat  nyt telttaleirissä odottavansa, että Kreikan viranomaiset antavat heille maan sisäiseen liikenteeseen kelpaavat henkilöllisyystodistukset, ilman niitä miehet eivät pääse saarelta saarelle kulkeviin laivoihin laillisesti.

 

Kosin lomasaarella rantaravintolassa itsekin Kreikkaan 20 vuotta sitten muuttanut albanialainen Janus kertoi pakistanilaisten nyt virtaavan saarelle  täysin hallitsemattomasti.  Pakolaisten joukossa on myös Syyriasta sotaa pakoon lähteneitä, mutta Delshatin ja Januksen mukaan rikaammat syyrialaiset asettuvat yleensä mukavasti asumaan Kosin rantahotelleihin matkustuslupaa odottaessaan.

 

Euroopan Unionin päättämä 120.000 pakolaisen hajasijoittaminen Euroopan maihin saattaa kuitenkin osittautua Pyrhoksen voitoksi, sijoitusuutisten kulkeuduttua vaikkapa Pakistaniin, Intiaan ja vielä kauemmaksi  Afrikan kuivuudesta ja nälästä kärsiviin maihin saattavat pakolaismäärät saavuttaa kansainvaellusten mitat.

 

24/9/2015

Timo Vainionpaa
USAsuomeksi.com

Paljonko sitä tippiä Amerikassa pitää antaa?

Monella tarjoilijalla ravintolassa ei ole lainkaan peruspalkkaa

Monella tarjoilijalla ravintolassa ei ole lainkaan peruspalkkaa

Montako kertaa olet ollut hämmentävässä tilanteessa, jossa pitäisi antaa palvelusta tippiä, mutta sinulla ei ole aavistustakaan mika olisi oikein ja kohtuullista. Varsinkin suomalaisille vapaaehtoisen palvelurahan antaminen on täysin vierasta, Amerikassa tippaaminen kuuluu kuitenkin asiaan. Joissakin ravintoloissa asiakkaiden antamat juomarahat saattavat olla lähes kokonaan tarjoilijan palkka.Live, Love and Lux julkaisu on antanut kerrankin käytännölliset ohjeet pienten palvelumaksujen antamisesta yleisimmissä tilanteissa.

Ravintola: Jos olet saanut hyvää palvelua, jätä 15-20% palvelurahaa käteisenä pöytään tai lisää se luottokorttilaskuun.
Itsepalveluravintoloiden seisovan pöytän tarjoilijat. Jätä pöytään 10%.
Baarimestarille $1-$2 per drinkki tai 15-20% suuremmista baarilaskuista.
Pizzan muiden tuotteiden kotiintuonti, $2-$5.
Esim pizzan nouto itsepalveluna, ei palvelurahaa, ellei tilauksesi ollut kovin monimutkainen

Kahvilan kahvinkeittäjä, barista ja muu tiskin yli palvelu. Tippaaminen ei ole tarpeellista, mutta mukava tapa jättää vaikka vaihtorahat ottamatta. Monet jättävät $1 per juoma.
Takin jättäminen naulakkoon palveluna, $1 per jätetty vaate.
Valet Parking eli pysäköintipojat, $2 henkilölle, joka tuo autosi pysäköinnistä.
Miesten- ja naistenhuoneen hoitajat, $1-$2 dollaria riippuen palvelusta.

Matkustaessa varaa aina matkalle $1  ja $5 dollarin seteleitä palvelurahoiksi.
Lentokentän ilmaisbussin kuljettaja: $1 per laukku
Skycap: $2 nsimmäisestä laukusta, $1 seuraavista
Huonesiivooja: $2 –  $5 päivittäin
Hotellin palvelutiski: Kysymysten vaikeudesta riippuen , $5 –  $15
Ovimies: $1 –  $4 kantaa laukut ulos ja kutsuu taksin
Taksinkuljettaja: 15% –  20% kokonaislaskusta

Lehdenkantajat ja muut vastaavat. Anna  $10 –  $20 joululahjarahaa
Autonpesupalvelu: $2 – $3
Muuttomiehet ja huonekalujen siirto: Mitä tahansa  $5 –  $20 per henkilö, riippuen mliikuteltavien tavaroiden määrästä. Vesipullo ja sback on aina tervetullutta.
Kotisiivooja ja uima-alktaan puhdistaja Anna vaikka joululahjaraha kerran vuodessa vaikka yhden käyntikerran verran.
Puutarhan hoitaja: $20 –  $50 joululahjarahaa.
Lemmikkien valvoja ja kävelyttäjä: Anna vaikka joululahjaraha kerran vuodessa vaikka yhden viikon maksun verran.

Aikansa kutakin…

Nykyisin teurastus on yritetty siirtää teurastamoihin, aina se kuitenkaan ole onnistunut.

Nykyisin teurastus on yritetty siirtää teurastamoihin, aina se kuitenkaan ole onnistunut.

..sanoi pässi kun päätä leikattiin. Papparazzilla oli mahdollisuus seurata ja osittain osallistua lampaan viimeiseen matkaan laitumelta lihavartaaseen suurena islamilaisena uhrijuhlapäivänä.

Lampaanpaistin valmistelu alkaakin jo hyvissä ajoin ennen ruokatulien sytyttämistä. Kaupunkien laitamille syntyy ennen juhlapyhiä suuria eläinmarkkina-alueita, joissa sitten mahdolliset ostajat käyvät tutkimassa sopivaa eläintä. Yleensä uhriksi Turkissa valitaan lammas, mutta myös vuohi tai jopa lehmä saattaa tavata uuden lyhytaikaisen omistajansa väliaikaisisilla karjamarkkinoilla.

Lammasfarmarin uni

Lammasfarmarin uni

Myyntialueella lampaat on aidattu pieniin karsinoihin, joista sitten asiantuntevasti valitaan jollain perusteella se mahdollisesti lihaisin tai mehukkain. Jos juhlapäivään on vielä aikaa, voidaan lauhkea eläin kuljettaa vaikka omaan puutarhaan.

Uudessa kotikarsinassa lampaalle syötetään viimeiseksi ateriaksi sipulia ja suolaa, jonka sanotaan vahvistavan lampaan lihaa. Kun Kurban bayramin ensimmäinen päivä sitten valkenee, lampaalla päivä pimenee.

Nahka nyljetään huolellisesti

Nahka nyljetään huolellisesti

Lampaan teurastus on varsin nopea toimitus. Avustaja nappaa eläimen jaloista kiinni ja kellistää sen tantereelle. Teurastaja lausuu lyhyen rukouksen ja survaisee lyhyen puukkonsa lampaan kaulavaltimoon. Veri suihkuaa katkaistusta valtimosta, eläimen nytkähdeltyä vielä muutaman kerran teurastaja ottaa esille isomman puukkonsa ja kirjaimellisesti leikkaa eläimen pään irti. Edelleen verta vuotava ruho saattaa sätkiä, joten avustajan on parasta pitää edelleenkin kolmesta sorkasta kiinni asian helpottamiseksi. Yhden sorkan annetaan olla vapaana, jotta vielä verta pumppaava sydän saisi kaikki verisuonet tyhjäksi.

Lopulta päätön ruho siirretään pöydälle tai koukkuun roikkumaan. Takajalan kinnerjänteen viereen tehdään kätevästi viilto, johon

"Paistia on siinä monenmoista"

”Paistia on siinä monenmoista”

sitten työnnetään yleensä auton renkaan pumppaamiseen tarkoitettu ilmapumppu.  Kun lammas on saatu pumpattua sopivan pulleaksi, voidaan nahka irroittaa suhteellisen helposti ja päästään paloittelemaan tulevaa ateriaa. Lihojen lisäksi eläimestä käytetään hyväksi lähes kaikki osat. Suolet pestään ja käytetään makkarankuoriksi, maksa ja munuaiset pääsevat pataan tai  grilliin, pää ja sorkatkin ajellaan irti villoista ja paistetaan uunissa. Vatsalaukku puhdistetaan ja käännetään ympäri, jotta siitä päästään valmistamaan rasvaista, mutta maistuvaa iskembe-keittoa. Jäljelle jää vain luu ja nahka, joille niillekin on ainakin aikaisemmin löytynyt käyttöä. Nahka parkitaan pehmeäksi taljaksi varpaita lämmittämään ja luista tehtiin liimaa.

Uhrieläimen teurastus kurban bayramin aikana voi tapahtua jo päivää ennen juhlaa tai sitten juhlapäivänä tai vielä seuraavanakin päivänä puoleen päivään saakka. Jotta liha olisi mureaa, pyritään yleensä uhriksi valitsemaan yleensä nuori eläin. Elävän, ehkä 30-kiloisen lampaan hinta on noin $250-300 US dollaria, lihaa siitä saadaan 60 prosenttia eläimen painosta. Traditiot määräävät, että kolmasosa uhrieläimen lihasta voidaan syödä itse, kolmasosa annetaan sukulaisille ja kolmasosa toimitetaan köyhemmille ihmisille. Melko usein suvussa päätetäänkin uhrieläin yhteisesti, lihat sitten jaetaan keskenään.

Ensimmäiset lampaan maistiaiset saadaan jo juhlakauden ensimmäisen päivän lounaalla, tradition mukaisesti parhaat palat pistetään vartaaseen grilliin paistumaan. Mukaan pistetään myös vähän munuaisia ja maksaa. Lounaspöytään lisätään sitten vain leipää ja juhlat voivat alkaa.

Koko suku kerääntyy yhteen lihapadoille

Koko suku kerääntyy yhteen lihapadoille

Tuskin runsaasta lounaasta on selvitty, kun jo juhlaillallisen valmistelu aloitetaan. Pataan pistetään parhaita paloja lihasta, pieniä palasia maksasta ja munuaisista ja vain suolaa mausteeksi. Lihapadan annetaan hautua pitkään hiljaisella tulella. Lopputulos,  kavurma-pata muistuttaa merkittävästi karjalanpaistia. Höysteeksi keitetään riisiä ja perunamuusia, sipuli- ja tomaatti salaattia, paistetuja sipuleita, erilaisia papuja, sekä monenlaisia pohjoismaalaiselle tuntemattomia jogurtilla maustettua salaatteja. Ruoka huuhdellaan alas Coca-Colalla tai vedellä. Huhuja on kuulunut myös kuuluisan anisviinan, rakin, runsaammastakin käytöstä.

Kunefe

Kunefe

Jälkiruokaa tietysti tarjotaan myös. Useampia lajeja makeita rullaksi käärittyjä baklava-leivoksia, makeata mannapuuroa muistuttavaa helvaa ja muita lähes siirapissa ja sokeriliemessa kelluvia leivoksia tarjotaan monta kierrosta. Makeiden jälkiruokien jälkeen pitää vielä yrittää syödä hedelmiä, eteläisessä Turkissa kasvatettuja banaaneja, mandariinejä, omenoita, luumuja ja puolisen tusinaa täysin taas alunperin pohjoismaalaiselle tunnistamatonta hedelmää. Sitten vihdoinkin päästään vahvaan turkkilaiseen kahviin…

Suklaata kaikkien makuun

Suklaata kaikkien makuun

Bayram juhlan seuraaviin päiviin sitten kuuluukin lyhyeksi tarkoitetujen vierailujen sarja. Vieraisille mennään yleensä aina vanhempien tai arvostetummaksi koettujen henkilöiden luoksi. Mitään tuliaisia ei viedä, vaan isäntäväki tarjoaa lasillisen teetä tai palan suklaata vieraille. Näitä vierailuita sitten tehdään kaikkina kolmena päivän niin, että tuskin ehtii kotona käydä.

Lapset ovat saaneet Bayram-juhlaksi yleensä uudet vaatteet, lapsille myös annetaan sievästi nenäliinaan käärittynä rahalahja. Lahjonnalta vaikuttavan toiminnan tuloksena vastahakoisemmatkin teini-ikää lähestyvät lapset lähtevät mielellään mukaan näille pikavierailuille.Kun lopulta monipäiväisen juhlan lihansyönti päättyy on taas käsillä pidempi kausi pelkkää työntekoa.

Timov

TALLINNAN RISTEILYLLÄ

Tallinnaan!

Tallinnaan!

Vielä ennen paluuta Floridaan päätin tehdä risteilymatkan Tallinnaan, niinpä menin Lahdessa olevaan MATKAPOJAT Matkatoimistoon tiedustelemaan edullista laivamatkaa.

Minulle suositeltiin 24 tunnin edullista matkaa ja kiinnostuin siitä ja varasin matkan. Matkan hinta oli kokonaisuudessaan 64 euroa, johon sisältyi linja-auto kuljetus Helsingin Länsisatamaan, lyhyt ostos kierros ja kiertoajelu Tallinnassa, meriaamiainen ja hyttipaikka sekä vielä seuraavana aamuna paluukuljetus Lahteen.

Laiva millä matkustin oli M/S SILJA EUROPE, johon mahtuu yli 3000 matkustajaa. Paljon meitä oli mutta ehkä ei nyt täysi.

Aika paljon odotusta sisältyy joka matkaan

Aika paljon odotusta sisältyy joka matkaan

Lahdesta lähti bussi kello 15.30 ja saapuessa Helsinkiin bussikuski haki laivaliput ja jakoi ne bussissa, jonka jälkeen jokainen meni odottamaan laivaan pääsyä.

Laivaan pääsi kello 18.15 ja laiva lähti kohti Tallinnaa kello 18.30 kauniin ja kesäisen ilman saattelema. Matkalaukku hyttiin ja tutustuminen laivaan.  Ohjelmaa riitti tanssin ym.merkeissä yö myöhälle. Ostoksiakin tehtiin, mutta myöhemmin jokainen huomasi että kaikki laivassa oli huomattavasti kalliimpaa kuin maissa.

Laivalla on menoa

Laivalla on menoa

Laiva saapui Tallinnan satamaan kello 10.00 illalla. Meidän risteilyllä olleet pääsivät vasta aamulla maihin.

Hyvin nukutun yön jälkeen aamutoimet ja aamupalalle noutopöytään, joka todella oli runsas ja antoisa. Maihin pääsimme kylläisenä ja suunta Viru-hotelli ja sen vieressä oleva todella upea ja kallis ostoskeskus.

Ostoskeskuksen Apteekissa tein ostoksia Suomen lääkärin reseptillä ja lääkkeet olivat halvempia kuin Suomessa. Seuraavana Sata-markettiin, joka todella oli turistille oiva ostos paikka kun vähän kiertelee ja kyselee hintoja. Myyjät ovat todella aktiivisia se vähän häiritsee kun katselee tavaroita,  naishenkilöitä varsinkin. Paikka oli aivan kävelymatkan päässä satamasta, mutta taxikaan ei paljon maksa. Hyvä on kysyä ensin kun menee kyytiin,  mitä matka maksaa.

Markettiin!

Tallinnan terminaali

Laivassa pitäisi olla viimeistään kello 12.40 joten sitä ennen on hyvä ottaa aikaa ja tehdä viime ostokset terminaalin alkoholimyymälässä. Sieltä kannattaa tehdä todella edulliset viina- ja kalja ostokset niin kantomatkakin lyhenee.

Laiva lähti Tallinnasta kello 13.00 ja Helsinkiin saavuttiin kello 16.30, laivasta suoraa odottavaan bussiin ja matka Lahteen jossa olin kello 18.30.

Muistelen samalla niitä ensi matkoja kun Eesti oli kommunistivaltio ja ensimmäinen laiva yhteys saatiin vuosikymmeniä sitten. Mukana oli myös pari kolme kertaa hyvä ystäväni Lasse Sjöström eli Levy-Lasse. Laivassa piti täyttää kaavake paljonko on rahaa mukana, korut, sormukset ja viisumi piti tätä ennen hankkia.

Terminaali

Terminaali

Tullissa tarkastettiin matkalaukku. Miehillä oli mm naisten sukkahousuja, kelloja, taskulaskimia, puru umia, sadetakki y,m kaikki myytäväksi, joltain niitä otettiin pois. Kun edellä olevat sain maihin ja myytyä oli neljän päivän aikana oli maissa tosi pohatta, ruplia oli ja niillä oli hyvä rällästää. Ravintoloiden edessä jonot, mutta suomipoika aina tervetullut sisään. Nyt Eesti itsenäinen valtio ja venäläinen väestö on sopeutunut siihen mukaan, kaikki on siis hyvin heilläkin.

Tämä oli tosi kertomus Amerikan Esan Tallinnan matkasta syyskuussa 2013

Uuden Ruotsin siirtokunta Delawaressa täytti 375 vuotta

Suomalaiset ja ruotsalaiset saapuivat Amerikkaan 375 vuotta sitten

 Fort Kristina oli ensimmäinen rakennettu tukikohta ja asuinpaikka Uuden Ruotsin siirtokunnalle Pohjois-Amerikassa. Se rakennettiin vuonna 1638 ja nimettiin Ruotsin kuningatar Kristinan mukaan. Fort Kristina sijaitsi suunnilleen 1,6 kilometria itään nykyisestä Wilmingtonin kaupungista Delawaressa.Ensimmäiset Uuden Ruotsin siirtolaiset saapuivat Delawarejoelle maaliskuussa 1638. Purjealukset Kalmar Nyckel ja Fĺgel Grip toivat tuolloin mukanaan 25 matkustajaa ja jonkin verran kauppatavaraa. Siirtolaisten johtajana toimi entinen Uusien Alankomaiden kuvernööri Peter Minuit, joka oli saanut tehtäväkseen Ruotsin siirtokunnan perustamisen Delawareen. Aluksilta ammutut tervehdyslaukaukset keräsivät rannalle paikallisia delaware-intiaaneja, joille siirtolaiset antoivat tuliaisina pieniä lahjoja.Seuraavan päivän aikana useita intiaanijohtajia saapui Kalmar Nyckeliin neuvottelemaan maakaupoista. Delawarein kieltä taitava tulkki Andreas Lucasson helpotti molemminpuolista ymmärtämystä ja Ruotsin hallituksen puolesta laaditut kaksi kauppakirjaa allekirjoittivat Peter Minuit, Mĺns Nilsson Kling (Mauno Klinga), Andreas Lucasson ja Jacob Sandelin. Intiaanien edustajat piirsivat omat ”totem-merkkinsä” asiapapereihin ja ottivat vastaan kulta- ja hopeaesineitä, vaskikattiloita, kirveitä ja erilaisia koruja. Siirtolaiset saivat vastineeksi maa-alueen, joka käsitti Delawarejoen länsirannan nykyisestä Wilmingtonista Philadelphiaan saakka.Peter Minuit ei suostunut ottamaan vastaan Fort Kristinan komentajuutta vaan Uuden Ruotsin kuvernööriksi valittiin luutnantti Mĺns Nilsson Kling. Linnoituksen miesvahvuus oli ensimmäisenä talvena 24 siirtolaista.Kauppayhtiön hollantilaiset osakkaat kieltäytyivät antamasta rahallista tukea koska ensimmäinen matka oli tullut paljon odotettua kalliimmaksi, myöskään ruotsalaiset suvut eivät olleet kiinnostuneita lähtemään Delawareen ja siirtolaisia jouduttiin etsimään suomalaisten joukosta. Syksyllä 1639 toiselle matkalleen lähtenyt Kalmar Nyckel toi mukanaan vain vajaat 30 siirtolaista . Etupäässä suomalaisten asuttamia pieniä kyliä ilmaantui Christinajoen varrella nykyisten Chesterin (Upland) ja Marcus Hookin (Finland) alueille, sekä Schuylkilljoelle ja Philadelphiaan.Siirtokunnan nyt täyttäessä 375 vuotta, juhlii New Swedenin siirtokunta Wilmingtonissa (asukkaita nyt 70,851) arvokkaasti. Vuosijuhliin saapuu Ruotsin kuningasparin lisäksi Suomesta Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma seurueineen. Suomea edustavat myös Suomen suurlähettiläs Ritva Koukku-Ronde, pääkonsuli Jukka Pietikäinen ja Suomen Floridan kunniakonsuli Peter Makila vaimoineen.Amerikkalaisia juhlallisuuksissa edustavat Delawaren kuvernööri Jack Markell, Delawaren senaattori Tom Carper, Philadelphian pormestari Michael A. Nutter ja Wilmingtonin pormestari Dennis Williams. Ruotsista saapuu myös Kalmarin pormestari Johan Persson.Paikalla on tietysti myös USAsuomeksi Timo ja Nezihe Vainionpaa, joilta odotetaan hyviä kuvia ja tasapuolista raportointia.
(5/09/13)

Delawaren siirtokunta 375-vuotta – Maria Kaislan cocktailtilaisuus

Pianisti Maria Kaisla on pianistin uransa lisäksi myös Delawaren New Sweden yhdistyksen varapuheenjohtaja. Maria järjesti Philadelpian luoteispuolella olevaan kotiinsa ennen tulossa olevaa tosi kiireistä lauantaipäivää cocktail-tilaisuuden jo kauniina perjantai-iltana.Tilaisuuteen saapuikin Suomen Eduskunnan puhemiehen johdolla lähes koko Uuden Ruotsin 375 vuotisjuhlallisuuksiin osallistuva suomalaisdelegaatio, tosin kovasti myöhässä Philadelphian kovan viikonloppuliikenteen vuoksi. Suomalaisdelegaation tapaaminen supistuikin lähinnä vain tervehdysten vaihtamiseksi. Heinäluoma ehti kuitenkin pitämään lyhyen puheen.Puheessaan Heinäluoma viittasi Delawareen siirtolaisina tulleisiin suomalaisiin ja kertoi heidän olleen itse asiassa suhteellisen oppineita, jopa 80 prosenttia tulokkaista oli lukutaitoisia. Suomalaisten mukana Amerikkaan tuli myös salvostekniikalla rakennetut hirsimökit ja tietysti sauna.

Tilaisuudessa oli mielenkiintoisia vieraita, mm. täysin amerikkalainen Bill Eaton, joka kolmen vuoden Suomessa oleskelun jälkeen puhui virheetöntä suomea, lähestulkoon ilman vierasta korostusta. Floridasta Philadelphiaan oli saapunut myös Raija Coath, joka on aikaisemmin toiminut mm. Delawaren Laakson Amerikansuomalaisten (The American Finnish Society of The Delaware Valley)puheenjohtajana ja Washintonista Finlandia Foundation Nationalin uusi puheenjohtaja Ossi Rahkonen, Suomesta mm. Aarikan toimitusjohtaja Sarianna Partanen. (5/19/13)

Ruotsin kuningaspari vieraili myös Philadelphiassa

Ruotsin kuningaspari kävi myös Philadelphiassa Uuden Ruotsin siirtokunann 375-vuotisjuhlien yhteydessä. Uuden Ruotsin Amerikan siirtokunta kattoi alueen Wilmingtonista Delawaresta aina Pennsylvanian Philadelphiaan saakka. Ruotsalaiset ostivat jo etukäteen laatimallaan kauppakirjalla intiaaneilta koko alueen antamalla maksuksi kankaita ja koruja. Siirtokunta pysyi ruotsalaisena vain parikymmentä vuotta ennen joutumistaan hollantilaisten valtaamaksi. Philadelphian Kaupungintalolla aseteltiin punainen matto merkkivieraille, siirtokunnan ruotsalaisesta alusta kertoo myös Philadelphian kaupungin lippu, jossa toistuvat Ruotsin lipun värit.Pormestari Michael Nutterin vastaanottosalissa pidetyssä tilaisuudessa kuningas piti lyhyen puheen, jossa hän korosti ruotsalaisten osuutta koko Yhdysvaltojen kehitykselle ja nykyisiä hyviä kauppasuhteita. Ruotsalaiset tulivat Uuteen Maailmaan kauppiaina, tämä rooli on heillä edelleenkin.Ruotsin suurlähettilään Jonas Hafströmin puheessa pysyttiin myös kauppasuhteissa. Paikalla olivat myös Suomen Philadelphian kunniakonsuli Kristina Mattila, seurassaan Meksikon ja Norjan kunniakonsulit.Kunniavartiona olivat First Troop Philadelphia City Cavalry, Yhdysvaltojen vanhimman ratsuväkiyksikön turkishattuiset sotilaat.Kuningasparin vierailu jatkui sitten Philadelphian Independence Hallissa ja ruotsalaisessa museossa.Tilaisuuden turvallisuus oli nostettu korkeampaan luokkaan, Papparazzin kamera laukkuineen, kuten kaikkien muidenkin Median edustajien varusteet piti jättää jo hyvissä ajoissa poliisikoirien nuuskittavaksi…
Klikkaa kuvaa Kuvapankkiin, näet lisää…(5/14/2013)

Chesterin suomalaismuistomerkki kukitettiin

Pennsylvanian vanhin kaupunki Chester perustettiin jo 1644 Uuden Ruotsin siirtokuntaan. Nykyisen Upplandin piirikunnan alueella sijaitseva pikkukaupunki oli alkuperäiseltä nimeltään Finlandia, mutta muutettiin myöhemmin Upplandiksi. William Pennin hankittua omistukseensa koko alueen, myös kaupungin nimi muuttui englantilaisen mallin mukaan Chesteriksi.Lauantaina 5/11/13 Chesteriin tuli arvovieraita. Uuden Ruotsin siirtokunnan 375-vuotisjuhliin saapuneet Ruotsin kuningaspari ja Suomen Eduskunan puhemies Eero Heinäluoma tulivat laskemaan seppeleen suomalaismuistomerkille.Itse muistomerkki on Chesterin kaupungin Crozer-puistossa, aivan moottoritien i-95 kupeessa ja melussa. Punakivisen muistomerkin on tehnyt Suomessa Wäinö Aaltonen, muistomerkin kivi on peräisin samasta kaivoksesta, mistä aikanaan louhittiin myös Napolenin hautakivi. Muistomerkin Chesteriin lahjoitti Suomen valtio vuonna 1938.Chesterin pormestari John Linder kertoi kaupungin olevan edelleen ylpeä suomalais-ruotsalaisista juuristaan. Linder luovutti kaupungin avaimen kuningas Kustaalle lyhyessä, sateen uhkaamassa tilaisuudessa.Pyhän Jaakopin kirkon vierellä olevassa hautausmaassa Chesterissä Delaware-joen rantamilla on myös John Mortonin hauta. Mortonin haudalla on muistopatsas, jonka yhdellä puolella nähdään isokokoisin kirjaimin nimi John Morton ja pienemmin kirjaimin lyhyet elämäkertamerkinnät, vastakkaisella sivulla Pennsylvanian valtion laakeriseppeleeseen kaiverrettu vaakuna.Toisella välisivulla on seuraava kirjoitus: ”Äänestettäessä Amerikan siirtokuntien itsenäisyydestä Pennsylvanian siirtokunta jäi ratkaisijaksi. Kaksi sen edustajaa oli myönteisellä ja kaksi vastustavalla puolella. Asia ratkesi, kun viimeinen edustaja, John Morton, äänesti tämän, Amerikan vapauden kunniakkaan asiakirjan, puolesta.”Klikkaa kuvaa ja katso Kuvapankista lisäkuvat.
(5/18/13)

Kuningas seurasi ensimmäisten siirtolaisten jälkiä

Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa astui Kalmar Nyckel aluksesta samalle paikalle kun ruotsalaiset ja suomalaiset siirtolaiset 375 vuotta sitten. Siirtokuntalaiset saapuivat tähän Delaware-joen suistoon maaliskuussa. Noin 30 siirtolaisen yhteisö säilyi hengissä paikallisten Delaware-intiaanien avustuksella seuraavan sadon alkuun. Kovin pitkään ei siirtokunta säilynyt ruotsalaisena, Fort Christina joutui hollantilaisten valtaan parikymmentä vuotta myöhemmin ja lopulta englantilaiset ottivat sen omakseen.Alueen nykyiset asukkaat kuitenkin pitävät itseään perin ruotsalaisina juuriltaan. Kuninkaan nyt vieraillessa nykyisessä Wilmingtonissa Delawaren osavaltiossa, liehuivat hienosti sinikeltaiset värit, periruotsalaisen näköiset kukkaistytöt kukittivat kuningatar Silvian ja intiaanit antoivat puukulhot lahjoiksi kuningasparin astuessa Kalmar Nyckel-laivasta.Kalmar Nyckel-laiva purjehti neljä kertaa edestakaisin Göteborgista New Swedenin siirtokuntaan, mikä on enemmän kuin mikään muu ensimmäisiä siirtolaisia kuljettanut purjealus. Nykyinen Kalmar Nyckel on alkuperäisen mallin mukaan rakennettu uusittu alus, joka edustaa hienosti aikakauden koviakin Atlantin myrskyjä kokeneita purjealuksia.Nyt Wilmingtonissa järjestetyissä juhlallisuuksissa Kalmar Nyckel sai kannellensa arvovieraat ja purjehti Delawarejokea muutaman mailin Fort Christinassa järjetettyihin juhlallisuuksiin.Kalmar Nyckelin toisen maston huipussa kiehui hienosti myös siniristilippu, vaikka historiallisesti Suomen lippu otettiin käyttöön vasta lähes 280 vuotta myöhemmin. Aluksella saapuneita suomalaisia edusti juhlallisuuksissa Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma.Klikkaa kuvaa, näet kuvasarjan tapahtumasta. (5/13/13)

Ruotsin kuningaspari juhlisti siirtolaishistoriaa

Gala Dinner Wilmington

Gala Dinner Wilmington

 Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa kuningatar Silvian kanssa juhlivat Delawaressa Wilmingtonissa Chase Centerissä pidettyä ruotsalaisten ja suomalaisten 375 vuotta sitten tapahtunutta maahantuloa.Juhliin yllätyksenä tuli myös Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden, joka on Wilmingtonista kotoisin. Biden sanoi puheessaan mm. ”jos menet maailman kovinpiin paikkoihin, ympäristöllisesti tai sotilaallisesti, löydät sieltä aina suomalaisia ja ruotsalaisia”. Biden sanoi arvostavansa suurest sitä, mitä suomalaiset ja ruotsalaiset ovat tehneet erilaisissa rauhanturvaoperaatioissa maapallon kriisipaikoissa.Juhlien seuratuin henkilö oli kuitenkin illlalliselle saapunut, punaiseen pukuun pukeutunut prinsessa Madeleine tulevine puolisoineen. Prinsessa Madeleine ja amerikkalainen Chris O’Neill vihitään ensi sunnuntaina Ruotsissa.Juhlan seremoniamestarina toimi Delawaren kuvernööri Jack Markell, puheet pitivät Hänen kuninkaallinen korkeutensa, kuningas Kaarle Kustaa ja Suomen eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma.Heinäluoma otti puheeksi kuninkaan edellisenä päivänä pitämän puheen, jossa kuningas sanoi mahdollisesti ratkaisevan äänen Yhdysvaltojen Itsenäisyysjulistukseen Pennsylvanian puolesta antanut John Morton olisi alunperin ruotsalainen suvultaan. Heinäluoma kuitenkin nyt korosti hieman maaotteluhengessä Mortonin sukujuurien ulottuvan kuitenkin Suomeen Rautalammille, josta Martti Marttinen ensin muutti Ruotsiin ja sieltä sitten ”vapaaehtoisena” kuninkaan määräyksestä Amerikkaan.

Neljän ruokalajin ja neljän eri viinin jälkeen kaksi Yhdysvaltojen Delawarea edustavaa senaattoria Thomas Carper ja Christopher Coons järjestivät hienon verbaalisen ilotulituksen, jossa huutokaupalla myytiin kaksi taulua Kalmar Nyckel-laivasta ja yksityislounaat 12 henkilölle Suomen ja Ruotsin suurlähetystöissä. Kun Ruotsin lähetystön lounas muuttuikin huutokaupan pitäjän toimesta illalliseksi ja lähetystön saunassa käynniksi, saatiinkin Ruotsin lähetystön tarjous keräämään enemmän dollareita. Kerätyt varat, lähes $20.000 dollaria lahjoitetaan Kalmar Nyckel-laivan kunnostukseen ja ylläpitoon. Muussa ohjelmassa oli myös Finlandia Foundationin vuoden esiintyjän Maria Kaislan pianoesitys ja Wilmingtonissa syntyneen oopperalaulaja Emilyn Tepen lauluesitys.

Suomea Eduskunnan puhemiehen lisäksi edusti koko Suomen virallinen edustusto, Washingtonista suurlähettiläs Ritva Koukku-Ronde, New Yorkista pääkonsuli, suurlähettiläs Jukka Pietikäinen ja Suomen pysyvän YK-lähetystön suurlähettiläs Jarmo Viinanen. Floridasta olivat saapuneet kruunupäiden loisteeseen Suomen kunniakonsuli Peter ja Arja Makila ja Timo ja Nezihe Vainionpaa.
(5/13/13)

Tässä linkki lisäksi mielenkiintoiseen kirjaan Delawaren siirtokunnasta
http://www.migrationinstitute.fi/pdf/books/Ilmonen_Delawaren_suomalaiset_1938.pdf

Paikalla olleena toimittajana Timo Vainionpaa