Paluu tuttuun vieraaseen maahan

Olen nyt asunut Suomesta katsoen ulkomailla vain 22 vuotta ja rapiat. Monen ulkosuomalaisen mielestä aika on kovin lyhyt ja olen edelleen vihreä ja vastatullut maahanmuuttaja. Suomessa olen käynyt säännöllisen säännöttömästi, hoitamassa asioita, häissä ja hautajaisissa. Ruuhkavuosina syntyneet ystävyydet eivät ole kestäneet kovin hyvin vuosia tai maantieteellistä etäisyyttä – ja hieman erakkomaista luonnetta..

”Uudessa kotimaassa” on tehty työtä, saatu uusia ystäviä ja harrastuksia, elämän piiri on laajentunut useammallekin mantereelle. Tunnen olevani kuitenkin perin suomalainen, vahvan verisiteen vahvistaa myös jokunen vuosi sitten tehty geenitesti. Perimältäni olen 99 prosenttisesti Suomesta.

Mistä siis on oikein kysymys?

Edellisten lauseiden sanavalinnat paljastavat ilmenneen ongelman.

Jos olen edelleen kunnon suomalainen, niin kuinka voin ”vierailla” Suomessa ja ”vanhassa kotimaassa”? Parikymmentä vuotta poissa Suomesta on sittenkin muuttanut joko minua tai sitä Suomea minkä tunsin enemmän kuin ajattelinkaan.

”Uudessa kotimaassani” olen suomalaisempi kuin Suomessa. ”Uudessa kotimaassa” osallistun suomalaisyhteisön harrastuksiin, tapaamisiin ja muuhun toimintaan. Kunnioitan ja juhlin suomalaiseen tapaan nimipäiviä, joulua, juhannusta ja ”vanhan kotimaan” itsenäisyyspäivää kolmannesta maasta ja eri uskontokunnasta olevasta vaimon avustuksella ja myötäeläessä. Miksi ”uudessa kotimaassani” katselen lievästi jopa kiinnostuneena Katrillien kansantanssia ja osallistun lippujen nostamiseen salkoihin ja Talvisodan päättymisen muistojuhlaan? Aktiviteettejä, joihin en juurikaan kuvittelisi osallistuvani Suomessa pysyvästi asuessani.

Kansanlauluja ja Katrilleja

Hankittuamme Suomen tukikohdaksemme asunnon niukasti Kanta-Hämeen puolelle sijoittuvasta Riihimäen pikkukaupungista, pääsimme sitä asumiskuntoon varustaessamme tarkemmin tutkailemaan, onko muutos tapahtunut meissä vai ympäristötekijöissä.

Parinkymmenen viimeisen vuoden aikana Suomesta on tullut monikansallinen, usein englanninkielinen, melko kallis ja yli-digitalisoitunut maa, jossa asuintalomme edustalla seisoo seitsemän erilaista roskapönttöä erilaisille roskille. Muovirasiat pitää pestä ennen muoviroskiin heittämistä, kahvipaketin ulkokuori kuuluu pahvinkeräykseen, mutta kiiltävä kahvipussi ties minne. Ilman taloustaidon ja kemian tutkintoa tuntuu mahdottomalta toimia oikein kun muovipullot kuuluvat yhteen ja ämpärit toiseen keräysastiaan.

Mikä mahtaa kuulua mihinkin??

”Naapurivahti” ei pikkukaupungin kerrostalossa toimi yhtä tehokkaasti kuin ”uuden kotimaan” suomalaisalueella. Naapureita tai muita talon asukkaita emme pari viikkoa asuttuamme ole nähneet kuin vilahdukselta. Vanhojen asukkaiden mielestä uuden naapurin kohtaaminen vaikuttaa varsin vaikealta. Jos hissiin mennessä tapaaminen olisi todennäköistä, on ilmeisesti parempi palata takaisin ja yrittää hetken päästä uudelleen.

Henkilökohtaisia tapaamisia pyritään välttämään entistä enemmän varsinkin pandemian aikana. Entiset asiakasystävälliset liikkeet ja jopa jotkut viranomaiset pyrkivät hoitamaan kaikki asiat asiakkaita kasvoista kasvoihin näkemättä.

Sairaan- tai terveydenhoito pyritään hoitamaan ilman terveyskeskukseen menoa. Netin kautta pitää vain kirjautua ”omaolo”-sivulle pankkitunnuksilla ja kertoa oireensa. Jos oireissa ei ole mitään hälyttävää, kehotetaan sivulla vain olemaan kotona ja tarkkailemaan tilannetta. Jos olo ei ala parantua, voi ”omaolo” –nettisivulta saada terveyskeskuslääkärin soittamaan sinulle takaisin muutamassa päivässä ja kysymään samat kysymykset puhelimessa. Terveyskeskukseen ei juuri ole asiaa kuin pää kainalossa ja hätäkeskuksen ambulanssilla.

Aikaisemmin nopeiden käyntien aikana hämmästystä aiheutti pankkipalveluiden siirtyminen lähes kokonaan verkon kautta toimivaksi. Käteisen nosto kortittomana, tai mahdollisesti jopa satunnaisen talletuksen tekeminen on mitalin arvoinen suoritus. Juuri Kanta-Hämeen puolelle asettautuneessa 30.000 asukkaan pikkukaupungissa on parikin käyttämämme pankin konttoria, mutta kummassakaan ei tarjota kassapalveluita. Käteistä nostaaksemme meidän pitää matkustaa 35 kilometrin päähän Hämeenlinnaan, jossa käteistä on konttorissa tiistaisin ja torstaisin aamupäivällä. Missä ihmeessä ne kassavarat säilytetään muina aikoina?

Suuri liikepankki tarjoaa ratkaisuksi käteisen tilaamista Postin kautta. Pari päivää netin kautta tehdystä tilauksesta lähipostiin pitäisi saapua pankin rahalähetys, joka pitää henkilökohtaisesti käydä noutamassa. Tosin tilauksen tekeminen ja lähetyksen noutaminen postista vaatii jälleen pankkitunnukset tai suomalaisen henkilöllisyystodistuksen.

Henkilöllisyystodistuksen hankkiminen ei kuitenkaan käy aivan helposti. Poliisin sivuille pitäisi kirjautua henkilön omilla tunnuksilla, vaikka tunnuksia ollaan vasta hakemassa. Toisen puolesta hakemusta ei tietenkään voi netissä täyttää vaan hakijan on lopulta mentävä poliisin puheille ja haettava korttia henkilökohtaisesti. Ajanvaraus on tehtävä netin kautta, tosin tapaamisajan voi saada vasta usean viikon päähän ja eri kaupunkiin kuin missä sattuu asumaan. Poliisi lähettää valmistuneen kortin noin viikon kuluessa postiin, josta korttia noudettaessa on esitettävä suomalainen henkilöllisyystodistus. Muna on kohdannut kanan.

Huonekalujen hankinnasta sai enemmän kävelyaskeleita kännykän seurantaan kuin iltalenkistä puistossa. Toki pikkukaupungissamme on myös muutama huonekaluliike, mutta valinnanvara oli suppea. Suuntasimme siis matkamme Helsingin Kehä Kolmoselle, jossa on parikin tiheätä huonekalukauppojen keskittymää. Valinnan varaa ei juuri ollut enempää kuin paikallisessa kaupassammekaan. Samat mallit ja samat materiaalit esiintyivät kaikissa kaupoissa. Nyt muodissa tuntuu olevan mango-puiset pöydät, kaapit ja lipastot.

Huonekalut kuitenkin lopulta saatiin, osaksi kaupoista osaksi netistä tilaamalla. Netin kautta ostaminen ja maksujen suorittaminen ulkomaalaisella luottokortilla ruotsalaisen maksujärjestelmän kautta eivät ensin onnistunut mitenkään ilman suomalaista puhelinnumeroa, koska kaikki ilmoitukset toimituksista tulevat vain automaattisten puhelinviestien kautta vain suomalaiseen puhelinnumeroon. Tilaamamme sängyn runko tosin tehdään Virossa tilauksen mukaan, mutta yhteydenpitoon tarvitaan suomalainen matkapuhelin.

Lähikauppamme sattuu olemaan Keskon ketjuun kuuluva liike. Kaupan kanta-asiakasohjelma antaa joskus merkittäviä etuja, joten parasta oli myös ryhtyä Plussa-pisteiden kerääjäksi. Ystävällinen myyjä löysi paperipinon pohjalta kanta-asiakkaaksi liittymislomakkeen, mutta ei ollut varma mitä täytetylle lomakkeella pitäisi tehdä. Ohjeeksi tuli hoitaa liittyminen nettisovelluksen kautta. Pienen kinastelun jälkeen kauppa-apulainen suostui sentään ottamaan liittymishakemuksen vastaan.

Pari viikkoa odotettuani ja kerättyäni muutamasta isommastakin ostoksesta tavoiteltuja plussa-pisteitä luovutin ja siirryin plussa-pisteiden nettisivulle. Sieltä saamieni ohjeiden mukaan lomakkeen pitäisi päätyä kuukauden tai parin sisään pääkonttoriin käsiteltäväksi. Sitten ei menisikään kuin muutama viikko kortin toimittamiseen. Antauduin mahdottoman edessä ja tein uuden hakemuksen netin kautta, jolloin jäsenyys aukesi seuraavana päivänä. ”Pääkonttorissa kun ei valitettavasti ole henkilöitä papereiden pyörittelyyn.”

Pieniä tilauksia luvattiin toimittaa Postin kautta, ”uudessa kotimaassa” joka paikassa pörräävät Fedex tai UPS kuriiripalvelut on täällä lähes tuntematon tapaus. Tilasin ja maksoin tavaroita käyttämällä ”uuden kotimaani” luottokorttia, jossa nimestä puuttui ääkkösten pisteet. Toimitusten kuitenkin viipyessä ryhdyin tiedustelemaan kaivattujen tavaroiden mahdollista toimituspäivää. Tilausta ei tietokonejärjestelmästä nimellä löytynyt, koska varsin suomalainen nimi ää-pisteineen oli kirjautunut järjestelmään luottokortin yksinkertaistetulla ”amerikkalaisella” tavalla.

Posti onkin rivi laatikoita

Postiin toimitettuja pienempiä tavaroita ei enää haettukaan postin tiskiltä, vaan tavarat löytyvät laatikosta, jonka ovi aukeaa tietysti vain suomalaisen numeron matkapuhelimeen lähetetyllä viestillä. Voi niitä, jolla puhelinta ei ole.

”Sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita”

No onkos tullut talvi kesän keskelle?”

Osuimme tulemaan ”vanhaan kotimaahan” lämpimän toukokuun alun jälkeen alkaneeseen parin viikon kylmän jakson aikana. Kiinteästi seuraamamme lämpömittari pysytteli aamukahvin aikaan katsottuna totisen varmasti parissa lämpöasteessa. Harvat ulos uskaltautuneet olivat pukeutuneet uudelleen lämpimiin talvivaatteisiin ja pipoa käyttivät muutkin kuin nykymusiikin puhelaulun esittäjät. Floridan 35 asteen huippuhelteistä saapuneina katsoimme parhaimmaksi vain ihastella ikkunan takaa välillä sankaksikin yltynyttä toukokuista lumipyryä.

Pitkäksi venyneen toukokuisen kylmän kauden jälkeen tapahtui varsin nopea ilman lämpiäminen, muutamassa tunnissa lämpömittarin neula nousi parikymmentä astetta ja hätyyteltiin jopa hellerajaa. Lumisateesta toipuneet kanssakansalaiset kuoriutuivat huippuvauhtia talvivarusteistaan ja vielä kylmän kangistamiin puistikoihin ilmestyi päiväpeittoja ja uimapukuisia auringonpalvojia heti seuraavana päivänä.

Kesä tuli sittenkin,

Luonto kirjaimellisesti räjähti vihreäksi. Vielä talvimustina harottavien lehtipuiden oksien pienet silmut muuttuivat hennon vihreiksi lehdiksi tunneissa ja näkymät muuttuivat tunti tunnilta vihreämmäksi. Jopa käki ryhtyi lauluharjoituksiin läheisessä urheilupuistossa. Omituisesti sydämessä läikähti ja olo tuntuikin äkkiä oudon kotoisalta.

Kaikki omasta mielestämme kohtaamamme outoudet ovat ehkä sittenkin olleet vain pintakuohua ja teräviä särmiä ”vanhan kotimaan” kehityksessä. Kehitys kun kehittyy eri osissa palloamme eri tahdissa hakien parasta kasvusuuntaa. Suomi on edelleenkin se paikka, jossa suomalaisen sielu on eniten kotonaan.

Elämän ihmeelliset pyörteet on voinut viedä minut pois Suomesta, mutta Suomea ei sittenkään ole viety pois minusta. ”Uuteen kotimaahan” palattuamme osaan ehkä asettaa elämän palasia uudelleen parempaan arvojärjestykseen.

Kansantanssitkin ovat ehkä ihan kivoja.

Timo Vainionpää

Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Lake Worthin St. Andrewin luterilaisen seurakunnan kuukausikirjeessä.

Kuinka suomalaisen henkilökortin saa tunnistuskäyttöön?

Useilla ulkosuomalaisilla ei ole enää Suomessa pankkitiliä, jota voisi käyttää Suomen viranomaisten vaatimaan vahvaan tunnistautumiseen. Vaikka pankkiyhteys on edelleen olemassa, sen käyttäjäksi on usein määritelty vain toinen tilinhaltijoista, jolloin vain toinen voi tunnistautua viranomaispalveluihin.

Vero.fi sivun varmennusvaihtoehdot

Vahvaa tunnistautumista vaaditaan Suomessa päästäkseen katsomaan tai hoitamaan esimerkiksi omia veroasioita (www.omavero.fi), omia eläkeasioita (www.kela.fi) tai omaan terveydenhoitoon liittyviä tehtäviä (www.omaolo.fi).  Uuden passin tai henkilökortin haku tai edes ajanvaraus ei ilman vahvaa tunnistautumista välttämättä onnistu. Omaolon kautta voisi myös ladata Suomessa tehdyt terveystodistukset, vaikka myös koronatestien tulokset.

Pääsääntöisesti edes kumppanin tekemällä vahvalla tunnistautumisella ei ole pääsyä omiin tietoihin.

Suomen viranomaisten uuden henkilökortin pitäisi ratkaista ongelmat. Aivan helppoa se ei kuitenkaan ole.

Uuden ja ensimmäisen henkilökortin saamiseksi vaaditaan henkilökohtaista asiointia poliisiasemalla. Suomen pääkonsulaattien eri maissa kierrättämillä liikkuvilla passilaitteilla voi myös tilata henkilökortin. Helpointa on tietysti asioida oman asuinpaikan poliisiasemalla, mutta ajan voi varata mihin tahansa poliisin palvelupisteeseen (www.poliisi.fi). Ainakin nyt Suomessa toukokuussa 2021 aikoja tarjottiin 3-5 viikon päähän.

Varaa aika poliisiasemalle hyvissä ajoin. Tarkasta myös naapuripaikkakuntien ajanvaraustilanne.

Henkilökohtaiseen tapaamiseen pitää varustautua kuvalla ja henkilötodistuksella. Myös Suomessa vakinaisesti asuvat ulkomaalaiset, jotka on merkitty väestötietojärjestelmään ja joilla on voimassa oleva oleskelulupa tai oleskelukortti voivat saada suomalaisen henkilökortin.

Tarkasti määritellyn muotoisen kuvan voi ladata itse etukäteen kuvapalvelimelle (www.lupakuvienvastaanotto.fi). Kuvaa varten voi myös käydä valokuvaamossa, joka siirtää pyynnöstä kuvan viranomaisten kuvapalvelimelle. Poliisilaitoksella kysytään silloin vain ladatun kuvan kuvatunnus. Poliisilaitoksella voidaan myös skannata mukana tuotu paperikuva.

Lisäksi tarvitaan suomalainen puhelinnumero, johon tieto kortin valmistumisesta lähetetään.

Kortin tilaus on nopea prosessi, maksu on 55 Euroa. Valmistunut kortti lähetetään kahdeksan päivän sisään asiakkaan lähimpään noutopisteeseen. Kortin noutamisesta poliisi lähettää matkapuhelimeen viestinä noutopaikan osoitteen ja noutokoodin, henkilöllisyystodistusta noudettaessa on esitettävä jokin suomalaisen viranomaisen myöntämä henkilöllisyystodistus. Ulkomaisen henkilön, jolla ei ole mitään suomalaisen viranomaisen antamaa henkilöllisyystodistusta on valtuutettava joku toinen henkilö, jolla on suomalainen passi tai henkilöllisyystodistus noutamaan kortti.

Ilman muita toimenpiteitä kortti kelpaa joissakin maissa matkustusasiakirjana, mutta vahvaa tunnistautumista varten kortti pitää aktivoida.

Aktivointi tarkoittaa varmenteen käyttöönottoa ja henkilökohtaisten tunnuslukujen luomista.  Kortilla olevan varmenteen aktivointiin tarvitset aktivointitunnusluvun, tietokoneen, kortinlukijan ja kortinlukijaohjelmiston.

Aktivointitunnus tulee postin kautta kortin jälkeen

Aktivointitunnusluku saapuu sinulle postitse kahden viikon kuluessa kortin valmistumisesta. Aktivointi kannattaa tehdä hyvissä ajoin, sillä kirjeestä irrotettu aktivointitunnus saattaa himmentyä lukukelvottomaksi ajan kuluessa.

Aktivointiin tarvitset erityisen sirukortin lukulaitteen. Suomessa USB-liitäntäisen lukulaitteen hinta on noin 30 Euroa.

Ennen lukulaitteen liittämistä tietokoneeseesi, sinun pitää ladata maksuton mPollux DigiSign Client-ohjelma https://dvv.fi/kansalaisvarmenne-kortinlukijaohjelmisto -sivulta. Ohjelma ladataan tietokoneeseen ja asennetaan ainakin Windows-ympäristössä oletusarvoissaan, mitään muutoksia ohjelman näyttämiin parametreihin ei kannata tehdä.  Sivulta löytyy myös ohjeet kortinlukuohjelmiston latauksesta Mac- ja Linux tietokoneille. Mac koneilla suositellaan muun kuin Safari-selaimen käyttöä kortinlukuohjelman asennukseen.

Kun kortinlukija-ohjelmisto on ladattu, liitä lukija tietokoneeseesi. Työnnä sirukortti lukulaitteeseen ja tarkista miten päin kortin kuuluu olla. Aktivoinnin pitäisi alkaa automaattisesti. Jos aktivointi ei käynnisty, kokeile korttia toisin päin.

Aktivoinnissa kortille asetetaan perustunnusluku ja allekirjoitustunnusluku. Tunnusluvut saat päättää itse. Mieti haluamasi tunnusluvut valmiiksi etukäteen, sillä aktivoinnin aikana sinulla on noin 30 sekuntia aikaa kunkin tunnusluvun syöttämiseen. Perustunnusluku voi olla pituudeltaan 4-8 numeroa ja allekirjoitustunnusluku 6-8 numeroa.

Uudet koodit tulevat voimaan välittömästi.

Kokeile kortin toimintaa esimerkiksi www.vero.fi sivulla kirjautumalla omaveroon. Valitse tunnistautumistavaksi ”varmennekortti” jolloin kone kertoo kortin käyttäjän nimen ja pyytää antamaan juuri luodun PIN-koodin. Jos sivut avautuvat, kaikki on kunnossa.

Varmennekortti on eri asia kuin mobiilivarmenne. Teleyhtiöt ovat lanseeranneet oman vahvan tunnistautumistavan, palvelun voit ostaa teleyhtiöltäsi.  Mobiilivarmenne toimii vain puhelimellasi ja se vaatii suomalaisen puhelinnumeron, palvelu maksaa tällä hetkellä noin 2 Euroa kuukaudessa.

Esimerkiksi koronatestauksia tekevän sairaalayrityksen Mehiläisen Digi-palvelu voidaan varmentaa vain mobiilivarmenteella, eikä siihen kelpaa valtion viralliseen henkilökorttiin perustuva, aktivoitu vahva tunnistautuminen.

Viruksia vältellen Floridasta Turkuun – Arja ja Peter Mäkilä matkalla

suomi1

Lähes 30 tunnin matka on takana – mutta nyt on hyvä!

Suomen kunniakonsuli Floridassa Peter Mäkilä ja hänen Arja vaimonsa uskoivat jokavuotisen suomenmatkansa jo peruuntuvan kokonaan viruksen ottaessa kontrollin ensin Aasiassa, sitten Euroopassa ja lopulta myös hurjalla voimalla Yhdysvalloissa. Mäkilöiden kesäasunnon Askaisissa, Turun liepeillä arveltiin saavan odotella asukkaitaan seuraavaan vuoteen ja Peterin syyskuussa olevaa merkkipäivää juhlittaisiinkin vain Floridassa.

Finnair lopetti Yhdysvaltojen lentonsa muiden lentoyhtiöiden tavoin jo maaliskuun alussa presidentti Trumpin määräyksen lopetettua lennot Euroopasta. Hyvin sujuneen yhteispelin avulla maaliskuun lopulla saatiin kuitenkin järjestettyä vielä yksi erikoislento Miamista Helsinkiin, jolla rannalle jääneet matkailijat saatiin sittenkin kotiutettua.

Alkujärkytyksestä selvittyä yritetään tottua ”uuteen normaaliin” elämänmenoon. Maskipakot, eristykset, karanteenit, rajojen sulkeutuminen, etätöiden aloittaminen ja lentojen päättyminen maailmalaajuisesti muuttivat maailmankuvaa radikaalisti. Suomi ja Florida tuntuivat olevan varsin kaukana toisistaan, eikä pelkästään maantieteellisesti.

Vanhaan kotimaahansa kaipaaville floridansuomalaisille löytyi kuitenkin mahdollinen lentoreitti Miamista Lontoon kautta Helsinkiin. Ensin lentojen kanssa oli vaikeuksia, lentoja peruttiin ja matkasuunnitelmia jouduttiin muuttamaan moneen kertaan. Lopulta kuitenkin lennot ja yhteydet vakiintuivat, Pohjan perille pääsy oli edelleen mahdollista mutta entistä hieman vaivalloisempaa.

Kunniakonsuli vaimoineen päätti vielä kerran muuttaa suunnitelmaansa ja lähteä sittenkin Suomeen. Matkaan lähdettäisiin Miamista Lontooseen ja sieltä jatkolennolla Helsinkiin, vaikka edessä olisikin yhdeksän tunnin välilasku Lontoossa.

Lähtöpäivän tullessa juuri keskikesällä matkaan päästiin tutulla floridansuomalaisella kyydillä. Miamin kansainväliselle kentälle päästiin lähes ennätysajassa koronaviruksen tyhjennettyä jopa Floridan moottoritiet.

Varsin lupaavissa merkeissä alkaneen matkan ensimmäinen testi tuli kuitenkin heti melko autiolla Miamin lentokentällä parin pyrkiessä kirjaamaan itsensä American Airlinesin Check-in tiskillä. Mahdollisesti hieman kokematon virkailija halusi matkustajien esittävän Englantiin matkustavilta vaadittavan QR-koodin, tuon neliönmuotoisen avaruusajan kaiken mahdollisen tiedon sisältävän grafiikan. QR-koodilla käytettäessä lennolle kirjautuminen onnistuisi tarvitsematta fyysistä yhteyttä matkustajan ja virkailijan välillä. Grafiikkakoodin voi sopivalla ohjelmalla generoida jopa lentolipun numerolla, mutta silloin tarvitaan ohjelma, sopiva laite ja langaton verkkoyhteys.

Tässä vaiheessa Mäkilät kuitenkin kertoivat virkailijalle jo varsin painokkaasti, että he ovat matkalla Suomeen, eivätkä ole lainkaan kirjautumassa Englantiin. Koodia ei tarvita. Asiaa selvittelemään tarvittiin jo apuvoimia, virkailija lisäsi panoksia kutsumalla paikalle kanssatyöntekijöitänsä, Mäkilät vastasivat siihen soittamalla Ulkoministeriön matkoja järjestävälle virkamiehelle. Lopulta kamppailussa päädyttiin tasapeliin, lennolle kirjauduttiin traditionaalisella tavalla ja loppu ”olisi matkustajien vastuulla”.

Lähtöportilla asiakkaita ohjaava, mahdollisesti ennenkin suomalaisia nähnyt virkailija vahvisti Mäkilöiden helpotukseksi, että transit-matkustajat eivät kiistaa aiheuttanutta QR-koodia todellakaan tarvinneet.

Lento Lontooseen oli Finnairin ja American Airlinesin ”code-sharing” lento, jolle voi ostaa lipun jommastakummasta yhtiöstä. Mäkilöiden liput oli hankittu Finnairin kautta, lennon toteutuksesta vastasi kuitenkin American Airlines. Yleensä sisäänkirjautuessa on ollut vielä mahdollisuus lisämaksusta vaihtaa liput mukavammille penkeille koneen etuosaan. Nyt se ei kuitenkaan oudosti onnistunut AA lennolla, koska liput oli hankittu Finnairin kautta.

Mäkilät eivät siitä kuitenkaan olleet niin huolissaan virkailijoiden varattua heille kovin vajaana lähtevästä, 260 matkustajaa ottavasta koneesta kokonaisen neljän penkin rivin koneen keskiosasta molemmille. Nyt olisi mahdollista oikaista itsensä makuuasentoon yön tunteina ja antaa lentäjien hoitaa työnsä.

Miamin kentällä ei kukaan välittänyt lähtevien matkustajien terveydentilasta, elleivät sitten piilossa olevat lämpökamerat huomaamatta tarkastaneet matkustajia. Kaikilla oli maskit päällä, koko terminaalissa ja myöhemmin myös lennon aikana koneessa.

matkalla2

Arja maskin takana

Lento Miamista Lontooseen meni totutulla tavalla. Ruokaa ja juomaa tarjottiin tarjoilukärryiltä kuten ennenkin, ystävälliset lentoemännät kävivät jopa tarkastamassa asiakkaiden mahdollisia juomatarpeita.

Tuntia ennen Lontooseen saapumista paikallista aikaa kello 7 aamulla, tarjottiin vielä aamiainen. Matkustajat saivat tällä kerralla tyytyä vain paperipussissa tuotuun pähkinäpussiin ja jugurttipurkkiin, tällä pitäisi kestää välilaskun yhdeksän tuntia seuraavaa lentoa odotellessa.

Lontooseen tulevien matkustajien terveydentila ei tuntunut kiinnostavan ketään sen kummemmin, tarkemmin tehtiin normaali turvatarkastus. Saapuvien matkustajien tarkastaminen tuntuu aina hieman oudolta, sillä varmaan haetaan henkilöitä, jotka ovat mahdollisesti irrottaneet koneesta lennon aikana jotakin tarpeellista.

Lontoon Heathrowin Terminaali 2 oli todella tyhjä. Palvelut on suljettu, vähäisiä matkustajia palvelee vain yksi farmasia-kauppa, WHSmith, josta saa pullovettä ja toinen rajoitetusti luettavaa ja pikaruokaa tarjoava kioski. Kaikki lentoaseman tavallisesti ylellisyystarvikkeita myyvät kaupat ovat kiinni, oudosti kuitenkin tax-free myymälät ovat auki. Päivän mittaan nälän jo vähitellen vaivatessa, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tyytyminen Leonin Take-Away kala- tai kanahampurilaisia myyvän kioskin välillä 50 metriseksi venyvään turvavälejä noudattavaan jonoon.

Lounasjonoa turvavälein

Ruokajono turvavälein venyy

Yhdeksän tunnin odotus huonosti palvelevalla lentokentällä on taatusti erilainen kokemus, aika tulee pitkäksi. Matkalle kannattaa varata lukemista ja toimiva verkkoyhteys. Lentokentän wifi on maksullinen ja varsin kalliiksi hinnoiteltu, joten kokenut matkustaja järjestää nettiyhteytensä jo etukäteen.

Mäkilöiden lento oli mukavasti etuajassa, jolloin matka olisi voinut jatkua jo aamupäivällä Suomeen lähtevällä koneella. Lentoaseman virkailijat olisivat ystävällisesti muuttaneet lennon aikaisemmaksi, mutta ruumaan pakattujen matkalaukkujen vuoksi oli pakko jäädä odottamaan myöhempää lentoa. Vain käsimatkatavaroiden kanssa matkustavat pääsivät jatkamaan matkaansa jo Finnairin aikaisemmalla vuorolla.

Myös lento Italiaan oli lähdössä. Koronaviruksesta Euroopan pahimmin kärsineeseen maahan lähdössä olevien matkustajien terveys tarkastettiin lähtöportilla. Matkustajien joukossa kiersi pleksinaamareihin ja kertakäyttösadetakkeihin pukeutuneita virkailijoita, jotka mittasivat matkustajien lämpötilan ennen koneeseen pääsyä. Koneeseen siirtyminen oli kaikesta tarkastuksesta johtuen kovin verkkaista.

LentoRoomaan mittavana

Roomaan lähtijät tarkastettiin paljon tarkemmin

Lopulta kuitenkin lento Suomeen oli vuorossa. Edelleen maskit päässä matkustajat siirtyivät hyvässä järjestyksessä vain puolitäyteen koneeseen – ilman terveystarkastuksia. Finnairin tarjoilu kahden ja puolen tunnin lennolla oli karu. Matkustajille ojennettiin vain vesipullo, kaurakeksi ja ohjeet matkustajia odottavista rajoituksista Suomessa. Varsin tapahtumaköyhän matkan jälkeen päästiin vihdoin Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Maahantulotarkastuksen tavallisesti nopeasti hoitavat koneet ovat pois käytöstä, kaikkien matkustajien piti esittää matka-asiakirjansa lasikopissa istuvalle rajavartijalle. Vielä matkatavaroiden luovutukseen mennessä toinen rajavartija kysyy englanniksi matkustajilta kysymyksen, suomenkielisen vastauksen kuultuaan rajavartija heilauttaa vain kättään ja matka saa jatkua.

Matkatavarat saapuivat mukavan nopeasti hihnalle ja sitten pääsikin kellon lähestyessä keskiyötä Suomen uskomattoman valoisaan kesäyöhön.  Maailmalta saapuneet matkustajat eivät edelleenkään saa käyttää julkisia kulkuneuvoja, mutta tuskin niitä edes olisi ollut saatavillakaan keskellä yötä. Onneksi tuttu taksi oli sovittu jo etukäteen vielä maanteitse jatkuvaa kotimatkaa varten.

suomi6

Askainen

Kesäyö, etelän asukille outo valoisuus ja vihreän lukemattomat vivahteet tekevät maagisen vaikutelman. Matkan edistyessä hiljaisen maaseudun läpi yön lyhyiden tuntien ajan vuoden pisimpänä päivänä Peterin mieli herkistyi todetessaan Suomen vetovoiman olevan vain kasvussa, mieleen hiipii vahva tuntemus todellisesta kotimaasta.

Kotiin Askaisiin päästiin kolmen aikoihin auringon jo tehdessä nousuaan. Kaikki kesäkodissa on kunnossa, jääkaapinkin ystävät ovat täyttäneet kaikella ensihätään tarvittavalla. Matkaan aikaa oli tarvittu ovelta ovelle pitkästi toista vuorokautta, lähes 30 tuntia, mutta aamulla auringonpaisteeseen herätessä ja myöhemmin kukkasia kastellessaan omalla maalla kävellessä mieli on kiitollinen elämän monimuotoisuudesta.

Omaehtoinen karanteeni on nyt edessä pariksi viikoksi, sitten suunnitelmissa on kotimaan matkailua ja ystävien tapaamisia. Ulkomaiden eksotiikkaa voidaan hakea vaikka mainoksen mukaan ”ulkomailla Suomessa” ja tehdä kesäretki Ahvenanmaalle. Niin ja sittenhän pitää järjestää ne Peterin merkkipäiväjuhlat.

Toivottavasti maailma ja uusi normaali on palannut raiteilleen kotimatkalle syyskuun puolessa välissä lähtiessä.

Timo Vainionpää/Usasuomeksi.com

Pari pakettia rahtina Floridasta Suomeen

Toimittajalle tuli tarve lähettää pari pakettia tavaroita Suomeen. Ei mitään niin tähdellistä, mutta tavallisia tarvikkeita Suomen asunnolle.

lugagges

Voisihan ne tavarat viedä matkatavaroinakin?

Tavallisina matkalaukkutavaroina olisi tavarat tietysti voinut kuljettaa vähitellen, mutta ylimääräisten matkalaukkujen rahtaaminen on sekä työlästä että nykyisin myös kallista. Olisiko siis parempi pistää tavarat pakettiin ja antaa rahdinkuljettajien hoitaa koko kuljetus?

Rahtauspäätöksen jälkeen ensimmäisenä toimenpiteenä oli hankkia sopivat laatikot. Aika nopeasti nettihaku osui mukavannäköisiin Home Depotin 200 litran (70 US gallonan) mustiin muovisiin, hieman yli metrin mittaisiin kuljetuslaatikoihin, joissa oli arvokkaan näköinen keltainen kansi. Hieman päälle parikympin hintaa ei asiaa tuntematon osannut edes kauhistua, hinta tuntui itse asiassa varsin kohtuulliselta.

Kuljetuslaatikot täyttyivät helposti kaikenlaisella tavaralla. Laatikoiden täytyttyä kansi vain nippusiteillä kiinni, vastaanottajan osoitelappu laatikon kanteen ja rahdinkuljettajan puheille. Laatikot mahtuivat jopa toimittajan pieneen autoon takapenkkien kaatuessa kuljetusasentoon.

bothBoxes

Hienot laatikot täyttyivät liiankin helposti

Paketit matkaan.

Sikasen rahtitoimistossa käydyn lyhyen hintaneuvottelun jälkeen nimikirjoitus rahtikirjaan ja laatikot varastolle odottamaan konttia. Rahdin hinnaksi per paketti sovittiin kohtuullinen korvaus, suunnilleen saman verran kuin ylimääräisen matkalaukun hinta Finnairilla kuljettaessa.

Käytettyjä taloustavaroita ja vaatteita pääasiallisesti sisältävien laatikoiden, nyt tavarakolleiksi kutsutut paketit pääsivät sattuman oikusta juuri lähdössä olevaan isoon merikonttiin antiikkiauton seuraksi ja tilan täytteeksi. Kontin ollessa lähdössä, matka-ajaksi Suomeen arvioitiin noin viisi viikkoa. Rahtaukseen kuului tavaroiden kuljettaminen Suomeen, Vuosaaren satamaan. Kontin purkamisen ja tavaroiden tullaamisen noutovarastoon Suomessa hoitaisi sitten Sikasen yhteistyökumppani eri hintaan.

carcontainer

Kontissa kulkee isompiakin autoja

Laivauspapereista näki, että Washington Express –niminen, noin 3200 konttia kerrallaan kuljettava lähes neljänneskilometrin  mittainen alus kuljettaisi merikontit Atlantin yli. Hämmästyneenä seurasimme netissä laivan poukkoilua Fort Lauderdalesta yllättäen ensin Meksikonlahdelle, sieltä Georgiaan ja saman tien Atlantille. Muutaman päivän Atlantin ylityksen jälkeen laiva oli jo Hampurissa. Vain vuorokautta myöhemmin 250 metrinen ampaisi Hampurista taas takaisin Lontooseen suuntanaan jo Virginian osavaltion satamakaupunki Norfolk Yhdysvalloissa.

Kunhan laivan nimen tietää, netistä löytyy useita tapoja seurata laivojen liikkeitä. Tiedot laivoista, reiteistä, kulkunopeudesta ja kaikki tarkat tiedot ovat ilmaiseksi kaikkien kiinnostuneiden seurattavissa. Kuvista löytyvät ajantasaisesti myös pienet huviveneet. Miehistön kuvia tai lounaslistaa ei sentään näkynyt.

hamburg

Washington Express saapui Hampuriin purkamaan amerikankontit

Hämmästyneenä konttilaivan liikkeistä piti jo ottaa yhteyttä Suomen päässä toimivaan TN Huolintaan. Puhelimeen vastannut Kaj Tarvainen kertoi kontin todellakin puretun laivasta Hampurissa, josta se kyllä tulisi toisella laivalla Helsingin Vuosaareen. Tuontihuolintaa ja tullausta varten Tarvainen kehotti jo hyvissä ajoin toimittamaan tulossa olevien tavaroiden kauppalaskut, henkilötunnuksen ja osoitteen sähköpostilla.

Tavaroiden lasketun saapumisajan aikoihin myös maailmanlaajuinen Covid-19 pandemia alkoi tosissaan tuntua kulkemisessa ja kuljettamisessa, joten Tarvainen epäili kontin saapumisen hieman viivästyvän.

Hieman aikataulustaan myöhässä kontti saapui Vuosaareen.

Kun yhteydenotto tuli sähköpostilla huolintaliikkeestä, konttia oltiin jo purkamassa. Tullauspapereille olikin jo kiire. Sinänsä vähäarvoisten tavaroiden tullauksen voisi tehdä maksamalla kiltisti tavaroiden arvosta 5.3 prosenttia tullimaksua ja 24 prosenttia arvonlisäveroa. Vanhojen omien tavaroiden ollessa kysymyksessä tullaukseen tarvittavan kauppalaskun tekeminen tuntuu varsin vaikealta. Oma selvitys tavaroista ja niiden hankinta-arvosta ei oikein sytyttänyt huolitsijan mielenkiintoa.

Amerikassa pitkään asunut voi tuoda omia tavaroitaan Suomeen muuttotavaroina. Tavaroista ei tarvitsisi maksaa tulli- tai liikevaihtoveroa, mutta silloin kyseessä on virallinen paluumuuttajan paluu. Kaikki loputkin muuttotavarat on silloin tuotava maahan 12 kuukauden aikana muutosta ja muuton on todistettava todella tapahtuneen.

Kun TN-Huolinta oli valmis tullaamaan tavarat, lähetti Tarvainen sähköpostilla laskun. Laskussa oli maksu kontin kappaletavaran purkamisesta ja palvelupalkkio. Valuuttaa siihen hupeni jälleen hieman enemmän kuin Finnairilla yhden ylimääräisen matkalaukun kuljettamisesta. Tavaroiden hakemiseen huolintaliikkeen varastosta olisi aikaa kolme työpäivää, sen jälkeen noutamattomista tavaroista alettaisiin periä varastomaksua.

vuosaarensatama

Vuosaaren satama-alue on todella suuri

Tavarat olivat maksun suorittamisen jälkeen noudettavissa valtavan kokoisesta Vuosaaren satamasta. Oikea katu, logiikka-alue, terminaali, ja ovi kuitenkin löytyi ilman erillistä opastusta. Tavarat sai haltuunsa yllättävän helposti vain kertomalla nimensä ja pakettien kotimatkan viimeinen vaihe sai alkaa.

Oppia ja ohjausta.

Jos olet väsynyt kuljettamaan ylimääräisiä matkalaukkuja lennoilla mukanasi, mutta haluaisit kuitenkin saada hankkimiasi Amerikan tavaroita maasta toiseen, kappaletavaran konttikuljetus jokseenkin vaivaton tapa. Aivan halpaa se ei ole, mutta hintansa arvoista. Aikaa tosin tuhraantuu kuljetuksessa, mutta jos tavaroilla ei ole kiire, kuuden – seitsemän viikon odotusaika ei ole lainkaan mahdoton.

Kontissa kulkevista tavaroista kannattaa ehdottomasti tehdä jo pakatessa luettelo ja lisätä niihin hankintahinta, koska tavaroista on maksettava Suomeen saavuttaessa tullimaksut ja varsin kovalta tuntuva 24 prosentin liikevaihtovero.

Tullin sivuilta netin kautta löytyy runsaasti lisäoppia.

Erikoislennolla Miamista Helsinkiin ja Ulkoministeriön kyydillä kotiin

Matka meni kaikkiaan hienosti. Useimmilla matkustajillakin oli naamarit ja vielä kumihanskat kädessä. Koko matka meni tosi hyvin. Kotiin päästyäni sain tietokoneenkin heti toimimaan, kun talossa on Wifi. Ruokaa oli odottamassa jääkaapissa ja valkoviiniä. Sukulaiset ilmeisesti arvelivat, että sitä tarvitaan.

Kotiin pääsin lauantaina 13 jälkeen. Väsytti ja menin illalla nukkumaan jo kello 6, mutta heräsin yöllä klo yksi. Katsoin englantilaisen rikosfilmin. Elokuva oli hyvä, sen päätyttyä tulinkin koneelle lähettämään kiitokset Peterille ja Timolle.

Luin ennen lähtöäni USAsuomen artikkelin, jossa kerrottiin lennonaikaisista riisutuista palveluista. Asiasta kuulutettiin myös koneessa. En kuitenkaan huomannut omalta kohdaltani mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Lennon aikana valitsin myöhäiseksi päivälliseksi annoksen lihaa, riisiä, porkkanoita (joku hyvä itämainen ruoka) ja tarjolla oli myös salaattia juustoa, leipää, voita, kahvia, teetä, viiniäkin olisi saanut ja mehuja. Vesipullot jaettiin heti alkuunsa ja kerran menin pyytämään vettä ja sain taas pullon. Aamulla oli tukeva hyvä aamiainen, joka olikin tarpeen, kun Suomessa kentällä oli edessä pitkä kävely.

Minusta kaikki oli tosi hyvin hoidettu, hyvä ystävällinen palvelu ja tosi raitis ilma koneessa koko ajan. Päällystakin otin kyllä päälleni kesken matkaa. Olisin ehkä halunnut ostaa jotain koneessa Suomeen tuotavaksi, mutta niitä ei tarjottu. Olisinkohan saanutkaan, jos olisin kysynyt. Unohdin. Ilmeisesti myyntiä ei ollut lainkaan.

Koneen laskeuduttua pyörätuoleja tai niiden kuljettajia ei ollut tarpeeksi. Kuljetus olisi vienyt todella paljon aikaa, jos olisin jäänyt odottamaan. Tuolien kuljettajia ja tuoleja vain muutama, mutta parikymmentä tarvitsijaa kuulemma. Houkuttelin yhtä kuljettajaa lähtemään erikseen, mutta hän kertoi lomautuksista ja henkilökunnan vähyydestä. Lopulta päätin lähteä itse kävelemään pitkästä istumisesta johtuvasta ”spinal stenosis” -särystä huolimatta. Lonkkasin runsaiden käsimatkavaroiden kanssa pitkää käytävää passintarkastukseen ja matkatavaroiden luovutukseen. Lopulta kävely teki myös hyvää, kun lihakset väkisin aktivoituivat. Sainpahan sen päivän kävelyt kyllä reilusti kuitattua. Lopulta vielä kakkosterminaalista ykköseen kävely. Kyllä veri rupesi kiertämään!

Takseja päästiin tilaamaan lopulta ykkösterminaalissa. Jonossa ilmoittauduttiin ja tietokoneella tilattiin takseja. Ykkösterminaalin edustalle tuli nopeasti takseja, jotka huusivat kuljetettaviaan nimeltä. Minulle sattui ystävällinen nuori taksinkuljettaja, terveydenhoidon ammattilainen ja ajaa nyt taksia. Matkalla kuljettaja soitti sukulaiselleni, joka toi avaimeni pihalle, meillä kun on vaihdettu talvella alaoven lukko putkiremontin jälkeen. Taksikyyti ei maksanut mitään, kun Ulkoministeriö kuulemma maksaa laskun. Annoin kuitenkin tippiä. Halvin matka kentältä kotiin.

Olen kyllä onnellinen, että tytär pakotti tulemaan Suomeen turvaan.

Kunniakonsuli Peter Mäkilä ja USAsuomeksi-lehden Timo Vainionpää tekivät todella hienon työn lennon hankkimiseksi. Siitä suurkiitos. Peterkin soitteli lennon hankkimisen edistymisestä moneen kertaan ja piti toivoa yllä. Pääkonsulaatista sain tosin maanantaina sähköpostia, jossa kehotettiin ostamaan Americanilta tai British Airwaysilta lippu Suomeen, koska mitään muuta lentoa ei tulisikaan.

Tiistai-aamuna aikaisin oli kuitenkin USAsuomeksi-sivulla ilmoitus ylimääräisen Finnarin lennon järjestymisestä, jonka onneksi Anja-naapurini (kiitos!) heti aamuvirkkuna oli huomannut. Sain Finnairilta lipun saman tien. Menolipun hinnaksi tuli vahan yli 1000$, kun otin paikan, jossa oli enemmän jalkatilaa (hyvin kannatti) ja vielä maksoin lennon peruuntumismahdollisuudestakin.

Hieman myöhemmin sain myös ilmoituksen pääkonsulaatista lennon järjestymisestä. Tyttäreni oli ollut kovin aktiivinen saadakseen minut Suomeen. Jos itse olisin ollut innokkaampi lähtemään, olisin ehkä jo maanantaina ryhtynyt matkajärjestelyihin Americanin kanssa. Pääkonsulaatista soitettiin myös vielä huomaavaisesti torstaina ja kysyttiin, oliko matkani kunnossa. Tuntui turvalliselta, kun Suomen viranomaiset huolehtivat tällaisena kriisiaikana kansalaistensa kotiin pääsystä. Lentokentälläkin oli vastanaottokomitea tiedustelemassa, mihin menee, tarvitseeko apua,onko sairas ja neuvottiin, mistä saa taksin. Taksi piti ottaa, jos ei ollut vastaanottajaa. Yleisiin kulkuneuvoihin ei saanut mennä.

Sain muuten nyt yöllä usasuomeksi-sivulta tietää, että Suomessa siirretään kellot tunnilla eteenpäin. Minulla ei ollut asiasta aavistustakaan. Tuskin olisin huomannut täällä ruveta kellonaikoja kyselemään, kun olen karanteenissa. Suurkiitos Timolle siitäkin.

Hyvin Floridan suomalaisyhteisössä asiat hoidetaan. Olemme ulkomailla kuin ”herran kukkarossa”.

Kaarina Langeland

(3/29/2020)

”Lento floridansuomalaisille järjestyi sittenkin”, huokaa kunniakonsuli Makila

Peter Makila, Suomen kunniakonsuli Lake Worthissa joutui aikamoiseen puristukseen presidentti Trumpin yllättäen ilmoittaessa eurooppalaisten maahantulokiellosta Yhdysvaltoihin. Lentoyhtiöt reagoivat nopeasti tilanteeseen lopettamalla liikennöinnin Yhdysvaltoihin kokonaan.

Kunniakonsulaatin puhelin alkoi soida Lake Worthissa entistä kiivaammin.

Konsulaatista on totuttu kysymään neuvoja niin ajokorteista kuin paikallisten yritysten puhelinnumeroista, mutta nyt kysymyksissä kuului todellinen hätä. Keskimääräistä suurempi joukko Floridan suomalaisalueen asukkaista on iäkkäämpää väkeä, joka on tullut aurinkovaltioon viettämään Suomen pimeitä talvikuukausia. Osalla näistä lumilinnuista on myös omat asunnot, jonne he ovat uskollisesti palanneet vuosittain käyttäen hyväkseen Finnairin talvikauden vaivattomia suoria lentoja Helsingistä.

Yhdysvalloilla ja Suomella on ollut matkailijoille mukava viisumivapauskäytäntö, Suomen passilla matkustavat ovat voineet tulla Yhdysvaltoihin pelkän matkustusilmoituksen turvin. Helpossa matkustusluvassa on kuitenkin ehto, että maasta pitää poistua kolmen kuukauden määräajan puitteissa, sallitun ajan ylittämisestä on rapsahtanut kahden, kolmen vuoden maahantulokielto.

Vaikka Suomen ja Yhdysvaltojen välillä onkin sovittu monesta asiasta, sairausvakuutus ei ole koskaan päässyt edes keskusteluihin. Matkailijoiden on pitänyt hoitaa Suomesta mukaansa tarvitsemansa lääkkeet ja hankkia onnettomuudet ja sairastumiset kattava matkavakuutus. Varsinkin ikääntyneimmille matkustajille vakuutusta ei ole myönnetty kuin korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi, jotkut vakuutusyhtiöt jopa vielä sitä lyhyemmäksi ajaksi.

Lentojen peruuntuminen oli lumilinnuille katastrofi.

Maailman terveysjärjestön julistettua Covid-19 viruksen aiheuttaman sairauden maailmanlaajuiseksi epidemiaksi, pandemiaksi, pystyivät lento- ja vakuutusyhtiöt kieltäytymään normaaleista vastuistaan kuljettaa lipun ostaneet matkustajat määränpäähänsä ja korvaamaan esimerkiksi matkan keskeyttämisestä ja aikaistetusta kotimaahan paluusta koituvat kulut.


Yhdysvaltoihin matkustaneet saivat kovan pähkinän purtavakseen.

Suomen valtiovalta kehotti kaikkia suomalaisia palaamaan kotimaahansa, mutta samanaikaisesti valtion enemmistöomistama lentoyhtiö Finnair lopetti liikennöinnin. Finnairin toimisto sai valtavan vyöryn asiakkaiden yhteydenottoja, johon Finnair ei mitenkään pystynyt vastaamaan ja antoi ensin jopa harkitsemattoman lausunnon ”emme voi auttaa yksittäisiä matkustajia, edellytämme heiltä omatoimisuutta matkojen järjestelyssä”.

Muutamat nopeimmat alkoivat järjestää kotimaahan paluutaan käyttäen American Airlinesin lentoa Lontooseen ja sieltä British Airwaysin jatkolentoa Helsinkiin. Nämäkin matkat nopeasti täyttyivät, matka-ajan pituudesta huolimatta.

Rannalle oli kuitenkin edelleen jäämässä suuri joukko henkilöitä, joiden Yhdysvaltojen oleskelu- ja matkustuslupa oli päättymässä ja matkalle varatut lääkkeet loppumassa.

Kunniakonsuli ryhtyy toimeen.

Suomen kunniakonsuli Floridassa Peter Makila otti rannalle jääneiden hädänalaisen aseman huolekseen ja päätti ryhtyä toimenpiteisiin onnettomien matkailijoiden auttamiseksi. Kunniakonsuli päätti käyttää hyviä yhteyksiänsä Suomen suurlähetystöön Washingtonissa ja pääkonsulaattiin New Yorkissa, vaikka tiedossa oli Suomen Ulkoministeriön nihkeä suhtautuminen floridalaisen kunniakonsulin pyyntöihin lumilintujen paluulentojen järjestämisestä.

Ulkoministeriö voi järjestää evakuointilentoja ilman paluulentoja jääneiden Suomen kansalaisten noutamiseksi kriisialueilta. Ulkoministeriö ei kuitenkaan nähnyt tilannetta Floridassa näin pahana, olihan vaihtoehtoiset yhteydet kuitenkin vielä käytettävissä.

Makila päätti kuitenkin käyttää kaikki mahdollisuudet ylimääräisen kaupallisen erikoislennon järjestämiseksi. Makila otti yhteyttä ystäväänsä Timo Vainionpäähän, joka toimittaa laajalle leviävää USAsuomeksi internetsivustoa. Vainionpää kirjoitti tunteikkaan vetoomuksen molempien miesten nimissä ja lähetti sen omien yhteyksiensä kautta suomalaisille päättäjille. Postia saivat muun muassa Finnairin omistajaohjauksesta vastaava ministeri Tytti Tuppurainen ja oikeusministeri Anna-Lisa Henriksson sekä suurimpien puolueiden kansainvälisiä asioita hoitavat henkilöt. Ministeri Tuppurainen suhtautui asiaan vakavasti ja vastasi itse yhteydenottoon luvaten tutkia auttamismahdollisuuksia. Oikeusministeri Henrikssonin avustajalta puolestaan tuli kapulakielinen vastaus viitaten hallituksen tekemiin päätöksiin.

Floridaan pulaan jääneiden suomalaisten tilanne sai myös julkisuutta lehdistössä, Peter Makilan kommentit julkaistiin myös Helsingin Sanomissa. Enemmän julkisuutta saivat kuitenkin Ulkoministeriön järjestämät todelliset evakuointilennot Espanjasta ja Kyprokselta, paikoista joista ei ollut mahdollista palata ilman Ulkoministeriön apua. Olipa sitten kyseessä kaupallinen erikoislento, kuten Floridasta tai Ulkoministeriön järjestämä evakuointilento Kyprokselta, matkustajat joutuvat aina maksamaan omat matkansa. Vanhan muistikuvan ”konsulinkyytejä” ei ole olemassa.

Epäilyksistä huolimatta Kunniakonsulaatti ryhtyi keräämään apua tarvitsevien nimilistaa. USAsuomeksi-sivun rummutuksen ja sosiaalisen median avulla listalle saatiinkin nopeasti toistasataa nimeä. Makilan lähetettyä edelleen kasvavan nimiluettelon pääkonsulaattiin, erikoislennon järjestyminen Miamista Helsinkiin alkoi vähitellen vaikuttaa mahdolliselta. Arvokasta taustatyötä Finnairin painostamiseksi tekivät myös useat Floridassa asuvat suomalaiset, joilla oli suhteita Suomen kansalliseen lentoyhtiöön.

Puhelinneuvotteluissa mukana olivat Makilan kanssa pääkonsuli Mika Koskinen New Yorkista, Suomen Washingtonin suurlähetystön päällikön sijainen Jani Raappana ja Finnairin New Yorkin edustaja Kati Kaivonen. Matkan järjestelytyössä mukana ovat olleet myös Hanna Luhtala ja Ossi Karvonen.

Viimein viikon tiiviin työn jälkeen Finnair ilmoitti järjestävänsä yhden erikoislennon Miamista Helsinkiin. Tähän tarkoitukseen Finnair valitsi lähes 300-paikkaisen Airbus-koneensa, joka lennätetään lähes tyhjänä Miamiin vain lähteäkseen pari tuntia myöhemmin takaisin Helsinkiin. Lennon hinnan Finnair on laskenut normaalien kaavojen mukaisesti, yksisuuntaisen lennon hinnaksi Miamista Helsinkiin tuli $877 dollaria.

Korona-viruksen vuoksi erikoislennolla on turha odottaa täyttä palvelua, Finnair on jo etukäteen kertonut riisuneensa tarjoilua entisestään. Matkustajien onkin parasta varata omia eväitä matkan varalle.

Hieman epäselvää on myös Helsinkiin saapuneiden matkustajien kohtelu. Lehdistössä on jo väläytetty esimerkiksi Espanjasta palaavien matkustajien pakollista eristämistä lentokentän lähistöllä sijaitsevaan ”karanteenihotelliin” kahdeksi viikoksi. Päätöstä tästä ei kuitenkaan ole virallisesti tehty. Uuttamaata koskevat matkustusrajoitukset tulevat voimaan perjantaina, muualla Suomessa asuvat voivat kuitenkin palata koteihinsa rajoituksista huolimatta. Kotimatkaa voi kyllä myös mutkistaa julkisten kulkuneuvojen vuorojen vähyys ja jopa loppuminen. Varmin matka kotiin voikin olla omaisten järjestämä kuljetus tai taksimatka.

Makilalle lennon järjestyminen laukaisi viikon kestäneen stressin ankarana päänsärkynä, mutta onnistumisen tuoma mielihyvä peitti sen nopeasti. ”Olen aina halunnut auttaa parhaani mukaan apua tarvitsevia, nyt onnistuimme alkamassamme tehtävässä. Tunne siitä on hieno. Haluan kiittää kaikkia prosessiin osallistuneista ja välittää pääkonsuli Mika Koskisen onnittelut hyvin päättyneestä peräänantamattomasta toiminnasta”, päättää kunniakonsuli Peter Makila.

Timo Vainionpaaa
(3/27/2020)

Hylättyjä TAX FREE palautuksia Helsinki-Vantaan lentoasemalla

Tax Free merkki antaa mahdollisuuden verovapaisiin ostoksiin, mahdollisesti

Monikotimainen, yleensä varsin säästäväinen matkailija yrittää tietysti hankkia tarpeellisia ja joskus epähuomiossa hieman tarpeettomiakin tavaroita matkoillaan.  Monikotimaisuudesta Suomessa on ollut se hyöty, että matkalaukkuun mahtuvia ostoksia on voinut tehdä suuremmissa kaupoissa verottomasti.Jos kaupalla on iso TAX FREE merkki liikkeessään, voi monikotimainen matkailija kauppaa tehdessään esittää ulkomaan passinsa. Kauppias täytää lomakkeen, johon täytetään matkailijan nimi ja tiedot yli 40 Euron ostoksesta. Ostokset kaupassa maksetaan aina normaalisti liikevaihtoveroineen.  Kuitilla matkailijan on mahdollisuus saada osa verosta takaisin. Kuitti pitää esittää maasta poistuttaessa jo kotimaan puolella, rahat on voinut nostaa kioskista lentokentän kansainvälisellä puolella passi- ja turvatarkastuksen jälkeen. Käytäntö on toiminut hyvin jo vuosikausia. Nyt kuitenkin jotakin on muuttunut.

Monikotimainen matkailija osti kylmän yllättäessä villapuseron itselleen. Kauppias teki verokuitin ja pakkasi puseron pussiin, joka tiukasti suljettiin teipillä, jossa luki ”saa avata vasta maan rajojen ulkopuolella”. Viluinen matkailija joutui kuitenkin ottamaan puseron välittömästi käyttöönsä. Myöhemmin monikotimainen hankki myös suomalaisia veitsiä ja haarukoita kotiin vietäväksi. Myös ruokailuvälinepakkaus suljettiin tiukasti samanlaisella teipillä.

Kotiinlähdön koittaessa, pakattiin veitset ja haarukat tietysti matkalaukkuun villapuseron ja muiden yllättävän painavien ja tilaavievien muiden tavaroiden kanssa. Matkalaukut saatiin raahattua Helsinki-Vantaan lentokentälle lähtöselvitykseen. Painavista laukuista selvittyä monikotimaiselle tuli vihdoin mieleen verokuititkin.

Helsinki-Vantaan lentokentällä tax-free palvelua yksinoikeudella hoitavalla Global Refund-yhtiöllä on terminaalissa 2 uusi hieno palvelupiste, jonne matkailija suuntasi verokuittien kanssa. Pirteän näköinen tyttöhenkilö otti kuitit vastaan ja pyysi tiskin yli nähdä tavarat. Monikotimainen kertoi hämmentyneenä, että laukut on jo bookattu menemään. Tiukka kommetti olikin sitten vain että mitään ei voi tehdä, koska tavaroita ei voi tarkistaa. Kuitit otettiin toimistoon ”hylättäväksi” ja matkailija sai poistua niine hyvineen. Saman kohtelun sai viereisellä tiskissä asioiva japanilainen matkailija, koska hän oli ottanut jalokivirasian pois muovipussista, mutta avannut muovipussin teipit.

Minkä takia villapuseroakaan ei saa ottaa käyttöön jo Suomen puolella, vaan se täytyy pitää sinetöidyssä muovipussissa maasta poistumiseen saakka? Vaikka puseroa on pidettykin, lähtee se samalla tavalla maasta kuin käyttämättömät ruokailuvälineetkin.

Mitä tarkoittaa se, että kuitit takavarikoidaan ”hylkäämistä” varten. Eikö ne hylkäänny pistämälle ne roskakoriin? Matkailija ei saanut käyttökelvottomiksi osoittautuneita kuittejaan enään haltuunsa, vaan yhtiö piti ne. Saako yksityinen slovakialainen Global Refund -yritys niistä jonkun hyvityksen itselleen?

Monikotimaiselle matkailijalle jäi paha maku suuhun. Ensinnä tietysti on ymmärrettävää, että varmistetaan tavaroiden maastavienti. Nyt kuitenkin tavaroiden tarkastuspyyntö esitettiin korkean lasiseinällä eroitetun tiskin toiselta puolelta ja matkailijan edellytetään avaavan matkalaukkunsa keskelle hallin lattiaa ja esittelemään matkalaukkujensa sisällön koko yleisölle. Toisaalta, kuinka varmistetaan, että tavarat todella kuitenkaan lähtevät matkaan, koska kuitenkin ollaan vielä passitarkastuksen etupuolella.

Käytäntö on ainakin tälle monikotimaiselle matkustajalle uusi. Aikaisemmin kuitit leimattiin kotimaan puolella ja palvelumaksulla vähennetyn palautuksen sai kentän kansainväliseltä puolelta, koska silloin tiedetään matkustajan todella lähteneen. Näin on toimittu vuosia muillakin matkailijan käyttämillä kansainvälisillä kentillä, joilla ”palvelua” ei hoida yksinoikeudella slovakialainen Global Refund-yritys.