Uskadaaraa turkkilaisella kalatorilla

20190914_120455_HDR.jpgSatunnainen matkailija tunsi olevansa kuin Travel-kanavan juontaja astuessaan tutkimaan Uskudarin kalatorin ihmeitä Istanbulin Aasian puoleisella rannalla. Vaikka torilla tarjolla oli kaikenlaista muutakin tarpeellista, viiniköynnöksen suolatuista lehdistä saappaisiin ja shamppooseen, huomiota saavat eniten todella äänekkäät kalakauppiaat.

kalakauppias.jpgKalakauppiaat eivät todellakaan ole mitään kalamiehen muijia, jotka esiliinassaan kutsuisivat vienosti asiakkaita katsomaan päivän saalista. Myyjät ovat yleensä karskin näköisiä ja kovaa kailottavia sänkisiä miehenroikaleita, jotka eivät hevillä päästä hieman empivää ostajaehdokasta ohitseen.

Ja tarjottavaa riittää, kalavalikoimassa on kaikkia mahdollisia, tavalliselle kävijälle aivan vieraita meren herkkuja. Tarjolla olevat kalat ovat yleensä aika pieniä, kilojen painoisia rumiluksia ei juuri tällä torilla näy. Kampeloita, lohta ja isompia mustekaloja varmaan tuodaan jostakin muualta, mutta pääosassa tarjonnassa ovat Bosborin salmesta pyydetyt kalat. ”Whitefish”, pieniruotoinen lufer on suosittu rasvainen ruokakala, jolla on hämäävästi eri nimi pienenä, keskikokoisena ja vajaan kilon kokoisena täysikasvuisena. Lufer on vaelluskala, joka kulkee Bosborin salmea ylös Mustalle merelle ja palaa sitten takaisin Marmarameren kautta Välimerelle.

20190914_120438_HDR.jpgMustaltamereltä, vain noin parinkymmenen kilometrin päästä Uskudarista  torille tulee myös pieniä muikulta näyttäviä hamzi-kaloja. Hamzit ovat erinomaisen makuisia ihan suomalaiseen tapaan pannulla voissa paistettuna, niitä myös friteerataan vaikka välipalaksi voileivän väliin. Hieno ruoka valmistuu pistämällä kaloja kakkuvuokaan reunoille ja sitten täyttämällä vuoka maustetulla, valmiiksi keitetyllä riisillä ja hauduttamalla vuokaa uunissa miedossa lämmössä vielä tunnin verran..

Parhaimmat ja tuoreimmat kalat löytyivät kalamarkkinoiden eteläpäästä, jossa kalakaupan takahuoneessa oli myös kuumuutta hohkava hiiligrilli ja pieni parinkymmenen ihmisen ravintola.

Kalatiski on jo puoliksi kalabasaarin käytävällä, taaempana on kalojen perkaajien marmorinen perkuupöytä. Siellä kolme todella taitavaa kalanperkaajaa siivoaa kalat, suomustavat isommat ja putsaavat ”muikkujen” sisälmykset todella nopeasti. Kalafileitä syntyy kuin Charlie Chaplinin tehtaan liukuhihnalla. Peratut kalat voi ottaa paketissa mukaan kotiin tai antaa ne viereiselle kokille, joka grillaa avotulella isommat ostokset tai pistää pienemmät pannuun tiristymään.

Lautasen voi lopulta pyytää toimittamaan kalakaupan perille pöytään, herkuttelu voi alkaa.  Sormin syömistä ei katsota lainkaan pahaksi tavaksi tässä ravintolassa.

Kalan kanssa ei tarjota mitään lisukkeita, mahdollisesti vain leipää. Yllättävän usein paikalliset näyttävät ottavan makeaa kokista palan painikkeeksi. Koti-oloissa yleensä grillatun kalan kanssa syödään vain vihreää salaattia, rasvaa suupielistä pyyhkäistään leivänpalalla.

Kala-annoksen jälkeen yleensä tarvitaan jotakin makeaa. Todella makea helva (tai halva jos niin halutaan sanoa)  valmistetaan  seesaminsiemenistä puristetusta tahnasta johon lisätään keittämisen aikana runsaasti sokeria. 100 grammaa helvaa sisältääkin 500 kaloria, joten linjoistaan huolta pitäville sitä ei juurikaan kannata suositella. Helvaa syödään myös kahvin kanssa, mutta varsin erinomaista se on kalaruoan jälkeen, uunissa pehmeäksi paistettuna.

Parasta on käydä Uskudarin kalatorilla heti aamulla ja valita parhaimmat merenelävät kotiin vietäväksi. Jos kuitenkaan ei ole kiire takaisin, kannattaa valita vielä lisäannos heti paikan päällä nautittavaksi.

                                                                                                      Timo Vainionpää

Mainokset

Alaskan antimia

Halibut, lohet ja lumipeitteiset vuoret sekä laajalti erämaita ,hirviä, karhuja ja paljon ystävällisiä ihmisiä.

kuva3

Alaskassa on tilaa ja näkemistä riittää. Kalamiehille siellä on monia mahdollisuuksia saada kokemuksia isojenkin kalojen kanssa. Kenain niemimaan eteläkärjessä on erikoinen kaupunki nimeltään Homer. Sen satama sijaitsee kapean ja matalan niemen päässä keskellä Kachemak lahtea. Siellä on satoja veneitä, yksityisiä sekä monia niin sanottuja Charter Boat´s , aluksia, jotka vievät kalamiehiä maksusta halibut- kalaa, lohia sekä monenlaisia muitakin kalalajeja tavoittelemaan. Homer on tunnettu laajalti yhtenä parhaista, halibut kalan pyydystys paikoista.

kuva1

Aamu kuudelta kesäkuun 16. 2019 olimme Bob Jakolan kanssa valmiina lähtemään merelle veneellä, sen nimi oli Outrageous. Mukana oli vain yksi kalastaja meidän lisäksi , lady April Montanasta. Kapteeni ja mate , young lady, antoivat ohjeita.

Sää oli aurinkoinen, meri tyyni. Suunta Länteen Cooks Inlet´iin (lahteen). Noin tunnin ajon jälkeen ankkuroimme ja isot koukut saivat palan silliä houkutukseksi. Painoa piti olla kilon verran että saatiin syötit syvälle, virta oli melko voimakas. Nousu ja laskuveden ero saattaa olla jopa 6-7 metriä.

Melko pian alkoi vavat täristä ja kelaaminen alkoi. Parin tunnin sisään me kaikki kolme saimme kaksi, eli sallitun määrän halibutteja. Yksi piti olla alle 28 tuumaa pitkä, syy kai oli että vanhemmat kalat , kutevat, säästyisivät.

kuva4

Bob sai isoimman noin 100 – 110 paunaa, noin 50 kg, puntaria ei ollut, paino arvioitiin pituuden mukaan. Omani ei ollut kovia suuri, ehkä 25 paunaa. Lohtuna kuitenkin se että pienempien halibuttien liha on parempaa kuin niiden oikein isojen , sanoivat paikalliset asukkaat. Samalla reissulla saimme myös melkein mustia rockfish. Ne olivat 2-4 paunaisia, ehkä 1-2kiloisia. Hyvän makuisia, sanoivat paikalliset asukkaat niistäkin. Päivä oli tosi antoisa ja sen päätteeksi kalat siivottiin, laitettiin tyhjiöpusseihin ja jäihin. Toinen kalareissu jonka saimme tehdä paikallisen Eldon Townsendin muka-na Anchor Pointista. Se on Homerista hieman pohjoiseen Cook Inletin itärannalla. Veneen lasku siellä oli elämys sinänsä. Kalastajat istuivat jo maalla veneessä, traktori työnsi trailerin veneineen veteen. Moottori käyntiin ja niin oltiin vesillä. Trailer vedettiin maalle, odottamaan takaisin tuloamme.

kuva5

Jälleen olimme ankkurissa, veden syvyys siinä 100 jalkaa, 30 metriä. Alku oli taaskin hiljaista, halibutit alkoivat kuitenkin olla nälkäisiä ja ei kestänyt kuin parisen tuntia ja taas oli limits, sallittu määrä, täynnä.

Kun katseli ympärilleen, näki idässä Kenai vuorten lumiset huiput, lännessä kohosi taivaalle kahden aktiivin vulkaanon Iliamnan-vuoren ja Agustine-vuoren huiput, mahtavat näkymät.

Näissä upeissa maisemissa, sai Bob jälleen suurimman kalan se painoi 45 paunaa, reilut 20 kg , me muut saimme tyytyä niihin pienempiin, parempi lihaisiin. Eldonin vaimo on tosi hyvä kalastaja hän sai kolme hyvää halibuttia. Kahdeksan kalaa, sallittu määrä, oli veneessä joten pääsimme takaisin rantaan ennen puolta päivää. Rantaan tullessa näytettiin numerolappua ja kohta oli traileri valmiina rantavedessä. Eldon ajoi veneen tarkasti siihen ja isopyöräinen traktori veti meidät kuiville.

kuva7

Kolmannella reissulla saimme myös kunnon lohia, King-salmon. Vaikkakin ne eivät kovin isoja olleet, painoivat jonkun 4-6 paunaa, 2-3 kiloisia. Se kala-paikka oli Homerista suoraan etelään, noin tunnin matkan päässä. Syvyyttä siinä 30 metriä. Melko lähellä Homerin vastarannalla olevan Port Graham´in lahden paikkeilla.

Veneen palatessa satamaan , mate leikkasi kalat fileiksi ja ne pantiin pusseihin merkin kanssa, siten jokainen tiesi mikä oli hänen pussinsa. Oman saaliimme saimme taas ystävällisen Eldonin kylmään varastoon.

kuva6

Kenain niemimaalla on monta jokea mihin lohet nousevat kutemaan. Seurailimme tosi kalastajia Kenai- ja Kasilof- jokien varrella , combat-fishing. Siinä seisovat kalastajat joessa melkein kylki-kyljessä , heittelevät koukkua jossa on hieman höyhentä , koukun koko on tarkoin määritelty. Ajatus on että kun virta vie pienipainoista siimaa mukanaan, se osuisi kalan suuhun ja jäisi siihen kiinni. Hyvin monet näyttivätkin saavan punaisia-sockeye lohia. Salittu määrä oli kuusi kalaa, per-nenä. Jos koukku oli kiinni muualla kuin suussa, se oli snagged, ei lupa pitää, kala piti laskea takaisin jokeen. Viranomaiset tarkkailevat luontoa, ja erikoisesti lohien lukumäärää. Joessa on laskin mikä antaa päivittäisen kalamäärän, kuinka monta on joen latvoille uinut. Ollessamme Soldotnassa Kenai-jokeen oli noussut kymmeniä tuhansia, joinakin päivinä yli satatuhatta lohta. Määrä oli niin suuri että sallittu määrä nostettiin 12 loheen per-nenä. Kalastajia tulee ympäri maailmaa, tapasimme nuoria miehiä Hawaijilta, Venäjältä ja eri puolilta Ameriikkaa.

kuva8Yllätys oli vielä että monia naisia oli mukana tässä riemussa. Joitakin nuoria äitejä pieni lapsi selkärepussa, oli myöskin heittelemässä perhoa että ”saisi ”särvintä” lapselleen”.

Tämä matkamme Bobin kanssa on oleva muistoissamme lopun ikää. Sää oli mainio, majoitus kotoinen ystävällinen Southern Bluff B&B Soldotnassa. Paikalliset ihmiset erittäin ystävällisiä ja auttavaisia. Saaliimme oli jäisinä kahdessa styroksi laatikossa 50 paunaa kumpikin, hyvin säilyivät kylmänä kotiin saakka.

Halibut kasvaa jopa yli 200 kiloiseksi liha on valkoinen, melko neutraali maultaan, sitä kai sanotaan ”pallas” Suomessa. Ehkä ne ovat isoja kampeloita molemmat. Kalakaupoissa on halibut yksi arvokkaimmista kaloista.

Kaiken kaikkiaan tosi hieno reissu.

Kalastus terveisin. Jorma Huttunen

Saaliiksi saatiin puolikas kala…

Etätoimittaja pääsi suureksi  ilokseen Floridassa merelle kalaan. Kalaretket laivaa pienemmällä veneellä ovat aina upeita, tuli saalista sitten tai ei. Mutta kun matkassa on kalamestari Jorma Huttunen, niin aina sitä jotakin saaliiksi saadaan.

Tällä kerralla muutaman ihan kokonaisen kalan lisäksi tuli yksi puolikaskin.
puolikas

Kalamestarin onkeen tuli nykäisy mukavan tuntuisesti .  Pienen kelaamisen jälkeen kuitenkin  siima alkoi kuitenkin juoksemaan takaisin mereen kelan vain huutaessa vastalausettaan.

 

Hetken kesyttelyn jälkeen, siima kuitenkin löystyi ja kalamestari veti saaliin veneeseen. Epäuskoa oli ainakin etätoimittajan silmissä, kun veneeseen vedettiin mukavan kokoinen punainen grouper, josta puuttui puolet. Kalassa oli myös selvät merkin hain hampaista, jotka olivat leikanneet kalan lähes poikki kirurgin veitsen tarkkuudella.

Tyyntyvällä merella pimeän jo tullessa yritimme vielä kartuttaa saalista pohjaongilla, mutta melko kehnolla menestyksellä. Parempi oli pakata onget ja jäljelle jääneet syötit ja suunnata rantaan.

Pimeältä mereltä paluu Boyntonin kanavan kautta välivedelle ja sitä pitkin palaaminen Bryant-puiston vesillelaskupaikalle oli kyllä asiaa tuntemattoman mielestä varsinainen suunnistussuoritus, kun apuna ei ole tienviittoja eikä GPS-karttakaan kuuluta  kääntymisohjeita. Kultasepän tarkkuudella kalamestari kuitenkin piti veneen oikeassa kurssissa ja kotisatama löytyi hapuilematta.

 

Vene pimeässä trailerille ja kotia kohden. Puolikas kalakin varmaan pääsi pannuun paistumaan.

Timo V.