Maailman suurin lentokenttä on nyt koettu – koneenvaihtoa Istanbulissa suunnittelevien kannattaa varata runsaasti aikaa

20190416_055945

Maailman suurimmaksi ja vilkkaimmaksi pyrkivä Istanbulin ”Yeni Havalimani”, ”Uusi Lentokenttä” on avattu liikenteelle

Turkin Istanbulin uusi lentokenttä noin 40 kilometriä miljoonakaupungin keskustasta, Mustanmeren läheisyydessä, Turkin Euroopan-puoleisessa osassa. Nimeltään yksinkertaisesti ”Uusi Lentokenttä” , ”Yeni Havalimani” avattiin vähän toista viikkoa sitten monen kuukauden viivytysten jälkeen. Uuden lentokentän epäiltiin olevan rakennusteknisesti ja sijainniltaan epäonnistuneen, myös tieyhteyden arveltiin tukkeutuvan liikenteen suuntautuessa uudelle kentälle. Epäilykset olivat sankkoja myös toiminnan siirtämisestä uudelle kentälle vain 36 tunnin siirtymisaikana.

 

Epäilijät taisivat saada pahasti nenälleen.

Uusi lentokenttä, kenttäkoodinsa sulkeutuvalta Ataturkin kentältä perimänsä IST-tunnuksella toimiva  on kaikilta mittasuhteiltaan valtava.  Kenttä avautuu nyt kahdella samansuuntaisella kiitoradalla, kenttää tullaan laajentamaan kaikkiaan kuutta kiitorataa käyttäväksi muutamassa vuodessa.  Matkustajia uudella, vain kaksi terminaalirakennusta käsittävällä kentällä lasketaan käyvän jopa 150 miljoonaa vuodessa. Vanhan, käytöstä poistettavan Ataturkin lentokentän  (uusi kenttäkoodi on ISL) jo kovin ruuhkautuneen ja tilanahtaudesta kärsineen lentoterminaalin kaikki matkustajat olivat kovin vähälukuisen näköisiä uutuuttaan kiiltelevällä ja avaralla lentoasemalla. Tosin pääsimme kokeilemaan vain maahantuloa, lähtöpuolen kokemukset odottavat vasta parin viikon kuluttua.

 

20190416_060042_HDR

Välimatka lähtöporttien välillä lasketaan kilometreissä

Istanbul on ollut suosittu lentojen vaihtopaikka ennenkin, kentältä kun pääsee kaikkiaan 120 maahan kolmen tunnin tai lyhyemmällä lennolla. Lentoaan odottaville istumapaikkoja on varattu enemmän kuin pienelle stadionille, yhteensä 20.000, autojen parkkitilojakin on varattu 40.000 autolle.  Lähtöportteja on kaikkiaan 114, joten omaa lähtöporttia on parasta on alkaa haeskelemaan jo hyvissä ajoin.

 

Istanbuliin suunnannut lentomme oli Turkin kansallisen lentoyhtiön, Turkish Airlinesin pitkän matkan lento Kaukoidästä. Isosta koneesta ja maan oman yhtiön pitkästä lennosta huolimatta kone sai laskeuduttuaan haeskella melko pitkään omaa parkkipaikkaansa. Kone jopa pysähtyi toviksi rullaustielle paikkaansa hakiessaan, olisiko kapteenilta ollut kentän kartta hukassa. Lopulta kone pääsi kuitenkin parkkeeraamaan syöttöputkensa päähän ja matkustajat pääsivät poistumaan koneesta terminaaliin.

 

Terminaaliin päästessä kentän valtavuus paljastuu. Edessä on kilometrien pituiselta vaikuttava käytävä, liukuvat kuljettimet käytävillä tosin helpottavat hieman pitkästä lennosta vielä kankeita matkustajia. Käytävä tuntuu loputtomalta, askelmittarin perusteella matkaa passintarkastukseen kertyi toista kilometriä.

 

Passintarkastuspisteitä kentällä on kaikkiaan 228. Nopeasti toimineiden maahantulomuodollisuuksien jälkeen pitää jälleen lähteä taivaltamaan kohti matkatavaroiden luovutusta. Matkaa tuntuu olevan jälleen tuhottomasti, päästyämme lopulta uupuneina monitoreiden osoittamalle hihnalle, matkatavaramme tulivat suurin piirtein samaan aikaan. Matkatavarakärryjä on tarjolla, kärryistä pitää maksaa automaattiin viiden liiran tai yhden euron talletus, jonka tosin saa takaisin kärryjä palautettaessa.

20190416_060718Jos rahaa matkalta on vielä jäänyt, voi Istanbuliin saapuva matkustaja vielä täydentää kantamuksiaan vierailemalla tulohallin lukuisissa verovapaissa myymälöissä. Hinnat kaupoissa on ilmoitettu Euroina, laskutuksen voi pyytää myös Turkin liiroina, niin halutessaan. Ostoksia maksaessa pitää esittää vain passi, tulotietoja tai lipun kantoja ei sen kummemmin kysellä.

 

Ostosreissun jälkeen on vielä edessä jälleen pitkältä tuntuva kävelymatka tullin läpi. Melko monet kanssamatkustajista ohjattiin reitille, jossa he joutuivat nostamaan matkatavaransa vielä kerran läpivalaistavaksi. Sitten vielä viimeinen spurtti ja päästään lopulta useammankin urheiluhallin kokoiseen vastaantuloaulaan.

 

Kentältä kaupunkiin

havaist

Lentokenttäbusseissa on televisiot ja matkapuhelimien latausmahdollisuus jokaiselle istuimelle

Matka uudelta lentokentältä Istanbulin keskustaan kestää noin 40 minuuttia. Jos matkatavaroita ei ole aivan liiaksi asti, kätevin ja edullisin kulkuneuvo on lentokentän oma ”shuttle bus”. Bussit liikennöivät useaa eri reittiä 17 miljoonaiseen kaupunkiin eri suuntiin. Keskustaan pääsee ainakin Taksim-aukiolle, Besiktasin kautta, Yenikapiin ja turistien suosimaan Sultanahmetin alueelle matkaavat bussit pysähtyvät myös muutamilla pysähdyspaikoilla. Bussit lentoasemalta ja lähtöpaikoista kaupungissa kulkevat puolen tunnin välein.

 

HAVAIST bussien lähtöpaikkaan pääsee laskeutumalla liukutietä vielä parin kerroksen verran vastaantulokerroksesta. Maanalaisessa bussien lähtöpaikassa avuliaat bussikuskit merkitsevät jälleen kerran matkalaukut omilla merkeillään ja pakkaavat tavarat bussin pohjatilaan.

 

istanbul-kartBussimatka suuntaansa maksaa varsin kohtuulliset 18 liiraa, noin kolmen Euron verran. Maksun voi maksaa kertamaksuna luottokortilla tai ostamalla myöhemminkin metroissa, Bosporinsalmen ylittävillä lautoilla ja busseissa toimivan varsin kätevän ja automaateissa uudelleenladattavan Istanbul-kortin.

 

Ainakin käyttämämme Besiktasiin matkaava bussi oli upea, bussissa oli kaikille tv-ruudut ja Internet-yhteydet. Jos tietää tarkemmin määränpäänsä voi kyydistä päästä myös kesken matkaa, bussilla on pari pysäkkiä matkalla. Uutta, lähes tyhjää moottoritietä matka Metrokeskukseen Zincirlikuyuun ei kestänyt juuri puolta tuntia pidempään. Metrokeskuksesta sitten alkaakin keskustaan päin yleensä erittäin vilkas liikenne ja matka hidastuu merkittävästi, perille päästessä aikaa on saattanut vierähtää vielä tunnin enemmän. Aikanaan lentokentän tulee yhdistämään myös metrorata, lentokenttämetron pääteasema on jo Aasian puolella.

Taksillakin tietenkin kaupunkiin pääsee, vastaantuloaulan edustalta taksimatkan hinta määräytyy taksamittarin mukaan, hieman keskustan ruuhka-ajasta riippuen noin 120 Turkin liiraa, parinkymmenen Euron verran, ja ehkä 40 Liiraa enemmän kuin vanhalta liikenteensä nyt jo lopettaneelta Ataturkin kentältä keskustaan.

Timo Vainionpää

Mainokset

Alku 1 and 2, Finnish Coops in Brooklyn New York, are Historic Sites

The New York State Office of Parks, Recreation and Historic Preservation is a state agency within the New York State Executive Department charged with the operation of state parks and historic sites within the United States and New York State. As of 2014, the agency manages 335,000 acres of public lands and facilities and 35 historic sites. There are now additional historic sites.

Title picture: Tree guard was made by Tom Mazzone of City Tree Guards.

Alku Toinen Door

Alku 2 building entrance

On March 21, 2019, on Peebles Island in Waterford, upstate New York, the Review Board of the New York State Office of Parks, Recreation & Historic Preservation, voted unanimously to recommend Alku & Alku Toinen for nomination to the State and National Registers of Historic Places. Both Alku 1 and Alku 2, 816 and 826 43rd Street, Brooklyn, New York, will be formally listed on the State Register. The application has been mailed to the National Park Service. It is anticipated that in the summer of 2019 the National Register of Historic Places with also approve the listing of the first two Finnish coop buildings in the USA to be included on the National Registry of Historic Places.

Robert Alan Saasto

Robert A. Saasto

Robert Alan Saasto, Esq., born in Finntown in the Sunset Park section of Brooklyn, NY, was very active in the process of securing the historical documentation for the Board of Alku 1 and 2 to submit in the request for historical designation. In addition to furnishing extensive historical references himself, he was able to direct the Board to other sources in the USA and Finland to secure additional historical proof to establish that in fact, (1) Alku 1 and Alku 2 were the first Finnish coop buildings in Brooklyn NY and in the USA; and (2) that the Finnish immigrants brought the concept of cooperative ownership to the United States.

 

“The Finns should be recognized not just for saunas, but also for bringing to the USA the concept of cooperative ownership, whether it be buildings, food markets, banks, credit unions, etc. This is a first step towards that recognition!”

 

Letters of support from the Finnish American community were submitted with the application. They included the following: Finnish American Lawyers Association by Robert Alan Saasto, Esq., President; Amerikan Uutiset by Mikko Koskinen, Editor; The Finlandia Foundation New York Chapter by Eero Kilpi, President; Finland Center Foundation by Jaana Rehnstrom, President; and Finnish Sibelius Masonic Lodge by Robert Alan Saasto, Trustee.

 

The Board of Alku 1 and Alku 2 worked very hard to get the historical designation. Valerie Landriscina, a licensed architect, was very active in securing the hard data necessary for the application for historical designation. Robert Alan Saasto proposed to her the following questions via e mail and received the following answers:

1) What inspired you to take on this great project? Was it to preserve the architectural status or to memorialize the Finnish connection or both or some other reason?

For me, I was inspired by architecture. When I moved into the building, I was told that it was the first Finnish co-op but didn’t fully understand what that meant. At the time, I appreciated the spatial layout of the apartment which we later learned was heavily influenced by Finnish design.

 

It was during my involvement in an exterior facade restoration project in 2013 and 2014 that I came to further appreciate the art that Eric O. Holmgren, Alku Toinen’s architect, designed into the apartment building. This is an art that is lost today — that even working class people deserve beautiful homes. We replaced Alku Toinen’s decorative parapet wall and I was tasked with not only making sure waterproofing was done correctly, but that the contractor salvaged and reinstalled decorative limestone elements and that Holmgren’s playful brick patterns were duplicated. Holmgren’s brick patterns at Alku Toinen’s parapet wall were like his maker’s mark. I can clearly identify his other buildings in the neighborhood.

 

2) I know there are no longer any Finns in Alku 1 but does that apply to Alku 2 as well

Unfortunately, our last Finnish member this passed away summer. Her name was Greta Tolamaa. Greta was a great resource to the current board. She and her husband volunteered as board members during their membership. (Greta was also the neighbor who told me, ”You have to contact Saasto” for more Finnish history.)

 

3) Who are the Board members involved in this project other than yourself

Cecilia Feilla and John Amman are fellow board members. John is our board president. The three of us were the most heavily involved in the research project.

 

4) Are you planning some event perhaps in the courtyard to celebrate this? maybe have local press? maybe even the Consul General of Finland to NY ??

I think this is a great idea but we will need to speak as a board first.

 

The Board is also considering putting a plaque in the wall to recognize the historical designation. You can be sure that Robert Saasto will encourage them to recognize the Finnish immigrants who made it all happen. There is presently a fence around the tree outside the building which spells out Alku 1 in the gridwork.

 

 

Robert Alan Saasto