Cape Horn Ohoy! – South American Trip 2020.


Tula Salmela

Our exciting trip started at Pointe Overlook on February 5, 2020. Our group, led by Seppo, headed to the Miami International Airport for an overnight flight to Santiago, Chile.   From Santiago, we traveled to the cruise port in San Antonio, Chile, and boarded the Coral Princess for our cruise around Cape Horn.

February 7th was a day at sea and the first formal evening. Seppo hosted a lovely cocktail party for our group.  The ship arrived in Puerto Montt, Chile, early the next morning.  A trip to Puerto Varas, a village settled by German immigrants in the 1800 hundreds, Petrohue River and waterfalls, and Osorno Volcano were few of the things to see and do.  The next day was spent at sea and early the following morning, February 10, we viewed Amalia Glacier.

kap2-10On February 11, we arrived at Punta Arenas, Chile, a city in the Strait of Magellan. A few of the sights in Punta Arenas include the Punta Arenas Cemetery, known as Cementerio Municipal Sara Braun, the replica of Magellan’s ship, and many monuments.

After Punta Arenas, the ship cruised along the Beagle Channel, through aka. Glacier Alley, where we saw several  glaciers.  Later in the morning, we arrived in Ushuaia, Argentina.  A drive through Tierra del Fuego National Park takes you to the end of the Pan American Highway, and the southernmost railway in the world.

On February 13, the ship cruised around Cape Horn and brought us to the Atlantic Ocean.  From there, we were on our way to Stanley, in the Falkland Islands.  We arrived in Stanley on Valentine’s Day, but because of bad weather conditions, we couldn’t go ashore.  We spent the next day, February 15, at sea.

Puerto Madryn, a nice small city in Argentina was our next port.  Some members of our group went to see penquins and some of us just did a city tour.  The following day was a relaxing day at sea.

kap4-3On February 18, Montevideo, Uruguay was our next stop .It was a much larger city than any of the others we visited.  It was easy to explore the old town on pedestrian-only walkways where there were many café’s, markets and street vendors.

Buenos Aires was our last port of call.  We arrived in the morning, on February 19, and disembarked the ship early the next morning. We did a city tour and visited Eva Peron’s mausoleum at the Recoleta Cemetery, saw Casa Rosada presidential mansion at the Plaza de Mayo, stopped at La Boca District, a historic neighborhood, and had some Argentinian food in a local restaurant.  The next stop was the airport and a flight back to Miami.

It was an awesome trip and well worth it with so much to see, experience and learn.   Thank you, Seppo for organizing such an exciting and adventurous trip.

Click here for so many photos…

Tula Salmela

COCKTAILS – and – SURPRISES…. in the Caribbean 2019

This year’s “Caribbean Escape” was a jump to the unknown: Ultra modern new European ship, Italian logistics, international crew – and list of new procedures.

Tuula Kangas, one of the 45, kindly offers us a short travel diary with some photos. Click the ship – and you are with us!  Cruise  arrangements by MSC Cruises/Custom World Travel/Seppo Palokas.



Our cruise trip starts from Overlook Clubhouse on 30th November. We had 45 happy cruisers in our Finnish group. Our bus departed on time, but we had a little traffic jam on the way to Miami. No worry, we had a plenty of time to reach the ship.



Day 1 : ALL  ABOARD –  Exciting cruise will begin

Moon over Miami Shine as we begun; So we can stroll beside the roll of the rolling sea” -Ray Charles
We said goodbye to MIAMI, and the cruise begins.

We enjoyed the dinner together on Seashore-restaurant (DECK5).

The night show was in Metropolitan theater- Timeless.

Day 2: Sea day

“ When anxious, uneasy and bad thoughts come, I go to the sea, and the sea drowns them out with its great wide sounds.” – Rainer Maria Rilke

We had a plenty of time to explore MSC SEASIDE. It has 20 floors – and about 5000 travelers. It is a big ship and it is easy to get lost.

There are 17 bars, 2 buffets (on 8 and 16 floors), 4 specialty dining places, many pools, youth area for children, Casino play area and gym and spa areas. There is also an Art  and Photo galleria, hairdresser, medical center and different kind of activities.

Suggested evening dress code: ELEGANT

Theater show: The Wizard

Day 3: Puerto Rico – San Juan

“My Puerto Rico, I’m singing to you. Because you are beautiful, my land.” – Gilberto Santa Rosa

We arrived in San Juan Bay at 5PM and departed at 1AM. This excursion to the city was a little different from  the other shores, because it was evening and dark outside. The old town was near the harbor and restaurants and shopping places were open. The old San Juan was beautiful with several colorful Spanish colonial buildings.

Metropolitan theater: My life in music


Day 4: St Thomas – Charlotte Amalie

“The voice of the sea speaks to the soul. The touch of the sea is sensual and engulfs the body in its gentle, tight embrace.” -Kate Chopin

We arrived in Charlotte Amalie at 7.00 am. It is a city and cruise ship port on the Caribbean island of St. Thomas. It is the capital of the U.S. Virgin Islands. The City is known for its Danish colonial architecture, building structure and history. There were many activities, excursions and shopping places. Departure time was at 5PM.

Metropolitan theater: Fly


Day 5:  Sea day

“The sea is only the embodiment of a supernatural and wonderful existence” -cit. Jules Verne

Now we turned around; towards the Bahama islands.We had our private Cocktail party in Garage Club (the area is dedicated to teenagers! )   😉
Custom World hosted this event.
Metropolitan theater: Peter Punk
Suggested evening dress code: ELEGANT

Day 5: Nassau – the Bahamas


Nassau, the nation’s capital, has abundant beaches and resorts. Nassau’s colonial heritage remains in a number of old forts, pastel-colored buildings.Near the harbor was plenty of shopping places and opportunities to participate in bus and taxi tours and horse cart ride. (And many excursions)Arrival time was at noon and departure time 7PMIt was little chilly but beautiful day, slightly raining in the later afternoon.

Metropolitan theater: Star Walker (Michael Jackson “The Experience”
His music will live forever. This was amazing show! And it was different from other performances, which were great shows too.

Day 6: Ocean Cay – MSC Marine reserve

“You cannot swim for new horizons until you have courage to lose sight of the shore.” -William Faulkner


We arrived to this island in the morning and it was a different day compared to others. This little island was a beach paradise! Ocean Cay is an artificial island in the Bahamas, it has been renovated as a private island for MSC Cruises.

We were amongst the very first guests to visit the island!

We ate lunch on the island and in the night there were dancing party and amazing Lighthouse show.

Metropolitan theater: The Dream

Day 7: Back to Miami


In the morning we arrived in Miami and had a great disembarkation info.It worked as it is supposed to work!

The bus was waiting for us, and  after we get all aboard
we drove back to the Pointe Overlook Clubhouse in Lantana.
End of cruise tour 2019.

This was a great cruise, the ship was quite modern with countless mirrors and silver walls.

The European design did not appeal to everybody, it was modern, but the structure was not logical.But – Thanks to CUSTOM WORLD TRAVEL – and Seppo for a great guidance!




Tuula Kangas  –  Photography & travel reporter




Risteilymatkalla Buenos Airesista Fort Lauderdaleen

maanantai, 20. maaliskuu 2017, Helena Lankinen

Risteilymatkalla Buenos Airesista Fort Lauderdaleen

Sunnuntai-iltana 26.2. alkoi kolmen viikon risteilymatkamme Floridasta Etelä-Amerikkaan ja Karibian meren saarille. Matkaseurueeseemme kuului matkanjohtajamme Sepon lisäksi 27 henkeä. Meillä oli yölento Miamista  Argentiinaan Buenos Airesiin. Lentoaika oli yhdeksän tuntia ja maanantaina, toisena matkapäivänä aamuseitsemältä saavuimme lentokoneessa vietetyn, pääosin unettoman yön jälkeen perille. Lentoasemalla meitä oli vastassa bussi ja oppaamme, jonka johdolla veimme matkatavarat majapaikkaamme Hotel Amerianiin.

Matkalla lentokentältä hotelliin oppaamme kertoi, että rikollisuus on vakava ongelma Buenos Airesissa, samoin huumeiden käyttö. Hän kehottikin meitä pitämään hyvää huolta laukuista ja kameroista eikä jättämään niitä hetkeksikään  vartioimatta. Hän kertoi myös miten rikolliset tavallisimmin toimivat ryöstäessään turisteja: joku heittää vettä tai maalia turistin vaatteille ja heti paikalle ryntää muutama henkilö ”auttamaan” ja pyyhkimään sotkeutuneita vaatteita. Samalla he tyhjentävät turistin taskut. Koska hotellihuoneet eivät olleet vielä valmiina, meillä oli ensimmäisenä ohjelmassa puolen päivän kiertoajelu ja tutustuminen Buenos Airesiin.

Buenos Aires on Etelä-Amerikan toiseksi suurin kaupunki Brasilian Sao Paulon jälkeen. Kaupungin keskusta-alueella asuu kolme miljoonaa ihmistä ja koko kaupungin alueella kaikkiaan 12 miljoonaa ihmistä. Buenos Aires on espanjalaisten valloittajien perustama ja Argentiinan virallinen kieli on espanja.

Kiertoajelun alkajaisiksi päästiin kahville ja croissanteille, ja pikaisesti juotujen kahvien jälkeen lähdettiin matkaan. Ensivaikutelma Buenos Airesista oli, että kaupungissa on paljon puistoja ja viheralueita. Oppaamme kertoikin, että puistot ovat tärkeitä buenosairesilaisille, koska ihmiset asuvat kerrostaloissa. Opas kertoi myös, että kaupunkilaiset ovat hyvin eläinrakkaita ja että 75 prosentilla kaupungin asukkaista on koira.

tangoArgentiinalaiset rakastavat legendaksi noussutta Argentiinan entisen presidentin Juan Peronin toista vaimoa, 33-vuotiaana syöpään kuollutta Eva Duartea eli Evitaa, jalkapalloa ja tangoa. Tämä tuli hyvin selväksi kiertoajelun aikana.

Kiertoajelun ensimmäinen pysähdyspaikka oli Plaza de Mayo, Argentiinan poliittisen elämän keskus, aukio, jolla on useita hallintorakennuksia sekä myös vaaleanpunainen talo, presidentin palatsi, jonka parvekkeelta Evita aikanaan tervehti ihailijoitaan ja piti yhden kuuluisista puheistaan. Aukiolla on myös valkoisia ristejä ja Argentiinan lippuja muistuttamassa Falklandin sodasta, jossa Argentiina ja Englanti taistelivat Falklandin saarten omistuksesta.

Kiertoajelu jatkui Bocan värikkääseen kaupunginosaan, jossa on myös Bocan jalkapallostadion, kirkkaanvärisiä taloja ja tangokahviloita ja myymälöitä. Aurinko paistoi kuumasti ja lämpötila lähenteli neljääkymmentä astetta. Joimme kokikset tangokahvilassa ja katselimme ja kuuntelimme tangoa tanssivaa pariskuntaa ja tangolaulajaa.

Kiertoajelun aikana näimme Evitan patsaan sekä suuren Evitan kuvan erään korkean rakennuksen seinässä. Ajelun päätteeksi menimme Recoletan hautausmaalle, joka ei ole tavallinen hautausmaa, vaan virtuaalinen kaupunki, jonne on rakennettu 6400 erilaisia rakennustyylejä edustavaa kaunista hautamuistomerkkiä. Recoletassa on monien Argentiinan merkittävien henkilöiden hautamuistomerkit ja myös Duarten perheen mustasta marmorista tehty hautamuistomerkki, johon vuonna 1952 kuollut Evitakin on haudattu.

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun pääsimme hotelliin. Sen verran edellisen yön valvominen väsytti, että kävimme syömässä sämpylät hotellin kahvilassa emmekä lähteneet syömään illallista, vaikka osa ryhmästämme niin tekikin.

Tiistaina, kolmantena matkapäivänä, toisena päivänämme Buenos Airesissa, ajoimme kaupungin läpi Tigreen, josta lähdettiin jokilaivalla risteilylle. Joen rannalla oli loma-asuntoja, ja koska Argentiinassa oli pyhäpäivä, ihmiset viettivät pidennettyä viikonloppua loma-asunnoillaan, ottivat aurinkoa ja uivat melkoisen likaisen näköisessä jokivedessä, jossa näkyi lilluvan roskia ja kaikenlaista roinaa, ja eräänkin kahvilan terassilta lakaistiin kaikki roskat ja muovipullot suoraan jokeen. Kuitenkin joki on erittäin tärkeä rentoutumispaikka Buenos Airesin asukkaille. Värikkäiden puusta rakennettujen loma-asuntojen lisäksi joen rannalla oli englantilaistyylisiä purjehdusseurojen rakennuksia ja kauniin vihreitä metsäisiä alueita. Laivan henkilökunta tarjosi meille kahvia ja paikallisia leivonnaisia.

Jokiristeilyn jälkeen oli aikaa huilata ennen huippukiinnostavaa iltaa Carlos Gardel -tangoteatterissa, jossa syötiin ensin pihvi-illallinen (pihvi oli valitettavasti sitkeää) ja sen jälkeen saatiin seurata tangoesitystä, johon kuului soittoa, tanssia ja laulua. Tango on niin merkittävä asia Argentiinalle, että se on valittu UNESCON maailmanperintölistalle. Tangohan syntyi 1800-luvun puolivälissä Argentiinassa ja levisi sieltä 1900-luvun alussa Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

Kahdeksanhenkinen orkesteri oli erittäin tasokas ja laulajat olivat hyviä, mutta tanssijat olivat henkeäsalpaavan taitavia. Tanssijoiden asut olivat kauniita ja heidän tanssissaan oli intohimoa, akrobatiaa, loistokkuutta ja huumoria. Kerrassaan upea tangoilta!

Hyvin merkittävä rooli tangon suosion kasvattamisessa maailmanlaajuisesti on ollut ranskalaissyntyisellä Carlos Gardellilla, joka nousi huippusuosituksi Argentiinassa tangolaulajana ja filmitähtenä 1920-luvulla. Gardel toi tangon syntymämaahansa Ranskaan ja Eurooppaan. Kesäkuussa 1935 Gardel, jota kutsuttiin tangon kuninkaaksi ja Buenos Airesin laululinnuksi, kuoli lento-onnettomuudessa hieman yli 40-vuotiaana, ja edelleenkin monet tangon ystävät palvovat hänen muistoaan Argentiinassa.

DSCN1809Keskiviikkona, neljäntenä matkapäivänä meillä oli kuljetus hotellista Crown Princess -laivalle, vaikka laiva ei vielä lähtenytkään liikkeelle. Söimme laivalla myöhäisen lounaan, tutustuimme laivaan ja sen systeemeihin ja söimme illallista laivan Botticelli-ravintolassa. Illallisen jälkeen ehdimme katsomaan laivan Princess-teatteriin mielenkiintoisen folkloristisen shown, jossa esiteltiin argentiinalaista cowboy- ja tangokulttuuria. Sen jälkeen ilta oli jo sen verran pitkällä, että illan muut huvitukset eivät enää kiinnostaneet.

Torstaina, viidentenä matkapäivänä laiva oli vielä iltaviiteen asti Buenos Airesin satamassa, joten lähdimme yli puoli tuntia taksia jonotettuamme kaupungille. Kävimme ostoskeskuksessa, jossa ainoa ostos oli Antin ostama lompakko ja Starbucksilla juodut kahvit. Jatkoimme matkaa taksilla erääseen Buenos Airesin suosittuun turistikohteeseen Latinalais-amerikkalaisen taiteen museoon MALBAan. Valitettavasti museossa oli näyttelyn vaihto menossa ja siitä syystä vain ensimmäinen kerros oli avoinna yleisölle. Katsoimme näyttelyn, jonka tunnetuin teos oli Frida Kahlon maalaus ”Omakuva apinan ja papukaijan kanssa” (1942), jonka hankintahinta oli ollut 3,2 miljoonaa dollaria. Antti huomasi, että vapaa wi-fi toimi taidemuseossa erinomaisesti, niinpä sitten istuimme siellä jonkin aikaa; Antti luki Iltasanomia ja minä lähettelin viestejä Suomeen.

Taidemuseosta otimme taksin ja ajoimme satamaan, josta laiva lähtikin aika pian kohti Brasiliaa. Ennen laivan lähtöä pidettiin kuitenkin pakollinen pelastautumisharjoitus, ja sitten laiva lähti. Illallisen jälkeen Princess-teatterissa esiintyivät koomikko Brad Tassell sekä Crown Princess -laivan laulajat, tanssijat ja orkesteri.

Perjantaina, kuudentena matkapäivänä heräsimme ensimmäisen laivayön jälkeen hyvin nukkuneina. Päivä sujui rauhallisesti lukien, syöden (aamiainen, lounas, päivällinen) ja ostimme myös Internet-aikaa, jotta voimme lukea ja lähettää sähköposteja ja lukea myös Suomen uutisia. Olimme saaneet iltapäiväksi kutsun osallistua kapteenin tarjoamaan show-esitykseen niille risteilyasiakkaille, jotka ovat joko kulta- tai rubiinikerhossa eli ovat tehneet tietyn määrän risteilymatkoja Princess-yhtiön laivoilla. Illallinen oli niin sanottu ”formal” eli siihen pukeuduttiin normaalia juhlallisemmin. Tällaisina iltoina laivan valokuvaajat kuvaavat asiakkaita juhlatamineissaan ja mekin kävimme valokuvattavina.

Illallisen jälkeen Princess-teatterissa esiintyi viulisti-laulaja Sarah Carter, jonka esitys oli monipuolinen, vauhdikas ja hauska. Sarah Carter soitti viulua sekä normaalisti jaloillaan seisten että seisten päällään avustajakseen houkuttelemansa 84-vuotiaan Henryn pidellessä häntä jaloista kiinni. Carterin lisäksi esityksessä soitti Crown Princess -orkesteri.

Lauantai, seitsemäs matkapäivä oli meripäivä. Aurinko nousi hieman ennen seitsemää ja kuvasin sitä hyttimme parvekkeelta. Aamupäivällä kävimme kuuntelemassa laivan Princess-teatterissa Crown Princess -laivan asiantuntija-luennoitsijan Julio Delgradon pitämän tunnin mittaisen esityksen ”Kaikki Riosta”. Delgrado kertoi Rio historiasta ja nykypäivästä sekä merkittävimmistä turistinähtävyyksistä, joita ovat muun muassa Kristus-patsas, sokeritoppavuori, Copacabanan ja Ipaneman uimarannat sekä pyramidinmuotoinen katedraali, johon mahtuu kaksikymmentätuhatta henkeä. Delgrad kertoi Rion suuresta rikollisuudesta ja alueista, joihin ei ole turvallista mennä sekä varoitti meitä taskuvarkaista, jotka ovat ongelma Rio de Janeirossa.

Rio de Janeiro on Brasilian toiseksi suurin kaupunki, 6,5 miljoonaa asukasta, Sao Paulo, moin 11 miljoonaa asukasta, on asukasluvultaan suurin. Guanabaran lahden alue, jolla Rio sijaitsee, löydettiin tammikuun ensimmäisenä päivänä 1502. Lahden oletettiin olevan joki, mistä syystä portugalilaisten paikalle perustama kaupunki sai nimen Rio de Janeiro, tammikuun joki. Brasilian ensimmäinen pääkaupunki oli Salvador, toinen oli Rio de Janeiro, ja nykyinen pääkaupunki on Brasilia. Rio de Janeirossa puhutaan portugalia ja espanjaa ja myös englantia melko laajasti.

Lauantaina kävimme lounaalla Botticelli-ravintolassa, jossa on illallisen lisäksi tarjolla kolmen ruokalajin lounas. Sieltä saa myös aamiaista sekä iltapäiväteetä. Aamiaisella olemme kuitenkin tähän asti aina käyneet laivan Horizon Court Buffet -ravintolassa, mutta täytynee käydä jossain vaiheessa katsomassa myös, millainen on Botticellin aamiainen.

Illan esityksenä Princess-teatterissa oli Magic to do -musikaali, jossa nähtiin Crown Princess -laivan orkesterin, laulajien ja tanssijoiden esittämien musikaalisävelten tahdissa erilaisia maagisia temppuja.

Sunnuntaina, kahdeksantena matkapäivänä Crown Princess saapui aamukahdeksalta Rio de Janeiroon. Vasta yhdentoista aikaan viranomaiset päästivät matkustajat maihin. Joidenkin laivayhtiön järjestämien Rio de Janeiron kiertoajelujen lähtö viivästyi yli kahdella tunnilla.

Me emme olleet lähdössä heti aamulla maihin, vaan lähdimme vasta iltapäivällä kaupungille. Otimme kahden tunnin taksiajelun, jonka aikana näimme kaupunkia ja pysähdyimme Copacabana Beachilla. Rannalla oli melkoinen kuhina; väkeä oli runsaasti, kun sää oli aurinkoinen. Joimme cocikset rannan baarissa ja palasimme hotellille. Olimme pyytäneet englanninkielisen taksinkuljettajan, mutta vaikka kuljettajamme osasi jonkin verran englantia, hän ei juurikaan kertonut meille kaupungin nähtävyyksistä.

Viime keskiviikkona päättyneistä Rion sambakarnevaaleista taksikuskimme kuitenkin kertoi ja näytti paikan, jossa sijaitsevat Rion sambakouluiksi (Samba Schools)  kutsuttujen sambakerhojen tilat ja jonka läheltä sambakarnevaalien tuhansien tanssijoiden kulkue lähtee liikkeelle. Sambakarnevaalit on maailmanlaajuisesti tunnettu jokavuotinen helmikuussa järjestettävä usean päivän juhla-aika Rio de Janeirossa. Silloin ihmisillä on vapaata työstä, ja he tanssivat ja juhlivat kaduilla.

Illalla laivan Princess-teatterissa oli folkloristinen Brasileirissimo!-esitys, jossa päästiin Rion sambakarnevaalien tunnelmaan. Värikkäisiin, mielikuvituksellisiin ja hyvin niukkoihin asuihin pukeutunut naisjoukko tanssi näyttämöllä ja kävi houkuttelemassa katsomosta yleisöäkin lavalle tanssimaan. Jotkut suostuivatkin osallistumaan tanssiesitykseen, jotkut eivät. Lavalla oli myös miehiä, jotka esittivät muun muassa capoeiraa ja muita miehisiä tansseja. Laivan orkesteri soitti brasilislaista musiikkia. Esitys oli värikäs ja vauhdikas.

Maanantaiksi, yhdeksänneksi matkapäiväksi olimme varanneet laivayhtiön puolen päivän bussimatkan Rio de Janeirossa. Matka alkoi aamukahdeksalta ja ensimmäiseksi ajoimme sokeritoppavuorelle (Sugar Loaf), jonka huipulle mentiin kaksivaiheisesti. Ensin noustiin yhdellä kabiinihissillä puoliväliin vuorta, josta katseltiin alapuolella näkyvää Rion kaupunkia. Sitten jatkettiin matkaa vuoren huipuolle, josta näkymät Rioon ja ympäristöön olivat upeat. Koska olimme liikkeellä varhain aamulla, emme joutuneet yhtään jonottamaan kabiiniin pääsyä. Jonot saattavat esitteiden mukaan olla jopa 90 minuutin pituisia.

Sokeritoppavuoren huipulla katselimme ja valokuvasimme maisemia, minkä jälkeen palasimme alas ja bussimatka jatkui Ipaneman ja Copacabanan hiekkarannoille. Niitä kateltiin kuitenkin vain bussin ikkunoista ja lyhyeksi ajaksi pysähdyttiin valokuvaamaan rantaa. Matkan aikana erinomainen oppaamme kertoi kaupungin historiasta ja nykyisyydestä sekä matkan varrella nähdyistä rakennuksista. Matkan päätteeksi pysähdyimme Rion katedraalilla ja kävimme katedraalin sisällä ihastelemassa värikkäitä lasimaalauksia sen ikkunoissa.

Rio de Janeiron merkittävimmän nähtävyyden, vuonna 1931 valmistuneen Kristus-patsaan näimme laivasta saapuessamme Rio de Janeiroon ja hyttimme parvekkeelta, kun laiva oli satamassa. Näimme sen myös kiertoajeluilla, mutta emme menneet katsomaan sitä aivan läheltä.

Buenos Airesissa vietettyjen päivien ajaksi meidän ryhmällemme oli järjestetty yhteinen ohjelma. Matkaseurueeseemme kuuluvia tapasimme Buenos Airesista lähdön jälkeen lähinnä vain illallisilla ja matkanjohtajamme Sepon järjestämissä tilaisuuksissa.

Tiistai, kymmenes matkapäivä oli taas meripäivä. Aamupäivällä kävimme Princess-teatterissa kuuntelemassa asiantuntija Julio Delgradon ”Kaikki Salvador da Bahiasta” -luennon, jossa hän taas hauskaan tyyliinsä esitteli meille laivan seuraavan pysähdyssatamakaupungin, Salvador da Bahian, josta tuli 1500-luvulla Brasilain ensimmäinen pääkaupunki. Delgrado varoitteli meitä taas taskuvarkaista, ja hän suositteli, että turvallisuussyistä käytämme vain kaupungin virallisia takseja.

Söimme lounaan Botticelli-ravintolassa, jossa kävimme myös iltapäiväteellä. Teen kanssa oli tarjolla pieniä voileipiä, sconeseja hillon kanssa sekä monenlaisia pieniä makeita leivonnaisia. Illalliseksi söimme hampurilaiset, koska emme halunneet syödä Botticellissa tarjottavaa kolmen ruokalajin illallista.

Alkuillasta kuuntelimme laivan Piazzalla Bujacich Tango Quintetin upeasti esittämiä argentiinalaisia tangoja. Kvintetin soittimia olivat piano, kitara, viulu, bassoviulu sekä bandoneon. Kvintetin esittämä ”Tulisuudelma”-tango oli huikean hieno. Illan  esitys Princess-teatterissa oli ”Motor City”, jonka esittivät laivan oma orkesteri, laulajat ja tanssijat. Esitys kesti vain runsaat puoli tuntia.

Keskiviikkona, yhdentenätoista matkapäivänä laiva saapui yhdeksän aikaan aamulla kolmen miljoonan asukkaan Salvador da Bahiaan. Söimme aamiaisen kaikessa rauhassa ja vasta myöhemmin, kun pahin ruuhka oli ohi, lähdimme laivasta. Laivaterminaalin ulkopuolella oli rivissä suuri määrä taksinkuljettajia, jotka kilpaa tarjosivat erilaisia kierroksia kaupunkiin ja sen lähistölle. Löysimme tästä joukosta englantia puhuvan nuoren miehen, jonka kanssa saimma sovituksi, että hän vie meidät haluamiimme paikkoihin viidelläkymmenellä dollarilla.

Ajoimme satamasta Barran majakalle, jonka yhteydessä on myös merimuseo. Minä kiipesin majakan huipulle, josta otin kuvia näkymistä alhaalla rannalla ja kaupungissa. Jatkoimme matkaa Salvadorin historialliseen keskustaan Pelourinhoon, joka on UNESCOn maailmanperintökohde ja muistutus Salvadorin portugalilaisesta siirtomaahistoriasta. Pysähdyimme Pelourinhossa ja katselimme kaupungin keskustorin tuntumassa olevia nähtävyyksiä sekä ihmisiä.

Taksinkuljettajamme kertoi, että juuri päättyneisiin sambakarnevaaleihin osallistui Salvadorissa kaksi miljoonaa ihmistä. Hän kertoi myös, että Salvadon sambakarnevaali on suositumpi kuin Rio de Janeiron, koska Salvadorissa ihmiset saavat itsekin osallistua kaduilla tanssimiseen, kun sitä vastoin Riossa seurataan pääasiassa vain sambakulkueen etenemistä ja tanssimista. Brasilialaiset haluavat kuulemma itse laulaa ja tanssia.

Kuljettajamme kertoi myös, että Salvadorissa on peräti 365 kirkkoa. Saman asian oli kertonut Julio Delgrado edellispäivän esityksessään, ja hän oli lisännyt myös, että ”Salvador on näiden satojen kirkkojen ansiosta ainoa kaupunki, josta kukaan ei joudu helvettiin”.

Illalla laiva jatkoi matkaa kohti Barbadosta, jonne on viiden meripäivän matka. Söimme illallista matkaseurueemme kanssa Botticelli-ravintolassa. Antti tilasi pääruoaksi kampasimpukoita, ja kun hän kuuli, että niitä kuuluu annokseen kuusi kappaletta, hän totesi tarjoilijalle, että josko niitä saisi kahdeksan. Kun annos saapui, lautasella oli 16 kampasimpukkaa, ja niistä riitti minullekin muutama.

Torstai, kahdestoista matkapäivä oli ensimmäinen viidestä peräkkäisestä meripäivästä. Meripäivien aikana laivalla oli paljon erilaista ohjelmaa. Kävimme kuuntelemassa Julio Delgadon esitykset neljästä Karibian meren saaresta, joille menemme meripäivien jälkeisinä neljänä päivänä. Ensimmäisenä Delgado esitteli Barbadoksen, sen jälkeen Martiniquen, Antiguan ja St. Kittsin.

Osallistuimme taideseminaariin, jossa laivan taideasiantuntija ja taidehuutokauppojen johtaja Ty Braga kertoi erilaisista taiteen tekemisen tekniikoista; etsauksesta, litografioista ja serigrafioista. Esimerkkinä etsauksesta Braga esitteli Rembrantin omakuvan, litografiasta Marc Chagallin teoksen ja serigrafiasta Andy Warholin teoksen. Osallistuimme myös taidehuutokauppaan ja ostimme Venetsia-aiheisen Rialton siltaa kuvaavan maalauksen. Toinen taideluento, jonka kuuntelimme, ”Made in America”, käsitteli amerikkalaisia taiteentekijöitä.

Meripäivien aikana söimme aamiaista ja lounasta  vaihtelevasti laivan Horizon-buffetravintolassa ja Botticelli-ravintolassa, jossa ruoka tarjoiltiin pöytiin. Illallisen söimme useimmiten Botticelli-ravintolassa matkaseurueemme kanssa. Iltapäiväteelläkin kävimme silloin tällöin Botticelliissa.

Laivan viihdeohjelmia katselimme lähes päivittäin. Ohjelmistossa oli muun muassa laivan risteilyjohtajan ja hänen tiiminsä esittämä pubi-show, jossa tanssittiin, laulettiin ja kilpailutettiin yleisöä. Princess-teatterissa esiintyi koomikkoja, laulajia ja tanssijoita. Taikuri Michael Miskon esitys oli tosi hauska ja hieno.

Elokuviakin laivalla esitettiin. Tähtitaivaan alla katsoimme La La Land -elokuvan, jonka olemme nähneet aikaisemmin elokuvateatterissa. Hyvin se kesti toisenkin katsomisen.


Lauantaina 11.3. laiva ylitti päiväntasaajan ja sen kunniaksi laivan uima-altaalla järjestettiin seremonia, jonka aikana satoi ja tuuli melko reippaasti. Me seurasimme seremoniaa katoksen alla, mutta monet katsojat kastuivat. Lauantaina myös matkanjohtajamme Seppo järjesti matkaseurueellemme cocktail-tilaisuuden ennen järjestyksessä toista risteilymatkan kolmesta virallisemmasta illallisesta. Joimme shampanjaa ja kohotimme maljan 100-vuotiaalle Suomelle. Meille matkan aikana syntymäpäiviään ja muita merkkipäiviään juhliville laulettiin onnittelulaulu. Lisäksi me kymmenen ryhmästämme, jotka olimme osallistuneet Sepon pari päivää aikaisemmin järjestämään lauluharjoitukseen, esitimme muille ryhmäläisille. Kotkan ruusu -laulun latinan kielellä.

Kelloja käännettiin tunnilla taaksepäin maanantain ja tiistain välisenä yönä, kun aikavyöhyke vaihtui. Laivan aika oli tällöin tunnin edellä Floridan aikaa ja kuusi tuntia perässä Suomen aikaa.

Tiistaina, seitsemäntenätoista matkapäivänä, viiden meripäivän jälkeen laiva saapui aamuyhdeksältä Barbadokselle. Barbados on vuonna 1966 itsenäistynyt saarivaltio, joka kuului vuodesta 1627 itsenäistymiseensä asti Britannian alaisuuteen. Saarella on vajaat 300 000 asukasta ja sen pääkaupunki on Bridgetown. Saaren virallinen kieli on englanti. Barbadoksen pääelinkeinoja turismin lisäksi ovat sokeriruo’on viljely ja rommin valmistus. Saarella on vasemmanpuoleinen liikenne.

Otimme satamasta taksin, joka vei meidät saarikierrokselle. Kävimme Mount Gay Rum -rommitehtaassa, joka on jo yli 300 vuoden ajan tuottanut ”yhtä maailman hienoimmista ja palkituimmista rommeista”. Rommitehtaalla oli juuri alkamassa opastuskierros, kun tulimme sinne, joten liityimme ryhmään mukaan. Meidät vietiin katsomaan rommin pullottamoa, mutta ei itse rommin valmistusta, jota esiteltiin ainoastaan vajaan kymmenen minuutin videoesityksessä. Saimme myös maistaa useita eri rommilaatuja. Antti osti kotiinviemisiksi pullon talon kalleinta rommia, joka oli hänen mielestään aivan erinomaisen pehmeää maultaan.

Rommitehtaan jälkeen jatkoimme Gun Hill Signal -vartioasemalle, joka oli kukkulan päälle rakennettu vartiopaikaksi, josta voitiin nähdä kaikilta suunnilta saarta lähestyvät laivat. Kierroksen lopuksi ajoimme vielä Garrisonin historialliselle alueelle, joka on UNESCOn maailmanperintökohde ja joka on rakennettu vuonna 1780 brittiläisen armeijan päämajaksi. Alueen rakennukset ovat siirtomaatyylisiä ja alueella on myös kymmeniä tykkejä.

Taksinkuljettajamme ajoi vielä kierroksen Bridgetownissa ja näimme muun muassa Barbadoksen hallintorakennuksen, jossa saaren pääministeri työskentelee. Pääkaupungissa on myös Lordi Nelsonin patsas.

Kierroksen jälkeen palasimme laivaan ja söimme lounaan. Illallisen aikaan, noin kuuden maissa laiva lähti matkaan kohti Martiniquen saarta.

Keskiviikkona, kahdeksantenatoista matkapäivänä saavuimme aamukahdeksalta Martiniquelle. Kolumbus saapui saarelle vuonna 1493 ja Ranska otti saaren haltuunsa  vuonna 1635. Nykyään Martiniquen saari kuuluu edelleen Ranskalle, sen lippu on Ranskan lippu ja saaren valuutta on euro. Martiniquella puhutaan pääasiassa ranskaa. Saaren asukasluku on noin 400 000. Saaren pääkaupunki on Fort-de-France.

Lähdimme laivasta puoli kymmenen maissa, ja satama-alueella rupesimme etsimään taksia. Niitä oli paikalla kuitenkin vain yksi, joka sekin oli jo varattu. Kun seuraava taksi tuli, päätimme myös taksia odottavan saksalaispariskunnan kanssa jakaa taksin, koska heille sopi meidän suunnittelemamme reitti Balata-kirkolle ja  Balatan kasvitieteelliseen puutarhaan. Aamu oli pilvinen ja matkalla Balataan alkoi sataa. Kun lähdimme kirkolta kasvitieteelliseen puutarhaan, sade yltyi, ja kun saavuimme perille, satoi. Ostimme kuitenkin liput puutarhaan ja niiden lisäksi myös sadetakit. Kun saimme sadetakit päälle, sade lakkasi eikä seuraavan tunnin aikana satanut juuri yhtään. Puutarha oli suorastaan upea, kasvit olivat hyvinvoivia ja puutarha hyvin hoidettu. Siellä oli palmuja, muita puita ja pensaita sekä värikkäitä kasveja. Näin siellä myös suurimman hämähäkin, mitä koskaan olen nähnyt. Se oli lähes minun kämmenen kokoinen ja se oli kiinnittynyt suuren vihreän kasvin lehden alapinnalle. Puutarhassa oli myös paljon kolibrilintuja.

Saksalaispariskunta, jonka kanssa teimme matkaa, kertoi käyneensä useita kertoja Suomessa, samoin kuin me kerroimme käyneemme monta kertaa Saksassa. Kerroimme heille upeista vanhoista saksalaisista kaupungeista, kuten Cellestä ja Alsfeldtista joissa he eivät vielä ole käyneet. Toisaalta he ovat käyneet esimerkiksi Kemissa, jossa me emme taas ole käyneet.

Saarikierroksen jälkeen palasimme taas laivalle, jossa söimme myöhäisen lounaan. Viiden maissa iltapäivällä laiva lähti Antiguan saarta kohti.

Torstain, yhdeksännentoista matkapäivän aamuna laiva saapui Antigualle, joka on Antigua & Barbudan itsenäisen valtion toinen saari. Saaret ovat aikanaan syntyneet tulivuorten purkauksien seurauksena ja saarilla on ollut asutusta jo 2400 ennen ajanlaskun alkua. Kolumbus saapui Antigualle vuonna 1493 ja hän nimesi saaren Antiguaksi Sevillassa olevan kirkon Santa Maria de la Antigua mukaan. Britannia valloitti saaren vuonna 1632, ja siellä käynnistettiin suurimittainen sokeriruo’on viljely, jota harjoitetaan saarella edelleenkin. Antigua itsenäistyi vuonna 1981.

Turismi on Antiguassa tärkeä elinkeino. Saarella on 365 valkohiekkaista uimarantaa eli uimaranta jokaiselle vuoden päivälle. Saaren pääkaupunki on St. John’s. Saaren kieli on englanti ja valuutta Itäisen Karibian dollari, mutta USA:n dollari hyväksytään joka paikassa.

Satamassa oli tarjolla vain suuria takseja, joten mekin liityimme ryhmään, jossa oli kaksitoista henkeä. Taksinkuljettajamme vei meidät saaren ympäri ja ensimmäinen pysähdyspaikka matkalla oli Shirley Heights, historiallinen vartioasemaksi alunperin rakennettu alue, josta vartioitiin läheisiä vesiä ja saarta ja pystyttiin havaitsemaan saarta lähestyvät laivat. Paikalta oli komeat näkymät Atlantin valtamerelle. Sieltä jatkettiin Nelson’s Dockyardiin, brittiläisen laivaston entiseen tukikohtaan, joka oli brittien suurin tukikohta Karibialla. Alueella oli museo, myymälöitä ja ravintola.

Takaisin laivalle ajettiin sademetsän reunustamaa tietä pitkin. Metsässä kasvoi muun muassa mangoja ja ananaksia ja banaaneja. Matkan varrella nähtiin myös sokeritehtaita ja suuri määrä kirkkoja. Loppumatkasta nähtiin myös useita uimarantoja.

Saarikierroksen jälkeen kävelimme jonkin aikaa kaupungilla, ennen kuin palasimme laivaan, jossa syötiin lounas ja levättiin ennen illan ohjelmaa. Puoli viiden maissa laiva lähti matkaan. Illallisen jälkeen kuuntelimme taas, niin kuin monena iltana aikaisemminkin, Bujacich Tango Quintetin iltakonserttia. Tangomusiikki tuntuu miellyttävän meitä suomalaisia, koska useita meidän suomalaisryhmämme jäseniä istui iltaisin kuuntelemassa tangokvintettiä.

Perjantai, kahdeskymmenes matkapäivä oli tämän matkan viimeinen saaripäivä. Aamuseitsemältä saavuttiin St. Kittsille, joka on toinen St. Kitts & Nevisin saarista. Saarilla on ollut asutusta jo yli 5000 vuotta ja se on ensimmäiseksi asutettu saari koko Karibian meren alueella. Kun Kolumbus saapui St. Kittsille vuonna 1493, saarella asui rauhaa rakastavia heimoja.

St. Kittsin oikea nimi on St. Christopher, mutta siitä käytetään yleisesti lyhyempää versiota. St. Kitts & Nevis itsenäistyi Britannian hallinnasta vuonna 1983. Saaren asukasluku on hieman yli 50 000, kieli on englanti ja valuutta Itäisen Karibian dollari.

Sokeriruo’on viljely, sokerin valmistus sekä rommin valmistus olivat St. Kittsin pääelinkeino. Afrikasta tuotiin tuhansia orjia töihin saarelle. Sokerin maailmanmarkkinahinnat ovat olleet pitkään erittäin alhaiset, ja St. Kittsin pienet sokeriruokoviljelmät eivät olleet kannattavia. Vuonna 2005 tehtiin radikaali ratkaisu ja sokeriruo’on viljelyksen tukeminen päätettiin lopettaa ja siihen sen viljely loppui. Raaka-aineen valmistuksen loppuessa loppui myös rommin valmistus St. Kittsillä. Oli hämmästyttävää, että entisille sokeriruokoviljelyksille ei ollut löydetty mitään uutta kasvia, vaan ne oli jätetty kesannolle. Nykyään St. Kitts elää pääosin turismista. Saaren elintaso on säilynyt hyvänä entisen pääelinkeinon lopettamisesta huolimatta.

Laivalaituri oli aivan St. Kittsin pääkaupungin Basseterren vieressä. Kävelymatkaa kaupungille oli vain muutama minuutti. Laiturin läheisyydessä oli taksikuljettajia tarjoamassa kiertoajeluita saaren ympäri. Koska kiertoajelut olivat lähdössä vasta vajaan parin tunnin kuluttua, päätimme ottaa yksityisen taksin, jolla pääsimme lähtemään saarikierrokselle saman tien.

Taksinkuljettajamme vei meidät ensimmäiseksi vanhan rommitislaamon raunioille, josta jatkoimme Caribelle Batik -nimiselle batiikkikankaiden valmistustehtaalle Romney Manoriin. Siellä näimme, miten batiikkia tehdään. Batiikki on antiikin ajan indonesialainen kankaan värjäystekniikka, jossa kankaalle maalataan haluttuja erivärisiä kuvioita. Tehtaan myymälässä oli myynnissä batiikkikangasta ja siitä valmistettuja vaatteita ja kodin tekstiilejä. Ostin itselleni sieltä pitkän kotiasun.

Kiertoajelun aikana näimme useita sokeritehtaiden raunioita, usein pystyssä oli vain tehtaan piippu. Myös alueella vajaat parikymmentä vuotta sitten riehuneen hurrikaanin jälkeen jättämiä raunioita oli tien varressa. Useimmat niistä olivat valtion hallinnollisia rakennuksia, joita ei ole haluttu kunnostaa.

Taksinkuljettajaltamme saimme paljon tietoa St. Kittsin historiasta ja nykypäivästä ja elämästä saarella. Runsaan kolmen tunnin kiertoajelun jälkeen palattiin Basseterreen, jossa joimme St. Patrickin päivän kunniaksi vihreät oluet, minkä jälkeen palasimme laivaan. Viiden maissa laiva lähti matkaan kohti Floridan Fort Lauderdalea.

Lauantai, kahdeskymmenesensimmäinen matkapäivä oli meripäivä. Aamiaisen jälkeen kirjoittelin matkapäiväkirjaa hyttimme parvekkeella, ja yhdeksitoista meidät oli kutsuttu laivan taidemyyntiryhmän VIP-tilaisuuteen, jonne saimme kutsun ostettuamme laivan taidehuutokaupasta taulun. Tilaisuudessa tarjottiin shampanjat ja esiteltiin myöhemmin päivällä huutokaupattavia taideteoksia. Päätimme osallistua taidehuutokauppaan ja kävikin niin onnekkaasti, että voitin huutokaupan aikana suoritetussa arvonnassa taulun.

Taidehuutokauppa kesti niin kauan, että myöhästyimme hieman viininmaistajaistilaisuudesta, jonne matkanjohtajamme Seppo oli kutsunut meidät edustamansa yhtiön nimissä. Tilaisuudessa maisteltiin yhtä shampanjaa, kahta valkoviiniä ja kahta punaviiniä.

Tämän illan päivälliselle pukeuduttiin taas parhaimpiin. Tämä oli risteilyn kolmas juhlava illallinen. Ruokakin oli tavallista juhlavampaa, muun muassa etanoita alkuruoaksi ja hummerinpyrstöä ja Beef Wellington pääruoaksi sekä jälkiruoaksi suklainen unelma. Päivällisen jälkeen kävimme valitsemassa arpajaispalkintoni kahdesta vaihtoehtoisesta taideteoksesta. Valinta oli helppo. Kuvassa on kaksi punaista puutarhatuolia, pöytä ja sillä viinilasi. Taulu on Marko Mavrovichin ”It Gets Better!”.

Sunnuntai, kahdeskymmenestoinen matkapäivä oli meripäivä ja matkan viimeinen päivä. Kävimme katsomassa laivan teatterissa pääkokin ja päähovimestarin humoristisen keskustelu- ja ruoanlaitto-ohjelman. Kävimme myös taidehuutokaupassa ja varasimme yhden taulun, jonka illalla kävimme sitten asiaa tarkkaan harkittuamme ostamassa. Kuuntelimme tangokvintettiä ja illastimme matkaseurueemme kanssa.

Crown Princess -laivan matkustajia, joita laivaan mahtuu enimmillään 3599, palveli reilusti yli tuhannen hengen henkilökunta. Suurin osa heistä oli keittiö- ja tarjoiluväkeä, joita oli kaikkiaan yli 500. Nämä edustivat kolmeakymmentäviittä eri kansallisuutta. Laivan henkilökunta oli mukavaa, ystävällista ja hyvin palveluhenkistä.

DSCN1805 copyEniten matkailleet vieraat risteilyllä olivat pariskunta Ju ja Fred New Jerseystä Yhdysvalloista. He olivat tehneet Princess-laivoilla 131 risteilyä ja viettäneet niissä kaikkiaan 1 806 päivää, siis viitisen vuotta.

Maanantaiaamuna aikaisin Crown Princess saapui Fort Lauderdalen satamaan, josta oli vajaan tunnin bussimatka kotiin. Hyvin järjestetyn ja onnistuneen kolmen viikon matkan jälkeen oli kiva palata taas normaaliin arkeen.


Välimeren risteily 23. syysk.  –  5. lokak. 2015 m/s QUEEN VICTORIALLA

Anneli Alperin ja Tuulikki Leino

Matkalta on myös Seppo Palokkaan ottama kuvasarja, klikkaa tästä kuviin


On sanottu, että Venetsiaan on tultava veneellä, sillä ”saapuminen junalla on kuin kävisi palatsiin takaovesta”. Ryhmämme saapui Italian mantereella sijaitsevalle Marco Polan kentälle  useilla eri lennoilla  23. syyskuuta 2015. Kun tervehdykset oli tervehditty ja matkatavarat koottu niin saimmekin kokea aivan hurjan keinuvan vesitaksikyydin  Lido-saarelle. Siellä sijaitsi viihtyisä “Hotel Riviera”, asuinpaikkamme seuraavat kolme päivää.

Huokausten silta

Huokausten silta

Matkanjohtaja Seppo Palokas jakoi meille  72 tunnin “CityPASS” kortit, jotka toimivat yleisissä kulkuneuvoissa.  Etupäässä käytimme vesibusseja,“vaporettoja”. Yhteistä ohjelmaa oli Pyhän Markuksen aukiolta alkanut kävelykierros paikallisen oppaanjohdolla.  Tutustuimme  Venetsian tärkeimpiin nähtävyyksiin, joihin kuuluu kultamosaiikein koristeltu bysanttilaistyylinen Pyhän Markuksen kirkko, marmorinen Herttuoiden palatsi, aukion komeat kellotornit ja lukuisat patsaat ja muistomerkit. Herttuoiden palatsin upeista tuomioistuinsaleista  kuljimme synkkiin vankiloihin  yli  Huokausten sillan,  niin kutsuttu koska siinä monet tuomitut näkivät päivänvalon viimeistä kertaa.  Näkemämme  oli sentään vesirajan yläpuolella. Saattaa vain kuvitella tunnelmaa syvemmällä sijaitsevissa pimeissä vettä tihkuvissa selleissä. Kierroksemme jatkui  gondooli “pysäkille”, josta alkoi ajelu  kapeita sivukanavia myöten, lukuisten kävelysiltojen  alitse Canal Grand´elle. Pääkanaalin   varrella ihailimme kauniita asuinpalatseja. Näkymä oli  elokuvista ja TVstä tuttu   mutta aivan taianomainen  näin itse koettuna.

Murano Glass

Murano Glass

Seuraavina parina päivänä ryhmän jäsenet tutustuivat omatoimisesti Venetsian kirkkoihin ja museoihin, Rialton siltaan ja sitä ympäröiviin vilkkaisiin ostoskatuihin missä oli helppo sortua koruihin, huiveihin, muuhun hauskaan “krääsään”.  Allekirjoittaneet ainakin kävivät Harry´s Baarissa nauttimassa aidot alkuperäiset Bellini-juomat ja Muranon saarella ihailemassa kirjavan koreaa taidelasia.
Neljäntenä päivänä taas vesitaksit veivät meidät kimpsuinemme ja kampsuinemme

Aboard Queen Victoria

Aboard Queen Victoria

Lidosta Venetsian satamaan. Nousimme Cunard-linjan Queen Victoria laivaan aloittamaan seitsemän vuorokauden itäisen Välimeren risteilyn.

Zadar, Croatia

Croatia Food

Croatia Food

Ensimmäinen rantautumispaikka oli melko uusi kohde. Siellä tuntui  olevan vielä jonkin verran opettelemista turismin suhteen. Valitsemallamme “Panoramic Dalmatia”  kierroksella valtaosa ajasta kului bussissa istuen. Maisema oli kuivan ankeata pensaikkoa, mitä nyt muutama vuohi ja lehmä toivat vaihtelua. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli meikäläisen mielestä yhtä kuin USAn mootoriteillä sijaitevat huoltoasemat kuppiloineen ja rihkamakauppoineen. Oli siinä vieressä Krka-joen syvän rotkon ylittävä komea silta, paikallinen ylpeys ja  insinööritaidon näyte.
Päivä parani kun pääsimme lähes tiettömäm tien päässä sijaitsevaan maalaisravintolaan. Viimeiset pari mailia linja-auto kulki peruuttaen, perillä ei ollut tilaa kääntää. Tarjolla oli tosi herkullista paikallista leipää, kinkkua, soulakurkkua ja oliiveja. Kyytipojaksi oli  viininiä, josta on parempi olla sanomatta mitään, mutta kroatialainen olut oli ihan hyvää.


Dubrovnik crafts

Dubrovnik crafts

Kroatian eteläkärjessä sijaitseva Dubrovnik, “Adrianmeren helmi”, mainitaan usein yhdeksi maailman kauneimmista kaupungeista. Vaikuttava vuoristoinen luonto, merenrannat ja historialliset nähtävyydet ovat sen valttikortteja.
Jos ei halunnut mennä maaseutukierroksille, oli helppo kulkea Cunardin busseilla suoraan  Vanhankaupungin portille. Niillä kujilla aisti menneiden vuosisatojen tunnelman, 1500-luvun mahtiajan, jolloin Dubrovnik oli  vilkas ja vauras merenkulkukeskus, Venetsian veroinen kaupunkivaltio. Vanhankaupungin pääkatu on marmorilla päällystetty Placa, miljoonien jalkaparien kuluttama. Monet ryhmämme jäsenet kunnostautuivat kiipeämällä keskustaa ympäröivälle parikymmentä metriä korkealle muurille. Sieltä avautui henkeäsalpaavan kaunis merimaisema ja voi kokea kaupungin aivan uudesta näkökulmasta.  Voi seurata jälleenrakennustyötä, mikä on jatkuva prosessi. Samat maanjäristysten luhistamat tuhatvuotiset kivet ladotaan aina uudelleen. Myös sodat ovat tuhonneet kaupungin usean kertaan, viimeksi 1990-luvula.

Queen Victoria

The Ship

The Ship

Oleskelu Queen Victorialla oli viihtyisää, henkilökunta oli huippuosaava ja avuliasta. Iltaisin teatterissa sai nauttia Broadway-tasoisista esityksistä.  Miellyttävä yllätys ryhmällemme oli, että illallispöytämme ruokasalissa sijaitsivat laivan perässä suurten ikkunoiden ääressä. Voi ihailla merta ja auringonlaskua, jos tovereitten jutuilta malttoi kääntää päänsä.  Meripäivät ovat yksi risteilyjen hienous. Aamulla ei ole kiire rynnätä retkille, mielenkiintoista ohjelmaa on koko päivän vaikka millä mitalla. Seppo ja Custom World Travel järjestivät cocktail-kutsut, joissa huomioitiin lähiaikoina merkkipäiviä viettäviä ryhmän jäseniä. Pianomuusiikin säestyksellä saimme  tuulettaa  tanssikenkiämme parketilla.

Kreikan saaristo, Mykonos

Mykonos Windmills

Mykonos Windmills

Mykonos Church

Mykonos Church

Mykonoksen saari sijaitsee Kykladien saariryhmässä.  Se on kuiva ja karu, vähäiset sateet ajoittuvat tammi-helmikuulle.  Saarelle alkoi 1950-luvulla muodostua taiteilijayhdyskuntia ja pian seurasivat turistit. Tänä päivänä siellä on lukuisia trendikkäitä illanviettopaikkoja, jotka ovat  kuulemma erittäin suosittu kansainvälisten julkkisten, seksuaalivähemmistöjen sekä huviveneilijöiden keskuudessa. Jotkut lukuisista hienohiekkaisista uimarannoista ovat  suosittuja nudistirantoja. Meidän kohdallemme  ei mitään edellämainituista sattunut, lieneekö vuodenaika ollut liian myöhäinen.    Mieleenpainuvia olivat “sokeripala” talot: valkoisiksi kalkitut seinät, tasaiset katot ja kirkkaan siniset tai harvemmin punaiset ovet ja ikkunaluukut. Jokaisella talolla on myös oma järjestelmä sadeveden keruuseen. Saarella ei ole  lähteitä, jokia tai järviä. Osa saaren asukkaista joutuukin turvautumaan meriveteen, josta suola on poistettu. Saari on tunnettu tuulimyllyistä.  Pääkaupungissa, myös nimeltään Mykonos, on niitä mahtava rivi. Ne näkyvät parhaiten  “Pikku–Venetsiaksi” kutsutulta alueelta, jossa on pieni uimaranta, ravintoloita ja kauppoja.

Rhodos, Kreikka

Rhodos, Barren Beauty

Rhodos, Barren Beauty

Queen Victoria rantautui aivan Rhodoksen kaupungin kylkeen, lyhyen kävelymatkan päähän muurien ympäröimästä keskiaikaisesta  Vanhastakaupungista. Legendan mukaan Apollon syntymäpaikkana pidetyllä saarella oli paljon nähtävää. Laivalta ostettu “Panoramic Rhodes” kiertoajelu antoi siitä mainion kuvan, oli merta ja vuoria ja raunioita. Raunioita,  jotka olivat monien eri vuosituhansien aikana vallinneitten kulttuurien perua. Pikku kylissä “Sokeripala” rakennustyyli  oli  suosittua myös täällä. Rantojen turistihotellit olivat ihan saman näköisiä kuin muuallakin, ja niitä riitti.  Rodosta mainostetaan täysin aurinkovarmana kohteena ja silloin taisikin olla koko matkamme lämpimin päivä.

Vanhankaupungin sivukujilla harhaileminen oli hauskaa, näki vähän miten paikallisasukkaat elävät. Kauppakaduilla oli erittäin vilkasta mutta kauppiaat eivät olleet liian agressiivisia. Sai rauhassa katsella ja tuumailla mitä mieli teki.

Izmir, Turkki

Ephesus ruins

Ephesus ruins

Ephesus, Nike statue

Ephesus, Nike statue

Antiikin Efesoksen kaupungilla, myös Smyrna-nimellä tunnetulla, on lähes 5000 vuotta kirjallista historiaa. Se on myös monta kertaa tuhoutunut  maanjäristyksissä, mutta noussut aina uudelleen. Yli 2000 vuotta sitten Smyrna oli Vähän-Aasian rannikon johtava kauppa- ja satamakaupunki ja Rooman valtakunnan toiseksi suurin kaupunki. Samalta aikakaudelta ovat peräisin nykyiset  Efesoksen rauniot, jotka  ovat koko Välimeren alueen mahtavimpia nähtävyyksiä.

Custom World Travel järjesti  ryhmällemme yhteisen kokopäivän kierroksen, joka kattoi useita  kohteita. Paikallinen oppaamme oli Nejdet, entinen Turkin ilmavoimien upseeri, joka oli asunut useita vuosia USA:ssa. Häntä oli ilo kuunnella koska näki että hän rakastaa oppaan työtä ja on täysin perehtynyt aineistoon. Raunioilla suuri osa matkaa tietysti taittui jalan heloittavassa auringonpaahteessa, “Nedin” hyvä selostus piti mielen virkeänä. Hän osoitti meille mielenkiintoisia yksityiskohtia jotka varmaan omin päin kulkiessa olisivat jääneet huomioimatta.

St.Mary's house

St.Mary’s house

Efesos oli myös yksi Ilmestyskirjan seitsemästä seurakunnasta. Läheisellä Satakielenvuorella oli yksi matkamme koskettavimmista kohteista: Neitsyt Marian koti. 1800-luvulla elänyt saksalainen nunna sai näyn, jonka mukaan Marian koti ja hauta olivat Efesoksessa. Oletettu Marian koti on tänä päivänä kaunis kappeli pinjametsän keskellä.

Ennen laivalle paluuta ryhmämme nautti aidon turkkilaisen lounaan maalaistalon pihalla. Paikka oli mitä viehättävin ja kaikki syötävä erinomaista. Isäntäväki oli hauskaa ja ystävällistä.


Blue Mosque

Blue Mosque

Seitsemän päivää merellä oli mennyt. Jätimme jäähyväiset Queen Victorialle ja lähdimme valloittamaan Istanbulia. Meidät  jaettiin kahteen paremmin hallittavaan ryhmään, joita opastivat Sami ja Esra. Jälleen onnisti oppaiden suhteen, molemmat olivat asiantuntevia ja erittäin avuliaita ja huolehtivia.

Istanbul (Byzantion, Konstantinopoli) on ainut kaupunki maailmassa, joka sijaitsee kahdella mantereella, Euroopassa ja Aasiassa. Siellä kohtaavat itä ja länsi. Asukasluku lienee noin 18 miljoonaa, kaupungin tunnelma on ainutlaatuinen. Minareeteista kantautuvat rukouskutsut viisi kertaa päivässä. Ne ovat erittäin äänekkäitä, ensimmäsellä kerralla ihan pelästyi mutta kyllä siihen parissa päivässä alkoi tottua. Saapumispäivänä tutustuimme Hippodromiin ja antiikin aikaisiin maanalaisiin vesisäiliöihin.

At Blue Mosque

At Blue Mosque

Siniseen Moskeijaan pääsyä jonotettiin pitkään, ovella kiedottiin päähän lainahuivit ja riisuttiin kengät – niitä varten oli annettu muovipussit talon puolesta. Olimme siellä valtavassa tungoksessa ja hälinässä, korva tarkkana piti seurata oppaan selostusta Turkin uskonnollisista perinteistä.

Yhteisen lounaan jälkeen vierailimme mattokauppassa. Tutustuimme paikalliseen kutomistekniikkaan, meille esiteltiin lukuisia ihania mattoja eri alueilta ja aikakausilta. Kaiken kauneuden lumoissa luonnolisesti syntyi kauppoja, monet matkalaiset voivat nyt kotonaan nauttia näistä taideteoksista.

Seuraavaksi vierailimme Grand Bazaar kauppahallissa. jossa oli tuhansia pikku liikkeitä kymmenien kujien varrella, tarjolla vaatteita, huiveja, soittimia, koriste-esineitä ja vaikka mitä  ja tietenkin oli tavattoman paljon väkeä.  Kuljeskelimme ja puhuimme suomea,  kauppiaat tunnistivat kielen. Tuli tarjous “Nahkatakki sataviiskymment euro”.

Bazaarin jälkeen olimme valmiita kaatumaan hotellin sänkyihin mutta Esra halusi pidentää päivää. Nyt kun olisi ollut sopiva aika tutustua Haia Sofiaan koska suurin väenpaljous oli hävinnyt. Mahdottomalta tuntui, nuristen lähdimme matkaan. Tunnelma muuttui heti sisään päästyämme. Siellä ei ollut juuri ketään muita vierailijoita ja paikka oli äärettömän kaunis, monen mielestä paljon kauniimpi kuin Sininen Moskeija. Kukaan ei ollut enää väsynyt. Alkuperäisen Haia Sofian rakennutti  roomalainen keisari Constantinus kristityn äitinsä kunniaksi. Useiden eri hallintokausien ja uudelleenrakentamisien jälkeen Ottomaanit lisäsivät minareetit ja jättivät ihanat eri Raamatun kohtauksia esittävät mosaiikit näkyviin. Se on erittäin harvinaista moskeijassa, Islam kun kieltää ihmishahmoa esittävät kuvat.

Topkapi, Palace mosaic

Topkapi, Palace mosaic

Seuraavana aamuna lähdimme Topkapin palatsiin. Jonotus ei kestänyt  kauaa, pian olimme sisällä esipihan esipihassa. Pitäisi puhua palatseista sillä Topkapi koostuu useista rakennuksista.  Alue oli laaja ja vaikka oli runsaasti väkeä niin aina löytyi sopiva soppi, jossa kuuntelimme oppaamme kertomisia. Näytteillä olevat arvoesineet ja korut tyrmäsivät loisteliaisuudellaan, rakennusten hienot yksityiskohdat5 vielä enemmän.

Palatsin jälkeen seurasi lounas, sitten mentiin muotinäytökseen. Esitteillä oli mitä kauniimpia nahkatakkeja sekä naisille että miehille. Ja tietysti kauppoja syntyi. Hinta/laatu suhde oli kyllä hyvä, ei niillä rahoilla kotona pääsisi lähellekään yhtä hyviä tuotteita.

Istanbul spices

Istanbul spices

Tutustuimme vielä maustebazaariin, jonka tarjoamat tuotteet huumasivat aromeillaan ja värikkyydellään.

Veneristeilyllä nautimme  Bosporinsalmen maisemista. Kaksi valtavaa siltaa ylittää salmen yhdistäen  Euroopan ja Aasian puoleiset osat Istanbulia.  Rannoilla sijaitsevissa puistoissa ihmiset nauttivat vapaapäivän kauniista säästä. Istanbulin suurus tuli konkkreetisesti koettua.

Seuraavana aamuna 5. lokakuuta hyvästelimme matkakumppanit ja suuntasimme Istanbulin hienolle lentokentälle ja kotimatkalle. Paluulennot Torontoon, Chicagoon,  New Yorkiin,  Washington DC:n ja Floridaan sujuivat  kommelluksitta – ja  koko matka siirtyi  hienojen muistojen joukkoon.

Matkan puolesta,
Anneli Alperin ja Tuulikki Leino

Matkalta on myös matkanjohtaja Seppo Palokkaan ottama kuvasarja, klikkaa tästä kuviin