Pari pakettia rahtina Floridasta Suomeen

Toimittajalle tuli tarve lähettää pari pakettia tavaroita Suomeen. Ei mitään niin tähdellistä, mutta tavallisia tarvikkeita Suomen asunnolle.

lugagges

Voisihan ne tavarat viedä matkatavaroinakin?

Tavallisina matkalaukkutavaroina olisi tavarat tietysti voinut kuljettaa vähitellen, mutta ylimääräisten matkalaukkujen rahtaaminen on sekä työlästä että nykyisin myös kallista. Olisiko siis parempi pistää tavarat pakettiin ja antaa rahdinkuljettajien hoitaa koko kuljetus?

Rahtauspäätöksen jälkeen ensimmäisenä toimenpiteenä oli hankkia sopivat laatikot. Aika nopeasti nettihaku osui mukavannäköisiin Home Depotin 200 litran (70 US gallonan) mustiin muovisiin, hieman yli metrin mittaisiin kuljetuslaatikoihin, joissa oli arvokkaan näköinen keltainen kansi. Hieman päälle parikympin hintaa ei asiaa tuntematon osannut edes kauhistua, hinta tuntui itse asiassa varsin kohtuulliselta.

Kuljetuslaatikot täyttyivät helposti kaikenlaisella tavaralla. Laatikoiden täytyttyä kansi vain nippusiteillä kiinni, vastaanottajan osoitelappu laatikon kanteen ja rahdinkuljettajan puheille. Laatikot mahtuivat jopa toimittajan pieneen autoon takapenkkien kaatuessa kuljetusasentoon.

bothBoxes

Hienot laatikot täyttyivät liiankin helposti

Paketit matkaan.

Sikasen rahtitoimistossa käydyn lyhyen hintaneuvottelun jälkeen nimikirjoitus rahtikirjaan ja laatikot varastolle odottamaan konttia. Rahdin hinnaksi per paketti sovittiin kohtuullinen korvaus, suunnilleen saman verran kuin ylimääräisen matkalaukun hinta Finnairilla kuljettaessa.

Käytettyjä taloustavaroita ja vaatteita pääasiallisesti sisältävien laatikoiden, nyt tavarakolleiksi kutsutut paketit pääsivät sattuman oikusta juuri lähdössä olevaan isoon merikonttiin antiikkiauton seuraksi ja tilan täytteeksi. Kontin ollessa lähdössä, matka-ajaksi Suomeen arvioitiin noin viisi viikkoa. Rahtaukseen kuului tavaroiden kuljettaminen Suomeen, Vuosaaren satamaan. Kontin purkamisen ja tavaroiden tullaamisen noutovarastoon Suomessa hoitaisi sitten Sikasen yhteistyökumppani eri hintaan.

carcontainer

Kontissa kulkee isompiakin autoja

Laivauspapereista näki, että Washington Express –niminen, noin 3200 konttia kerrallaan kuljettava lähes neljänneskilometrin  mittainen alus kuljettaisi merikontit Atlantin yli. Hämmästyneenä seurasimme netissä laivan poukkoilua Fort Lauderdalesta yllättäen ensin Meksikonlahdelle, sieltä Georgiaan ja saman tien Atlantille. Muutaman päivän Atlantin ylityksen jälkeen laiva oli jo Hampurissa. Vain vuorokautta myöhemmin 250 metrinen ampaisi Hampurista taas takaisin Lontooseen suuntanaan jo Virginian osavaltion satamakaupunki Norfolk Yhdysvalloissa.

Kunhan laivan nimen tietää, netistä löytyy useita tapoja seurata laivojen liikkeitä. Tiedot laivoista, reiteistä, kulkunopeudesta ja kaikki tarkat tiedot ovat ilmaiseksi kaikkien kiinnostuneiden seurattavissa. Kuvista löytyvät ajantasaisesti myös pienet huviveneet. Miehistön kuvia tai lounaslistaa ei sentään näkynyt.

hamburg

Washington Express saapui Hampuriin purkamaan amerikankontit

Hämmästyneenä konttilaivan liikkeistä piti jo ottaa yhteyttä Suomen päässä toimivaan TN Huolintaan. Puhelimeen vastannut Kaj Tarvainen kertoi kontin todellakin puretun laivasta Hampurissa, josta se kyllä tulisi toisella laivalla Helsingin Vuosaareen. Tuontihuolintaa ja tullausta varten Tarvainen kehotti jo hyvissä ajoin toimittamaan tulossa olevien tavaroiden kauppalaskut, henkilötunnuksen ja osoitteen sähköpostilla.

Tavaroiden lasketun saapumisajan aikoihin myös maailmanlaajuinen Covid-19 pandemia alkoi tosissaan tuntua kulkemisessa ja kuljettamisessa, joten Tarvainen epäili kontin saapumisen hieman viivästyvän.

Hieman aikataulustaan myöhässä kontti saapui Vuosaareen.

Kun yhteydenotto tuli sähköpostilla huolintaliikkeestä, konttia oltiin jo purkamassa. Tullauspapereille olikin jo kiire. Sinänsä vähäarvoisten tavaroiden tullauksen voisi tehdä maksamalla kiltisti tavaroiden arvosta 5.3 prosenttia tullimaksua ja 24 prosenttia arvonlisäveroa. Vanhojen omien tavaroiden ollessa kysymyksessä tullaukseen tarvittavan kauppalaskun tekeminen tuntuu varsin vaikealta. Oma selvitys tavaroista ja niiden hankinta-arvosta ei oikein sytyttänyt huolitsijan mielenkiintoa.

Amerikassa pitkään asunut voi tuoda omia tavaroitaan Suomeen muuttotavaroina. Tavaroista ei tarvitsisi maksaa tulli- tai liikevaihtoveroa, mutta silloin kyseessä on virallinen paluumuuttajan paluu. Kaikki loputkin muuttotavarat on silloin tuotava maahan 12 kuukauden aikana muutosta ja muuton on todistettava todella tapahtuneen.

Kun TN-Huolinta oli valmis tullaamaan tavarat, lähetti Tarvainen sähköpostilla laskun. Laskussa oli maksu kontin kappaletavaran purkamisesta ja palvelupalkkio. Valuuttaa siihen hupeni jälleen hieman enemmän kuin Finnairilla yhden ylimääräisen matkalaukun kuljettamisesta. Tavaroiden hakemiseen huolintaliikkeen varastosta olisi aikaa kolme työpäivää, sen jälkeen noutamattomista tavaroista alettaisiin periä varastomaksua.

vuosaarensatama

Vuosaaren satama-alue on todella suuri

Tavarat olivat maksun suorittamisen jälkeen noudettavissa valtavan kokoisesta Vuosaaren satamasta. Oikea katu, logiikka-alue, terminaali, ja ovi kuitenkin löytyi ilman erillistä opastusta. Tavarat sai haltuunsa yllättävän helposti vain kertomalla nimensä ja pakettien kotimatkan viimeinen vaihe sai alkaa.

Oppia ja ohjausta.

Jos olet väsynyt kuljettamaan ylimääräisiä matkalaukkuja lennoilla mukanasi, mutta haluaisit kuitenkin saada hankkimiasi Amerikan tavaroita maasta toiseen, kappaletavaran konttikuljetus jokseenkin vaivaton tapa. Aivan halpaa se ei ole, mutta hintansa arvoista. Aikaa tosin tuhraantuu kuljetuksessa, mutta jos tavaroilla ei ole kiire, kuuden – seitsemän viikon odotusaika ei ole lainkaan mahdoton.

Kontissa kulkevista tavaroista kannattaa ehdottomasti tehdä jo pakatessa luettelo ja lisätä niihin hankintahinta, koska tavaroista on maksettava Suomeen saavuttaessa tullimaksut ja varsin kovalta tuntuva 24 prosentin liikevaihtovero.

Tullin sivuilta netin kautta löytyy runsaasti lisäoppia.

Erikoislennolla Miamista Helsinkiin ja Ulkoministeriön kyydillä kotiin

Matka meni kaikkiaan hienosti. Useimmilla matkustajillakin oli naamarit ja vielä kumihanskat kädessä. Koko matka meni tosi hyvin. Kotiin päästyäni sain tietokoneenkin heti toimimaan, kun talossa on Wifi. Ruokaa oli odottamassa jääkaapissa ja valkoviiniä. Sukulaiset ilmeisesti arvelivat, että sitä tarvitaan.

Kotiin pääsin lauantaina 13 jälkeen. Väsytti ja menin illalla nukkumaan jo kello 6, mutta heräsin yöllä klo yksi. Katsoin englantilaisen rikosfilmin. Elokuva oli hyvä, sen päätyttyä tulinkin koneelle lähettämään kiitokset Peterille ja Timolle.

Luin ennen lähtöäni USAsuomen artikkelin, jossa kerrottiin lennonaikaisista riisutuista palveluista. Asiasta kuulutettiin myös koneessa. En kuitenkaan huomannut omalta kohdaltani mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Lennon aikana valitsin myöhäiseksi päivälliseksi annoksen lihaa, riisiä, porkkanoita (joku hyvä itämainen ruoka) ja tarjolla oli myös salaattia juustoa, leipää, voita, kahvia, teetä, viiniäkin olisi saanut ja mehuja. Vesipullot jaettiin heti alkuunsa ja kerran menin pyytämään vettä ja sain taas pullon. Aamulla oli tukeva hyvä aamiainen, joka olikin tarpeen, kun Suomessa kentällä oli edessä pitkä kävely.

Minusta kaikki oli tosi hyvin hoidettu, hyvä ystävällinen palvelu ja tosi raitis ilma koneessa koko ajan. Päällystakin otin kyllä päälleni kesken matkaa. Olisin ehkä halunnut ostaa jotain koneessa Suomeen tuotavaksi, mutta niitä ei tarjottu. Olisinkohan saanutkaan, jos olisin kysynyt. Unohdin. Ilmeisesti myyntiä ei ollut lainkaan.

Koneen laskeuduttua pyörätuoleja tai niiden kuljettajia ei ollut tarpeeksi. Kuljetus olisi vienyt todella paljon aikaa, jos olisin jäänyt odottamaan. Tuolien kuljettajia ja tuoleja vain muutama, mutta parikymmentä tarvitsijaa kuulemma. Houkuttelin yhtä kuljettajaa lähtemään erikseen, mutta hän kertoi lomautuksista ja henkilökunnan vähyydestä. Lopulta päätin lähteä itse kävelemään pitkästä istumisesta johtuvasta ”spinal stenosis” -särystä huolimatta. Lonkkasin runsaiden käsimatkavaroiden kanssa pitkää käytävää passintarkastukseen ja matkatavaroiden luovutukseen. Lopulta kävely teki myös hyvää, kun lihakset väkisin aktivoituivat. Sainpahan sen päivän kävelyt kyllä reilusti kuitattua. Lopulta vielä kakkosterminaalista ykköseen kävely. Kyllä veri rupesi kiertämään!

Takseja päästiin tilaamaan lopulta ykkösterminaalissa. Jonossa ilmoittauduttiin ja tietokoneella tilattiin takseja. Ykkösterminaalin edustalle tuli nopeasti takseja, jotka huusivat kuljetettaviaan nimeltä. Minulle sattui ystävällinen nuori taksinkuljettaja, terveydenhoidon ammattilainen ja ajaa nyt taksia. Matkalla kuljettaja soitti sukulaiselleni, joka toi avaimeni pihalle, meillä kun on vaihdettu talvella alaoven lukko putkiremontin jälkeen. Taksikyyti ei maksanut mitään, kun Ulkoministeriö kuulemma maksaa laskun. Annoin kuitenkin tippiä. Halvin matka kentältä kotiin.

Olen kyllä onnellinen, että tytär pakotti tulemaan Suomeen turvaan.

Kunniakonsuli Peter Mäkilä ja USAsuomeksi-lehden Timo Vainionpää tekivät todella hienon työn lennon hankkimiseksi. Siitä suurkiitos. Peterkin soitteli lennon hankkimisen edistymisestä moneen kertaan ja piti toivoa yllä. Pääkonsulaatista sain tosin maanantaina sähköpostia, jossa kehotettiin ostamaan Americanilta tai British Airwaysilta lippu Suomeen, koska mitään muuta lentoa ei tulisikaan.

Tiistai-aamuna aikaisin oli kuitenkin USAsuomeksi-sivulla ilmoitus ylimääräisen Finnarin lennon järjestymisestä, jonka onneksi Anja-naapurini (kiitos!) heti aamuvirkkuna oli huomannut. Sain Finnairilta lipun saman tien. Menolipun hinnaksi tuli vahan yli 1000$, kun otin paikan, jossa oli enemmän jalkatilaa (hyvin kannatti) ja vielä maksoin lennon peruuntumismahdollisuudestakin.

Hieman myöhemmin sain myös ilmoituksen pääkonsulaatista lennon järjestymisestä. Tyttäreni oli ollut kovin aktiivinen saadakseen minut Suomeen. Jos itse olisin ollut innokkaampi lähtemään, olisin ehkä jo maanantaina ryhtynyt matkajärjestelyihin Americanin kanssa. Pääkonsulaatista soitettiin myös vielä huomaavaisesti torstaina ja kysyttiin, oliko matkani kunnossa. Tuntui turvalliselta, kun Suomen viranomaiset huolehtivat tällaisena kriisiaikana kansalaistensa kotiin pääsystä. Lentokentälläkin oli vastanaottokomitea tiedustelemassa, mihin menee, tarvitseeko apua,onko sairas ja neuvottiin, mistä saa taksin. Taksi piti ottaa, jos ei ollut vastaanottajaa. Yleisiin kulkuneuvoihin ei saanut mennä.

Sain muuten nyt yöllä usasuomeksi-sivulta tietää, että Suomessa siirretään kellot tunnilla eteenpäin. Minulla ei ollut asiasta aavistustakaan. Tuskin olisin huomannut täällä ruveta kellonaikoja kyselemään, kun olen karanteenissa. Suurkiitos Timolle siitäkin.

Hyvin Floridan suomalaisyhteisössä asiat hoidetaan. Olemme ulkomailla kuin ”herran kukkarossa”.

Kaarina Langeland

(3/29/2020)

”Lento floridansuomalaisille järjestyi sittenkin”, huokaa kunniakonsuli Makila

Peter Makila, Suomen kunniakonsuli Lake Worthissa joutui aikamoiseen puristukseen presidentti Trumpin yllättäen ilmoittaessa eurooppalaisten maahantulokiellosta Yhdysvaltoihin. Lentoyhtiöt reagoivat nopeasti tilanteeseen lopettamalla liikennöinnin Yhdysvaltoihin kokonaan.

Kunniakonsulaatin puhelin alkoi soida Lake Worthissa entistä kiivaammin.

Konsulaatista on totuttu kysymään neuvoja niin ajokorteista kuin paikallisten yritysten puhelinnumeroista, mutta nyt kysymyksissä kuului todellinen hätä. Keskimääräistä suurempi joukko Floridan suomalaisalueen asukkaista on iäkkäämpää väkeä, joka on tullut aurinkovaltioon viettämään Suomen pimeitä talvikuukausia. Osalla näistä lumilinnuista on myös omat asunnot, jonne he ovat uskollisesti palanneet vuosittain käyttäen hyväkseen Finnairin talvikauden vaivattomia suoria lentoja Helsingistä.

Yhdysvalloilla ja Suomella on ollut matkailijoille mukava viisumivapauskäytäntö, Suomen passilla matkustavat ovat voineet tulla Yhdysvaltoihin pelkän matkustusilmoituksen turvin. Helpossa matkustusluvassa on kuitenkin ehto, että maasta pitää poistua kolmen kuukauden määräajan puitteissa, sallitun ajan ylittämisestä on rapsahtanut kahden, kolmen vuoden maahantulokielto.

Vaikka Suomen ja Yhdysvaltojen välillä onkin sovittu monesta asiasta, sairausvakuutus ei ole koskaan päässyt edes keskusteluihin. Matkailijoiden on pitänyt hoitaa Suomesta mukaansa tarvitsemansa lääkkeet ja hankkia onnettomuudet ja sairastumiset kattava matkavakuutus. Varsinkin ikääntyneimmille matkustajille vakuutusta ei ole myönnetty kuin korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi, jotkut vakuutusyhtiöt jopa vielä sitä lyhyemmäksi ajaksi.

Lentojen peruuntuminen oli lumilinnuille katastrofi.

Maailman terveysjärjestön julistettua Covid-19 viruksen aiheuttaman sairauden maailmanlaajuiseksi epidemiaksi, pandemiaksi, pystyivät lento- ja vakuutusyhtiöt kieltäytymään normaaleista vastuistaan kuljettaa lipun ostaneet matkustajat määränpäähänsä ja korvaamaan esimerkiksi matkan keskeyttämisestä ja aikaistetusta kotimaahan paluusta koituvat kulut.


Yhdysvaltoihin matkustaneet saivat kovan pähkinän purtavakseen.

Suomen valtiovalta kehotti kaikkia suomalaisia palaamaan kotimaahansa, mutta samanaikaisesti valtion enemmistöomistama lentoyhtiö Finnair lopetti liikennöinnin. Finnairin toimisto sai valtavan vyöryn asiakkaiden yhteydenottoja, johon Finnair ei mitenkään pystynyt vastaamaan ja antoi ensin jopa harkitsemattoman lausunnon ”emme voi auttaa yksittäisiä matkustajia, edellytämme heiltä omatoimisuutta matkojen järjestelyssä”.

Muutamat nopeimmat alkoivat järjestää kotimaahan paluutaan käyttäen American Airlinesin lentoa Lontooseen ja sieltä British Airwaysin jatkolentoa Helsinkiin. Nämäkin matkat nopeasti täyttyivät, matka-ajan pituudesta huolimatta.

Rannalle oli kuitenkin edelleen jäämässä suuri joukko henkilöitä, joiden Yhdysvaltojen oleskelu- ja matkustuslupa oli päättymässä ja matkalle varatut lääkkeet loppumassa.

Kunniakonsuli ryhtyy toimeen.

Suomen kunniakonsuli Floridassa Peter Makila otti rannalle jääneiden hädänalaisen aseman huolekseen ja päätti ryhtyä toimenpiteisiin onnettomien matkailijoiden auttamiseksi. Kunniakonsuli päätti käyttää hyviä yhteyksiänsä Suomen suurlähetystöön Washingtonissa ja pääkonsulaattiin New Yorkissa, vaikka tiedossa oli Suomen Ulkoministeriön nihkeä suhtautuminen floridalaisen kunniakonsulin pyyntöihin lumilintujen paluulentojen järjestämisestä.

Ulkoministeriö voi järjestää evakuointilentoja ilman paluulentoja jääneiden Suomen kansalaisten noutamiseksi kriisialueilta. Ulkoministeriö ei kuitenkaan nähnyt tilannetta Floridassa näin pahana, olihan vaihtoehtoiset yhteydet kuitenkin vielä käytettävissä.

Makila päätti kuitenkin käyttää kaikki mahdollisuudet ylimääräisen kaupallisen erikoislennon järjestämiseksi. Makila otti yhteyttä ystäväänsä Timo Vainionpäähän, joka toimittaa laajalle leviävää USAsuomeksi internetsivustoa. Vainionpää kirjoitti tunteikkaan vetoomuksen molempien miesten nimissä ja lähetti sen omien yhteyksiensä kautta suomalaisille päättäjille. Postia saivat muun muassa Finnairin omistajaohjauksesta vastaava ministeri Tytti Tuppurainen ja oikeusministeri Anna-Lisa Henriksson sekä suurimpien puolueiden kansainvälisiä asioita hoitavat henkilöt. Ministeri Tuppurainen suhtautui asiaan vakavasti ja vastasi itse yhteydenottoon luvaten tutkia auttamismahdollisuuksia. Oikeusministeri Henrikssonin avustajalta puolestaan tuli kapulakielinen vastaus viitaten hallituksen tekemiin päätöksiin.

Floridaan pulaan jääneiden suomalaisten tilanne sai myös julkisuutta lehdistössä, Peter Makilan kommentit julkaistiin myös Helsingin Sanomissa. Enemmän julkisuutta saivat kuitenkin Ulkoministeriön järjestämät todelliset evakuointilennot Espanjasta ja Kyprokselta, paikoista joista ei ollut mahdollista palata ilman Ulkoministeriön apua. Olipa sitten kyseessä kaupallinen erikoislento, kuten Floridasta tai Ulkoministeriön järjestämä evakuointilento Kyprokselta, matkustajat joutuvat aina maksamaan omat matkansa. Vanhan muistikuvan ”konsulinkyytejä” ei ole olemassa.

Epäilyksistä huolimatta Kunniakonsulaatti ryhtyi keräämään apua tarvitsevien nimilistaa. USAsuomeksi-sivun rummutuksen ja sosiaalisen median avulla listalle saatiinkin nopeasti toistasataa nimeä. Makilan lähetettyä edelleen kasvavan nimiluettelon pääkonsulaattiin, erikoislennon järjestyminen Miamista Helsinkiin alkoi vähitellen vaikuttaa mahdolliselta. Arvokasta taustatyötä Finnairin painostamiseksi tekivät myös useat Floridassa asuvat suomalaiset, joilla oli suhteita Suomen kansalliseen lentoyhtiöön.

Puhelinneuvotteluissa mukana olivat Makilan kanssa pääkonsuli Mika Koskinen New Yorkista, Suomen Washingtonin suurlähetystön päällikön sijainen Jani Raappana ja Finnairin New Yorkin edustaja Kati Kaivonen. Matkan järjestelytyössä mukana ovat olleet myös Hanna Luhtala ja Ossi Karvonen.

Viimein viikon tiiviin työn jälkeen Finnair ilmoitti järjestävänsä yhden erikoislennon Miamista Helsinkiin. Tähän tarkoitukseen Finnair valitsi lähes 300-paikkaisen Airbus-koneensa, joka lennätetään lähes tyhjänä Miamiin vain lähteäkseen pari tuntia myöhemmin takaisin Helsinkiin. Lennon hinnan Finnair on laskenut normaalien kaavojen mukaisesti, yksisuuntaisen lennon hinnaksi Miamista Helsinkiin tuli $877 dollaria.

Korona-viruksen vuoksi erikoislennolla on turha odottaa täyttä palvelua, Finnair on jo etukäteen kertonut riisuneensa tarjoilua entisestään. Matkustajien onkin parasta varata omia eväitä matkan varalle.

Hieman epäselvää on myös Helsinkiin saapuneiden matkustajien kohtelu. Lehdistössä on jo väläytetty esimerkiksi Espanjasta palaavien matkustajien pakollista eristämistä lentokentän lähistöllä sijaitsevaan ”karanteenihotelliin” kahdeksi viikoksi. Päätöstä tästä ei kuitenkaan ole virallisesti tehty. Uuttamaata koskevat matkustusrajoitukset tulevat voimaan perjantaina, muualla Suomessa asuvat voivat kuitenkin palata koteihinsa rajoituksista huolimatta. Kotimatkaa voi kyllä myös mutkistaa julkisten kulkuneuvojen vuorojen vähyys ja jopa loppuminen. Varmin matka kotiin voikin olla omaisten järjestämä kuljetus tai taksimatka.

Makilalle lennon järjestyminen laukaisi viikon kestäneen stressin ankarana päänsärkynä, mutta onnistumisen tuoma mielihyvä peitti sen nopeasti. ”Olen aina halunnut auttaa parhaani mukaan apua tarvitsevia, nyt onnistuimme alkamassamme tehtävässä. Tunne siitä on hieno. Haluan kiittää kaikkia prosessiin osallistuneista ja välittää pääkonsuli Mika Koskisen onnittelut hyvin päättyneestä peräänantamattomasta toiminnasta”, päättää kunniakonsuli Peter Makila.

Timo Vainionpaaa
(3/27/2020)

COCKTAILS – and – SURPRISES…. in the Caribbean 2019

This year’s “Caribbean Escape” was a jump to the unknown: Ultra modern new European ship, Italian logistics, international crew – and list of new procedures.

Tuula Kangas, one of the 45, kindly offers us a short travel diary with some photos. Click the ship – and you are with us!  Cruise  arrangements by MSC Cruises/Custom World Travel/Seppo Palokas.

                                                                   Kuva1                                                                            

ITINERARY

Our cruise trip starts from Overlook Clubhouse on 30th November. We had 45 happy cruisers in our Finnish group. Our bus departed on time, but we had a little traffic jam on the way to Miami. No worry, we had a plenty of time to reach the ship.

 

 

Day 1 : ALL  ABOARD –  Exciting cruise will begin

Moon over Miami Shine as we begun; So we can stroll beside the roll of the rolling sea” -Ray Charles
kuva2
We said goodbye to MIAMI, and the cruise begins.

We enjoyed the dinner together on Seashore-restaurant (DECK5).

The night show was in Metropolitan theater- Timeless.

Day 2: Sea day

“ When anxious, uneasy and bad thoughts come, I go to the sea, and the sea drowns them out with its great wide sounds.” – Rainer Maria Rilke

We had a plenty of time to explore MSC SEASIDE. It has 20 floors – and about 5000 travelers. It is a big ship and it is easy to get lost.

There are 17 bars, 2 buffets (on 8 and 16 floors), 4 specialty dining places, many pools, youth area for children, Casino play area and gym and spa areas. There is also an Art  and Photo galleria, hairdresser, medical center and different kind of activities.

Suggested evening dress code: ELEGANT

Theater show: The Wizard

Day 3: Puerto Rico – San Juan

“My Puerto Rico, I’m singing to you. Because you are beautiful, my land.” – Gilberto Santa Rosa

We arrived in San Juan Bay at 5PM and departed at 1AM. This excursion to the city was a little different from  the other shores, because it was evening and dark outside. The old town was near the harbor and restaurants and shopping places were open. The old San Juan was beautiful with several colorful Spanish colonial buildings.

Metropolitan theater: My life in music

 

Day 4: St Thomas – Charlotte Amalie


“The voice of the sea speaks to the soul. The touch of the sea is sensual and engulfs the body in its gentle, tight embrace.” -Kate Chopin

We arrived in Charlotte Amalie at 7.00 am. It is a city and cruise ship port on the Caribbean island of St. Thomas. It is the capital of the U.S. Virgin Islands. The City is known for its Danish colonial architecture, building structure and history. There were many activities, excursions and shopping places. Departure time was at 5PM.

Metropolitan theater: Fly

 

Day 5:  Sea day

“The sea is only the embodiment of a supernatural and wonderful existence” -cit. Jules Verne

Now we turned around; towards the Bahama islands.We had our private Cocktail party in Garage Club (the area is dedicated to teenagers! )   😉
Custom World hosted this event.
Kuva11
Metropolitan theater: Peter Punk
Suggested evening dress code: ELEGANT

Day 5: Nassau – the Bahamas

 

Nassau, the nation’s capital, has abundant beaches and resorts. Nassau’s colonial heritage remains in a number of old forts, pastel-colored buildings.Near the harbor was plenty of shopping places and opportunities to participate in bus and taxi tours and horse cart ride. (And many excursions)Arrival time was at noon and departure time 7PMIt was little chilly but beautiful day, slightly raining in the later afternoon.

Kuva14
Metropolitan theater: Star Walker (Michael Jackson “The Experience”
His music will live forever. This was amazing show! And it was different from other performances, which were great shows too.

Day 6: Ocean Cay – MSC Marine reserve

“You cannot swim for new horizons until you have courage to lose sight of the shore.” -William Faulkner

Kuva15

We arrived to this island in the morning and it was a different day compared to others. This little island was a beach paradise! Ocean Cay is an artificial island in the Bahamas, it has been renovated as a private island for MSC Cruises.

We were amongst the very first guests to visit the island!

We ate lunch on the island and in the night there were dancing party and amazing Lighthouse show.

Metropolitan theater: The Dream

Day 7: Back to Miami

Kuva16

In the morning we arrived in Miami and had a great disembarkation info.It worked as it is supposed to work!

The bus was waiting for us, and  after we get all aboard
we drove back to the Pointe Overlook Clubhouse in Lantana.
End of cruise tour 2019.

This was a great cruise, the ship was quite modern with countless mirrors and silver walls.

The European design did not appeal to everybody, it was modern, but the structure was not logical.But – Thanks to CUSTOM WORLD TRAVEL – and Seppo for a great guidance!

 

Kuva17

 

Tuula Kangas  –  Photography & travel reporter

 

AND NOW – AS THEY SAY – A PICTURE TELLS US MORE THAN 1000 WORDS…….. 

 

Alku 1 and 2, Finnish Coops in Brooklyn New York, on  National Register of Historic Sites in the United States

 

 

20190526_104126On May 20, 2019, the National Register of Historic Places in the United States, listed Alku 1 and Alku 2, located at 816 and 826 43rd Street, Kings County Brooklyn New York, as the first two coop buildings in the USA, built by Finnish immigrants, on the National Registry of Historic Places. Previously, on March 21, 2019, the New York State Office of Parks, Recreation and Historic Preservation designated both buildings as Historic Sites in New York State.

 

The Board of Alku 1 and Alku 2 worked very hard to prepare and submit the actual application to get the historical designation. Considerable input to that application came from Valerie Landriscina, a licensed architect, and Cecilia Feilla, both on the Board, and Robert Alan Saasto, Esq., who furnished extensive historical references himself, and directed the Board to other sources in the USA and Finland to secure historical proof to establish that in fact, (1) Alku 1 and Alku 2 were the first coop buildings in New York State and in the USA, which were built by Finnish immigrants; and (2) that the Finnish immigrants brought the concept of cooperative ownership to the United States.

 

On May 26, 2019, Robert Alan Saasto, Esq., led a tour of what was once Finntown in Sunset Park, Brooklyn New York. The ultimate purpose was to lay the groundwork to have some of the other 24 Finn coop buildings built around Sunset Park put plaques in their walls to commemorate the Finns who built those buildings in the early 1900s. Alku 1 and 2 already have plans to put the plaque on their building, and the Imatra Hall has a plaque ready to be installed! Those plaques, plus the Finlandia Street sign at 40th Street and 7th Avenue, would serve as permanent visual confirmation to anyone visiting the neighborhood as to the contribution of the Finnish immigrants to that neighborhood.

 

It is the ultimate goal of Robert Alan Saasto to secure recognition of the Finns for bringing to the USA the concept of cooperative ownership, whether it be buildings, food markets, banks, credit unions, etc. This is a major first step towards that recognition.

 

20190526_110807

Those on the tour and shown in the picture in front of what was Imatra Hall, now the Resurrection Church, are from left to right: Johannes Kotkavirta a reporter for Ilta-Sanomat, the second largest newspaper in Finland; Valerie Landriscina who is on the Board of Alku 1 and 2 and was very instrumental in getting the approval (with Cecilia Feilla present but not shown in the photo);  Jaana Rehnstrom President of Finland Center Foundation; Robert Alan Saasto, Esq.; and Eero Kilpi, President of Finlandia Foundation New York Chapter.

 

Robert Alan Saasto

Robert Alan Saasto

Robert Alan Saasto, Esq.

Alku 1 and 2, Finnish Coops in Brooklyn New York, are Historic Sites

The New York State Office of Parks, Recreation and Historic Preservation is a state agency within the New York State Executive Department charged with the operation of state parks and historic sites within the United States and New York State. As of 2014, the agency manages 335,000 acres of public lands and facilities and 35 historic sites. There are now additional historic sites.

Title picture: Tree guard was made by Tom Mazzone of City Tree Guards.

Alku Toinen Door

Alku 2 building entrance

On March 21, 2019, on Peebles Island in Waterford, upstate New York, the Review Board of the New York State Office of Parks, Recreation & Historic Preservation, voted unanimously to recommend Alku & Alku Toinen for nomination to the State and National Registers of Historic Places. Both Alku 1 and Alku 2, 816 and 826 43rd Street, Brooklyn, New York, will be formally listed on the State Register. The application has been mailed to the National Park Service. It is anticipated that in the summer of 2019 the National Register of Historic Places with also approve the listing of the first two Finnish coop buildings in the USA to be included on the National Registry of Historic Places.

Robert Alan Saasto

Robert A. Saasto

Robert Alan Saasto, Esq., born in Finntown in the Sunset Park section of Brooklyn, NY, was very active in the process of securing the historical documentation for the Board of Alku 1 and 2 to submit in the request for historical designation. In addition to furnishing extensive historical references himself, he was able to direct the Board to other sources in the USA and Finland to secure additional historical proof to establish that in fact, (1) Alku 1 and Alku 2 were the first Finnish coop buildings in Brooklyn NY and in the USA; and (2) that the Finnish immigrants brought the concept of cooperative ownership to the United States.

 

“The Finns should be recognized not just for saunas, but also for bringing to the USA the concept of cooperative ownership, whether it be buildings, food markets, banks, credit unions, etc. This is a first step towards that recognition!”

 

Letters of support from the Finnish American community were submitted with the application. They included the following: Finnish American Lawyers Association by Robert Alan Saasto, Esq., President; Amerikan Uutiset by Mikko Koskinen, Editor; The Finlandia Foundation New York Chapter by Eero Kilpi, President; Finland Center Foundation by Jaana Rehnstrom, President; and Finnish Sibelius Masonic Lodge by Robert Alan Saasto, Trustee.

 

The Board of Alku 1 and Alku 2 worked very hard to get the historical designation. Valerie Landriscina, a licensed architect, was very active in securing the hard data necessary for the application for historical designation. Robert Alan Saasto proposed to her the following questions via e mail and received the following answers:

1) What inspired you to take on this great project? Was it to preserve the architectural status or to memorialize the Finnish connection or both or some other reason?

For me, I was inspired by architecture. When I moved into the building, I was told that it was the first Finnish co-op but didn’t fully understand what that meant. At the time, I appreciated the spatial layout of the apartment which we later learned was heavily influenced by Finnish design.

 

It was during my involvement in an exterior facade restoration project in 2013 and 2014 that I came to further appreciate the art that Eric O. Holmgren, Alku Toinen’s architect, designed into the apartment building. This is an art that is lost today — that even working class people deserve beautiful homes. We replaced Alku Toinen’s decorative parapet wall and I was tasked with not only making sure waterproofing was done correctly, but that the contractor salvaged and reinstalled decorative limestone elements and that Holmgren’s playful brick patterns were duplicated. Holmgren’s brick patterns at Alku Toinen’s parapet wall were like his maker’s mark. I can clearly identify his other buildings in the neighborhood.

 

2) I know there are no longer any Finns in Alku 1 but does that apply to Alku 2 as well

Unfortunately, our last Finnish member this passed away summer. Her name was Greta Tolamaa. Greta was a great resource to the current board. She and her husband volunteered as board members during their membership. (Greta was also the neighbor who told me, ”You have to contact Saasto” for more Finnish history.)

 

3) Who are the Board members involved in this project other than yourself

Cecilia Feilla and John Amman are fellow board members. John is our board president. The three of us were the most heavily involved in the research project.

 

4) Are you planning some event perhaps in the courtyard to celebrate this? maybe have local press? maybe even the Consul General of Finland to NY ??

I think this is a great idea but we will need to speak as a board first.

 

The Board is also considering putting a plaque in the wall to recognize the historical designation. You can be sure that Robert Saasto will encourage them to recognize the Finnish immigrants who made it all happen. There is presently a fence around the tree outside the building which spells out Alku 1 in the gridwork.

 

 

Robert Alan Saasto

Risteilymatkalla Buenos Airesista Fort Lauderdaleen

maanantai, 20. maaliskuu 2017, Helena Lankinen

Risteilymatkalla Buenos Airesista Fort Lauderdaleen

Sunnuntai-iltana 26.2. alkoi kolmen viikon risteilymatkamme Floridasta Etelä-Amerikkaan ja Karibian meren saarille. Matkaseurueeseemme kuului matkanjohtajamme Sepon lisäksi 27 henkeä. Meillä oli yölento Miamista  Argentiinaan Buenos Airesiin. Lentoaika oli yhdeksän tuntia ja maanantaina, toisena matkapäivänä aamuseitsemältä saavuimme lentokoneessa vietetyn, pääosin unettoman yön jälkeen perille. Lentoasemalla meitä oli vastassa bussi ja oppaamme, jonka johdolla veimme matkatavarat majapaikkaamme Hotel Amerianiin.

Matkalla lentokentältä hotelliin oppaamme kertoi, että rikollisuus on vakava ongelma Buenos Airesissa, samoin huumeiden käyttö. Hän kehottikin meitä pitämään hyvää huolta laukuista ja kameroista eikä jättämään niitä hetkeksikään  vartioimatta. Hän kertoi myös miten rikolliset tavallisimmin toimivat ryöstäessään turisteja: joku heittää vettä tai maalia turistin vaatteille ja heti paikalle ryntää muutama henkilö ”auttamaan” ja pyyhkimään sotkeutuneita vaatteita. Samalla he tyhjentävät turistin taskut. Koska hotellihuoneet eivät olleet vielä valmiina, meillä oli ensimmäisenä ohjelmassa puolen päivän kiertoajelu ja tutustuminen Buenos Airesiin.

Buenos Aires on Etelä-Amerikan toiseksi suurin kaupunki Brasilian Sao Paulon jälkeen. Kaupungin keskusta-alueella asuu kolme miljoonaa ihmistä ja koko kaupungin alueella kaikkiaan 12 miljoonaa ihmistä. Buenos Aires on espanjalaisten valloittajien perustama ja Argentiinan virallinen kieli on espanja.

Kiertoajelun alkajaisiksi päästiin kahville ja croissanteille, ja pikaisesti juotujen kahvien jälkeen lähdettiin matkaan. Ensivaikutelma Buenos Airesista oli, että kaupungissa on paljon puistoja ja viheralueita. Oppaamme kertoikin, että puistot ovat tärkeitä buenosairesilaisille, koska ihmiset asuvat kerrostaloissa. Opas kertoi myös, että kaupunkilaiset ovat hyvin eläinrakkaita ja että 75 prosentilla kaupungin asukkaista on koira.

tangoArgentiinalaiset rakastavat legendaksi noussutta Argentiinan entisen presidentin Juan Peronin toista vaimoa, 33-vuotiaana syöpään kuollutta Eva Duartea eli Evitaa, jalkapalloa ja tangoa. Tämä tuli hyvin selväksi kiertoajelun aikana.

Kiertoajelun ensimmäinen pysähdyspaikka oli Plaza de Mayo, Argentiinan poliittisen elämän keskus, aukio, jolla on useita hallintorakennuksia sekä myös vaaleanpunainen talo, presidentin palatsi, jonka parvekkeelta Evita aikanaan tervehti ihailijoitaan ja piti yhden kuuluisista puheistaan. Aukiolla on myös valkoisia ristejä ja Argentiinan lippuja muistuttamassa Falklandin sodasta, jossa Argentiina ja Englanti taistelivat Falklandin saarten omistuksesta.

Kiertoajelu jatkui Bocan värikkääseen kaupunginosaan, jossa on myös Bocan jalkapallostadion, kirkkaanvärisiä taloja ja tangokahviloita ja myymälöitä. Aurinko paistoi kuumasti ja lämpötila lähenteli neljääkymmentä astetta. Joimme kokikset tangokahvilassa ja katselimme ja kuuntelimme tangoa tanssivaa pariskuntaa ja tangolaulajaa.

Kiertoajelun aikana näimme Evitan patsaan sekä suuren Evitan kuvan erään korkean rakennuksen seinässä. Ajelun päätteeksi menimme Recoletan hautausmaalle, joka ei ole tavallinen hautausmaa, vaan virtuaalinen kaupunki, jonne on rakennettu 6400 erilaisia rakennustyylejä edustavaa kaunista hautamuistomerkkiä. Recoletassa on monien Argentiinan merkittävien henkilöiden hautamuistomerkit ja myös Duarten perheen mustasta marmorista tehty hautamuistomerkki, johon vuonna 1952 kuollut Evitakin on haudattu.

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun pääsimme hotelliin. Sen verran edellisen yön valvominen väsytti, että kävimme syömässä sämpylät hotellin kahvilassa emmekä lähteneet syömään illallista, vaikka osa ryhmästämme niin tekikin.

Tiistaina, kolmantena matkapäivänä, toisena päivänämme Buenos Airesissa, ajoimme kaupungin läpi Tigreen, josta lähdettiin jokilaivalla risteilylle. Joen rannalla oli loma-asuntoja, ja koska Argentiinassa oli pyhäpäivä, ihmiset viettivät pidennettyä viikonloppua loma-asunnoillaan, ottivat aurinkoa ja uivat melkoisen likaisen näköisessä jokivedessä, jossa näkyi lilluvan roskia ja kaikenlaista roinaa, ja eräänkin kahvilan terassilta lakaistiin kaikki roskat ja muovipullot suoraan jokeen. Kuitenkin joki on erittäin tärkeä rentoutumispaikka Buenos Airesin asukkaille. Värikkäiden puusta rakennettujen loma-asuntojen lisäksi joen rannalla oli englantilaistyylisiä purjehdusseurojen rakennuksia ja kauniin vihreitä metsäisiä alueita. Laivan henkilökunta tarjosi meille kahvia ja paikallisia leivonnaisia.

Jokiristeilyn jälkeen oli aikaa huilata ennen huippukiinnostavaa iltaa Carlos Gardel -tangoteatterissa, jossa syötiin ensin pihvi-illallinen (pihvi oli valitettavasti sitkeää) ja sen jälkeen saatiin seurata tangoesitystä, johon kuului soittoa, tanssia ja laulua. Tango on niin merkittävä asia Argentiinalle, että se on valittu UNESCON maailmanperintölistalle. Tangohan syntyi 1800-luvun puolivälissä Argentiinassa ja levisi sieltä 1900-luvun alussa Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

Kahdeksanhenkinen orkesteri oli erittäin tasokas ja laulajat olivat hyviä, mutta tanssijat olivat henkeäsalpaavan taitavia. Tanssijoiden asut olivat kauniita ja heidän tanssissaan oli intohimoa, akrobatiaa, loistokkuutta ja huumoria. Kerrassaan upea tangoilta!

Hyvin merkittävä rooli tangon suosion kasvattamisessa maailmanlaajuisesti on ollut ranskalaissyntyisellä Carlos Gardellilla, joka nousi huippusuosituksi Argentiinassa tangolaulajana ja filmitähtenä 1920-luvulla. Gardel toi tangon syntymämaahansa Ranskaan ja Eurooppaan. Kesäkuussa 1935 Gardel, jota kutsuttiin tangon kuninkaaksi ja Buenos Airesin laululinnuksi, kuoli lento-onnettomuudessa hieman yli 40-vuotiaana, ja edelleenkin monet tangon ystävät palvovat hänen muistoaan Argentiinassa.

DSCN1809Keskiviikkona, neljäntenä matkapäivänä meillä oli kuljetus hotellista Crown Princess -laivalle, vaikka laiva ei vielä lähtenytkään liikkeelle. Söimme laivalla myöhäisen lounaan, tutustuimme laivaan ja sen systeemeihin ja söimme illallista laivan Botticelli-ravintolassa. Illallisen jälkeen ehdimme katsomaan laivan Princess-teatteriin mielenkiintoisen folkloristisen shown, jossa esiteltiin argentiinalaista cowboy- ja tangokulttuuria. Sen jälkeen ilta oli jo sen verran pitkällä, että illan muut huvitukset eivät enää kiinnostaneet.

Torstaina, viidentenä matkapäivänä laiva oli vielä iltaviiteen asti Buenos Airesin satamassa, joten lähdimme yli puoli tuntia taksia jonotettuamme kaupungille. Kävimme ostoskeskuksessa, jossa ainoa ostos oli Antin ostama lompakko ja Starbucksilla juodut kahvit. Jatkoimme matkaa taksilla erääseen Buenos Airesin suosittuun turistikohteeseen Latinalais-amerikkalaisen taiteen museoon MALBAan. Valitettavasti museossa oli näyttelyn vaihto menossa ja siitä syystä vain ensimmäinen kerros oli avoinna yleisölle. Katsoimme näyttelyn, jonka tunnetuin teos oli Frida Kahlon maalaus ”Omakuva apinan ja papukaijan kanssa” (1942), jonka hankintahinta oli ollut 3,2 miljoonaa dollaria. Antti huomasi, että vapaa wi-fi toimi taidemuseossa erinomaisesti, niinpä sitten istuimme siellä jonkin aikaa; Antti luki Iltasanomia ja minä lähettelin viestejä Suomeen.

Taidemuseosta otimme taksin ja ajoimme satamaan, josta laiva lähtikin aika pian kohti Brasiliaa. Ennen laivan lähtöä pidettiin kuitenkin pakollinen pelastautumisharjoitus, ja sitten laiva lähti. Illallisen jälkeen Princess-teatterissa esiintyivät koomikko Brad Tassell sekä Crown Princess -laivan laulajat, tanssijat ja orkesteri.

Perjantaina, kuudentena matkapäivänä heräsimme ensimmäisen laivayön jälkeen hyvin nukkuneina. Päivä sujui rauhallisesti lukien, syöden (aamiainen, lounas, päivällinen) ja ostimme myös Internet-aikaa, jotta voimme lukea ja lähettää sähköposteja ja lukea myös Suomen uutisia. Olimme saaneet iltapäiväksi kutsun osallistua kapteenin tarjoamaan show-esitykseen niille risteilyasiakkaille, jotka ovat joko kulta- tai rubiinikerhossa eli ovat tehneet tietyn määrän risteilymatkoja Princess-yhtiön laivoilla. Illallinen oli niin sanottu ”formal” eli siihen pukeuduttiin normaalia juhlallisemmin. Tällaisina iltoina laivan valokuvaajat kuvaavat asiakkaita juhlatamineissaan ja mekin kävimme valokuvattavina.

Illallisen jälkeen Princess-teatterissa esiintyi viulisti-laulaja Sarah Carter, jonka esitys oli monipuolinen, vauhdikas ja hauska. Sarah Carter soitti viulua sekä normaalisti jaloillaan seisten että seisten päällään avustajakseen houkuttelemansa 84-vuotiaan Henryn pidellessä häntä jaloista kiinni. Carterin lisäksi esityksessä soitti Crown Princess -orkesteri.

Lauantai, seitsemäs matkapäivä oli meripäivä. Aurinko nousi hieman ennen seitsemää ja kuvasin sitä hyttimme parvekkeelta. Aamupäivällä kävimme kuuntelemassa laivan Princess-teatterissa Crown Princess -laivan asiantuntija-luennoitsijan Julio Delgradon pitämän tunnin mittaisen esityksen ”Kaikki Riosta”. Delgrado kertoi Rio historiasta ja nykypäivästä sekä merkittävimmistä turistinähtävyyksistä, joita ovat muun muassa Kristus-patsas, sokeritoppavuori, Copacabanan ja Ipaneman uimarannat sekä pyramidinmuotoinen katedraali, johon mahtuu kaksikymmentätuhatta henkeä. Delgrad kertoi Rion suuresta rikollisuudesta ja alueista, joihin ei ole turvallista mennä sekä varoitti meitä taskuvarkaista, jotka ovat ongelma Rio de Janeirossa.

Rio de Janeiro on Brasilian toiseksi suurin kaupunki, 6,5 miljoonaa asukasta, Sao Paulo, moin 11 miljoonaa asukasta, on asukasluvultaan suurin. Guanabaran lahden alue, jolla Rio sijaitsee, löydettiin tammikuun ensimmäisenä päivänä 1502. Lahden oletettiin olevan joki, mistä syystä portugalilaisten paikalle perustama kaupunki sai nimen Rio de Janeiro, tammikuun joki. Brasilian ensimmäinen pääkaupunki oli Salvador, toinen oli Rio de Janeiro, ja nykyinen pääkaupunki on Brasilia. Rio de Janeirossa puhutaan portugalia ja espanjaa ja myös englantia melko laajasti.

Lauantaina kävimme lounaalla Botticelli-ravintolassa, jossa on illallisen lisäksi tarjolla kolmen ruokalajin lounas. Sieltä saa myös aamiaista sekä iltapäiväteetä. Aamiaisella olemme kuitenkin tähän asti aina käyneet laivan Horizon Court Buffet -ravintolassa, mutta täytynee käydä jossain vaiheessa katsomassa myös, millainen on Botticellin aamiainen.

Illan esityksenä Princess-teatterissa oli Magic to do -musikaali, jossa nähtiin Crown Princess -laivan orkesterin, laulajien ja tanssijoiden esittämien musikaalisävelten tahdissa erilaisia maagisia temppuja.

Sunnuntaina, kahdeksantena matkapäivänä Crown Princess saapui aamukahdeksalta Rio de Janeiroon. Vasta yhdentoista aikaan viranomaiset päästivät matkustajat maihin. Joidenkin laivayhtiön järjestämien Rio de Janeiron kiertoajelujen lähtö viivästyi yli kahdella tunnilla.

Me emme olleet lähdössä heti aamulla maihin, vaan lähdimme vasta iltapäivällä kaupungille. Otimme kahden tunnin taksiajelun, jonka aikana näimme kaupunkia ja pysähdyimme Copacabana Beachilla. Rannalla oli melkoinen kuhina; väkeä oli runsaasti, kun sää oli aurinkoinen. Joimme cocikset rannan baarissa ja palasimme hotellille. Olimme pyytäneet englanninkielisen taksinkuljettajan, mutta vaikka kuljettajamme osasi jonkin verran englantia, hän ei juurikaan kertonut meille kaupungin nähtävyyksistä.

Viime keskiviikkona päättyneistä Rion sambakarnevaaleista taksikuskimme kuitenkin kertoi ja näytti paikan, jossa sijaitsevat Rion sambakouluiksi (Samba Schools)  kutsuttujen sambakerhojen tilat ja jonka läheltä sambakarnevaalien tuhansien tanssijoiden kulkue lähtee liikkeelle. Sambakarnevaalit on maailmanlaajuisesti tunnettu jokavuotinen helmikuussa järjestettävä usean päivän juhla-aika Rio de Janeirossa. Silloin ihmisillä on vapaata työstä, ja he tanssivat ja juhlivat kaduilla.

Illalla laivan Princess-teatterissa oli folkloristinen Brasileirissimo!-esitys, jossa päästiin Rion sambakarnevaalien tunnelmaan. Värikkäisiin, mielikuvituksellisiin ja hyvin niukkoihin asuihin pukeutunut naisjoukko tanssi näyttämöllä ja kävi houkuttelemassa katsomosta yleisöäkin lavalle tanssimaan. Jotkut suostuivatkin osallistumaan tanssiesitykseen, jotkut eivät. Lavalla oli myös miehiä, jotka esittivät muun muassa capoeiraa ja muita miehisiä tansseja. Laivan orkesteri soitti brasilislaista musiikkia. Esitys oli värikäs ja vauhdikas.

Maanantaiksi, yhdeksänneksi matkapäiväksi olimme varanneet laivayhtiön puolen päivän bussimatkan Rio de Janeirossa. Matka alkoi aamukahdeksalta ja ensimmäiseksi ajoimme sokeritoppavuorelle (Sugar Loaf), jonka huipulle mentiin kaksivaiheisesti. Ensin noustiin yhdellä kabiinihissillä puoliväliin vuorta, josta katseltiin alapuolella näkyvää Rion kaupunkia. Sitten jatkettiin matkaa vuoren huipuolle, josta näkymät Rioon ja ympäristöön olivat upeat. Koska olimme liikkeellä varhain aamulla, emme joutuneet yhtään jonottamaan kabiiniin pääsyä. Jonot saattavat esitteiden mukaan olla jopa 90 minuutin pituisia.

Sokeritoppavuoren huipulla katselimme ja valokuvasimme maisemia, minkä jälkeen palasimme alas ja bussimatka jatkui Ipaneman ja Copacabanan hiekkarannoille. Niitä kateltiin kuitenkin vain bussin ikkunoista ja lyhyeksi ajaksi pysähdyttiin valokuvaamaan rantaa. Matkan aikana erinomainen oppaamme kertoi kaupungin historiasta ja nykyisyydestä sekä matkan varrella nähdyistä rakennuksista. Matkan päätteeksi pysähdyimme Rion katedraalilla ja kävimme katedraalin sisällä ihastelemassa värikkäitä lasimaalauksia sen ikkunoissa.

Rio de Janeiron merkittävimmän nähtävyyden, vuonna 1931 valmistuneen Kristus-patsaan näimme laivasta saapuessamme Rio de Janeiroon ja hyttimme parvekkeelta, kun laiva oli satamassa. Näimme sen myös kiertoajeluilla, mutta emme menneet katsomaan sitä aivan läheltä.

Buenos Airesissa vietettyjen päivien ajaksi meidän ryhmällemme oli järjestetty yhteinen ohjelma. Matkaseurueeseemme kuuluvia tapasimme Buenos Airesista lähdön jälkeen lähinnä vain illallisilla ja matkanjohtajamme Sepon järjestämissä tilaisuuksissa.

Tiistai, kymmenes matkapäivä oli taas meripäivä. Aamupäivällä kävimme Princess-teatterissa kuuntelemassa asiantuntija Julio Delgradon ”Kaikki Salvador da Bahiasta” -luennon, jossa hän taas hauskaan tyyliinsä esitteli meille laivan seuraavan pysähdyssatamakaupungin, Salvador da Bahian, josta tuli 1500-luvulla Brasilain ensimmäinen pääkaupunki. Delgrado varoitteli meitä taas taskuvarkaista, ja hän suositteli, että turvallisuussyistä käytämme vain kaupungin virallisia takseja.

Söimme lounaan Botticelli-ravintolassa, jossa kävimme myös iltapäiväteellä. Teen kanssa oli tarjolla pieniä voileipiä, sconeseja hillon kanssa sekä monenlaisia pieniä makeita leivonnaisia. Illalliseksi söimme hampurilaiset, koska emme halunneet syödä Botticellissa tarjottavaa kolmen ruokalajin illallista.

Alkuillasta kuuntelimme laivan Piazzalla Bujacich Tango Quintetin upeasti esittämiä argentiinalaisia tangoja. Kvintetin soittimia olivat piano, kitara, viulu, bassoviulu sekä bandoneon. Kvintetin esittämä ”Tulisuudelma”-tango oli huikean hieno. Illan  esitys Princess-teatterissa oli ”Motor City”, jonka esittivät laivan oma orkesteri, laulajat ja tanssijat. Esitys kesti vain runsaat puoli tuntia.

Keskiviikkona, yhdentenätoista matkapäivänä laiva saapui yhdeksän aikaan aamulla kolmen miljoonan asukkaan Salvador da Bahiaan. Söimme aamiaisen kaikessa rauhassa ja vasta myöhemmin, kun pahin ruuhka oli ohi, lähdimme laivasta. Laivaterminaalin ulkopuolella oli rivissä suuri määrä taksinkuljettajia, jotka kilpaa tarjosivat erilaisia kierroksia kaupunkiin ja sen lähistölle. Löysimme tästä joukosta englantia puhuvan nuoren miehen, jonka kanssa saimma sovituksi, että hän vie meidät haluamiimme paikkoihin viidelläkymmenellä dollarilla.

Ajoimme satamasta Barran majakalle, jonka yhteydessä on myös merimuseo. Minä kiipesin majakan huipulle, josta otin kuvia näkymistä alhaalla rannalla ja kaupungissa. Jatkoimme matkaa Salvadorin historialliseen keskustaan Pelourinhoon, joka on UNESCOn maailmanperintökohde ja muistutus Salvadorin portugalilaisesta siirtomaahistoriasta. Pysähdyimme Pelourinhossa ja katselimme kaupungin keskustorin tuntumassa olevia nähtävyyksiä sekä ihmisiä.

Taksinkuljettajamme kertoi, että juuri päättyneisiin sambakarnevaaleihin osallistui Salvadorissa kaksi miljoonaa ihmistä. Hän kertoi myös, että Salvadon sambakarnevaali on suositumpi kuin Rio de Janeiron, koska Salvadorissa ihmiset saavat itsekin osallistua kaduilla tanssimiseen, kun sitä vastoin Riossa seurataan pääasiassa vain sambakulkueen etenemistä ja tanssimista. Brasilialaiset haluavat kuulemma itse laulaa ja tanssia.

Kuljettajamme kertoi myös, että Salvadorissa on peräti 365 kirkkoa. Saman asian oli kertonut Julio Delgrado edellispäivän esityksessään, ja hän oli lisännyt myös, että ”Salvador on näiden satojen kirkkojen ansiosta ainoa kaupunki, josta kukaan ei joudu helvettiin”.

Illalla laiva jatkoi matkaa kohti Barbadosta, jonne on viiden meripäivän matka. Söimme illallista matkaseurueemme kanssa Botticelli-ravintolassa. Antti tilasi pääruoaksi kampasimpukoita, ja kun hän kuuli, että niitä kuuluu annokseen kuusi kappaletta, hän totesi tarjoilijalle, että josko niitä saisi kahdeksan. Kun annos saapui, lautasella oli 16 kampasimpukkaa, ja niistä riitti minullekin muutama.

Torstai, kahdestoista matkapäivä oli ensimmäinen viidestä peräkkäisestä meripäivästä. Meripäivien aikana laivalla oli paljon erilaista ohjelmaa. Kävimme kuuntelemassa Julio Delgadon esitykset neljästä Karibian meren saaresta, joille menemme meripäivien jälkeisinä neljänä päivänä. Ensimmäisenä Delgado esitteli Barbadoksen, sen jälkeen Martiniquen, Antiguan ja St. Kittsin.

Osallistuimme taideseminaariin, jossa laivan taideasiantuntija ja taidehuutokauppojen johtaja Ty Braga kertoi erilaisista taiteen tekemisen tekniikoista; etsauksesta, litografioista ja serigrafioista. Esimerkkinä etsauksesta Braga esitteli Rembrantin omakuvan, litografiasta Marc Chagallin teoksen ja serigrafiasta Andy Warholin teoksen. Osallistuimme myös taidehuutokauppaan ja ostimme Venetsia-aiheisen Rialton siltaa kuvaavan maalauksen. Toinen taideluento, jonka kuuntelimme, ”Made in America”, käsitteli amerikkalaisia taiteentekijöitä.

Meripäivien aikana söimme aamiaista ja lounasta  vaihtelevasti laivan Horizon-buffetravintolassa ja Botticelli-ravintolassa, jossa ruoka tarjoiltiin pöytiin. Illallisen söimme useimmiten Botticelli-ravintolassa matkaseurueemme kanssa. Iltapäiväteelläkin kävimme silloin tällöin Botticelliissa.

Laivan viihdeohjelmia katselimme lähes päivittäin. Ohjelmistossa oli muun muassa laivan risteilyjohtajan ja hänen tiiminsä esittämä pubi-show, jossa tanssittiin, laulettiin ja kilpailutettiin yleisöä. Princess-teatterissa esiintyi koomikkoja, laulajia ja tanssijoita. Taikuri Michael Miskon esitys oli tosi hauska ja hieno.

Elokuviakin laivalla esitettiin. Tähtitaivaan alla katsoimme La La Land -elokuvan, jonka olemme nähneet aikaisemmin elokuvateatterissa. Hyvin se kesti toisenkin katsomisen.

 

Lauantaina 11.3. laiva ylitti päiväntasaajan ja sen kunniaksi laivan uima-altaalla järjestettiin seremonia, jonka aikana satoi ja tuuli melko reippaasti. Me seurasimme seremoniaa katoksen alla, mutta monet katsojat kastuivat. Lauantaina myös matkanjohtajamme Seppo järjesti matkaseurueellemme cocktail-tilaisuuden ennen järjestyksessä toista risteilymatkan kolmesta virallisemmasta illallisesta. Joimme shampanjaa ja kohotimme maljan 100-vuotiaalle Suomelle. Meille matkan aikana syntymäpäiviään ja muita merkkipäiviään juhliville laulettiin onnittelulaulu. Lisäksi me kymmenen ryhmästämme, jotka olimme osallistuneet Sepon pari päivää aikaisemmin järjestämään lauluharjoitukseen, esitimme muille ryhmäläisille. Kotkan ruusu -laulun latinan kielellä.

Kelloja käännettiin tunnilla taaksepäin maanantain ja tiistain välisenä yönä, kun aikavyöhyke vaihtui. Laivan aika oli tällöin tunnin edellä Floridan aikaa ja kuusi tuntia perässä Suomen aikaa.

Tiistaina, seitsemäntenätoista matkapäivänä, viiden meripäivän jälkeen laiva saapui aamuyhdeksältä Barbadokselle. Barbados on vuonna 1966 itsenäistynyt saarivaltio, joka kuului vuodesta 1627 itsenäistymiseensä asti Britannian alaisuuteen. Saarella on vajaat 300 000 asukasta ja sen pääkaupunki on Bridgetown. Saaren virallinen kieli on englanti. Barbadoksen pääelinkeinoja turismin lisäksi ovat sokeriruo’on viljely ja rommin valmistus. Saarella on vasemmanpuoleinen liikenne.

Otimme satamasta taksin, joka vei meidät saarikierrokselle. Kävimme Mount Gay Rum -rommitehtaassa, joka on jo yli 300 vuoden ajan tuottanut ”yhtä maailman hienoimmista ja palkituimmista rommeista”. Rommitehtaalla oli juuri alkamassa opastuskierros, kun tulimme sinne, joten liityimme ryhmään mukaan. Meidät vietiin katsomaan rommin pullottamoa, mutta ei itse rommin valmistusta, jota esiteltiin ainoastaan vajaan kymmenen minuutin videoesityksessä. Saimme myös maistaa useita eri rommilaatuja. Antti osti kotiinviemisiksi pullon talon kalleinta rommia, joka oli hänen mielestään aivan erinomaisen pehmeää maultaan.

Rommitehtaan jälkeen jatkoimme Gun Hill Signal -vartioasemalle, joka oli kukkulan päälle rakennettu vartiopaikaksi, josta voitiin nähdä kaikilta suunnilta saarta lähestyvät laivat. Kierroksen lopuksi ajoimme vielä Garrisonin historialliselle alueelle, joka on UNESCOn maailmanperintökohde ja joka on rakennettu vuonna 1780 brittiläisen armeijan päämajaksi. Alueen rakennukset ovat siirtomaatyylisiä ja alueella on myös kymmeniä tykkejä.

Taksinkuljettajamme ajoi vielä kierroksen Bridgetownissa ja näimme muun muassa Barbadoksen hallintorakennuksen, jossa saaren pääministeri työskentelee. Pääkaupungissa on myös Lordi Nelsonin patsas.

Kierroksen jälkeen palasimme laivaan ja söimme lounaan. Illallisen aikaan, noin kuuden maissa laiva lähti matkaan kohti Martiniquen saarta.

Keskiviikkona, kahdeksantenatoista matkapäivänä saavuimme aamukahdeksalta Martiniquelle. Kolumbus saapui saarelle vuonna 1493 ja Ranska otti saaren haltuunsa  vuonna 1635. Nykyään Martiniquen saari kuuluu edelleen Ranskalle, sen lippu on Ranskan lippu ja saaren valuutta on euro. Martiniquella puhutaan pääasiassa ranskaa. Saaren asukasluku on noin 400 000. Saaren pääkaupunki on Fort-de-France.

Lähdimme laivasta puoli kymmenen maissa, ja satama-alueella rupesimme etsimään taksia. Niitä oli paikalla kuitenkin vain yksi, joka sekin oli jo varattu. Kun seuraava taksi tuli, päätimme myös taksia odottavan saksalaispariskunnan kanssa jakaa taksin, koska heille sopi meidän suunnittelemamme reitti Balata-kirkolle ja  Balatan kasvitieteelliseen puutarhaan. Aamu oli pilvinen ja matkalla Balataan alkoi sataa. Kun lähdimme kirkolta kasvitieteelliseen puutarhaan, sade yltyi, ja kun saavuimme perille, satoi. Ostimme kuitenkin liput puutarhaan ja niiden lisäksi myös sadetakit. Kun saimme sadetakit päälle, sade lakkasi eikä seuraavan tunnin aikana satanut juuri yhtään. Puutarha oli suorastaan upea, kasvit olivat hyvinvoivia ja puutarha hyvin hoidettu. Siellä oli palmuja, muita puita ja pensaita sekä värikkäitä kasveja. Näin siellä myös suurimman hämähäkin, mitä koskaan olen nähnyt. Se oli lähes minun kämmenen kokoinen ja se oli kiinnittynyt suuren vihreän kasvin lehden alapinnalle. Puutarhassa oli myös paljon kolibrilintuja.

Saksalaispariskunta, jonka kanssa teimme matkaa, kertoi käyneensä useita kertoja Suomessa, samoin kuin me kerroimme käyneemme monta kertaa Saksassa. Kerroimme heille upeista vanhoista saksalaisista kaupungeista, kuten Cellestä ja Alsfeldtista joissa he eivät vielä ole käyneet. Toisaalta he ovat käyneet esimerkiksi Kemissa, jossa me emme taas ole käyneet.

Saarikierroksen jälkeen palasimme taas laivalle, jossa söimme myöhäisen lounaan. Viiden maissa iltapäivällä laiva lähti Antiguan saarta kohti.

Torstain, yhdeksännentoista matkapäivän aamuna laiva saapui Antigualle, joka on Antigua & Barbudan itsenäisen valtion toinen saari. Saaret ovat aikanaan syntyneet tulivuorten purkauksien seurauksena ja saarilla on ollut asutusta jo 2400 ennen ajanlaskun alkua. Kolumbus saapui Antigualle vuonna 1493 ja hän nimesi saaren Antiguaksi Sevillassa olevan kirkon Santa Maria de la Antigua mukaan. Britannia valloitti saaren vuonna 1632, ja siellä käynnistettiin suurimittainen sokeriruo’on viljely, jota harjoitetaan saarella edelleenkin. Antigua itsenäistyi vuonna 1981.

Turismi on Antiguassa tärkeä elinkeino. Saarella on 365 valkohiekkaista uimarantaa eli uimaranta jokaiselle vuoden päivälle. Saaren pääkaupunki on St. John’s. Saaren kieli on englanti ja valuutta Itäisen Karibian dollari, mutta USA:n dollari hyväksytään joka paikassa.

Satamassa oli tarjolla vain suuria takseja, joten mekin liityimme ryhmään, jossa oli kaksitoista henkeä. Taksinkuljettajamme vei meidät saaren ympäri ja ensimmäinen pysähdyspaikka matkalla oli Shirley Heights, historiallinen vartioasemaksi alunperin rakennettu alue, josta vartioitiin läheisiä vesiä ja saarta ja pystyttiin havaitsemaan saarta lähestyvät laivat. Paikalta oli komeat näkymät Atlantin valtamerelle. Sieltä jatkettiin Nelson’s Dockyardiin, brittiläisen laivaston entiseen tukikohtaan, joka oli brittien suurin tukikohta Karibialla. Alueella oli museo, myymälöitä ja ravintola.

Takaisin laivalle ajettiin sademetsän reunustamaa tietä pitkin. Metsässä kasvoi muun muassa mangoja ja ananaksia ja banaaneja. Matkan varrella nähtiin myös sokeritehtaita ja suuri määrä kirkkoja. Loppumatkasta nähtiin myös useita uimarantoja.

Saarikierroksen jälkeen kävelimme jonkin aikaa kaupungilla, ennen kuin palasimme laivaan, jossa syötiin lounas ja levättiin ennen illan ohjelmaa. Puoli viiden maissa laiva lähti matkaan. Illallisen jälkeen kuuntelimme taas, niin kuin monena iltana aikaisemminkin, Bujacich Tango Quintetin iltakonserttia. Tangomusiikki tuntuu miellyttävän meitä suomalaisia, koska useita meidän suomalaisryhmämme jäseniä istui iltaisin kuuntelemassa tangokvintettiä.

Perjantai, kahdeskymmenes matkapäivä oli tämän matkan viimeinen saaripäivä. Aamuseitsemältä saavuttiin St. Kittsille, joka on toinen St. Kitts & Nevisin saarista. Saarilla on ollut asutusta jo yli 5000 vuotta ja se on ensimmäiseksi asutettu saari koko Karibian meren alueella. Kun Kolumbus saapui St. Kittsille vuonna 1493, saarella asui rauhaa rakastavia heimoja.

St. Kittsin oikea nimi on St. Christopher, mutta siitä käytetään yleisesti lyhyempää versiota. St. Kitts & Nevis itsenäistyi Britannian hallinnasta vuonna 1983. Saaren asukasluku on hieman yli 50 000, kieli on englanti ja valuutta Itäisen Karibian dollari.

Sokeriruo’on viljely, sokerin valmistus sekä rommin valmistus olivat St. Kittsin pääelinkeino. Afrikasta tuotiin tuhansia orjia töihin saarelle. Sokerin maailmanmarkkinahinnat ovat olleet pitkään erittäin alhaiset, ja St. Kittsin pienet sokeriruokoviljelmät eivät olleet kannattavia. Vuonna 2005 tehtiin radikaali ratkaisu ja sokeriruo’on viljelyksen tukeminen päätettiin lopettaa ja siihen sen viljely loppui. Raaka-aineen valmistuksen loppuessa loppui myös rommin valmistus St. Kittsillä. Oli hämmästyttävää, että entisille sokeriruokoviljelyksille ei ollut löydetty mitään uutta kasvia, vaan ne oli jätetty kesannolle. Nykyään St. Kitts elää pääosin turismista. Saaren elintaso on säilynyt hyvänä entisen pääelinkeinon lopettamisesta huolimatta.

Laivalaituri oli aivan St. Kittsin pääkaupungin Basseterren vieressä. Kävelymatkaa kaupungille oli vain muutama minuutti. Laiturin läheisyydessä oli taksikuljettajia tarjoamassa kiertoajeluita saaren ympäri. Koska kiertoajelut olivat lähdössä vasta vajaan parin tunnin kuluttua, päätimme ottaa yksityisen taksin, jolla pääsimme lähtemään saarikierrokselle saman tien.

Taksinkuljettajamme vei meidät ensimmäiseksi vanhan rommitislaamon raunioille, josta jatkoimme Caribelle Batik -nimiselle batiikkikankaiden valmistustehtaalle Romney Manoriin. Siellä näimme, miten batiikkia tehdään. Batiikki on antiikin ajan indonesialainen kankaan värjäystekniikka, jossa kankaalle maalataan haluttuja erivärisiä kuvioita. Tehtaan myymälässä oli myynnissä batiikkikangasta ja siitä valmistettuja vaatteita ja kodin tekstiilejä. Ostin itselleni sieltä pitkän kotiasun.

Kiertoajelun aikana näimme useita sokeritehtaiden raunioita, usein pystyssä oli vain tehtaan piippu. Myös alueella vajaat parikymmentä vuotta sitten riehuneen hurrikaanin jälkeen jättämiä raunioita oli tien varressa. Useimmat niistä olivat valtion hallinnollisia rakennuksia, joita ei ole haluttu kunnostaa.

Taksinkuljettajaltamme saimme paljon tietoa St. Kittsin historiasta ja nykypäivästä ja elämästä saarella. Runsaan kolmen tunnin kiertoajelun jälkeen palattiin Basseterreen, jossa joimme St. Patrickin päivän kunniaksi vihreät oluet, minkä jälkeen palasimme laivaan. Viiden maissa laiva lähti matkaan kohti Floridan Fort Lauderdalea.

Lauantai, kahdeskymmenesensimmäinen matkapäivä oli meripäivä. Aamiaisen jälkeen kirjoittelin matkapäiväkirjaa hyttimme parvekkeella, ja yhdeksitoista meidät oli kutsuttu laivan taidemyyntiryhmän VIP-tilaisuuteen, jonne saimme kutsun ostettuamme laivan taidehuutokaupasta taulun. Tilaisuudessa tarjottiin shampanjat ja esiteltiin myöhemmin päivällä huutokaupattavia taideteoksia. Päätimme osallistua taidehuutokauppaan ja kävikin niin onnekkaasti, että voitin huutokaupan aikana suoritetussa arvonnassa taulun.

Taidehuutokauppa kesti niin kauan, että myöhästyimme hieman viininmaistajaistilaisuudesta, jonne matkanjohtajamme Seppo oli kutsunut meidät edustamansa yhtiön nimissä. Tilaisuudessa maisteltiin yhtä shampanjaa, kahta valkoviiniä ja kahta punaviiniä.

Tämän illan päivälliselle pukeuduttiin taas parhaimpiin. Tämä oli risteilyn kolmas juhlava illallinen. Ruokakin oli tavallista juhlavampaa, muun muassa etanoita alkuruoaksi ja hummerinpyrstöä ja Beef Wellington pääruoaksi sekä jälkiruoaksi suklainen unelma. Päivällisen jälkeen kävimme valitsemassa arpajaispalkintoni kahdesta vaihtoehtoisesta taideteoksesta. Valinta oli helppo. Kuvassa on kaksi punaista puutarhatuolia, pöytä ja sillä viinilasi. Taulu on Marko Mavrovichin ”It Gets Better!”.

Sunnuntai, kahdeskymmenestoinen matkapäivä oli meripäivä ja matkan viimeinen päivä. Kävimme katsomassa laivan teatterissa pääkokin ja päähovimestarin humoristisen keskustelu- ja ruoanlaitto-ohjelman. Kävimme myös taidehuutokaupassa ja varasimme yhden taulun, jonka illalla kävimme sitten asiaa tarkkaan harkittuamme ostamassa. Kuuntelimme tangokvintettiä ja illastimme matkaseurueemme kanssa.

Crown Princess -laivan matkustajia, joita laivaan mahtuu enimmillään 3599, palveli reilusti yli tuhannen hengen henkilökunta. Suurin osa heistä oli keittiö- ja tarjoiluväkeä, joita oli kaikkiaan yli 500. Nämä edustivat kolmeakymmentäviittä eri kansallisuutta. Laivan henkilökunta oli mukavaa, ystävällista ja hyvin palveluhenkistä.

DSCN1805 copyEniten matkailleet vieraat risteilyllä olivat pariskunta Ju ja Fred New Jerseystä Yhdysvalloista. He olivat tehneet Princess-laivoilla 131 risteilyä ja viettäneet niissä kaikkiaan 1 806 päivää, siis viitisen vuotta.

Maanantaiaamuna aikaisin Crown Princess saapui Fort Lauderdalen satamaan, josta oli vajaan tunnin bussimatka kotiin. Hyvin järjestetyn ja onnistuneen kolmen viikon matkan jälkeen oli kiva palata taas normaaliin arkeen.
https://helenainkeri.vuodatus.net/lue/2017/03/risteilymatkalla-buenos-airesista-fort-lauderdaleen