USAsuomeksi tapasi Turkin Välimerenrannan suomalaisasukkaita

USAsuomeksi järjesti Turkinmatkallensa vierailun myös Alanyassa, tuossa Turkin tunnetuimmassa suomalaiskaupungissa.

Toimittajan ja hänen vaimonsa ovat nyt matkanneet autolla Turkin eteläisen Välimerenrannan 1000 kilometriä lähes päästä päähän, tosin jaksottuen muutaman eri kertaan. Lännestä Bodrumista Marmariksen kautta suosikkipaikkaan Kasiin välillä tie on kapeata ja kovin mutkaista, mutta varsin viehättävää, rantaa seurailevaa tietä. Kasin jälkeen tulee miljoonakaupunki Antalya kovin kiemurtelevan matkan jälkeen. Antalyanista hieman yli sadan kilometrin jälkeen tuleekin sitten suomaiskeskus Alanya. Alanyan jälkeen tie on edelleen hyväkuntoinen, mutta nyt vaakakiemuroihin lisätään myös välillä todella jyrkät vierailut Taurusvuoriston rinteille. West Palm Beachin ystävyyskaupungin Mersinin jälkeen Välimeren rantaa riittäisi vielä pari sataa kilometriä, mutta tiet Hatayn alueelle Iskenderuniin vievät Mersinistä suorempaa reittiä Välimeren rantaa oikaisten.

Tiet ovat yleensä hyväpintaisia, mutta todella mutkikkaita, hitaan, täyteen ladatun kuorma-auton tai matkailuauton perään juuttuu pitkäksi aikaa ohituspaikkojen puuttuessa. Oman jännitysmomenttinsa pohjoismaalaiselle autoilijalle tuovat välillä tien jyrkimpiin kohtiin rakennetut keskikaistat. Keskikaista on tarkoitettu, ilmeisesti, yleensä ylöspäin matkaavia varten hitaiden ajoneuvojen ohittamiseen, mutta turkkilaiseen ajotapaan kaista näyttää kelpaavan myös alaspäin ajettaessa vastaantulijoista suuremmin välittämättä.

Alanya on suomalaisten suosiossa

Alanya tunnetaan suomalaisten suosimana matkakohteena, jossa lämpimiä aurinkoisia päiviä riittää vielä pitkälle lokakuulle, matkailusesonki Alanyassa kestää maaliskuusta marraskuuhun.

Noin Lahden kokoinen kaupunki sijaitsee Turkin Rivieralla, noin puolessa välissä Turkin Välimeren etelärannikkoa. Lähin suurempi kaupunki lännessä on miljoonan asukkkaan Antalya ja idässä hieman jo kauempana Mersin ja Adana lähes Välimeren pohjukassa.

Kaupungin tunnetuin nähtävyys ja maamerkki on 1200-luvulla rakennettu mahtava linnoitus, joka nykyään on ulkoilmamuseo. Turistien mielestä museota vieläkin tunnetumpi voi kuitenkin olla hieno hiekkaranta Kleopatra Beach, jonka alueella suuri osa kaupungin turistihotelleista sijaitsee.

Alanyasta on muodostunut vuosien mittaan suomalaisten ”talvipakolaisten” ja turistien suosima kohde. Edulliset lennot Suomesta, edullinen kustannustaso ja ystävällinen ilmasto ovat tähän saakka pitänyt kaupunkiin syntyneen suomalaisyhteisön tyytyväisenä. Nyt kuitenkin on tummempia pilviä noussut taivaalle. Turkin talouden katastrofaalinen tilanne, lähes 100 prosentin inflaatiovauhti ja Ukrainan sodan aiheuttama venäläisten matkustajien tulva ei suomalaisyhteisöä miellytä. Raharikkaiden venäläisten tulo kaupungin asuntomarkkinoille on nostanut rajusti asuntojen myynti- ja vuokrahintoja, paikallisten asukkaiden taloudellinen ahdinko lisää vähitellen myös rikollisuutta. Turkin oman valuutan liiran kurssin putoaminen murto-osaan aikaisemmasta suosii kuitenkin palkkansa tai eläkkeensä Euroina nostavia.

Alanya Finliler Derneği – Alanyan suomalaiset on Turkissa rekisteröity yhdistys

Alanyassa talvehtii noin kolmisen sataa suomalaista, niistä pysyviä asukkaita on noin sata, arvioidaan ainoassa suomalaisten Turkissa rekisteröidystä yhdistyksestä Alanya Finliler Derneğistä. Alanyan suomalaisyhdistyksellä on oma toimisto Alanyan keskikaupungilla, sieltä saa apua ja ohjeita moneen pulmaan, oleskeluluvista asuntojen hakemiseen. Toimistossa toimii tietysti myös kahvila, josta saa vaikka korvapuusteja ja suomalaista suodatinkahvia. Kahdesti viikossa auki olevan kahvilan eteen on muodostunut muualtakin tuttu ”parlamentti”, joissa tavataan tuttuja ja ratkotaan eteen tulleita ongelmia.

Suomalaisyhteisössä syyskuun lopulla suurin pulma tuntui olevan Turkin maahanmuuttoviraston tukkeutuminen maahan saapuneiden venäläisten jonottaessa oleskelulupiaan. Suomalaiset voivat tulla Turkkiin ilman viisumia kolmeksi kuukaudeksi, sitten tarvitaan jo oleskelulupa maahanmuuttovirastosta. Byrokratian rattaista vapautuakseen monet suomalaiset käyvät välillä Suomessa virkistämässä oleskelulupaansa seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi, lento Suomeen ja takaisin Alanyaan ei tarjoushinnoilla tule kovin kalliiksi.

AFDn, siis Alanyan Suomalaiset -yhdistyksen puheenjohtaja Maire Nevalainen tuntui olevan varsin hyvin perillä myös viranomaisten vaatimuksista turkkilaisessa paperisodassa, vertaisapua löytyy myös muilta yhdistyksen jäseniltä.

Yhdistyksellä on toimistossaan myös melko mukavan näköinen suomalaisten kirjojen kokoelma, josta lukuhaluiset voivat valita mieleisiään. Kirjasto karttuu ja päivittyy matkalaisten tuomilla kirjoilla, joten makusuuntiakin on mistä valita.

Yhdistys järjestää turistikauden aikana myös yhteisiä matkoja kaupungista alkaville Taurus-vuoriston kohteille. Tekeillä on käynti vuoriston ”alabalik” kalanviljelysfarmille ja ainakin kolmen päivän bussimatka tarumaiseen Kappadokiaan varsin edulliseen hintaan.

Alanyasta löytyy nykyään useita suomensukuisia ravintoloita, joista tunnetuin on Suomessa ja Turkissa asuvan, suomea savoksi puhuvan Bayram Ali ”Heikki” Gecgel perustamat Heikin Baarit. Kiinteistövälityspalveluita, terveydenhoitoa ja muuta mahdollisesti tarvittavaa apua löytyy varsin helposti suomen kielellä. Käydessämme syömässä läheisessä ravintolassa, tämänkin ravintolan omistaja osoittautui puhuvan varsin sujuvaa suomea, ruokalistakin oli suomenkielinen.

Suomalaisia kun ovat, Alanyassa kokoontuu toinenkin suomalaisryhmä eri ravintoloissa järjestäen omaa toimintaansa, karaokea, pelejä ja yhdessäoloa.

Hengen ravintoa kaipaavat voivat osallistua esimerkiksi Alanyan norjalaisen merimieskirkon tilaisuuksiin 3-4 kertaa viikossa. Tarjolla on puheen lisäksi näköjään kirkkokahvit ja vohveleita.

Paikallisia suomenkielisiä sanomalehtiä tai radio-ohjelmia ei Alanyassa ole, vaan tiedonvälityksessä käytetään tapaamisten lisäksi AFD-yhdistyksen netti- ja Facebook-sivuja. Turkissa  ilman nettiä kieltä taitamaton on helposti uutispaitsiossa, televisio-ohjelmat dubataan. Toki englanninkielisiä kaapelitelevisiokanavia löytyy Alanyassakin selaamalla kymmenkunta, Turkin television omasta englanninkielisestä lähetyksestä DWn ja Al-Jazeeran englanninkieliseen kanavaan.

Suomen valtiolla on Alanyassa kunniakonsulaatti, joka pystyy auttamaan joissakin asioissa, mutta parhaiten ongelmatilanteissa auttaa Suomen lähetystö pääkaupungissa Ankarassa.

Matkatoimisto Deturin toiminnan loppuminen aiheutti epätietoisuutta

Oman sävähdyksensä turkinmatkailuun tutustumiseen toi vierailuamme seuraavana päivän iskenyt uutinen. Turkkilainen iso, kaikissa pohjoismaissa toiminut matkatoimisto Detur-lopetti toimintansa ja Turkissa, pääasiassa Alanyassa olleet noin 1800 pohjoismaista matkustajaa jäivät tietämättöminä odottamaan tietoja lomansa jatkamisesta. Hotellien omistajat huolestuivat maksamatta jääneistä huoneista ja ateriapalveluista ja yrittivät saada rahansa suoraa matkailijoilta. Kaikki hotellit eivät noudattaneet Turkin turistiviranomaisten kieltoa ylimääräisten maksujen keräämisestä, joissakin hotelleissa tunteet kuumenivat huoneiden lukitsemiseen ja matkatavaroiden pidätykseen saakka. Asiaa Alanyaan selvittämään saapui myös Suomen konsuliviranomainen Ankaran suurlähetystöstä ja tilanne saatiin selvitettyä ja matkalaiset lähes normaalissa järjestyksessä takaisin kotimaahansa.

Tapaamamme Alanyan suomalaiset tuntuivat olevan tyytyväisiä asuinpaikan valintaansa. Osalla asukkaista oli oma asunto kaupungin keskustassa, muutamilla vuokra-asunto lähellä Kleopatran hienoa hiekkarantaa. Uusille tulokkaille suositeltiin tällä hetkellä asunnon vuokraamista, venäläinen raha kun on ajanut omistusasuntojen hinnat huippuunsa. Hyvät myyntihinnat ovat myös houkuttaneet joitakin aikaisempia Alanyan suomalaisia luopumaan asunnoistaan, joten suomalaisyhdistyksessäkin tulevaa talvikautta odotetaan mielenkiinnolla.

Timo Vainionpää/USAsuomeksi
Syyskuu 2022

Advertisement

Uskomaton aarreaitta Lempäälän Koipiniemessä

Tampereen liepeillä Lempäälässä, kapean yksityistien päässä on teräsverkosta rakennettu aita, jonka takaa avautuu näkymä uskomattoman hyvin hoidetun näköiseen puistoon. Kontrasti on vahva tien vieren pirkkalaishämäläiseen mäntymetsään.  Olemme selvästi saapuneet Jouko Ritan taidepuistoon.

Galleriaan ohjaus näyttää vastakkaiseen suuntaan…

Portti on meille auki, olemmehan sopineet tapaamisen itse isännän, Jouko Ritan kanssa etukäteen. Alueella on Taide Ritan galleria, päärakennus, huoltorakennus, kesätapahtumiin sopiva aittarakennus, pari rantasaunaa ja tietysti erilaisia valaistuja taideteoksia. Saapuessamme alueelle huoltorakennuksesta meille heilauttaa kättään aluetta jo 8 vuotta kunnossa pitänyt Jappe ohjaten meidät oikeaan suuntaan.

Taidegalleriassa vierailusta puhelimessa sovittaessa Joukon ensimmäinen kysymys oli ”kalaa vai kinkkukiusausta?” Molemmat tarjoukset houkuttelivat, isännän itse oikea-aikaisesti savustumaan pistämät lohifileet tai Joukon avustajan, Mian kuuluisuutta saavuttanut ilman kinkkua valmistettu kinkkukiusaus. Voiton vei kuitenkin (tällä kerralla, huom.) isännän savustama lohi, lisukkeena kuulemma aina kuorineen minuuttikellon kanssa keitetyt perunat, vihreätä salaattia ja kastikkeeksi kermaista sienisalaattia.

Lounasseuraksi galleriaan saimme myös Joukon pari viikkoa aikaisemmin Floridasta saapuneen vaimon Sirpan, joka valitteli Suomen viileäksi äitynyttä kesää. Sirpa kertoo olleensa kolme viimeisintä vuotta koronaloukussa Floridassa, kuumaan tottuneena Sirpa joutuukin tosissaan totuttelemaan parikymmentä celsius-astetta viileämpään ilmastoon.

Jouko Rita perheineen on ollut Floridan suomalainen jo vuodesta 1982. Floridaan Jouko tuli kuuluisan hevosmiehen Heikki Korven kanssa ja siitä Joukolle jäi kipinä osa-aikaisesta asumisesta Yhdysvalloissa.

Ensiaskeleista alkaen käynti Taide Ritan galleriaan on hämmentävä. Heti ovensuussa silmä tapaa Salvador Dalin litografioita, seinällisen Juhani Palmua ja hyväntuulisia Kaj Stenvallin Aku Ankka maalauksia. Seinät ovat maalauksia on täynnä, maalauksia on myös seinän vierillä pinoissa. Pinoista löytyy Wrightin lintumaalauksia ja Helene Schjerfbeckiä, Hugo Simbergin ja Eero Nelimarkan kaltaisten vanhojen mestareiden töistä Miina Äkkijyrkkään ja Soile Yli-Mäyryyn. 

Galleriassa kävijän silmät leviävät teevadin kokoisiksi

Uteluun maalausten määrästä saa vastaukseksi ”vain minä tiedän montako niitä on”. Jatkokyselyyn luettelosta tai myynnissä olevien taulujen katalogeista, Jouko kertoo luetteloiden olevan vain hän korviensa välissä. Myös galleriasta eri näyttelyissä lainassa olevat taulut Jouko pystyy luettelemaan ulkomuistista. Taulujen hinnat Jouko on päättänyt jo taulun ostaessaan. Kaikissa tauluissa on pieni hintalappu, jota ei kuulemma inflaatio tai indeksikorotukset enää myöhemmin muuta.

Taulut Jouko Rita hankkii suoraa taiteilijoilta, joskus myös kuolinpesistä. Taide-Ritan maine taiteen tuntijana ja hyvänä, luotettavana maksajana on muodostanut erityissuhteita myös taiteilijoihin. Joskus taide keräilijöiden kysyessä Joukolta tietyn taiteilijan maalausta, Jouko pystyy valokuvan tarkasta muististaan kaivamaan kysytyn taulun sijainnin, jos vain hän on sen jossain nähnyt. Valokuvamuistin avulla Jouko on onnistunut myös paljastamaan yritystenkin seinille päässeitä kopioita.

Taide-Ritalla oli aikaisemmin useampiakin gallerioita, mutta hankittuaan Koipiniemen toiminta keskitettiin uuteen galleriaa varten rakennettuun tilaan. Jouko on harkinnut jo jonkin aikaa taulujen määrän vähentämistä, mutta Sirpan mielestä nykyisellä tavalla taulujen määrä ei kyllä tule pienenemään. Joukon myydessä yhden taulun, varsin usein tulee kaksi uutta tilalle.

Käynti galleriassa oli todella mykistävä. Vierailun superbonuksena pääsimme tutustumaan myös Sirpan luvalla yhtä häkellyttävään rinteeseen rakennettuun kolmikerroksiseen päärakennukseen. Sisääntulokerroksen ”tonnin painoisen” kristallikruunun jälkeen salista avautuu kahden seinän kokoinen näköala Koipijärvelle. Välikerroksen uima-allas on nyt katettu kannella ja muutettu avaraksi kokoontumistilaksi. Uima-allas on käynyt tarpeettomaksi Joukon käydessä aamuisin uimassa Koipijärvessä, jossa talviuintiavantoa pidetään auki pulputtimella. Alakerran huoneista löytyy tietysti lisää tauluja ja lähdeteoksia.

Talokierrokselta pääsee hirsiselle rantasaunalle, jonka hyvin varustellussa saunakamarissa voisi mukavasti asustella pidempäänkin. Saunarannasta alkaa myös Viulusoittaja Katolla laulua mukaillen pitkä valkoinen terässilta, joka ei oikeastaan vie minnekään. Tai onhan siellä sillan päässä muutama metri läpimitaltaan oleva saari, jolle edes ikiliikkuja Jouko ole vielä keksinyt enempää käyttöä. Silta on kuulemma alueen aikaisemmin omistaneen styroksitehtailijan peruja kuten alueen turvajärjestelyt, kauko-ohjatut portit ja koko aluetta kiertävä videovalvottu korkea metalliaita.

Oikeastaan silta, joka ei vie juuri minnekään sopii Jouko Ritalle hyvin, saihan Viulunsoittaja Katolla musikaalikin nimensä Marc Chagallin maalauksesta, jossa esiintyy viulunsoittaja.

Uskon Ritalla olevan galleriassaan useammankin silta-aiheisen taulun.

Timo Vainionpää
Kesäkuu 2022

Lue myös toinen juttu Jouko Ritasta USAsuomeksi blogeista:  

Jouko Rita – katupojasta taidekauppiaaksi

Finnairin neitsytlento Tukholmasta Miamiin – mukana Mäkilät

Suomen kunniakonsuli Floridassa Peter Mäkilä oli suunnitellut palaavansa Arjan kanssa Suomesta Floridaan jo lokakuun alkupuolella. Finnairin muutettua aikataulujaan ylimääräinen yöpyminen New Yorkissa alkoi näyttää todennäköiseltä vaihtoajan supistuttua liian lyhyeksi.

Peter ja Arja Louhisaaren nurmikolla Askaisissa

Peterin hyvät tuttavuussuhteen olivat avuksi, kun korvaavaksi reitiksi löytyikin yllättävä vaihtoehto. Finnair kertoi aloittavansa suorat lentonsa Tukholmasta Miamiin lokakuun 23 päivä ja lippuja olisi neitsytlennolle saatavissa.

Uudeksi reitiksi Floridaan tulikin ensin lyhyt aamulento Helsingistä Tukholmaan ja sieltä Finnairin suora noin 10 tunnin lento Miamiin. Varhaisen aamulennon vuoksi tosin olisi yövyttävä lentokenttähotellissa. Mäkilöiden hotelliksi valikoitui Mäkilöiden ennenkin käyttämä hotelli GLO, jonka erikoisuutena on ikkunattomat huoneet.

Uudella Finnair reitityksellä oli parempien yhteyksien lisäksi muitakin etuja tarjottavanaan. Finnairin koronatestipiste oli melko mukavasti lentokentän kupeessa, ajanvarauksella saatava koronatestin hinta on edullinen 65 Euroa verrattuna muihin, jopa 300 Euron arvoisiin testeihin. Testeihin Mäkilät pääsivätkin jopa etuajassa. Testitulosten vastaanottaminen sähköpostiin osoittautui hankalaksi, sähköpostin toimittaminen amerikkalaiseen bellsouth-osoitteeseen on osoittautunut muuallakin ongelmalliseksi.

Finnair tarjoaa myös mahdollisuuden jättää matkatavarat kuljetettavaksi jo lentoa edellisenä iltana. Monen matkalaukun kanssa hotelliin olisikin ollut kovin vaivalloista, nyt lennolle bookkaus voitiin tehdä jo matkaa edeltävänä iltana, jolloin aamulla voi mennä suoraa käsimatkatavaroiden kanssa lähtöportille.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla on terminaalijärjestelyt edelleen menossa, jolloin matkatavaroiden kanssa olisikin ollut varsin hankalaa päästä oikealle portille. Terminaali oli todella täynnä jo viideltä aamulla. Suuri osa matkustajista vaikutti olevan lomalennoille lähdössä, lomalle lähtöä oli ilmeisesti juhlistettu jo perinteisin menoin, joten terminaalin anniskelupisteissä vaikutti olevan jo täysi meno päällä varhaisesta aamusta huolimatta.

Finnair Arlanda

Lento Tukholmaan tehtiin Finnairin uudenkarhealla isolla Airbus 350-koneella, jonka business-luokkaan mahtuu 46 matkustajaa ja koneen loppuosassa on istuimet noin 250 economy-luokan matkustajalle. Lentoaika oli vain vajaa tunti ja kone pääsi jäänpoiston jälkeen ajallaan matkaan. Matkustajia tuntui olevan kovin vähän.

Matkustamohenkilökuntaa edustavan ammattiyhdistyksen ja Finnairin riitojen vuoksi koneen miehistö piti Tukholmassa vaihtaa eri yhtiön kautta palkatuiksi henkilökunnaksi, sama kone olisi kuitenkin lähdössä muutamaa tuntia myöhemmin Atlantin ylitykseen. Atlantin ylityksellä henkilökunta oli huomattavasti kansainvälisempi, mutta mukana miehistössä oli kuitenkin suomea puhuvia lentoemäntiä.

Arlandassa neitsytlennolle lähdössä

Helsingistä liityntälennolla neitsytlennolle lähteviä ei juuri mitenkään opastettu jatkolennolle, vaan samalle koneelle pääsyä piti jopa kysellä harvoilta paikalla olevilta toimihenkilöiltä. Lopulta oikea portti kuitenkin löytyi lähtevien kerroksesta, ilmapallojen koristama lähtöportti oli vain kovin kaukana.

Yhdysvaltoihin lähtevät tarkastetaan vielä uudelleen portilla, Mäkilöiden tarkastaja oli kovin kiinnostunut Mäkilöiden viisi kuukautta kestäneestä Suomessa oleskelusta. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja vielä oli aikaa lyhyeen keskusteluun paikalleen saapuneiden Finnairin paikallisjohtajien kanssa. Johtajat saivat kiitoksia lentojen järjestymisestä mutta risuja jaettiin puuttuvasta opastuksesta ja vajavaisesta lentojen mainonnasta.

Arvaa ketkä näistä ovat ruotsalaisia! – Company policy rules!

Matka Atlantin yli oli tasainen, tarjoilu toimi mainiosti ja ruoka oli hyvää. Perille Miamiin päästiin ajallaan. Finnairin lento parkkeerasi aikansa rullausteillä pyörittyään todella kauaksi, josta pääterninaaliin kuljetaan junalla, kävelymatkaakin tulee vielä reippaan iltalenkin verran.

Yhdysvaltojen rajamuodollisuudet on nykyään karsittu minimiin ainakin Yhdysvaltojen passinhaltijoilta. Passin tarkastus tapahtuu nopeasti, eikä tullitarkastajia nykyään näy mailla halmeilla. Edessä oli enää matkatavaroiden poimiminen hihnalta ja kävely aulaan vastaanottajia tervehtimään.

Puhelinkeskustelusta muistiin merkinnyt Timo Vainionpää.

President Sauli Niinistö Visits Finntown, Sunset Park, Brooklyn New York

The Consul General of Finland to New York, Mika Koskinen, requested that I accompany the President of Finland, Sauli Niinistö, on a tour of Finntown Sunset Park Brooklyn NY, on Monday, Sept. 21, 2021. The President requested the tour to take place when he would have an opportunity to make time for it, while he was in New York for the United Nations General Assembly meeting. Because of his brief visit and very busy schedule, the actual tour had to be limited to 30 minutes. Plans were made and coordinated for a driving tour with brief stops at the following: Alku 1, the first not-for-profit coop in the USA which received historic designation; Finlandia Street sign, memorializing the street where the Finn Halls used to be; the former Imatra Hall; and the courtyard at 673-683 41^st Street, Sun Garden Homes, one of the many Finn coops surrounding Sunset Park. Unfortunately, due to the strict time constraints, this stop had to be aborted, although the drive by presented a view of the two Finnish flags at the two building entrances, and the courtyard. There was an additional Finnish flag at the Finn coop, Riverview Homes, at the corner of 41^st Street and 7^th Avenue, clearly visible for the President to see as the motorcade proceeded to go around the park.

It is quite significant that there are 21 plaques scheduled to be installed in October 2021 on the walls at the entrances of the former Finn coops, as well as at the former Imatra Hall and the Finnish newspaper.  The wording for each plaque varies to suit each building. However, each  one sets forth that over 30 coop buildings were built or converted into coops by the Finns in the early 1900s, and that the Finns brought the concept of cooperative ownership to the United States. That fact was the reason why the plaque at Alku 1 was chosen as the first stop for the President to see. All of these plaques will exist for future generations to see.

The two separate buildings, Alku 1 and 2, were placed on the National Register of Historic Places by the United States Department of The Interior on May 20, 2019. That designation resulted only after extensive documentary proof was submitted to confirm the significant contribution to American society made by the Finnish immigrants. It is indeed a source of pride for all Americans of Finnish descent, and for Finns visiting from abroad. Actual plans are being made by Finlandia Foundation National, a supporter of this project, to enable visitors to Finntown to have an audio tour via an application to be downloaded into their smart phones. The concept of Finntown as a tourist stop is no longer a fantasy! 

The President read the plaque at Alku 1. He took particular interest in the photos presented of the original building, when Alku 1 and Alku Toinen were the only buildings on the block in 1917. Valerie Landriscina, the architect who is to be credited for her tremendous work on the application for historical designation, and John Amman, the Board President, were present and answered questions that the President posed about the buildings.

I had the opportunity to ride with the President and present background information about Finntown as it was, while pointing out the numerous Finn coop buildings surrounding Sunset Park. A brief stop was made at 40^th Street and 7^th Avenue to see the Finlandia Street sign, which I had secured in 1992 when Imatra Hall celebrated its 100^th year of existence. At the dedication ceremony, I had noted then, in a speech before numerous dignitaries including the then Ambassador of Finland to the United States, that one day the Finns would be gone, but the sign would remain. The thought never entered my mind then that almost 30 years later, I would be showing that sign to the President of Finland!

It was indeed a pleasure to tour the former Imatra Hall, where my grandmother was the cook and my grandfather the bartender when I was a child. The building is the same except for the façade with the wording Resurrection Church, which bought the building in 1994. The dance floor, kitchen, and back offices are still the same as years ago on the main floor; however, the bar no longer exists. The basement area, where there was a hall that was rented for events in the last years of Imatra, was converted to classroom cubicles. From the main floor, I accompanied the President up the stairs to the second floor main hall with the stage, all of which remained the same! I advised the President that in addition to plays and beauty contests (many of which I was the Master of Ceremonies), that President Kekkonen had given a speech at this hall before an overcrowded audience,

The President commented on several occasions throughout the tour that the buildings, including the Imatra Hall, being over 100 years old, were good examples of the skills and good workmanship of the Finns, a trait that we know extends to the present day.

It was indeed an honor not only for me to conduct this tour, but an honor that the President of Finland visited Finntown and recognized the achievements of the Finnish immigrants, who left a legacy worthy to be proud of.

Robert Alan Saasto, Esq.

Kesäretkellä: Vankilaan lähtöruudun kautta

Nykyään Lake Worthissa talvitaloaan pitävä kiinteistöneuvos Olli Ojala on pitkän linjan lumilintu. Ojalalla oli ensin asunto Lantanan ”Pikkuturussa”, mutta teki asuntokaupat heti New Yorkin kaksoistornit hävittäneen terroristi-iskun jälkeen. Lumilinnut eivät sitten lentäneetkään kesämaahan kahdeksaan vuoteen.

Joonas, Johanna, Leena ja Olli Ojala

Floridan hiekkaa oli ilmeisesti kuitenkin jäänyt sen verran varpaisiin, että Ojalat hankkivat lopulta Floridasta uuden asunnon, tällä kerralla Lake Worth Beachistä Winston Trailin alueelta. Perheen lapset käyttävät myös asuntoa Floridan tukikohtanaan, tosin pariin viime vuoteen ei Suomesta Yhdysvaltoihin ole voinutkaan matkustaa. Haluja olisi Ollilla ja Leenalla sekä ainakin heidän pojallaan Joonaksella palata jälleen lomalle varmaan aurinkoon.

Olli Ojalan ja hänen perheensä on viime vuodet vankasti työllistänyt Turun Kakolanmäki. Kakolanmäen reunamilla syntynyt Ojala kertoo pikkupoikien harrastuksena olleen vankien kiusaamisen aidan takaa. Vankiloita Turun Kakolanmäellä oli kaksi, pienemmistä paheista tuomittujen Lääninvankila ja murhamiehille toinen, Kakolan maineen luonut vankila.

Kakolanmäkeä, etualalla entinen lääninvankila

Kakolanmäki tunnettiin 1600-luvulle asti Tallimäkenä, sillä Turun linnan hevostallit sijaitsivat sen lounaisella rinteellä, jossa käytiin metsästämässä kettuja ja susia. Kakolan nimi ilmestyi asiakirjoihin vuoden 1827 Turun palon jälkeen. Nimen arvellaan liittyvän mäen kupeessa aikoinaan olleeseen sairaalaan ja sen mielisairaisiin potilaihin, Turun seudulla kako kun tarkoittaa mielenvikaista.

Vankila kävi pieneksi ja lisää tilaa tarvittiin

Kakola sai parvekkeet ja kattohuoneistot

Vuonna 1908 Kakolanmäellä käynnistyi siihen mennessä suurin rakennustyömaa. Sitä varten Suomen eri vankiloista lähetettiin kivenhakkuutaitoisia vankeja Turkuun. Vankien rakentama vuonna 1911 valmistunut massiivinen jugendtyylinen graniittilinna on yksi Turun suurimmista ja vaikuttavimmista rakennuksista edelleen tänä päivänä. Siitä muodostui myös se todellinen hurjien poikien koti, sillä vuosikymmenien ajan se toimi pakkolaitosvankilana, jonne lähetettiin kaikki yli kuusinkertaiset rikoksenuusijat kaikkialta Suomesta.

Kakola oli jo ollut täynnä 1910-luvulla, mutta sodan jälkeen 1940-luvulla se kävi vielä ahtaammaksi. Kakolanmäen vankiloissa oli pahimmillaan jopa 1320 vankia. Alun perin yhdelle vangille tarkoitetussa sellissä saattoi olla viisi vankia. Sellin molempien pitkien seinien puolella oli kerrossängyt ja viides vanki nukkui ikkunan alla höyläpenkin päällä.

Vankilassa oli työpakko. 1990-luvulla se muutettiin osallistumisvelvollisuudeksi, mikä oli käytännössä sama asia. Kakolan metalli- ja puutyöverstaissa valmistettiin eri aikoina mm. armeijan vaatteita ja kenkiä, pirttikalustoja, lasten leluja, kapioarkkuja ja kuntosalilaitteita. Monet ”venkulat” harjaantuivat taitaviksi kirjansitojiksi. Museokeskuksesta lähetettiin kerran historiallinen kirja korjattavaksi Kakolan kirjansitojalle. Vankilasta kehotettiin ottamaan uudestaan yhteyttä marraskuussa, jolloin heidän taitavin kirjansitojansa yleensä hankkiutui talveksi takaisin vankilaan ja olisi silloin taas töissä.

Kakolanmäkeä hallitsee kaksi entistä vankilaa, Kakolan keskusvankila ja Turun lääninvankila.  Murhamiehet ja vaaralliset rikoksenuusijat istuivat kakkunsa Kakolassa, tutkintavankeutensa hekin viettivät lääninvankilassa.

Hotelli Kakolan sisäänkäynti on komea, ”Ken tästä käy, voi kaiken toivon heitää?”

Useita vanhoja kiinteistöjä asunnoiksi saneerannut Olli Ojala tarjoutui ostamaan Kakolanmäen vankiloineen päivineen syyskuussa 2007 vankilan muutettua Turun Saramäkeen. Turun kaupunki ei kuitenkaan lämmennyt asialle. Ojala oli kuitenkin varma asiastaan ja kaupunki palasikin Ojalan tarjoukseen kymmenen vuotta myöhemmin. Ojalan asetti ehtonsa ja valtion museovirasto otti vastuun alueen historiallisten arvojen vaalimisesta.

Asuntoja vanhoihin rakennuksiin saneeraa perustajaurakoitsija Kakola Yhtiöt.

Kakolanmäki rakentuu uudelleen vaiheittain. Lääninvankilasta sukeutui luksushotelli Kakola  ja Kakolan keskusvankila on muutettu asunnoiksi. Nykyisin alueelta löytyy jo useita yrityksiä, mm. ravintola Kakolanruusu, leipomo Bageri Å ja panimo Kakola Brewing. Hotelliin on ensi vuonna tulossa vielä spa hyvinvointikeskus sekä parkkihalli. Olli Ojala arvioi, että valmiina Kakolanmäki tulee työllistämään noin 150-200 henkilöä.

Kakolanmäki-projekti on mittasuhteiltaan valtava, mutta sen hintaa Ojala ei halua paljastaa

Vanhan Lääninvankilan muuttaminen hotelliksi on ollut valtava, yli kaksi vuotta kestänyt projekti, josta on vastannut Kakola Yhtiöt. Hankkeen suunnittelu, sisustus ja rakennusprojektin hallinta ovat kaikki olleet Ojalan perheyhtiön käsissä –apuna on ollut lukuisia yhteistyökumppaneita.

–Vain hullu ryhtyy tällaiseen projektiin, Hotel Kakola Oy:n hallituksen puheenjohtaja, kiinteistöneuvos Olli Ojala kertoo sarkastisesti. ”Keneltäkään muulta tuntunut löytyvän riskinottokykyä Kakola-projektiin. Eikä meiltäkään olisi löytynyt, mutta sen verran hulluutta löytyi, että hommaan ryhdyttiin.”

Vanhaan lääninvankilaan rakentuneessa hotellissa on 148 huonetta, ravintola, viinitupa sekä paljon kokous- ja juhlatiloja. Remonttivaihe työllisti satakunta ihmistä, ja nyt valmiina Hotel Kakola työllistää noin 50 henkilöä.

Aulabaarin penkeissä on käsiraudat hankalampia asiakkaita varten?

Alkuperäisen suunnitelman Hotelli Kakolan toimintaa olisi hoitanut suuri amerikkalainen hotelliketju. Pandemian alkaessa asia kuitenkin jäi pöydälle ja Ojalat päättivät vastata itse myös hotellin toiminnasta.

Hotel Kakola avattiin koronatilanteesta huolimatta, ja yksityisten ihmisten kiinnostus hotelliin onkin ollut jo kova. Kiinnostuksesta huolimatta vierailijoita on kuitenkin ollut vielä harvassa. ”Suuri osa hotellin vieraista on ollut paikallisia turkulaisia, joita alueen historia kiinnostaa”, kertoo myös Olli Ojalan poika Joonas esittelykierroksen aikana. Ojala on kuitenkin positiivinen sen suhteen, että suomalaiset käyttävät nyt rahaa kotimaassa ja kotimaan kohteet kiinnostavat, kun ulkomaillekaan ei nyt oikein pääse.

Hotellissa on nyt 148 tarkasti suunniteltua huonetta, itsellensä ja kukkarollensa sopivan voi valita perushuoneista upeisiin sviitteihin. Kesän kynnyksellä 2021 hotelliin ollaan vielä ullakolle rakentamassa kokonaista yksityistä asuinkerrosta, huoneistossa on useita makuuhuoneista, oleskelutiloja ja Turun upeimmat näkymät kaupungin yli.

Kirkko on käytössä

Myös entisen lääninvankilan kirkko on uudistettu muistaen kuitenkin säilyttäen vanhat rakenteet.  Nyt kirkkoa voidaan käyttää myös muihin tapahtumiin, esittelijänä toimineen Joonas Ojalan kertomana kuultiin Kakolan kirkon olevan ainoa kirkko Suomessa, jossa on täydet anniskeluoikeudet. Alkuperäiset komeat urut ovat takaseinällä, vangin tehtävänä oli aina polkea ilmaa urkujen palkeisiin. Seinälle on jätetty myös linnassa aikaansa viettäneen ”Kreivi” Ylermi Lindgrenin tekstaamat kymmenen käskyä. Kahdeksanteen käskyyn tosin on pujahtanut kirjoitusvirhe. 


Hotelli tarjoaa kokemuksia etsiville myös mahdollisuuden majoittua vanhaan eristysselliin. Neljässä sellihuoneessa on säilytetty kaksikerroksiset punkkasängyt, kalterit ja metalliset vessanpönttö ja käsienpesuallas. Joonas Ojalan mukaan aamiainen tarjotaan selliin kello 6 aamulla, peltitarjottimella tuodaan puuroa ja peltimukillinen kylmää vettä. Tosin tämän aamiaisen jälkeen voi asukas käydä käytävän varrelle sijoitetussa suihkussa ja siirtyä hotellin normaalimmalle aamiaiselle. Koronan takia hotelli toimii vielä suhteellisen käyttöasteella, mutta sellihuoneet on varattu jo pitkälle tulevaisuuteen.

Selliin voi joutua myös hotellinjohtaja – ainakin esittelykierroksella

Hotellin erikoisin sviitti on varmaan hotellin pihalle lasikuutioon parkkeerattu Ojalan oma komea Nauticat-jahti. Veneessä voi yöpyä 6-8 hengen ryhmä kokeakseen veneilyn iloa tosin kuivalla maalla.

Hotellissa on säilytetty hienosti vanhan ajan tunnelma. Seinät, huoneiden ovet ja vankien käyttämät  sellikäytävien portaikot on entisöity tai rakennettu uudelleen varsin taidokkaasti. Vankilan perintö on säilynyt, mutta nyt pakkotoimet on korvattu luksuksella. Elokuvista tutussa Philadelphia-mallin vankiloissa sellikäytävien selleistä näkyi käytävän keskelle, ei muualle. Auburn-järjestelmässä sellit olivat käytävän ympäröiminä keskellä, niistä käytiin töissä ja selleissä käytiin vain nukkumassa.

Vankilan portaikko on näyttävä

Vanha vanki kertoo muistelmissaan hieman kierosti viihtyneensä oikein hyvin Kakolassa. Vangeilla päivät menivät töissä ja elämä oli kuin elämistä ideaaliyhteiskunnassa. Siellä velat pyrittiin maksamaan, lainat palautettiin ja lupaukset pidettiin – rangaistus olisi voinut olla suuri jos ei olisi toiminut oikein.

Me taas voimme sanoa aivan kieroilematta, Kakola on kokemisen arvoinen. Vankilan seinältä löytää totuuden: ” Jos liikaa kelaa niin relaamatta delaa”.

Matkustajana Timo Vainionpää

Paluu tuttuun vieraaseen maahan

Olen nyt asunut Suomesta katsoen ulkomailla vain 22 vuotta ja rapiat. Monen ulkosuomalaisen mielestä aika on kovin lyhyt ja olen edelleen vihreä ja vastatullut maahanmuuttaja. Suomessa olen käynyt säännöllisen säännöttömästi, hoitamassa asioita, häissä ja hautajaisissa. Ruuhkavuosina syntyneet ystävyydet eivät ole kestäneet kovin hyvin vuosia tai maantieteellistä etäisyyttä – ja hieman erakkomaista luonnetta..

”Uudessa kotimaassa” on tehty työtä, saatu uusia ystäviä ja harrastuksia, elämän piiri on laajentunut useammallekin mantereelle. Tunnen olevani kuitenkin perin suomalainen, vahvan verisiteen vahvistaa myös jokunen vuosi sitten tehty geenitesti. Perimältäni olen 99 prosenttisesti Suomesta.

Mistä siis on oikein kysymys?

Edellisten lauseiden sanavalinnat paljastavat ilmenneen ongelman.

Jos olen edelleen kunnon suomalainen, niin kuinka voin ”vierailla” Suomessa ja ”vanhassa kotimaassa”? Parikymmentä vuotta poissa Suomesta on sittenkin muuttanut joko minua tai sitä Suomea minkä tunsin enemmän kuin ajattelinkaan.

”Uudessa kotimaassani” olen suomalaisempi kuin Suomessa. ”Uudessa kotimaassa” osallistun suomalaisyhteisön harrastuksiin, tapaamisiin ja muuhun toimintaan. Kunnioitan ja juhlin suomalaiseen tapaan nimipäiviä, joulua, juhannusta ja ”vanhan kotimaan” itsenäisyyspäivää kolmannesta maasta ja eri uskontokunnasta olevasta vaimon avustuksella ja myötäeläessä. Miksi ”uudessa kotimaassani” katselen lievästi jopa kiinnostuneena Katrillien kansantanssia ja osallistun lippujen nostamiseen salkoihin ja Talvisodan päättymisen muistojuhlaan? Aktiviteettejä, joihin en juurikaan kuvittelisi osallistuvani Suomessa pysyvästi asuessani.

Kansanlauluja ja Katrilleja

Hankittuamme Suomen tukikohdaksemme asunnon niukasti Kanta-Hämeen puolelle sijoittuvasta Riihimäen pikkukaupungista, pääsimme sitä asumiskuntoon varustaessamme tarkemmin tutkailemaan, onko muutos tapahtunut meissä vai ympäristötekijöissä.

Parinkymmenen viimeisen vuoden aikana Suomesta on tullut monikansallinen, usein englanninkielinen, melko kallis ja yli-digitalisoitunut maa, jossa asuintalomme edustalla seisoo seitsemän erilaista roskapönttöä erilaisille roskille. Muovirasiat pitää pestä ennen muoviroskiin heittämistä, kahvipaketin ulkokuori kuuluu pahvinkeräykseen, mutta kiiltävä kahvipussi ties minne. Ilman taloustaidon ja kemian tutkintoa tuntuu mahdottomalta toimia oikein kun muovipullot kuuluvat yhteen ja ämpärit toiseen keräysastiaan.

Mikä mahtaa kuulua mihinkin??

”Naapurivahti” ei pikkukaupungin kerrostalossa toimi yhtä tehokkaasti kuin ”uuden kotimaan” suomalaisalueella. Naapureita tai muita talon asukkaita emme pari viikkoa asuttuamme ole nähneet kuin vilahdukselta. Vanhojen asukkaiden mielestä uuden naapurin kohtaaminen vaikuttaa varsin vaikealta. Jos hissiin mennessä tapaaminen olisi todennäköistä, on ilmeisesti parempi palata takaisin ja yrittää hetken päästä uudelleen.

Henkilökohtaisia tapaamisia pyritään välttämään entistä enemmän varsinkin pandemian aikana. Entiset asiakasystävälliset liikkeet ja jopa jotkut viranomaiset pyrkivät hoitamaan kaikki asiat asiakkaita kasvoista kasvoihin näkemättä.

Sairaan- tai terveydenhoito pyritään hoitamaan ilman terveyskeskukseen menoa. Netin kautta pitää vain kirjautua ”omaolo”-sivulle pankkitunnuksilla ja kertoa oireensa. Jos oireissa ei ole mitään hälyttävää, kehotetaan sivulla vain olemaan kotona ja tarkkailemaan tilannetta. Jos olo ei ala parantua, voi ”omaolo” –nettisivulta saada terveyskeskuslääkärin soittamaan sinulle takaisin muutamassa päivässä ja kysymään samat kysymykset puhelimessa. Terveyskeskukseen ei juuri ole asiaa kuin pää kainalossa ja hätäkeskuksen ambulanssilla.

Aikaisemmin nopeiden käyntien aikana hämmästystä aiheutti pankkipalveluiden siirtyminen lähes kokonaan verkon kautta toimivaksi. Käteisen nosto kortittomana, tai mahdollisesti jopa satunnaisen talletuksen tekeminen on mitalin arvoinen suoritus. Juuri Kanta-Hämeen puolelle asettautuneessa 30.000 asukkaan pikkukaupungissa on parikin käyttämämme pankin konttoria, mutta kummassakaan ei tarjota kassapalveluita. Käteistä nostaaksemme meidän pitää matkustaa 35 kilometrin päähän Hämeenlinnaan, jossa käteistä on konttorissa tiistaisin ja torstaisin aamupäivällä. Missä ihmeessä ne kassavarat säilytetään muina aikoina?

Suuri liikepankki tarjoaa ratkaisuksi käteisen tilaamista Postin kautta. Pari päivää netin kautta tehdystä tilauksesta lähipostiin pitäisi saapua pankin rahalähetys, joka pitää henkilökohtaisesti käydä noutamassa. Tosin tilauksen tekeminen ja lähetyksen noutaminen postista vaatii jälleen pankkitunnukset tai suomalaisen henkilöllisyystodistuksen.

Henkilöllisyystodistuksen hankkiminen ei kuitenkaan käy aivan helposti. Poliisin sivuille pitäisi kirjautua henkilön omilla tunnuksilla, vaikka tunnuksia ollaan vasta hakemassa. Toisen puolesta hakemusta ei tietenkään voi netissä täyttää vaan hakijan on lopulta mentävä poliisin puheille ja haettava korttia henkilökohtaisesti. Ajanvaraus on tehtävä netin kautta, tosin tapaamisajan voi saada vasta usean viikon päähän ja eri kaupunkiin kuin missä sattuu asumaan. Poliisi lähettää valmistuneen kortin noin viikon kuluessa postiin, josta korttia noudettaessa on esitettävä suomalainen henkilöllisyystodistus. Muna on kohdannut kanan.

Huonekalujen hankinnasta sai enemmän kävelyaskeleita kännykän seurantaan kuin iltalenkistä puistossa. Toki pikkukaupungissamme on myös muutama huonekaluliike, mutta valinnanvara oli suppea. Suuntasimme siis matkamme Helsingin Kehä Kolmoselle, jossa on parikin tiheätä huonekalukauppojen keskittymää. Valinnan varaa ei juuri ollut enempää kuin paikallisessa kaupassammekaan. Samat mallit ja samat materiaalit esiintyivät kaikissa kaupoissa. Nyt muodissa tuntuu olevan mango-puiset pöydät, kaapit ja lipastot.

Huonekalut kuitenkin lopulta saatiin, osaksi kaupoista osaksi netistä tilaamalla. Netin kautta ostaminen ja maksujen suorittaminen ulkomaalaisella luottokortilla ruotsalaisen maksujärjestelmän kautta eivät ensin onnistunut mitenkään ilman suomalaista puhelinnumeroa, koska kaikki ilmoitukset toimituksista tulevat vain automaattisten puhelinviestien kautta vain suomalaiseen puhelinnumeroon. Tilaamamme sängyn runko tosin tehdään Virossa tilauksen mukaan, mutta yhteydenpitoon tarvitaan suomalainen matkapuhelin.

Lähikauppamme sattuu olemaan Keskon ketjuun kuuluva liike. Kaupan kanta-asiakasohjelma antaa joskus merkittäviä etuja, joten parasta oli myös ryhtyä Plussa-pisteiden kerääjäksi. Ystävällinen myyjä löysi paperipinon pohjalta kanta-asiakkaaksi liittymislomakkeen, mutta ei ollut varma mitä täytetylle lomakkeella pitäisi tehdä. Ohjeeksi tuli hoitaa liittyminen nettisovelluksen kautta. Pienen kinastelun jälkeen kauppa-apulainen suostui sentään ottamaan liittymishakemuksen vastaan.

Pari viikkoa odotettuani ja kerättyäni muutamasta isommastakin ostoksesta tavoiteltuja plussa-pisteitä luovutin ja siirryin plussa-pisteiden nettisivulle. Sieltä saamieni ohjeiden mukaan lomakkeen pitäisi päätyä kuukauden tai parin sisään pääkonttoriin käsiteltäväksi. Sitten ei menisikään kuin muutama viikko kortin toimittamiseen. Antauduin mahdottoman edessä ja tein uuden hakemuksen netin kautta, jolloin jäsenyys aukesi seuraavana päivänä. ”Pääkonttorissa kun ei valitettavasti ole henkilöitä papereiden pyörittelyyn.”

Pieniä tilauksia luvattiin toimittaa Postin kautta, ”uudessa kotimaassa” joka paikassa pörräävät Fedex tai UPS kuriiripalvelut on täällä lähes tuntematon tapaus. Tilasin ja maksoin tavaroita käyttämällä ”uuden kotimaani” luottokorttia, jossa nimestä puuttui ääkkösten pisteet. Toimitusten kuitenkin viipyessä ryhdyin tiedustelemaan kaivattujen tavaroiden mahdollista toimituspäivää. Tilausta ei tietokonejärjestelmästä nimellä löytynyt, koska varsin suomalainen nimi ää-pisteineen oli kirjautunut järjestelmään luottokortin yksinkertaistetulla ”amerikkalaisella” tavalla.

Posti onkin rivi laatikoita

Postiin toimitettuja pienempiä tavaroita ei enää haettukaan postin tiskiltä, vaan tavarat löytyvät laatikosta, jonka ovi aukeaa tietysti vain suomalaisen numeron matkapuhelimeen lähetetyllä viestillä. Voi niitä, jolla puhelinta ei ole.

”Sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita”

”No onkos tullut talvi kesän keskelle?”

Osuimme tulemaan ”vanhaan kotimaahan” lämpimän toukokuun alun jälkeen alkaneeseen parin viikon kylmän jakson aikana. Kiinteästi seuraamamme lämpömittari pysytteli aamukahvin aikaan katsottuna totisen varmasti parissa lämpöasteessa. Harvat ulos uskaltautuneet olivat pukeutuneet uudelleen lämpimiin talvivaatteisiin ja pipoa käyttivät muutkin kuin nykymusiikin puhelaulun esittäjät. Floridan 35 asteen huippuhelteistä saapuneina katsoimme parhaimmaksi vain ihastella ikkunan takaa välillä sankaksikin yltynyttä toukokuista lumipyryä.

Pitkäksi venyneen toukokuisen kylmän kauden jälkeen tapahtui varsin nopea ilman lämpiäminen, muutamassa tunnissa lämpömittarin neula nousi parikymmentä astetta ja hätyyteltiin jopa hellerajaa. Lumisateesta toipuneet kanssakansalaiset kuoriutuivat huippuvauhtia talvivarusteistaan ja vielä kylmän kangistamiin puistikoihin ilmestyi päiväpeittoja ja uimapukuisia auringonpalvojia heti seuraavana päivänä.

Kesä tuli sittenkin,

Luonto kirjaimellisesti räjähti vihreäksi. Vielä talvimustina harottavien lehtipuiden oksien pienet silmut muuttuivat hennon vihreiksi lehdiksi tunneissa ja näkymät muuttuivat tunti tunnilta vihreämmäksi. Jopa käki ryhtyi lauluharjoituksiin läheisessä urheilupuistossa. Omituisesti sydämessä läikähti ja olo tuntuikin äkkiä oudon kotoisalta.

Kaikki omasta mielestämme kohtaamamme outoudet ovat ehkä sittenkin olleet vain pintakuohua ja teräviä särmiä ”vanhan kotimaan” kehityksessä. Kehitys kun kehittyy eri osissa palloamme eri tahdissa hakien parasta kasvusuuntaa. Suomi on edelleenkin se paikka, jossa suomalaisen sielu on eniten kotonaan.

Elämän ihmeelliset pyörteet on voinut viedä minut pois Suomesta, mutta Suomea ei sittenkään ole viety pois minusta. ”Uuteen kotimaahan” palattuamme osaan ehkä asettaa elämän palasia uudelleen parempaan arvojärjestykseen.

Kansantanssitkin ovat ehkä ihan kivoja.

Timo Vainionpää

Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Lake Worthin St. Andrewin luterilaisen seurakunnan kuukausikirjeessä.

Kuinka suomalaisen henkilökortin saa tunnistuskäyttöön?

Useilla ulkosuomalaisilla ei ole enää Suomessa pankkitiliä, jota voisi käyttää Suomen viranomaisten vaatimaan vahvaan tunnistautumiseen. Vaikka pankkiyhteys on edelleen olemassa, sen käyttäjäksi on usein määritelty vain toinen tilinhaltijoista, jolloin vain toinen voi tunnistautua viranomaispalveluihin.

Vero.fi sivun varmennusvaihtoehdot

Vahvaa tunnistautumista vaaditaan Suomessa päästäkseen katsomaan tai hoitamaan esimerkiksi omia veroasioita (www.omavero.fi), omia eläkeasioita (www.kela.fi) tai omaan terveydenhoitoon liittyviä tehtäviä (www.omaolo.fi).  Uuden passin tai henkilökortin haku tai edes ajanvaraus ei ilman vahvaa tunnistautumista välttämättä onnistu. Omaolon kautta voisi myös ladata Suomessa tehdyt terveystodistukset, vaikka myös koronatestien tulokset.

Pääsääntöisesti edes kumppanin tekemällä vahvalla tunnistautumisella ei ole pääsyä omiin tietoihin.

Suomen viranomaisten uuden henkilökortin pitäisi ratkaista ongelmat. Aivan helppoa se ei kuitenkaan ole.

Uuden ja ensimmäisen henkilökortin saamiseksi vaaditaan henkilökohtaista asiointia poliisiasemalla. Suomen pääkonsulaattien eri maissa kierrättämillä liikkuvilla passilaitteilla voi myös tilata henkilökortin. Helpointa on tietysti asioida oman asuinpaikan poliisiasemalla, mutta ajan voi varata mihin tahansa poliisin palvelupisteeseen (www.poliisi.fi). Ainakin nyt Suomessa toukokuussa 2021 aikoja tarjottiin 3-5 viikon päähän.

Varaa aika poliisiasemalle hyvissä ajoin. Tarkasta myös naapuripaikkakuntien ajanvaraustilanne.

Henkilökohtaiseen tapaamiseen pitää varustautua kuvalla ja henkilötodistuksella. Myös Suomessa vakinaisesti asuvat ulkomaalaiset, jotka on merkitty väestötietojärjestelmään ja joilla on voimassa oleva oleskelulupa tai oleskelukortti voivat saada suomalaisen henkilökortin.

Tarkasti määritellyn muotoisen kuvan voi ladata itse etukäteen kuvapalvelimelle (www.lupakuvienvastaanotto.fi). Kuvaa varten voi myös käydä valokuvaamossa, joka siirtää pyynnöstä kuvan viranomaisten kuvapalvelimelle. Poliisilaitoksella kysytään silloin vain ladatun kuvan kuvatunnus. Poliisilaitoksella voidaan myös skannata mukana tuotu paperikuva.

Lisäksi tarvitaan suomalainen puhelinnumero, johon tieto kortin valmistumisesta lähetetään.

Kortin tilaus on nopea prosessi, maksu on 55 Euroa. Valmistunut kortti lähetetään kahdeksan päivän sisään asiakkaan lähimpään noutopisteeseen. Kortin noutamisesta poliisi lähettää matkapuhelimeen viestinä noutopaikan osoitteen ja noutokoodin, henkilöllisyystodistusta noudettaessa on esitettävä jokin suomalaisen viranomaisen myöntämä henkilöllisyystodistus. Ulkomaisen henkilön, jolla ei ole mitään suomalaisen viranomaisen antamaa henkilöllisyystodistusta on valtuutettava joku toinen henkilö, jolla on suomalainen passi tai henkilöllisyystodistus noutamaan kortti.

Ilman muita toimenpiteitä kortti kelpaa joissakin maissa matkustusasiakirjana, mutta vahvaa tunnistautumista varten kortti pitää aktivoida.

Aktivointi tarkoittaa varmenteen käyttöönottoa ja henkilökohtaisten tunnuslukujen luomista.  Kortilla olevan varmenteen aktivointiin tarvitset aktivointitunnusluvun, tietokoneen, kortinlukijan ja kortinlukijaohjelmiston.

Aktivointitunnus tulee postin kautta kortin jälkeen

Aktivointitunnusluku saapuu sinulle postitse kahden viikon kuluessa kortin valmistumisesta. Aktivointi kannattaa tehdä hyvissä ajoin, sillä kirjeestä irrotettu aktivointitunnus saattaa himmentyä lukukelvottomaksi ajan kuluessa.

Aktivointiin tarvitset erityisen sirukortin lukulaitteen. Suomessa USB-liitäntäisen lukulaitteen hinta on noin 30 Euroa.

Ennen lukulaitteen liittämistä tietokoneeseesi, sinun pitää ladata maksuton mPollux DigiSign Client-ohjelma https://dvv.fi/kansalaisvarmenne-kortinlukijaohjelmisto -sivulta. Ohjelma ladataan tietokoneeseen ja asennetaan ainakin Windows-ympäristössä oletusarvoissaan, mitään muutoksia ohjelman näyttämiin parametreihin ei kannata tehdä.  Sivulta löytyy myös ohjeet kortinlukuohjelmiston latauksesta Mac- ja Linux tietokoneille. Mac koneilla suositellaan muun kuin Safari-selaimen käyttöä kortinlukuohjelman asennukseen.

Kun kortinlukija-ohjelmisto on ladattu, liitä lukija tietokoneeseesi. Työnnä sirukortti lukulaitteeseen ja tarkista miten päin kortin kuuluu olla. Aktivoinnin pitäisi alkaa automaattisesti. Jos aktivointi ei käynnisty, kokeile korttia toisin päin.

Aktivoinnissa kortille asetetaan perustunnusluku ja allekirjoitustunnusluku. Tunnusluvut saat päättää itse. Mieti haluamasi tunnusluvut valmiiksi etukäteen, sillä aktivoinnin aikana sinulla on noin 30 sekuntia aikaa kunkin tunnusluvun syöttämiseen. Perustunnusluku voi olla pituudeltaan 4-8 numeroa ja allekirjoitustunnusluku 6-8 numeroa.

Uudet koodit tulevat voimaan välittömästi.

Kokeile kortin toimintaa esimerkiksi www.vero.fi sivulla kirjautumalla omaveroon. Valitse tunnistautumistavaksi ”varmennekortti” jolloin kone kertoo kortin käyttäjän nimen ja pyytää antamaan juuri luodun PIN-koodin. Jos sivut avautuvat, kaikki on kunnossa.

Varmennekortti on eri asia kuin mobiilivarmenne. Teleyhtiöt ovat lanseeranneet oman vahvan tunnistautumistavan, palvelun voit ostaa teleyhtiöltäsi.  Mobiilivarmenne toimii vain puhelimellasi ja se vaatii suomalaisen puhelinnumeron, palvelu maksaa tällä hetkellä noin 2 Euroa kuukaudessa.

Esimerkiksi koronatestauksia tekevän sairaalayrityksen Mehiläisen Digi-palvelu voidaan varmentaa vain mobiilivarmenteella, eikä siihen kelpaa valtion viralliseen henkilökorttiin perustuva, aktivoitu vahva tunnistautuminen.

Viruksia vältellen Floridasta Turkuun – Arja ja Peter Mäkilä matkalla

Lähes 30 tunnin matka on takana – mutta nyt on hyvä!

Suomen kunniakonsuli Floridassa Peter Mäkilä ja hänen Arja vaimonsa uskoivat jokavuotisen suomenmatkansa jo peruuntuvan kokonaan viruksen ottaessa kontrollin ensin Aasiassa, sitten Euroopassa ja lopulta myös hurjalla voimalla Yhdysvalloissa. Mäkilöiden kesäasunnon Askaisissa, Turun liepeillä arveltiin saavan odotella asukkaitaan seuraavaan vuoteen ja Peterin syyskuussa olevaa merkkipäivää juhlittaisiinkin vain Floridassa.

Finnair lopetti Yhdysvaltojen lentonsa muiden lentoyhtiöiden tavoin jo maaliskuun alussa presidentti Trumpin määräyksen lopetettua lennot Euroopasta. Hyvin sujuneen yhteispelin avulla maaliskuun lopulla saatiin kuitenkin järjestettyä vielä yksi erikoislento Miamista Helsinkiin, jolla rannalle jääneet matkailijat saatiin sittenkin kotiutettua.

Alkujärkytyksestä selvittyä yritetään tottua ”uuteen normaaliin” elämänmenoon. Maskipakot, eristykset, karanteenit, rajojen sulkeutuminen, etätöiden aloittaminen ja lentojen päättyminen maailmalaajuisesti muuttivat maailmankuvaa radikaalisti. Suomi ja Florida tuntuivat olevan varsin kaukana toisistaan, eikä pelkästään maantieteellisesti.

Vanhaan kotimaahansa kaipaaville floridansuomalaisille löytyi kuitenkin mahdollinen lentoreitti Miamista Lontoon kautta Helsinkiin. Ensin lentojen kanssa oli vaikeuksia, lentoja peruttiin ja matkasuunnitelmia jouduttiin muuttamaan moneen kertaan. Lopulta kuitenkin lennot ja yhteydet vakiintuivat, Pohjan perille pääsy oli edelleen mahdollista mutta entistä hieman vaivalloisempaa.

Kunniakonsuli vaimoineen päätti vielä kerran muuttaa suunnitelmaansa ja lähteä sittenkin Suomeen. Matkaan lähdettäisiin Miamista Lontooseen ja sieltä jatkolennolla Helsinkiin, vaikka edessä olisikin yhdeksän tunnin välilasku Lontoossa.

Lähtöpäivän tullessa juuri keskikesällä matkaan päästiin tutulla floridansuomalaisella kyydillä. Miamin kansainväliselle kentälle päästiin lähes ennätysajassa koronaviruksen tyhjennettyä jopa Floridan moottoritiet.

Varsin lupaavissa merkeissä alkaneen matkan ensimmäinen testi tuli kuitenkin heti melko autiolla Miamin lentokentällä parin pyrkiessä kirjaamaan itsensä American Airlinesin Check-in tiskillä. Mahdollisesti hieman kokematon virkailija halusi matkustajien esittävän Englantiin matkustavilta vaadittavan QR-koodin, tuon neliönmuotoisen avaruusajan kaiken mahdollisen tiedon sisältävän grafiikan. QR-koodilla käytettäessä lennolle kirjautuminen onnistuisi tarvitsematta fyysistä yhteyttä matkustajan ja virkailijan välillä. Grafiikkakoodin voi sopivalla ohjelmalla generoida jopa lentolipun numerolla, mutta silloin tarvitaan ohjelma, sopiva laite ja langaton verkkoyhteys.

Tässä vaiheessa Mäkilät kuitenkin kertoivat virkailijalle jo varsin painokkaasti, että he ovat matkalla Suomeen, eivätkä ole lainkaan kirjautumassa Englantiin. Koodia ei tarvita. Asiaa selvittelemään tarvittiin jo apuvoimia, virkailija lisäsi panoksia kutsumalla paikalle kanssatyöntekijöitänsä, Mäkilät vastasivat siihen soittamalla Ulkoministeriön matkoja järjestävälle virkamiehelle. Lopulta kamppailussa päädyttiin tasapeliin, lennolle kirjauduttiin traditionaalisella tavalla ja loppu ”olisi matkustajien vastuulla”.

Lähtöportilla asiakkaita ohjaava, mahdollisesti ennenkin suomalaisia nähnyt virkailija vahvisti Mäkilöiden helpotukseksi, että transit-matkustajat eivät kiistaa aiheuttanutta QR-koodia todellakaan tarvinneet.

Lento Lontooseen oli Finnairin ja American Airlinesin ”code-sharing” lento, jolle voi ostaa lipun jommastakummasta yhtiöstä. Mäkilöiden liput oli hankittu Finnairin kautta, lennon toteutuksesta vastasi kuitenkin American Airlines. Yleensä sisäänkirjautuessa on ollut vielä mahdollisuus lisämaksusta vaihtaa liput mukavammille penkeille koneen etuosaan. Nyt se ei kuitenkaan oudosti onnistunut AA lennolla, koska liput oli hankittu Finnairin kautta.

Mäkilät eivät siitä kuitenkaan olleet niin huolissaan virkailijoiden varattua heille kovin vajaana lähtevästä, 260 matkustajaa ottavasta koneesta kokonaisen neljän penkin rivin koneen keskiosasta molemmille. Nyt olisi mahdollista oikaista itsensä makuuasentoon yön tunteina ja antaa lentäjien hoitaa työnsä.

Miamin kentällä ei kukaan välittänyt lähtevien matkustajien terveydentilasta, elleivät sitten piilossa olevat lämpökamerat huomaamatta tarkastaneet matkustajia. Kaikilla oli maskit päällä, koko terminaalissa ja myöhemmin myös lennon aikana koneessa.

Arja maskin takana

Lento Miamista Lontooseen meni totutulla tavalla. Ruokaa ja juomaa tarjottiin tarjoilukärryiltä kuten ennenkin, ystävälliset lentoemännät kävivät jopa tarkastamassa asiakkaiden mahdollisia juomatarpeita.

Tuntia ennen Lontooseen saapumista paikallista aikaa kello 7 aamulla, tarjottiin vielä aamiainen. Matkustajat saivat tällä kerralla tyytyä vain paperipussissa tuotuun pähkinäpussiin ja jugurttipurkkiin, tällä pitäisi kestää välilaskun yhdeksän tuntia seuraavaa lentoa odotellessa.

Lontooseen tulevien matkustajien terveydentila ei tuntunut kiinnostavan ketään sen kummemmin, tarkemmin tehtiin normaali turvatarkastus. Saapuvien matkustajien tarkastaminen tuntuu aina hieman oudolta, sillä varmaan haetaan henkilöitä, jotka ovat mahdollisesti irrottaneet koneesta lennon aikana jotakin tarpeellista.

Lontoon Heathrowin Terminaali 2 oli todella tyhjä. Palvelut on suljettu, vähäisiä matkustajia palvelee vain yksi farmasia-kauppa, WHSmith, josta saa pullovettä ja toinen rajoitetusti luettavaa ja pikaruokaa tarjoava kioski. Kaikki lentoaseman tavallisesti ylellisyystarvikkeita myyvät kaupat ovat kiinni, oudosti kuitenkin tax-free myymälät ovat auki. Päivän mittaan nälän jo vähitellen vaivatessa, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tyytyminen Leonin Take-Away kala- tai kanahampurilaisia myyvän kioskin välillä 50 metriseksi venyvään turvavälejä noudattavaan jonoon.

Ruokajono turvavälein venyy

Yhdeksän tunnin odotus huonosti palvelevalla lentokentällä on taatusti erilainen kokemus, aika tulee pitkäksi. Matkalle kannattaa varata lukemista ja toimiva verkkoyhteys. Lentokentän wifi on maksullinen ja varsin kalliiksi hinnoiteltu, joten kokenut matkustaja järjestää nettiyhteytensä jo etukäteen.

Mäkilöiden lento oli mukavasti etuajassa, jolloin matka olisi voinut jatkua jo aamupäivällä Suomeen lähtevällä koneella. Lentoaseman virkailijat olisivat ystävällisesti muuttaneet lennon aikaisemmaksi, mutta ruumaan pakattujen matkalaukkujen vuoksi oli pakko jäädä odottamaan myöhempää lentoa. Vain käsimatkatavaroiden kanssa matkustavat pääsivät jatkamaan matkaansa jo Finnairin aikaisemmalla vuorolla.

Myös lento Italiaan oli lähdössä. Koronaviruksesta Euroopan pahimmin kärsineeseen maahan lähdössä olevien matkustajien terveys tarkastettiin lähtöportilla. Matkustajien joukossa kiersi pleksinaamareihin ja kertakäyttösadetakkeihin pukeutuneita virkailijoita, jotka mittasivat matkustajien lämpötilan ennen koneeseen pääsyä. Koneeseen siirtyminen oli kaikesta tarkastuksesta johtuen kovin verkkaista.

Roomaan lähtijät tarkastettiin paljon tarkemmin

Lopulta kuitenkin lento Suomeen oli vuorossa. Edelleen maskit päässä matkustajat siirtyivät hyvässä järjestyksessä vain puolitäyteen koneeseen – ilman terveystarkastuksia. Finnairin tarjoilu kahden ja puolen tunnin lennolla oli karu. Matkustajille ojennettiin vain vesipullo, kaurakeksi ja ohjeet matkustajia odottavista rajoituksista Suomessa. Varsin tapahtumaköyhän matkan jälkeen päästiin vihdoin Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Maahantulotarkastuksen tavallisesti nopeasti hoitavat koneet ovat pois käytöstä, kaikkien matkustajien piti esittää matka-asiakirjansa lasikopissa istuvalle rajavartijalle. Vielä matkatavaroiden luovutukseen mennessä toinen rajavartija kysyy englanniksi matkustajilta kysymyksen, suomenkielisen vastauksen kuultuaan rajavartija heilauttaa vain kättään ja matka saa jatkua.

Matkatavarat saapuivat mukavan nopeasti hihnalle ja sitten pääsikin kellon lähestyessä keskiyötä Suomen uskomattoman valoisaan kesäyöhön.  Maailmalta saapuneet matkustajat eivät edelleenkään saa käyttää julkisia kulkuneuvoja, mutta tuskin niitä edes olisi ollut saatavillakaan keskellä yötä. Onneksi tuttu taksi oli sovittu jo etukäteen vielä maanteitse jatkuvaa kotimatkaa varten.

Askainen

Kesäyö, etelän asukille outo valoisuus ja vihreän lukemattomat vivahteet tekevät maagisen vaikutelman. Matkan edistyessä hiljaisen maaseudun läpi yön lyhyiden tuntien ajan vuoden pisimpänä päivänä Peterin mieli herkistyi todetessaan Suomen vetovoiman olevan vain kasvussa, mieleen hiipii vahva tuntemus todellisesta kotimaasta.

Kotiin Askaisiin päästiin kolmen aikoihin auringon jo tehdessä nousuaan. Kaikki kesäkodissa on kunnossa, jääkaapinkin ystävät ovat täyttäneet kaikella ensihätään tarvittavalla. Matkaan aikaa oli tarvittu ovelta ovelle pitkästi toista vuorokautta, lähes 30 tuntia, mutta aamulla auringonpaisteeseen herätessä ja myöhemmin kukkasia kastellessaan omalla maalla kävellessä mieli on kiitollinen elämän monimuotoisuudesta.

Omaehtoinen karanteeni on nyt edessä pariksi viikoksi, sitten suunnitelmissa on kotimaan matkailua ja ystävien tapaamisia. Ulkomaiden eksotiikkaa voidaan hakea vaikka mainoksen mukaan ”ulkomailla Suomessa” ja tehdä kesäretki Ahvenanmaalle. Niin ja sittenhän pitää järjestää ne Peterin merkkipäiväjuhlat.

Toivottavasti maailma ja uusi normaali on palannut raiteilleen kotimatkalle syyskuun puolessa välissä lähtiessä.

Timo Vainionpää/Usasuomeksi.com

Alku 1 and 2, Finnish Coops in Brooklyn New York, on National Register of Historic Sites in the United States

 

 

On May 20, 2019, the National Register of Historic Places in the United States, listed Alku 1 and Alku 2, located at 816 and 826 43^rd Street, Kings County Brooklyn New York, as the first two coop buildings in the USA, built by Finnish immigrants, on the National Registry of Historic Places. Previously, on March 21, 2019, the New York State Office of Parks, Recreation and Historic Preservation designated both buildings as Historic Sites in New York State.

 

The Board of Alku 1 and Alku 2 worked very hard to prepare and submit the actual application to get the historical designation. Considerable input to that application came from Valerie Landriscina, a licensed architect, and Cecilia Feilla, both on the Board, and Robert Alan Saasto, Esq., who furnished extensive historical references himself, and directed the Board to other sources in the USA and Finland to secure historical proof to establish that in fact, (1) Alku 1 and Alku 2 were the first coop buildings in New York State and in the USA, which were built by Finnish immigrants; and (2) that the Finnish immigrants brought the concept of cooperative ownership to the United States.

 

On May 26, 2019, Robert Alan Saasto, Esq., led a tour of what was once Finntown in Sunset Park, Brooklyn New York. The ultimate purpose was to lay the groundwork to have some of the other 24 Finn coop buildings built around Sunset Park put plaques in their walls to commemorate the Finns who built those buildings in the early 1900s. Alku 1 and 2 already have plans to put the plaque on their building, and the Imatra Hall has a plaque ready to be installed! Those plaques, plus the Finlandia Street sign at 40^th Street and 7^th Avenue, would serve as permanent visual confirmation to anyone visiting the neighborhood as to the contribution of the Finnish immigrants to that neighborhood.

 

It is the ultimate goal of Robert Alan Saasto to secure recognition of the Finns for bringing to the USA the concept of cooperative ownership, whether it be buildings, food markets, banks, credit unions, etc. This is a major first step towards that recognition.

 

Those on the tour and shown in the picture in front of what was Imatra Hall, now the Resurrection Church, are from left to right: Johannes Kotkavirta a reporter for Ilta-Sanomat, the second largest newspaper in Finland; Valerie Landriscina who is on the Board of Alku 1 and 2 and was very instrumental in getting the approval (with Cecilia Feilla present but not shown in the photo);  Jaana Rehnstrom President of Finland Center Foundation; Robert Alan Saasto, Esq.; and Eero Kilpi, President of Finlandia Foundation New York Chapter.

 

Robert Alan Saasto

Robert Alan Saasto, Esq.

Lappalaisessa infrapunasaunassa Tampereen kattojen yllä

Satunnainen matkailija joutui vuodenvaihteessa pikaisesti käymään alkuperäisessä kotimaassaan ja synnyinkaupungissaan Tampereella. Kuten arvata saattoi, Hämeen vuodenvaihteen ilmassa oli vuorotellen vettä ja räntää, auringonkin joku on käynyt ilmeisesti kääntänyt säästöliekille. Jalkakäytäviä kattoi mukavasti lumisohjon alla jäätikkö vaanimassa varomattomia jalankulkijoita.

Jotenkin tilapäinen kotimaantoimittaja oli päätynyt varaamaan pariksi yöksi majoituksen Lapland-hotellissa Tampereen rautatieaseman liepeiltä. Ulospäin rakennus oli normaali  harmaanvalkoinen kaupunkitalo, vastaanottotilatkaan eivät vielä ensisilmäyksellä kovasti eronneet normaalista.

Vastaanottotilan yhteydessä olevassa ravintolassa olikin jo sitten hieman enemmän ihmettelemistä, savua imitoivia porisevia kattiloita ja uskottavan näköisiä leiritulia oli aseteltu ihmisten iloksi. Talon omat Lappi-oluet maistuivat, pulloihin oli liimattu myös lyhyitä tarinoita luettavaksi

Kero-saunatupa/neuvotteluhuone

Hotellin kerrokset on sisustettu kukin oman Lappi-teemansa mukaisesti. Omaan  huoneeseen päästessä ensimmäiseksi huomio kiintyi sängyn päälle ripustettuihin poronsarviin ja pienoiskeittiössä oleviin   Pentikin suunnittelemiin varsin tutunnäköisiin astioihin. Poronsarvien jauhamista omaan käyttöön ei kuitenkaan varmaan katsottaisi kovin ystävällisesti, sanoi Juha Watt Vainio sitten mitä tahansa.

Satunnainen kotimaanmatkailija päätti myös vierailla vastaanoton suosittelemassa, kattokerroksessa sijaitsevassa saunaosastossa. Tilapäinen kotimaantoimittaja hieman hämmästyi saunaosaston nähdessään. Tavallisen saunan lisäksi saunaosasto kun oli varustettu myös infrapunasaunalla.

Infrapunasauna tuntui tavalliselta huoneelta, kunnes taikanapista painaen infrapunalamput ja paneleihin piiloitetut lämmittimet pääsivat toimintaan. Pienen kohinan kuuluessa tilapäinen kotimaantoimittaja venytteli itsensä laverille ja tunsi itsensä jättikokoiseksi kanapojaksi isossa mikroaaltouunissa.

Mikroaaltogrilli l. infrapunasauna

Mikroaaltouunilöylyt ei jaksaneet kauaa kuitenkaan kiinnostaa saunan televisiosta tulevista joga-ohjeista huolimatta, kyseessähän oli sekasauna. Vaikka tilapäinen toimittaja kuinka toivorikkaasti odotteli, ei saunaan kuitenkaan ollut muita tulijoita niinpä tilapäinen siirtyikin hyvässä järjestyksessä takaisin traditionaaliseen, savusaunalta tuntuvaan miestensaunaan, jonka ikkunasta aukesi upea hämäränhyssy,  sinisenharmaa näköala Tampereen keskustan lumisten kattojen yli. Saunan rauha laskeutui vähitellen myös tilapäisen kotimaantoimittajan kiirettä pitäneeseen, pahasti aikaerosta kärsivään sieluun.

Seuraavan aamun aamiainen Lappi-aiheisessa aamiaisravintolassa oli varsin mainio. Lautaselle piti kerätä kuitenkin hieman tavallista enemmän, tunnustettakoon jopa  ahnehtien leipäjuustokuutioita lakkahillolla, särkikaloja katajanmarjojen kanssa, hieman poronsavusivua ja sitten lopuksi tietysti tamperelaisittain mustaa makkaraa ja puolukkahilloa, kun Tampereella oltiin, nääs.

 

Tilapäinen toimittaja ei ole aikaisemmin juurikaan välittänyt Lapin pois omalta paikaltaan  siirrettyyn yleensä kovin muovinmakuiseen eksotiikkaan. Nyt kuitenkin taitaa olla parasta ottaa uusi asento ja korjata luutunutta asennevammaa. Kun Lapin eksotiikkaa käytetään taitavasti sisustuksessa, ruokalistassa ja yleisen ilmeen luonnissa, tulos onkin melko mukava.

Mikroaaltouunisaunan olisi kuitenkin ehkä voinut jättää pois.

 

Lapland Hotels Oy on Suomen suurin yksityinen hotelliketju, johon kuuluu 16 hotellia ja 1700 huonetta sekä 8 000 ravintolapaikkaa Lapin suurimmissa matkailukohteissa sekä Oulussa ja Tampereella. Lisäksi hotelliketjulla on hiihtokeskustoimintaa Ylläksellä Äkäslompolon kylässä sekä Luostolla, Oloksella ja Pallaksella. Lapland Hotels omistaa myös osan Lapin Safarit -ohjelmapalveluyrityksestä.

 

Timo Vainionpää