Kesäretkellä: Vankilaan lähtöruudun kautta

Nykyään Lake Worthissa talvitaloaan pitävä kiinteistöneuvos Olli Ojala on pitkän linjan lumilintu. Ojalalla oli ensin asunto Lantanan ”Pikkuturussa”, mutta teki asuntokaupat heti New Yorkin kaksoistornit hävittäneen terroristi-iskun jälkeen. Lumilinnut eivät sitten lentäneetkään kesämaahan kahdeksaan vuoteen.

Joonas, Johanna, Leena ja Olli Ojala

Floridan hiekkaa oli ilmeisesti kuitenkin jäänyt sen verran varpaisiin, että Ojalat hankkivat lopulta Floridasta uuden asunnon, tällä kerralla Lake Worth Beachistä Winston Trailin alueelta. Perheen lapset käyttävät myös asuntoa Floridan tukikohtanaan, tosin pariin viime vuoteen ei Suomesta Yhdysvaltoihin ole voinutkaan matkustaa. Haluja olisi Ollilla ja Leenalla sekä ainakin heidän pojallaan Joonaksella palata jälleen lomalle varmaan aurinkoon.

Olli Ojalan ja hänen perheensä on viime vuodet vankasti työllistänyt Turun Kakolanmäki. Kakolanmäen reunamilla syntynyt Ojala kertoo pikkupoikien harrastuksena olleen vankien kiusaamisen aidan takaa. Vankiloita Turun Kakolanmäellä oli kaksi, pienemmistä paheista tuomittujen Lääninvankila ja murhamiehille toinen, Kakolan maineen luonut vankila.

Kakolanmäkeä, etualalla entinen lääninvankila

Kakolanmäki tunnettiin 1600-luvulle asti Tallimäkenä, sillä Turun linnan hevostallit sijaitsivat sen lounaisella rinteellä, jossa käytiin metsästämässä kettuja ja susia. Kakolan nimi ilmestyi asiakirjoihin vuoden 1827 Turun palon jälkeen. Nimen arvellaan liittyvän mäen kupeessa aikoinaan olleeseen sairaalaan ja sen mielisairaisiin potilaihin, Turun seudulla kako kun tarkoittaa mielenvikaista.

Vankila kävi pieneksi ja lisää tilaa tarvittiin

Kakola sai parvekkeet ja kattohuoneistot

Vuonna 1908 Kakolanmäellä käynnistyi siihen mennessä suurin rakennustyömaa. Sitä varten Suomen eri vankiloista lähetettiin kivenhakkuutaitoisia vankeja Turkuun. Vankien rakentama vuonna 1911 valmistunut massiivinen jugendtyylinen graniittilinna on yksi Turun suurimmista ja vaikuttavimmista rakennuksista edelleen tänä päivänä. Siitä muodostui myös se todellinen hurjien poikien koti, sillä vuosikymmenien ajan se toimi pakkolaitosvankilana, jonne lähetettiin kaikki yli kuusinkertaiset rikoksenuusijat kaikkialta Suomesta.

Kakola oli jo ollut täynnä 1910-luvulla, mutta sodan jälkeen 1940-luvulla se kävi vielä ahtaammaksi. Kakolanmäen vankiloissa oli pahimmillaan jopa 1320 vankia. Alun perin yhdelle vangille tarkoitetussa sellissä saattoi olla viisi vankia. Sellin molempien pitkien seinien puolella oli kerrossängyt ja viides vanki nukkui ikkunan alla höyläpenkin päällä.

Vankilassa oli työpakko. 1990-luvulla se muutettiin osallistumisvelvollisuudeksi, mikä oli käytännössä sama asia. Kakolan metalli- ja puutyöverstaissa valmistettiin eri aikoina mm. armeijan vaatteita ja kenkiä, pirttikalustoja, lasten leluja, kapioarkkuja ja kuntosalilaitteita. Monet ”venkulat” harjaantuivat taitaviksi kirjansitojiksi. Museokeskuksesta lähetettiin kerran historiallinen kirja korjattavaksi Kakolan kirjansitojalle. Vankilasta kehotettiin ottamaan uudestaan yhteyttä marraskuussa, jolloin heidän taitavin kirjansitojansa yleensä hankkiutui talveksi takaisin vankilaan ja olisi silloin taas töissä.

Kakolanmäkeä hallitsee kaksi entistä vankilaa, Kakolan keskusvankila ja Turun lääninvankila.  Murhamiehet ja vaaralliset rikoksenuusijat istuivat kakkunsa Kakolassa, tutkintavankeutensa hekin viettivät lääninvankilassa.

Hotelli Kakolan sisäänkäynti on komea, ”Ken tästä käy, voi kaiken toivon heitää?”

Useita vanhoja kiinteistöjä asunnoiksi saneerannut Olli Ojala tarjoutui ostamaan Kakolanmäen vankiloineen päivineen syyskuussa 2007 vankilan muutettua Turun Saramäkeen. Turun kaupunki ei kuitenkaan lämmennyt asialle. Ojala oli kuitenkin varma asiastaan ja kaupunki palasikin Ojalan tarjoukseen kymmenen vuotta myöhemmin. Ojalan asetti ehtonsa ja valtion museovirasto otti vastuun alueen historiallisten arvojen vaalimisesta.

Asuntoja vanhoihin rakennuksiin saneeraa perustajaurakoitsija Kakola Yhtiöt.

Kakolanmäki rakentuu uudelleen vaiheittain. Lääninvankilasta sukeutui luksushotelli Kakola  ja Kakolan keskusvankila on muutettu asunnoiksi. Nykyisin alueelta löytyy jo useita yrityksiä, mm. ravintola Kakolanruusu, leipomo Bageri Å ja panimo Kakola Brewing. Hotelliin on ensi vuonna tulossa vielä spa hyvinvointikeskus sekä parkkihalli. Olli Ojala arvioi, että valmiina Kakolanmäki tulee työllistämään noin 150-200 henkilöä.

Kakolanmäki-projekti on mittasuhteiltaan valtava, mutta sen hintaa Ojala ei halua paljastaa

Vanhan Lääninvankilan muuttaminen hotelliksi on ollut valtava, yli kaksi vuotta kestänyt projekti, josta on vastannut Kakola Yhtiöt. Hankkeen suunnittelu, sisustus ja rakennusprojektin hallinta ovat kaikki olleet Ojalan perheyhtiön käsissä –apuna on ollut lukuisia yhteistyökumppaneita.

–Vain hullu ryhtyy tällaiseen projektiin, Hotel Kakola Oy:n hallituksen puheenjohtaja, kiinteistöneuvos Olli Ojala kertoo sarkastisesti. ”Keneltäkään muulta tuntunut löytyvän riskinottokykyä Kakola-projektiin. Eikä meiltäkään olisi löytynyt, mutta sen verran hulluutta löytyi, että hommaan ryhdyttiin.”

Vanhaan lääninvankilaan rakentuneessa hotellissa on 148 huonetta, ravintola, viinitupa sekä paljon kokous- ja juhlatiloja. Remonttivaihe työllisti satakunta ihmistä, ja nyt valmiina Hotel Kakola työllistää noin 50 henkilöä.

Aulabaarin penkeissä on käsiraudat hankalampia asiakkaita varten?

Alkuperäisen suunnitelman Hotelli Kakolan toimintaa olisi hoitanut suuri amerikkalainen hotelliketju. Pandemian alkaessa asia kuitenkin jäi pöydälle ja Ojalat päättivät vastata itse myös hotellin toiminnasta.

Hotel Kakola avattiin koronatilanteesta huolimatta, ja yksityisten ihmisten kiinnostus hotelliin onkin ollut jo kova. Kiinnostuksesta huolimatta vierailijoita on kuitenkin ollut vielä harvassa. ”Suuri osa hotellin vieraista on ollut paikallisia turkulaisia, joita alueen historia kiinnostaa”, kertoo myös Olli Ojalan poika Joonas esittelykierroksen aikana. Ojala on kuitenkin positiivinen sen suhteen, että suomalaiset käyttävät nyt rahaa kotimaassa ja kotimaan kohteet kiinnostavat, kun ulkomaillekaan ei nyt oikein pääse.

Hotellissa on nyt 148 tarkasti suunniteltua huonetta, itsellensä ja kukkarollensa sopivan voi valita perushuoneista upeisiin sviitteihin. Kesän kynnyksellä 2021 hotelliin ollaan vielä ullakolle rakentamassa kokonaista yksityistä asuinkerrosta, huoneistossa on useita makuuhuoneista, oleskelutiloja ja Turun upeimmat näkymät kaupungin yli.

Kirkko on käytössä

Myös entisen lääninvankilan kirkko on uudistettu muistaen kuitenkin säilyttäen vanhat rakenteet.  Nyt kirkkoa voidaan käyttää myös muihin tapahtumiin, esittelijänä toimineen Joonas Ojalan kertomana kuultiin Kakolan kirkon olevan ainoa kirkko Suomessa, jossa on täydet anniskeluoikeudet. Alkuperäiset komeat urut ovat takaseinällä, vangin tehtävänä oli aina polkea ilmaa urkujen palkeisiin. Seinälle on jätetty myös linnassa aikaansa viettäneen ”Kreivi” Ylermi Lindgrenin tekstaamat kymmenen käskyä. Kahdeksanteen käskyyn tosin on pujahtanut kirjoitusvirhe. 


Hotelli tarjoaa kokemuksia etsiville myös mahdollisuuden majoittua vanhaan eristysselliin. Neljässä sellihuoneessa on säilytetty kaksikerroksiset punkkasängyt, kalterit ja metalliset vessanpönttö ja käsienpesuallas. Joonas Ojalan mukaan aamiainen tarjotaan selliin kello 6 aamulla, peltitarjottimella tuodaan puuroa ja peltimukillinen kylmää vettä. Tosin tämän aamiaisen jälkeen voi asukas käydä käytävän varrelle sijoitetussa suihkussa ja siirtyä hotellin normaalimmalle aamiaiselle. Koronan takia hotelli toimii vielä suhteellisen käyttöasteella, mutta sellihuoneet on varattu jo pitkälle tulevaisuuteen.

Selliin voi joutua myös hotellinjohtaja – ainakin esittelykierroksella

Hotellin erikoisin sviitti on varmaan hotellin pihalle lasikuutioon parkkeerattu Ojalan oma komea Nauticat-jahti. Veneessä voi yöpyä 6-8 hengen ryhmä kokeakseen veneilyn iloa tosin kuivalla maalla.

Hotellissa on säilytetty hienosti vanhan ajan tunnelma. Seinät, huoneiden ovet ja vankien käyttämät  sellikäytävien portaikot on entisöity tai rakennettu uudelleen varsin taidokkaasti. Vankilan perintö on säilynyt, mutta nyt pakkotoimet on korvattu luksuksella. Elokuvista tutussa Philadelphia-mallin vankiloissa sellikäytävien selleistä näkyi käytävän keskelle, ei muualle. Auburn-järjestelmässä sellit olivat käytävän ympäröiminä keskellä, niistä käytiin töissä ja selleissä käytiin vain nukkumassa.

Vankilan portaikko on näyttävä

Vanha vanki kertoo muistelmissaan hieman kierosti viihtyneensä oikein hyvin Kakolassa. Vangeilla päivät menivät töissä ja elämä oli kuin elämistä ideaaliyhteiskunnassa. Siellä velat pyrittiin maksamaan, lainat palautettiin ja lupaukset pidettiin – rangaistus olisi voinut olla suuri jos ei olisi toiminut oikein.

Me taas voimme sanoa aivan kieroilematta, Kakola on kokemisen arvoinen. Vankilan seinältä löytää totuuden: ” Jos liikaa kelaa niin relaamatta delaa”.

Matkustajana Timo Vainionpää

Paluu tuttuun vieraaseen maahan

Olen nyt asunut Suomesta katsoen ulkomailla vain 22 vuotta ja rapiat. Monen ulkosuomalaisen mielestä aika on kovin lyhyt ja olen edelleen vihreä ja vastatullut maahanmuuttaja. Suomessa olen käynyt säännöllisen säännöttömästi, hoitamassa asioita, häissä ja hautajaisissa. Ruuhkavuosina syntyneet ystävyydet eivät ole kestäneet kovin hyvin vuosia tai maantieteellistä etäisyyttä – ja hieman erakkomaista luonnetta..

”Uudessa kotimaassa” on tehty työtä, saatu uusia ystäviä ja harrastuksia, elämän piiri on laajentunut useammallekin mantereelle. Tunnen olevani kuitenkin perin suomalainen, vahvan verisiteen vahvistaa myös jokunen vuosi sitten tehty geenitesti. Perimältäni olen 99 prosenttisesti Suomesta.

Mistä siis on oikein kysymys?

Edellisten lauseiden sanavalinnat paljastavat ilmenneen ongelman.

Jos olen edelleen kunnon suomalainen, niin kuinka voin ”vierailla” Suomessa ja ”vanhassa kotimaassa”? Parikymmentä vuotta poissa Suomesta on sittenkin muuttanut joko minua tai sitä Suomea minkä tunsin enemmän kuin ajattelinkaan.

”Uudessa kotimaassani” olen suomalaisempi kuin Suomessa. ”Uudessa kotimaassa” osallistun suomalaisyhteisön harrastuksiin, tapaamisiin ja muuhun toimintaan. Kunnioitan ja juhlin suomalaiseen tapaan nimipäiviä, joulua, juhannusta ja ”vanhan kotimaan” itsenäisyyspäivää kolmannesta maasta ja eri uskontokunnasta olevasta vaimon avustuksella ja myötäeläessä. Miksi ”uudessa kotimaassani” katselen lievästi jopa kiinnostuneena Katrillien kansantanssia ja osallistun lippujen nostamiseen salkoihin ja Talvisodan päättymisen muistojuhlaan? Aktiviteettejä, joihin en juurikaan kuvittelisi osallistuvani Suomessa pysyvästi asuessani.

Kansanlauluja ja Katrilleja

Hankittuamme Suomen tukikohdaksemme asunnon niukasti Kanta-Hämeen puolelle sijoittuvasta Riihimäen pikkukaupungista, pääsimme sitä asumiskuntoon varustaessamme tarkemmin tutkailemaan, onko muutos tapahtunut meissä vai ympäristötekijöissä.

Parinkymmenen viimeisen vuoden aikana Suomesta on tullut monikansallinen, usein englanninkielinen, melko kallis ja yli-digitalisoitunut maa, jossa asuintalomme edustalla seisoo seitsemän erilaista roskapönttöä erilaisille roskille. Muovirasiat pitää pestä ennen muoviroskiin heittämistä, kahvipaketin ulkokuori kuuluu pahvinkeräykseen, mutta kiiltävä kahvipussi ties minne. Ilman taloustaidon ja kemian tutkintoa tuntuu mahdottomalta toimia oikein kun muovipullot kuuluvat yhteen ja ämpärit toiseen keräysastiaan.

Mikä mahtaa kuulua mihinkin??

”Naapurivahti” ei pikkukaupungin kerrostalossa toimi yhtä tehokkaasti kuin ”uuden kotimaan” suomalaisalueella. Naapureita tai muita talon asukkaita emme pari viikkoa asuttuamme ole nähneet kuin vilahdukselta. Vanhojen asukkaiden mielestä uuden naapurin kohtaaminen vaikuttaa varsin vaikealta. Jos hissiin mennessä tapaaminen olisi todennäköistä, on ilmeisesti parempi palata takaisin ja yrittää hetken päästä uudelleen.

Henkilökohtaisia tapaamisia pyritään välttämään entistä enemmän varsinkin pandemian aikana. Entiset asiakasystävälliset liikkeet ja jopa jotkut viranomaiset pyrkivät hoitamaan kaikki asiat asiakkaita kasvoista kasvoihin näkemättä.

Sairaan- tai terveydenhoito pyritään hoitamaan ilman terveyskeskukseen menoa. Netin kautta pitää vain kirjautua ”omaolo”-sivulle pankkitunnuksilla ja kertoa oireensa. Jos oireissa ei ole mitään hälyttävää, kehotetaan sivulla vain olemaan kotona ja tarkkailemaan tilannetta. Jos olo ei ala parantua, voi ”omaolo” –nettisivulta saada terveyskeskuslääkärin soittamaan sinulle takaisin muutamassa päivässä ja kysymään samat kysymykset puhelimessa. Terveyskeskukseen ei juuri ole asiaa kuin pää kainalossa ja hätäkeskuksen ambulanssilla.

Aikaisemmin nopeiden käyntien aikana hämmästystä aiheutti pankkipalveluiden siirtyminen lähes kokonaan verkon kautta toimivaksi. Käteisen nosto kortittomana, tai mahdollisesti jopa satunnaisen talletuksen tekeminen on mitalin arvoinen suoritus. Juuri Kanta-Hämeen puolelle asettautuneessa 30.000 asukkaan pikkukaupungissa on parikin käyttämämme pankin konttoria, mutta kummassakaan ei tarjota kassapalveluita. Käteistä nostaaksemme meidän pitää matkustaa 35 kilometrin päähän Hämeenlinnaan, jossa käteistä on konttorissa tiistaisin ja torstaisin aamupäivällä. Missä ihmeessä ne kassavarat säilytetään muina aikoina?

Suuri liikepankki tarjoaa ratkaisuksi käteisen tilaamista Postin kautta. Pari päivää netin kautta tehdystä tilauksesta lähipostiin pitäisi saapua pankin rahalähetys, joka pitää henkilökohtaisesti käydä noutamassa. Tosin tilauksen tekeminen ja lähetyksen noutaminen postista vaatii jälleen pankkitunnukset tai suomalaisen henkilöllisyystodistuksen.

Henkilöllisyystodistuksen hankkiminen ei kuitenkaan käy aivan helposti. Poliisin sivuille pitäisi kirjautua henkilön omilla tunnuksilla, vaikka tunnuksia ollaan vasta hakemassa. Toisen puolesta hakemusta ei tietenkään voi netissä täyttää vaan hakijan on lopulta mentävä poliisin puheille ja haettava korttia henkilökohtaisesti. Ajanvaraus on tehtävä netin kautta, tosin tapaamisajan voi saada vasta usean viikon päähän ja eri kaupunkiin kuin missä sattuu asumaan. Poliisi lähettää valmistuneen kortin noin viikon kuluessa postiin, josta korttia noudettaessa on esitettävä suomalainen henkilöllisyystodistus. Muna on kohdannut kanan.

Huonekalujen hankinnasta sai enemmän kävelyaskeleita kännykän seurantaan kuin iltalenkistä puistossa. Toki pikkukaupungissamme on myös muutama huonekaluliike, mutta valinnanvara oli suppea. Suuntasimme siis matkamme Helsingin Kehä Kolmoselle, jossa on parikin tiheätä huonekalukauppojen keskittymää. Valinnan varaa ei juuri ollut enempää kuin paikallisessa kaupassammekaan. Samat mallit ja samat materiaalit esiintyivät kaikissa kaupoissa. Nyt muodissa tuntuu olevan mango-puiset pöydät, kaapit ja lipastot.

Huonekalut kuitenkin lopulta saatiin, osaksi kaupoista osaksi netistä tilaamalla. Netin kautta ostaminen ja maksujen suorittaminen ulkomaalaisella luottokortilla ruotsalaisen maksujärjestelmän kautta eivät ensin onnistunut mitenkään ilman suomalaista puhelinnumeroa, koska kaikki ilmoitukset toimituksista tulevat vain automaattisten puhelinviestien kautta vain suomalaiseen puhelinnumeroon. Tilaamamme sängyn runko tosin tehdään Virossa tilauksen mukaan, mutta yhteydenpitoon tarvitaan suomalainen matkapuhelin.

Lähikauppamme sattuu olemaan Keskon ketjuun kuuluva liike. Kaupan kanta-asiakasohjelma antaa joskus merkittäviä etuja, joten parasta oli myös ryhtyä Plussa-pisteiden kerääjäksi. Ystävällinen myyjä löysi paperipinon pohjalta kanta-asiakkaaksi liittymislomakkeen, mutta ei ollut varma mitä täytetylle lomakkeella pitäisi tehdä. Ohjeeksi tuli hoitaa liittyminen nettisovelluksen kautta. Pienen kinastelun jälkeen kauppa-apulainen suostui sentään ottamaan liittymishakemuksen vastaan.

Pari viikkoa odotettuani ja kerättyäni muutamasta isommastakin ostoksesta tavoiteltuja plussa-pisteitä luovutin ja siirryin plussa-pisteiden nettisivulle. Sieltä saamieni ohjeiden mukaan lomakkeen pitäisi päätyä kuukauden tai parin sisään pääkonttoriin käsiteltäväksi. Sitten ei menisikään kuin muutama viikko kortin toimittamiseen. Antauduin mahdottoman edessä ja tein uuden hakemuksen netin kautta, jolloin jäsenyys aukesi seuraavana päivänä. ”Pääkonttorissa kun ei valitettavasti ole henkilöitä papereiden pyörittelyyn.”

Pieniä tilauksia luvattiin toimittaa Postin kautta, ”uudessa kotimaassa” joka paikassa pörräävät Fedex tai UPS kuriiripalvelut on täällä lähes tuntematon tapaus. Tilasin ja maksoin tavaroita käyttämällä ”uuden kotimaani” luottokorttia, jossa nimestä puuttui ääkkösten pisteet. Toimitusten kuitenkin viipyessä ryhdyin tiedustelemaan kaivattujen tavaroiden mahdollista toimituspäivää. Tilausta ei tietokonejärjestelmästä nimellä löytynyt, koska varsin suomalainen nimi ää-pisteineen oli kirjautunut järjestelmään luottokortin yksinkertaistetulla ”amerikkalaisella” tavalla.

Posti onkin rivi laatikoita

Postiin toimitettuja pienempiä tavaroita ei enää haettukaan postin tiskiltä, vaan tavarat löytyvät laatikosta, jonka ovi aukeaa tietysti vain suomalaisen numeron matkapuhelimeen lähetetyllä viestillä. Voi niitä, jolla puhelinta ei ole.

”Sataa lunta, sataa vettä, sataa pieniä rakeita”

No onkos tullut talvi kesän keskelle?”

Osuimme tulemaan ”vanhaan kotimaahan” lämpimän toukokuun alun jälkeen alkaneeseen parin viikon kylmän jakson aikana. Kiinteästi seuraamamme lämpömittari pysytteli aamukahvin aikaan katsottuna totisen varmasti parissa lämpöasteessa. Harvat ulos uskaltautuneet olivat pukeutuneet uudelleen lämpimiin talvivaatteisiin ja pipoa käyttivät muutkin kuin nykymusiikin puhelaulun esittäjät. Floridan 35 asteen huippuhelteistä saapuneina katsoimme parhaimmaksi vain ihastella ikkunan takaa välillä sankaksikin yltynyttä toukokuista lumipyryä.

Pitkäksi venyneen toukokuisen kylmän kauden jälkeen tapahtui varsin nopea ilman lämpiäminen, muutamassa tunnissa lämpömittarin neula nousi parikymmentä astetta ja hätyyteltiin jopa hellerajaa. Lumisateesta toipuneet kanssakansalaiset kuoriutuivat huippuvauhtia talvivarusteistaan ja vielä kylmän kangistamiin puistikoihin ilmestyi päiväpeittoja ja uimapukuisia auringonpalvojia heti seuraavana päivänä.

Kesä tuli sittenkin,

Luonto kirjaimellisesti räjähti vihreäksi. Vielä talvimustina harottavien lehtipuiden oksien pienet silmut muuttuivat hennon vihreiksi lehdiksi tunneissa ja näkymät muuttuivat tunti tunnilta vihreämmäksi. Jopa käki ryhtyi lauluharjoituksiin läheisessä urheilupuistossa. Omituisesti sydämessä läikähti ja olo tuntuikin äkkiä oudon kotoisalta.

Kaikki omasta mielestämme kohtaamamme outoudet ovat ehkä sittenkin olleet vain pintakuohua ja teräviä särmiä ”vanhan kotimaan” kehityksessä. Kehitys kun kehittyy eri osissa palloamme eri tahdissa hakien parasta kasvusuuntaa. Suomi on edelleenkin se paikka, jossa suomalaisen sielu on eniten kotonaan.

Elämän ihmeelliset pyörteet on voinut viedä minut pois Suomesta, mutta Suomea ei sittenkään ole viety pois minusta. ”Uuteen kotimaahan” palattuamme osaan ehkä asettaa elämän palasia uudelleen parempaan arvojärjestykseen.

Kansantanssitkin ovat ehkä ihan kivoja.

Timo Vainionpää

Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Lake Worthin St. Andrewin luterilaisen seurakunnan kuukausikirjeessä.

Kuinka suomalaisen henkilökortin saa tunnistuskäyttöön?

Useilla ulkosuomalaisilla ei ole enää Suomessa pankkitiliä, jota voisi käyttää Suomen viranomaisten vaatimaan vahvaan tunnistautumiseen. Vaikka pankkiyhteys on edelleen olemassa, sen käyttäjäksi on usein määritelty vain toinen tilinhaltijoista, jolloin vain toinen voi tunnistautua viranomaispalveluihin.

Vero.fi sivun varmennusvaihtoehdot

Vahvaa tunnistautumista vaaditaan Suomessa päästäkseen katsomaan tai hoitamaan esimerkiksi omia veroasioita (www.omavero.fi), omia eläkeasioita (www.kela.fi) tai omaan terveydenhoitoon liittyviä tehtäviä (www.omaolo.fi).  Uuden passin tai henkilökortin haku tai edes ajanvaraus ei ilman vahvaa tunnistautumista välttämättä onnistu. Omaolon kautta voisi myös ladata Suomessa tehdyt terveystodistukset, vaikka myös koronatestien tulokset.

Pääsääntöisesti edes kumppanin tekemällä vahvalla tunnistautumisella ei ole pääsyä omiin tietoihin.

Suomen viranomaisten uuden henkilökortin pitäisi ratkaista ongelmat. Aivan helppoa se ei kuitenkaan ole.

Uuden ja ensimmäisen henkilökortin saamiseksi vaaditaan henkilökohtaista asiointia poliisiasemalla. Suomen pääkonsulaattien eri maissa kierrättämillä liikkuvilla passilaitteilla voi myös tilata henkilökortin. Helpointa on tietysti asioida oman asuinpaikan poliisiasemalla, mutta ajan voi varata mihin tahansa poliisin palvelupisteeseen (www.poliisi.fi). Ainakin nyt Suomessa toukokuussa 2021 aikoja tarjottiin 3-5 viikon päähän.

Varaa aika poliisiasemalle hyvissä ajoin. Tarkasta myös naapuripaikkakuntien ajanvaraustilanne.

Henkilökohtaiseen tapaamiseen pitää varustautua kuvalla ja henkilötodistuksella. Myös Suomessa vakinaisesti asuvat ulkomaalaiset, jotka on merkitty väestötietojärjestelmään ja joilla on voimassa oleva oleskelulupa tai oleskelukortti voivat saada suomalaisen henkilökortin.

Tarkasti määritellyn muotoisen kuvan voi ladata itse etukäteen kuvapalvelimelle (www.lupakuvienvastaanotto.fi). Kuvaa varten voi myös käydä valokuvaamossa, joka siirtää pyynnöstä kuvan viranomaisten kuvapalvelimelle. Poliisilaitoksella kysytään silloin vain ladatun kuvan kuvatunnus. Poliisilaitoksella voidaan myös skannata mukana tuotu paperikuva.

Lisäksi tarvitaan suomalainen puhelinnumero, johon tieto kortin valmistumisesta lähetetään.

Kortin tilaus on nopea prosessi, maksu on 55 Euroa. Valmistunut kortti lähetetään kahdeksan päivän sisään asiakkaan lähimpään noutopisteeseen. Kortin noutamisesta poliisi lähettää matkapuhelimeen viestinä noutopaikan osoitteen ja noutokoodin, henkilöllisyystodistusta noudettaessa on esitettävä jokin suomalaisen viranomaisen myöntämä henkilöllisyystodistus. Ulkomaisen henkilön, jolla ei ole mitään suomalaisen viranomaisen antamaa henkilöllisyystodistusta on valtuutettava joku toinen henkilö, jolla on suomalainen passi tai henkilöllisyystodistus noutamaan kortti.

Ilman muita toimenpiteitä kortti kelpaa joissakin maissa matkustusasiakirjana, mutta vahvaa tunnistautumista varten kortti pitää aktivoida.

Aktivointi tarkoittaa varmenteen käyttöönottoa ja henkilökohtaisten tunnuslukujen luomista.  Kortilla olevan varmenteen aktivointiin tarvitset aktivointitunnusluvun, tietokoneen, kortinlukijan ja kortinlukijaohjelmiston.

Aktivointitunnus tulee postin kautta kortin jälkeen

Aktivointitunnusluku saapuu sinulle postitse kahden viikon kuluessa kortin valmistumisesta. Aktivointi kannattaa tehdä hyvissä ajoin, sillä kirjeestä irrotettu aktivointitunnus saattaa himmentyä lukukelvottomaksi ajan kuluessa.

Aktivointiin tarvitset erityisen sirukortin lukulaitteen. Suomessa USB-liitäntäisen lukulaitteen hinta on noin 30 Euroa.

Ennen lukulaitteen liittämistä tietokoneeseesi, sinun pitää ladata maksuton mPollux DigiSign Client-ohjelma https://dvv.fi/kansalaisvarmenne-kortinlukijaohjelmisto -sivulta. Ohjelma ladataan tietokoneeseen ja asennetaan ainakin Windows-ympäristössä oletusarvoissaan, mitään muutoksia ohjelman näyttämiin parametreihin ei kannata tehdä.  Sivulta löytyy myös ohjeet kortinlukuohjelmiston latauksesta Mac- ja Linux tietokoneille. Mac koneilla suositellaan muun kuin Safari-selaimen käyttöä kortinlukuohjelman asennukseen.

Kun kortinlukija-ohjelmisto on ladattu, liitä lukija tietokoneeseesi. Työnnä sirukortti lukulaitteeseen ja tarkista miten päin kortin kuuluu olla. Aktivoinnin pitäisi alkaa automaattisesti. Jos aktivointi ei käynnisty, kokeile korttia toisin päin.

Aktivoinnissa kortille asetetaan perustunnusluku ja allekirjoitustunnusluku. Tunnusluvut saat päättää itse. Mieti haluamasi tunnusluvut valmiiksi etukäteen, sillä aktivoinnin aikana sinulla on noin 30 sekuntia aikaa kunkin tunnusluvun syöttämiseen. Perustunnusluku voi olla pituudeltaan 4-8 numeroa ja allekirjoitustunnusluku 6-8 numeroa.

Uudet koodit tulevat voimaan välittömästi.

Kokeile kortin toimintaa esimerkiksi www.vero.fi sivulla kirjautumalla omaveroon. Valitse tunnistautumistavaksi ”varmennekortti” jolloin kone kertoo kortin käyttäjän nimen ja pyytää antamaan juuri luodun PIN-koodin. Jos sivut avautuvat, kaikki on kunnossa.

Varmennekortti on eri asia kuin mobiilivarmenne. Teleyhtiöt ovat lanseeranneet oman vahvan tunnistautumistavan, palvelun voit ostaa teleyhtiöltäsi.  Mobiilivarmenne toimii vain puhelimellasi ja se vaatii suomalaisen puhelinnumeron, palvelu maksaa tällä hetkellä noin 2 Euroa kuukaudessa.

Esimerkiksi koronatestauksia tekevän sairaalayrityksen Mehiläisen Digi-palvelu voidaan varmentaa vain mobiilivarmenteella, eikä siihen kelpaa valtion viralliseen henkilökorttiin perustuva, aktivoitu vahva tunnistautuminen.

Viruksia vältellen Floridasta Turkuun – Arja ja Peter Mäkilä matkalla

suomi1

Lähes 30 tunnin matka on takana – mutta nyt on hyvä!

Suomen kunniakonsuli Floridassa Peter Mäkilä ja hänen Arja vaimonsa uskoivat jokavuotisen suomenmatkansa jo peruuntuvan kokonaan viruksen ottaessa kontrollin ensin Aasiassa, sitten Euroopassa ja lopulta myös hurjalla voimalla Yhdysvalloissa. Mäkilöiden kesäasunnon Askaisissa, Turun liepeillä arveltiin saavan odotella asukkaitaan seuraavaan vuoteen ja Peterin syyskuussa olevaa merkkipäivää juhlittaisiinkin vain Floridassa.

Finnair lopetti Yhdysvaltojen lentonsa muiden lentoyhtiöiden tavoin jo maaliskuun alussa presidentti Trumpin määräyksen lopetettua lennot Euroopasta. Hyvin sujuneen yhteispelin avulla maaliskuun lopulla saatiin kuitenkin järjestettyä vielä yksi erikoislento Miamista Helsinkiin, jolla rannalle jääneet matkailijat saatiin sittenkin kotiutettua.

Alkujärkytyksestä selvittyä yritetään tottua ”uuteen normaaliin” elämänmenoon. Maskipakot, eristykset, karanteenit, rajojen sulkeutuminen, etätöiden aloittaminen ja lentojen päättyminen maailmalaajuisesti muuttivat maailmankuvaa radikaalisti. Suomi ja Florida tuntuivat olevan varsin kaukana toisistaan, eikä pelkästään maantieteellisesti.

Vanhaan kotimaahansa kaipaaville floridansuomalaisille löytyi kuitenkin mahdollinen lentoreitti Miamista Lontoon kautta Helsinkiin. Ensin lentojen kanssa oli vaikeuksia, lentoja peruttiin ja matkasuunnitelmia jouduttiin muuttamaan moneen kertaan. Lopulta kuitenkin lennot ja yhteydet vakiintuivat, Pohjan perille pääsy oli edelleen mahdollista mutta entistä hieman vaivalloisempaa.

Kunniakonsuli vaimoineen päätti vielä kerran muuttaa suunnitelmaansa ja lähteä sittenkin Suomeen. Matkaan lähdettäisiin Miamista Lontooseen ja sieltä jatkolennolla Helsinkiin, vaikka edessä olisikin yhdeksän tunnin välilasku Lontoossa.

Lähtöpäivän tullessa juuri keskikesällä matkaan päästiin tutulla floridansuomalaisella kyydillä. Miamin kansainväliselle kentälle päästiin lähes ennätysajassa koronaviruksen tyhjennettyä jopa Floridan moottoritiet.

Varsin lupaavissa merkeissä alkaneen matkan ensimmäinen testi tuli kuitenkin heti melko autiolla Miamin lentokentällä parin pyrkiessä kirjaamaan itsensä American Airlinesin Check-in tiskillä. Mahdollisesti hieman kokematon virkailija halusi matkustajien esittävän Englantiin matkustavilta vaadittavan QR-koodin, tuon neliönmuotoisen avaruusajan kaiken mahdollisen tiedon sisältävän grafiikan. QR-koodilla käytettäessä lennolle kirjautuminen onnistuisi tarvitsematta fyysistä yhteyttä matkustajan ja virkailijan välillä. Grafiikkakoodin voi sopivalla ohjelmalla generoida jopa lentolipun numerolla, mutta silloin tarvitaan ohjelma, sopiva laite ja langaton verkkoyhteys.

Tässä vaiheessa Mäkilät kuitenkin kertoivat virkailijalle jo varsin painokkaasti, että he ovat matkalla Suomeen, eivätkä ole lainkaan kirjautumassa Englantiin. Koodia ei tarvita. Asiaa selvittelemään tarvittiin jo apuvoimia, virkailija lisäsi panoksia kutsumalla paikalle kanssatyöntekijöitänsä, Mäkilät vastasivat siihen soittamalla Ulkoministeriön matkoja järjestävälle virkamiehelle. Lopulta kamppailussa päädyttiin tasapeliin, lennolle kirjauduttiin traditionaalisella tavalla ja loppu ”olisi matkustajien vastuulla”.

Lähtöportilla asiakkaita ohjaava, mahdollisesti ennenkin suomalaisia nähnyt virkailija vahvisti Mäkilöiden helpotukseksi, että transit-matkustajat eivät kiistaa aiheuttanutta QR-koodia todellakaan tarvinneet.

Lento Lontooseen oli Finnairin ja American Airlinesin ”code-sharing” lento, jolle voi ostaa lipun jommastakummasta yhtiöstä. Mäkilöiden liput oli hankittu Finnairin kautta, lennon toteutuksesta vastasi kuitenkin American Airlines. Yleensä sisäänkirjautuessa on ollut vielä mahdollisuus lisämaksusta vaihtaa liput mukavammille penkeille koneen etuosaan. Nyt se ei kuitenkaan oudosti onnistunut AA lennolla, koska liput oli hankittu Finnairin kautta.

Mäkilät eivät siitä kuitenkaan olleet niin huolissaan virkailijoiden varattua heille kovin vajaana lähtevästä, 260 matkustajaa ottavasta koneesta kokonaisen neljän penkin rivin koneen keskiosasta molemmille. Nyt olisi mahdollista oikaista itsensä makuuasentoon yön tunteina ja antaa lentäjien hoitaa työnsä.

Miamin kentällä ei kukaan välittänyt lähtevien matkustajien terveydentilasta, elleivät sitten piilossa olevat lämpökamerat huomaamatta tarkastaneet matkustajia. Kaikilla oli maskit päällä, koko terminaalissa ja myöhemmin myös lennon aikana koneessa.

matkalla2

Arja maskin takana

Lento Miamista Lontooseen meni totutulla tavalla. Ruokaa ja juomaa tarjottiin tarjoilukärryiltä kuten ennenkin, ystävälliset lentoemännät kävivät jopa tarkastamassa asiakkaiden mahdollisia juomatarpeita.

Tuntia ennen Lontooseen saapumista paikallista aikaa kello 7 aamulla, tarjottiin vielä aamiainen. Matkustajat saivat tällä kerralla tyytyä vain paperipussissa tuotuun pähkinäpussiin ja jugurttipurkkiin, tällä pitäisi kestää välilaskun yhdeksän tuntia seuraavaa lentoa odotellessa.

Lontooseen tulevien matkustajien terveydentila ei tuntunut kiinnostavan ketään sen kummemmin, tarkemmin tehtiin normaali turvatarkastus. Saapuvien matkustajien tarkastaminen tuntuu aina hieman oudolta, sillä varmaan haetaan henkilöitä, jotka ovat mahdollisesti irrottaneet koneesta lennon aikana jotakin tarpeellista.

Lontoon Heathrowin Terminaali 2 oli todella tyhjä. Palvelut on suljettu, vähäisiä matkustajia palvelee vain yksi farmasia-kauppa, WHSmith, josta saa pullovettä ja toinen rajoitetusti luettavaa ja pikaruokaa tarjoava kioski. Kaikki lentoaseman tavallisesti ylellisyystarvikkeita myyvät kaupat ovat kiinni, oudosti kuitenkin tax-free myymälät ovat auki. Päivän mittaan nälän jo vähitellen vaivatessa, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tyytyminen Leonin Take-Away kala- tai kanahampurilaisia myyvän kioskin välillä 50 metriseksi venyvään turvavälejä noudattavaan jonoon.

Lounasjonoa turvavälein

Ruokajono turvavälein venyy

Yhdeksän tunnin odotus huonosti palvelevalla lentokentällä on taatusti erilainen kokemus, aika tulee pitkäksi. Matkalle kannattaa varata lukemista ja toimiva verkkoyhteys. Lentokentän wifi on maksullinen ja varsin kalliiksi hinnoiteltu, joten kokenut matkustaja järjestää nettiyhteytensä jo etukäteen.

Mäkilöiden lento oli mukavasti etuajassa, jolloin matka olisi voinut jatkua jo aamupäivällä Suomeen lähtevällä koneella. Lentoaseman virkailijat olisivat ystävällisesti muuttaneet lennon aikaisemmaksi, mutta ruumaan pakattujen matkalaukkujen vuoksi oli pakko jäädä odottamaan myöhempää lentoa. Vain käsimatkatavaroiden kanssa matkustavat pääsivät jatkamaan matkaansa jo Finnairin aikaisemmalla vuorolla.

Myös lento Italiaan oli lähdössä. Koronaviruksesta Euroopan pahimmin kärsineeseen maahan lähdössä olevien matkustajien terveys tarkastettiin lähtöportilla. Matkustajien joukossa kiersi pleksinaamareihin ja kertakäyttösadetakkeihin pukeutuneita virkailijoita, jotka mittasivat matkustajien lämpötilan ennen koneeseen pääsyä. Koneeseen siirtyminen oli kaikesta tarkastuksesta johtuen kovin verkkaista.

LentoRoomaan mittavana

Roomaan lähtijät tarkastettiin paljon tarkemmin

Lopulta kuitenkin lento Suomeen oli vuorossa. Edelleen maskit päässä matkustajat siirtyivät hyvässä järjestyksessä vain puolitäyteen koneeseen – ilman terveystarkastuksia. Finnairin tarjoilu kahden ja puolen tunnin lennolla oli karu. Matkustajille ojennettiin vain vesipullo, kaurakeksi ja ohjeet matkustajia odottavista rajoituksista Suomessa. Varsin tapahtumaköyhän matkan jälkeen päästiin vihdoin Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Maahantulotarkastuksen tavallisesti nopeasti hoitavat koneet ovat pois käytöstä, kaikkien matkustajien piti esittää matka-asiakirjansa lasikopissa istuvalle rajavartijalle. Vielä matkatavaroiden luovutukseen mennessä toinen rajavartija kysyy englanniksi matkustajilta kysymyksen, suomenkielisen vastauksen kuultuaan rajavartija heilauttaa vain kättään ja matka saa jatkua.

Matkatavarat saapuivat mukavan nopeasti hihnalle ja sitten pääsikin kellon lähestyessä keskiyötä Suomen uskomattoman valoisaan kesäyöhön.  Maailmalta saapuneet matkustajat eivät edelleenkään saa käyttää julkisia kulkuneuvoja, mutta tuskin niitä edes olisi ollut saatavillakaan keskellä yötä. Onneksi tuttu taksi oli sovittu jo etukäteen vielä maanteitse jatkuvaa kotimatkaa varten.

suomi6

Askainen

Kesäyö, etelän asukille outo valoisuus ja vihreän lukemattomat vivahteet tekevät maagisen vaikutelman. Matkan edistyessä hiljaisen maaseudun läpi yön lyhyiden tuntien ajan vuoden pisimpänä päivänä Peterin mieli herkistyi todetessaan Suomen vetovoiman olevan vain kasvussa, mieleen hiipii vahva tuntemus todellisesta kotimaasta.

Kotiin Askaisiin päästiin kolmen aikoihin auringon jo tehdessä nousuaan. Kaikki kesäkodissa on kunnossa, jääkaapinkin ystävät ovat täyttäneet kaikella ensihätään tarvittavalla. Matkaan aikaa oli tarvittu ovelta ovelle pitkästi toista vuorokautta, lähes 30 tuntia, mutta aamulla auringonpaisteeseen herätessä ja myöhemmin kukkasia kastellessaan omalla maalla kävellessä mieli on kiitollinen elämän monimuotoisuudesta.

Omaehtoinen karanteeni on nyt edessä pariksi viikoksi, sitten suunnitelmissa on kotimaan matkailua ja ystävien tapaamisia. Ulkomaiden eksotiikkaa voidaan hakea vaikka mainoksen mukaan ”ulkomailla Suomessa” ja tehdä kesäretki Ahvenanmaalle. Niin ja sittenhän pitää järjestää ne Peterin merkkipäiväjuhlat.

Toivottavasti maailma ja uusi normaali on palannut raiteilleen kotimatkalle syyskuun puolessa välissä lähtiessä.

Timo Vainionpää/Usasuomeksi.com

Alku 1 and 2, Finnish Coops in Brooklyn New York, on  National Register of Historic Sites in the United States

 

 

20190526_104126On May 20, 2019, the National Register of Historic Places in the United States, listed Alku 1 and Alku 2, located at 816 and 826 43rd Street, Kings County Brooklyn New York, as the first two coop buildings in the USA, built by Finnish immigrants, on the National Registry of Historic Places. Previously, on March 21, 2019, the New York State Office of Parks, Recreation and Historic Preservation designated both buildings as Historic Sites in New York State.

 

The Board of Alku 1 and Alku 2 worked very hard to prepare and submit the actual application to get the historical designation. Considerable input to that application came from Valerie Landriscina, a licensed architect, and Cecilia Feilla, both on the Board, and Robert Alan Saasto, Esq., who furnished extensive historical references himself, and directed the Board to other sources in the USA and Finland to secure historical proof to establish that in fact, (1) Alku 1 and Alku 2 were the first coop buildings in New York State and in the USA, which were built by Finnish immigrants; and (2) that the Finnish immigrants brought the concept of cooperative ownership to the United States.

 

On May 26, 2019, Robert Alan Saasto, Esq., led a tour of what was once Finntown in Sunset Park, Brooklyn New York. The ultimate purpose was to lay the groundwork to have some of the other 24 Finn coop buildings built around Sunset Park put plaques in their walls to commemorate the Finns who built those buildings in the early 1900s. Alku 1 and 2 already have plans to put the plaque on their building, and the Imatra Hall has a plaque ready to be installed! Those plaques, plus the Finlandia Street sign at 40th Street and 7th Avenue, would serve as permanent visual confirmation to anyone visiting the neighborhood as to the contribution of the Finnish immigrants to that neighborhood.

 

It is the ultimate goal of Robert Alan Saasto to secure recognition of the Finns for bringing to the USA the concept of cooperative ownership, whether it be buildings, food markets, banks, credit unions, etc. This is a major first step towards that recognition.

 

20190526_110807

Those on the tour and shown in the picture in front of what was Imatra Hall, now the Resurrection Church, are from left to right: Johannes Kotkavirta a reporter for Ilta-Sanomat, the second largest newspaper in Finland; Valerie Landriscina who is on the Board of Alku 1 and 2 and was very instrumental in getting the approval (with Cecilia Feilla present but not shown in the photo);  Jaana Rehnstrom President of Finland Center Foundation; Robert Alan Saasto, Esq.; and Eero Kilpi, President of Finlandia Foundation New York Chapter.

 

Robert Alan Saasto

Robert Alan Saasto

Robert Alan Saasto, Esq.

Lappalaisessa infrapunasaunassa Tampereen kattojen yllä

P1020521 (2)Satunnainen matkailija joutui vuodenvaihteessa pikaisesti käymään alkuperäisessä kotimaassaan ja synnyinkaupungissaan Tampereella. Kuten arvata saattoi, Hämeen vuodenvaihteen ilmassa oli vuorotellen vettä ja räntää, auringonkin joku on käynyt ilmeisesti kääntänyt säästöliekille. Jalkakäytäviä kattoi mukavasti lumisohjon alla jäätikkö vaanimassa varomattomia jalankulkijoita.

Jotenkin tilapäinen kotimaantoimittaja oli päätynyt varaamaan pariksi yöksi majoituksen Lapland-hotellissa Tampereen rautatieaseman liepeiltä. Ulospäin rakennus oli normaali  harmaanvalkoinen kaupunkitalo, vastaanottotilatkaan eivät vielä ensisilmäyksellä kovasti eronneet normaalista.

Vastaanottotilan yhteydessä olevassa ravintolassa olikin jo sitten hieman enemmän ihmettelemistä, savua imitoivia porisevia kattiloita ja uskottavan näköisiä leiritulia oli aseteltu ihmisten iloksi. Talon omat Lappi-oluet maistuivat, pulloihin oli liimattu myös lyhyitä tarinoita luettavaksi

P1020514

Kero-saunatupa/neuvotteluhuone

Hotellin kerrokset on sisustettu kukin oman Lappi-teemansa mukaisesti. Omaan  huoneeseen päästessä ensimmäiseksi huomio kiintyi sängyn päälle ripustettuihin poronsarviin ja pienoiskeittiössä oleviin   Pentikin suunnittelemiin varsin tutunnäköisiin astioihin. Poronsarvien jauhamista omaan käyttöön ei kuitenkaan varmaan katsottaisi kovin ystävällisesti, sanoi Juha Watt Vainio sitten mitä tahansa.

Satunnainen kotimaanmatkailija päätti myös vierailla vastaanoton suosittelemassa, kattokerroksessa sijaitsevassa saunaosastossa. Tilapäinen kotimaantoimittaja hieman hämmästyi saunaosaston nähdessään. Tavallisen saunan lisäksi saunaosasto kun oli varustettu myös infrapunasaunalla.

Infrapunasauna tuntui tavalliselta huoneelta, kunnes taikanapista painaen infrapunalamput ja paneleihin piiloitetut lämmittimet pääsivat toimintaan. Pienen kohinan kuuluessa tilapäinen kotimaantoimittaja venytteli itsensä laverille ja tunsi itsensä jättikokoiseksi kanapojaksi isossa mikroaaltouunissa.

P1020517

Mikroaaltogrilli l. infrapunasauna

Mikroaaltouunilöylyt ei jaksaneet kauaa kuitenkaan kiinnostaa saunan televisiosta tulevista joga-ohjeista huolimatta, kyseessähän oli sekasauna. Vaikka tilapäinen toimittaja kuinka toivorikkaasti odotteli, ei saunaan kuitenkaan ollut muita tulijoita niinpä tilapäinen siirtyikin hyvässä järjestyksessä takaisin traditionaaliseen, savusaunalta tuntuvaan miestensaunaan, jonka ikkunasta aukesi upea hämäränhyssy,  sinisenharmaa näköala Tampereen keskustan lumisten kattojen yli. Saunan rauha laskeutui vähitellen myös tilapäisen kotimaantoimittajan kiirettä pitäneeseen, pahasti aikaerosta kärsivään sieluun.

Seuraavan aamun aamiainen Lappi-aiheisessa aamiaisravintolassa oli varsin mainio. Lautaselle piti kerätä kuitenkin hieman tavallista enemmän, tunnustettakoon jopa  ahnehtien leipäjuustokuutioita lakkahillolla, särkikaloja katajanmarjojen kanssa, hieman poronsavusivua ja sitten lopuksi tietysti tamperelaisittain mustaa makkaraa ja puolukkahilloa, kun Tampereella oltiin, nääs.

 

Tilapäinen toimittaja ei ole aikaisemmin juurikaan välittänyt Lapin pois omalta paikaltaan  siirrettyyn yleensä kovin muovinmakuiseen eksotiikkaan. Nyt kuitenkin taitaa olla parasta ottaa uusi asento ja korjata luutunutta asennevammaa. Kun Lapin eksotiikkaa käytetään taitavasti sisustuksessa, ruokalistassa ja yleisen ilmeen luonnissa, tulos onkin melko mukava.

Mikroaaltouunisaunan olisi kuitenkin ehkä voinut jättää pois.

 

Lapland Hotels Oy on Suomen suurin yksityinen hotelliketju, johon kuuluu 16 hotellia ja 1700 huonetta sekä 8 000 ravintolapaikkaa Lapin suurimmissa matkailukohteissa sekä Oulussa ja Tampereella. Lisäksi hotelliketjulla on hiihtokeskustoimintaa Ylläksellä Äkäslompolon kylässä sekä Luostolla, Oloksella ja Pallaksella. Lapland Hotels omistaa myös osan Lapin Safarit -ohjelmapalveluyrityksestä.

 

Timo Vainionpää

Suomi 100 maailmalla – vuorossa Istanbul

 

 

P1020223

Suurlähettiläs Päivi Kairamo, Ankara

Suomen Turkin suurlähetiläs Päivi Kairamo Ankarasta ja  turkkilaisen maailmanlaajuisen Vakko muoti-imperiumin  johtaja  Jeff Hakko, joka on Suomen kunniapääkonsuli Istanbulissa, järjestivät hienon Suomi 100 tapahtuman Istanbulissa  Sabanci-museossa. Museosta aukeaa upeat maisemat vilkaalle Euroopan ja Aasian erottavalle  Bosborinsalmelle.

 

Suomi 100 tilaisuuteen olin kutsuttu jopa noin 600 vierasta ympäri Turkkia, pääosa paikalle saapuneista noin 150 vieraasta oli kuitenkin 20-miljoonaisesta Istanbulista ja sen ympäristöstä. Puheensorinasta päätellen enemmistö vieraista oli turkinkielisiä, mutta mukavasti joukossa soljui Timo Santalan DJ-shown mukana myös suomenkieltä.

Paikalle oli saapunut myös Turkissa toimivien suomensukuisten yritysten edustajia ainakin Nokialta, Finnairilta, Stockmannilta ja ABBlta.

 

Juhlien arvokkain vieras kuitenkin oli Barholomew I, ortodoksisen kirkon pää ja 270  Rooman kirkon itäisen haaran johtaja, Istanbulin patriarkka, vastaavaa tehtävää roomalaiskatolisessa kirkossa hoitaa Rooman paavi.

 

 

P1020249

Kuvassa vasemmalta kirjoja suomesta turkiksi kääntänyt Tunay Antayaja arkkitehtuurin professori Albayet ja virtuaalikoulujen toimintaa tutkiva professori Gursoy.

Juhlassa palkittiin kolme Turkin kansalaista presidentti Niinistön myötämillä suomalaisten ritarikuntien kunniamerkeillä heidän tekemästään työstä arkkitehtuurissa, virtuaalikoulujen tutkimuksessa ja kääntämällä suomalaista kirjallisuutta turkinkielelle.

 

Avauspuheessaan suurlähettiläs Kairamo toi esille Suomen ja Turkin väliset pitkät perinteet, erityisesti mainiten Mika Waltarin merkityksen. Waltarin Turkkiin sijoitetut teokset ovat edelleeen lähes parhaita matkaoppaita historiasta kiinnostuneille turkinkävijöille, puhumattakaan Waltari-seuran järjestämistä Waltarin jalanjälkiä seuraavista muistomatkoista.

 

Mielenkiintoisena yksityskohtana suurlähettiläs Kairamon puheessa tuli myös esille yleensä yöllä punaisena hohtavan Bosborin ylittävän, huikaisevan korkean FSM-sillan valaiseminen tämänvuotisen  joulukuun 5 päivän yöksi varsin poikkeuksellisesti sinivalkoisin värein Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi.

 

Kutsuilla oli mahdollisuus tavata erilaisissa yhteyksissä toimiviin ihmisiin. Mielenkiintoinen keskustelu syntyi  esimerkiksi Suomen sotilasattachean kanssa, joka toimii Ankarassa Merivoimien Tiedustelupalvelun edustajana ja seuraa Balkanin alueen sotilaspoliittista kehitystä. Mieleenjäävä keskustelu syntyi myös Istanbulissa toimivan ruotsalaisen poliisijohtajan kanssa, joka koordinoi  Pohjoismaiden ja Turkin poliisin välistä yhteistyötä ja terrorismin vastaisia toimenpiteitä. Poliisin edustaja totesi tehtävän oleva varsinkin nyt varsin haastellisen.  Turkissa on erilaisilla leireillä arviolta neljä miljoonaa pakolaista  mm. Syyriasta, Afganistanista ja Pakistanista. Maassa on edelleen voimassa jo toista vuotta poikkeustila, joka antaa poliisille merkittävän laajat valtaoikeudet ihmisten pidättämiseen ja kuulusteluun.

 

P1020222

Kunniapääkonsuli Jeff Hakko, Istanbul

Suomen kunniapääkonsuli Istanbulissa on Vakkon muoti-imperiumin johtaja Jeff Hakko. Suomi 100-tilaisuudessa pitämässään puheessa Hakko kertoi olleensa nuorena turkkilaisen ryhmän kanssa  opiskelijavaihdossa Englannissa 60-luvulla. Joukon keskustellessa vapaa-aikanaan turkinkielellä, muutamat sivulliset tulivat kysymään, puhuiko ryhmä mahdollisesti suomea,  kuuntelijoiden mielestä kun turkinkieli kuullosti aivan suomelta. Myöhemmin Jeff kertoi ottaneensa kartat esille ja tutkineen missä kummassa kaytetään ulkopuolisten mielestä niin samanlaiselta kuullostavaa kieltä.

 

Nyt noin 50 vuotta myöhemmin Jeff Hakko on Suomen kunniapääkonsuli Istanbulissa, jolla töitä riittää Suomen kansalaisten auttamisessa. Matkailijoilta katoaa passeja ja jotkut haluavat heti naimisiin suomalaisen tai turkkilaisen partnerinsa kanssa. Kunniapääkonsulaatti myös haastattelee Suomeen viisumia havittelevat hakijat vaikka viisumihakemukset lopullisesti myönnetäänkin pääkaupungissa Ankaran  suurlähetystössä.

 

P1020273

DJ Timo Santala ja Nezihe Vainionpää

Suomi 100 juhlien musiikista vastasi Timo Santala, helsinkiläinen DJ, joka on koostanut koko illan pyörivän kuvashown ”Suomalaista musiikkia 100 vuotta” ja valinnut siihen sopivan musiikin. Videolla pyörii pätkiä suomalaiskansallista ilmiöistä, elokuvista ja luonnosta. Santala kertoi kulkevansa Suomi 100 juhlatilaisuuksien mukana kaikkiaan 13 maassa, Vietnamista Espanjaan.

 

Illan jo pimentyessä ja hyvin viihtyneiden vieraiden poistuessa tuntui mukavalta olla suomalainen.

 

Timo Vainionpaa

 

Suomen New Yorkin pääkonsulaatti on täystyöllistetty

consul5Suomen New Yorkin pääkonsulaatti hoitaa suomalaisten asioita kaikkiaan 35 osavaltion ja kahdella erityishallintoalueella. Washingtonin suurlähetystö hoitaa pääkaupungin aluetta joten Los Angelesin pääkonsulaatille jää toistakymmentä läntistä osavaltiota. Edustustoja auttaa paikallistuntemuksellaan sitten myös kunniakonsulaattien verkosto. Suomen kunniakonsulaatteja Yhdysvalloissa on kaikkiaan 25, yksi aktiivisimmista on Floridan suomalaisalueen sydämessä toimiva Peter Makilan hoitama Lake Worthin kunniakonsulaatti.

Kunniakonsuli valvoo toimipiirissään suomalaisten ja Suomessa pysyvästi asuvien ulkomaalaisten oikeuksia. Hän voi neuvoa ja opastaa hädänalaiseen asemaan joutuneita tilapäisesti ulkomailla oleskelevia Suomen kansalaisia ja Suomessa pysyvästi asuvia ulkomaan kansalaisia yhteydenpidossa paikallisiin viranomaisiin tai lähimpään Suomen suurlähetystöön tai pääkonsulaattiin. Kunniakonsulaatin kautta voi hakea joitain notaarintodistuksia. Kunniakonsulit eivät ota vastaan passihakemuksia eivätkä hoida viisumi- ja oleskelulupa-asioita. Kunniakonsuli ei myöskään voi toimia oikeudenkäyntiavustajana tai oikeudellisena neuvonantajana.

New Yorkin pääkonsulaatti käyttää kunniakonsulaatteja myös erilaisten vaalien toteuttamisen yhteydessä. Floridan suomalaisalue onkin ollut tavallisesti kaikkein vilkkain äänestyspaikka koko Yhdysvalloissa.
passilaiteTietokoneen, skannerin ja sormenjälkilukijan muodostama liikkuva passilaite Suomen passien uusintaan on Floridaan saatu tavallisesti kahdesti vuodessa. Vuonna 2009 passeihin lisättiin sormenjäljet EU:n passiasetuksen mukaisesti ja muutoksen jälkeen passia tuli anoa henkilökohtaisesti – ulkomailla ainoastaan Suomen lähetetyn virkamiehen edustustosta (ei kunniakonsulaatista). Tämä vaatimus on hankaloittanut passin hakemista erityisesti pinta-alaltaan suurissa maissa. Ulkoministeriö halusi helpottaa passinhakua muutamissa maissa, joissa on suurehko suomalaisyhteisö ja etäisyydet ovat pitkiä, ja kehitti edustustojen käyttöön liikuteltavan passilaitteiston. Koska liikuteltava passilaitteisto ei ole lakisääteinen palvelu, edustustolla on velvoite arvioida vuosittain huolellisesti passilaitteen tarve sekä siitä koituvat kustannukset että henkilöresurssikysymykset. Passilaitteen liikuttelu tapahtumasta ja osavaltiosta toiseen vaatii paljon resursseja ja etukäteisvalmistelua, New Yorkin pääkonsulaatti tekee vuodessa noin 750 passia, joista noin kolmannes kirjataan liikkuvalla passikoneella. Passin tietojen kirjaaminen kestää parikymmentä minuuttia, jos kaikki tiedot ovat ajan tasalla, valmis passi postitetaan muutaman viikon kuluessa suoraan asiakkaalle.
consul4Suomessa passin hankkimisen hinta on 48 Euroa, täällä Yhdysvalloissa hinta on merkittävästi kalliimpi, $150 dollaria. Passia voi myös hakea asuinpaikasta riippumatta mistä tahansa Suomen ulkomaan edustustosta (esim. ulkomaan lomamatkan yhteydessä) tai Suomessa miltä tahansa poliisilaitokselta (esim. kesäloman yhteydessä). Mikäli passianomuksen laittaa vireille ulkomailla tai Suomessa, niin toimituspaikaksi voi valita minkä tahansa Suomen ulkomaan edustuston. Kaksoiskansalaiset voivat käyttää Yhdysvaltojen passiaan matkustaessaan USA:sta ulkomaille. Passin hakemisesta Yhdysvalloissa löytyy lisätietoa: www.finland.org: ”Palvelut Suomen kansalaisille” – ”Passi”. Passin uusijoiden kannattaa myös tutustua uusiin ohjeisiin passin sähköisestä uusimisesta poliisin passisivuilla, https://www.poliisi.fi/passi. Viimeisten Suomen kymmenen vuoden passien voimassaoloaika päättyy ensi kesänä, jolloin poliisin passitoimistoihin odotetaan kaikkien aikojen ruuhkaa. Sähköisesti passia ei voi uusia Suomen ulkomaan edustustoista.

New Yorkin pääkonsulaatti on todella vilkas tietokeskus. Konsulaattiin tulee erilaisia kyselyitä jopa 8000 vuodessa. Niitä ratkoo vain nelihenkinen konsulitiimi, joten vastattavaa riittää. Konsuliosasto vastaa suomalaisten passikysymysten lisäksi tiedusteluihin mm. sairaustapauksissa ja auttaa pidätys- ja vangitsemistilanteissa sekä lastensuojeluasioissa. Suomen pääkonsulaatti hoitaa kuitenkin vain suomalaisten asioita muille suomalaisille viranomaisille, Yhdysvaltojen viranonomaisasioissa Suomen konsuleilla ei ole toimivaltaa.
New Yorkin konsuli piti suomalaisalueella vieraillessaan myös yleisen tiedotus- ja tapaamistilaisuuden Lake Worthin St. Andrewin kirkolla. Puheessaan hän painotti konsulaatin kolmen M-kirjaimen merkitystä jopa ulkomailla asuvien Suomen kansalaisten auttamiseksi.
M – ennen matkustamistasi tutustu Ulkoministeriön matkustustiedotteeseen (http://formin.finland.fi/Public/default.aspx?nodeid=15735 )
M – tee matkustusilmoitus, vaikka asusitkin pysyvästi ulkomailla (https://matkustusilmoitus.fi/public_html?command=browse )
M – Matkavakuutuksessa ei kannata säästää. (valitse vakuutusyhtiösi huolella)

Uuden Ruotsin siirtokunta Delawaressa täytti 375 vuotta

Suomalaiset ja ruotsalaiset saapuivat Amerikkaan 375 vuotta sitten

 Fort Kristina oli ensimmäinen rakennettu tukikohta ja asuinpaikka Uuden Ruotsin siirtokunnalle Pohjois-Amerikassa. Se rakennettiin vuonna 1638 ja nimettiin Ruotsin kuningatar Kristinan mukaan. Fort Kristina sijaitsi suunnilleen 1,6 kilometria itään nykyisestä Wilmingtonin kaupungista Delawaressa.Ensimmäiset Uuden Ruotsin siirtolaiset saapuivat Delawarejoelle maaliskuussa 1638. Purjealukset Kalmar Nyckel ja Fĺgel Grip toivat tuolloin mukanaan 25 matkustajaa ja jonkin verran kauppatavaraa. Siirtolaisten johtajana toimi entinen Uusien Alankomaiden kuvernööri Peter Minuit, joka oli saanut tehtäväkseen Ruotsin siirtokunnan perustamisen Delawareen. Aluksilta ammutut tervehdyslaukaukset keräsivät rannalle paikallisia delaware-intiaaneja, joille siirtolaiset antoivat tuliaisina pieniä lahjoja.Seuraavan päivän aikana useita intiaanijohtajia saapui Kalmar Nyckeliin neuvottelemaan maakaupoista. Delawarein kieltä taitava tulkki Andreas Lucasson helpotti molemminpuolista ymmärtämystä ja Ruotsin hallituksen puolesta laaditut kaksi kauppakirjaa allekirjoittivat Peter Minuit, Mĺns Nilsson Kling (Mauno Klinga), Andreas Lucasson ja Jacob Sandelin. Intiaanien edustajat piirsivat omat ”totem-merkkinsä” asiapapereihin ja ottivat vastaan kulta- ja hopeaesineitä, vaskikattiloita, kirveitä ja erilaisia koruja. Siirtolaiset saivat vastineeksi maa-alueen, joka käsitti Delawarejoen länsirannan nykyisestä Wilmingtonista Philadelphiaan saakka.Peter Minuit ei suostunut ottamaan vastaan Fort Kristinan komentajuutta vaan Uuden Ruotsin kuvernööriksi valittiin luutnantti Mĺns Nilsson Kling. Linnoituksen miesvahvuus oli ensimmäisenä talvena 24 siirtolaista.Kauppayhtiön hollantilaiset osakkaat kieltäytyivät antamasta rahallista tukea koska ensimmäinen matka oli tullut paljon odotettua kalliimmaksi, myöskään ruotsalaiset suvut eivät olleet kiinnostuneita lähtemään Delawareen ja siirtolaisia jouduttiin etsimään suomalaisten joukosta. Syksyllä 1639 toiselle matkalleen lähtenyt Kalmar Nyckel toi mukanaan vain vajaat 30 siirtolaista . Etupäässä suomalaisten asuttamia pieniä kyliä ilmaantui Christinajoen varrella nykyisten Chesterin (Upland) ja Marcus Hookin (Finland) alueille, sekä Schuylkilljoelle ja Philadelphiaan.Siirtokunnan nyt täyttäessä 375 vuotta, juhlii New Swedenin siirtokunta Wilmingtonissa (asukkaita nyt 70,851) arvokkaasti. Vuosijuhliin saapuu Ruotsin kuningasparin lisäksi Suomesta Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma seurueineen. Suomea edustavat myös Suomen suurlähettiläs Ritva Koukku-Ronde, pääkonsuli Jukka Pietikäinen ja Suomen Floridan kunniakonsuli Peter Makila vaimoineen.Amerikkalaisia juhlallisuuksissa edustavat Delawaren kuvernööri Jack Markell, Delawaren senaattori Tom Carper, Philadelphian pormestari Michael A. Nutter ja Wilmingtonin pormestari Dennis Williams. Ruotsista saapuu myös Kalmarin pormestari Johan Persson.Paikalla on tietysti myös USAsuomeksi Timo ja Nezihe Vainionpaa, joilta odotetaan hyviä kuvia ja tasapuolista raportointia.
(5/09/13)

Delawaren siirtokunta 375-vuotta – Maria Kaislan cocktailtilaisuus

Pianisti Maria Kaisla on pianistin uransa lisäksi myös Delawaren New Sweden yhdistyksen varapuheenjohtaja. Maria järjesti Philadelpian luoteispuolella olevaan kotiinsa ennen tulossa olevaa tosi kiireistä lauantaipäivää cocktail-tilaisuuden jo kauniina perjantai-iltana.Tilaisuuteen saapuikin Suomen Eduskunnan puhemiehen johdolla lähes koko Uuden Ruotsin 375 vuotisjuhlallisuuksiin osallistuva suomalaisdelegaatio, tosin kovasti myöhässä Philadelphian kovan viikonloppuliikenteen vuoksi. Suomalaisdelegaation tapaaminen supistuikin lähinnä vain tervehdysten vaihtamiseksi. Heinäluoma ehti kuitenkin pitämään lyhyen puheen.Puheessaan Heinäluoma viittasi Delawareen siirtolaisina tulleisiin suomalaisiin ja kertoi heidän olleen itse asiassa suhteellisen oppineita, jopa 80 prosenttia tulokkaista oli lukutaitoisia. Suomalaisten mukana Amerikkaan tuli myös salvostekniikalla rakennetut hirsimökit ja tietysti sauna.

Tilaisuudessa oli mielenkiintoisia vieraita, mm. täysin amerikkalainen Bill Eaton, joka kolmen vuoden Suomessa oleskelun jälkeen puhui virheetöntä suomea, lähestulkoon ilman vierasta korostusta. Floridasta Philadelphiaan oli saapunut myös Raija Coath, joka on aikaisemmin toiminut mm. Delawaren Laakson Amerikansuomalaisten (The American Finnish Society of The Delaware Valley)puheenjohtajana ja Washintonista Finlandia Foundation Nationalin uusi puheenjohtaja Ossi Rahkonen, Suomesta mm. Aarikan toimitusjohtaja Sarianna Partanen. (5/19/13)

Ruotsin kuningaspari vieraili myös Philadelphiassa

Ruotsin kuningaspari kävi myös Philadelphiassa Uuden Ruotsin siirtokunann 375-vuotisjuhlien yhteydessä. Uuden Ruotsin Amerikan siirtokunta kattoi alueen Wilmingtonista Delawaresta aina Pennsylvanian Philadelphiaan saakka. Ruotsalaiset ostivat jo etukäteen laatimallaan kauppakirjalla intiaaneilta koko alueen antamalla maksuksi kankaita ja koruja. Siirtokunta pysyi ruotsalaisena vain parikymmentä vuotta ennen joutumistaan hollantilaisten valtaamaksi. Philadelphian Kaupungintalolla aseteltiin punainen matto merkkivieraille, siirtokunnan ruotsalaisesta alusta kertoo myös Philadelphian kaupungin lippu, jossa toistuvat Ruotsin lipun värit.Pormestari Michael Nutterin vastaanottosalissa pidetyssä tilaisuudessa kuningas piti lyhyen puheen, jossa hän korosti ruotsalaisten osuutta koko Yhdysvaltojen kehitykselle ja nykyisiä hyviä kauppasuhteita. Ruotsalaiset tulivat Uuteen Maailmaan kauppiaina, tämä rooli on heillä edelleenkin.Ruotsin suurlähettilään Jonas Hafströmin puheessa pysyttiin myös kauppasuhteissa. Paikalla olivat myös Suomen Philadelphian kunniakonsuli Kristina Mattila, seurassaan Meksikon ja Norjan kunniakonsulit.Kunniavartiona olivat First Troop Philadelphia City Cavalry, Yhdysvaltojen vanhimman ratsuväkiyksikön turkishattuiset sotilaat.Kuningasparin vierailu jatkui sitten Philadelphian Independence Hallissa ja ruotsalaisessa museossa.Tilaisuuden turvallisuus oli nostettu korkeampaan luokkaan, Papparazzin kamera laukkuineen, kuten kaikkien muidenkin Median edustajien varusteet piti jättää jo hyvissä ajoissa poliisikoirien nuuskittavaksi…
Klikkaa kuvaa Kuvapankkiin, näet lisää…(5/14/2013)

Chesterin suomalaismuistomerkki kukitettiin

Pennsylvanian vanhin kaupunki Chester perustettiin jo 1644 Uuden Ruotsin siirtokuntaan. Nykyisen Upplandin piirikunnan alueella sijaitseva pikkukaupunki oli alkuperäiseltä nimeltään Finlandia, mutta muutettiin myöhemmin Upplandiksi. William Pennin hankittua omistukseensa koko alueen, myös kaupungin nimi muuttui englantilaisen mallin mukaan Chesteriksi.Lauantaina 5/11/13 Chesteriin tuli arvovieraita. Uuden Ruotsin siirtokunnan 375-vuotisjuhliin saapuneet Ruotsin kuningaspari ja Suomen Eduskunan puhemies Eero Heinäluoma tulivat laskemaan seppeleen suomalaismuistomerkille.Itse muistomerkki on Chesterin kaupungin Crozer-puistossa, aivan moottoritien i-95 kupeessa ja melussa. Punakivisen muistomerkin on tehnyt Suomessa Wäinö Aaltonen, muistomerkin kivi on peräisin samasta kaivoksesta, mistä aikanaan louhittiin myös Napolenin hautakivi. Muistomerkin Chesteriin lahjoitti Suomen valtio vuonna 1938.Chesterin pormestari John Linder kertoi kaupungin olevan edelleen ylpeä suomalais-ruotsalaisista juuristaan. Linder luovutti kaupungin avaimen kuningas Kustaalle lyhyessä, sateen uhkaamassa tilaisuudessa.Pyhän Jaakopin kirkon vierellä olevassa hautausmaassa Chesterissä Delaware-joen rantamilla on myös John Mortonin hauta. Mortonin haudalla on muistopatsas, jonka yhdellä puolella nähdään isokokoisin kirjaimin nimi John Morton ja pienemmin kirjaimin lyhyet elämäkertamerkinnät, vastakkaisella sivulla Pennsylvanian valtion laakeriseppeleeseen kaiverrettu vaakuna.Toisella välisivulla on seuraava kirjoitus: ”Äänestettäessä Amerikan siirtokuntien itsenäisyydestä Pennsylvanian siirtokunta jäi ratkaisijaksi. Kaksi sen edustajaa oli myönteisellä ja kaksi vastustavalla puolella. Asia ratkesi, kun viimeinen edustaja, John Morton, äänesti tämän, Amerikan vapauden kunniakkaan asiakirjan, puolesta.”Klikkaa kuvaa ja katso Kuvapankista lisäkuvat.
(5/18/13)

Kuningas seurasi ensimmäisten siirtolaisten jälkiä

Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa astui Kalmar Nyckel aluksesta samalle paikalle kun ruotsalaiset ja suomalaiset siirtolaiset 375 vuotta sitten. Siirtokuntalaiset saapuivat tähän Delaware-joen suistoon maaliskuussa. Noin 30 siirtolaisen yhteisö säilyi hengissä paikallisten Delaware-intiaanien avustuksella seuraavan sadon alkuun. Kovin pitkään ei siirtokunta säilynyt ruotsalaisena, Fort Christina joutui hollantilaisten valtaan parikymmentä vuotta myöhemmin ja lopulta englantilaiset ottivat sen omakseen.Alueen nykyiset asukkaat kuitenkin pitävät itseään perin ruotsalaisina juuriltaan. Kuninkaan nyt vieraillessa nykyisessä Wilmingtonissa Delawaren osavaltiossa, liehuivat hienosti sinikeltaiset värit, periruotsalaisen näköiset kukkaistytöt kukittivat kuningatar Silvian ja intiaanit antoivat puukulhot lahjoiksi kuningasparin astuessa Kalmar Nyckel-laivasta.Kalmar Nyckel-laiva purjehti neljä kertaa edestakaisin Göteborgista New Swedenin siirtokuntaan, mikä on enemmän kuin mikään muu ensimmäisiä siirtolaisia kuljettanut purjealus. Nykyinen Kalmar Nyckel on alkuperäisen mallin mukaan rakennettu uusittu alus, joka edustaa hienosti aikakauden koviakin Atlantin myrskyjä kokeneita purjealuksia.Nyt Wilmingtonissa järjestetyissä juhlallisuuksissa Kalmar Nyckel sai kannellensa arvovieraat ja purjehti Delawarejokea muutaman mailin Fort Christinassa järjetettyihin juhlallisuuksiin.Kalmar Nyckelin toisen maston huipussa kiehui hienosti myös siniristilippu, vaikka historiallisesti Suomen lippu otettiin käyttöön vasta lähes 280 vuotta myöhemmin. Aluksella saapuneita suomalaisia edusti juhlallisuuksissa Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma.Klikkaa kuvaa, näet kuvasarjan tapahtumasta. (5/13/13)

Ruotsin kuningaspari juhlisti siirtolaishistoriaa

Gala Dinner Wilmington

Gala Dinner Wilmington

Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa kuningatar Silvian kanssa juhlivat Delawaressa Wilmingtonissa Chase Centerissä pidettyä ruotsalaisten ja suomalaisten 375 vuotta sitten tapahtunutta maahantuloa.Juhliin yllätyksenä tuli myös Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden, joka on Wilmingtonista kotoisin. Biden sanoi puheessaan mm. ”jos menet maailman kovinpiin paikkoihin, ympäristöllisesti tai sotilaallisesti, löydät sieltä aina suomalaisia ja ruotsalaisia”. Biden sanoi arvostavansa suurest sitä, mitä suomalaiset ja ruotsalaiset ovat tehneet erilaisissa rauhanturvaoperaatioissa maapallon kriisipaikoissa.Juhlien seuratuin henkilö oli kuitenkin illlalliselle saapunut, punaiseen pukuun pukeutunut prinsessa Madeleine tulevine puolisoineen. Prinsessa Madeleine ja amerikkalainen Chris O’Neill vihitään ensi sunnuntaina Ruotsissa.Juhlan seremoniamestarina toimi Delawaren kuvernööri Jack Markell, puheet pitivät Hänen kuninkaallinen korkeutensa, kuningas Kaarle Kustaa ja Suomen eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma.Heinäluoma otti puheeksi kuninkaan edellisenä päivänä pitämän puheen, jossa kuningas sanoi mahdollisesti ratkaisevan äänen Yhdysvaltojen Itsenäisyysjulistukseen Pennsylvanian puolesta antanut John Morton olisi alunperin ruotsalainen suvultaan. Heinäluoma kuitenkin nyt korosti hieman maaotteluhengessä Mortonin sukujuurien ulottuvan kuitenkin Suomeen Rautalammille, josta Martti Marttinen ensin muutti Ruotsiin ja sieltä sitten ”vapaaehtoisena” kuninkaan määräyksestä Amerikkaan.

Neljän ruokalajin ja neljän eri viinin jälkeen kaksi Yhdysvaltojen Delawarea edustavaa senaattoria Thomas Carper ja Christopher Coons järjestivät hienon verbaalisen ilotulituksen, jossa huutokaupalla myytiin kaksi taulua Kalmar Nyckel-laivasta ja yksityislounaat 12 henkilölle Suomen ja Ruotsin suurlähetystöissä. Kun Ruotsin lähetystön lounas muuttuikin huutokaupan pitäjän toimesta illalliseksi ja lähetystön saunassa käynniksi, saatiinkin Ruotsin lähetystön tarjous keräämään enemmän dollareita. Kerätyt varat, lähes $20.000 dollaria lahjoitetaan Kalmar Nyckel-laivan kunnostukseen ja ylläpitoon. Muussa ohjelmassa oli myös Finlandia Foundationin vuoden esiintyjän Maria Kaislan pianoesitys ja Wilmingtonissa syntyneen oopperalaulaja Emilyn Tepen lauluesitys.

Suomea Eduskunnan puhemiehen lisäksi edusti koko Suomen virallinen edustusto, Washingtonista suurlähettiläs Ritva Koukku-Ronde, New Yorkista pääkonsuli, suurlähettiläs Jukka Pietikäinen ja Suomen pysyvän YK-lähetystön suurlähettiläs Jarmo Viinanen. Floridasta olivat saapuneet kruunupäiden loisteeseen Suomen kunniakonsuli Peter ja Arja Makila ja Timo ja Nezihe Vainionpaa.
(5/13/13)

Tässä linkki lisäksi mielenkiintoiseen kirjaan Delawaren siirtokunnasta
http://www.migrationinstitute.fi/pdf/books/Ilmonen_Delawaren_suomalaiset_1938.pdf

Paikalla olleena toimittajana Timo Vainionpaa

Hylättyjä TAX FREE palautuksia Helsinki-Vantaan lentoasemalla

Tax Free merkki antaa mahdollisuuden verovapaisiin ostoksiin, mahdollisesti

Monikotimainen, yleensä varsin säästäväinen matkailija yrittää tietysti hankkia tarpeellisia ja joskus epähuomiossa hieman tarpeettomiakin tavaroita matkoillaan.  Monikotimaisuudesta Suomessa on ollut se hyöty, että matkalaukkuun mahtuvia ostoksia on voinut tehdä suuremmissa kaupoissa verottomasti.Jos kaupalla on iso TAX FREE merkki liikkeessään, voi monikotimainen matkailija kauppaa tehdessään esittää ulkomaan passinsa. Kauppias täytää lomakkeen, johon täytetään matkailijan nimi ja tiedot yli 40 Euron ostoksesta. Ostokset kaupassa maksetaan aina normaalisti liikevaihtoveroineen.  Kuitilla matkailijan on mahdollisuus saada osa verosta takaisin. Kuitti pitää esittää maasta poistuttaessa jo kotimaan puolella, rahat on voinut nostaa kioskista lentokentän kansainvälisellä puolella passi- ja turvatarkastuksen jälkeen. Käytäntö on toiminut hyvin jo vuosikausia. Nyt kuitenkin jotakin on muuttunut.

Monikotimainen matkailija osti kylmän yllättäessä villapuseron itselleen. Kauppias teki verokuitin ja pakkasi puseron pussiin, joka tiukasti suljettiin teipillä, jossa luki ”saa avata vasta maan rajojen ulkopuolella”. Viluinen matkailija joutui kuitenkin ottamaan puseron välittömästi käyttöönsä. Myöhemmin monikotimainen hankki myös suomalaisia veitsiä ja haarukoita kotiin vietäväksi. Myös ruokailuvälinepakkaus suljettiin tiukasti samanlaisella teipillä.

Kotiinlähdön koittaessa, pakattiin veitset ja haarukat tietysti matkalaukkuun villapuseron ja muiden yllättävän painavien ja tilaavievien muiden tavaroiden kanssa. Matkalaukut saatiin raahattua Helsinki-Vantaan lentokentälle lähtöselvitykseen. Painavista laukuista selvittyä monikotimaiselle tuli vihdoin mieleen verokuititkin.

Helsinki-Vantaan lentokentällä tax-free palvelua yksinoikeudella hoitavalla Global Refund-yhtiöllä on terminaalissa 2 uusi hieno palvelupiste, jonne matkailija suuntasi verokuittien kanssa. Pirteän näköinen tyttöhenkilö otti kuitit vastaan ja pyysi tiskin yli nähdä tavarat. Monikotimainen kertoi hämmentyneenä, että laukut on jo bookattu menemään. Tiukka kommetti olikin sitten vain että mitään ei voi tehdä, koska tavaroita ei voi tarkistaa. Kuitit otettiin toimistoon ”hylättäväksi” ja matkailija sai poistua niine hyvineen. Saman kohtelun sai viereisellä tiskissä asioiva japanilainen matkailija, koska hän oli ottanut jalokivirasian pois muovipussista, mutta avannut muovipussin teipit.

Minkä takia villapuseroakaan ei saa ottaa käyttöön jo Suomen puolella, vaan se täytyy pitää sinetöidyssä muovipussissa maasta poistumiseen saakka? Vaikka puseroa on pidettykin, lähtee se samalla tavalla maasta kuin käyttämättömät ruokailuvälineetkin.

Mitä tarkoittaa se, että kuitit takavarikoidaan ”hylkäämistä” varten. Eikö ne hylkäänny pistämälle ne roskakoriin? Matkailija ei saanut käyttökelvottomiksi osoittautuneita kuittejaan enään haltuunsa, vaan yhtiö piti ne. Saako yksityinen slovakialainen Global Refund -yritys niistä jonkun hyvityksen itselleen?

Monikotimaiselle matkailijalle jäi paha maku suuhun. Ensinnä tietysti on ymmärrettävää, että varmistetaan tavaroiden maastavienti. Nyt kuitenkin tavaroiden tarkastuspyyntö esitettiin korkean lasiseinällä eroitetun tiskin toiselta puolelta ja matkailijan edellytetään avaavan matkalaukkunsa keskelle hallin lattiaa ja esittelemään matkalaukkujensa sisällön koko yleisölle. Toisaalta, kuinka varmistetaan, että tavarat todella kuitenkaan lähtevät matkaan, koska kuitenkin ollaan vielä passitarkastuksen etupuolella.

Käytäntö on ainakin tälle monikotimaiselle matkustajalle uusi. Aikaisemmin kuitit leimattiin kotimaan puolella ja palvelumaksulla vähennetyn palautuksen sai kentän kansainväliseltä puolelta, koska silloin tiedetään matkustajan todella lähteneen. Näin on toimittu vuosia muillakin matkailijan käyttämillä kansainvälisillä kentillä, joilla ”palvelua” ei hoida yksinoikeudella slovakialainen Global Refund-yritys.