Tampereen liepeillä Lempäälässä, kapean yksityistien päässä on teräsverkosta rakennettu aita, jonka takaa avautuu näkymä uskomattoman hyvin hoidetun näköiseen puistoon. Kontrasti on vahva tien vieren pirkkalaishämäläiseen mäntymetsään. Olemme selvästi saapuneet Jouko Ritan taidepuistoon.
Portti on meille auki, olemmehan sopineet tapaamisen itse isännän, Jouko Ritan kanssa etukäteen. Alueella on Taide Ritan galleria, päärakennus, huoltorakennus, kesätapahtumiin sopiva aittarakennus, pari rantasaunaa ja tietysti erilaisia valaistuja taideteoksia. Saapuessamme alueelle huoltorakennuksesta meille heilauttaa kättään aluetta jo 8 vuotta kunnossa pitänyt Jappe ohjaten meidät oikeaan suuntaan.
Taidegalleriassa vierailusta puhelimessa sovittaessa Joukon ensimmäinen kysymys oli ”kalaa vai kinkkukiusausta?” Molemmat tarjoukset houkuttelivat, isännän itse oikea-aikaisesti savustumaan pistämät lohifileet tai Joukon avustajan, Mian kuuluisuutta saavuttanut ilman kinkkua valmistettu kinkkukiusaus. Voiton vei kuitenkin (tällä kerralla, huom.) isännän savustama lohi, lisukkeena kuulemma aina kuorineen minuuttikellon kanssa keitetyt perunat, vihreätä salaattia ja kastikkeeksi kermaista sienisalaattia.
Lounasseuraksi galleriaan saimme myös Joukon pari viikkoa aikaisemmin Floridasta saapuneen vaimon Sirpan, joka valitteli Suomen viileäksi äitynyttä kesää. Sirpa kertoo olleensa kolme viimeisintä vuotta koronaloukussa Floridassa, kuumaan tottuneena Sirpa joutuukin tosissaan totuttelemaan parikymmentä celsius-astetta viileämpään ilmastoon.
Jouko Rita perheineen on ollut Floridan suomalainen jo vuodesta 1982. Floridaan Jouko tuli kuuluisan hevosmiehen Heikki Korven kanssa ja siitä Joukolle jäi kipinä osa-aikaisesta asumisesta Yhdysvalloissa.
Ensiaskeleista alkaen käynti Taide Ritan galleriaan on hämmentävä. Heti ovensuussa silmä tapaa Salvador Dalin litografioita, seinällisen Juhani Palmua ja hyväntuulisia Kaj Stenvallin Aku Ankka maalauksia. Seinät ovat maalauksia on täynnä, maalauksia on myös seinän vierillä pinoissa. Pinoista löytyy Wrightin lintumaalauksia ja Helene Schjerfbeckiä, Hugo Simbergin ja Eero Nelimarkan kaltaisten vanhojen mestareiden töistä Miina Äkkijyrkkään ja Soile Yli-Mäyryyn.
Uteluun maalausten määrästä saa vastaukseksi ”vain minä tiedän montako niitä on”. Jatkokyselyyn luettelosta tai myynnissä olevien taulujen katalogeista, Jouko kertoo luetteloiden olevan vain hän korviensa välissä. Myös galleriasta eri näyttelyissä lainassa olevat taulut Jouko pystyy luettelemaan ulkomuistista. Taulujen hinnat Jouko on päättänyt jo taulun ostaessaan. Kaikissa tauluissa on pieni hintalappu, jota ei kuulemma inflaatio tai indeksikorotukset enää myöhemmin muuta.
Taulut Jouko Rita hankkii suoraa taiteilijoilta, joskus myös kuolinpesistä. Taide-Ritan maine taiteen tuntijana ja hyvänä, luotettavana maksajana on muodostanut erityissuhteita myös taiteilijoihin. Joskus taide keräilijöiden kysyessä Joukolta tietyn taiteilijan maalausta, Jouko pystyy valokuvan tarkasta muististaan kaivamaan kysytyn taulun sijainnin, jos vain hän on sen jossain nähnyt. Valokuvamuistin avulla Jouko on onnistunut myös paljastamaan yritystenkin seinille päässeitä kopioita.
Taide-Ritalla oli aikaisemmin useampiakin gallerioita, mutta hankittuaan Koipiniemen toiminta keskitettiin uuteen galleriaa varten rakennettuun tilaan. Jouko on harkinnut jo jonkin aikaa taulujen määrän vähentämistä, mutta Sirpan mielestä nykyisellä tavalla taulujen määrä ei kyllä tule pienenemään. Joukon myydessä yhden taulun, varsin usein tulee kaksi uutta tilalle.
Käynti galleriassa oli todella mykistävä. Vierailun superbonuksena pääsimme tutustumaan myös Sirpan luvalla yhtä häkellyttävään rinteeseen rakennettuun kolmikerroksiseen päärakennukseen. Sisääntulokerroksen ”tonnin painoisen” kristallikruunun jälkeen salista avautuu kahden seinän kokoinen näköala Koipijärvelle. Välikerroksen uima-allas on nyt katettu kannella ja muutettu avaraksi kokoontumistilaksi. Uima-allas on käynyt tarpeettomaksi Joukon käydessä aamuisin uimassa Koipijärvessä, jossa talviuintiavantoa pidetään auki pulputtimella. Alakerran huoneista löytyy tietysti lisää tauluja ja lähdeteoksia.
Talokierrokselta pääsee hirsiselle rantasaunalle, jonka hyvin varustellussa saunakamarissa voisi mukavasti asustella pidempäänkin. Saunarannasta alkaa myös Viulusoittaja Katolla laulua mukaillen pitkä valkoinen terässilta, joka ei oikeastaan vie minnekään. Tai onhan siellä sillan päässä muutama metri läpimitaltaan oleva saari, jolle edes ikiliikkuja Jouko ole vielä keksinyt enempää käyttöä. Silta on kuulemma alueen aikaisemmin omistaneen styroksitehtailijan peruja kuten alueen turvajärjestelyt, kauko-ohjatut portit ja koko aluetta kiertävä videovalvottu korkea metalliaita.
Oikeastaan silta, joka ei vie juuri minnekään sopii Jouko Ritalle hyvin, saihan Viulunsoittaja Katolla musikaalikin nimensä Marc Chagallin maalauksesta, jossa esiintyy viulunsoittaja.
Uskon Ritalla olevan galleriassaan useammankin silta-aiheisen taulun.
Timo Vainionpää
Kesäkuu 2022
Matkalla maailmalla - USAsuomeksi Blog 