A kuin Argentiina, B kuin Brasilia

20161212_062452

Matkailuaddikti etätoimittaja päätti, että juuri ennen Joulua sopii siivouksen asemesta lähteä matkoille. Kun sopivaa matkakohdetta ei oikein heti meinannut löytyä, oli pakko ottaa aakkoset avuksi. Sieltähän se löytyi ”A kuin Argentiina”, pampaksen, punaviinin ja paksujen pihvien maa.

Suunnitellulle Argentiinan matkalle tarkempi kohde löytyi enemmälti hakematta. Argentinan pohjoisosassa, Argentiinan, Brasilian ja Paraguain kulmauksessa leveä Iguasu-joki putoaa äkkijyrkästi tasangolta alemmaksi lähes 100 metriä ja muodostaa yli 300 putousta. Vesiseinämää putoukset muodostavat yli puolitoista kilometriä. Ei ihme, että Eleanor Roosevelt totesi Iguasun putokset nähtyään ”Niagara-raukka”.

IMG_3041

Iguasun putoukset ovat yksi maailman perintökohteista, eikä suotta. Putousten ihailijat pääsevät kävelemään putousten niskalle Argentiinan puolelta, pieni lenkki taksilla Brasilian puolelle ja kävelyretki putouksen reunoja pitkin on vielä vaikuttavampi kierrettäessä putousten alapuolella. Jatkuvasti ilmassa sumuna leijaileva vesi kastelee matkailijat hetkessä, suositeltavia varusteita onkin ilman muuta kertakayttöiset sadetakit, kamerakin pääsi kosteutta pakoon muovipussiin. Jos mukana on lompakko ja vaikka passit, on ne parasta suojata tiiviisti suljettuun muovipussiin.

IMG_3085

Putoukset ovat molemmissa maissa ympäröity luonnonpuistolla. Argentiinan puolella putouksille päästään puistossa kulkevalla pienoisjunalla, Brasilian puolella astutaan pariksikymmeneksi minuutiksi bussiin. Kummassakaan tapauksissa erillisiä lippuja ei tarvita, kuljetukset sisältyvät puiston sisäänpääsymaksuun.

IMG_3096

Kiertokäynti putouksille tehdään ohjattua puusta rakennettua kävelysiltaa pitkin. Joulukuun puolessa välissä ei puistoissa ollut suurta ruuhkaa, tavalliset ihmiset ilmeisesti olivat jo jouluostoksilla. Haittana olikin lähinnä joka paikkaan arvaamattomasti pysähtelevät selfie-keppejään holtittomasti  huiskivat turistit tukkimassa tietä.

Putousten puistoissa, molemmilla puolin, on varsin laadukkaita ravintoloita, joissa kurnivaa nälkää voi hieman lieventää, varsin hyvää oluttakin löytyy janojuomaksi isoissa kolmen vartin pulloissa.

Argentiinassa kun kuitenkin ollaan, paksut pihvit ja Malbec-punaviini kuuluu ikääkuin jo kulttuuriin.

Argentiinalaiset itse kuvaavat itseään maana, jossa puhutaan espanjaa, syödään kuin italialaiset, pukeudutaan kuin englantilaiset ja ollaan olevinaan  ranskalaisia.

Paksuihin pihveihin tarkempi tutustuminen tapahtui kuitenkin Argentiinan pääkaupungissa Buenos Airesissa. Lentoyhteyksien peruuntuminen lakkojen takia toi matkalaisille parikin ylimääräistä matkapäivää, toinen Iguasun putouksilla ja toisen Buenos Airesiin. Buenos Airesissa ylimääräinen hotelliyö löytyi hyvältä alueelta, naapurustossa kun kuulemma oli yksi kaupungin parhaimmista pihvipaikoista.

Pihvejä siellä olikin. Ainoa ruokalistan tuntema vihannes oli peruna, mutta erilaisia liharuokia kyllä oli monta sivua. Tilaaminen oli kuitenkin helppoa. Sormella piti vain osoittaa riviä  ”T-luu pihvi” ja tilaus tuli noteerattua.

Kohteliaasti runsaasti espanjaa puhuva, vanhempi pitkään esiliinaan sonnustautunut herrasmiestarjoilija tiedusteli tuttuun tapaan valmistettavien pihvien kypsyysastetta. Suomalaissyntyiseltä matkailijalta saatu ”medium rare l. puolikypsä” tuntui olevan oikea vastaus, mutta hieman etelämpää Euroopasta kotoisin olevan naismatkailijalle tyypillinen ”well-done l. kypsä” oli ehdottomasti väärä vastaus.

Pitkänhuiskea, viiksekäs ja jo harmaantunut herrasmiestarjoilija löi kädellään teatraalisesti otsaansa ja sanoi jokseenkin selvästi ”Dios Mio, herra armahda” lauseelta kuulostavaa, pyörähti kannoillaan ja pakeni paikalta selvästi järkyttyneenä.

Toivuttuaan onnettomasta vastauksesta saadusta järkytyksestä herrasmiestarjoilija palasi kuitenkin tehtäviinsä, mutta jo huomattavasti varautuneenpana. Tarjoilijana toimivan herrsmiehen pitkähköstä selityksestä matkailijat kuitenkin ymmärsivät ongelman laadun ja syvyyden. ”Pihvi on noin viiden sentin paksuinen, siis kaksi tuumaa, eikä sitä voi millään ilveellä paistaa tasaisen kypsäksi” oli lähinnä sanatulvasta ymmärretty lyhennelmä. Niinpä tilaus muutettiin osapuolien lähes hyväksyttäväksi kompromissiksi,  ”medium”.

Kun pihvit sitten20161220_215841 saapuivat pöytään matkalaisten silmät levisivät ammolleen. Pihveillä ei ollut pelkästään paksuutta, vaan myös leveyttä. Noin kilon painoiset pihvit täyttivät tavallista suuremmat lautaset lähes reunasta reunaan, vähänen viilto terävällä veitsellä paljasti pihvin täyteläisen ja täydellisen taiteellisuuden. Jo ensimmäinen suupala oli makunystyröitä hivelevä, Malbecin punaviini täydensi oivallisesti elämyksen. Noin kilo liharuokaa myöhemmin kylläiset ja tyytyväiset asiakkaat laskivat aseet lautaselle  urakan jälkeen, perunat, ne ainoat vihanneksi oli kohteliaasti nostettu viereiselle apulautaselle.

P1010158Buenos Airesin nähtävyyksiin kuuluu ilman muuta myös Argentiinan aikaisemman presidentin puoliso Eva Peronin elämä ja tietysti traaginen kuolema. Evitan elämäntarina tanssitytöstä presidentin puolisoksi ja miehensä viralliseksi  varapresidentiksi, vaikutus presidenttiin parempien elinolosuhteiden järjestämisestä huonompiosaisille ja lopulta kuolema syöpäsairaana vain hieman yli kolmekymppisenä on taannut Evitalle pyhimyksen aseman ja kansan jatkuvan kunnioituksen.

 

La Recoletan hautausmaalla sijaitseva Peronin suvun hautakappeli ei kuitenkaan ole suinkaan hautausmaan komeimpia. Melko vaatimattoman hautamausoleumin takorautaiseen porttiin tuodaan edelleen tuoreita kukkia päivittäin,  vielä 67 vuotta Evitan kuoleman jälkeen.

 

Buenos Airesin yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä on edelleen hallinnollisessa keskustassa oleva ”Ruusunpunainen Palatsi”, jonka parvekkeelta Juan ja Eva  Peron esiintyivät kansalle.

20161220_092631Oman lukunsa muodostaakin sekä Argentiinassa että Brasiliassa juotava Mate-tee. Mateeta juodaan joka paikassa, kahvilassa, kotona, jonossa, bussissa ja kadulla kävellessä. Sitä juodaan lämpimänä, yleensä vaikka kalebassista tehdystä astiasta, metallisella, traditionaalisesti hopeasta valmistetulla ja suodattimella varustetulla pillillä.

Mate-tee valmistetaan kaatamalla kuumaa vettä yerba-mate kasvin osaksi murskattujen lehtien päälle ja antamalla niiden hautua kuumassa vedessä jonkun aikaa. Yerban lehdet sisältävät runsaasti  antioksidantteja ja B ja C vitamiineja. Joissakin tutkimuksissa mate-teellä on todettu olevan myös syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia.

Mate-teetä valmistivat jo alueen alkuperäiskansat, quarani- ja tupi-intiaanit. Espanjalaisten tulon jälkeen jesuiitat onnistuivat ”kesyttämään” kasvin puutarhaviljelyyn sopivaksi, mutta lajike hävisi inkvisioistuimen häviämisen myötä jo 1700-luvulla. Kasvi saatiin viljeltäväksi uudelleen vasta 1900-luvulla. Mate on Etelä-Amerikassa seurustelujuoma, ystävien tavatessa on kohteliasta tarjota toisille omasta mate-kupista siemaisuja vuoron perään ystävyyden osoituksena. Näin äkkinäiselle turistille mate-oli kuitenkin jonkinlainen kauhistus, maku toi mieleen lähinnä kaukaa kotimaasta koiranputken maantien varresta.

Paljon muutakin tuli matkalla nähtyä, ratsastusretki ihan oikean karjapaimenen, gauchon kanssa lehmilaitumille ja visiitti jalokivikaivokselle olivat todella mukavia. Niistä kuitenkin sitten joskus toisen kerran lisää.

Argentiina taitaa olla maa, jossa pitäisi varmaan käydä vielä toisenkin kerran.

Timo Vainionpaa

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s