Satunnainen matkailija: Niin kaukana että matkan jatko toisi jo lähemmäksi

 

IMG_1090Satunnainen matkailija on nyt perusteellisesti suistunut enemmän kuljetuilta reiteiltään. Kahdentoista tunnin aikaero koti-Floridaan paljastaa, että kaukana ollaan. Toisaalta, kyllä sen ympäristöstäkin helposti huomaa.

 

Matka Floridasta Istanbuliin suoralla lennolla kesti 11 tuntia, hieman toipumisaikaa kolmannessa kotimaassa ja sitten taas lennossa seuraavat 11 tuntia, niin Airbus laskeutuu hieman heilahtaen Ho Chi Minhin lentokentälle, Vietnamin Sosialistisen Tasavallan  suurimpaan kaupunkiin, joka tunnetaan edelleenkin paremmin ehkä Saigonin nimellä.

 

IMG_0666Pohjois-Vietnamin armeija yhdessä Vietnamin vapautusarmeijan kanssa saivat vallattua silloisen amerikkalaisten tukeman Etelä-Vietnamin pääkaupungin huhtikuussa 1975, jolloin loputkin amerikkalaiset sotilaat poistuivat maailman suurimman helikoptereilla suoritetun ilmasillan kautta tukikohtiinsa Filippiineille päättäen Vietnamin sodan.

 

Ensimmäiset amerikkalaiset ”sotilasneuvonantajat” olivat tulleet Vietnamiin, Laosiin  ja Kamputseaan jo 20 vuotta aikaisemmin. Amerikkalaisia sotajoukkoja kävi 20 vuoden aikana Vietnamissa kaikkiaan 9,087,000 henkilöä, joista asepuvussa 2,709,918 sotilasta, yhtäaikaisesti suurimmillaan Yhdysvaltojen sotilaita Vietnamissa oli noin 540.000. Amerikkalaisten tavoitteena Eisenhowerin, Kennedyn, Johnsonin, Nixonin ja Fordin presidenttikausilla oli pysäyttää kommunismin laajentuminen Kiinasta etelään, Laosiin, Burmaan, Kamputseaan ja Thaimaahan. Yhdysvallat menetti sodassa 58,148 miestä kaatuneina noin 75,000 haavoittuneina. Myös amerikkalaiset joukot kärsivät kemiallisten aseiden aiheuttamista vaurioista. Vietnamilaisia sotilaita ja siviileitä arvellaan kuolleen sodassa 2-3 miloonaa.

 

Vietnamin Vapautusarmeija teki sotimisen amerikkalaisille varsin vaikeaksi. Paljoa ei auttanut myöskään Etelä-Korean presidenttinä toiminut kenraali Thieu, joka avustajineen pisti amerikkalaisten dollarit suoraa sveitsiläisille pankkitileillen unohtaen maksaa Etelä-Vietnamin armeijan kulut. Lopulta vuonna 1975 presidentti Ford ei enää saanutkaan, jo aikaisemmin hyväksyttyä ylimääräistä 766 miljoonan dollarin avustuserää Yhdysvaltojen Kongessilta, ja Etelä-Vietnamin armeija mureni muutamassa viikossa.

 

Pohjois-Vietnamin joukot piirittivät Saigonin pohjoisesta ja Vietnamin Vapautusarmeija Mekongin jokialueen puolelta ja sota oli ohi kahdessa viikossa kestettyään 20 vuotta. Pohjois-Vietnamin joukkojen komentaja, presidentti Ho Chi Minh, ”Uncle Ho”, yhdisti etnisesti yhtenäisen  alueen Vietnamin Sosialistiseksi Tasavallaksi ja päätti pitää pohjoisen osan suurimman kaupungin Hanoin pääkaupunkina.   Ho-sedän kuoltua 1979 etelän entinen pääkaupunki Saigon, maan väkirikkain kaupunki yli 10 miljoonalla asukkaallaan sai uuden nimen vanhan presidentin kunniaksi.

 

Amerikkalaisten epätoivoinen sota jatkui yhteensä kaksi vuosikymmentä, amerikkalaisia nuoria miehiä kutsuttiin arpomalla asepalvelukseen. Monet pakenivat Kanadaan, osa poltti julkisesti kutsuntamääräyksensä ja päätyi vankilaan. Mutta moni kuitenkin joutui ”vihreään helvettiin”. Vietnamin sodan aikana Yhdysvaltojen presidentteina toimivat Eisenhower, Kennedy, Johnson, Nixon ja Ford. Sodan aikaisista presidenteistä kukaan ei suoriutunut toiselle valtakaudelleen.

 

IMG_0677Amerikkalaisille sotiminen viidakossa oli vaikeata. Sadekauden aikana kiusana oli vihollisen ja sitkeän liejun lisäksi malariaa tuovat sääkset, huonon hygienian vuoksi kärsittävä punatauti, käärmeet ja skorpionit. Vietcongin sissit saivat apua kyläläisiltä ja kaivautuivat syvälle saviperäiseen maahan. Vain noin 60 kilometrin päässä Saigonista olevalle Cu Chin alueelle Vietcong kaivoi tunneleita lähes 250 kilometrin matkalle kolmeen kerrokseen, syvimmät 10 metriä syvälle amerikkalaisten isojen ilmapommitusten varalta.  Koko viidakko ansoitettiin erittäin epämiellyttävän näköisilla laitteilla ”tavanomaisten” maamiinojen lisksi.

 

IMG_0663Käytävät maan alla kaivettiin tarkoituksella erittäin ahtaiksi, isompikokoiset amerikkalaiset taisteluvarustuksessaan eivät edes mahtuneet käytäviin. Sisseillä käytäväverkossa oli myös lepo- ja kokoontumistiloja sekä asetehtaita. Vietcongin sissit keräsivät B-52 koneiden pudottamia, räjähtämättömiä pommeja, sahasivat ne paloiksi rautasahoilla maanalaisissa tiloissaan ja valmistivat pommin aineista uusia miinoja amerikkalaisten vahingoksi.

 

Silloinen ulkoministeri Henry Kissinger sodan pitkittymiseen tuskastuneena ehdotti myös Hanoin pommittamista ja ”koko maan kattamista asfaltilla”. Hanoita ei pommitettu, mutta sota-alueella  käyttöön otetut kemialliset aseet, varsinkin ”Agent Orange” aiheutti lähes yhtä paljon vahinkoa amerikkalaisille kun viholliselle. Palopommeina kaytetyn napalmin tarkoituksena oli poistaa puusto laajoilta alueilta, jolloin käytävien piilossa olevat sisäänkäynnit voitaisiin edes hieman paremmin havaita.

 
Yhdysvallat poisti Vietnamin kauppasaarron vuonna 2000, presidentti Clintonin vieraillessa Vietnamissa ensimmäisen amerikkalaisen presidenttinä sodan päättymisen jälkeen. Siitä alkoi maan nopea kehittyminen. Nyt vuonna 2016 nuoren väestön suuri osa ei edes tiedä Vietnamin olleen sodassa amerikkalaisten kanssa , vienamilaisten mielestä ”amerikkalaisten agressio” on jätetty taakse ja katse suunnattu tulevaisuuteen. Maassa on voimakas tekstiiliteolisuus, riisin aikaisemman tuonnin asemasta nyt riisiä viedään mm. Kiinaan. Elektroniikkayrityksiä nousee maahan kuin sieniä sateella. Bussimatkan aikana Hanoin liepeillä oli helppo nähdä mm. Foxxconnin käynnykkätehtaat, Canonin tuotantolaitokset ja valtavat Samsungin hallit.
 

Kommunismista muistuttaa vain ”punaiset työkaluliput”, suuri sirppi ja vasara lipun keskellä. Vietnamin virallisia, yhden ison tähden koristamia punaisia lippuja voi nähdä sentään virallisten rakennusten saloissa.

 

Elämä 90-miljoonaisessa kommunistipuolueen hallitsemassa Vietnamissa kulkee nykyään kuin missä muualla maailmassa tahansa. Markkinatalous määrää hinnat, turisteilta otetaan rahat mielelään pois.  Sotilaita ei näy missään ja vapaa liikkuminen maassa kenenkään kyselemättä on itsestään selvyys.

 

Jotakin on kuitenkin jäänyt kommunismista punaisten lippujen lisäksi jäljelle, mahtipontinen Ho Chi Minhin balsamoitua säilyttävä mausoleumi Hanoissa  ja marssilaulut aamulla kaiuttimien kautta arkisin aamulla kello 6.

 

Lisää kuvia tästä linkistä

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s