Välimeren risteily 23. syysk. – 5. lokak. 2015 m/s QUEEN VICTORIALLA
Anneli Alperin ja Tuulikki Leino
Matkalta on myös Seppo Palokkaan ottama kuvasarja, klikkaa tästä kuviin
Venetsia
On sanottu, että Venetsiaan on tultava veneellä, sillä ”saapuminen junalla on kuin kävisi palatsiin takaovesta”. Ryhmämme saapui Italian mantereella sijaitsevalle Marco Polan kentälle useilla eri lennoilla 23. syyskuuta 2015. Kun tervehdykset oli tervehditty ja matkatavarat koottu niin saimmekin kokea aivan hurjan keinuvan vesitaksikyydin Lido-saarelle. Siellä sijaitsi viihtyisä “Hotel Riviera”, asuinpaikkamme seuraavat kolme päivää.
Huokausten silta
Matkanjohtaja Seppo Palokas jakoi meille 72 tunnin “CityPASS” kortit, jotka toimivat yleisissä kulkuneuvoissa. Etupäässä käytimme vesibusseja,“vaporettoja”. Yhteistä ohjelmaa oli Pyhän Markuksen aukiolta alkanut kävelykierros paikallisen oppaanjohdolla. Tutustuimme Venetsian tärkeimpiin nähtävyyksiin, joihin kuuluu kultamosaiikein koristeltu bysanttilaistyylinen Pyhän Markuksen kirkko, marmorinen Herttuoiden palatsi, aukion komeat kellotornit ja lukuisat patsaat ja muistomerkit. Herttuoiden palatsin upeista tuomioistuinsaleista kuljimme synkkiin vankiloihin yli Huokausten sillan, niin kutsuttu koska siinä monet tuomitut näkivät päivänvalon viimeistä kertaa. Näkemämme oli sentään vesirajan yläpuolella. Saattaa vain kuvitella tunnelmaa syvemmällä sijaitsevissa pimeissä vettä tihkuvissa selleissä. Kierroksemme jatkui gondooli “pysäkille”, josta alkoi ajelu kapeita sivukanavia myöten, lukuisten kävelysiltojen alitse Canal Grand´elle. Pääkanaalin varrella ihailimme kauniita asuinpalatseja. Näkymä oli elokuvista ja TVstä tuttu mutta aivan taianomainen näin itse koettuna.
Murano Glass
Seuraavina parina päivänä ryhmän jäsenet tutustuivat omatoimisesti Venetsian kirkkoihin ja museoihin, Rialton siltaan ja sitä ympäröiviin vilkkaisiin ostoskatuihin missä oli helppo sortua koruihin, huiveihin, muuhun hauskaan “krääsään”. Allekirjoittaneet ainakin kävivät Harry´s Baarissa nauttimassa aidot alkuperäiset Bellini-juomat ja Muranon saarella ihailemassa kirjavan koreaa taidelasia.
Neljäntenä päivänä taas vesitaksit veivät meidät kimpsuinemme ja kampsuinemme
Aboard Queen Victoria
Lidosta Venetsian satamaan. Nousimme Cunard-linjan Queen Victoria laivaan aloittamaan seitsemän vuorokauden itäisen Välimeren risteilyn.
Zadar, Croatia
Croatia Food
Ensimmäinen rantautumispaikka oli melko uusi kohde. Siellä tuntui olevan vielä jonkin verran opettelemista turismin suhteen. Valitsemallamme “Panoramic Dalmatia” kierroksella valtaosa ajasta kului bussissa istuen. Maisema oli kuivan ankeata pensaikkoa, mitä nyt muutama vuohi ja lehmä toivat vaihtelua. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli meikäläisen mielestä yhtä kuin USAn mootoriteillä sijaitevat huoltoasemat kuppiloineen ja rihkamakauppoineen. Oli siinä vieressä Krka-joen syvän rotkon ylittävä komea silta, paikallinen ylpeys ja insinööritaidon näyte.
Päivä parani kun pääsimme lähes tiettömäm tien päässä sijaitsevaan maalaisravintolaan. Viimeiset pari mailia linja-auto kulki peruuttaen, perillä ei ollut tilaa kääntää. Tarjolla oli tosi herkullista paikallista leipää, kinkkua, soulakurkkua ja oliiveja. Kyytipojaksi oli viininiä, josta on parempi olla sanomatta mitään, mutta kroatialainen olut oli ihan hyvää.
Dubrovnik
Dubrovnik crafts
Kroatian eteläkärjessä sijaitseva Dubrovnik, “Adrianmeren helmi”, mainitaan usein yhdeksi maailman kauneimmista kaupungeista. Vaikuttava vuoristoinen luonto, merenrannat ja historialliset nähtävyydet ovat sen valttikortteja.
Jos ei halunnut mennä maaseutukierroksille, oli helppo kulkea Cunardin busseilla suoraan Vanhankaupungin portille. Niillä kujilla aisti menneiden vuosisatojen tunnelman, 1500-luvun mahtiajan, jolloin Dubrovnik oli vilkas ja vauras merenkulkukeskus, Venetsian veroinen kaupunkivaltio. Vanhankaupungin pääkatu on marmorilla päällystetty Placa, miljoonien jalkaparien kuluttama. Monet ryhmämme jäsenet kunnostautuivat kiipeämällä keskustaa ympäröivälle parikymmentä metriä korkealle muurille. Sieltä avautui henkeäsalpaavan kaunis merimaisema ja voi kokea kaupungin aivan uudesta näkökulmasta. Voi seurata jälleenrakennustyötä, mikä on jatkuva prosessi. Samat maanjäristysten luhistamat tuhatvuotiset kivet ladotaan aina uudelleen. Myös sodat ovat tuhonneet kaupungin usean kertaan, viimeksi 1990-luvula.
Queen Victoria
The Ship
Oleskelu Queen Victorialla oli viihtyisää, henkilökunta oli huippuosaava ja avuliasta. Iltaisin teatterissa sai nauttia Broadway-tasoisista esityksistä. Miellyttävä yllätys ryhmällemme oli, että illallispöytämme ruokasalissa sijaitsivat laivan perässä suurten ikkunoiden ääressä. Voi ihailla merta ja auringonlaskua, jos tovereitten jutuilta malttoi kääntää päänsä. Meripäivät ovat yksi risteilyjen hienous. Aamulla ei ole kiire rynnätä retkille, mielenkiintoista ohjelmaa on koko päivän vaikka millä mitalla. Seppo ja Custom World Travel järjestivät cocktail-kutsut, joissa huomioitiin lähiaikoina merkkipäiviä viettäviä ryhmän jäseniä. Pianomuusiikin säestyksellä saimme tuulettaa tanssikenkiämme parketilla.
Kreikan saaristo, Mykonos
Mykonos Windmills
Mykonos Church
Mykonoksen saari sijaitsee Kykladien saariryhmässä. Se on kuiva ja karu, vähäiset sateet ajoittuvat tammi-helmikuulle. Saarelle alkoi 1950-luvulla muodostua taiteilijayhdyskuntia ja pian seurasivat turistit. Tänä päivänä siellä on lukuisia trendikkäitä illanviettopaikkoja, jotka ovat kuulemma erittäin suosittu kansainvälisten julkkisten, seksuaalivähemmistöjen sekä huviveneilijöiden keskuudessa. Jotkut lukuisista hienohiekkaisista uimarannoista ovat suosittuja nudistirantoja. Meidän kohdallemme ei mitään edellämainituista sattunut, lieneekö vuodenaika ollut liian myöhäinen. Mieleenpainuvia olivat “sokeripala” talot: valkoisiksi kalkitut seinät, tasaiset katot ja kirkkaan siniset tai harvemmin punaiset ovet ja ikkunaluukut. Jokaisella talolla on myös oma järjestelmä sadeveden keruuseen. Saarella ei ole lähteitä, jokia tai järviä. Osa saaren asukkaista joutuukin turvautumaan meriveteen, josta suola on poistettu. Saari on tunnettu tuulimyllyistä. Pääkaupungissa, myös nimeltään Mykonos, on niitä mahtava rivi. Ne näkyvät parhaiten “Pikku–Venetsiaksi” kutsutulta alueelta, jossa on pieni uimaranta, ravintoloita ja kauppoja.
Rhodos, Kreikka
Rhodos, Barren Beauty
Queen Victoria rantautui aivan Rhodoksen kaupungin kylkeen, lyhyen kävelymatkan päähän muurien ympäröimästä keskiaikaisesta Vanhastakaupungista. Legendan mukaan Apollon syntymäpaikkana pidetyllä saarella oli paljon nähtävää. Laivalta ostettu “Panoramic Rhodes” kiertoajelu antoi siitä mainion kuvan, oli merta ja vuoria ja raunioita. Raunioita, jotka olivat monien eri vuosituhansien aikana vallinneitten kulttuurien perua. Pikku kylissä “Sokeripala” rakennustyyli oli suosittua myös täällä. Rantojen turistihotellit olivat ihan saman näköisiä kuin muuallakin, ja niitä riitti. Rodosta mainostetaan täysin aurinkovarmana kohteena ja silloin taisikin olla koko matkamme lämpimin päivä.
Vanhankaupungin sivukujilla harhaileminen oli hauskaa, näki vähän miten paikallisasukkaat elävät. Kauppakaduilla oli erittäin vilkasta mutta kauppiaat eivät olleet liian agressiivisia. Sai rauhassa katsella ja tuumailla mitä mieli teki.
Izmir, Turkki
Ephesus ruins
Ephesus, Nike statue
Antiikin Efesoksen kaupungilla, myös Smyrna-nimellä tunnetulla, on lähes 5000 vuotta kirjallista historiaa. Se on myös monta kertaa tuhoutunut maanjäristyksissä, mutta noussut aina uudelleen. Yli 2000 vuotta sitten Smyrna oli Vähän-Aasian rannikon johtava kauppa- ja satamakaupunki ja Rooman valtakunnan toiseksi suurin kaupunki. Samalta aikakaudelta ovat peräisin nykyiset Efesoksen rauniot, jotka ovat koko Välimeren alueen mahtavimpia nähtävyyksiä.
Custom World Travel järjesti ryhmällemme yhteisen kokopäivän kierroksen, joka kattoi useita kohteita. Paikallinen oppaamme oli Nejdet, entinen Turkin ilmavoimien upseeri, joka oli asunut useita vuosia USA:ssa. Häntä oli ilo kuunnella koska näki että hän rakastaa oppaan työtä ja on täysin perehtynyt aineistoon. Raunioilla suuri osa matkaa tietysti taittui jalan heloittavassa auringonpaahteessa, “Nedin” hyvä selostus piti mielen virkeänä. Hän osoitti meille mielenkiintoisia yksityiskohtia jotka varmaan omin päin kulkiessa olisivat jääneet huomioimatta.
St.Mary’s house
Efesos oli myös yksi Ilmestyskirjan seitsemästä seurakunnasta. Läheisellä Satakielenvuorella oli yksi matkamme koskettavimmista kohteista: Neitsyt Marian koti. 1800-luvulla elänyt saksalainen nunna sai näyn, jonka mukaan Marian koti ja hauta olivat Efesoksessa. Oletettu Marian koti on tänä päivänä kaunis kappeli pinjametsän keskellä.
Ennen laivalle paluuta ryhmämme nautti aidon turkkilaisen lounaan maalaistalon pihalla. Paikka oli mitä viehättävin ja kaikki syötävä erinomaista. Isäntäväki oli hauskaa ja ystävällistä.
Istanbul
Blue Mosque
Seitsemän päivää merellä oli mennyt. Jätimme jäähyväiset Queen Victorialle ja lähdimme valloittamaan Istanbulia. Meidät jaettiin kahteen paremmin hallittavaan ryhmään, joita opastivat Sami ja Esra. Jälleen onnisti oppaiden suhteen, molemmat olivat asiantuntevia ja erittäin avuliaita ja huolehtivia.
Istanbul (Byzantion, Konstantinopoli) on ainut kaupunki maailmassa, joka sijaitsee kahdella mantereella, Euroopassa ja Aasiassa. Siellä kohtaavat itä ja länsi. Asukasluku lienee noin 18 miljoonaa, kaupungin tunnelma on ainutlaatuinen. Minareeteista kantautuvat rukouskutsut viisi kertaa päivässä. Ne ovat erittäin äänekkäitä, ensimmäsellä kerralla ihan pelästyi mutta kyllä siihen parissa päivässä alkoi tottua. Saapumispäivänä tutustuimme Hippodromiin ja antiikin aikaisiin maanalaisiin vesisäiliöihin.
At Blue Mosque
Siniseen Moskeijaan pääsyä jonotettiin pitkään, ovella kiedottiin päähän lainahuivit ja riisuttiin kengät – niitä varten oli annettu muovipussit talon puolesta. Olimme siellä valtavassa tungoksessa ja hälinässä, korva tarkkana piti seurata oppaan selostusta Turkin uskonnollisista perinteistä.
Yhteisen lounaan jälkeen vierailimme mattokauppassa. Tutustuimme paikalliseen kutomistekniikkaan, meille esiteltiin lukuisia ihania mattoja eri alueilta ja aikakausilta. Kaiken kauneuden lumoissa luonnolisesti syntyi kauppoja, monet matkalaiset voivat nyt kotonaan nauttia näistä taideteoksista.
Seuraavaksi vierailimme Grand Bazaar kauppahallissa. jossa oli tuhansia pikku liikkeitä kymmenien kujien varrella, tarjolla vaatteita, huiveja, soittimia, koriste-esineitä ja vaikka mitä ja tietenkin oli tavattoman paljon väkeä. Kuljeskelimme ja puhuimme suomea, kauppiaat tunnistivat kielen. Tuli tarjous “Nahkatakki sataviiskymment euro”.
Bazaarin jälkeen olimme valmiita kaatumaan hotellin sänkyihin mutta Esra halusi pidentää päivää. Nyt kun olisi ollut sopiva aika tutustua Haia Sofiaan koska suurin väenpaljous oli hävinnyt. Mahdottomalta tuntui, nuristen lähdimme matkaan. Tunnelma muuttui heti sisään päästyämme. Siellä ei ollut juuri ketään muita vierailijoita ja paikka oli äärettömän kaunis, monen mielestä paljon kauniimpi kuin Sininen Moskeija. Kukaan ei ollut enää väsynyt. Alkuperäisen Haia Sofian rakennutti roomalainen keisari Constantinus kristityn äitinsä kunniaksi. Useiden eri hallintokausien ja uudelleenrakentamisien jälkeen Ottomaanit lisäsivät minareetit ja jättivät ihanat eri Raamatun kohtauksia esittävät mosaiikit näkyviin. Se on erittäin harvinaista moskeijassa, Islam kun kieltää ihmishahmoa esittävät kuvat.
Topkapi, Palace mosaic
Seuraavana aamuna lähdimme Topkapin palatsiin. Jonotus ei kestänyt kauaa, pian olimme sisällä esipihan esipihassa. Pitäisi puhua palatseista sillä Topkapi koostuu useista rakennuksista. Alue oli laaja ja vaikka oli runsaasti väkeä niin aina löytyi sopiva soppi, jossa kuuntelimme oppaamme kertomisia. Näytteillä olevat arvoesineet ja korut tyrmäsivät loisteliaisuudellaan, rakennusten hienot yksityiskohdat5 vielä enemmän.
Palatsin jälkeen seurasi lounas, sitten mentiin muotinäytökseen. Esitteillä oli mitä kauniimpia nahkatakkeja sekä naisille että miehille. Ja tietysti kauppoja syntyi. Hinta/laatu suhde oli kyllä hyvä, ei niillä rahoilla kotona pääsisi lähellekään yhtä hyviä tuotteita.
Istanbul spices
Tutustuimme vielä maustebazaariin, jonka tarjoamat tuotteet huumasivat aromeillaan ja värikkyydellään.
Veneristeilyllä nautimme Bosporinsalmen maisemista. Kaksi valtavaa siltaa ylittää salmen yhdistäen Euroopan ja Aasian puoleiset osat Istanbulia. Rannoilla sijaitsevissa puistoissa ihmiset nauttivat vapaapäivän kauniista säästä. Istanbulin suurus tuli konkkreetisesti koettua.
Seuraavana aamuna 5. lokakuuta hyvästelimme matkakumppanit ja suuntasimme Istanbulin hienolle lentokentälle ja kotimatkalle. Paluulennot Torontoon, Chicagoon, New Yorkiin, Washington DC:n ja Floridaan sujuivat kommelluksitta – ja koko matka siirtyi hienojen muistojen joukkoon.
Matkan puolesta,
Anneli Alperin ja Tuulikki Leino
